"Estonialta selvinnyt Marge Rull. 'Piti olla itsekäs' "

Miksi sitten se mies, jonka selässä Marge roikkui, karistanut Margea samantien irti itsestään, jos on kerran niin refleksinomainen reaktio, ettei siinä nanosekunnissa ehdi tehdä laskelmaa jaksaako kannatella toista vai ei?

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitten se mies, jonka selässä Marge roikkui, karistanut Margea samantien irti itsestään, jos on kerran niin refleksinomainen reaktio, ettei siinä nanosekunnissa ehdi tehdä laskelmaa jaksaako kannatella toista vai ei?

Ei ole sama asia kuin se että joku roikkuu sun nilkassa kiinni ja yrittää vetää sua veteen.

Aina ahdistanut sen 12-vuotiaan norjalaispojan kohtalo, jonka perhe meni aaltoihin, mutta itse selvisi. Kuvakin löytyy, se jossa poika jossa nousee pelastushelikopterista. Varmaan todella traumaattinen kokemus ollut. Toivottavasti poika, tai mies, on selvinnyt elämässään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitten se mies, jonka selässä Marge roikkui, karistanut Margea samantien irti itsestään, jos on kerran niin refleksinomainen reaktio, ettei siinä nanosekunnissa ehdi tehdä laskelmaa jaksaako kannatella toista vai ei?

Ei ole sama asia kuin se että joku roikkuu sun nilkassa kiinni ja yrittää vetää sua veteen.

Kyllä se on sinänsä sama asia, kyllähän tuokin mies kertoo onnettomuusraportissa kuinka hänen selässään roikkui ihmisiä ja vielä useampia. On helpompi potkaista jalalla roikkumaan tulevaa, kun yrittää ravistaa selästään tarrautunut ihminen pois, se ei ole yhtä helppoa, ei se Marge kuitenkaan täysin painoton ihminen ollut.

Anteeksi lainasin väärän henkilön tekstiä. T. Edellinen

Vierailija kirjoitti:

Ystävät voivat olla rakkaita ja ihania, mutta silti mahdottomia pelastaa hätätilanteessa. Osa ihmisistä jumittuu huutelemaan apua sen sijaan että toimisivat, ja jos sellaisen kanssa jää keskustelemaan, niin sinne sitten todella jääkin.

On sosiaalisesti hyvin vaikeaa vastata avunhuutoon ja sitten jättää se ystävä kuin nalli kalliolle, kun se ei tottele käskyjä vaan jumittaa käytävällä tai kiskoo mukaan takaisin hyttiä kohti hakemaan kännykkää joka unohtui. Ottaen huomioon tapahtuminen ajankohta, monen ystävät ovat myös olleet tukevassa humalatilassa. Kännikalan raahaaminen mukana voi olla haastavaa hyvissäkin oloissa, ja noissa olosuhteissa se on ollut kyllä mahdotonta.

Tuo ystävä ei jumittanut missään, pääsi kannelle asti.

Vielä kannellakin Marge jätti huomiotta ystävänsä.

"Rull on hetken hiljaa. Sitten hän kertoo, että itse asiassa Heddinkin pääsi ulos laivasta.

− Kuulin vielä, miten hän huusi apua. ”Apua, auttakaa minua!” Sitten hän vaikeni."

Näin Rull kertoo asiasta omin sanoin.

Vierailija kirjoitti:

Lukekaa aiheesta onnettomuusraportti, huolella, sieltä löytyy paras tieto. Tämä Marge Rullin kertomus on vain yksi kertomus muiden joukossa, ja kyllä siellä useat yrittivät auttaa muita selviten myös itse hengissä. Siellä on tehty myös yhteistyötä. Kaikki eivät ole pelastaneet vain itseään.

Kiire on ollut, se on tosiasia. Myös alakansilta pelastui ihmisiä. Se, mikä maksimoi pelastatumisen oli nopea reagointi jo heti tilanteen alettua. Laivan kannelle (tarkemmin sen kyljelle), selvisi reilu parisensataa ihmistä. Viimeiseen asti ihmisiä nostettiin laivan sisältä ulos. Muita myös autettiin, ainoat pelastuneet eivät pelastaneet vain itseään kuten Marge Rull teki. Tuo ensimmäisenä helikopterin kyytiin meno kertoo paljon henkilöstä. Hän toimi noin, onneksi kaikki eivät toimineet. Marge Rull sai apua ja pelasti vain itsensä. Tuo ystävän hylkääminen tuntuu kyllä turhalta ja ikävältä. Olisi voinut tosiaan edes huutaa "tänne päin". Se tuskin olisi hidastanut laivasta poistumista.

Minun puolestani olisi voinut jättää tämän tarinan kertomatta.

Totuus on, että pelastuneet ovat voineet sanoa ja tehdä monia sellaisia asioita joita he eivät vain yksinkertaisesti enää jälkeenpäin muista. Rullkin on voinut auttaa ystäväänsä tai muita ihmisiä tai tehdä ihan mitä vain. Osa tapahtumista ja asioista vain katoaa muistista. Itse olen ollut mukana traumaattisessa tapahtumassa, joka ei ollut kestoltaan ja tapahtumiltaan mitenkään Estonian luokkaa. Jälkeenpäin ahdistuin siitä, että en ollut sanonut tapahtuman aikana sanaakaan. Kuitenkin muut tilanteessa olleet kertoivat minulle, että olin rauhoitellut muita, auttanut ja toiminut järkevästi. Omasta muististani tämä osuus oli kuitenkin pyyhkiytynyt pois. 

Vierailija kirjoitti:

Jaa mikä tasa-arvo? kirjoitti:

Miksi pelastajat ovat miehiä ja pelastettavat naisia?

Ihan fyysysten syiden vuoksi. 

Niin, että naisilla on isompi oikeus elää ja miehillä isompi velvollisuus uhrata oma henkensä koska fyysiset erot?

Vierailija kirjoitti:

En kehtaisi kyllä katsoa peiliin jos olisin joku Rull. En tosiaankaan. Vaikka nimenomaan pitäisi hänen niin tehdä.

Miksi? Hän pelastui ja kertoi, miten onnistui pelastumaan. Millähän keinoilla muut sitten pelastuivat? Mage vain uskalsi kertoa totuuden. Pitää käyttää järkeä. Ei kannata ehdoin tahdoin alkaa pelastaa sellaisia, jotka eivät kuitenkaan olisi pelastuneet. Itseään ei kannata uhrata. Miesten osuus pelastuneista oli suuri, samoin laivan henkilökunnan, miksiköhän?

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmista rouvista ei varmaan kukaan pelastunut.

55-75 vuotiaista pelastuneista naisia oli vain 1, vastaavasta ikäjakaumasta miehiä oli 6.

Vierailija kirjoitti:

Vielä kannellakin Marge jätti huomiotta ystävänsä.

Oliko se edes sen ystävän ääni, jonka Marge kuuli? Sitä ei niin varmasti myrskyävällä merellä tunnista muiden paniikkihuutojen seasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukekaa aiheesta onnettomuusraportti, huolella, sieltä löytyy paras tieto. Tämä Marge Rullin kertomus on vain yksi kertomus muiden joukossa, ja kyllä siellä useat yrittivät auttaa muita selviten myös itse hengissä. Siellä on tehty myös yhteistyötä. Kaikki eivät ole pelastaneet vain itseään.

Kiire on ollut, se on tosiasia. Myös alakansilta pelastui ihmisiä. Se, mikä maksimoi pelastatumisen oli nopea reagointi jo heti tilanteen alettua. Laivan kannelle (tarkemmin sen kyljelle), selvisi reilu parisensataa ihmistä. Viimeiseen asti ihmisiä nostettiin laivan sisältä ulos. Muita myös autettiin, ainoat pelastuneet eivät pelastaneet vain itseään kuten Marge Rull teki. Tuo ensimmäisenä helikopterin kyytiin meno kertoo paljon henkilöstä. Hän toimi noin, onneksi kaikki eivät toimineet. Marge Rull sai apua ja pelasti vain itsensä. Tuo ystävän hylkääminen tuntuu kyllä turhalta ja ikävältä. Olisi voinut tosiaan edes huutaa "tänne päin". Se tuskin olisi hidastanut laivasta poistumista.

Minun puolestani olisi voinut jättää tämän tarinan kertomatta.

Totuus on, että pelastuneet ovat voineet sanoa ja tehdä monia sellaisia asioita joita he eivät vain yksinkertaisesti enää jälkeenpäin muista. Rullkin on voinut auttaa ystäväänsä tai muita ihmisiä tai tehdä ihan mitä vain. Osa tapahtumista ja asioista vain katoaa muistista. Itse olen ollut mukana traumaattisessa tapahtumassa, joka ei ollut kestoltaan ja tapahtumiltaan mitenkään Estonian luokkaa. Jälkeenpäin ahdistuin siitä, että en ollut sanonut tapahtuman aikana sanaakaan. Kuitenkin muut tilanteessa olleet kertoivat minulle, että olin rauhoitellut muita, auttanut ja toiminut järkevästi. Omasta muististani tämä osuus oli kuitenkin pyyhkiytynyt pois. 

Marge näytti muille esimerkkiä noustessaan helikopteriin. Muut saattoivat olla kylmästä ja järkytyksestä apaattisia eivätkä välttämättä olisi osannut edes nousta turvaan ilman Margen esimerkkiä. Jonkunhan täytyy olla ensimmäinenkin.

Titanicin pelastustoimia on arvosteltu jälkikäteen. pelastuveneisiin pääsi etupäässä  varakkaimmat. Kaikki Titanicilta olisivat ehkä pelastuneet, jos pelastusveneitä olisi ollut riittävästi. Silloin oli hyvin tyyni sää. Aikaa evakointiin olisi ollut riittävästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teistä arvostelijoista tuskin kukaan on kohdannut vastaavaa tilannetta, jossa toimii täysin primitiivisesti henkiinjäämisestä. Jokainen toimii tavallaan. Sitä ei varmasti voi suunnitella etukäteen, saati että jälkikäteen jossittelusta olisi enää mitään hyötyä. Kaikki on tapahtunut hyvin nopeasti.

Hengissä selvinneiden elämään ja arkeenpaluu ei onnettomuuden jälkeen ole voinut olla helppoa ja tapahtunutta kantaa mukanaan aina. Kuten antaa haastattelussakin ymmärtää.

Minun miehen veli oli Estonialla ja hän oli silloin 18v. Heräilee vieläkin välillä yöllä siihen pamaukseen ja huutoon mitä laivalla oli. Eikä hän ole sen onnettomuuden jälkeen käynyt vesillä ollenkaan. Ei edes soutuveneessä.

Hän kertoi, että oli menossa hyttiin, kun kuului kauhea pamaus. Hän ei tiedä miten hän tajusi, että nyt pitää päästä kannelle ja nopeasti, hän kertoi että ihan kun joku olisi painanut nappia päästään, koska hän alkoi vaan toimimaan ilman paniikkia. Kun hän juoksi kannelle, niin ihmisiä tuli vastaan ja meni hyttehinsä. Yksi nainen oli portaikossa tullut vastaan täysin jähmettyneenä kauhusta, niin hän oli ottanu sitä naista käsistä kiinni ja huutanut täysillä suomeksi, ruotsiksi, englanniksi, että ylöspäin täältä pitää lähteä NYT!!. Repi sen mukaansa. Kun olivat kannelle, niin lauttoja oli heitelty mereen ja osa ihmisistä siellä ei uskaltanut hypätä sinne mereen pimeyteen. Tämän naisen jonka hän sai revittyä sieltä käytävältä kannelle, niin miehen veli kysyi häneltä mikä hänen nimi on. Oli kertonut ja oli ruotsalainen nainen. Sen jälkeen ne hyppäs mereen ja pääsi lautalle mikä oli puoliksi täynnä vettä. Tämä nainen ei päässyt samalle lautalle. Kun miehen veli oli siinä lautalla, niin silloin vasta hän meni shokkiin. Hän muistaa siitä lautalta sen, kun joku pelastaja kysyi oletko elossa.

Miehen veli selvitti eloonjääneiden listalta sitten sen naisen ja hän oli selviytynyt myös. He ovat tavanneetkin muutaman kerran sen jälkeen ja oli ollu tunteikas kohtaaminen. Nainen oli kiittänyt henkensä pelastamisesta ja ei voinut ymmärtää miten miehen veli oli pystynyt toimimaan ilman paniikkia.

Olen itse kuullut, että katastrofeissa on kahdenlaisia ihmisiä. Ne, jotka pystyy toimimaan ilman pelkoa ja ne jotka ei pysty liikkumaan paniikin takia, koska on vaan niin kauhusta jäykkänä ettei mikää kehonosa toimi.

Mukava kuulla, kuinka joku on sekä auttanut muita että selvinnyt, kun tuon Margen sanoma on, että muita ei saa auttaa vaan ennen kaikkea tulee olla itsekäs ja hyötyä muista.

Vierailija kirjoitti:

Ruotsalaismiestähän lyötiin "turpiin" vain sen takia, että hän meni sekaisin ja yritti poistua pelastuslautalta. Ei siinä kukaan ehtinyt alkaa tälle aikamiehelle lepertelemään: "Voi hyvä Arne, ei nyt voi mennä ulos, siellä on märkää ja pimeää". Ainoa keino saada mies turvaan varmalta kuolemalta, oli sitten lyöminen. Ja tämä mies on siitä varmaan kiitollinen.

Ja miksi täällä joku syyttää Rullia siitä lyömisestä? Eihän hän sitä miestä lyönyt, vaan jotkut lautalla olleista miehistä.

Ja mitä siihen potkuun tulee, joka on tehty vedessä niin se on ihan frefleksi.   Jos uidessa tuntee jonkun koskevan jalkaansa, sen vetäisee äkkiä pois, sen kummemmin miettimättä.

Marge ei ollut uimassa, kun häneen tartuttiin, vaan oli itse tarrautunut mieheen joka piti kiinni pelastuslautasta ja molemmat odottivat, että lautalla ollut auttaja sai nostettua heidät veneeseen.

Se ”ihminen” Margen jalassa on voinut olla vaikka kala tai muu merenelävä. Reaktio päästä eroon mistä tahansa jalassaan on vaistomainen. Joskus järvessä uidessa joku vesikasvi hipaisee jalkaa ja sen ravistaa saman tien irti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teistä arvostelijoista tuskin kukaan on kohdannut vastaavaa tilannetta, jossa toimii täysin primitiivisesti henkiinjäämisestä. Jokainen toimii tavallaan. Sitä ei varmasti voi suunnitella etukäteen, saati että jälkikäteen jossittelusta olisi enää mitään hyötyä. Kaikki on tapahtunut hyvin nopeasti.

Hengissä selvinneiden elämään ja arkeenpaluu ei onnettomuuden jälkeen ole voinut olla helppoa ja tapahtunutta kantaa mukanaan aina. Kuten antaa haastattelussakin ymmärtää.

Minun miehen veli oli Estonialla ja hän oli silloin 18v. Heräilee vieläkin välillä yöllä siihen pamaukseen ja huutoon mitä laivalla oli. Eikä hän ole sen onnettomuuden jälkeen käynyt vesillä ollenkaan. Ei edes soutuveneessä.

Hän kertoi, että oli menossa hyttiin, kun kuului kauhea pamaus. Hän ei tiedä miten hän tajusi, että nyt pitää päästä kannelle ja nopeasti, hän kertoi että ihan kun joku olisi painanut nappia päästään, koska hän alkoi vaan toimimaan ilman paniikkia. Kun hän juoksi kannelle, niin ihmisiä tuli vastaan ja meni hyttehinsä. Yksi nainen oli portaikossa tullut vastaan täysin jähmettyneenä kauhusta, niin hän oli ottanu sitä naista käsistä kiinni ja huutanut täysillä suomeksi, ruotsiksi, englanniksi, että ylöspäin täältä pitää lähteä NYT!!. Repi sen mukaansa. Kun olivat kannelle, niin lauttoja oli heitelty mereen ja osa ihmisistä siellä ei uskaltanut hypätä sinne mereen pimeyteen. Tämän naisen jonka hän sai revittyä sieltä käytävältä kannelle, niin miehen veli kysyi häneltä mikä hänen nimi on. Oli kertonut ja oli ruotsalainen nainen. Sen jälkeen ne hyppäs mereen ja pääsi lautalle mikä oli puoliksi täynnä vettä. Tämä nainen ei päässyt samalle lautalle. Kun miehen veli oli siinä lautalla, niin silloin vasta hän meni shokkiin. Hän muistaa siitä lautalta sen, kun joku pelastaja kysyi oletko elossa.

Miehen veli selvitti eloonjääneiden listalta sitten sen naisen ja hän oli selviytynyt myös. He ovat tavanneetkin muutaman kerran sen jälkeen ja oli ollu tunteikas kohtaaminen. Nainen oli kiittänyt henkensä pelastamisesta ja ei voinut ymmärtää miten miehen veli oli pystynyt toimimaan ilman paniikkia.

Olen itse kuullut, että katastrofeissa on kahdenlaisia ihmisiä. Ne, jotka pystyy toimimaan ilman pelkoa ja ne jotka ei pysty liikkumaan paniikin takia, koska on vaan niin kauhusta jäykkänä ettei mikää kehonosa toimi.

Mukava kuulla, kuinka joku on sekä auttanut muita että selvinnyt, kun tuon Margen sanoma on, että muita ei saa auttaa vaan ennen kaikkea tulee olla itsekäs ja hyötyä muista.

Miksi olet tällä tavalla hysteerinen? Ei Margella ollut mitään sanomaa, hän vain raportoi, kuinka onnistui yhtenä muutamista naisista selviytymään äärimmäisestä vaaratilanteesta. Itsekkyydellä mehustelu on ollut jutun toimittajan (hieman kyseenalainen) valinta. Pitää osata erottaa, mitä haastateltava on mahdollisesti sanonut ja miten toimittaja ne sanomiset on esittänyt ja millaista lukijareaktiota hakien. Kyllä, Marge oli itsekäs, nopea ja määrätietoinen ja jos ei olisi ollut, hän tuskin olisi selvinnyt. Kerran olet niin innokas osoittelemaan ja moralisoimaan, niin hakeudupas johonkin äärimmäiseen hätätilanteeseen tekemään sankaritekoja ja tule sitten kertomaan lisää. Ja se äärimmäinen hätätilanne ei sitten ole peltikolari työmatkalla tai kaatuneen mummon auttaminen, vaan käytännössä pahimmat mahdolliset olosuhteet mihin ihminen voi joutua. Pahemmat kuin osaat edes kuvitella.

Vierailija kirjoitti:

Lähdin seuraavana päivänä Estonian yön jälkeen Mariellalla Tukholmaan. Laiva lähti myöhässä, sisätilat olivat sotkuiset. Pelastusliivejä oli eräässä eteisaulassa lattialla. Ihmiset itkivät.

Nukuin ystäväni kanssa autokannen alla, köyhiä opiskelijoita kun oltiin. Hytin ovelle tuli ruotsalainen rekkamies itkemään, että hänen kaverinsa kuoli viime yönä. Siinä itkettiin sitten kaikki.

Merenkäynti oli vielä sinäkin yönä aika kovaa, vaikka ei myrskyistä. Kyllä jokainen ajatus oli silloin Estonian luona ja ihmisten jotka kokivat sen hädän.

Muistan aina sen tunnelman mikä ihmisillä Mariellalla oli. Mikä ahdistus, hiljaisuus ja suru. Se pohjaton suru.

Mammoihin uppoaa näköjään kaikki kusisimmatkin trollit. Tätäkin todella heppoista nyyhkytrollia oli yläpeukutettu suurella innolla, vaikka siinä ei ollut vaivauduttu ottamaan selvää edes kaikkein olennaisimmista faktoista.

Mariella oli lähtenyt Helsingistä ja se oli matkalla kohti Tukholmaa, jonne se pääsi lähtemään pelastuspaikalta onnettomuusyön jälkeisenä päivänä iltapäivällä. Joten jos kyseinen trollaaja olisi oikeasti Estonian onnettomuusyön jälkeen lähtenyt Mariellalla Tukholmaan, olisi hänen täytynyt uida, tai veneillä onnettomuuspaikalle ja yrittää siellä kiivetä Mariellaan katsomaan, missä kunnossa sen aula ja sillä matkustaneet ruotsalaiset rekkamiehet oikeasti olivat.

0/5