"Estonialta selvinnyt Marge Rull. 'Piti olla itsekäs' "
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/c4b28d75-c224-47c6-9afb-c5dfdd5e0ba5
Mitä ajatuksia juttu herättää? Itselläni hyvin ristiriitaisia tunteita. Tavallaan ymmärrän että piti huolehtia omasta selviämisestään, tavallaan kuitenkin jutussakin tulee ilmi miten hän itse pyysi apua ja sai apua monesti. Kuitenkin itse hän ei ollut valmis auttamaan ketään. Todella ristiriitaiset fiilikset. Hienoa kuitenkin tietysti että hän oli yksi selvinneistä, jokainen niistä kuolemista oli turha.
Kommentit (2848)
Vierailija kirjoitti:
Oli jotenkin häiritsevää luettavaa tuo juttu. Oli lapsuudenystäviensä kanssa ja ei jäänyt edes varmistamaan että ystävänsä tajusivat tilanteen, vaan säntäsi samantien pakoon. Sai apua ja pelastettiin useaan otteeseen yön aikana jopa jonon ohi muiden kustannuksella, mutta ei itse auttanut ketään millään tavoin vaan päinvastoin jätti jalkoihinsa tarttuneen avuntarvitsijan kuolemaan, vaikka itsekin roikkui samalla tavalla kiinni toisessa ihmisessä.
Vaikeat oli olosuhteet juu ja kova hätä, mutta silti on ollut kyllä todella kylmää käytöstä.
Itse kyllä ajattelen, että turha on tuomita jos ei vastaavassa tilanteessa ole ollut (ja veikkaanpa ettei yksikään täällä kirjoittelevista ole Estonialta selvinneitä). Tuo on niin järkyttävä tilanne, että yksikään ei voi omia reaktioitaan tietää ennen kuin on itse keskellä merta, yöllä, pimeässä ja kylmässä taistelemassa OMASTA henkiinjäämisestään. Eloonjäämiskamppailu on ihmisen syvimpiä vaistoja, paniikkitilanne saa toimimaan eri tavalla kuin ihminen arkielämässä toimii. Ei tulisi mieleenkään tuomita. Kyseinen ihminen elää lopun elämänsä tuon trauman kanssa. Kamala kohtalo ollut hukkuneillä eikä tuolta ole suurimmalla osalla ollut mitään mahdollisuuksia selvitä vaikka heitä kuinka olisi autettu. Meri on armoton.
Vierailija kirjoitti:
Marge on upea nainen eikä ole tehnyt mitään väärää. Te kaikki muuta väittävät haistakaa pitkä vittu. Koko ketjun voi lopettaa tähän.
Minkälainen on pitkä vittu? Mistä se mitataan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun isoäiti puhuu joskus siitä, että Estonialta pelastuivat miehet ja varsinkin hyväkuntoiset nuoret miehet.
Titanicilta puolestaan enimmäkseen naisia. Kukaan mies ei siihen maailmanaikaan olisi kehdannut rynniä pelastusveneeseen/-lauttaan ennen naisia.
Että niin on maailma muuttunut. Tasa-arvo on tullut. Se pelastautuu, joka kykenee ja mitään arvojärjestystä ei ole.
En todellakaan osaa sanoa, miten olisin toiminut. Jos jättäisin lapset hyytävään mereen ja itse keikkuisin pelastuneena, niin pääsisinkö siitä koskaan yli? Sori, mulla on nyt paikka tässä.
Titanic upposi tyynellä säällä keskellä kirkasta päivää. Siitä kun laiva törmäsi jäävuoreen, meni monta tuntia ennen kuin laiva upposi. Eli siinä oli aikaa sopia, kuka lähtee pelastusveneeseen ja kuka jää laivaan.
Estonia upposi keskellä yötä kovassa merenkäynnissä alle tunnin kuluttua siitä kun työvuorossa olleet merimiehet havaitsivat ensimmäiset ongelmat laivassa. Suurin osa pelastuneista kadotti perheensä/matkaseurueensa muut jäsenet rynnätessään laivan uloskäyntiä kohti. Osa matkustajista oli niin shokissa, etteivät kyenneet liikkumaan mihinkään. Heitä olisi ollut vaikea pelastaa, vaikka aikaa olisi ollut enemmänkin.
Vai upposi Titanic keskellä päivää. Silloinko ne ihmeellisen kirkkaat tähdet loistivat taivaalla?
Sitten on outoja tyyppejä kanssa:
Arturas, 24, Latvia
Pelastui laivalta, mutta ehti lähteä kotimaahansa Latviaan ennen kuin hänet kuultiin. Sanoi myöhemmin puhelimitse tulevansa kuultavaksi, kun on seuraavan kerran Tukholmassa, mutta tämä ei toteutunut.
Igor ,46, Latvia
Pelastui, mutta palasi kotimaahansa ennen kuin tutkintakomissio pääsi kuulemaan häntä.
Gundega, Latvia.
Selvisi hengissä. Myös hän ehti poistua kotimaahansa ennen kuulemista.
Työntekijän näkökulmasta, meillä käsiteltiin töissä tosi paljon tätä Estonian onnettomuutta. Järjestettiin debriefing ja paljon muutakin apua. Olimme ensimmäisenä onnettomuuspaikalla ja tuossa ei voinut auttajanakaan toimia kuin raa'an putkimaisella tavalla. Näin meidät on myös koulutettu tekemään ja turvaharjoituksia on joka viikko. Ei todellakaan aikaa empatialle noin isossa onnettomuudessa. Empatia olisi aiheuttanut lisää uhreja ja hidastanut pelastustoimia.
Onnettomuustilanteessa selviytymisen pakko ohjaa ja kehon adrenaliinitaso saa ihmisen, kuten tämän Margen, toimimaan kaavamaisesti. Aivot ohjaavat vain selviytymään. Ei tuossa kauhean rationaalisesti pysty ajattelemaan tai toimimaan.
Vierailija kirjoitti:
Nythän tämä Estonia-keskustelu meni kirjaimellisesti hulluksi. Nato, Neuvostoliitto, pommi, vakooja-juttujen kirjoittaja (t) oikein innostui!
Eikö ufoja tai jotain body-snatchereja mitenkään saisi mukaan? Ai ei vai. No entäs edes ihmissudet tai alienit?
Älä yritä emme usko edes mihinkään noista joita yrität tyrkyttää. Kaksijalkaisiin sotahulluihin uskotaan kyllä että ne saavat kyllä laivankin uppoamaan vaikka. Poistu keskustelusta ellei kiinnosta.
MGHOW kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MGHOW kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MGHOW kirjoitti:
Tyypillinen nainen. Ja käytti hyväkseen nimenomaan miesten apua. Jos itse olisin ollut estonialla, niin en varmasti olisi auttanut yhtäkään naista. Olisin vain nauranut kun olisivat painuneet kirkuen syvyyksiin.
Äitisi varmaan ensimmäisenä?
Tyypillinen autopilottivastaus kun ilmaisen naisvihani. Tiedoksi, että olen katkaissut välini äitiini vuosia sitten ja niin olisin katkaissut tuolloinkin. Eli en olisi ollut edes tietoinen hänen mukana olostaan.
Omakin viestisi oli tyypillinen autopilottivastaus. Niin metsä vastaa kun sinne huudetaan.
Sinun taas olisi pitänyt alunperinkin tietää että Mgtow-aatteen seuraajat katkaisevat välinsä naispuolisiin perheenjäseniin. Silloin et olisi mokomaa sentimentaalista äiti-hömppää minua solvataksesi kirjoittanut.
Av-mammojen kanssa näköjään kuitenkin voi olla jatkuvasti läyhäämässä.
Vierailija kirjoitti:
"Kummallista oli, ettei tapahtunut minkäänlaista järjestettyä pelastustoimintaa, vaikkakin kaikki ulos tulleet odottivat miehistön jäseniltä jotain toimintaohjeita. Oli paniikkitilanne, kaikki huusivat, että mitä pitäisi tehdä. Pelastusliivejä kyllä heitettiin matkustajille, mutta siinä oli kaikki."
niinpä
Neukkuajasta oli tossa vaiheessa vielä niin vähän aikaa, että muistissa oli toimintamalli jossa yksilöt eli matkustamohenkilökunta oli kykenemätön tekemään omia päätelmiä eli toimimaan ilman jostain kaukaa tulevaa määräystä / käskyä.
Vierailija kirjoitti:
Pelastui vain 4 Ruotsal. poliisia 70 stä :
Ruotsin poliisi kärsi onnettomuudessa valtavan menetyksen, sillä Estonialle oli kokoontunut 70 miestä ja naista Tukholman läänin poliisin ammattiosastosta.
Eläkeläisten osasto vaimoineen. Vanhemmista rouvista ei varmaan kukaan pelastunut.
Mitä väliä olisinko se ollut minä, jonka Marge olisi potkaissut? Tai minun äitini, lapseni tai naapurin mummoni? Joka tapauksessa olisin hukkunut, joko yksin tai Margen kanssa.
Ilmeisesti av-ihmisillä on joku ihme supervoima, millä nilkassa roikkuva olisi saatu pelastettua. Tai jalompa olisi ollut kuolla myös, tosin sitten tätä tarinaa ei päiviteltäisiin täällä, niin ei tiedettäisiin jalosta Margesta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli jotenkin häiritsevää luettavaa tuo juttu. Oli lapsuudenystäviensä kanssa ja ei jäänyt edes varmistamaan että ystävänsä tajusivat tilanteen, vaan säntäsi samantien pakoon. Sai apua ja pelastettiin useaan otteeseen yön aikana jopa jonon ohi muiden kustannuksella, mutta ei itse auttanut ketään millään tavoin vaan päinvastoin jätti jalkoihinsa tarttuneen avuntarvitsijan kuolemaan, vaikka itsekin roikkui samalla tavalla kiinni toisessa ihmisessä.
Vaikeat oli olosuhteet juu ja kova hätä, mutta silti on ollut kyllä todella kylmää käytöstä.
Itse kyllä ajattelen, että turha on tuomita jos ei vastaavassa tilanteessa ole ollut (ja veikkaanpa ettei yksikään täällä kirjoittelevista ole Estonialta selvinneitä). Tuo on niin järkyttävä tilanne, että yksikään ei voi omia reaktioitaan tietää ennen kuin on itse keskellä merta, yöllä, pimeässä ja kylmässä taistelemassa OMASTA henkiinjäämisestään. Eloonjäämiskamppailu on ihmisen syvimpiä vaistoja, paniikkitilanne saa toimimaan eri tavalla kuin ihminen arkielämässä toimii. Ei tulisi mieleenkään tuomita. Kyseinen ihminen elää lopun elämänsä tuon trauman kanssa. Kamala kohtalo ollut hukkuneillä eikä tuolta ole suurimmalla osalla ollut mitään mahdollisuuksia selvitä vaikka heitä kuinka olisi autettu. Meri on armoton.
Vaikka kirjoitat vielä sata kertaa että eloonjäämiskamppailu on syvimpiä viettejä ja muuta latteutta joka sanottu jos sata kertaa mikään ei poista Estonian ympärillä vellovaa kysymysten määrää. Ellei kiinnosta poistut vaan. Muita kiinnostaa. Älä jankuta samaa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä olisinko se ollut minä, jonka Marge olisi potkaissut? Tai minun äitini, lapseni tai naapurin mummoni? Joka tapauksessa olisin hukkunut, joko yksin tai Margen kanssa.
Ilmeisesti av-ihmisillä on joku ihme supervoima, millä nilkassa roikkuva olisi saatu pelastettua. Tai jalompa olisi ollut kuolla myös, tosin sitten tätä tarinaa ei päiviteltäisiin täällä, niin ei tiedettäisiin jalosta Margesta
Oletko kaheli?
Vierailija kirjoitti:
Sitten on outoja tyyppejä kanssa:
Arturas, 24, Latvia
Pelastui laivalta, mutta ehti lähteä kotimaahansa Latviaan ennen kuin hänet kuultiin. Sanoi myöhemmin puhelimitse tulevansa kuultavaksi, kun on seuraavan kerran Tukholmassa, mutta tämä ei toteutunut.
Igor ,46, Latvia
Pelastui, mutta palasi kotimaahansa ennen kuin tutkintakomissio pääsi kuulemaan häntä.
Gundega, Latvia.
Selvisi hengissä. Myös hän ehti poistua kotimaahansa ennen kuulemista.
Kappas vaan kun etsin paljon Estoniasta tietoja aikoinaan ilmestyi ovelleni mormoneja toinen Latviasta ja toinen Ruotsista, sisälle eivät tulleet vaan ilmoittivat vaan halunneensa nähdä asunko tässä. Ei erityisen lempeän näköisiä olleet myöskään kuten mrmonit tavallisesti.
Sen jälkeen ei ole veljiä näkynytkään.
Todella hyytävä fiilis tuosta onnettomuudesta. Margen kertomat rehelliset yksityiskohdat olivat kuitenkin ihan samoja mitä ne muutkin tuosta katastrofista selvinneet ovat kokeneet saman selviytymisvaiston ohjaamina, Marge vaan avaa tilannetta avoimemmin kuin moni muu. Pohjattoman surullista ettei matkustajat edes saaneet tietää laivan olevan uppoamassa, siksi on ihme että tuokaan määrä selviytyi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä olisinko se ollut minä, jonka Marge olisi potkaissut? Tai minun äitini, lapseni tai naapurin mummoni? Joka tapauksessa olisin hukkunut, joko yksin tai Margen kanssa.
Ilmeisesti av-ihmisillä on joku ihme supervoima, millä nilkassa roikkuva olisi saatu pelastettua. Tai jalompa olisi ollut kuolla myös, tosin sitten tätä tarinaa ei päiviteltäisiin täällä, niin ei tiedettäisiin jalosta Margesta
Oletko kaheli?
Oon mä vähän, mutten usko että niin kaheli kuin ne jotka luulee, että tossa olisi ollut joku mahdollisuus pelastaa jalassa roikkuja.
Ollaan nyt kumottu koko Margen itsekkyystouhu perusteellisesti, se ei ollut ainoa tapa toimia todellakaan.
Vierailija kirjoitti:
Todella hyytävä fiilis tuosta onnettomuudesta. Margen kertomat rehelliset yksityiskohdat olivat kuitenkin ihan samoja mitä ne muutkin tuosta katastrofista selvinneet ovat kokeneet saman selviytymisvaiston ohjaamina, Marge vaan avaa tilannetta avoimemmin kuin moni muu. Pohjattoman surullista ettei matkustajat edes saaneet tietää laivan olevan uppoamassa, siksi on ihme että tuokaan määrä selviytyi.
Hän nimenomaan vetää filungilla että viheltää. Ja näinhän matkustajat asian kokivat että henkilökunta pelasteli itseään.
Kuolleet eivät pysty puhuaan Marge, sinä olet äänessä kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli jotenkin häiritsevää luettavaa tuo juttu. Oli lapsuudenystäviensä kanssa ja ei jäänyt edes varmistamaan että ystävänsä tajusivat tilanteen, vaan säntäsi samantien pakoon. Sai apua ja pelastettiin useaan otteeseen yön aikana jopa jonon ohi muiden kustannuksella, mutta ei itse auttanut ketään millään tavoin vaan päinvastoin jätti jalkoihinsa tarttuneen avuntarvitsijan kuolemaan, vaikka itsekin roikkui samalla tavalla kiinni toisessa ihmisessä.
Vaikeat oli olosuhteet juu ja kova hätä, mutta silti on ollut kyllä todella kylmää käytöstä.
Itse kyllä ajattelen, että turha on tuomita jos ei vastaavassa tilanteessa ole ollut (ja veikkaanpa ettei yksikään täällä kirjoittelevista ole Estonialta selvinneitä). Tuo on niin järkyttävä tilanne, että yksikään ei voi omia reaktioitaan tietää ennen kuin on itse keskellä merta, yöllä, pimeässä ja kylmässä taistelemassa OMASTA henkiinjäämisestään. Eloonjäämiskamppailu on ihmisen syvimpiä vaistoja, paniikkitilanne saa toimimaan eri tavalla kuin ihminen arkielämässä toimii. Ei tulisi mieleenkään tuomita. Kyseinen ihminen elää lopun elämänsä tuon trauman kanssa. Kamala kohtalo ollut hukkuneillä eikä tuolta ole suurimmalla osalla ollut mitään mahdollisuuksia selvitä vaikka heitä kuinka olisi autettu. Meri on armoton.
Vaikka kirjoitat vielä sata kertaa että eloonjäämiskamppailu on syvimpiä viettejä ja muuta latteutta joka sanottu jos sata kertaa mikään ei poista Estonian ympärillä vellovaa kysymysten määrää. Ellei kiinnosta poistut vaan. Muita kiinnostaa. Älä jankuta samaa.
Osallistuin ensimmäistä kertaa tähän ketjuun enkä todellakaan lukenut koko ketjua. En siis ymmärrä mitä tarkoitat jankkaamisella? Kysymyksiä Estonian ympärillä varmasti on, mutta etusivun luettuani vastasin yo.kommenttiin (jota myös lainasin) koskien kyseisen virolaisnaisen selviytymistaistelua. Jos tämä on sinusta "latteaa" niin minkäpä minä sille voin...
Titanic upposi tyynellä säällä keskellä kirkasta päivää. Siitä kun laiva törmäsi jäävuoreen, meni monta tuntia ennen kuin laiva upposi. Eli siinä oli aikaa sopia, kuka lähtee pelastusveneeseen ja kuka jää laivaan.
Estonia upposi keskellä yötä kovassa merenkäynnissä alle tunnin kuluttua siitä kun työvuorossa olleet merimiehet havaitsivat ensimmäiset ongelmat laivassa. Suurin osa pelastuneista kadotti perheensä/matkaseurueensa muut jäsenet rynnätessään laivan uloskäyntiä kohti. Osa matkustajista oli niin shokissa, etteivät kyenneet liikkumaan mihinkään. Heitä olisi ollut vaikea pelastaa, vaikka aikaa olisi ollut enemmänkin.