Lue keskustelun säännöt.
Te, jotka teette työtä (diagnosoidun tai tod.näk.) aspergerilaisen kanssa! Miten neuvoisit sitä AS-ihmistä, jos saisit olla rehellinen?
28.09.2019 |
Itselläni on asperger ja haluan kovasti työelämään pitkän sairastelun jälkeen (olen nyt opiskelija). Sanomalehtien jakamista lukuunottamatta en ole ennen ollut töissä. Toivon, että työllistyn valmistuttuani.
Yritän olla asiallinen ja selkeä, mutta sosiaalisuus on mulle vaikeaa. En ole ujo. En vain osaa lukea ihmisiä ja olen kasvosokeakin vielä kaiken lisäksi. Neuropsykiatrin mukaan pystyisin työhön kuitenkin ihan hyvin ja olen jopa keskivertoa huomattavasti parempi joillain alueilla.
Saan todennäköisesti jonkinkinlaista toimintaterapiaakin piakkoin, mutta mitä sanovat oikeaa elävää elämää elävät ihmiset?
Kommentit (91)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja neuvo: valitse seurasi, jos vain pystyt. Et voi muuttaa itseäsi ja opetella luovimaan tilanteissa. Siinä tulee vain paskaa niskaan. Tee itsenäistä työtä tai työtä, jossa on selkeät toimintatavat. Esim. armeija, kuljetusala jne.
Ja salli myös muiden valita seuransa. Seurassa kaikki mukautuvat. Ei vain yksi, eikä toisaalta myöskään kaikki muut yhden takia.
Väärä ketju kiusata, sadisti.
Ei, päinvastoin hyvin asiallista keskustelua. Tämä nimenomaan auttaa pärjäämään työelämässä, kun ymmärtää, että ihmisiä pitää kohdella tasapuolisesti. Ei voi ajatella, että minä voin valita seurani ja ketä jaksan töissä, mutta muilla ei ole samaa oikeutta. Kaikki juostavat.
Itse väsyin suvun aspergeriin juuri tästä syystä. Hän katsoi oikeudekseen hallita tekemisiä ja tilanteita. Eli hän päätti, kuka kelpaa, mutta toki muut eivät voineet samaa tehdä. Kaikki tehtiin sen mukaan, miten hänelle sopii, jotta hänelle kaikki olisi sujuvaa ja kivaa. Lopputulema oli, että rupesin välttämään häntä, koska tilanne alkoi olla itselleni liian epämiellyttävä. Niin, muutkin väsyvät ja ahdistuvat. Nykyisin teen kaikki reissut ilman häntä, koska en vaan itse jaksa muuten. Pieni muiden ajattelu olisi tähän auttanut.
Oli onni että hän pääsi sinusta. Kaltaistesi seura on myrkkyä asseille. Olet manipuloiva paska.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja neuvo: valitse seurasi, jos vain pystyt. Et voi muuttaa itseäsi ja opetella luovimaan tilanteissa. Siinä tulee vain paskaa niskaan. Tee itsenäistä työtä tai työtä, jossa on selkeät toimintatavat. Esim. armeija, kuljetusala jne.
Ja salli myös muiden valita seuransa. Seurassa kaikki mukautuvat. Ei vain yksi, eikä toisaalta myöskään kaikki muut yhden takia.
Väärä ketju kiusata, sadisti.
Ei, päinvastoin hyvin asiallista keskustelua. Tämä nimenomaan auttaa pärjäämään työelämässä, kun ymmärtää, että ihmisiä pitää kohdella tasapuolisesti. Ei voi ajatella, että minä voin valita seurani ja ketä jaksan töissä, mutta muilla ei ole samaa oikeutta. Kaikki juostavat.
Itse väsyin suvun aspergeriin juuri tästä syystä. Hän katsoi oikeudekseen hallita tekemisiä ja tilanteita. Eli hän päätti, kuka kelpaa, mutta toki muut eivät voineet samaa tehdä. Kaikki tehtiin sen mukaan, miten hänelle sopii, jotta hänelle kaikki olisi sujuvaa ja kivaa. Lopputulema oli, että rupesin välttämään häntä, koska tilanne alkoi olla itselleni liian epämiellyttävä. Niin, muutkin väsyvät ja ahdistuvat. Nykyisin teen kaikki reissut ilman häntä, koska en vaan itse jaksa muuten. Pieni muiden ajattelu olisi tähän auttanut.
Oli onni että hän pääsi sinusta. Kaltaistesi seura on myrkkyä asseille. Olet manipuloiva paska.
Kerrotko mitä manipulointia siinä on, jos ei jaksa omaa elämäänsä täysin 100pros uhrata sille, että suvun as:llä on kaikki asiat koko ajan täysin, niin kuin hän haluaa? Ja muilla kaikki koko ajan sen takia niin, että meinaavat uupua? Eli oletko oikeasti sitä mieltä, että ihmisarvo on vai aspergerillä ja muita saa siinä sivussa kohdella ja kuluttaa ihan miten vain? Kaikki ihmiset ovat tärkeitä. Pitääkö etelän lomasta maksaa kallis hinta, mutta tehdä siellä kaikki millilleen toisen toiveiden mukaan, niin että itse maksaisit siitä, että pääset pois?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja neuvo: valitse seurasi, jos vain pystyt. Et voi muuttaa itseäsi ja opetella luovimaan tilanteissa. Siinä tulee vain paskaa niskaan. Tee itsenäistä työtä tai työtä, jossa on selkeät toimintatavat. Esim. armeija, kuljetusala jne.
Ja salli myös muiden valita seuransa. Seurassa kaikki mukautuvat. Ei vain yksi, eikä toisaalta myöskään kaikki muut yhden takia.
Väärä ketju kiusata, sadisti.
Ei, päinvastoin hyvin asiallista keskustelua. Tämä nimenomaan auttaa pärjäämään työelämässä, kun ymmärtää, että ihmisiä pitää kohdella tasapuolisesti. Ei voi ajatella, että minä voin valita seurani ja ketä jaksan töissä, mutta muilla ei ole samaa oikeutta. Kaikki juostavat.
Itse väsyin suvun aspergeriin juuri tästä syystä. Hän katsoi oikeudekseen hallita tekemisiä ja tilanteita. Eli hän päätti, kuka kelpaa, mutta toki muut eivät voineet samaa tehdä. Kaikki tehtiin sen mukaan, miten hänelle sopii, jotta hänelle kaikki olisi sujuvaa ja kivaa. Lopputulema oli, että rupesin välttämään häntä, koska tilanne alkoi olla itselleni liian epämiellyttävä. Niin, muutkin väsyvät ja ahdistuvat. Nykyisin teen kaikki reissut ilman häntä, koska en vaan itse jaksa muuten. Pieni muiden ajattelu olisi tähän auttanut.
Oli onni että hän pääsi sinusta. Kaltaistesi seura on myrkkyä asseille. Olet manipuloiva paska.
Kerrotko mitä manipulointia siinä on, jos ei jaksa omaa elämäänsä täysin 100pros uhrata sille, että suvun as:llä on kaikki asiat koko ajan täysin, niin kuin hän haluaa? Ja muilla kaikki koko ajan sen takia niin, että meinaavat uupua? Eli oletko oikeasti sitä mieltä, että ihmisarvo on vai aspergerillä ja muita saa siinä sivussa kohdella ja kuluttaa ihan miten vain? Kaikki ihmiset ovat tärkeitä. Pitääkö etelän lomasta maksaa kallis hinta, mutta tehdä siellä kaikki millilleen toisen toiveiden mukaan, niin että itse maksaisit siitä, että pääset pois?
Sivusta: nämä samat narsistit eivät kuitenkaan halua vammaispalveluja heille!
Vierailija kirjoitti:
Mulla on yksi AS-sukulainen. Hänelle sanoisin, että reippaasti ja rohkeasti vaan ulos sieltä omasta mökis21
tä. Ei kannata liikaa miettiä, mitä ne muut sinusta ajattelevat. Ihmiset ylipäätään ajattelevat todella paljon vähemmän toisia ihmisiä kuin kuvitellaan, eivätkä siten kiinnitä sinuun paljonkaan huomiota.
Tuo ei auta mitään, hän ehkä itse tietää että töpeksii helposti ja ihmiset ei tykkää. Hän saatta tarvita konkreettisia neuvoja tiettyihin tilanteisiin tarkennettuna. Heille neuvotut: ole oma itsesi ja älä mieti mitä muut ajattelee on totaalista hylkäämistä ongelmatilanteiden edessä.
Minä menetin yhden ystävän, kun en ymmärtänyt hänen olevan assi. Ihmettelin, miten hän pystyy olemaan niin uskomattoman ärsyttävä. Myöhemmin tajusin, että ihan selvä autistihan hän oli. Jos olisin tiennyt, olisin suhtautunut aivan eri tavalla, ja olisimme vielä ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on yksi AS-sukulainen. Hänelle sanoisin, että reippaasti ja rohkeasti vaan ulos sieltä omasta mökis21
tä. Ei kannata liikaa miettiä, mitä ne muut sinusta ajattelevat. Ihmiset ylipäätään ajattelevat todella paljon vähemmän toisia ihmisiä kuin kuvitellaan, eivätkä siten kiinnitä sinuun paljonkaan huomiota.Tuo ei auta mitään, hän ehkä itse tietää että töpeksii helposti ja ihmiset ei tykkää. Hän saatta tarvita konkreettisia neuvoja tiettyihin tilanteisiin tarkennettuna. Heille neuvotut: ole oma itsesi ja älä mieti mitä muut ajattelee on totaalista hylkäämistä ongelmatilanteiden edessä.
Juuri tämä. Ja yhäkin ne vammaispalvelut. Luultavasti tuokin kuvittelee henkilön temppuilevan huvikseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teini-ikäisen AS-tytön äitinä totean, että meillä harjoitellaan valtavasti. Arjen taitoja, siivousta jne. jotka ovat avain itsenäiseen elämään. Sosiaalisia tilanteita mallinnetaan ja ennakoidaan.
Minäkin väitän, että taitoja oppii. Siihenhän kaikki kuntoutuskin perustuu.
Onnea vaan. Toivottavasti lapsi joskus riittää sinulle itsenään.
Ja kyllä, minulla on Asperger, kaksi korkeakoulututkintoa ja perhe. Olen keski-iässä täysin kehäraakki kuten kaikki me, joilta on vaadittu ”kuntoutumista”. Ja kyllä, vihaan heitä syvästi yhä jotka sen tekivät.
Mikä se vaihtoehto sitten olisi, jonka mukaan olisit halunnut mennä? Sulkeutua yksin jonnekin erakoksi? Olla vammainen ja työkyvytön? Silloin olisit joutunut menettämään myös kaiken rahallisen turvan, mistä nyt nautit työssäkäyvänä. Työkyvyttömän ja varsinkin nuoresta työkyvyttömän elo on Suomessa todella köyhää.
Etkö näe tekstistä että häntä on kohdeltu liian julmasti? Oletko itse tunne-elämältäsi vajaa? Hänelle olisi pitänyt järjestää työ joka ottaa huomioon hänen ongelmansa. Mitä mahdotonta siinä olisi, työelämän pitää oppia joustamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millaista vammaispalvelua assit tarvitsisivat?
Vierailija kirjoitti:
Millaista vammaispalvelua assit tarvitsisivat?
Aivan normaalit kunnan myöntämät vammaispalvelut. Niitä sitten tarpeen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selitykset yleensä kiinnostavat muita todella vähän, tulokset enemmän. Itsellä on uusi työkaveri, jonka lapsella on Asperger ja äidistä tuntuisi olevan vähintään piirteitä. Mukava ja fiksu ihminen, mutta kiireessä hänen kanssaan helposti tulee törmäyksiä. Hänen on vaikea ymmärtää, että sääntöjen noudattaminen ei riitä, vaan asiat pitää saada tehdyksi.
Esimerkkinä: hänen työtehtäviinsä liittyvä asia vaatii tehtävän onnistumiseksi henkilön NN allekirjoituksen lomakkeeseen. Hän on jättänyt lomakkeen NN:n työpöydälle tekemättömiä töiden pinoon. NN ei lomaketta ollut allekirjoittanut ja tehtävä jäi tekemättä ja meidän muiden työ vaikeutui huomattavasti ja aikaa tuhlautui. Hänelle oli useaan otteeseen mainittu, että NN ei todennäköisesti oma-aloitteisesti ota lomaketta pinosta ja sitä allekirjoita, silti hän vain hoki, kuinka NN ei ollut allekirjoittanut ja hän ei siksi voinut suorittaa tehtävää. Lopulta joku toinen, jonka tehtäviin tämä ei mitenkään kuulunut, haki lomakkeen pinosta, lykkäsi sen NN:n eteen ja antoi kynän käteen ja käski allekirjoittaa, jonka jälkeen uusi työntekijä pääsi suorittamaan tehtävän loppuun. Silti uusi työntekijä vain hokee, kuinka NN:n pitäisi itse lomakkeeseen tutustua ja allekirjoittaa. Hän ei ymmärrä, että muita ei kiinnosta noudaattaako NN sääntöjä, vaan tuleeko tehtävä tehdyksi.
Kyllä pitäisin NN:ää huonompana työntekijänä. Ihan apukoulutasoa.
Tämä on itse asiassa aika hyvä esimerkki juuri siitä, mitä uudesta työntekijästä kertonut juuri yritti sanoa.
Ketään, tai ainakaan muita työntekijöitä, ei kiinnosta, onko uusi työntekijä vai NN huonompi vai parempi työntekijä, vaan kiinnostuksen kohde on se, että työt tulevat tehdyksi. Ei siis pidä jumiutua siihen, kuka on oikeassa, kuka noudatti sääntöjä tai kuka teki väärin, vaan joustaa ja toimia yhteisten tavoitteiden eteen muiden mahdollisista vioista ja laiminlyönneistä huolimatta.
Ei, päinvastoin hyvin asiallista keskustelua. Tämä nimenomaan auttaa pärjäämään työelämässä, kun ymmärtää, että ihmisiä pitää kohdella tasapuolisesti. Ei voi ajatella, että minä voin valita seurani ja ketä jaksan töissä, mutta muilla ei ole samaa oikeutta. Kaikki juostavat.
Itse väsyin suvun aspergeriin juuri tästä syystä. Hän katsoi oikeudekseen hallita tekemisiä ja tilanteita. Eli hän päätti, kuka kelpaa, mutta toki muut eivät voineet samaa tehdä. Kaikki tehtiin sen mukaan, miten hänelle sopii, jotta hänelle kaikki olisi sujuvaa ja kivaa. Lopputulema oli, että rupesin välttämään häntä, koska tilanne alkoi olla itselleni liian epämiellyttävä. Niin, muutkin väsyvät ja ahdistuvat. Nykyisin teen kaikki reissut ilman häntä, koska en vaan itse jaksa muuten. Pieni muiden ajattelu olisi tähän auttanut.