Polyamoria - onko tällaisessa suhteessa eläviä, tai onko lähipiirissäsi - keskustelua ja mielipiteitä aiheesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palkkioina tästä on joissakin piireissä saatava moraalinen voitto ja kunnioitus, paljon seksiä eikä sitoutumisen vaivaa. Yksityinen parisuhde, yhteinen koti, ja unelma yhteisestä tulevaisuudesta ovat asioita joista luovutaan.

Noista asioistahan ei toki polyyden takia tarvitse luopua, vaan ovat ihan yhteensovitettavia. Ihan yhtälailla polyelämään voi kuulua huomattavasti sitoutumista, yhteinen koti, lapset ja tulevaisuus, eikä välttämättä ees niin paljon seksiä, saati sitten moraalisia voittoja ja kunnioitusta.

Itse en oo tosin tollanen yhteinen koti ym. poly, mutta monet on.

Jooh, voi olla et "polyily" on nimenomaan joku epämääräinen valeasu näiden nimenomaisten tyyppien kyvyttömyydelle luoda kunnollista suhdetta. Huonompi juttu jos on sit sellaisiakin polyamorikkoja, jotka eivät ole päästään sekaisin, nämä tällaiset pilaavat maineen. En osaa sanoa onko heillä kaikilla polyamorista identiteettiä oikeasti. Voisin lotota että parinkymmenen vuoden sisään ovat ihan monoamorisessa suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olihan se vähän erikoista kun tuttava pariskunta hehkutti somessa, että heidän kodissa asuu nyt 4 onnellista aikuista. Polyamoria on ihanaa. Joopa joo, mitähän mieltä ne pienet lapset on tilanteesta?

Sitä mieltä, että näillä lapsilla on useampi kuin kaksi läheistä ja luotettavaa aikuista joka päiväisessä elämässään.

Sitä mieltä, että nämä lapset tulevat rankasti koulukiusatuiksi.

Kyllä. Varsinkin pienellä paikkakunnalla. Mutta tärkeintä ilmeisesti on, että vanhemmat on onnellisia.

En mä usko, että te enää nykymaailmassa niin helposti onnistutte kasvattamaan lapsianne kiusaamaan erilaisia. He saattavat olla hieman vanhempiaan avarakatseisempia.

Turha tälläistä vaaleanpunaista höttöä ylläpitää, kun se ei ole totta. Koulukiusaaminen on tänä päivänäkin todella julmaa ja siihen ei paljon tarvita, että joku joutuu kiusatuksi. Vain täysin naiivi ihminen sulkee tältä silmänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olihan se vähän erikoista kun tuttava pariskunta hehkutti somessa, että heidän kodissa asuu nyt 4 onnellista aikuista. Polyamoria on ihanaa. Joopa joo, mitähän mieltä ne pienet lapset on tilanteesta?

Sitä mieltä, että näillä lapsilla on useampi kuin kaksi läheistä ja luotettavaa aikuista joka päiväisessä elämässään.

Sitä mieltä, että nämä lapset tulevat rankasti koulukiusatuiksi.

Kyllä. Varsinkin pienellä paikkakunnalla. Mutta tärkeintä ilmeisesti on, että vanhemmat on onnellisia.

En mä usko, että te enää nykymaailmassa niin helposti onnistutte kasvattamaan lapsianne kiusaamaan erilaisia. He saattavat olla hieman vanhempiaan avarakatseisempia.

Turha tälläistä vaaleanpunaista höttöä ylläpitää, kun se ei ole totta. Koulukiusaaminen on tänä päivänäkin todella julmaa ja siihen ei paljon tarvita, että joku joutuu kiusatuksi. Vain täysin naiivi ihminen sulkee tältä silmänsä.

Joo ja ei. Yhteiskunta muuttuu, se mitä pidetään hyväksyttynä muuttuu. Ennen kiusattiin yksinhuoltajien lapsia, koska aviottomien lasten tekemistä ei hyväksytty. Oisko tässä asiassa asenteet muuttuneet?

Jne. Jne.

Mitä on "rakkaus"? Tyypillisimmillään "rakkausuhde" on riippuvuutta toisesta ihmisestä. Tee minut onnelliseksi, täytä tyhjyyteni. Ole minun omani, niin minä olen sinun omasi. Pidä huolta minun tarpeistani, katso vain minua, älä muita. Pelkään, että jonain päivänä en enää ole sinulle kaikkein tärkein. Olenko minä silloin mitään? Yhdessä olemme sentään jotain, olemme toisiimme kietoutunut pari, yhdessä muuta maailmaa vastaan. Lupaa olla aina minun, niin en joudu koskaan olemaan yksin.

Rakkaus voisi kuitenkin olla jotain aivan muuta. Rakkaus voi olla pyyteetöntä, niin että se ei vaadi toiselta mitään. Toista ihmistä voi rakastaa vain siksi, että hän on. Toisen ihmisen kanssa voi nauttia enemmän elämästä, mutta hänen voi antaa olla vapaa. Rakkautta voi kokea ja toteuttaa lukuisilla eri tavoilla eri ihmisten kanssa.

Miten tällaisen pyyteettömän rakkauden voi kokea? Ehkä siten, että ymmärtää rakkauden olevan jo itsessä. Kaikki rakkaus on jo sinussa, et _tarvitse_ mitään ulkopuoleltasi. Kun rakkaudelle avautuu, voi elää toisen kanssa vapaana rinnakkain ja mahdollisesti myös rakastaa romanttisesti useita ihmisiä. "Sydän ei ole rajallinen laatikko. Se laajenee rakkauden myötä."

Itse koen romanttista rakkautta kahta miestä kohtaan. Toinen heistä on aviomieheni ja toinen meille molemmille läheinen mies. En koe tarvetta saada tätä toista miestä omakseni, eikä rakkauttani aviomieheeni vähennä se, että rakastan myös toista. Ei rakkautta voi estää, se vain tapahtuu jos on tapahtuakseen. Ei siitä tarvitse tehdä sen ihmeellisempiä johtopäätöksiä. Toistaiseksi kissa on niin sanotusti pöydän alla. Uskon kuitenkin molempien miesten tiedostavan asian, eikä se näytä vaikuttavan heidän väleihinsä. Ehkä jotain joskus tapahtuu, ehkä ei. Minulle käy mikä tahansa vaihtoehto.

Maailma on sairas. Sais jo tulla se asteroidi ja pistää kaiken sileäksi.

Taidat olla semmonen typerästi hetero, joka elää typerässä suhteessa typerästi vain yhden ihmisen kanssa?

Huokaus, todellakin.

Sjejje kirjoitti:

Mitä näitä kaikkea onkaan: polymeeri, meromeeri, panseksuaalisuus, seksuaalisuus sitä ja seksuaalisuus tätä

Huokaus, typerille asioille typerät nimet,

amerikkalaist aasit kirjoitti:

Meillä tulisi riitaa siitä että kumpi pääsee pepulle.

Sanoi mies. Eli ei siitä sitten tulisi mitään muuta kuin riitaa että kuka pääsee avonaiselle peppureijälle.

Aika asiaton kommentti.

Kimppakiva on yleensä sitten asia aivan erikseen.

Ei ole enkä taida haluta ”miisaannuttaa” elämääni.

Oot vielä aivan alussa tällä ajatustaipaleellasi näköjään.

Tosin se että mahdollinen ykköskumppani ajattelee samoin kuin sinä, on tietysti edellytys sille, että monisuhteisuudesta voisi mitään ylipäänsä tulla.

Mustasukkaisuus polysuhteissa koskeekin usein enemmän ajankäyttöä, kuin esim seksiä, tai muita yhdessä tekemisiä.

Vierailija kirjoitti:

Itseäni on välillä kiinnostanut ajatus. Olen rakastunut kahdesti ja toisen miehen kanssa siis naimisissa. Mikään avoin suhde ei minulle sopisi, en halua irtosuhteilla ja haluan tuntea ja tietää kyllä tarkemmin puolisoni elämästä.

Mutta noin periaatteessa jo syttynyt rakkaussuhde kahden (tai useamman) ihmisen kanssa voisi kiinnostaa. Tiedän rakastavani miestäni ja välittäväni syvästi eksästänikin. Ja kaipa voisin olla ok senkin kanssa jos miehellä olisi tunteita kahta naista kohtaan. Kunhan niitä tunteita olisi, en haluaisi olla ihmissuhteessa, jonka annetaan väljähtää kylmäksi.

Mutta, mutta.. Tässä tulee sitten se kysymys, että olisihan se kyllä aika vaikea yhteensovittaa perhe-elämää tällaisessa kuviossa vaikka asuisin mieheni kanssa ja nämä muut kumppanit eivät. On niin paljon hommaa jo yhdestä suhteesta huolehtimisessa, ettei ole ihan realistinen ajatus säätää useamman miehen kanssa niin, että suhde olisi hyvä kaikkien kanssa, ei tulisi pahaa mieltä minulle tai heille.

Ja mitäpä jos mieheni toinen nainen alkaisi oikein hankalaksi. Sori vaan, mutta mielikuvani naisista on, että moni on aika sietämätön parisuhteessa enkä itse edes sitä naista miehelleni/miehilleni valitsisi. En itse voisi olla parisuhteessa naisen kanssa, miehen kanssa se vielä menee kun on seksuaalista kiinnostusta. Kuitenkin mieheni/miesteni kautta olisin vähän sidoksissa myös naisiin/he vaikeuttaisivat elämääni. Sama kun en lähtökohtaisesti halua miestä, jolla on lapsia toisen naisen kanssa. En halua, että eksä tai muiden lapset vaikuttaa elämääni. Niin, että elämääni sotkeutuisi sitten ihmisiä, joiden en halua sotkevan elämääni vain koska haluan, että mieheni saisi myös kokea niitä tunteita muidenkin kanssa.

Entä jos mies saa lapsa toisen kanssa? Vahingossa vaikka? Hän olisi paljon poissa luotani ja meidän lasten elämästä (koska meille ne ei muuttaisi). Lasten välille tulisi epätasa-arvoa. Jos se lapsi olisi jotenkin erityistarpeinen? Ketä hän rakastaisi eniten? Joo, mustasukkaisia ajatuksia tulee jo lasteni puolesta.

Sitä paitsi on jo paljon työtä pitää yksi suhde onnellisena, ja jos mies olisi vauvakuplassa toisen naisen kanssa, voisin menettää hänet, ainakin tämän yhteyden häneen. On se tärkeämpi minulle kuin se, että saisin itse pitää toistakin miestä. Lisäksi eksänikin kyllä voisi ja olisi mustasukkainen minusta, sitä kiukuttelua en kestäsi.

Se avoin suhteilu ja täysin vapaasti meneminen vaikka luvan kanssa, ilmoittamalla, ei sopisi kun en tietäisi kenen kanssa ne muut ovat olleet enkä halua tauteja. Ja voisihan olla, että joku miehen kumppaneista haluaisi tarkoituksella toimia minua vastaan, levitellä yksityisasioita, jotka väkisin kuulee jne... Että ehkä sitten joskus kun en enää puhu enkä pussaa niin sitten voisin olla kämppis sellaisen miehen kanssa, jolla on muitakin kämppiksiä tai nai ketä huvittaa, ei tartu tai vaikuta minuun. :D

Joo, menee niin hankalaksi tämä, että ei kiitos. Olen onnellinen kun minulla on ihana mies, joka on paras ystäväni ja mahtava rakastaja. Loistava isäkin vielä. Paljonhan tässä on pelissä, yhden suhteen varassa, mutta jos olemme toistemme arvoisia niin riski on ottamisen arvoinen. Näillä mennään ainakin toistaiseksi, paljon selkeämpää ja onnistumisen todennäköisyys tuntuu kyllä paremmalta näin. :)

Yks poly ilmoittautuu.

Aika paljon täälläkin ymmärretään polyamorisuutta väärin. Ei siinä ole kyse orgioista, pettämisestä, sitoutumattomuudesta vakavaan/vakaviin suhteisiin, mutta ei myöskään toisten omistamisesta.

Eräs kirjoittaja sanoi hyvin, että rakkaus on jo sinussa itsessäsi.

Polyamorisuus merkitsee minulle sitä, että voin rakastaa eri tavoin erilaisia ihmisiä. En ajallisesti peräkkäin, kuten sinkut, vaan samaan aikaan.

Jokainen näistä suhteistani on ainutlaatuinen ja omanlaisensa. Miten siis voisin edes vaatia yhtä ihmisitä olemaan "kaikkeni"?

Olen onnellinen jokaisesta rakkaastani.

Ja olen siis nainen, kolmessa suhteessa. Lapsia perheessä (ymmärtävät tilanteen, ja heitä ei ole kiusattu) Lapsistanikin olen onnellinen, jokaisesta.

En huitele tuolla baareissa ympäriinsä, vaan olen vakaissa suhteissa, joissa kaikki tietävät toisensa eikä ketään tarvitse piilotella.

Parinkymmenen vuoden sisään ehkä, jos jotkut meidän porukasta ei eläisi eläkkeellä niin pitkään...

Onneksi muuten ei enää tarvitse palata yksisuhteisuuteen ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palkkioina tästä on joissakin piireissä saatava moraalinen voitto ja kunnioitus, paljon seksiä eikä sitoutumisen vaivaa. Yksityinen parisuhde, yhteinen koti, ja unelma yhteisestä tulevaisuudesta ovat asioita joista luovutaan.

Noista asioistahan ei toki polyyden takia tarvitse luopua, vaan ovat ihan yhteensovitettavia. Ihan yhtälailla polyelämään voi kuulua huomattavasti sitoutumista, yhteinen koti, lapset ja tulevaisuus, eikä välttämättä ees niin paljon seksiä, saati sitten moraalisia voittoja ja kunnioitusta.

Itse en oo tosin tollanen yhteinen koti ym. poly, mutta monet on.

Jooh, voi olla et "polyily" on nimenomaan joku epämääräinen valeasu näiden nimenomaisten tyyppien kyvyttömyydelle luoda kunnollista suhdetta. Huonompi juttu jos on sit sellaisiakin polyamorikkoja, jotka eivät ole päästään sekaisin, nämä tällaiset pilaavat maineen. En osaa sanoa onko heillä kaikilla polyamorista identiteettiä oikeasti. Voisin lotota että parinkymmenen vuoden sisään ovat ihan monoamorisessa suhteessa.

En ihan ymmärtänyt. Täsmennätkö mikä aikuisten ihmisten tasa-arvoisessa, toisiaan kunnioittavassa rakkaudessa on sairasta?

Vierailija kirjoitti:

Maailma on sairas. Sais jo tulla se asteroidi ja pistää kaiken sileäksi.

Tunnen ja tiedän polyamorisissa suhteissa eläneitä. Ovat olleet 25-30 vuotiaita. Kai tuokin on yhdenlainen suhdemuotokokeilu heillä, kun nykyään kaikki ovat monosuhteissa. Suhteissa ei ollut mitään ihmeellistä minun silmääni, tavallisia ihmissuhteita mutta johon kuului useampi kuin kaksi henkilöä. Vaikutti että suhteissa arvostettiin ja kunnioitettiin kumppaneita enemmän mitä monissa muissa "tavallisissa" suhteissa.

On kokemuksia sekä itsellä, että tunnen useampia muita jotka ovat joskus olleet polysuhteissa tai ovat sitä edelleen.

Omista kokemuksista osa oli hyviä, osa ei.

Esimerkiksi aivan hyvin toimi tilanne jossa seurustelin samaan aikaan kahden ihmisen kanssa. He tapasivat ja tutustuivat myös toisiinsa ja saatettiin viettää aikaa jopa kolmistaan yhdessä, vaikkakin kaikki seksuaalinen kanssakäyminen oli erikseen eri aikaan näitten kanssa, ei koskaan kolmistaan.

Eräs hyvin toiminut kolmikko oli myös sellainen jossa minä ja kaksi muuta henkilöä tutustuttiin kaikki samassa tapahtumassa, jonka päätteeksi kävi ilmi että jokainen meistä oli kiinnostunut toisistaan, aloitettiin siis tapailu kolmistaan. Siinä suhteessa kaikki jaettiin yhdessä meidän kolmen kesken, myös sänky. Kyseinen suhde päättyi lopulta niin että kun yksi osapuoli suhteesta jäi pois, oli täysin selvää että myös meidän kahden muun suhde päättyi. Jotenkin se meidän suhde oli niin vahvasti alusta asti ollut kolmen ihmisen välinen, että kahdestaan suhteessa jatkaminen olisi tuntunut jotenkin aivan oudolta, kahdestaan ei toimittu vaikka kolmistaan toimittiin.

Tässä tapauksessa ensin irtaantunut joka asui kauempana jäi vähitellen vaan ”eksäksi”, mutta toisen kanssa meidän suhde muutti muotoaan ystävyydeksi.

Näistä on oikeastaan vaan hyviä muistoja ja kummatkin tilanteet on päättyneet hyvin.

Sen sijaan kerran erehdyin rakastumaan ihmiseen joka väitti olevansa polyamorisen elämäntavan kanssa ok, mutta siinä vaiheessa kun noin vuoden yhdessä olon jälkeen ihastuin myös toiseen ihmiseen, niin tämä ensimmäinen loukkaantuikin syvästi, ja paljasti että ei itseasiassa koskaan ollutkaan minua, ajatuksiani ja elämäntapavalintaani hyväksynyt. Hän oli vaan jo ensitreffeistä asti ihastunut niin kovin minuun että ei ollut halunnut kertoa tunteistaan koska pelkäsi minun lopettavan tapailun siihen. Hän oli mielessään ajatellut että kunhan aikaa kuluu niin kyllä minäkin häneen ”rakastun OIKEASTI” enkä enää haluaisi ketään muita.

Se suhde päättyi todella katkeriin riitoihin ja särkyneisiin sydämiin. Itsellä oli todella petetty ja huijattu olo kun vuoden yhdessäolon jälkeen sai karvaasti tajuta että kaikki siihen mennessä kokemani olikin ollut vaan silmänlumetta, esittämistä. Enkä koskaan voinut antaa anteeksi toiselle hänen käytöstään.

Aikuiselämästäni olen ensin ollut monogamisissa suhteissa yhteensä noin 11 vuotta, sitten elin erilaisissa polyamorisissa suhteissa noin 4 vuoden ajan, jonka jälkeen tuli taas monogamisia suhteita.

Nykyisen avokumppanini kanssa olen monogamisessa suhteessa, enkä usko että se muuksi muuttuu. Silti yhä koen olevani polyamorinen ihminen.

Nuorempana polyamorisen elämäntavan viehätys tuli itselle alunperin siitä että koin sen tuovan minulle mahdollisuuden olla tekemisissä kaikkien haluamieni sukupuolien kanssa, ilman että joutuisin valitsemaan olevani tekemisissä seksuaalisesti ainoastaan miesten tai naisten kanssa. En siis halunnut ”joutua luopumaan” osasta seksuaalisuuttani minkään ihmissuhteen takia, vaikka aina suhdekeskeinen ihminen olenkin ollut, enkä koskaan irtoseksistä kiinnostunut.

Ikää kun on tullut enemmän olen ehkä oppinut ymmärtämään sen että elämässä ei koskaan voi saada ”kaikkea” eikä tarvitsekkaan voida. Kaikista kokemuksistani ja eri suhdemudoista olen oppinut sen mikä juuri minulle on oikeasti tärkeää, ja mistä asioista olen valmis luopumaan.

Nykyisessä suhteessa olen enemmän kun onnellinen, koska saan kaikki itselleni tärkeimmät asiat, ja sen lisäksi saan keskustella menneistä kokemuksista vapaasti, ilman että tuomitaan. Koen että olen rakastettu ja hyväksytty juuri sellaisena kuin olen, kaikkien eri elämänkokemusteni, ajatusteni, tunteitteni ja vajaavaisuuksieni kanssa, eikä minua mitenkään rajoiteta tai yritetä sitoa tiettyyn muottiin.

Itse olen sen valinnut että jotkut asiat ja kokemukset jäävät mennesseen, eivätkä enää ole osa arkeani. Ja keskityn kaikkeen siihen ihanaan mitä elämässäni on nyt. Näin on hyvä. <3

Mitä näistä on lukenut tai ohjelmia katsonut niin useimmiten, lähes aina, siinä porukassa on mukana homo ja lesbo myös. Jossain vaiheessa juttua asia tulee kyllä esille. Oli esim. yksi nainen ja kaksi miestä niin kyllä se toinen miehistä oli homo. Eli ei se ole mikään ns. heterosuhde. Kerran tuli tv:stä ohjelma tällaisesta suhteesta jossa oli mies ja kaksi naista. Molemmat naiset siinä olivat lesboja ja toisella oli vielä ulkopuolinenkin tyttöystävä. Mies siinä hehkutti että naiset eivät kuitenkaan keskenään ole suhteessa. Myös näistä ulkomaisista uskonnollisista perheistä, jossa on mies ja monta vaimoa, näkee että ainakin joku vaimoista ei ole hetero. Mutta itseasiassa jotkut heidän lapset sanoivat haastattelussa aivan viattomasti että heidän mielestään heidän isänsä on naismainen.

Ystäväni ja miehensä ovat eläneet polysuhteessa, en tiedä mikä juuri tämänhetkinen tilannne on. Perheessä lapsia. Ovat fiksuja ja täyspäisiä ihmisiä. Minusta järjestely vaikutti hirveän stressaavalta ja työläältä. Kaikki se sopiminen, neuvottelu, tunteiden käsittely, ajanhallinta. En todella itse jaksaisi enää nelikymppisenä sitä kortisolin määrää joka karusellin pyörittämisestä seuraa. Edes se oksitosiinin määrä ei riittäisi korvaamaan aiheutunutta ylikierrostilaa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä näistä on lukenut tai ohjelmia katsonut niin useimmiten, lähes aina, siinä porukassa on mukana homo ja lesbo myös. Jossain vaiheessa juttua asia tulee kyllä esille. Oli esim. yksi nainen ja kaksi miestä niin kyllä se toinen miehistä oli homo. Eli ei se ole mikään ns. heterosuhde. Kerran tuli tv:stä ohjelma tällaisesta suhteesta jossa oli mies ja kaksi naista. Molemmat naiset siinä olivat lesboja ja toisella oli vielä ulkopuolinenkin tyttöystävä. Mies siinä hehkutti että naiset eivät kuitenkaan keskenään ole suhteessa. Myös näistä ulkomaisista uskonnollisista perheistä, jossa on mies ja monta vaimoa, näkee että ainakin joku vaimoista ei ole hetero. Mutta itseasiassa jotkut heidän lapset sanoivat haastattelussa aivan viattomasti että heidän mielestään heidän isänsä on naismainen.

Ehkä tuossa tapauksessa, koska homous on ns. kuolemansynti uskontonsa mukaan, mies haluaa monilla vaimoilla yrittää esittää ulkopuolisille että ainakaan homo en ole.

up

Mun mielestä polyamoria kuulostaa ihan luontevalta ratkaisulta ja en ihmettele että jotkut niin elää. Ikävä kyllä oma tuntemani polyamorinen suhde/henkilö on ollut silmissäni aika ankea: Tajusin että "avoimuus" ja "luottamus" tarkoittaa ko. tyypin silmissä sitä, että kumppanin on raportoitava JOKA IKISESTÄ potentiaalisen romanttisesta tai seksuaalisesta tunteesta ja tilanteesta, tai muuten toinen on "epärehellinen" ja hän vetää hirveät ahdistusraivokilarit. Tämä siis mielestäni on luottamuksen vastakohta. Outoa kyllä myös tämä kilareita vetävä on se elämäntapapolyilija jolla on myös ihan valtavasti seksisuhteita ja treffejä, ja tämä toinen on enemmänkin sellainen kiltti leppoisa "kaikki käy"-tyyppi jolla ei ole ketään muita.