Lue keskustelun säännöt.
Kuinka pitkä parisuhde ”pitäisi” olla takana, ennen kun aletaan yrittää vauvaa?
Missä ajassa toiseen on tutustunut niin, että olisi edes kohtuullisen turvallista alkaa miettiä vauvaa? Ikinähän sitä ei tietenkään täysin voi tuntea toista, eikä tulevasta koskaan varmasti tiedä, mutta mitä ajattelette?
Kommentit (492)
Olishan se toki hyvä, että yhdessä oltaisiin oltu useampi vuosi (vaikka 7-10 niin olis ainakin oppinut tuntemaan toista hyvin) ja myös yhdessä asumista olisi takana hyvä tovi. Mutta ikävä tosiasia on, ettei se vauva aina tule tuosta noin vaan, sen yrittämiseen saattaa mennä vuosia. Puhumattakaan jos haluaisi useamman lapsen. Siksi sanoisin itsekin että ikä vaikuttaa paljon. En mä enää 30 jälkeen jäisi 10 vuotta odottelemaan vaan pitäisin mielessä sen faktan että ei tässä enää nuoremmaksikaan muututa. Ja jos nelikymppisenä tapaa vasta sopivan isäehdokkaan niin ei siinä oikein muu auta kun alkaa samantien yrittämään ja toivoa parasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olette te hitaita! Hitaasta ajatuksenjuoksusta vai mistä lie johtuvaa, mutta kyllä parissa kuukaudessa toisen oppii tuntemaan jos olette avoimesti kertoneet toisillenne mitä haluatte elämältä, niin voidaan siinä kahden kuukauden sisällä alkaa vauvantekopuuhiin. Näin meillä tehtiin ja ihan samalla tavalla menee kuin silloin alussakin.
Olimme olleet yhdessä noin 1,5 vuotta. Itse kolmekymppinen, mies hieman nuorempi. Tulin heti raskaaksi, eli hyvin valittu biologisesta näkökulmasta.
Onhan tämä hieman venäläistä rulettia. Ei siitä omasta tai toisen hedelmällisyydestä voi olla ikinä varma, enkä itse olisi kestänyt vuosien epävarmuutta enää.
Niin pitkä, että tunnet toisen ja tiedät haluavasi olla hänen kanssaan loppuelämäsi ajan.
Tiedän ainakin yhden miehen, joka "huijattiin" isäksi eli irtosuhdenainen ei käyttänytkään pillereitä ja ovuloi. Pani saman naisen raskaaksi uudestaan, lapsilla ikäeroa alle 1,5 v. En tiedä huijasiko nainen taas täysimetyksellä tai jotain... :D mutta yhdessä eivät ole, nainen on hullu ja mies vastuuton. Tuli tästä mieleen..
ohis
vuoden pari jos ainakin asustelisi yhdessä ennen tietoista yrittämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
66/66 vastaajalle nyt repeän naurusta. Ei se sun asia ole millaiset ikäerot lapsilla on. Rakkaudesta syntyneet.
Vähintään vuosi avoliittoa takana ennen perheen perustamista. Kaksi tuttuani hankkiutui raskaaksi suhteiden kestettyä vasta viikon ja heillä kuten arvata saattaa tuli ero sekä huoltajuus/elarikiistat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
66/66 vastaajalle nyt repeän naurusta. Ei se sun asia ole millaiset ikäerot lapsilla on. Rakkaudesta syntyneet.
Hmmm.. no isä ei ole ikinä asunut lasten kanssa ja kela maksaa elarit, mutta (kännissä) pannut alulle kuitenkin. Taidat olla aikamoinen romantikko jos pidät tuota rakkautena.
Ei siihen aika vaikuta. Vaikka olisi tuntenut toisen 20 vuotta, lapsi muuttaa kaiken ja tuo esiin ominaisuuksia, jotka ovat olleet piilossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo mutta mun mielipide on se että suurin osa vauvoista saadaan rakkaudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän tuntuu, ettei sillä ole mitään väliä. Osa tutuista tehnyt kaiken niin kuin "kuuluu", eli 4 vuotta seurustelua, 2 vuotta kihloissa, 2 vuotta naimisissa ennen kuin lapsi syntyi. Ei kestänyt. Sitten on näitä, jotka alkoivat yrittää 2 kuukautta tapaamisen jälkeen, nyt on monta lasta ja edelleen 10 vuoden jälkeen hyvin menee. Ja myös vahinkolapsi kuuluu yhden pariskunnan elämään, lapsi siis ilmoitti tulostaan 5 viikkoa tapaamisen jälkeen. Nyt lapsia 2, ensimmäisestä aikaa 5 vuotta ja suunnittelevat häitä.
Vierailija kirjoitti:
Joo mutta mun mielipide on se että suurin osa vauvoista saadaan rakkaudesta.
Suurinosa toivottavasti. Tämä mies on kuitenkin niitä, jotka valittavat naisen huijanneen hänet isäksi (kaksi kertaa) eikä rakasta naista tai lapsia sanoin eikä teoin. Epätoivoista elämää. Läheisyysriippuvainen nainen yrittää sitouttaa miehen itseensä seksillä ja lapsilla ja tuloksena kaikki, etenkin lapset, kärsii. Oikeaa rakkautta on laittaa lasten etu omansa edelle. Eli kun lapsi rakkaudesta tai teeskentelystä syntyy niin sitä lasta myös rakastetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkuhuuman pitää olla jo haihtunut ja se menee ohi keskimäärin parissa vuodessa. Vasta, kun alkaa hahmottamaan toisen huonoja puolia, niin voi alkaa miettimään, kannattaako toisen kanssa alkaa lisääntymään.
Törkeetä tekstiä. Rakkaudesta ne lapset on syntyneet. Se on varma juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli alusta asti jotenkin niin selvät sävelet, samantapaiset arvot ja ajatukset, että olimme tarkoituksella hieman "huolimattomia", ja totesin olevani raskaana alle puolen vuoden päästä ensitapaamisesta. Vauvauutinen oli meille molemmille tosi hieno juttu. Olihan se melkoista heittäytymistä näinkin tasaisilta tyypeiltä, mutta molemmilla oli vahva itsetuntemus (mitä haluaa ja mitä ei) ja ehkä intuitiokin.
Yhdessä ollaan oltu vuosikausia. Elämä on vakiintunutta ja hyvää. Myös lapset ovat tosi mahtavia yksilöitä. Kaikenlaisia tunteita on mahtunut vuosiin, enkä väitä että vauva-aika olisi helpoin jakso elämässä, mutta erilaiset mielialat nyt vain kuuluvat elämään, oli perhettä tai ei.
Ennen omaa kokemustani olisin varmaan neuvonut, että ainakin pari vuotta "pitää" olla yhdessä ennen lapsenhankintaideoita. Mutta tiedän kyllä meidän lisäksi muitakin, jotka eivät ole aikailleet perheenperustamisessa ja ovat edelleen yhdessä ja täysipäisiä, varmaan ihan tyytyväisiäkin.
Joillain tuo toimii ja jollain taas menee kaikki päin p*rsettä ja lapset kärsii! Tulee yllätyksenä vaikka se, että toinen saa käsittämättömiä aggressiivisia raivokohtauksia, kun joutuu vauvan takia valvomaan normaalia enemmän...
Tuotahan ei voi tietää, vaikka olisi ollut yhdessä 15 vuotta.
Mutta kyllä minustakin ainakin pari vuotta olisi hyvä toinen tuntea ennen lasten yrittämistä.
Kyllähän niitä yhden yön jutuistakin tulee. Siitä vaan peti hommiin.
Heti toimeen. Meidät vihittiin heinäkuussa ja syyskuussa olin jo raskaana. Kyllä sitä kovasti myös yritimme. Ei oltu asuttu pitkään yhdessä. Olimme kyllä työtovereita sitä ennen 3 vuotta. Ei tullut mitään yllätystä miehessä. Rakastuneita olemme yhä.
Vierailija kirjoitti:
No kyllä ikä vaikuttaa ettei voi kauheen pitkälle venyttää et jättää ehkäisyn pois ja vauva olis tulossa. Tosin siinäkin kestää ehkä muutamia kuukausia et tulisi raskaaksi.
Tai muutamia vuosia.
Me muutimme yhteen asumaan 3 kk tapaamisen jälkeen. Tästä vuoden päästä menimme kihloihin ja jätimme ehkäisyn pois. Pari vuotta myöhemmin menimme naimisiin. Esikoinen syntyi vasta viiden vuoden yrittämisen jälkeen, kun itse olin jo 36-vuotias, eikä toista sitten tullutkaan. Hyvä näinkin.