Ärsyttävät ja hankalat Tori ostajat...

Mulle on sattunut ostajia, jotka alkavat tinkiä vasta tuotetta hakiessaan. Nämä ovat mielestäni todella röyhkeitä! Tinkiminen hoidetaan jo ennen, kuin luvataan tulla hakemaan tuotetta. Siinä eteisessä seistessä ei enää ruveta kieroilemaan, miten "ei olekaan käteistä kuin x summa" tai mitään muutakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laitoin käyttämättömiä laserin mustekasetteja annetaan-osioon. Ko. kopiokone oli meiltä jo poistunut ja nuo lojuivat varastossa useiden vuosien ajan. Varttitunnin jälkeen joku soitti ja alkoi tinkimään kotiinkuljetusta. Sanoin että voit noutaa jos haluat, tavarat ovat menossa muuten roskiin. Kaveri tuli parin tunnin päästä ja oli jokseenkin vihainen koska olin kutsunut hänet turhaan. Vei kuitenkin kasetit mennessään ja päivitteli että "mitähän vit**a minä näillä teen".

Tori.fi saisi keksiä jotain tämän ongelman kitkemiseksi. Negatiiviset kokemukset syövät palvelun suosiota.

Siis millä tavalla olit kutsunut hänet turhaan? 😲

Koska olin hänen mielestään kutsunut hakemaan tuotteita joille hänellä ei ollut käyttöä. Nuukuus ja röyhkeys menevät joskus liiallisuuksiin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja voisivatko niin ostajat kuin myyjätkin viestiä selkeästi ja aktiivisesti, mihin aikaan ja missä kaupat voidaan tehdä ilman että joka asiaa tarvitsee toisen erikseen kysyä? Onnistuisko? Ei mulla muuta.

Just viime viikolla yritin ostaa kenkiä, joiden ilmoituksessa oli nouto kotoa tai keskustasta. Ilmoitin ostavani ja hakevani keskustasta, laitoin ma pari itselleni sopivaa ajankohtaa tiistailta ja keskiviikolta. No parin päivän jälkeen tulee viesti, että voisi onnistua to tai pe. Vastaan että hienoa, sopisiko puolilta päivin siellä ja siellä. Ei vastausta ikinä.

Jos on niin vaikeaa toimittaa sinne keskustaan, älä laita sitä hakuvaihtoehdoksi.

Ja yhdessä viestissä voi sopia enemmän kuin yhden asian!

Onhan se vaikeata. Eihän tuosta selvinnyt edes minkä keskustaan ne olisi pitänyt toimittaa.

Vierailija kirjoitti:

Lukeminen tuottaa ostajille vaikeuksia. Myin sohvaa ja oli speksattu kaikki mahdolliset mitat mitä siitä oli otettavissa. Kaikki urpot kyselivät sen mittoja, WTF?! sanoin että siellä ne lukee ilmoituksessa, en muista ulkoa. 

Autojen myynti on vielä vaikeampaa. Listaan aina kaikki tehdyt huollot, siltä osin kun ne on tiedossa. Sekä mittarilukeman milloin ko. huolto on tehty. 

Esim.

Jakopää, vesipumppu, moniurahihna vaihdettu 202tkm.

ni eikö heti ensimmäinen soittaja aloita puhelun että millois se jakopää on tehty.. Ei v''ttu!!

Jos kerrot vain kilometrimäärän, milloin jakohihna on vaihdettu, mutta et päivämäärää tai auton mittarilukemaa, ostajan on vaikea päätellä voiko autolla ajaa vielä vaikka 100 000km vai pitääkö se viedä ensi viikolla hihnanvaihtoon.

Vierailija kirjoitti:

Typerintä on se että varataan ja sovitaan aika, sitten ei koskaan tulekaan tai tulee huomattavasti myöhässä. Eräskin ostaja ilmaantui puoli yhdeksän illalla, kun olimme sopineet että hakee ennen seitsemää(pienet lapset ja aloitetaan ilta puuhat silloin) ukolla meni sitten hermot kun ei ymmärtänyt että emme ala ryskämään isoa kaappia yläkerrasta kun lapset nukkuvat. Laitoin vielä torissa herjaavaa viestiä että multa ei kannata ostaa kun en myykkään.

Laitoit itseäsi herjaavaa viestiä?

Vierailija kirjoitti:

Torissa kauppasin pari vuotta sitten äidin puolesta hänen muumimuki kokoelmaansa (tais olla liki 35 mukia) ja kauheasti tuli kyselyitä. Tuli myös yksi "Ollaan köyhä lapsiperhe eikä meillä ole ollenkaan muumimukeja. Liikenisikö tuosta kokoelmasta meille jokaiselle yksi? Meitä seitsemän perheessä" Ja hiukan huvittuneena vastasin että myyn mukit äitini puolesta ja että hän ei todellakaan ole yhtään niistä lahjoittamassa. Sain kuulla olevani kiittämätön paska äitini kanssa ja kuinka "kamalaa se on kun toista ei auteta hädässä?" Olin että täh? Eli siis se on hätä kun on köyhä ja ei oo varaa muumimukiin? Jos oltaisiin vaikka annettu jokaiselle yksi muki niin uskon että he olisivat myyneet ne heti :D Onneksi ne sit menivät kaupaksi, mutta edelleen huvittaa tämä juttu ja tästä vitsaillaan edelleen äitini kanssa

Toinen myöskin torissa sattunut oudohko juttu oli kun myin bumbo vauvanistuinta kun saatiin sellainen ristiäislahjaksi ja meillä oli samanlainen jo. Yksi henkilö oli kiinnostunut ja tinki hinnasta aika paljon. Suostuin sitten myymään siihen hintaan ja hän alkoi valittaa että on sittenkin liian kallis ja kysyi että jos myisin sen 10 eurolla. Sanoin että sovittu hinta oli 15 euroa ja siitä en enään tingi. Kauhea napina alkoi ja hermostuin ja suostuin sitten myymään sen sillä 10 eurolla. Hän haki sen ja napisi taas hinnasta että haluaa sen ostaa 5 eurolla eikä 10 eurolla. Sanoin että se on 10 euroa ja sillä siisti. Hän maksoi ja haukkui mut mennessään. Sitten viikko tästä huomasin että hän oli laittanut sen myyntiin toriin ja pyysi siitä 60 euroa ja joku maksoi-

Mitäs möit liian halvalla.

Aa joo nää ilmaisen tavaran ruinaajat sais kyllä häipyä alimpaan helvettiin.

Mä annan kamat sille, joka tänne ensin itsensä raahaa ja siinä se. En missään nimessä ala postittamaan tai kuljettamaan jotain vanhaa läppäriä tai sisustustaulua läänin toiseen laitaan, toki tietenkin ilman kompensaatiota mun ajasta, vaivasta ja bensasta tai postikuluista. Kympillä voin tuoda ihan lähialueille, kahdella kulkeutuu jo naapurikuntaan. "Mutta sähän sanoit että nää piparkakkumuottisetti ja maidonvaahdotin on ilmaiset??!! Miksi mä maksaisin postarit/kuljetuksen häh???" Mä en voi tajuta, miten joillain on pokkaa. Jumalauta jos haluut maitovispiläs niin tule hakemaan. Jos ei nappaa hakea, ei mun ole sitä sulle pakko antaa. Joillain ihmisillä on uskomattoman kummallinen ja röyhkeä käsitys siitä, mikä heidän omassa itsekkäässä maailmassaan vaan yksinkertaisesti kuuluu heille. En tajua.

Kerran tein poikkeuksen. Annoin laminointikoneen (pieni, mahtuu vaikka urheilukassiin tai isoon reppuun) ja läjän laminointitaskuja todella kohteliaalle nuorelle pienyrittäjälle, joka soitti, esitteli itsensä, kertoi asiansa, pyysi osoitteen ja lähti heti julkisilla mun luokse hakemaan konettaan. Kun avasin oven, siellä olikin tyyppi kainalosauvojen kanssa, jalka jonkinmoisessa paketissa. Kysyin ja oli kuulemma hypännyt kaverin leikkimökki-pihavajan katolta semmoiseen lasten puhallettavaan uima-altaaseen hitusen laitamyötäisessä ja murtanut jalkapöydän. Nauroi itse pöljyydelleen ja näytti mulle puhelimesta videonkin tapahtuneesta. Olihan se tosi koomista, kun jätkä toikkaroi pienessä sievässä leikkimökin katolla ja pomppaa pikkiriikkiseen altaaseen, jossa oli vettä hyvällä tuurilla nilkkaan asti, pakko myöntää.

Mulla ei vaan yksinkertaisesti ollut sydäntä laittaa sitä kulkemaan takaisin julkisilla, vaan tarjoiduin heittämään kotiin tavaroineen päivineen. Tietty ilman korvausta. Hän ei missään vaiheessa ruinannut saatikka edes kysynyt kuljetusta, mutta otti avun vastaan. Tällaisia kun olisivat kaikki ilmaisen tavaran kyselijät, niin maailma olisi kivempi paikka. Valitettavasti selkeästi suurin osa on itsekeskeisiä, käytöstavattomia kuspäitä, jotka ovat tottuneet saamaan kaiken ilman vaivannäköä. Tai sitten sellaisen tavaran, jolla on jälleenmyyntiarvoa, perässä vesi kielellä juoksevia trokareita. Mutta he ainakin hakevat romut ripeästi, joten sama se mulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Torissa kauppasin pari vuotta sitten äidin puolesta hänen muumimuki kokoelmaansa (tais olla liki 35 mukia) ja kauheasti tuli kyselyitä. Tuli myös yksi "Ollaan köyhä lapsiperhe eikä meillä ole ollenkaan muumimukeja. Liikenisikö tuosta kokoelmasta meille jokaiselle yksi? Meitä seitsemän perheessä" Ja hiukan huvittuneena vastasin että myyn mukit äitini puolesta ja että hän ei todellakaan ole yhtään niistä lahjoittamassa. Sain kuulla olevani kiittämätön paska äitini kanssa ja kuinka "kamalaa se on kun toista ei auteta hädässä?" Olin että täh? Eli siis se on hätä kun on köyhä ja ei oo varaa muumimukiin? Jos oltaisiin vaikka annettu jokaiselle yksi muki niin uskon että he olisivat myyneet ne heti :D Onneksi ne sit menivät kaupaksi, mutta edelleen huvittaa tämä juttu ja tästä vitsaillaan edelleen äitini kanssa

Toinen myöskin torissa sattunut oudohko juttu oli kun myin bumbo vauvanistuinta kun saatiin sellainen ristiäislahjaksi ja meillä oli samanlainen jo. Yksi henkilö oli kiinnostunut ja tinki hinnasta aika paljon. Suostuin sitten myymään siihen hintaan ja hän alkoi valittaa että on sittenkin liian kallis ja kysyi että jos myisin sen 10 eurolla. Sanoin että sovittu hinta oli 15 euroa ja siitä en enään tingi. Kauhea napina alkoi ja hermostuin ja suostuin sitten myymään sen sillä 10 eurolla. Hän haki sen ja napisi taas hinnasta että haluaa sen ostaa 5 eurolla eikä 10 eurolla. Sanoin että se on 10 euroa ja sillä siisti. Hän maksoi ja haukkui mut mennessään. Sitten viikko tästä huomasin että hän oli laittanut sen myyntiin toriin ja pyysi siitä 60 euroa ja joku maksoi-

Mitäs möit liian halvalla.

Palstan mollaajakin löysi tähän ketjuun.

Vierailija kirjoitti:

Aa joo nää ilmaisen tavaran ruinaajat sais kyllä häipyä alimpaan helvettiin.

Mä annan kamat sille, joka tänne ensin itsensä raahaa ja siinä se. En missään nimessä ala postittamaan tai kuljettamaan jotain vanhaa läppäriä tai sisustustaulua läänin toiseen laitaan, toki tietenkin ilman kompensaatiota mun ajasta, vaivasta ja bensasta tai postikuluista. Kympillä voin tuoda ihan lähialueille, kahdella kulkeutuu jo naapurikuntaan. "Mutta sähän sanoit että nää piparkakkumuottisetti ja maidonvaahdotin on ilmaiset??!! Miksi mä maksaisin postarit/kuljetuksen häh???" Mä en voi tajuta, miten joillain on pokkaa. Jumalauta jos haluut maitovispiläs niin tule hakemaan. Jos ei nappaa hakea, ei mun ole sitä sulle pakko antaa. Joillain ihmisillä on uskomattoman kummallinen ja röyhkeä käsitys siitä, mikä heidän omassa itsekkäässä maailmassaan vaan yksinkertaisesti kuuluu heille. En tajua.

Kerran tein poikkeuksen. Annoin laminointikoneen (pieni, mahtuu vaikka urheilukassiin tai isoon reppuun) ja läjän laminointitaskuja todella kohteliaalle nuorelle pienyrittäjälle, joka soitti, esitteli itsensä, kertoi asiansa, pyysi osoitteen ja lähti heti julkisilla mun luokse hakemaan konettaan. Kun avasin oven, siellä olikin tyyppi kainalosauvojen kanssa, jalka jonkinmoisessa paketissa. Kysyin ja oli kuulemma hypännyt kaverin leikkimökki-pihavajan katolta semmoiseen lasten puhallettavaan uima-altaaseen hitusen laitamyötäisessä ja murtanut jalkapöydän. Nauroi itse pöljyydelleen ja näytti mulle puhelimesta videonkin tapahtuneesta. Olihan se tosi koomista, kun jätkä toikkaroi pienessä sievässä leikkimökin katolla ja pomppaa pikkiriikkiseen altaaseen, jossa oli vettä hyvällä tuurilla nilkkaan asti, pakko myöntää.

Mulla ei vaan yksinkertaisesti ollut sydäntä laittaa sitä kulkemaan takaisin julkisilla, vaan tarjoiduin heittämään kotiin tavaroineen päivineen. Tietty ilman korvausta. Hän ei missään vaiheessa ruinannut saatikka edes kysynyt kuljetusta, mutta otti avun vastaan. Tällaisia kun olisivat kaikki ilmaisen tavaran kyselijät, niin maailma olisi kivempi paikka. Valitettavasti selkeästi suurin osa on itsekeskeisiä, käytöstavattomia kuspäitä, jotka ovat tottuneet saamaan kaiken ilman vaivannäköä. Tai sitten sellaisen tavaran, jolla on jälleenmyyntiarvoa, perässä vesi kielellä juoksevia trokareita. Mutta he ainakin hakevat romut ripeästi, joten sama se mulle.

Sympaattinen ja taisteluvirettä nostattava tämä tarina kainalosauvaisesta sukeltajasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Torissa kauppasin pari vuotta sitten äidin puolesta hänen muumimuki kokoelmaansa (tais olla liki 35 mukia) ja kauheasti tuli kyselyitä. Tuli myös yksi "Ollaan köyhä lapsiperhe eikä meillä ole ollenkaan muumimukeja. Liikenisikö tuosta kokoelmasta meille jokaiselle yksi? Meitä seitsemän perheessä" Ja hiukan huvittuneena vastasin että myyn mukit äitini puolesta ja että hän ei todellakaan ole yhtään niistä lahjoittamassa. Sain kuulla olevani kiittämätön paska äitini kanssa ja kuinka "kamalaa se on kun toista ei auteta hädässä?" Olin että täh? Eli siis se on hätä kun on köyhä ja ei oo varaa muumimukiin? Jos oltaisiin vaikka annettu jokaiselle yksi muki niin uskon että he olisivat myyneet ne heti :D Onneksi ne sit menivät kaupaksi, mutta edelleen huvittaa tämä juttu ja tästä vitsaillaan edelleen äitini kanssa

Toinen myöskin torissa sattunut oudohko juttu oli kun myin bumbo vauvanistuinta kun saatiin sellainen ristiäislahjaksi ja meillä oli samanlainen jo. Yksi henkilö oli kiinnostunut ja tinki hinnasta aika paljon. Suostuin sitten myymään siihen hintaan ja hän alkoi valittaa että on sittenkin liian kallis ja kysyi että jos myisin sen 10 eurolla. Sanoin että sovittu hinta oli 15 euroa ja siitä en enään tingi. Kauhea napina alkoi ja hermostuin ja suostuin sitten myymään sen sillä 10 eurolla. Hän haki sen ja napisi taas hinnasta että haluaa sen ostaa 5 eurolla eikä 10 eurolla. Sanoin että se on 10 euroa ja sillä siisti. Hän maksoi ja haukkui mut mennessään. Sitten viikko tästä huomasin että hän oli laittanut sen myyntiin toriin ja pyysi siitä 60 euroa ja joku maksoi-

Mitäs möit liian halvalla.

Palstan mollaajakin löysi tähän ketjuun.

Meinaatko, että niitä olis vain yksi?

Ja olihan se myyty liian halvalla, jos siitä olis voinut saada kuusinkertaisen hinnan.

Vanha ketju, mutta onko keillekään tullut nyt paljon vastaan ostajia, jotka kyllä sanovat ostavansa mutta tilinumeron laiton jälkeen eivät enää vastaa mihinkään? Minulla ollut nyt kuukauden sisään kaksi tällaista tapausta.

En oikein tiedä kuinka monta päivää olisi kohteliasta odottaa maksun siirtymistä tilille, mutta kyllä vtuttaa kun suoraan sanotaan ostavansa, mutta sitten ei kuulu enää -yhtään- mitään. Ikinä.

Onko muillekin tullut näitä vastaan? Miten menettelette? Jos siis nimenoman postituksella olette myymässä tavaraa.

Sama täällä, varman tuntuinen ostaja pyytää tilinumeron. Sen jälkeen ei kuulu enää mitään. Näitä on tullut yllättävän paljon. Tulee mieleen roikkuuko tori palstalla joku sairas/ utelias hyypiö. Jokin tunnistautuminen saisi olla niin ostajille kuin myyjillekin.

Vierailija kirjoitti:

Itse ihmettelen sitä, että miten laiska on ihminen, joka haluaa eroon pienehköstä vajaan parin sadan tuotteesta, mutta ei halua nähdä vaivaa sen postituksesta. Monta juttua jäänyt sen takia ostamatta ja olisin tietenkin maksanut kulut. Aika rankasti rajataan potentiaalisia ostajia, koska ei koko Suomi asu luojan kiitos jossain Turussa. Ymmärrän huonekalujen yms. osalta.

Postita 100e koru ja se katoaa postissa -> ostaja vaatii rahat takaisin, koska ei saanut tuotetta -> menetit sekä korun että 100e lompakostasi.

Postita särkyvä tuote hyvin pakattuna ja hajoaa silti, lopputulos ylempi.

Posti oikeasti käsittelee paketteja kovilla otteilla, heittelee niitä, ne putoavat betonilattioille, heiluvat kuljetuksissa ym. En ala ottamaan riskiä saanko kotoa löytyvillä pakkausmateriaaleilla pakattua tarpeeksi kestävästi jotain 70 vuotta vanhaa Arabiaa.

Lisäksi monia yllättää korkeat postikulut. Luulevat maljakon menevän kirjepostin hinnalla.

mikä toriostajia vaivaa? Miksi pitää laitella viestejä onko tavara myynnissä ja sitten yhtäkkiä eivät olekaan kiinnostuneita tavarasta ja mielipide saattaa muuttua jopa tunnissa. Tai sitten häviävät kuin pieru saharaan. Tätä tapahtuu päivittäin monta kertaa. Itse en kehtaa laittaa viestiä myyjälle jos en oikeasti ole hakemassa tavaraa.

ilmaiseksi tuntuu kyllä tavarat kelpaavan hyvinkin paljon

Entäpäs tämä torikokemus.... sovit kaupat ja lähetät tavaran, mutta ostaja ei ikinä hae sitä. Palautuu minulle ja ei ole ostajan tilinumeroa, kun sitä ei näy hänen kuitissaan. Eikä vastaa viesteihin. Itselleni tuli mieleen, että hänelle on sattunut jotain... kyse oli onneksi pienestä summasta, muutamasta kympistä, mutta kuitenkin.