Uskon, että suurin yksittäinen vauvakatoon on se, että äitien harteille kasataan niin paljon vastuuta ja velvollisuuksia

Somen orjia nykynaisista on tullut. Some koukuttaa ne niin pahasti, ettei mihinkään muuhun jää aikaa.

Minä olen miettinyt omaa tuttavapiiriäni ja miksi lapsiluku monella jää yhteen max kahteen. Kyllä miltei kaikilla on kyse äidin uupumuksesta kun vastuu sitten yllättäen kaatuukin äidille. Usein myös parisuhteessa ongelmia -ehkä juuri tuon väsymyksen ja epäreiluuden tunteen takia.

Eiköhän alhaiseen syntyvyyteen vaikuta se että äitiyttä ei enään arvosteta vaan äidin pitää päästä mahdollisimman nopeasti takaisin töihin tekemään uraa, vaikka todellisuudessa niitä ihmisiä on todella vähän ketkä etenee työuralla ilman lisäopiskelua.

Ylipäätänsä nykyään kaikkea mitkä liittyy äitinä olemiseen nähdään huonona asiana nykyisin.

Miksi merkiksi vanhempainvapaalla olevaa miestä pidetään hyvänä asiana kun taas vanhempainvapaalla olevaa naista pidetään huonona asiana?

Vierailija kirjoitti:

Minäpä luulen et syy vauvakatoon on epävarmuus tulevaisuudesta, kun ei oo vakitöitä eikä siten mahdollisuutta rakentaa mukavaa perhe-elämää, sekä mahdollisuus elää itsekkäästi- sen myötä vaikeutuu pariutuminen ja hedelmöittyminen ja elämänpelko ja tarve kontrolloida kaikkea lisääntyy. Tämän myötä on kyllä äitiydestäkin tainnut tulla suoritus, jos siihen ylipäätään rohkaistuu. Yleisesti ihmisenä elämisen taidot on tainnu heikentyä. Mulla on jo isot lapset ja elämässä sattunut kaikenlaista, mut ihan on ollut helppo hyväksyä kaikki mitä heidän hoitonsa on aiheuttanut. Lasten olemasssolon merkitys on paljon suurempi kuin äitiyden vaivat. Joista suurin osa on ihan normaalia elämisen vaivaa.

Itselläni nuo äitiyden vaivat ovat yksi syy miksei lapsia ole. Nimenomaan fyysiset vaivat. Ja olen sen verran vanhempi, että syyllistäminen lapsettomuudesta on kuultu moneen kertaan, samoin "kaikki synnytyksen aiheuttamat kivut ja vaivat unohtuu kun saa sen käärön syliin" -mantrat. Aiemmin ei myöskään ollut blogeja ja keskustelupalstoja, eikä äitiydestä saanut sanoa missään mitään negatiivista. Vasta viime vuosina on alettu kertoa enemmän ja suoraan mitä kehonmuutoksia äitiys aiheuttaa. Kaikki tämä realistinen kuvaus tuomittiin aiemmin. Naiset joutuivat kokemaan ja oppimaan ne vasta äidiksi tullessaan.

Työelämä on vaativaa ja samalla kuitenkin vastuu kotiarjesta on vieläkin enemmän äideillä. Muutos on niin hidasta, että kestää vielä pari sukupolvea ennenkuin tasa-arvo myös kotona on todellista.

Lisäksi äitien on usein vaikea puhua väsymisestään. Jos siitä erehtyy joskus puhumaan, kääntyy se yleensä äidin omaksi syyksi. Esim.

- Älä nipota, olet liian kontrollifriikki

- Kyllä ennenkin naiset jaksoivat paljon rankemmissakin olosuhteissa

- Mikset antanut isän hoitaa lasta alusta saakka. Eikö sulle kelvannut se isän tapa tehdä asioita

- Nykyajan äidit ovat itsekkäitä ja laiskoja. Mistään omista mukavuuksista ei haluta luopua ja sitten itketään kun lapsen kanssa on rankkaa.

-Mitäs teit lapsia.

Siksi äidit yleensä vain jaksavat vaikka uupumisen aste olisi mikä. Ja jos eivät jaksa niin romahtavat.

Vierailija kirjoitti:

Huh huh, ja näin on ap siirtänyt vastuun jollekin toiselle. Kun äitiyden vaatimukset ahdistavat, niin syy ei ainakaan ole ap:n tai muiden kypsymättömyydessä vaan aina jossain muualla.

Lasten hankintaan kuuluu oleellisena se, että kun jotain saa, niin jostain täytyy luopua. Jos ette kykene luopumaan, niin älkää hankkiko. Aikuinen ihminen myös kykenee tällaisen seikan tunnistamaan ja tunnustamaan eikä syytä ketään muuta.

t. kolmen lapsen isä

Joopa joo. Miehethän ne siirtää vastuun jollekin toiselle, eli sille äidille.

Lasten hankkimiseen kuuluu nykyään oleellisena se, että nainen luopuu paljosta ja se mies vain vähästä. Siinähän se juttu juuri onkin. Sinäkin 3 lapsen isänä olet tyytyväinen isä. Olet kyllä joutunut luopumaan jostakin, että olet ne lapset saanut, mutta vaimosi paljon enemmästä.

Isä voi olla hyvä isä, vaikka jättää naisen yksin raskausaikana ja huolehtii lapsestaan silloin kuin viitsii ja huvittaa.

Naisella/äidillä tämä ei onnistu.

Ja vaikka joku tuolla väitti, että naiset luo näitä paineita toisilleen, niin kyllä miehetkin osaa syyllistää. 

Tuo kommentti, johon nyt vastaan, todistaa sen.

132 jatkaa. Meillä mies ei oikeastaan joutunut luopumaan juuri mistään, kun lapset syntyivät. 

Ei yöunistaan, ei työstään, ei harrastuksistaan. Minä joudun luopumaan kaikista näistä ja paljon muusta.

T: 4 lapsen äiti

Vierailija kirjoitti:

132 jatkaa. Meillä mies ei oikeastaan joutunut luopumaan juuri mistään, kun lapset syntyivät. 

Ei yöunistaan, ei työstään, ei harrastuksistaan. Minä joudun luopumaan kaikista näistä ja paljon muusta.

T: 4 lapsen äiti

Miksi et viennyt lapsia päivähoitoon ja mennyt töihin?

Kukaan ei pakota tai ohjaa sinua jäämään kotiin lasten kanssa vaan aina voit viedä ne sinne päivähoitoon.

Se on osa vanhemmuutta että vanhemmat joutuvat luopumaan jostakin asioista kun lapset syntyy.

Vierailija kirjoitti:

Heti kun naiset käyvät armeijan niin sitten voi mieskin ottaa enemmän vastuuta. Silloin tilanne olisi tasa-arvoinen.

Ai, että jos nainen käy armeija (4-6 kk) niin mies voi osallistua 18 vuotta enemmän. Hei mä suostun heti tuohon jos se oikeasti toimisi! Mut miten mies voisi jakaa raskauden 9 kk? Tai imetyksen 1 v? Tuttipullo ei käy koska täysimetys on neuvolan vaatimus.

Allekirjoitan täysin monet täällä ilmenneet väittämät. Äideillä on nykyään liikaa paineita. Viranomaiset huohottavat niskaan, vaikka kotona kaikki olisi hyvin. Se kun ei riitä. Pitää olla täydellistä ja lapsien pitää olla robottimaisia, etteivät vain eroa suuresta joukosta millään tavalla.

Äitinä hoidan kaiken lapsiin liittyvän metatyön, kotityöt, yritän pitää itseni kunnossa, teen työt, pidän yllä suhteita kouluun / opettajiin. Olen toisinaan tosi väsynyt. Siksi lapsia ei enempää tule, en jaksaisi enempää. Lapset itsessään ovat ihania ja rakastan heitä. Heidän kanssaan on ihana olla. Kaikki muu häslinki uuvuttaa. Vanhempainillat, koulun myyjäisjutut, onnistumisen pakko. Jos olisikin pelkästään lasten onnesta vastuussa, niin mikäpäs tässä olisi ollessa.

Vierailija kirjoitti:

132 jatkaa. Meillä mies ei oikeastaan joutunut luopumaan juuri mistään, kun lapset syntyivät. 

Ei yöunistaan, ei työstään, ei harrastuksistaan. Minä joudun luopumaan kaikista näistä ja paljon muusta.

T: 4 lapsen äiti

Jep. Ei ikinä lapsia. Ei ikinä vuosien vitutusta toisen vastuun pakoilusta.

Vierailija kirjoitti:

Kuka näitä paineita ja vaatimuksia asettaa? Naiset ihan itse. 

Ei. Nyt olet hakoteillä. Valtio, viranomaiset, yhteiskunta. Tätä on varmaan vaikea käsitttää lapsettomana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heti kun naiset käyvät armeijan niin sitten voi mieskin ottaa enemmän vastuuta. Silloin tilanne olisi tasa-arvoinen.

Ai, että jos nainen käy armeija (4-6 kk) niin mies voi osallistua 18 vuotta enemmän. Hei mä suostun heti tuohon jos se oikeasti toimisi! Mut miten mies voisi jakaa raskauden 9 kk? Tai imetyksen 1 v? Tuttipullo ei käy koska täysimetys on neuvolan vaatimus.

Tuon kirjoittanut neropatti voisi kertoa, miten mies vastuutetaan lapsenhoitoon intti käymällä. Ihan täyttä selittelyähän tuo on, kun ei muuta selkärangattomuuteensa keksi niin intti.

Vierailija kirjoitti:

Pitää paikkansa. En meinaa kestää edes työelämässä kun koko ajan kiristetään (eikä palkka nouse) enkä mitenkään jaksaisi samalla kasvattaa lasta. Ihmeellistä, että vanhemmuuden (äitiyden) vaatimukset ovat kasvaneet ihan mahdottomiksi samalla kun aikaa, energiaa ja ostovoimaa on yhä vähemmän.

Tämä. Onko koskaan ennen vallinnut yhteiskunnassa näin järjetön ristiriita? Mulla kiinnostaa tämä hyvin paljon. Mikä saa tämän täydellisen järjettömyyden aikaan. On todella raakaa meininkiä.

Se asioista luopuminen ei kyllä meidänkään perheessä mennyt tasan. Minä olin pois työelämästä, kun lapset olivat vauvoja (mies ei halunnut). Töihin palatessani melkein kaikki lapsiin ja kotielämään liittyvät asiat ovat minun harteillani edelleen. Mies ei muista mitään, eikä halua otraa asioita hoitaakseen. Esim. jos asiat riippuisivat miehestäni, jääkaappi olisi aina tyhjä (kokeiltu on), koti olisi yksi haiseva kaaos, lapset eivät harrastaisi mitään, koulu menisi päin p: tä, lapsilla olisi liian pieniä/ likaisia, rikkinäisiä vaatteita ja he eivät omistaisi pyöriä, suksia, luistimia, uikkareita ym, eivätkä tekisi luultavasti paljon muuta kuin pelaisivat koulun jälkeen.

Tähän kaikkeen ja omaan palkkatyöhöni (kolmivuoro) mun aika kuluu varmaan ainakin vielä seuraavat 5 vuotta. Omiin harrastuksiin ei ole aikaa eikä voimiakaan. Mutta en voi kyllä höllätä, koska rakastan lapsiani ja haluan että heillä on asiat hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syntyvyyden laskusta tuntuu olevan eniten huolissaan eläkeyhtiöt ja kohta jo eläkeikäiset miespoliitikot. Ei ainakaan mulle tule mieleen että yksikään "synnytysikäinen" nainen olisi vauvakatoa ainakaan julkisesti taivastellut.

Sen verran täytyy vielä jatkaa, että yleensäkin keskustelu syntyvyyden laskusta on jo lähtökohtaisesti naisia alentava. Puhutaan vaan "uusista veronmaksajista ja " synnytystalkoista". Joo, noilla argumenteilla ihan varmasti herää vauvakuumeet.

Ihan kun nainen olisi pelkkä synnytyskone jonka tehtävä on tuottaa uusia veronmaksajia yhteiskuntaan.

Joo ja paskoilla ehdoilla. Minä päätän mitä kohdullani teen. Se on arvokasta. Jos naisten olot ei parane niin voidaan hyvin mennä synnytyslakkoon.

Vierailija kirjoitti:

Se asioista luopuminen ei kyllä meidänkään perheessä mennyt tasan. Minä olin pois työelämästä, kun lapset olivat vauvoja (mies ei halunnut). Töihin palatessani melkein kaikki lapsiin ja kotielämään liittyvät asiat ovat minun harteillani edelleen. Mies ei muista mitään, eikä halua otraa asioita hoitaakseen. Esim. jos asiat riippuisivat miehestäni, jääkaappi olisi aina tyhjä (kokeiltu on), koti olisi yksi haiseva kaaos, lapset eivät harrastaisi mitään, koulu menisi päin p: tä, lapsilla olisi liian pieniä/ likaisia, rikkinäisiä vaatteita ja he eivät omistaisi pyöriä, suksia, luistimia, uikkareita ym, eivätkä tekisi luultavasti paljon muuta kuin pelaisivat koulun jälkeen.

Tähän kaikkeen ja omaan palkkatyöhöni (kolmivuoro) mun aika kuluu varmaan ainakin vielä seuraavat 5 vuotta. Omiin harrastuksiin ei ole aikaa eikä voimiakaan. Mutta en voi kyllä höllätä, koska rakastan lapsiani ja haluan että heillä on asiat hyvin.

Parisuhde varmaan kukoistaa.

Iso ongelma on että yhteiskunta on suorituskeskeinen ja lapsivihamielinen, eikä oikeasti tue perheitä, vaan perheet jää haasteineen yksin ja äidit kuormittuu. Yhteiskunnan tärkeimpiä tehtäviä olisi tukea lapsiperheitä, koska lapsissa ihan oikeasti on tulevaisuus. Ja esim uupuneen, ahdistuneen äidin pitäisi saada tukea ja apua ihan heti. Äidit jää yksin. Yhteiskuntarakenteemne kannustaa itsekeskeiseen yksin pärjäämiseen ja oman selviytymisen takaamiseen. Lasten tekeminen taas vaatisi yhteisöllisiä arvoja. Siinä suurin syy.

Vierailija kirjoitti:

Mikäli tämä keskustelu kuvaa keskimääräisen suomalaisen naisen sielunmaisemaa, niin rumaa on.

No tässä asiassa me nyt ollaan vain miesten peilejä. Nyt on nähtävissä se mitä tapahtuu kun naiset haluaa samat oikeudet kuin miehetkin. Jos se on rumaa niin mitä sitten? Ei naisten tarvi olla kauniita vain miehiä miellyttääkseen. Ei sisältä, eikä ulkoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka näitä paineita ja vaatimuksia asettaa? Naiset ihan itse. 

Ei. Nyt olet hakoteillä. Valtio, viranomaiset, yhteiskunta. Tätä on varmaan vaikea käsitttää lapsettomana.

Mä kyllä koen enimmäkseen, että ne on sellaiset kulttuurissa olevat implisiittiset, itsestäänselvyyksinä pidetyt oletukset äitiydestä ja naisen roolista. Niitä oletuksia vahvistetaan usein ihan jokapäiväisessä elässä, keslusteluissa, uutisissa jne. Ne ovat niin sisäänrakennettuja oletuksia, ettemme niitä usein edes huomaa, emmekä kyseenalaista. Mutta jos joku kyseenalaistaa, rikkoo normia ja toimii toisin, hän voi saada paljon syytöksiä muilta ihmisiltä. Jos koti on sotkuinen ja lapsilla likaiset vaatteet, kyllä se ajatus ensimmäisenä on, että minkälainen ÄITI heillä on ja mitä ÄITI tekee.