Lue keskustelun säännöt.
Äitien pakottaminen alatiesynnytykseen Suomessa
Järkisektion saanut
03.10.2019 |
Viime päivien otsikoissa on kauhisteltu syntyvyyden kiihtyvää laskua. Yksi syy monista kymmenistä on se, että naisilta evätään potilaan itsemääräämisoikeus, heidän tullessaan raskaaksi. Kuulostaa ihmisoikeusrikkomukselta, mutta se on Suomessa vallitseva tämänhetkinen hoitosuositus.
Toivottavasti joskus tulevaisuudessa kummastellaan tätä aikaa, kun naiset eivät saaneet päättää omasta kehostaan eli valita synnytystapaansa. Suomessa ollaan tultu jälkijunassa synnytyskulttuurissa aina (kuten mm. YLE:n artikkelista https://yle.fi/uutiset/3-10976854 käy ilmi) ja edelleen 2019 laahataan muita länsimaita kaukana jäljessä.
Nykypäivän Suomessa äitien otsaan (kuten minun) lyödään edelleen diagnoosi: synnytyspelko, jotta äidit saavat valinnanvapauden omasta synnytystavastaan. Jos kerran 1990-luvulla valinnanvapaus ollaan naamioitu ahtaaksi lantioksi ja 2000-luvulla synnytyspeloksi, olisiko 2020-luku viimein se aika, kun valinnanvapautta ei naamioida enää miksikään diagnoosiksi, vaan kutsutaan synnytystavan valinnaksi?
”– Vielä 90-luvulla monesti synnytyspelkodiagnoosi piilotettiin jonkun toisen diagnoosin taakse. Saatettiin tehdä sektio synnytyspelon vuoksi, mutta diagnoosissa lukikin suhteellisesti ahdas lantio. Esimerkiksi vuonna 1996 Suomessa tehtiin ahtaan lantion vuoksi yli 700 keisarinleikkausta. Synnytyspelko oli virallisena syynä vain sadassa suunnitellussa sektiossa. Vuonna 2010 ahtaan lantion diagnoosilla tehtiin enää noin 300 keisarinleikkausta. Synnytyspelon vuoksi tuolloin hoidettiin jo yli 4 000 äitiä. Heistä suurin osa synnytti kuitenkin alateitse.” -YLE
Mitä pelkkiä diagnooseja on tuijottelu, kummasti lantiot naisilla levenivät 14 vuodessa. Joko alkaa tilanne valjeta? Vuosittain nämä tuhannet äidit joutuvat käymään läpi synnytyspelkopolin: paikka mihin äiti siis Suomessa pakotetaan, mikäli ei halua synnyttää alateitse. Pelkopolin idea ja sisältö on suostutella äiti alatiesynnytykseen, keinolla millä hyvänsä. Pelkopoleilla äitejä uhkaillaan, pelotellaan, haukutaan, vähätellään ja heille valehdellaan alatiesynnytys täysin riskittömäksi. Vaikka Suomen laissa kielletään tällainen potilaan kohtelu ja valehtelu, se rehottaa päivittäin Suomen pelkopoleilla. Kukaan ei puutu asiaan.
Valitettavan monella äidillä, joka haluaisi päättää synnytystavastaan, ei ole samaa määrää 5 vuoden aikana kerättyä faktatietoa laukoa vastaan pelkopolilla syötetylle alatiepropagandalle ja periksiantamatonta luonnetta, jotta selviytyisi pelkopolin mankelista. Monet joutuvat Suomessa siis alatiesynnytykseen passiivisesti pakotettuna, eli toisin sanoen pelkopoli ei myönnä sektiota, vaikka sitä oltaisi vastaanotolla itkien ja huutaen aneltu.
Miten nykypäivän Suomessa tapahtuu tällaista?
Kommentit (2040)
Vierailija kirjoitti:
Kolme alatiesynnytystä takana. Keskimmäinen traumaattinen kokemus synnytyksessä ilmenneiden vaikeuksien vuoksi. Mm. sikiön ahdinkotila, avotarjonta, streptokokki meni lapsivedenmenon jälkeen kohtuun ja aiheutti komplikaatioita, kuume nousi minulla, vauvan hapetusta seurattiin kivuliaalla toimenpiteellä (verinäyte vauva päästä kun oli vielä kohdussa). Vauvan tilasta johtuen pikainen imukuppiveto vauva ulos ja virvoitteluun keskoskaappiin. 5 vrk vastasyntyneiden tarkkailuosastolla.
Tämän vuoksi kolmannen kohdalla kävin pelkopolilla jossa synnytystapaa mietittiin. Olisin saanut aiemman traumaattisen synnytyksen aiheuttaman pelon vuoksi sektion. Valitsin kuitenkin alatiesynnytyksen, sain käynnistyksen viikko ennen la:ta suunnitellusti ballongilla ja kalvojen puhkaisulla. Täydellinen synnytyskokemus, kipeää toki teko, vauva oli ISO! Minulla aina ollit ihanat kätilöt ja kätilöopiskelijat.
Seksiin ei ole ollut ainakaan huonontavaa vaikutusta yhdelläkään synnytyksellä, meillä on aktiivinen ja mahtava seksielämä miehen kanssa. Itselläni alapää aina hyvin palautunut onneksi. Kahdessa ensimmäisessä synnytyksessä väliliha leikattu (ekassa pelkäsin repeämistä niin pahasti, että toivoin episiotomiaa ja toisessa imukupin vuoksi), viimeisessä ei leikattu ja pientä nirhaumaa vain tuli. Tosin olin kipein viimeisestä synnytyksen jäljeen sillä häpyluu ja muut paikat vauvan koon vuoksi kipeitä, hän jäi olkapäistä jumiinkin. Jopa kävely oli onnetonta ensimmäiset päivät tämän vuoksi. Onneksi sitä epparihaavaa tai tikkejä viimeisestä ei tarvittu.
Mikäli ei lääketieteellistä aihetta sektiolle, en itse haluaisi. Jos taas pelko itse synnytystä kohtaan kova, en näe syytä miksei äiti mielensä rauhoittamiseksi saisi olla mukana päättämisessä synnytystavasta ja halutessaan saisi sektiota. Jos seksielämän pelkää menevän pilalle alatiesynnytyksen vuoksi eikä halua pelkopolille (ei ole "pakotuspoli" alatiesynnytykseen, ainakaan meidän yo-sairaalassa) on mielestäni väärät syyt.
Lapsillani osalla allergiaa, kukaan ei ole pahasti allerginen eikä paljon sairastellut. Tosin en näitä nyt syntymätapaan suoraan yhdistäisi.
Jos ISO lapsi mahtuu ulos ilman repeämiä tai epiositomiaa niin et todellakaan ole palautunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolme alatiesynnytystä takana. Keskimmäinen traumaattinen kokemus synnytyksessä ilmenneiden vaikeuksien vuoksi. Mm. sikiön ahdinkotila, avotarjonta, streptokokki meni lapsivedenmenon jälkeen kohtuun ja aiheutti komplikaatioita, kuume nousi minulla, vauvan hapetusta seurattiin kivuliaalla toimenpiteellä (verinäyte vauva päästä kun oli vielä kohdussa). Vauvan tilasta johtuen pikainen imukuppiveto vauva ulos ja virvoitteluun keskoskaappiin. 5 vrk vastasyntyneiden tarkkailuosastolla.
Tämän vuoksi kolmannen kohdalla kävin pelkopolilla jossa synnytystapaa mietittiin. Olisin saanut aiemman traumaattisen synnytyksen aiheuttaman pelon vuoksi sektion. Valitsin kuitenkin alatiesynnytyksen, sain käynnistyksen viikko ennen la:ta suunnitellusti ballongilla ja kalvojen puhkaisulla. Täydellinen synnytyskokemus, kipeää toki teko, vauva oli ISO! Minulla aina ollit ihanat kätilöt ja kätilöopiskelijat.
Seksiin ei ole ollut ainakaan huonontavaa vaikutusta yhdelläkään synnytyksellä, meillä on aktiivinen ja mahtava seksielämä miehen kanssa. Itselläni alapää aina hyvin palautunut onneksi. Kahdessa ensimmäisessä synnytyksessä väliliha leikattu (ekassa pelkäsin repeämistä niin pahasti, että toivoin episiotomiaa ja toisessa imukupin vuoksi), viimeisessä ei leikattu ja pientä nirhaumaa vain tuli. Tosin olin kipein viimeisestä synnytyksen jäljeen sillä häpyluu ja muut paikat vauvan koon vuoksi kipeitä, hän jäi olkapäistä jumiinkin. Jopa kävely oli onnetonta ensimmäiset päivät tämän vuoksi. Onneksi sitä epparihaavaa tai tikkejä viimeisestä ei tarvittu.
Mikäli ei lääketieteellistä aihetta sektiolle, en itse haluaisi. Jos taas pelko itse synnytystä kohtaan kova, en näe syytä miksei äiti mielensä rauhoittamiseksi saisi olla mukana päättämisessä synnytystavasta ja halutessaan saisi sektiota. Jos seksielämän pelkää menevän pilalle alatiesynnytyksen vuoksi eikä halua pelkopolille (ei ole "pakotuspoli" alatiesynnytykseen, ainakaan meidän yo-sairaalassa) on mielestäni väärät syyt.
Lapsillani osalla allergiaa, kukaan ei ole pahasti allerginen eikä paljon sairastellut. Tosin en näitä nyt syntymätapaan suoraan yhdistäisi.
Jos ISO lapsi mahtuu ulos ilman repeämiä tai epiositomiaa niin et todellakaan ole palautunut.
Tiesitkö, että emätin laajenee synnytyksessä (se laajenee myös mm. kiihottuessa) ja palautuu. Osoitit juuri kuinka perehtyneitä jotkut keskustelijat ovat... Eri
https://www.laakariliitto.fi/laakarinetiikka/potilas-laakarisuhde/potil…
Terveydenhuollon ammattihenkilöiden joukossa lääkärillä ja hammaslääkärillä on erityisasema. Keskeisin säännös sisältyy lakiin terveydenhuollon ammattihenkilöistä (559/1994), jossa todetaan, että laillistettu lääkäri päättää potilaan lääketieteellisestä tutkimuksesta, taudinmäärityksestä ja siihen liittyvästä hoidosta. Lääkärin hoitopäätösautonomiaa kaventavat kuitenkin potilaan itsemääräämistä koskevat potilaslain säännökset.
Lääkärin tehtävänä on toimia potilaansa parhaaksi ja toimia asiantuntijana, jonka tietoja ja taitoja potilas käyttää hyväkseen. Potilaan hoidosta ja tutkimuksista on päätettävä yhteisymmärryksessä potilaan kanssa. Potilaan itsemääräämisoikeus merkitsee siten viime kädessä suostumista hoitoon tai kieltäytymistä siitä. Itsemääräämisoikeus on vahvimmillaan hoidosta kieltäytymisessä.
Potilaalla on oikeus kieltäytyä hoidosta, hoitotoimenpiteestä ja tutkimuksista, ja tällöin häntä on hoidettava muulla lääketieteellisesti hyväksyttävällä tavalla yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Potilas voi esittää mielipiteitään tutkimuksista ja hoidoista, mutta lääkärillä ei ole velvollisuutta noudattaa tässä potilaan tahtoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskotteko oikeasti että sektio on helpompi tapa synnyttää kuin alateitse? Ja te jotka näin uskotte, oletteko itse synnyttäneet? Oletteko hoitaneet vastasyntynyttä? Oletteko imettäneet?
Uskokaa mieluummin niitä, jotka oikeasti ovat synnyttäneet ja tietävät mitä se oikeasti on.
Olen saanut kaksi lasta sektiolla. Tämä oli ihan riittävän helppoa minulle. Mitä olen alatiesynnyttäjien kanssa keskustellut, en ole lainkaan vakuuttunut että alatiesynnytyskokemus olisi ollut sen positiivisempi.
Mitä olen itse suunniteltuun sektioon joutuneiden kokemuksia kuullut, jokainen olisi mieluummin valinnut alatiesynnytysen, jos se vain olisi ollut mahdollista. En ole kuullut yhtään huonoa alatiesynnytyskokemusta omilta läheisiltäni. Myös yksi synnytyspelkoinen läheiseni on ollut tyytyväinen alatiesynnytykseensä ja myös toinen lapsi syntyi alateitse.
Kaikilla on varmasti oma kokemuksensa, mutta sektiota ei pitäisi ylistää paremmaksi kuin alatiesynnytys, koska se on valetta.
Ei kai täällä kukaan ole muille sitä sektiota markkinoimassakaan. Kyllä se menee nimenomaan niin päin, että sektion toivojat yrittävät vaan perustella miksi heidän pitäisi saada itse päättää oma synnytystapansa, kun taas alatieleiri yrittää tuputtaa omaa tapaansa pakolliseksi kaikille muillekin. Jos täällä yritetään kieltää sektiot sillä perusteella, että kaikki suunniteltua sektiota toivovat tulevat katumaan valintaansa, niin se ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Tietysti se on ihan eri tilanne, kun alatiesynnytystä toivova äiti joutuu lääketieteellisestä syystä sektioon. Siinä on täysin eri lähtökohdat kuin itse valitussa synnytystavassa.
Kyllä täällä yritetään markkinoida sektiota parempana synnytystapana. Kyllä ammattilaiset tietävät mikä on paras synnytystapa kullekin synnyttäjälle. Sen ei pidä olla mikään valintakysymys. Ihmiset ovat yleisesti ottaen aikalailla idiootteja asioissa joihin heillä ei ole koulutusta tai muutakaan kokemusta. Täällä palstalla pyörii porukkaa joka ei osaa edes tilata subwayssa. Miten he osaisivat valita itse parhaan synnytystavan. Piste.
Niin, onneksi sinä et näitä asioita päätä vaan Suomessa saa kyllä halutessaan sektion.
Eli koko ketjun otsikko on ihan väärä. Suomessa saa sektion, niitä ei ole kielletty. Sektion saa kun lääketieteelliset kriteerit täyttyy. Ja jos pää räjähtää siitä ajatuksesta että synnyttäisi alatien kautta niin silloin kyllä saa sen pelkodiagnoosin ja sektion.
Miksi asioista ei puhuta oikeilla termeillä? Sektio pelko tai mt syistä? Miksi asiaa pitää peitellä impotenssin, cp-vamman ja kaikella muulla maan taivaan välillä???
Sektio toive, koska syynä pelko ja/tai mt. Piste.
Ehkä siksi, että osalla naisista sektiotoiveen syy on joku muu..?
Mullakin on toiveita. En kestä alkuunkaan bronkoskopiaa (keuhkojen tähystys ohuella letkulla nenän tai suun kautta), joten haluan, että rintakehä avataan veitsellä ja sitä kautta tutkitaan keuhkot.
Muuten ei itsemääräämisoikeus toteudu!!!
Sitä paitsi luin jostain vauvapalstalta ettei siinä ole mitään riskejä. Ei mitään.
Nyt loppuu alistaminen, joka on jatkunut jo viime vuosisadalta asti! Lääkärien toimesta tietty.
Kymmenen vuoden päästä kaikki, Huom! KAIKKI nauraa bronkoskopialle, koska kaikkien rintakehä avataan veitsellä ja luut katkotaan pois tieltä. Näin kukaan, ei siis kukaan joudu enää kärsimään siitä, että tulee huono olo iljettävä putken työntyessä henkitorveasi pitkin keuhkoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Synnyin hätäsektiolla ja yksi viidestä sisaruksestani suunnitellusti. Olemme molemmat lähes aina kipeänä jos jossain lähipiirissä on jotakin liikkeellä. Ei ole kiva olla kolmasosaa vuodesta sairaana. Antakaa lapselle mahdollisuus luonnolliseen syntymään jos sektioon ei ole terveydellisiä syitä.
Meillä kotona sektiolla syntyneellä ei allergioita eikä mitåän, kaikilla muilla sitå vastoin vaikka mitä esim vesirokko aikuisenakin jne ja sama havainto muistakin sektiolla syntyneillå.
Oma alakautta syntynyt vauvasta asti allerginen kaikelle mahdolliselle.Vesirokko aikuisena ja sektio eivät liity toisiinsa. Toinen on virustauti, toinen on leikkaus.
Järjen käyttö ei ole sektiota puolustavien vahvimpia puolia 😂😂😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttäreni alatiesynnytyksessä vuorokauden - päädyttiin hätäsektioon. Hän siis koki molemmat synnytykset. Jäi traumat -joita vielä tänä päivänäkin purataan. Lapsi oli terve - mutta pieni ja tarvitsi tehohoitoa aika lailla puolen vuoden aikana.
Koskaan ei voi tietää - mutta tässäkin tapauksessa myös äitiä pitäisi hoitaa. Lapsi keskoskaapissa, mutta äiti yksin verhon takana - kipujensa ja ajatuksiensa kanssa. Mies kävi - mutta piti hoitaa toinen lapsi ja kotiasiat. Äiti ei ollut innostunut sukulaisten tulosta.
Olisi heti piti purkaa kaksiosainen synnytys- kerrottava pikkuhiljaa kaikki tikit ja niitit jne. Niistä jäi traumat.
Nyt lapsi 4-v. Ihana. mutta sairastaa kaikki taudit, joita liikkuu, kun vastustuskykyä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolme alatiesynnytystä takana. Keskimmäinen traumaattinen kokemus synnytyksessä ilmenneiden vaikeuksien vuoksi. Mm. sikiön ahdinkotila, avotarjonta, streptokokki meni lapsivedenmenon jälkeen kohtuun ja aiheutti komplikaatioita, kuume nousi minulla, vauvan hapetusta seurattiin kivuliaalla toimenpiteellä (verinäyte vauva päästä kun oli vielä kohdussa). Vauvan tilasta johtuen pikainen imukuppiveto vauva ulos ja virvoitteluun keskoskaappiin. 5 vrk vastasyntyneiden tarkkailuosastolla.
Tämän vuoksi kolmannen kohdalla kävin pelkopolilla jossa synnytystapaa mietittiin. Olisin saanut aiemman traumaattisen synnytyksen aiheuttaman pelon vuoksi sektion. Valitsin kuitenkin alatiesynnytyksen, sain käynnistyksen viikko ennen la:ta suunnitellusti ballongilla ja kalvojen puhkaisulla. Täydellinen synnytyskokemus, kipeää toki teko, vauva oli ISO! Minulla aina ollit ihanat kätilöt ja kätilöopiskelijat.
Seksiin ei ole ollut ainakaan huonontavaa vaikutusta yhdelläkään synnytyksellä, meillä on aktiivinen ja mahtava seksielämä miehen kanssa. Itselläni alapää aina hyvin palautunut onneksi. Kahdessa ensimmäisessä synnytyksessä väliliha leikattu (ekassa pelkäsin repeämistä niin pahasti, että toivoin episiotomiaa ja toisessa imukupin vuoksi), viimeisessä ei leikattu ja pientä nirhaumaa vain tuli. Tosin olin kipein viimeisestä synnytyksen jäljeen sillä häpyluu ja muut paikat vauvan koon vuoksi kipeitä, hän jäi olkapäistä jumiinkin. Jopa kävely oli onnetonta ensimmäiset päivät tämän vuoksi. Onneksi sitä epparihaavaa tai tikkejä viimeisestä ei tarvittu.
Mikäli ei lääketieteellistä aihetta sektiolle, en itse haluaisi. Jos taas pelko itse synnytystä kohtaan kova, en näe syytä miksei äiti mielensä rauhoittamiseksi saisi olla mukana päättämisessä synnytystavasta ja halutessaan saisi sektiota. Jos seksielämän pelkää menevän pilalle alatiesynnytyksen vuoksi eikä halua pelkopolille (ei ole "pakotuspoli" alatiesynnytykseen, ainakaan meidän yo-sairaalassa) on mielestäni väärät syyt.
Lapsillani osalla allergiaa, kukaan ei ole pahasti allerginen eikä paljon sairastellut. Tosin en näitä nyt syntymätapaan suoraan yhdistäisi.
Jos ISO lapsi mahtuu ulos ilman repeämiä tai epiositomiaa niin et todellakaan ole palautunut.
Haha ootko ihan oikeasti vähän tyhmä. Ihmisen kudos venyy sekä palautuu, kuten vaikka kumilenkki tai pompula, etenkin alapäässä. Laajeneehan sunkin peppureikä kakan tullessa ulos ja palautuu takaisin, vaikka olisi vähän isompi kakka, ei jää tuulessa röpöttämään. Pimppi on vauvan ulostuloaukoksi suunniteltu, joka ve-nyy ja sitten pa-lau-tuu. Luuletko, että pimppi jää joksikin lötköksi reiäksi (huutonaurua)?! Todellakin olen palautunut tästä vikasta isommastakin lapsesta sekä aiemmista. Olen myös jumpannut synnytysten jälkeen lantionpohjalihaksia, kuten kaikkien synnyttäjien, myös toki synnyttämättömien kannattaisi.
Kannustan sinua perehtymään fysiologiaan naisen vaginasta vähän paremmin jos tietosi tosiaan tuota luokkaa :).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolme alatiesynnytystä takana. Keskimmäinen traumaattinen kokemus synnytyksessä ilmenneiden vaikeuksien vuoksi. Mm. sikiön ahdinkotila, avotarjonta, streptokokki meni lapsivedenmenon jälkeen kohtuun ja aiheutti komplikaatioita, kuume nousi minulla, vauvan hapetusta seurattiin kivuliaalla toimenpiteellä (verinäyte vauva päästä kun oli vielä kohdussa). Vauvan tilasta johtuen pikainen imukuppiveto vauva ulos ja virvoitteluun keskoskaappiin. 5 vrk vastasyntyneiden tarkkailuosastolla.
Tämän vuoksi kolmannen kohdalla kävin pelkopolilla jossa synnytystapaa mietittiin. Olisin saanut aiemman traumaattisen synnytyksen aiheuttaman pelon vuoksi sektion. Valitsin kuitenkin alatiesynnytyksen, sain käynnistyksen viikko ennen la:ta suunnitellusti ballongilla ja kalvojen puhkaisulla. Täydellinen synnytyskokemus, kipeää toki teko, vauva oli ISO! Minulla aina ollit ihanat kätilöt ja kätilöopiskelijat.
Seksiin ei ole ollut ainakaan huonontavaa vaikutusta yhdelläkään synnytyksellä, meillä on aktiivinen ja mahtava seksielämä miehen kanssa. Itselläni alapää aina hyvin palautunut onneksi. Kahdessa ensimmäisessä synnytyksessä väliliha leikattu (ekassa pelkäsin repeämistä niin pahasti, että toivoin episiotomiaa ja toisessa imukupin vuoksi), viimeisessä ei leikattu ja pientä nirhaumaa vain tuli. Tosin olin kipein viimeisestä synnytyksen jäljeen sillä häpyluu ja muut paikat vauvan koon vuoksi kipeitä, hän jäi olkapäistä jumiinkin. Jopa kävely oli onnetonta ensimmäiset päivät tämän vuoksi. Onneksi sitä epparihaavaa tai tikkejä viimeisestä ei tarvittu.
Mikäli ei lääketieteellistä aihetta sektiolle, en itse haluaisi. Jos taas pelko itse synnytystä kohtaan kova, en näe syytä miksei äiti mielensä rauhoittamiseksi saisi olla mukana päättämisessä synnytystavasta ja halutessaan saisi sektiota. Jos seksielämän pelkää menevän pilalle alatiesynnytyksen vuoksi eikä halua pelkopolille (ei ole "pakotuspoli" alatiesynnytykseen, ainakaan meidän yo-sairaalassa) on mielestäni väärät syyt.
Lapsillani osalla allergiaa, kukaan ei ole pahasti allerginen eikä paljon sairastellut. Tosin en näitä nyt syntymätapaan suoraan yhdistäisi.
Kiva kuulla, että panot teillä toimii. Kerro vielä tarkemmin missä asennossa olette ja onko miehelläsi iso.
Todellakin toimii ja ihan todella hyvin! Kaikissa asennoissa ja sopiva on kiitos kysymästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On turhaa ja aiheetonta haukkua täällä nuoria naisia, jotka toivovat sektiota ja jos jotakin pitää haukkua ja syyllistää, olemme me vanhat kääkät, jotka eivät kaikkea aikoinaan uskoneet, vaan osasivat jo vaatia jo oikeuksia. Syntyvyys kun alkoi laskea jo 60-luvulta rajusti, kun naiset saivat enemmän oikeuksia.
Jos naiset olisivat saaneet itse vaikuttaa jo 20-30 vuotta sitten, haluaako synnyttää alateitse vai sektiolla, syntyvyys varmasti olisi paljon korkeampi, kun synnytysikäisiä naisia olisi nykyistä enemmän.
Mutta meidät vaiennettiin, eikä ääntämme saanut kuuluville ja siksi syntyvyys on rajusti laskenut.
Sentään saatiin isät mukaan synnytykseen ja kivunlievitystä, mutta silloinkin oli vastustus kova, jopa kätilöiltä ja lääkäreiltä ja erityisesti äiti-ihmisiltä.Niin ja synnytyskuolleisuus nousisi niin kuin esim Italiassa, maa jonka sektioita täällä on kovasti ihasteltu. Suomi on maailman paras maa synnyttäville äideille (vähiten kuolemia) ja sille on syynsä. Täällä ei tehdä mm massiivisia leikkauksia ”huvikseen”.
Italiassa sektioita tehdään sen takia, että saadaan ikävät yöllä tapahtuvat ja vähän pidemmät synnytykset estettyä. Sektiotehdas on auki 9-18 ja siellä leikataan liukuhihnalla. Päivystystä ei tarvitse järjestää, koska yksityslekurit leikkaavat mahdollisimman edullisesti virka-aikaan.Jos lapset jää tekemättä sen takia, että ei saa synnytystapaa itse valita niin ei ole paljoa lapsia halunnut.
T. SektioäitiÄlä levitä valheellista informaatiota. Italiassa on nimenomaan äitikuolleisuus aivan tismalleen samaa tasoa kuin Suomessa vaikka Italiassa sektioidaan n. 40 % synnyttäjistä. Tuplasti siis enemmän kuin Suomessa.
Edelleen italialaiset leikataan virka-aikana. Lisäksi italialainen ei ole suomalainen, italialaiset synnyttäjät ovat nuorempia eivätkä ehkä yhtä lihavia ja sairaitakaan vielä synnytysiässään. Heille sektioista tulee vähemmän komplikaatioita kuin iäkkäämmälle, ylipainoisemmalle ja sairaammalle suomalaissiskolle. Italiassa synnytystilastot voisivat näyttää Suomea paremmilta jos sektioita ei tehtäisi joka toiselle. Nykyään synnytysten hoitoon ei ole siellä riittäviä valmiuksia ja yksityisissä sairaaloissa lapsi syntyy ennen klo 18 tai leikataan. Usein leikataan ihan vain, ettei syntyisi yöllä.
Miksi vielä jatkat valehtelua kun olet jäänyt jo kerran valheellisen informaation levittämisestä kiinni?
Italiassa ensisynnyttäjä oli pari vuotta sitten keskimäärin 30,3v ja kaikkien synnyttäjien keski-ikä 31,6v. Molemmat korkeampia kuin Suomessa (Suomessa samaan aikaan ensisynnyttäjät n. 29,2v ja synnyttäjien keski-ikä 30,9v).
Olen eri. Täällä on ollut ihan asiallisia perusteita sille miten Suomessa synnytystapa valitaan tapauskohtaisesti. Mutta niihin kommentteihin ei kuulu vastausta, niitä ei nähdä ja sitten huudellaan, että "alatieuskivaiset" valehtelee ja haluaa valita kaikille alatien. Vaikka synnytystavan valinta on tapauskohtaista ja se valitaan synnytystapa-arvioissa ja pelkopoliklinikalla. On turhaa pelottelua, ettei naista kuunneltaisi missään vaiheessa. Moni vain haluaa sen alatien eikä yksityisiä edes kiinnosta järjestää sektioita.
Minäkin olen eri, mutta eipä täällä ole niiden sektiota toivovienkaan asiallisimpiin kommentteihin vastattu. Esimerkiksi pari sivua taaksepäin oli muutamassa viestissä lueteltu lukuisia tekijöitä, jotka vääristävät tilastoja ja tutkimustuloksia. Kukaan ei kommentoinut näihin mitään. Oletan, että johtui siitä, ettei yksikään sektion vastustaja ollut lukenut tutkimuksia riittävän tarkasti pystyäkseen itse arvioimaan, onko tutkimusasetelmassa todella näitä mainittuja virhelähteitä vai ei. Seuraavalla sivulla sitten vedotaan taas näihin samoihin tutkimuksiin, ilmeisesti perehtymättä edelleenkään siihen tutkimusaineistoon.
Synnytysten jälkeiset vaurioit ja komplikaatiot tilastoidaan tarkasti. (Ihan kaikki vaivat eivät toki selity pelkästään synnytyksellä. Jos naisella on virtsankarkailuvaivoja hyvin sujuneen sektion tai alatiesynnytyksen jälkeen niin voi olla yksinkertaisesti niin, että nainen on ollut liian huonokuntoinen ja ylipainoinen alun alkaenkin. Tai hänellä on ollut se huonoin mahdollinen kudostyyppi ja hän on odottanut kaksosia.) Kaikki mahdollinen ei jokaiseen tilastoon mahdu.
Toki tilastoja tehdään ja niitä saa tulkittua monella tavalla. Yleensä sektiosynnyttäjät vetoavatkin siihen, että sektioita koskevat tilastot vääristyvät täysin siitä syystä, että moni komplikaatio johtuisikin pieleen menneestä alatiesynnytyksestä tai siitä, että sektio tehdään kiireessä vasta kun ongelmia on ilmennyt/riskit kohonneet. Ja kaikki sektiot, suunnitellut, kiireelliset ja hätäsektiot niputetaan saman nimikkeen alle. Lääkäritkin osaavat ihan oikeasti tulkita tilastoja. Koska sektiot eivät eroa vain siinä ovatko ne suunniteltuja, kiirellisiä tai hätäsektioita. Ne eroavat myös siinä kelle ne tehdään - terveelle vai vähemmäm terveelle naiselle.
Olen niin typerä alatieuskovainen, etten ymmärrä edes näitä käsitteitä "sektiovastainen/(pelko?)sektionvastustaja", "sektiomyönteinen", "alatiefanaatikko" jne. Oikeasti, wtf? Tottakai populistin sopii ajaa omaa asiaansa korostamalla "eri ryhmien" eroja ja maalaamalla "vastapuolesta" mahdollisimman id*ootti kuva. Kuitenkin täällä iso joukko naisista on painottanut synnytystavan valinnan perustuvan aina yksilön omiin lähtökohtiin, joissain tapauksissa valitaan alatie ja joissain sektio.
Ja kun täällä ei väittele nimenomaan kaksi ryhmää, ns. "sektiomieliset ja alapääsynnyttäjät". Nämä ovat kaikki ihan anonyymien yksityishenkilöiden kommentteja, joita peukutellaan mielivaltaisesti. Se, että joku on neuvonut synnytyspelkoisia pidättäytymään seksistä ei tarkoita, että kaikki, joilla on positiivinen mielikuva alatiesynnytyksestä jos sille ei ole lääketieteellistä estettä, olisivat samaa mieltä. Ei moni "sektion suhteen avarakatseinenkaan" toivottavasti kuvittele, että jokainen alateitse synnyttänyt salaa pissavaivansa ja tilastot vääristyvät. En minä ainakaan olisi mitä todennäköisimmin synnyttänyt kahdesti alateitse kahdesti jos joka paikassa lirahtelisi, minäkin tykkään seksistä.
Ei tässä (ainakaan kaikki) mitään tiettyä synnytystapaa _vastusta_. Korkeintaan joidenkin itseä koskemattomienkin riskien käyttämisestä perusteena oman synnytystapansa valinnalle. Ei vastusteta myöskään sitä naisen itsemääräämisoikeutta. Raskaus on vain siitä ristiriitaisuudessaan ainutlaatuinen tila, että naisen täyttä itsemääräämisoikeutta kehostaan rajoitetaan viimeistään rv 24. Moni toteaisi, että jo pitkälti ennen noita viikkoja. Siitä eteenpäin äidin itsemääräämisoikeus kehostaan voi olla ja usein on ristiriidassa vauvan edun kanssa. Useimmille on kuitenkin tuossa vaiheessa käynyt selväksi mihin ovat ryhtymässä ja he ovat raskaaksi hankkiutumalla ikään kuin suostuneet luopumaan osasta itsemääräämisoikeudestaan, tajusivat sitä tai eivät.
Vaikka tilastot olisivat kuinka manipuloituja niin edelleenkään niitä elektiivisiä sektioita ei voida tehdä aina ja aivan kaikille halukkaille. Omasta synnytystavasta voi toki olla mielessä jokin mielikuva etukäteen, mutta aina on olemassa se vaihtoehto, ettei toiveesi toteudu - ihan terveydellisistä syistä. Se pitää sitten vain kestää. Aina voi tietysti jäädä kotiin yrittämään alateitse lääkärin määräyksestä huolimatta tai lähes aina risteillä Tallinnaan ostamaan itselleen sen korkean riskin sektion.
Toki lääkärit osaavat lukea tilastoja, mutta eivät ne aina ole yksiselitteisiä. Kaikkia mahdollisia virhelähteitä ei tutkimuksista voi edes poissulkea ja synnyttäjillä tehdyissä tutkimuksissa on omat eettiset erityishaasteensa. Luotettavinta tutkimustyyppiä eli kaksoissokkoutettua randomoitua tutkimusta on käytännön syistä täysin mahdotonta tehdä eri synnytystapojen välillä. Tutkimusnäytön monitulkintaisuudesta kertoo ehkä sekin, ettei eri maiden huippuasiantuntijatkaan ole näistä keskenään samaa mieltä. Esimerkiksi itselläni oli tila, jonka perusteella suositellaan useimmissa länsimaissa suoraan sektiota. Suomessa piti vaatimalla vaatia pelkosektio.
Samaa mieltä kyllä siitä, ettei kaikille voi tarjota molempia synnytystapoja. Mutta niille joilla ei ole sektion riskitekijöitä voisi tarjota molempia vaihtoehtoja, etenkin jos on merkittävä alatiesynnytyksen riskitekijä kuten itselläni oli.
Tämä! Järjen voisi ottaa käteen ja vähän paremmin soveltaa kullekkin synnyttäjälle sopiva tapa. Alatie ei ole kaikille paras.
Odotan niin samaa bronkoskopian kohdalla ja myöskin munuaisleikkauksen ja hampaan paikkauksen! Multa leikattiin sappirakkokin tähystyksessä hyvä ettei ALAPÄÄN kautta! Varmasti olisi tehty niin JOS olisin sulkenut silmäni hetkeksikään. Kaikesta tästä on ollut seurauksena hirveet traumat ja vesirokko ja monia allergioita sekä vyöruusu, reuma ja laktoosi-intoleranssi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eri. Tää on hulvaton palsta. Oikeesti. Sektio ehkäisee impotenssia. Sektio varnuudeksi ettei tule cp-vammaa tai puhkea ms-tautia. Ja nämä alapää synnytykset. Voivoi. Anteeks nyt kauheesti 😂😂😂 mutta nää väitteet on niin out of reality
Se ei olekaan enää hulvatonta kun joku oikeasti uskoo tuota soppaa sektion helppoudesta. Tuo sama sektiohullu on pyörinyt jo ainakin 6 vuotta tällä palstalla toitottaen totuuttaan.
Miettikäähän oikeasti te jotka "mukavuus" syistä toivotte sektiota. Kun synnytys on ohi, teillä on se vauva jota pitää ihan itse hoitaa synnytystavasta riippumatta. Se on paljon helpompaa kun on synnyttänyt alateitse (koska alatiesynnytyksen jälkeen ollaan yleisesti ottaen paremmassa kunnossa) kuin kovissa kivuissa sektion jälkeen. Imetyskin on vaikeampaa saada käyntiin sektion jälkeen. Imetys kuitenkin on paras ja myös helpoin tapa ruokkia vauvaa.
Itseasiassa aika pieni vähemmistö synnyttäjistä on yksinhuoltajia, joten ei, useimpien ei tarvitse hoitaa vastasyntynyttä ihan itse.
Kyllä vauvaa siellä sairaalassa hoidetaan ihan itse synnytyksen jälkeen. Ei minun vauvojani ole siellä kukaan muu ollut hoitamassa ja apua ei mistään saa. Isät ei saa jäädä yöksi ellet ole perhehuoneessa.
Jaa, no onneksi en synnytä teidän alueen sairaalassa. Molemmilla kerroilla mies mukana, ja jos ei olisi voinut jäädä, niin hoitajat kellon päässä. Mutta ei se mikään perustelu ole sektion vastustamiselle, että jossain päin Suomea synnyttäjä jätetään oman onnensa nojaan. Eiköhän jokainen ota siitä oman alueen käytännöstä selvää ennen omaa päätöstään.
En saanut esikoisen synnyttyä mitään apua hoitajilta, vaikka olin jo kaksi vuorokautta valvonut synnytyksen vuoksi. Kun vielä kolmannen yön valvoin huutavan vastasyntyneen kanssa sain vasta aamulla hoitoapua kun itkien pyysin. Yöllä ei autettu, koska hoitajat eivät ehtineet. Apua kyllä pyysin, mutta ei annettu. Tiuskittiin vain ettenkö itse osaa hoitaa.
Tätä en osannut etukäteen odottaa.
Onneksi on se isukki palvelemassa kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskotteko oikeasti että sektio on helpompi tapa synnyttää kuin alateitse? Ja te jotka näin uskotte, oletteko itse synnyttäneet? Oletteko hoitaneet vastasyntynyttä? Oletteko imettäneet?
Uskokaa mieluummin niitä, jotka oikeasti ovat synnyttäneet ja tietävät mitä se oikeasti on.
Olen saanut kaksi lasta sektiolla. Tämä oli ihan riittävän helppoa minulle. Mitä olen alatiesynnyttäjien kanssa keskustellut, en ole lainkaan vakuuttunut että alatiesynnytyskokemus olisi ollut sen positiivisempi.
Mitä olen itse suunniteltuun sektioon joutuneiden kokemuksia kuullut, jokainen olisi mieluummin valinnut alatiesynnytysen, jos se vain olisi ollut mahdollista. En ole kuullut yhtään huonoa alatiesynnytyskokemusta omilta läheisiltäni. Myös yksi synnytyspelkoinen läheiseni on ollut tyytyväinen alatiesynnytykseensä ja myös toinen lapsi syntyi alateitse.
Kaikilla on varmasti oma kokemuksensa, mutta sektiota ei pitäisi ylistää paremmaksi kuin alatiesynnytys, koska se on valetta.
Ei kai täällä kukaan ole muille sitä sektiota markkinoimassakaan. Kyllä se menee nimenomaan niin päin, että sektion toivojat yrittävät vaan perustella miksi heidän pitäisi saada itse päättää oma synnytystapansa, kun taas alatieleiri yrittää tuputtaa omaa tapaansa pakolliseksi kaikille muillekin. Jos täällä yritetään kieltää sektiot sillä perusteella, että kaikki suunniteltua sektiota toivovat tulevat katumaan valintaansa, niin se ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Tietysti se on ihan eri tilanne, kun alatiesynnytystä toivova äiti joutuu lääketieteellisestä syystä sektioon. Siinä on täysin eri lähtökohdat kuin itse valitussa synnytystavassa.
Kyllä täällä yritetään markkinoida sektiota parempana synnytystapana. Kyllä ammattilaiset tietävät mikä on paras synnytystapa kullekin synnyttäjälle. Sen ei pidä olla mikään valintakysymys. Ihmiset ovat yleisesti ottaen aikalailla idiootteja asioissa joihin heillä ei ole koulutusta tai muutakaan kokemusta. Täällä palstalla pyörii porukkaa joka ei osaa edes tilata subwayssa. Miten he osaisivat valita itse parhaan synnytystavan. Piste.
Niin, onneksi sinä et näitä asioita päätä vaan Suomessa saa kyllä halutessaan sektion.
Eli koko ketjun otsikko on ihan väärä. Suomessa saa sektion, niitä ei ole kielletty. Sektion saa kun lääketieteelliset kriteerit täyttyy. Ja jos pää räjähtää siitä ajatuksesta että synnyttäisi alatien kautta niin silloin kyllä saa sen pelkodiagnoosin ja sektion.
Miksi asioista ei puhuta oikeilla termeillä? Sektio pelko tai mt syistä? Miksi asiaa pitää peitellä impotenssin, cp-vamman ja kaikella muulla maan taivaan välillä???
Sektio toive, koska syynä pelko ja/tai mt. Piste.
Ei sitä myönnetä vaan keksitään tekosyitä.
Ja se syykin on niin tulenarkaa ettei sitä voi kertoa ... Ja ne lääkärit kuitenkin vaan uskovat siihen lääketieteeseen eivätkä vauvapalstan mammojen empiirisiin kokemuksiin ystäväpiirinsä synnytyskokemuksista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Synnyin hätäsektiolla ja yksi viidestä sisaruksestani suunnitellusti. Olemme molemmat lähes aina kipeänä jos jossain lähipiirissä on jotakin liikkeellä. Ei ole kiva olla kolmasosaa vuodesta sairaana. Antakaa lapselle mahdollisuus luonnolliseen syntymään jos sektioon ei ole terveydellisiä syitä.
Minäkin synnyin hätäsektiolla (ja kasvoin vieläpä korvikkeella). Flunssia sairastelin nuorempana kerran vuodessa, viimeiseen kolmeen vuoteen en ole sairastunut kertaakaan. Ja mahatauti minulla oli viimeksi yli kaksi vuosikymmentä sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmen alatiesynnytyksen ja kahden hätäsektio lapsen äitinä, en ymmärrä ollenkaan tätä keskustelua maailman luonnollisimmasta asiasta. Sääliksi käy terveydenhoitohenkilosto, tsemppiä vaan heille. Ja teille alatiesynnytystä yli kaiken pelkääville tsemppiä pysyä poissa tältä sivulta ja voimia käydä läpi näitä omia pelkoja ja vaikeuksia rehellisesti. Elämässä saattaa meistä jokainen kohdata paljon suurempia ongelmia, ja jos kaikki tyssää jo tähän synnytystapaan, niin kuinka vaikeaa onkaan päästä eteenpäin oikeista ongelmista, vakavista sairauksista ja läheisten menettämisestä.
Niinpä kun ei ne omat henkilökohtaiset vaikeudet eikä edes tämä synnytyspelko asia mene yhtään eteenpäin tällä palstalla meuhkatessa, vaan päinvastoin. Jokainen on vastuussa omasta voinnistaan eikä noihin ongelmiin auta täällä lietsominen. Ammattihenkilö on oikea osoite.
Kuule, kun silloin joutuisi ottamaan vastuun itsestään ja tekemään jotain asian eteen sen sijaan että valittaa täällä tuntemattomille ihmisille. Ehkä tämä valitus onkin koko homman ydin!
Joo aika sekavaa valitusta täällä on ja ihme jankkausta. Joku ei nyt ota vastuuta omasta olostaan ja hoida sitä pelkoo. Vai onks toi kirjoittaja joku mies tai nainen joka vihaa naisiin ja maailman luonnollisinta ja kauneinta asiaa synnytystä? Alatiesynnytys on vähän kuin isommalla asialla käyminen, tarve ponnistaa jotain ulos, mutta vähä eri kohdasta. Kipu on positiivista kipua. Mulla on vertailupohjaa tohon kipuun vaikean neuropatian ja kolmoishermon takia. Voin sanoo rehellisesti, että päästäkseni Noista sairauksista alatiesynnyttaisin mielelläni joka vuosi!!! Nyt vähän suhteellisuutta peliin!
Mikä ihmeen positiivinen kipu? Kipu tekee vihaiseksi, saa vihaamaan kivun aiheuttajaa sekä aiheuttaa synnytyksen jälkeistä masennusta.
Itse asiassa aivotutkimuksen mukaan ihmisen muisti toimii niin että positiivinen tuntemus pidemmänkin negatiivisen tuntemuksen jälkeen hävittää negatiivisen muiston, kokeitakin asiasta on tehty vapaaehtoisilla esim. pitämällä puoli tuntia ihmistä kylmässä niin että palelee ja sen jälkeen lämmittämällä tehokkaasti viisikin minuuttia jolloin tulee hyvä olo, aivojen muisti toimii niin että lyhyt 5 minuutin miellyttävä lämmön tuntemus aiheuttaa voimakkaamman muistijäljen kuin puolen tunnin paleleminen ja ihminen muistaa paremmin tuon lyhtkestoisenkimmiellyttävän kokemuksen kuin sitä ennen ilmenneen pidemmän negatiivisen kokemuksen. Tämä toimii synnytyksen yhteydessä myös niin että synnytyksen negatiiviset kipukokemukset eivät jää tehokkaasti muistiin kun yleensä synnytyksen perään ilmenee voimakkaita hyviä kokemuksia jotka jäävät taas muistiin. Luonnossa aikoinaan tämä on estänyt sitä ettei laji lisääntyisi, asian on hoitanut evoluutio osaltaan niin että synnytyskipu ei estäisi hankkimasta lisää lapsia, toki ehkäisymenetelmien puute on osaltaan lisännyt synnytysten määrää luonnollisissa tilanteissa. Nykyään muistimekanismilla on ehkäisymenetelmien kehittymisen aikaan suurempi merkitys, mutta ihminen on osannut ehkäistä luomukeinoin jo tuhansia vuosia raskauksia, yleisimpinä rytmimenetelmä ja anaaliyhdyntä. Ei 1700-luvullakaan kehittyneissäkään Euroopan maissa jokaisella naisella ollut seitsemää lasta.
Synnytyksen jälkeinen masennus johtuu hormoneista ja joillakin on siihen taipumusta tahdosta riippumatta, sitä ilmenee myös keisarileikkausten ja kivuttomien alatiesynnytysten yhteydessä, tehokkaalla epiduraalilla ajoissa laitettuna saadaan synnytys kivuttomaksi. Vaimoni on lääkäri ja hän pyysi ajoissa epiduraalia ja riittävää niin että kollega laittoi hänelle sitä sen verran ettei vaimo tuntenut edes supistuksia vaan seurasi niitä itse monitorista ajoittaen ponnistukset supistusten kanssa yhteen kun ei muuten tuntenut mitään.
Sairastui vakavaan synnytyksen jälkeiseen masennukseen, joka helpotti nopeasti ja tehokkaasti lääkityksellä jonka itse määräsi itselleen onneksi, sitä masennusta oli vaikeaa katsella vierestä kun itse iloitsi vauvasta vaikka oli se melkoinen muutos arkielämään, johon ei osannut kyllä oikeasti varautua yhtään vaikka asiaa ajattelikin etukäteen, kun omaa aikaa ei jäänyt työn ohella enää yhtään lapsen ollessa hyvin vähäuninen ja auttaessa masentunutta vaimoa hoitaen kodin ja vauvankin pitkälti heräten yölläkin auttamaan vaimoa lapsen kanssa kun vaimo imetti ja heräten myötätunnostakin ja pakostikin kun lapsi öisin itki eikä tullut mieleenkään hakeutua eri huoneeseen esim. alakertaan sohvalle nukkumaan kun vaimo oli muutenkin niin masentunut niin alkoi itselläkin melkein pää hajota kun joutui käymään töissä ja heräilemään kesken 7-tuntisten yöunien mitä vauva nukkui eikä voinut itse enää harrastaa mitään tai katsoa telkkaria tai mitään muutakaan. Onneksi lääkitys tehosi niin että koko masennus lakkasi ja yllättävän nopea vaste lääkkeillä oli.
Olen eri, mutta vaikean ja kivuliaan synnytyksen ja synnytyksenjälkeisen masennuksen yhteys on ihan tunnettua tutkimustietoa, eikä sitä voi mitätöidä vaan sen perusteella että sinun vaimosi sitä ja tätä.
Yhteys joo on, mutta ei se siitä voida tehdä varmuudella johtopäätöksiä, tilastollinen yhteys kun ei ole sama kuin että asia johtuu toisesta asiasta, esimerkiksi tilastollisesti Suomessa syödään jäätelöä kesäisin enemmän kuin talvisin ja ihmisiä hukkuu kesäisin enemmän kuin talvisin, eli merkittävä tilastollinen yhteys voidaan todeta jäätelön syönnin määrällä hukkumismääriin, mitä enemmän Suomessa syödään jäätelöä sitä enemmän hukkuu ihmisiä. Vaikka yhteys voidaankin tilastollisesti merkitsevästi todeta näiden asioiden välillä niin ei voida silti vetää suoraan johtopäätöstä että toinen asia johtuisi toisesta. Toki vaikean ja kivuliaan synnytyksen ja synnytyksen jälkeisen masennuksen tilastollisen yhteyden voidaan olettaa johtuvan synnytyksen vaikeudesta ja siinä yhteydessä ilmenneestä kuolemanpelosta jne. mutta silti kyseessä on vain oletus.
Eihän sikainfluenssarokotteen yhteydessä ilmenneestä tilastollisesta yhteydestä narkolepsiatapausten kasvuun voitu päätellä varmuudella yhteyttä rokotteeseen, suomalaiset koettivat julkaista yhteydestä artikkeleita kansainvälisissä lääketieteellisissä tiedelehdissä mutta julkaisut hylättiin kun yhteyttä rokotteella ja narkolepsiatapauksilla ei voitu tutkimuksissa osoittaa siten että tapaukset olisivat johtuneet rokotteesta, asia jäi vain arvailun ja oletuksen asteelle kansainvälisesti vaikka Suomessa asiaa alettiinkin pitää "varmana", jokin muu tekijä on voinut olla myös taustalla tuossa.
eikä sillä sinänsä väliä rokottamisen onnistuneen ja menestyneen rokotekampanjan myötä, että niillä joilla oli narkolepsiariski valmiiksi suuri katsottiin Suomessa rokotteen lisänneen riskiä narkolepsiaan lisää, tapauksia oli muutama kymmentä joista osa olisi voinut saada narkolepsian joka tapauksessa myöhemmin ja rokote säästi satoja henkiä, mahdollisesti jopa tuhansia. Eikä narkolepsiaan kuole ja siihen löytyy tehokas lääkehoito, pahempi se on että lapsia olisi kuollut kymmeniä ellei satoja ja nuoria miehiä kymmeniä tai satoja ja vanhuksia jopa tuhansia jos ei olisi rokotettu lainkaan. Ennen rokotteen saamistahan ehti Suomessa useita lapsia kuolla tautiin, kun tilanne oli kilpajuoksua rokotteen saamisen ja epidemian puhkeamisen yhteydessä. Toki koko taudin sairasti iso osa, jopa kymmeniä prosentteja tietämättään, tästä oli varusmiesten keskuudessa tehty tutkimus tuolloin v. 2009-2010, olikohan se nyt 20-30% rokottamattomista varusmiehistä joilta löytyi sikainfluenssaviruksen vasta-aineita verestä merkkinä sairastetusta taudista, jotka eivät olleet saaneet kuumetta tai influenssan oireita. Osa rokottamattomista lapsistakin taas sai narkolepsian taudin myötä, joitakin kuoli, narkolepsiariski kasvoi rokotteen myötä suomalaisen tutkimuksen johdosta tilastollisesti jopa 9-kertaiseksi, mutta tutkimusta ei hyväksytty kansainvälisesti julkaistavaksi, katsottiin ettei tulosta voitu osoittaa riittävän varmaksi tässä tutkimuksessa.
Toki loogista olisi olettaa että vaikea synnytys tuota masennusta lisää. Mutta vain harva synnytys on kivuliasta ja vaikeaa ja masennusta synnytyksen jälkeen esiintyy paljon enemmän kuin kivuliaita ja vaikeita synnytyksiä. Hormonitoiminta siinä masennuksessa on nykykäsityksen mukaan valtaosa syypäänä ja taustalla tarvitsee olla valmiiksi masennukseen taipuvainen henkilö, muuten sitä ei ilmene, taustalla on ennestään mielenterveyden häiriö joka ilmenee uudelleen tai pahenee. Onneksi siihen on olemassa varsin tehokasta hoitoa ja jos yksi lääke ei toimi niin kokeillaan toista kunnes löytyy tehokas.
Selostuksesi oli puhdasta mutua mutta tuohon viimeiseen väitteeseesi en voinut olla tarttumatta. Masennukseen ei ole olemassa tehokasta lääkitystä eikä oikeaa lääkettä siten välttämättä ikinä löydy.
En taida pystyä seuraamaan tätä keskustelua. Vaikka tietoa on nykyään kattavasti saatavilla ja ilmaiseksi, ei iso osa ihmisistä sitä näköjään viitsi etsiä. Surullista.
Masennuslääkkeet eivät toimi kaikilla, joillakin ne eivät tehoa ollenkaan, joillakin jonkin verran ja joillakin erittäin tehokkaasti. Riippuu masennuksen syystä ja aivokemiasta. Suruun ei tehoa mikään lääkitys, eikä suru ole sairaus, jos masentuneisuus johtuu jostain elämänhallinnan ongelmasta eli siihen on selvä syy niin lääkkeet toimivat heikosti, esim. jos on köyhä, työtön tai työkyvytön, yksinäinen, ei ole parisuhdetta vaikka sellaisen haluaisi, kokenut runsaasti vaikeita menetyksiä, esim. lapsen kuoleman tai muuta hankalaa josta masentuu niin lääkityksen teho on heikko. Mutta jos kyseessä on puhtaasti kliininen masennustila eli kaikki on aivan hyvin, on varakas, avioliitto on hyvä ja kumppani sopiva, on hyvä työ ja hyvä asema, ei stressiä, ei menetyksiä, ei mitään syytä miksi olisi masentunut, mutta silti masennussairaus ilmenee niin lääkkeet tehoavat yllättävänkin hyvin, kunhan oikea ja sopiva lääke löytyy.
Tällöin kyse on aivokemiasta ja sen epätasapainosta, joka johtuu perimästä, esim. serotoniinia ja dopamiinia liian vähän synapsiraoissa, liian vähäinen GABA-erginen esto ja liiallinen NMDA-reseptoriaktivaatio niin sopivalla yhdistelmälääkityksellä saadaan masennus pois tehokkaastikin. Synnytyksen jälkeiseen masennukseen lääkkeillä on myös varsin hyvä teho, etenkin jos masennusta ei ole ilmennyt koskaan muutoin kuin synnytyksen jälkeen. Se on totta että kaikki eivät millään lääkityksellä masennuksesta parane, osalla se vain lievittyy, mutta osalla se paranee kokonaan sopivalla lääkityksellä tai yhdistelmälääkityksellä.
Esim. muistan potilaan joka tarvitsi neljää lääkettä jotta masentuneisuus ja ahdistuneisuus helpottivat kokonaan. Takana oli jo yli kaksivuotinen psykoterapia kahdella lääkityksellä, mutta ei parantunut terapialla ja kahdella lääkkeellä. Terapiaa oli kolmas vuosi menossa kun se voitiin jättää kesken n. 2,5v. kohdalla. Lopulta lääkitykseksi muodostui Brintellix, Voxra, Lamictal ja Lyrica, vaikka mitä lääkkeitä jouduttiin kokeilemaan ja hakemaan ennen kuin tehokas yhdistelmä löytyi. Potilaalla ei ollut elämässään mitään varsinaisesi vialla, ei taloudellisia huolia, hyvä työ, harrastuksia, terve lapsi, uudehko omakotitalo jne., mutta suvussa oli masennusta ja itsemurhakin muutama sukupolvi taaksepäin toisella puolella sukua, tosin potilaalla oli hankalia lapsuudenkokemuksia, joita sai terapiassa käsiteltyä, mutta terapiakaan ei tahtonut tehota eikä estää masennusjaksoja, jotka olivat syviä ilmetessään.
Masennuslääkkeillä on tehoa siten että NNT-luku on n. 10 esim. sairaalapotilailla eli psykiatriseen hoitoon sairaalasn joutuneilla potilailla, eli yksi kymmenestä parani lääkityksellä kokonaan. NNT-luku kertoo kuinka monta potilasta täytyy hoitaa lääkkeellä jotta yksi paranee. NNT-lukua 10 voidaan pitää keskimääräisenä tehona eli kymmentä potilasta pitää hoitaa lääkkeellä jotta yksi paranee, yhdeksän ei siis parane.
Esim. osteoporoosilääkkeillä NNT-luku on luokkaa 25, jos lääkkeen lopputapahtumaa eli hyötyä mitataan, eli estetään murtuma, esim. lonkkamurtuma. 24 potilasta 25:sta ei siis lääkityksestä hyödy, mutta yksi 25:sta hyötyy, eli jos 25 potilasta lääkitystä saa niin yksi lonkkamurtuma estyy lääkityksen ansiosta. Ei voida silti väittää että osteoporoosiin ei ole olemassa parantavaa lääkettä, kun siihen kerran on. Trisykliset masennuslääkkeet keksittiin jo 1950-luvulla ja niiden teho masennukseen on voitu osoittaa, eli jo yli 60 vuotta on ollut masennuslääkkeitä joilla sairaudesta paranee, mutta eivät siis kaikki vaan yksi kymmenestä. Kun ei voida ennustaa varmasti kuka se yksi kymmenestä joka paranee on niin käypä hoito on määrätä lääkkeitä ja katsoa tehoavatko ne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Synnyin hätäsektiolla ja yksi viidestä sisaruksestani suunnitellusti. Olemme molemmat lähes aina kipeänä jos jossain lähipiirissä on jotakin liikkeellä. Ei ole kiva olla kolmasosaa vuodesta sairaana. Antakaa lapselle mahdollisuus luonnolliseen syntymään jos sektioon ei ole terveydellisiä syitä.
Meillä kotona sektiolla syntyneellä ei allergioita eikä mitåän, kaikilla muilla sitå vastoin vaikka mitä esim vesirokko aikuisenakin jne ja sama havainto muistakin sektiolla syntyneillå.
Oma alakautta syntynyt vauvasta asti allerginen kaikelle mahdolliselle.
Kuinka monta sektiolla syntynyttä tunnet? Sata?
Todisteita sektion paremmuudesta, naapurin Tanjakin on terve kuin pukki, vaikka on syntynyt sektiolla. Sitä vastoin meidän Tuija, alateitse syntynyt, sairasti aikuisena vesirokonkin!
Kylläpä täällä on sivistynyttä ja rakentavaa keskustelua. Miksiköhän lapset haukkuvat ja kiusaavat toisiaan? Ettei malli ole siirtynyt mammalta.
Ja kyllä olen ap. kanssa samaa mieltä.
Ainakin meillä olisi toinen lapsi ja näin myös monella ystävillåni, jos olisi ollut sektiok mahdollisuus.
Huonojen alateitsesynnytys kokemuksen perusteella päädyimme yhteen lapseen. Ja kun tiesin, ettei sektiota saa, niin heti kun ikä salli minulle tehtiin sterilisaatio ja miehelle sitä ennen.
Ja juu, synnytyksen jälkeen saimme keskusteluapua sairaalassa, mutta paasaus mahdollisesta toisen synnytyksen ihanuudesta, vahvisti vain sterilisaation tarvetta, heti kun ikä salli. Ja silloinkin koimme lääkärin painostusta.
Suomi on kyllä ihme maa.
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä täällä on sivistynyttä ja rakentavaa keskustelua. Miksiköhän lapset haukkuvat ja kiusaavat toisiaan? Ettei malli ole siirtynyt mammalta.
Ja kyllä olen ap. kanssa samaa mieltä.
Ainakin meillä olisi toinen lapsi ja näin myös monella ystävillåni, jos olisi ollut sektiok mahdollisuus.
Huonojen alateitsesynnytys kokemuksen perusteella päädyimme yhteen lapseen. Ja kun tiesin, ettei sektiota saa, niin heti kun ikä salli minulle tehtiin sterilisaatio ja miehelle sitä ennen.
Ja juu, synnytyksen jälkeen saimme keskusteluapua sairaalassa, mutta paasaus mahdollisesta toisen synnytyksen ihanuudesta, vahvisti vain sterilisaation tarvetta, heti kun ikä salli. Ja silloinkin koimme lääkärin painostusta.
Suomi on kyllä ihme maa.
Eli ette te sitä lasta halunneet kun oikein molemmat menitte steriloimaan. Hyvä syyttää järjestelmää omasta haluttomuudesta hankkia toinen rääkyjä.
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä täällä on sivistynyttä ja rakentavaa keskustelua. Miksiköhän lapset haukkuvat ja kiusaavat toisiaan? Ettei malli ole siirtynyt mammalta.
Ja kyllä olen ap. kanssa samaa mieltä.
Ainakin meillä olisi toinen lapsi ja näin myös monella ystävillåni, jos olisi ollut sektiok mahdollisuus.
Huonojen alateitsesynnytys kokemuksen perusteella päädyimme yhteen lapseen. Ja kun tiesin, ettei sektiota saa, niin heti kun ikä salli minulle tehtiin sterilisaatio ja miehelle sitä ennen.
Ja juu, synnytyksen jälkeen saimme keskusteluapua sairaalassa, mutta paasaus mahdollisesta toisen synnytyksen ihanuudesta, vahvisti vain sterilisaation tarvetta, heti kun ikä salli. Ja silloinkin koimme lääkärin painostusta.
Suomi on kyllä ihme maa.
Miten voi kirjoittaa noin huonosti ja monta viestiä ÅÅÅÅåååååå on eri kuin äÄÄÄÄ.
Alateitsesynnytys? Huonojen? Siis monta huonoa synnytystä, eikö sulla ollutkaan yhtä lasta? Sektiok?
Siis mihin hävisi nämä sektiohaluajat, jotka ovat maailman älymystöä joka tietävät kaiken tilastoista paremmin kuin lääkärit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihkua, kaikki vatsat auki vaan!!!
Ei kai ne polvileikkaukset ja selkäleikkauksetkaan sen kauniimpia leikkauksia taida olla. Aivoista puhumattakaan.
Tosiaan, miksi sitten aukaista sisuksensa tahallaan turhaan, kuten nämä sektiota täysin valinnanvapaaksi haluavat tehdä.
Se sektio ei ole mikään pikkujuttu kuten jotkut täällä antavat ymmärtää.
Et sinä sitä lopulta päätä vaikka lääkäri tai hammaslääkäri kysyykin mielipidettäsi, päätöksen asiasta tekee aina lääkäri, kyseessä on hoitopäätös, josta vastaa ja päättää lääkäri. Jo laki potilaan asemasta ja oikeuksista 6§ määrää että potilaalla on itsemääräämisoikeus ja potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan ja jos potilas kieltäytyy tietystä hoidosta tai hoitotoimenpiteestä, häntä on mahdollisuuksien mukaan hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan muulla lääketieteellisesti hyväksyttävällä tavalla.
Tuo että potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan tarkoittaa sitä että potilaalta tulee kysyä mitä mieltä hän on ja mitä hän haluaa. Kuitenkin tuo yhteisymmärrys tarkoittaa sitä että hoitavan lääkärin tai hammaslääkärin tulee itse olla samaa mieltä potilaan kanssa ja hoitopäätöksen tekee lääkäri ja lääkäri vastaa hoitopäätöksestä. Pelkkä reseptin uusiminen on jo hoitopäätös ja lääkkeen määrääminen. Ei potilas voi määrätä mitä lääkettä hänelle määrätään ja mitä toimenpiteitä hänelle tehdään, mutta potilaan mielipidettä tulee kuulla ja potilaalla on oikeus kieltäytyä hoidosta, paitsi tietyissä erikoistilanteissa kuten mielenterveyslaissa on erikseen mainittu.
Potilaan tiedonsaantioikeus on erikseen omana kohtanaan laissa potilaan asemasta ja oikeuksista ja sen takia lääkärin tai hammaslääkärin on esimerkiksi kerrottava leikkaukseen tai muuhun toimenpiteeseen tai lääkitykseen liittyvistä riskeistä ja kysyttävä potilaalta ymmärtääkö hän riskit ja varmistettava että potilaan ymmärryskyky riittää ymmärtämään riskit.
Jos potilas hyväksyy esim. sappileikkauksen vaikka siinä on riskinsä ja haluaa leikkauksen vaikka vaihtoehtojakin olisi eli esim. ruokavaliohoito niin jos leikkauksesta aiheutuu komplikaatio niin vastuu siirtyy osittain potilaalle ja jos esim. kantelu tulee leikkauksessa sattuneesta haitasta ja komplikaatiosta niin Valvira tai muu taho kysyy vastineessa onko potilaalle kerrottu mahdolliset riskit niin että potilas on ne ymmärtänyt ja siitä huolimatta halunnut leikkauksen niin hoitopäätöksen tehnyt lääkäri tavallaan vapautuu syytteistä eikä saa esim. huomautusta joka näkyisi Valviran rekisterissä 5 vuoden ajan kyseisen lääkärin kohdalla. Huomautus lääkärille on harvinainen ja katsotaan jo melko vakavaksi seuraamukseksi lääkärille.
Laki sanoo että potilaalle on annettava selvitys hänen terveydentilastaan, hoidon merkityksestä, eri hoitovaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista sekä muista hänen hoitoonsa liittyvistä seikoista, joilla on merkitystä päätettäessä hänen hoitamisestaan.
Terveydenhuollon ammattihenkilön on annettava selvitys siten, että potilas riittävästi ymmärtää sen sisällön. Jos terveydenhuollon ammattihenkilö ei osaa potilaan käyttämää kieltä taikka potilas ei aisti- tai puhevian vuoksi voi tulla ymmärretyksi, on mahdollisuuksien mukaan huolehdittava tulkitsemisesta.
Terveydenhuollon ammattihenkilöiden joukossa lääkärillä ja hammaslääkärillä on erityisasema. Keskeisin säännös sisältyy lakiin terveydenhuollon ammattihenkilöistä (559/1994), jossa todetaan, että laillistettu lääkäri päättää potilaan lääketieteellisestä tutkimuksesta, taudinmäärityksestä ja siihen liittyvästä hoidosta. Lääkärillä on lain mukaan hoitopäätösautonomia joka tapauksessa lain mukaan. Lääkäri päättää ja vastaa päätöksistään, mutta potilaalta tulee kysyä hänen mielipiteensä ja kirjata potilaskertomukseen se mitä mieltä potilas on, mikä osaltaan vapauttaa lääkärin vastuusta jos jotain sattuu ja potilas on toimenpiteen halunnut hänelle kerrotuista riskeistä huolimatta.