Te, jotka teette työtä (diagnosoidun tai tod.näk.) aspergerilaisen kanssa! Miten neuvoisit sitä AS-ihmistä, jos saisit olla rehellinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teini-ikäisen AS-tytön äitinä totean, että meillä harjoitellaan valtavasti. Arjen taitoja, siivousta jne. jotka ovat avain itsenäiseen elämään. Sosiaalisia tilanteita mallinnetaan ja ennakoidaan.

Minäkin väitän, että taitoja oppii. Siihenhän kaikki kuntoutuskin perustuu.

Onnea vaan. Toivottavasti lapsi joskus riittää sinulle itsenään.

Ja kyllä, minulla on Asperger, kaksi korkeakoulututkintoa ja perhe. Olen keski-iässä täysin kehäraakki kuten kaikki me, joilta on vaadittu ”kuntoutumista”. Ja kyllä, vihaan heitä syvästi yhä jotka sen tekivät.

Millaista ”kuntoutusväkivaltaa” sinuun on ihan käytännössä kohdistettu? Mitä sellaista tehtiin, mikä sai sinut vihaamaan?

Sivusta: kyllä tulee näiden äitien lapsilla olemaan raskaasti neurologian lisäksi mielenterveysongelmia. Ihan itseaiheutettuja. Huh-huh!

Mitkä as:n oireet ovat sellaisia, että tekevät siivouksesta mahdotonta?

Eikö esim. toimintaterapian tarkoitus ole kehittää toiminnanohjausta?

Vierailija kirjoitti:

Selitykset yleensä kiinnostavat muita todella vähän, tulokset enemmän. Itsellä on uusi työkaveri, jonka lapsella on Asperger ja äidistä tuntuisi olevan vähintään piirteitä. Mukava ja fiksu ihminen, mutta kiireessä hänen kanssaan helposti tulee törmäyksiä. Hänen on vaikea ymmärtää, että sääntöjen noudattaminen ei riitä, vaan asiat pitää saada tehdyksi.

Esimerkkinä: hänen työtehtäviinsä liittyvä asia vaatii tehtävän onnistumiseksi henkilön NN allekirjoituksen lomakkeeseen. Hän on jättänyt lomakkeen NN:n työpöydälle tekemättömiä töiden pinoon. NN ei lomaketta ollut allekirjoittanut ja tehtävä jäi tekemättä ja meidän muiden työ vaikeutui huomattavasti ja aikaa tuhlautui. Hänelle oli useaan otteeseen mainittu, että NN ei todennäköisesti oma-aloitteisesti ota lomaketta pinosta ja sitä allekirjoita, silti hän vain hoki, kuinka NN ei ollut allekirjoittanut ja hän ei siksi voinut suorittaa tehtävää. Lopulta joku toinen, jonka tehtäviin tämä ei mitenkään kuulunut, haki lomakkeen pinosta, lykkäsi sen NN:n eteen ja antoi kynän käteen ja käski allekirjoittaa, jonka jälkeen uusi työntekijä pääsi suorittamaan tehtävän loppuun. Silti uusi työntekijä vain hokee, kuinka NN:n pitäisi itse lomakkeeseen tutustua ja allekirjoittaa. Hän ei ymmärrä, että muita ei kiinnosta noudaattaako NN sääntöjä, vaan tuleeko tehtävä tehdyksi.

Huhhei, tuohan kuulostaa tutulta. Tiedän tyypin, joka on työelämässä toiminut usein noin. Minusta hän on ujo, ei asperger.

Kyllähän ihmisen pitäisi katsoa, mitä hänen työpöydälleen on tuotu, vai mitä?

Tietysti tärkeintä on saada työ hoidetuksi, mutta on jotenkin hämmentävää ja noloa, kun tulee tuollaisia väärintulkintoja. Sitä miettii, kumpi tässä nyt on toiminut väärin, kumpaa syytetään, jos aletaan syyttää.

Vierailija kirjoitti:

Selitykset yleensä kiinnostavat muita todella vähän, tulokset enemmän. Itsellä on uusi työkaveri, jonka lapsella on Asperger ja äidistä tuntuisi olevan vähintään piirteitä. Mukava ja fiksu ihminen, mutta kiireessä hänen kanssaan helposti tulee törmäyksiä. Hänen on vaikea ymmärtää, että sääntöjen noudattaminen ei riitä, vaan asiat pitää saada tehdyksi.

Esimerkkinä: hänen työtehtäviinsä liittyvä asia vaatii tehtävän onnistumiseksi henkilön NN allekirjoituksen lomakkeeseen. Hän on jättänyt lomakkeen NN:n työpöydälle tekemättömiä töiden pinoon. NN ei lomaketta ollut allekirjoittanut ja tehtävä jäi tekemättä ja meidän muiden työ vaikeutui huomattavasti ja aikaa tuhlautui. Hänelle oli useaan otteeseen mainittu, että NN ei todennäköisesti oma-aloitteisesti ota lomaketta pinosta ja sitä allekirjoita, silti hän vain hoki, kuinka NN ei ollut allekirjoittanut ja hän ei siksi voinut suorittaa tehtävää. Lopulta joku toinen, jonka tehtäviin tämä ei mitenkään kuulunut, haki lomakkeen pinosta, lykkäsi sen NN:n eteen ja antoi kynän käteen ja käski allekirjoittaa, jonka jälkeen uusi työntekijä pääsi suorittamaan tehtävän loppuun. Silti uusi työntekijä vain hokee, kuinka NN:n pitäisi itse lomakkeeseen tutustua ja allekirjoittaa. Hän ei ymmärrä, että muita ei kiinnosta noudaattaako NN sääntöjä, vaan tuleeko tehtävä tehdyksi.

Kyllä pitäisin NN:ää huonompana työntekijänä. Ihan apukoulutasoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta ajatus vammaispalveluista kuulostaa kamalalta. Olin taannoin pöyristynyt, kun luin, että suomalainen as-nainen oli saanut kunnalta avustajan siivoamaan puolestaan.

Yhä huonompikuntoiset vanhukset asuvat kotona kerran päivässä käyvän ”kotiavun” turvin, ja fyysisesti terveelle ihmiselle myönnetään avustaja siivoamaan, koska siivous on kuormittavaa ja raskasta.

Ruotsissa tämä on normi, eli as saa vammaispalvelut. Mutta näinhän tämä kehitysmaa kulkee aina jäljessä; niin ymmärryksen kuin toiminnankin tasolla.

Siivous ei ole ”kuormittavaa ja raskasta”. Se on toiminnanohjauksen ja lukemattomien muiden oireiden vuoksi mahdotonta. Mutta sinun ongelmasi ovat muualla: ymmärryksen tasolla.

Ei Suomi-mammat tällaista hyväksy. Todellisuudessa eivät hyväksy lastensa erilaisuutta ja pakottavat nämä ties mihin. Sellaista rakkautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi asia lienee sen ymmärtäminen, että muut eivät välttämättä ole kiinnostuneita samoista asioista. Olen työskennellyt as:ien kanssa ja joskus heitä on haastanut se, että muita ei juuri se heidän osa-alueensa kiinnosta määräänsä enempää. Esimerkkinä se, että yksi sukulaisasperger on rautateistä, junista ja joukkoliikenteestä kiinnostunut ja ei oikein hahmota, että muita aihe kiinnostaa juuri sen verran, että monelta oma juna lähtee. Tavallaan hänen pitäisi oppia, että muita ne junat kiinnostavat yhtä paljon, kuin häntä vaikka luennot vessapaperista.

Itsestäni on ollut vaikea käsittää, miksi joku hakeutuu jollekin alalle, jos ei ole motivaatiota. Olen syyllistynyt paljon tähän asioiden selittämiseen ja huomannut usein, ettei ketään varsinaisesti kuitenkaan kiinnosta, vaikka kyse olisi alan opiskelijoista.

Yksi sukulainen kysyi hiljattain: "mihin sitä x:ää tarvitaan matikassa?" Se lähti oikein väittelemäänkin aiheesta. Tiedän, että se oli "vain kysymys", eikä hänellä oikeasti ole mielenkiintoa koko asiaan, mutta mun on ollut vaikeaa antaa koko jutun olla. Todella vaikeaa.

Mä olen kysynyt paljon kysymyksiä ihmisiltä ja hyväksynyt vastauksen. En tiedä, miksei mun vastaukseni edes hyvin perusteltuina kelpaa.

On myös vaikeaa olla jakamatta sitä, minkä kokee koko maailmaan vaikuttavana totuutena. Usein se onkin sitä, mutta ei tavalla, jota muut jaksavat ajatella.

ap

Juu, mutta pointti töissä nimenomaan on se, että ihmiset eivät esim projektissa tee kaikki samaa asiaa ja samasta katsontakannasta. Eli eivät he sen vähemmän kiinnostuneita tai motivoituneita ole, jos eivät mene yksityiskohtiin sen toisen vastuualueella. Ja joskus on toisten kuuluukin katsoa 100 asiaa kokonaisuutena, eikä 2 täysin yksityiskohtaisesti.

Tärkein ohje. Ole avoin. Pyydä työkavereitasi sanomaan asiat sinulle töksäyttävän suoraan. Muuten he yrittävät kohteliaasti vihjailla asioista ja se meenee sinulta ihan ohi.

Muista, että nentit älyävät kokonaisuudet ja riippuvuussuhteet sinua paremmin. Luota heidän osaamiseensa näissä asioissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teini-ikäisen AS-tytön äitinä totean, että meillä harjoitellaan valtavasti. Arjen taitoja, siivousta jne. jotka ovat avain itsenäiseen elämään. Sosiaalisia tilanteita mallinnetaan ja ennakoidaan.

Minäkin väitän, että taitoja oppii. Siihenhän kaikki kuntoutuskin perustuu.

Onnea vaan. Toivottavasti lapsi joskus riittää sinulle itsenään.

Ja kyllä, minulla on Asperger, kaksi korkeakoulututkintoa ja perhe. Olen keski-iässä täysin kehäraakki kuten kaikki me, joilta on vaadittu ”kuntoutumista”. Ja kyllä, vihaan heitä syvästi yhä jotka sen tekivät.

As tai ei, niin elämään ja työhön kuuluu myös asioita, jotka tuntuvat vastenmielisiltä ja vaikeilta.

Mun miehellä on aspergerin oireyhtymä ja hänellä taas ei ole työkykyä ollenkaan sillä kaikki energia menee siihen että käyttäytyy sosiaalisesti oikein. Musta tuntuu että jos assi pärjää sosiaalisesti erinomaisesti, ei ole enää voimia muuhun ja päin vastoin. Työelämän assit mitä on tullut vastaan on ollut hyvin töksäytteleviä tyyppejä, mutta ei sekään haittaa mitään :) Ei varmasti päde kaikkiin tai ehkä edes suurimpaan osaan, mutta tämmöisen havainnon olen tehnyt läheisistä asseista. Koita vaan pärjätä ja huolehtia jaksamisestasi, tosi hienosti vedät kun oot koulussa ja pystyt näitäkin asioita miettimään :) Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Selitykset yleensä kiinnostavat muita todella vähän, tulokset enemmän. Itsellä on uusi työkaveri, jonka lapsella on Asperger ja äidistä tuntuisi olevan vähintään piirteitä. Mukava ja fiksu ihminen, mutta kiireessä hänen kanssaan helposti tulee törmäyksiä. Hänen on vaikea ymmärtää, että sääntöjen noudattaminen ei riitä, vaan asiat pitää saada tehdyksi.

Esimerkkinä: hänen työtehtäviinsä liittyvä asia vaatii tehtävän onnistumiseksi henkilön NN allekirjoituksen lomakkeeseen. Hän on jättänyt lomakkeen NN:n työpöydälle tekemättömiä töiden pinoon. NN ei lomaketta ollut allekirjoittanut ja tehtävä jäi tekemättä ja meidän muiden työ vaikeutui huomattavasti ja aikaa tuhlautui. Hänelle oli useaan otteeseen mainittu, että NN ei todennäköisesti oma-aloitteisesti ota lomaketta pinosta ja sitä allekirjoita, silti hän vain hoki, kuinka NN ei ollut allekirjoittanut ja hän ei siksi voinut suorittaa tehtävää. Lopulta joku toinen, jonka tehtäviin tämä ei mitenkään kuulunut, haki lomakkeen pinosta, lykkäsi sen NN:n eteen ja antoi kynän käteen ja käski allekirjoittaa, jonka jälkeen uusi työntekijä pääsi suorittamaan tehtävän loppuun. Silti uusi työntekijä vain hokee, kuinka NN:n pitäisi itse lomakkeeseen tutustua ja allekirjoittaa. Hän ei ymmärrä, että muita ei kiinnosta noudaattaako NN sääntöjä, vaan tuleeko tehtävä tehdyksi.

60-vuotiaalla työkaverinaisella on taatusti joku asperger. Hän on täysin ilmeetön eikä reagoi positiivisesti eikä negatiivisesti, eikä osoita mitään tunteita. On äärimmäisen vaikea tietää, mitä mieltä hän on mistäkin, mutta kun hän on asiantuntijatehtävissä, hänen pitäisi kertoa oma mielipiteensä.

Hänen mielestä, kun hänen oma tehtävänsä on tehty ohjeen mukaan, se on tehty oikein ja on valmis. Todellisuudessa hänen tasoisessa tehtävässä pitäisi myös sen lisäksi varmistaa, että sihteerit ja muut hänen ympärillä on vieneet asian loppuun,, vaikka se olisikin taas heidän tehtävänsä. Mutta projekti on kuitenkin tämän naisen projekti.

Hänen pitäisi myös kuunnella asiakasta, vaikka hän itse olisi oikeassa, asiakkaalle ei silti voi olla tyly.

Jos hän ei itse osaa olla diplomaattinen asiakkaalle, hän voisi kertoa sen minulle, ja minä olisin suoraan yhteydessä asiakkaaseen ja hoitaisin tarvittavan puhelun tai tapaamisen. Kyllä minä sen teksti tekisin,itse työhän oli ensiluokkaisesti tehty. Se vaan menee hukkaan, jos suututtaa asiakkaan.

Kaikilla meillä on vahvuutemme ja heikkoutemme

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selitykset yleensä kiinnostavat muita todella vähän, tulokset enemmän. Itsellä on uusi työkaveri, jonka lapsella on Asperger ja äidistä tuntuisi olevan vähintään piirteitä. Mukava ja fiksu ihminen, mutta kiireessä hänen kanssaan helposti tulee törmäyksiä. Hänen on vaikea ymmärtää, että sääntöjen noudattaminen ei riitä, vaan asiat pitää saada tehdyksi.

Esimerkkinä: hänen työtehtäviinsä liittyvä asia vaatii tehtävän onnistumiseksi henkilön NN allekirjoituksen lomakkeeseen. Hän on jättänyt lomakkeen NN:n työpöydälle tekemättömiä töiden pinoon. NN ei lomaketta ollut allekirjoittanut ja tehtävä jäi tekemättä ja meidän muiden työ vaikeutui huomattavasti ja aikaa tuhlautui. Hänelle oli useaan otteeseen mainittu, että NN ei todennäköisesti oma-aloitteisesti ota lomaketta pinosta ja sitä allekirjoita, silti hän vain hoki, kuinka NN ei ollut allekirjoittanut ja hän ei siksi voinut suorittaa tehtävää. Lopulta joku toinen, jonka tehtäviin tämä ei mitenkään kuulunut, haki lomakkeen pinosta, lykkäsi sen NN:n eteen ja antoi kynän käteen ja käski allekirjoittaa, jonka jälkeen uusi työntekijä pääsi suorittamaan tehtävän loppuun. Silti uusi työntekijä vain hokee, kuinka NN:n pitäisi itse lomakkeeseen tutustua ja allekirjoittaa. Hän ei ymmärrä, että muita ei kiinnosta noudaattaako NN sääntöjä, vaan tuleeko tehtävä tehdyksi.

Kyllä pitäisin NN:ää huonompana työntekijänä. Ihan apukoulutasoa.

Mulla on kaksi alaista, sama koulutus ja asiantuntijatyö.

Toinen on tavallinen, oma-aloitteinen, joka raportoi ja sitten kysyy jos tarvii apua. Toinen on juuri tällainen kuin NN, joudun aktiivisesti varmistelemaan ja katsomaan perään, kun hänellä on laput silmillä.

Kun tämä NN kaltainen kysyy, miksi toinen saa enemmän palkkaa ja vastuullisemmat tehtävät, mitä ihmettä sanon...

On paljon ammatteja, joissa ei tarvitse olla ihmisten kanssa tekemisissä, mutta toisaalta silloin pitää yleensä selviytyä omatoimisesti, joten riippuu paljolti siitä, miten paljon yksilönä tarvitsee aspergeriyden vuoksi ylimääräistä ohjausta työtehtävien loppuunviemiseen, mutta silloin kun työtehtävistä suorituu hyvin, se muu työyhteisökanssakäyminen menee helpommin omalla painollaan, koska erilaisuutta siedetään tällöin paremmin. 

Joten sanoisin, että tärkeintä on hakeutua ammattiin, jossa kykenee hyviin tuloksiin aspergerinä, eikä siihen ole mitään yleistä neuvoa, vaan jos itse ei vielä tiedä, niin pitää tukeutua ammatinvalinnan ohjaukseen kuten se monasti on ihan kaikkien kohdalla työelämän alkuvaiheessa. 

Vierailija kirjoitti:

Mitkä as:n oireet ovat sellaisia, että tekevät siivouksesta mahdotonta?

Eikö esim. toimintaterapian tarkoitus ole kehittää toiminnanohjausta?

Kaikki tuntemani assit (mukaanlukien lähisukulaiset, eli tosiaan tiedän mistä puhun) ovat hyvin siistejä ja lisäksi minimalisteja. Jos tarvitse apua siivoukseen, en syyttäisi yksin aspergeria.

T: ei-siisti ADD

Vaikeinta as/add olemisessa on kokonaisuuksien hallitseminen ja sosiaaliset taidot.

Kun on perhe, on työ, on kodinhoito ja on lasten harrastukset ja siihen liittyvä toiminta, niin itse as/add jaksan keskittyä ja hoitaa vain yhden osa-alueen huolellisesti.

Jos käyn töissä, ei energiaa jää mihinkään muuhun. Jos hoidan kodin ja lapsiin liittyvät ei ole toivoakaan jaksaa töitä. Jaksan aina ihmetellä niitä Superihmisiä jotka oikeasti on varmaa ihan niitä tavallisia ihmisiä joille kokonaisuuksia koossa pitäminen on ihan normaalia. Sosiaaliset suhteet olen minimoinut, en vaan osaa, joka keskustelun jälkeen tuntuu, että on nolannut itsensä sillä pään pyörittelyssä, käsien huitomisella tai muulla hölmöilyllä.

Tiedostan ongelmani ja sen ettei sille juuri voi tehdä mitään. Jos voisi valita olisin oikein mielelläni normaali.

Mulla on työkaverina asperger. Äärimmäisen raskasta ympäristölle on hänen tylyys ja mustavalkoisuus. Missään asiassa ei voi joustaa eikä luovia, vaan ne on ovat oikein ainoastaan kun sääntöjä on noudatettu. Hänen maailman sääntöjä.

Aikaisemman kommentoijan esimerkki "lappu jätetty allekirjoitettavaksi henkilön pöydälle, ko. henkilön täytyy se itse ymmärtää allekirjoittaa ilman että siitä sanotaan", on hyvin kuvaava. Tällaisiin tilanteisiin törmäämme päivittäin. Pienellä joustavuudella asiat hoituisivat. Mutta jäädään syyttämään ihmisiä kun eivät hoida hommiaan, ja sitten kaikilla on kurja olla. Eli ohjeeksi aloittajalle: kommunikoi toisten kanssa, asiat hoituvat. Kysy jos ihmettelet. Älä syyllistä. Lähtöjohtaisesti kaikki muut ihmiset eivät ole tyhmiä ja laiskoja.

Mun kaverilla ei oo diagnoosia mutta on tosi varma asperger. Puhuu luennoiden kaikesta, puhelimessa saattaa luennoida jopa kaksi tuntia ja ei vaan ymmärrä että toisen pitää jo lopettaa puhelu. On myös pienenä ollut hyvin kiinnostunut mm. bussien aikatauluista ja puhunut kirjakieltä. Tää kaveri on ihan kamala nipo äiti: saarnaa ja mäkättää lapsilleen lakkaamatta ja on todella ahdistava, lapset häpevät häntä. Olimme lomareissussa etelässä, jossa hän pilasi koko seurueen loman. Komenteli ja määräili ja oli huonolla tuulella aamusta iltaan ja kaikki olisi pitänyt mennä kuten hän käskee. Hän ei halunnut uida ollenkaan (oli 40 asteen helle) ja ei meinannut tajuta miksi muut haluavat kokoajan uida ja vielä mennä vesipuistoonkin, sinne ehdottomasti kieltäytyi lähtemästä. Jokaista ruokaa ja juomaa moitti kovaan ääneen, vaikka ne olivat erinomaisia ja todella hienosti esillä, valikoima monipuolinen ja hyvä. Tämä kaveri saattoi myös suureen ääneen puhua ruokapöydässä esim. miltä vessassa haisee, eikä tajunnut että muut eivät sitä halua kuulla. Ei osaa ollenkaan small-talkia. Miehelleenkin puhuu kuin koiralle. Tätä kaveria ei kestä kukaan, perheellä ei ole ystäviä juuri. 

Töissäni taas on työkaveri, joka on ihan mahdoton. Hän ei hahmota tiimityötä yhtään, tekee vaan oman osuutensa ja kuten haluaa. Hän jankkaa ja vänkää joka asiasta, säännöistä muistutelee. Hän ei osaa joustaa ollenkaan ja ei lue tilanteita. Tähän yhdistettynä huono kuulo niin ei vaan jaksa. Hänelle saa toistaa asiat kolme kertaa ja hän ei joko kuule tai ymmärrä siltikään.

Lapsellani on Asperger ja aihe sikäli koskettaa. Sinuna en toisi esille työnantajalle, että sinulla on Asperger ellei se ole ihan välttämätöntä jostain syystä. Ihmisillä on erilaisia sairauksia eikä niitä tuoda esille työpaikalla. Voisit harjoitella etukäteen sosiaalisia tilanteita mikäli niissä on haasteita, ihan tavallinen kuulumisten vaihto ja miten esittäydyt uudessa työpaikassa jne (ensivaikutelma on tärkeä myös työn saamisen kannalta). Tärkeää olisi myös pystyä seuraamaan sosiaalisia tilanteita.

Vierailija kirjoitti:

Lapsellani on Asperger ja aihe sikäli koskettaa. Sinuna en toisi esille työnantajalle, että sinulla on Asperger ellei se ole ihan välttämätöntä jostain syystä. Ihmisillä on erilaisia sairauksia eikä niitä tuoda esille työpaikalla. Voisit harjoitella etukäteen sosiaalisia tilanteita mikäli niissä on haasteita, ihan tavallinen kuulumisten vaihto ja miten esittäydyt uudessa työpaikassa jne (ensivaikutelma on tärkeä myös työn saamisen kannalta). Tärkeää olisi myös pystyä seuraamaan sosiaalisia tilanteita.

Samaa mieltä, kaikissa työpaikoissa on jo as-tyyppejä, ennen näitä ei juuri diagnosoitu. Jos hekin siellä ovat olleet tuottavina jäseninä kymmeniä vuosia, ja osa tehnyt ihan uraakin, sinäkin voit.

Avomieheni on IT- alalla ja tekee hyvin palkattua työtä etänä kotoa. Hän hoitaa palaverit ym skypellä. Näin suurin osa hänen arjestaan ja ihmisten kohtaamisesta tapahtuu tavalla, jota hän voi kontrolloida, paikassa joka on tuttu ja jota hän voi kontrolloida. Pari kertaa viikossa hänellä on lähipäivä firman toimistolla, jossa on muutama palaveri.

Monelle tekniselle asiantuntijalle tämä on ihan mahdollista.

Muuten, hänkin on hyvin siisti ja minimalisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selitykset yleensä kiinnostavat muita todella vähän, tulokset enemmän. Itsellä on uusi työkaveri, jonka lapsella on Asperger ja äidistä tuntuisi olevan vähintään piirteitä. Mukava ja fiksu ihminen, mutta kiireessä hänen kanssaan helposti tulee törmäyksiä. Hänen on vaikea ymmärtää, että sääntöjen noudattaminen ei riitä, vaan asiat pitää saada tehdyksi.

Esimerkkinä: hänen työtehtäviinsä liittyvä asia vaatii tehtävän onnistumiseksi henkilön NN allekirjoituksen lomakkeeseen. Hän on jättänyt lomakkeen NN:n työpöydälle tekemättömiä töiden pinoon. NN ei lomaketta ollut allekirjoittanut ja tehtävä jäi tekemättä ja meidän muiden työ vaikeutui huomattavasti ja aikaa tuhlautui. Hänelle oli useaan otteeseen mainittu, että NN ei todennäköisesti oma-aloitteisesti ota lomaketta pinosta ja sitä allekirjoita, silti hän vain hoki, kuinka NN ei ollut allekirjoittanut ja hän ei siksi voinut suorittaa tehtävää. Lopulta joku toinen, jonka tehtäviin tämä ei mitenkään kuulunut, haki lomakkeen pinosta, lykkäsi sen NN:n eteen ja antoi kynän käteen ja käski allekirjoittaa, jonka jälkeen uusi työntekijä pääsi suorittamaan tehtävän loppuun. Silti uusi työntekijä vain hokee, kuinka NN:n pitäisi itse lomakkeeseen tutustua ja allekirjoittaa. Hän ei ymmärrä, että muita ei kiinnosta noudaattaako NN sääntöjä, vaan tuleeko tehtävä tehdyksi.

Huhhei, tuohan kuulostaa tutulta. Tiedän tyypin, joka on työelämässä toiminut usein noin. Minusta hän on ujo, ei asperger.

Kyllähän ihmisen pitäisi katsoa, mitä hänen työpöydälleen on tuotu, vai mitä?

Tietysti tärkeintä on saada työ hoidetuksi, mutta on jotenkin hämmentävää ja noloa, kun tulee tuollaisia väärintulkintoja. Sitä miettii, kumpi tässä nyt on toiminut väärin, kumpaa syytetään, jos aletaan syyttää.

Monella meistä on työpöydällä aika paljon pinoja ja tavaraa. "Vie se sitten hänelle" ei yleensä tarkoita, että livauta salaa hänen pöydälleen johonkin pinoon. Tuo ihminen on selvästi tehnyt vain minimin, ja välttänyt kaikkea kontaktia.