Lue keskustelun säännöt.
Te, jotka teette työtä (diagnosoidun tai tod.näk.) aspergerilaisen kanssa! Miten neuvoisit sitä AS-ihmistä, jos saisit olla rehellinen?
28.09.2019 |
Itselläni on asperger ja haluan kovasti työelämään pitkän sairastelun jälkeen (olen nyt opiskelija). Sanomalehtien jakamista lukuunottamatta en ole ennen ollut töissä. Toivon, että työllistyn valmistuttuani.
Yritän olla asiallinen ja selkeä, mutta sosiaalisuus on mulle vaikeaa. En ole ujo. En vain osaa lukea ihmisiä ja olen kasvosokeakin vielä kaiken lisäksi. Neuropsykiatrin mukaan pystyisin työhön kuitenkin ihan hyvin ja olen jopa keskivertoa huomattavasti parempi joillain alueilla.
Saan todennäköisesti jonkinkinlaista toimintaterapiaakin piakkoin, mutta mitä sanovat oikeaa elävää elämää elävät ihmiset?
Kommentit (91)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teini-ikäisen AS-tytön äitinä totean, että meillä harjoitellaan valtavasti. Arjen taitoja, siivousta jne. jotka ovat avain itsenäiseen elämään. Sosiaalisia tilanteita mallinnetaan ja ennakoidaan.
Minäkin väitän, että taitoja oppii. Siihenhän kaikki kuntoutuskin perustuu.
Onnea vaan. Toivottavasti lapsi joskus riittää sinulle itsenään.
Ja kyllä, minulla on Asperger, kaksi korkeakoulututkintoa ja perhe. Olen keski-iässä täysin kehäraakki kuten kaikki me, joilta on vaadittu ”kuntoutumista”. Ja kyllä, vihaan heitä syvästi yhä jotka sen tekivät.
Mikä se vaihtoehto sitten olisi, jonka mukaan olisit halunnut mennä? Sulkeutua yksin jonnekin erakoksi? Olla vammainen ja työkyvytön? Silloin olisit joutunut menettämään myös kaiken rahallisen turvan, mistä nyt nautit työssäkäyvänä. Työkyvyttömän ja varsinkin nuoresta työkyvyttömän elo on Suomessa todella köyhää.
Kuten kirjoitin, minä olen nykyisin täysin kehäraakki = työkyvytön. Hermosto pettää pakotetussa roolileikissä jossakin kohtaa. Sekä pää että fysiikka. Kenellekään en toivo tällaista kohtaloa, joskin tiedän, että tämä todella monen kohtaloksi normiuskovaisten puhdistuskuntoutusten piirissä tulee.
Olitkin jo vastannut tuolle. Olin tulossa kysymään, miksi hän oletti sinun olevan töissä eikä työkyvyttömänä. Minulla on sama tilanne kuin sinulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puolisoni työpaikalla on mies, jolla on diagnosoitu asperger. On itse kertonut siitä avoimesti. Hän on hyvä pitkäjänteisyyttä vaativissa, muiden mielestä puuduttavissakin hommissa. Toisaalta ei tietysti sovi ollenkaan tehtäviin joissa on asiakaspalvelua, kun pitäisi koko ajan päätellä vastapuolen tunnetilaa.
Hänelle yksi vinkki olisi, että älä keskeytä huoneeseen tullessa muiden keskustelua jonkun sinulle tärkeän asian kanssa, vaan tule paikalle ja odota että toiset saavat asiansa puhuttua tai kysyvät, mitä tarvitset.
Suihkussa käynti ja/tai vaatteiden pesu on vissiin hänelle vaikeaa, sillä hän haisee voimakkaasti vanhalta hieltä. Etenkin, kun on alkanut pyöräillä töihin eikä ilmeisesti käy suihkussa kuin noin kerran viikossa. Kukaan ei kehtaa puuttua asiaan, kun menee niin henkilökohtausuuksiin tällainen.
Sulla on vaikea tie. Ihmiset on pääsääntöisesti kusipäitä, jotka ei siedä erilaisuutta. Läheiselläni oli asperger, hän oli korkeasti koulutettu ja kavereiden keskuudessa erittäin rakastettu, ihana, persoonallinen tyyppi. Mutta ei pärjännyt missään työpaikassa, vaikka teki parhaansa. Aina tuli ristiriitoja, koska suurin osa ihmisistä (erityisesti työelämässä kun ei saa valita seuraansa) on pikkusieluisia kusipäitä, joilla ei ole ymmärrystä erilaisille tyypeille. Hän menehtyi hiljattain ja suru on suuri.
Ja neuvo: valitse seurasi, jos vain pystyt. Et voi muuttaa itseäsi ja opetella luovimaan tilanteissa. Siinä tulee vain paskaa niskaan. Tee itsenäistä työtä tai työtä, jossa on selkeät toimintatavat. Esim. armeija, kuljetusala jne.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on työkaverina asperger. Äärimmäisen raskasta ympäristölle on hänen tylyys ja mustavalkoisuus. Missään asiassa ei voi joustaa eikä luovia, vaan ne on ovat oikein ainoastaan kun sääntöjä on noudatettu. Hänen maailman sääntöjä.
Aikaisemman kommentoijan esimerkki "lappu jätetty allekirjoitettavaksi henkilön pöydälle, ko. henkilön täytyy se itse ymmärtää allekirjoittaa ilman että siitä sanotaan", on hyvin kuvaava. Tällaisiin tilanteisiin törmäämme päivittäin. Pienellä joustavuudella asiat hoituisivat. Mutta jäädään syyttämään ihmisiä kun eivät hoida hommiaan, ja sitten kaikilla on kurja olla. Eli ohjeeksi aloittajalle: kommunikoi toisten kanssa, asiat hoituvat. Kysy jos ihmettelet. Älä syyllistä. Lähtöjohtaisesti kaikki muut ihmiset eivät ole tyhmiä ja laiskoja.
Itsellään täysin sama kokemus aspergereistä töissä ja myös suvun aspergereistä. Siis ainoa oikea tapansa toimia on heidän tapansa toimia. Täysin riippumatta siitä, mikä on lopputuleman kannalta järkevää. Tämä kuluttaa muita ympärillä niin, että eivät jaksa tämän assin kanssa työskennellä.
Ole neuvoni: Huomioi myös muut ja heidän tapansa olla ja elää - ei vain sinun. Kenenkään elämä, oli as tai ei, ei ole pelkkää mukavaa, kivaa ja mielekästä, joten murheensa, jankaluutenss ja haasteensa on kaikilla, ei vain asseilla. Siispä mukautuminen ei voi olla vain assien suuntaan. Kaikki mukautuvat tasapuolisesti myös muiden toimintatapoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja neuvo: valitse seurasi, jos vain pystyt. Et voi muuttaa itseäsi ja opetella luovimaan tilanteissa. Siinä tulee vain paskaa niskaan. Tee itsenäistä työtä tai työtä, jossa on selkeät toimintatavat. Esim. armeija, kuljetusala jne.
Ja salli myös muiden valita seuransa. Seurassa kaikki mukautuvat. Ei vain yksi, eikä toisaalta myöskään kaikki muut yhden takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja neuvo: valitse seurasi, jos vain pystyt. Et voi muuttaa itseäsi ja opetella luovimaan tilanteissa. Siinä tulee vain paskaa niskaan. Tee itsenäistä työtä tai työtä, jossa on selkeät toimintatavat. Esim. armeija, kuljetusala jne.
Ja salli myös muiden valita seuransa. Seurassa kaikki mukautuvat. Ei vain yksi, eikä toisaalta myöskään kaikki muut yhden takia.
Väärä ketju kiusata, sadisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sulla on vaikea tie. Ihmiset on pääsääntöisesti kusipäitä, jotka ei siedä erilaisuutta. Läheiselläni oli asperger, hän oli korkeasti koulutettu ja kavereiden keskuudessa erittäin rakastettu, ihana, persoonallinen tyyppi. Mutta ei pärjännyt missään työpaikassa, vaikka teki parhaansa. Aina tuli ristiriitoja, koska suurin osa ihmisistä (erityisesti työelämässä kun ei saa valita seuraansa) on pikkusieluisia kusipäitä, joilla ei ole ymmärrystä erilaisille tyypeille. Hän menehtyi hiljattain ja suru on suuri.
Tämä. Jos jo kotona on tuollainen et kelpaa-asenne, on polku kivinen. Ihmiset kiusaavat ja käyttävät härskisti hyväkseen. Moni näissä piireissä tehnyt itsemurhan - enkä ihmettele. Eikä syyllisiä tarvitse kaukaa etsiä. Ja kyllä: _syyllisiä_!
Vierailija kirjoitti:
Sulla on vaikea tie. Ihmiset on pääsääntöisesti kusipäitä, jotka ei siedä erilaisuutta. Läheiselläni oli asperger, hän oli korkeasti koulutettu ja kavereiden keskuudessa erittäin rakastettu, ihana, persoonallinen tyyppi. Mutta ei pärjännyt missään työpaikassa, vaikka teki parhaansa. Aina tuli ristiriitoja, koska suurin osa ihmisistä (erityisesti työelämässä kun ei saa valita seuraansa) on pikkusieluisia kusipäitä, joilla ei ole ymmärrystä erilaisille tyypeille. Hän menehtyi hiljattain ja suru on suuri.
Osanotto menestyksen johdosta. Toisten(kaan) haukkuminen ei silti ratkaise mitään. As on sairaus, joka aiheuttaa todellakin ongelmia usein mm sosiaalisissa suhteissa ja tilanteissa. Ei se ainainen ”ymmärtäminenkään” mitään kevyttä ole niille työpaikan muille ihmisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on vaikea tie. Ihmiset on pääsääntöisesti kusipäitä, jotka ei siedä erilaisuutta. Läheiselläni oli asperger, hän oli korkeasti koulutettu ja kavereiden keskuudessa erittäin rakastettu, ihana, persoonallinen tyyppi. Mutta ei pärjännyt missään työpaikassa, vaikka teki parhaansa. Aina tuli ristiriitoja, koska suurin osa ihmisistä (erityisesti työelämässä kun ei saa valita seuraansa) on pikkusieluisia kusipäitä, joilla ei ole ymmärrystä erilaisille tyypeille. Hän menehtyi hiljattain ja suru on suuri.
Osanotto menestyksen johdosta. Toisten(kaan) haukkuminen ei silti ratkaise mitään. As on sairaus, joka aiheuttaa todellakin ongelmia usein mm sosiaalisissa suhteissa ja tilanteissa. Ei se ainainen ”ymmärtäminenkään” mitään kevyttä ole niille työpaikan muille ihmisille.
Täällä taas asiantuntijat sikiää. Aloitetaan siitä, että Asperger ei ole sairaus.
Täällä sanottiin jo että tervehtiessä katsotaan silmiin, ei enää sen jälkeen. Eli kun näen ihmisen kävelevän kaukana minua kohti, valitsen jonkun etäisyyden jolloin luon katsekontaktin? Sitä ennen tuijotan menosuuntaani. Nyt ongelmani on se etten tiedä milloin pitää katsoa silmiin, vilkuilen henkilöä useasti.
En osaa keskustella. Toisen jutut kyllä kiinnostaa mutta haluaisin vain kuunnella, puhuminen aiheuttaa paniikkikohtauksen. Tiedän että pitäisi esittää jatkokysymyksiä mutta ei kiinnosta, se toisen kertoma asia on itsessään mielenkiintoinen, minun kysymykset pilaavat sen. Vähän kuten kirjassakin juoni etenee, ei lukijan kuulu sitä keskeyttää huomioillaan. Välillä on pakko kysyä jotain häpeän tunteen vuoksi. Tämän jälkeen näen itseni ällöttävänä. Onko väkisin pakko kysellä jos saa minut tuntemaan noin? Ystävystyminen ei kiinnosta ollenkaan.
Töissä en anna kiinnostukseni näkyä. Vaikka työpari suoraan puhuisi asiasta x, en reagoi mitenkään. Monesti myös muuntelen totuutta ja en paljasta asian x olevan tärkein osa elämässäni. Tämä pienesti häiritsee. Ärsyynnyn kun tajuan että jollakin on vääriä luuloja minusta. Tekisi mieli suoraan sanoa "ei, en tykkää liikkua ulkona koska pelkään ihmisiä". Nyt hän luulee että olen vaan laiska. Ristiriitaista. Yhtaikaa tuntuu kiusalliselta paljastaa omia asioitaan, mutta väärät luulot nostavat melkein raivon pintaan. En tykkää kaunistella asioita, eli ei auta ehdotus "entä jos kerrot että jaksaisit ulkoilla mutta elämässä muuta mielenkiintoista?" Joko totuus tai vaikeneminen. Kumman valitsen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selitykset yleensä kiinnostavat muita todella vähän, tulokset enemmän. Itsellä on uusi työkaveri, jonka lapsella on Asperger ja äidistä tuntuisi olevan vähintään piirteitä. Mukava ja fiksu ihminen, mutta kiireessä hänen kanssaan helposti tulee törmäyksiä. Hänen on vaikea ymmärtää, että sääntöjen noudattaminen ei riitä, vaan asiat pitää saada tehdyksi.
Esimerkkinä: hänen työtehtäviinsä liittyvä asia vaatii tehtävän onnistumiseksi henkilön NN allekirjoituksen lomakkeeseen. Hän on jättänyt lomakkeen NN:n työpöydälle tekemättömiä töiden pinoon. NN ei lomaketta ollut allekirjoittanut ja tehtävä jäi tekemättä ja meidän muiden työ vaikeutui huomattavasti ja aikaa tuhlautui. Hänelle oli useaan otteeseen mainittu, että NN ei todennäköisesti oma-aloitteisesti ota lomaketta pinosta ja sitä allekirjoita, silti hän vain hoki, kuinka NN ei ollut allekirjoittanut ja hän ei siksi voinut suorittaa tehtävää. Lopulta joku toinen, jonka tehtäviin tämä ei mitenkään kuulunut, haki lomakkeen pinosta, lykkäsi sen NN:n eteen ja antoi kynän käteen ja käski allekirjoittaa, jonka jälkeen uusi työntekijä pääsi suorittamaan tehtävän loppuun. Silti uusi työntekijä vain hokee, kuinka NN:n pitäisi itse lomakkeeseen tutustua ja allekirjoittaa. Hän ei ymmärrä, että muita ei kiinnosta noudaattaako NN sääntöjä, vaan tuleeko tehtävä tehdyksi.
Huhhei, tuohan kuulostaa tutulta. Tiedän tyypin, joka on työelämässä toiminut usein noin. Minusta hän on ujo, ei asperger.
Kyllähän ihmisen pitäisi katsoa, mitä hänen työpöydälleen on tuotu, vai mitä?
Tietysti tärkeintä on saada työ hoidetuksi, mutta on jotenkin hämmentävää ja noloa, kun tulee tuollaisia väärintulkintoja. Sitä miettii, kumpi tässä nyt on toiminut väärin, kumpaa syytetään, jos aletaan syyttää.
Meidän uusi työntekijä ei vaikuta iholta. Itseään kiinnostavista asioista puhuu pitkälti ja paljon. Välillä tosin ei esim. tervehdi, mutta usein luennoi pitkäänkin tietyistä asioista.
NN on tosiaan laiska pas*a ja lisäksi hänellä on vastuullaan kolmen ihmisen työt ja burnout laskuri taitaa olla pahasti punaisella. Lomakkeita on rästissä parin kuukauden edestä vähintään, joten kiireelliset on syytä lykätä nenän eteen. NN:n tilalle tai lisäksi ei tehtäviä hoitamaan voida ketään oikein palkata, koska NN:n osaamisprofiilia vastaavaa porukkaa ei ole helposti palkattavissa ja lakisääteisistä syistä lomakkeisiinkin hänen nimensä tarvitaan, vaikka ihan oikeasti asiat eivät aina edes hänen hommiaan suuremmin koske.
Vierailija kirjoitti:
Täällä sanottiin jo että tervehtiessä katsotaan silmiin, ei enää sen jälkeen. Eli kun näen ihmisen kävelevän kaukana minua kohti, valitsen jonkun etäisyyden jolloin luon katsekontaktin? Sitä ennen tuijotan menosuuntaani. Nyt ongelmani on se etten tiedä milloin pitää katsoa silmiin, vilkuilen henkilöä useasti.
Muun muassa tuon takia on tavallaan siunaus, ettei ole enää ketään tuttua missään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ilmoittanut ketjun kiusaamisena. On mahdotonta ”opetella pois” asioista, joiden tunnistamattomuudesta on diagnosoitu. Nämä päsmärit täällä varmasti pyytävät sokeaakin pinnistämään näkemään!
Hävetkää. Olette ansainneet kaiken pahan ja kärsimyksen elämäänne!
Eikös tuo ole aikamoista asperger-diagnoosin omaavan kiusaamista ilmiantaa ketju, kun aloittajalla kuitenkin itsellään tuo diagnoosi ja pyytää neuvoja? Ja ihan asiallisesti täällä porukka on vastannut - etenkin palstan keskivertokommentointikulttuuriin verrattuna.
Mä varmaan kertoisin työyhteisölle että mulla on Asperger.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja neuvo: valitse seurasi, jos vain pystyt. Et voi muuttaa itseäsi ja opetella luovimaan tilanteissa. Siinä tulee vain paskaa niskaan. Tee itsenäistä työtä tai työtä, jossa on selkeät toimintatavat. Esim. armeija, kuljetusala jne.
Ja salli myös muiden valita seuransa. Seurassa kaikki mukautuvat. Ei vain yksi, eikä toisaalta myöskään kaikki muut yhden takia.
Väärä ketju kiusata, sadisti.
Ei ole kiusaamista. Jos ohje on valita seuransa, niin sama oikeus on sallittava myös muille. Elämä ei ole yksisuuntaista.
Ketju alkoi hyvin mutta vänkäämiseksi se meni sitten kuitenkin. Toivottavasti Ap sai vinkkejä asioihin mitä hän halusi, ja toivottavasti osaa olla armollinen myös itselleen eikä tee enempää kuin mihin kykenee.
Vierailija kirjoitti:
Sulla on vaikea tie. Ihmiset on pääsääntöisesti kusipäitä, jotka ei siedä erilaisuutta. Läheiselläni oli asperger, hän oli korkeasti koulutettu ja kavereiden keskuudessa erittäin rakastettu, ihana, persoonallinen tyyppi. Mutta ei pärjännyt missään työpaikassa, vaikka teki parhaansa. Aina tuli ristiriitoja, koska suurin osa ihmisistä (erityisesti työelämässä kun ei saa valita seuraansa) on pikkusieluisia kusipäitä, joilla ei ole ymmärrystä erilaisille tyypeille. Hän menehtyi hiljattain ja suru on suuri.
Kirjoitat, että ihmiset ovat pääsääntöisesti kusipäitä. Jos tuota termiä haluat käyttää, niin ehkä ovatkin, mutta tähän ei tee poikkeusta kukaan. Näitä 'kusipäitä' on ihan kaikissa ihmisissä, oli asperger tai ei. Kyllä, niitä on aspergereissä ihan samassa suhteessa, kuin kaikissa muissakin. Aspergeriys ei tee kenestäkään kusipäätä, mutta ei myöskään suojaa kusipäisyydeltä.
Yksi ohje töissä pärjäämiseen on sen ymmärtäminen, että kaikilla on vaikeutensa, vaikka ne vaikeudet eri ihmisille olisivat eri asioita. Ihmisillä on vaikeuksia monien eri asioiden takia, aspergeriys on vain yksi niistä syistä. Eli siimaa joka suuntaan ja tasapuolisesti kaikilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on vaikea tie. Ihmiset on pääsääntöisesti kusipäitä, jotka ei siedä erilaisuutta. Läheiselläni oli asperger, hän oli korkeasti koulutettu ja kavereiden keskuudessa erittäin rakastettu, ihana, persoonallinen tyyppi. Mutta ei pärjännyt missään työpaikassa, vaikka teki parhaansa. Aina tuli ristiriitoja, koska suurin osa ihmisistä (erityisesti työelämässä kun ei saa valita seuraansa) on pikkusieluisia kusipäitä, joilla ei ole ymmärrystä erilaisille tyypeille. Hän menehtyi hiljattain ja suru on suuri.
Osanotto menestyksen johdosta. Toisten(kaan) haukkuminen ei silti ratkaise mitään. As on sairaus, joka aiheuttaa todellakin ongelmia usein mm sosiaalisissa suhteissa ja tilanteissa. Ei se ainainen ”ymmärtäminenkään” mitään kevyttä ole niille työpaikan muille ihmisille.
Täällä taas asiantuntijat sikiää. Aloitetaan siitä, että Asperger ei ole sairaus.
Se on keskushermoston kehityshäiriö. En näkisi kiusaamisena sitä, jos joku sitä vahingossa sairaudeksi kutsuu, kun kuuluu kuitenkin tautiluokituksiin.
Osa saakin.