En ihan ymmärrä kun ihmiset opettelevat tunteiden "ilmaisemista"

No esim. vihan tunteita. Ei niitä tarvitse ilmaista mitenkään.



Sen voi hyväksyä, että nyt tuntuu tältä, mutta ei se oikeuta huutamaan pahaa oloa julki ja kastamaan omia oloja toisten niskaan.



Osa ihmisistä ilmaisee itseään vähän liiankin kanssa ja käyttää toisia ihmisiä jonain ihmeen roskapönttöinä joille voi paasata milloin mistäkin. Ei se ole oikein.



Nykyaikainen tunnekulttuuri on mennyt aivan liian pitkälle. Ihmiset kuvittelevat, että kaikki on ok ja ilmaista saa.

Vierailija kirjoitti:

Negatiivisia tunteita ei voi sanoittaa pois. Ne kuuluu elää läpi. Voi sanoittaa miksi tuntee vihaa ja sitten antaa vihan tulla. Sanoittaminen ei merkitse tukahduttamista.

Ei sanoittamisen tarkoitus ole poistaa tunteita, vaan oppia erittelemään tunteet toisistaan. Negatiivisia tunteita on erilaisia, mutta yhteistä niissä on se, että ne voivat saada ihmisen toimimaan itselleen tai muille haitallisella tavalla.

Ennenvanhaan opetettiin käytöstapoja.

Nyt opetetaan ilmaisua.

Lopputulos näkyy lasten käyttäytymisessä. Yhä useammalla on ongelmia tulla toisten kanssa toimeen.

Terv. erityisope

Kakkahattutäti kirjoitti:

No esim. vihan tunteita. Ei niitä tarvitse ilmaista mitenkään.

Sen voi hyväksyä, että nyt tuntuu tältä, mutta ei se oikeuta huutamaan pahaa oloa julki ja kastamaan omia oloja toisten niskaan.

Osa ihmisistä ilmaisee itseään vähän liiankin kanssa ja käyttää toisia ihmisiä jonain ihmeen roskapönttöinä joille voi paasata milloin mistäkin. Ei se ole oikein.

Nykyaikainen tunnekulttuuri on mennyt aivan liian pitkälle. Ihmiset kuvittelevat, että kaikki on ok ja ilmaista saa.

No mitenkäs ne tunteet sitten voidaan hyväksyä, jos niitä ei opita ensin tunnistamaan tai nimeämään? Ja kun on olemassa muitakin negatiivisia tunteita kuin viha, jotka saattavat kuitenkin käytännössä tulla ulos vihana. Jos ei opi tunteiden tunnistamista ja ilmaisemista (ilmaiseminen ei tarkoita sitä, että riistäytyy tunnetilan valtaan ja käyttäytyy tuhoisasti), ei opi niiden hillitsemistäkään.

Kakkahattutäti kirjoitti:

Ennenvanhaan opetettiin käytöstapoja.

Nyt opetetaan ilmaisua.

Lopputulos näkyy lasten käyttäytymisessä. Yhä useammalla on ongelmia tulla toisten kanssa toimeen.

Terv. erityisope

Mistähän sitten johtuu, että esim. lasten ja nuorten väkivaltaisuus on vähentynyt? Jos olet erityisope, varmasti tilastot ovat tuttuja.

Vierailija kirjoitti:

Kakkahattutäti kirjoitti:

No esim. vihan tunteita. Ei niitä tarvitse ilmaista mitenkään.

Sen voi hyväksyä, että nyt tuntuu tältä, mutta ei se oikeuta huutamaan pahaa oloa julki ja kastamaan omia oloja toisten niskaan.

Osa ihmisistä ilmaisee itseään vähän liiankin kanssa ja käyttää toisia ihmisiä jonain ihmeen roskapönttöinä joille voi paasata milloin mistäkin. Ei se ole oikein.

Nykyaikainen tunnekulttuuri on mennyt aivan liian pitkälle. Ihmiset kuvittelevat, että kaikki on ok ja ilmaista saa.

No mitenkäs ne tunteet sitten voidaan hyväksyä, jos niitä ei opita ensin tunnistamaan tai nimeämään? Ja kun on olemassa muitakin negatiivisia tunteita kuin viha, jotka saattavat kuitenkin käytännössä tulla ulos vihana. Jos ei opi tunteiden tunnistamista ja ilmaisemista (ilmaiseminen ei tarkoita sitä, että riistäytyy tunnetilan valtaan ja käyttäytyy tuhoisasti), ei opi niiden hillitsemistäkään.

Tismalleen. Se tuhoisa käytös johtuu hillitsemättömyydestä ja se taas siitä, että tunteitaan ei tunnista ja osaa käsitellä. Esimerkiksi pettymys muuttuu raivoksi. Raivoa ei voi hillitä. Jos taas ymmärtää pettymyksen tunteensa, sen voi käsitellä rauhanomaisesti. Ei ole hillittävää. Primääritunteet pitää opetella tunnistamaan, sanoittamaan ja käsittelemään, muuten ne voivat muuttua sekundääritunteiksi kuten ahdistus, viha, raivo. Usein nämä ovat mielen puolustusmekanismeja, kun oma selittämätön paha olo heijastetaan johonkin ulkopuoliseen. Mulla on tosi paha olo, siispä se on tuon toisen vika, mun on puolustauduttava ja kostettava - räyh räyh!

Vähän pelottavaa kyllä, että erityisope on noin pihalla tunneasioista.

Pienten lasten käytöshäiriöt ovat lisääntyneet.

Nuorten väkivaltaisuus on vähentynyt, mutta uskon sen johtuvan siitä, että nuoret käyttävät nykyään alkoholia vähemmän kuin ennen.

Lasten- ja nyortenpsykiatriassa on hirveä kriisi, kun nämä ilmaisevat ja tunnetaitoiset nuoret ovatkin ihan hukassa itsensä kanssa. Aiheesta oli telkkarissa eilen.

Jarre kirjoitti:

Itse miellän tämän tavoitteeksi opetella rakentavia ilmaisutapoja. Tunteet ovat mitä ovat, mutta omaa toimintaa voi säädellä jonkin verran, paljonkin jos asian kanssa tekee töitä. Esim. jos olet pettynyt kumppanisi toimintaan, voit esim. raivostua, kiukutella, mököttää jne. Niiden sijaan voit myös osoittaa ja kertoa pettymyksesi rakentavasti. Surun kohdatessa voit esim. näytellä työpaikalla että kaikki on ok, sulkeutua kokonaan, tiuskia tai sitten kertoa surustasi, ilman että kaadat kaikkea työkavereiden niskaan. 

Moni myös kaataa vaikean tunteen toisten niskaan. Esim. olet itse pettynyt huonoon työsuoritukseesi, mutta purat sen huutamalla lapsille. Opettelemalla tunneilmaisua voit löytää parempia tapoja tulla toimeen tunteidesi kanssa, ilman että niitä täytyy myöskään piilottaa kanssaihmisiltä. 

Tässä täydellinen vastaus, tyydyn komppaamaan.

Kakkahattutäti kirjoitti:

Pienten lasten käytöshäiriöt ovat lisääntyneet.

Nuorten väkivaltaisuus on vähentynyt, mutta uskon sen johtuvan siitä, että nuoret käyttävät nykyään alkoholia vähemmän kuin ennen.

Lasten- ja nyortenpsykiatriassa on hirveä kriisi, kun nämä ilmaisevat ja tunnetaitoiset nuoret ovatkin ihan hukassa itsensä kanssa. Aiheesta oli telkkarissa eilen.

Ja siellä sanottiin, että ne ovat juuri niitä itseään ilmaisevia, tunnetaitoisia nuoria, jotka ovat hukassa itsensä kanssa?

Oletko ihan oikeasti sitä mieltä, että itsehillinnän opettelussa ei tarvita tunteiden tunnistamista? Jos ei tarvita, miten sitä parhaiten mielestäsi opetellaan?

huoh

Ihan perusasioista lähdetään eli rajat. Mikä on sallittua, ja mikä ei.



Toisten huomioon ottaminen.



Se, että tämä maailma ei pyöri juuri sinun fiilisten ja sinun tunneilmaisun ympärillä.



Näistä asioista lähtisin liikkeelle.