Lapsettomien pitäisi miettiä haluavatko kuulua voittajiin vai häviäjiin
Biologisessa mielessä ne ovat voittajia jotka pääsevät lisääntymään.
Kommentit (194)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ainakin ihan voittajaolo. Olen vastuussa vain ja ainoastaan itsestäni, rahaa ja omaisuutta löytyy ja olen vapaa tekemään mitä haluan. Vapaus, riippumattomuus ja terveys ovat tärkeimpiä asioita elämässäni. Miksi ihmeessä pilaisin tämän kaiken tekemällä lapsia?
Jäät paitsi laspen ja äidin/isän välisestä rakkaussuhteesta. Toki monet eivät sitä koe, vaikka haluaisivatkin.
Mun mutsi sanoi vihaneensa mua siitä päivästä lähtien kun synnyin. Mummi pakotti pitämään niin ei voinut antaa poiskaan. Ainakaan hän ei saanut mitään iloa irti vanhemmuudesta..
Tämä ei tarkoita sitä, ettetkö sinä voisi kokea rakkautta.
En ota riskiä. Toi meinaa jätti sen verta pahat jäljet jonka takia joudun käymään varmaan lopun ikääni terapiassa ja, miksi ihmeessä haluaisin saada niskoilleni lasut sekä näyttää lapselle terapeutin vastaanottohuonetta? Jossain vaiheessa hän saattaisi kuitenkin kysyä mummia ja vaaria. Arvaa vaan miltä kuulostaisi sanoa, joo mummi vihaa meitä molempia?
Vierailija kirjoitti:
Lapsia haluamattomien puheet kuulostavat ihan jotain teini-ikäisten jutuilta. Ei sekään nyt ole normaalia, koko jämähdetään koko elämän ajaksi teini-ikään "elämästä nauttimaan". Itselleni alkoi 30 vuoden jälkeen jo riittää.
Mutta vielä surullisempaa on horista itselleen kuuluvansa voittajiin ja häröillä voitokkaasti sukulinjastaan antaen ymmärtää, että lapsilla ei ole muuta arvoa, kuin oman sukulinjan jatkaminen. Siinä vasta ollaan juututtu omituiselle portaalle.
Lisäksi kannattaisi ottaa huomioon, että se voitokas sukulinja voi sitten tyssätäkin omiin lapsiin.
Kukahan huolehtii teistä vanhoina, jos kukaan ei tee lapsia. Ehkä voimme sitten ottaa tappavan lääkkeen tai piikin ja viimeinen voi sitten sammuttaa valot.
Valkoisen lapsen synnyttämättä jättäminen on ekoteko
Toivottavasti kukaan ei tee lapsia pelkän kilpailun vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Kukahan huolehtii teistä vanhoina, jos kukaan ei tee lapsia. Ehkä voimme sitten ottaa tappavan lääkkeen tai piikin ja viimeinen voi sitten sammuttaa valot.
On luonnollista, että kuolema korjaa, kun ei enää pärjää. Vanhuuden pitkittämisessä kipuineen ja vaivoineen ei ole mitään mieltä.
Shh. Ei kerrota näille, jotka vapaaehtoisesti on siirtämättä geenejään eteenpäin. Jääpähän enemmän elintilaa meidän jälkeläisille, joilla tämä lajinsäilymisvietti pelaa...
Itse lapsettomana koen itseni voittajaksi, sillä minun ei tarvitse kuunnella lasten meuhkaamista ja kitinää. Minusta on myös ihanaa, että minulla on aikaa itselleni, miehelleni, ystävilleni sekä lemmikeilleni. Jos minulla olisi lapsia, niin ne veisivät suurimman osan ajastani.
Minulla on myös pieni palkka, joten lapsellisena kokisin itseni häviäjäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ainakin ihan voittajaolo. Olen vastuussa vain ja ainoastaan itsestäni, rahaa ja omaisuutta löytyy ja olen vapaa tekemään mitä haluan. Vapaus, riippumattomuus ja terveys ovat tärkeimpiä asioita elämässäni. Miksi ihmeessä pilaisin tämän kaiken tekemällä lapsia?
Jäät paitsi laspen ja äidin/isän välisestä rakkaussuhteesta. Toki monet eivät sitä koe, vaikka haluaisivatkin.
Mun mutsi sanoi vihaneensa mua siitä päivästä lähtien kun synnyin. Mummi pakotti pitämään niin ei voinut antaa poiskaan. Ainakaan hän ei saanut mitään iloa irti vanhemmuudesta..
Tämä ei tarkoita sitä, ettetkö sinä voisi kokea rakkautta.
En ota riskiä. Toi meinaa jätti sen verta pahat jäljet jonka takia joudun käymään varmaan lopun ikääni terapiassa ja, miksi ihmeessä haluaisin saada niskoilleni lasut sekä näyttää lapselle terapeutin vastaanottohuonetta? Jossain vaiheessa hän saattaisi kuitenkin kysyä mummia ja vaaria. Arvaa vaan miltä kuulostaisi sanoa, joo mummi vihaa meitä molempia?
Sä tietenkin voit itse tehdä valintasi. Minä taas olen itse ajatellut, että minä rakastan lastani entistä enemmän, koska mun äiti ei meistä lapsista välittänyt. Mikään ei musta korvaa sitä tunnetta, jota tunnen lastani kohtaan. Tavallaan saan nyt moninkertaisesti rakkautta, jota jäin itse lapsena vaille.
Vierailija kirjoitti:
Shh. Ei kerrota näille, jotka vapaaehtoisesti on siirtämättä geenejään eteenpäin. Jääpähän enemmän elintilaa meidän jälkeläisille, joilla tämä lajinsäilymisvietti pelaa...
Tuo on kyllä totta. Väistämättä käy niin, että lisääntymiskammoiset yksilöt karsiutuvat kokonaan populaatiosta pois :) Teoriassa väkimäärän alkaa väistämättä taas kasvaa jossakin vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ainakin ihan voittajaolo. Olen vastuussa vain ja ainoastaan itsestäni, rahaa ja omaisuutta löytyy ja olen vapaa tekemään mitä haluan. Vapaus, riippumattomuus ja terveys ovat tärkeimpiä asioita elämässäni. Miksi ihmeessä pilaisin tämän kaiken tekemällä lapsia?
Jäät paitsi laspen ja äidin/isän välisestä rakkaussuhteesta. Toki monet eivät sitä koe, vaikka haluaisivatkin.
Entä jos en halua sellaista rakkaussuhdetta? Jos en halua sitä, jäänkö silloin paitsi jostain? Ole kiltti äläkä nyt vastaa tähän, että lapsen ja vanhen välinen suhde on sitä ainoaa oikeaa rakkautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukahan huolehtii teistä vanhoina, jos kukaan ei tee lapsia. Ehkä voimme sitten ottaa tappavan lääkkeen tai piikin ja viimeinen voi sitten sammuttaa valot.
On luonnollista, että kuolema korjaa, kun ei enää pärjää. Vanhuuden pitkittämisessä kipuineen ja vaivoineen ei ole mitään mieltä.
Toivottavasti sitten et hae mistään apua kun tulet vanhaksi. Toivottavasti kukaan ei tuo sulle ruokaa sitten enää, kun et sitä itse pysty hakemaan kaupasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen luovuttanut sukusoluja. Perimäni jatkuu, mutta en joudu itse näkemään sitä vaivaa mikä lapsista koituisi.
Ihan käsittämätöntä puhetta. En koe, että minun lapsistani olisi ollut jotenkin "vaivaa". Sen sijaan, että lihon sohvalla katsomassa jotain tyhjänpäivästä roskaa TV:stä voin leikkiä lapseni kanssa.
En erityisemmin pidä lasten seurassa olemisesta enkä leikkimisestä, minulle sellainen olisi vaivannäköä. Viihdyn yksin, kumppanin kanssa kaksin tai pienessä kaveriporukassa. Teen paljon muutakin kuin ”lihon” (olen kylläkin hoikka) sohvalla telkkaria katsoen.
Vierailija kirjoitti:
Shh. Ei kerrota näille, jotka vapaaehtoisesti on siirtämättä geenejään eteenpäin. Jääpähän enemmän elintilaa meidän jälkeläisille, joilla tämä lajinsäilymisvietti pelaa...
Olethan aloittanut geeniaivopesusi tarpeeksi ajoissa ja tehokkaasti, jotta voit luottaa siihen, että jälkeläisesi jatkavat sinulle tärkeää geenien säilyttämistä, eivätkä itse jää lapsettomiksi.
Jotenkin tosin sellainen vastareaktio moiseen olisi hyvin luonnollinen ja inhimillinen.
Vierailija kirjoitti:
Itse lapsettomana koen itseni voittajaksi, sillä minun ei tarvitse kuunnella lasten meuhkaamista ja kitinää. Minusta on myös ihanaa, että minulla on aikaa itselleni, miehelleni, ystävilleni sekä lemmikeilleni. Jos minulla olisi lapsia, niin ne veisivät suurimman osan ajastani.
Minulla on myös pieni palkka, joten lapsellisena kokisin itseni häviäjäksi.
Tiedät etukäteen, että syntymättömät lapsesi vain meuhkaa ja kitisee? Voi hyvää päivää näitä teidän juttuja..
Voi sanoa, että minun lapseni eivät meuhkaa tai kitise.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ainakin ihan voittajaolo. Olen vastuussa vain ja ainoastaan itsestäni, rahaa ja omaisuutta löytyy ja olen vapaa tekemään mitä haluan. Vapaus, riippumattomuus ja terveys ovat tärkeimpiä asioita elämässäni. Miksi ihmeessä pilaisin tämän kaiken tekemällä lapsia?
Jäät paitsi laspen ja äidin/isän välisestä rakkaussuhteesta. Toki monet eivät sitä koe, vaikka haluaisivatkin.
Entä jos en halua sellaista rakkaussuhdetta? Jos en halua sitä, jäänkö silloin paitsi jostain? Ole kiltti äläkä nyt vastaa tähän, että lapsen ja vanhen välinen suhde on sitä ainoaa oikeaa rakkautta.
Mä en susta tietenkään tiedä mitään. Mä puhun omista tuntemuksistani. En mistään hinnasta jättäisi tätä suhdetta kokematta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen luovuttanut sukusoluja. Perimäni jatkuu, mutta en joudu itse näkemään sitä vaivaa mikä lapsista koituisi.
Ihan käsittämätöntä puhetta. En koe, että minun lapsistani olisi ollut jotenkin "vaivaa". Sen sijaan, että lihon sohvalla katsomassa jotain tyhjänpäivästä roskaa TV:stä voin leikkiä lapseni kanssa.
En erityisemmin pidä lasten seurassa olemisesta enkä leikkimisestä, minulle sellainen olisi vaivannäköä. Viihdyn yksin, kumppanin kanssa kaksin tai pienessä kaveriporukassa. Teen paljon muutakin kuin ”lihon” (olen kylläkin hoikka) sohvalla telkkaria katsoen.
Mikä on sun elämäsi tarkoitus? Miksi et anna itsesi lihota, pääsisit nopeammin täältä pois.
Joku häviäjänörtti on näköjään keksinyt alapeukutusskriptin..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ainakin ihan voittajaolo. Olen vastuussa vain ja ainoastaan itsestäni, rahaa ja omaisuutta löytyy ja olen vapaa tekemään mitä haluan. Vapaus, riippumattomuus ja terveys ovat tärkeimpiä asioita elämässäni. Miksi ihmeessä pilaisin tämän kaiken tekemällä lapsia?
Sain juuri ensimmäisen lapseni ja 200 000 euron osakesalkulleni ei ollut tapahtunut mitään siitä huolimatta. Sinäkin olet näköjään aivopesty uskomaan, että vauvaan menee kaikki omaisuus. En myöskään koe olevani mitenkään vähemmän vapaa.
Niin, tuoreena äitinä et ole vielä ehtinyt kuluttaa rahaa vauvaan juuri ollenkaan. Odotapa kun hän menee kouluun tai tulee teini-ikään, silloin vasta näet paljonko lapseen saa uppoamaan rahaa.
Osakesalkuthan ovat periaatteessa vain spekulaatiota, minulla on enemmän kuin 200 000 kylmää käteistä tilillä. Jos sinulla on sama vapaus kuin ennen lasta, voitko käsi sydämellä sanoa, että voit nyt tällä sekunnilla varata lennot huomiseksi vaikkapa Etelä-Amerikkaan jossa vaellat viidakossa vauvan kanssa vaikka pari viikkoa?
Mistä sinä tiedät mitä syntymättömät lapsesi tulisivat tekemään?