"Estonialta selvinnyt Marge Rull. 'Piti olla itsekäs' "

Siinä vaiheessa kun taistellaan oman elämän puolesta, ei todellakaan ajatella muita. Hemmetti, meillä vain yksi elämä, tuollaisessa tilanteessa ei todellakaan ruveta olemaan "no minäpä autan sinua ja kuolen itse".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on niin kaamea asia. Kuinkahan kauan meni uppoamisesta, kun kaikki hytit olivat täyttyneet vedellä..?

On se ollut ahdistavaa olla koko perhe jossain yläriksillä ja katsoa kun se vesi nousee ja paine kasvaa, useita kymmeniä minuutteja on ollut ja sitten jäänyt pikku tasku ehkä vielä tunti elävänä nenät kiinni katossa.

Eivätkö ne menneet siihen typpinarkoosiin?

Vierailija kirjoitti:

Olisiko parempi että olisi ollut vielä yksi uhri enemmän? EI

Toisaalta Rullin oltua epäitsekkäämpi voisi olla vaikka viisi elossa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on niin kaamea asia. Kuinkahan kauan meni uppoamisesta, kun kaikki hytit olivat täyttyneet vedellä..?

On se ollut ahdistavaa olla koko perhe jossain yläriksillä ja katsoa kun se vesi nousee ja paine kasvaa, useita kymmeniä minuutteja on ollut ja sitten jäänyt pikku tasku ehkä vielä tunti elävänä nenät kiinni katossa.

😓

Vierailija kirjoitti:

Virolainen ystäväni selvisi aikoinaan Estonialta. Oli ihan normaali nuori opiskelijamies. Hän ei kestänyt syyllisyyttä, syrjäytyi, ajautui käyttämään huumeita ja muutaman vuoden kuluttua päätti päivänsä oman käden kautta.

Hän ei koskaan halunnut varsinaisesti puhua tarkemmin tapahtumista, sanoi vain, ettei voi elää tekojensa kanssa ja toivoisi hukkuneensa.

Typerä mies.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka ymmärtäisin teon sinänsä, en kyllä pystyisi suhtautumaan asiallisesti ihmiseen, joka olisi esim. repinyt vanhalta äidiltäni pelastusliivit itselleen. Toisaalta äitini ei olisi kestänyt pelastuslautalla joka tapauksessa.

Marge ei repinyt keneltäkään pelastusliivejä.

Ottakaa risteilylle mukaan kuivamustekyniä ja paperia joka kestää vedessä pitkään tai muovia jolle voi kirjoittaa ja jos tapahtuu jotain yksi kirjaa koko ajan mitä tapahtuu jos aikaa. Jään jälkipolville ees viestii, niinkuin Kurskissa joku älykäs hoksasi tehdä.

661 jatkaa:

Jokainen, joka miettii, että Estonialta pelastuneiden olisi pitänyt leikkiä sankaria samalla, kun ovat taistelleet elämästään noissa olosuhteissa, voi kokeilla vaikka jotain niin yksinkertaista, että pyytää säätämään kuorma-auton lavan 30 asteen kulmaan ja yrittää kiivetä sitä ylös. Lavaan saa asentaa kaiteen ja siihen kiinnittää roikkumaan vaikka purusäkkejä niin olosuhteet ovat vähän autenttisemmat.

Kokeilkaa ja tulkaa sitten kertomaan, montako purusäkkiä toitte mukananne turvaan. Jos putoaa, kuolee, muistakaa se. Kannattaa huomata myös se, että laiva keinui, muut ihmiset varmasti tönivät, törmäilivät ja oli koko ajan vaara, että tavaraa tai ihmisiä putoaa niskaan. Pinnat olivat liukkaita jne.

Salaliittoteoreetikoille, jotka miettivät, että Rull varmasti tiesi laivan uppoavan, kun osasi odottaa "jotain": joillain meillä ihmisillä on vielä vaistojakin tallella. Osa meistä ei ole pelkästään sen varassa, että joku kertoisi meille, mitä tapahtuu ja mitä pitää tehdä. Palstalaisistakin varmasti jotkut ovat kokeneet sen tunteen, kun tietää, tietämättä miten sen tietää, ettei esimerkiksi jostain risteyksestä kannata tänään kääntyä vasemmalle, vaan täytyy poiketa tavoistaan ja mennä toista kautta, oikealle. Ja jälkeen päin kuulee, että siellä vasemman puoleisella tiellä on sattunut onnettomuus, jossa olisi itse ollut varmasti mukana, jollei olisi kääntynytkin oikealle. Se on se kuuluisa kuudes aisti, vaisto, jota osa meistä osaa ja uskaltaa kuunnella.

Vierailija kirjoitti:

Ottakaa risteilylle mukaan kuivamustekyniä ja paperia joka kestää vedessä pitkään tai muovia jolle voi kirjoittaa ja jos tapahtuu jotain yksi kirjaa koko ajan mitä tapahtuu jos aikaa. Jään jälkipolville ees viestii, niinkuin Kurskissa joku älykäs hoksasi tehdä.

Ja pulloon se viesti ourukumilla tiivistys ja huulipunalla POST POST!

Mua jäi häiritsemään yhden kommentti, jossa ajatteli, että mitäpä jos se hento käsi oli jonkun lapsen. Tuli ihan kammottava olo. Nuorinhan selviytyjä oli 12 v poika, joka menetti koko perheensä.

Jos mies pystyi pitämään Margea selässään, olisi Marge pystynyt pitämään pientä lasta selässään. Toki, eihän Marge voinut tietää kenen hento ote sieltä otti kiinni. Mutta se ihminen oli jo veden alla kokonaan, varmaan karmaiseva tunne, kun siinä sekasorrossa saa otteen jostakin ja se toinen potkaisee syvyyksiin.

Ja se ihmetytti, miksei kukaan katsonut ulos sieltä lautasta, onko lähistöllä ihmisiä vedessä vielä elossa.

Vierailija kirjoitti:

Minä luulin, että mulle olisi tullut tuosta jutusta paha olo. Luulin, että olisin alkanut pitää Rullia pahana ihmisenä. Olen nimittäin aina ajatellut olevani niitä tyyppejä, jotka tuollaisessa tilanteessa kuolevat sankarikuoleman.

Totuus kuitenkin taitaa olla se, että vastaavassa tilanteessa, jos olisin laivalla yksin ilman ketään läheisiäni, toimisin samoin kuin Rull. Taistelisin omasta hengestäni, enkä jäisi kokeilemaan, kuinka nopeasti kuolee, jos alkaa leikkiä sankaria.

Missä sitten menee se raja läheisten kohdalla, kenet pystyisin jättämään taakseni? Mahdoton sanoa varmasti, kun ei ole tuollaista kokenut, mutta luulen, että hyväkin ystävä olisi jo sellainen, jota en jäisi pelastamaan oman henkeni uhalla. Vanhempiani, sisaruksiani ja puolisoani varmaan yrittäisin auttaa parhaani mukaan. Puolisoa tuskin pystyisin jättämään, vaikka se tarkoittaisi sitä, että molemmat kuolisimme. Mutta, kuten ssnoin, varmasti ei voi itseään tietää, jollei ole kokenut tuollaista tilannetta.

En kehtaisi itse syyllistää ketään, joka Estonialta pelastui, vaikka he olisivat tehneet mitä selviytyäkseen. Ei siellä ole ritarillisuudelle ollut sijaa, kun pohjaan on menty niin nopeasti, eikä pelastautumista ole ehditty järjestää mitenkään. Sieltä selvisivät ne, jotka tajusivat, että ulos pitää päästä äkkiä ja joilla oli voimia vetää itsensä ulos. Sitten piti vielä kestää tuntikausia kylmällä merellä...

Tuosta kysymyksestä, että keitä läheisiä jäisi auttamaan... Itse äitinä toivoisin vastaavassa tilanteessa, että omat poikani juoksisivat matkaan, eivätkä yrittäisi sankarillisesti ja toivottomasti kantaa minua pitkin rappusten kuilua. Huutaisin perään, että siunausta ja pitäkää kiirettä. Kuolisin mieluusti, jos tietäisin, että aikuiset lapseni pääsevät nopeammin kiipeämään kohti kantta.

Vierailija kirjoitti:

Virolainen ystäväni selvisi aikoinaan Estonialta. Oli ihan normaali nuori opiskelijamies. Hän ei kestänyt syyllisyyttä, syrjäytyi, ajautui käyttämään huumeita ja muutaman vuoden kuluttua päätti päivänsä oman käden kautta.

Hän ei koskaan halunnut varsinaisesti puhua tarkemmin tapahtumista, sanoi vain, ettei voi elää tekojensa kanssa ja toivoisi hukkuneensa.

Näitä samanlaisia kohtaloita varmasti on useampia. Kriisiapu oli tuolloin suomessakin vielä lapsen kengissä, puhumattakaan virosta.

Olin joskus luennolla kuuntelemassa psykologia joka oli hoitanut näitä estonian uhreja ja todella pahoja traumoja siitä oli jäänyt, jotka vaikuttivat elämään vielä vuosikymmenenkin päästä.

Estoniasta kyllä opittiin paljon noin kriisiavun näkökulmasta ja se onkin paljon kehittynyt niistä päivistä.

Laivoja rakentaessa voisi huomioida kaikki pinnat sellaisiksi joita pitkin voi joutua kiipeämään eli pikku kahvoja  vaan seiniin ja kattoon joita pitkin voi mennä jos laiva joutuu outoon asentoon.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka ymmärtäisin teon sinänsä, en kyllä pystyisi suhtautumaan asiallisesti ihmiseen, joka olisi esim. repinyt vanhalta äidiltäni pelastusliivit itselleen. Toisaalta äitini ei olisi kestänyt pelastuslautalla joka tapauksessa.

Niin, toisaalta siinä kun pelastautuu ei voi tietää, että joutuu tuntitolkulla kamppailemaan veden varassa lilluvalla lautalla. Jotenkin itsestä tuntuu, että siinä vaiheessa jos pääsee pelastuslauttaan, ajattelisi että nyt on turvassa. Ja minun on vaikea myös ymmärtää miksi siellä on voitu pelastaa vain helikopterilla. Miksei niiden Europan ja Mariellan pelastusveneitä ole laskettu vesille ja pyritty pelastamaan ihmisiä vedestä? Joo aallokkoa on vaikea käsittää kuivalta maalta, mutta silti minulla vain herää tuo kysymys.

Vierailija kirjoitti:

661 jatkaa:

Jokainen, joka miettii, että Estonialta pelastuneiden olisi pitänyt leikkiä sankaria samalla, kun ovat taistelleet elämästään noissa olosuhteissa, voi kokeilla vaikka jotain niin yksinkertaista, että pyytää säätämään kuorma-auton lavan 30 asteen kulmaan ja yrittää kiivetä sitä ylös. Lavaan saa asentaa kaiteen ja siihen kiinnittää roikkumaan vaikka purusäkkejä niin olosuhteet ovat vähän autenttisemmat.

Kokeilkaa ja tulkaa sitten kertomaan, montako purusäkkiä toitte mukananne turvaan. Jos putoaa, kuolee, muistakaa se. Kannattaa huomata myös se, että laiva keinui, muut ihmiset varmasti tönivät, törmäilivät ja oli koko ajan vaara, että tavaraa tai ihmisiä putoaa niskaan. Pinnat olivat liukkaita jne.

Salaliittoteoreetikoille, jotka miettivät, että Rull varmasti tiesi laivan uppoavan, kun osasi odottaa "jotain": joillain meillä ihmisillä on vielä vaistojakin tallella. Osa meistä ei ole pelkästään sen varassa, että joku kertoisi meille, mitä tapahtuu ja mitä pitää tehdä. Palstalaisistakin varmasti jotkut ovat kokeneet sen tunteen, kun tietää, tietämättä miten sen tietää, ettei esimerkiksi jostain risteyksestä kannata tänään kääntyä vasemmalle, vaan täytyy poiketa tavoistaan ja mennä toista kautta, oikealle. Ja jälkeen päin kuulee, että siellä vasemman puoleisella tiellä on sattunut onnettomuus, jossa olisi itse ollut varmasti mukana, jollei olisi kääntynytkin oikealle. Se on se kuuluisa kuudes aisti, vaisto, jota osa meistä osaa ja uskaltaa kuunnella.

No kun on vaikeaa kiivetä niin silloin tajuaa että se on vaikeaa muillekin eikä lähde keulimaan. Ja potkimaan eikä uhreja turpiin vetämään. Jumalauta.

Huomasittekos että kummasti Rullin tytär sai opiskelupaikan Briteissäkin...Ulvilassa sieltä haettiin vene.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Estonialla oli vain vaihtoehtona: joko jäät pelastamaan muita ja kuolet tai pelastat itsesi. Ottakaa huomioon tilanne mikä oli silloin kun lähdit hytistä. Laiva melkein uppoamassa ja kyljellään. Voiko siinä jäädä etsimään kenet voisi pelastaa?

Rullia auttoi useampi ihminen selviytymään. Ilman heitä Rulli olisi pohjassa. Mites tämän selität?

Ihminen=pallit ja penis???

Miehet oli estonian sankareita ja AUTTOIVAT!!!

Kerropa yksikin esimerkki, jossa mies (joka ei kuulu laivan henkilökuntaan) olisi auttanut. Miehet eivät auttaneet ketään.

Vakava asia, mutta tulee mieleen se suomalaismies, joka kertoi ottaneensa neljät (?) pelastusliivit päälleen, miten niin monet saa edes puettua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

661 jatkaa:

Jokainen, joka miettii, että Estonialta pelastuneiden olisi pitänyt leikkiä sankaria samalla, kun ovat taistelleet elämästään noissa olosuhteissa, voi kokeilla vaikka jotain niin yksinkertaista, että pyytää säätämään kuorma-auton lavan 30 asteen kulmaan ja yrittää kiivetä sitä ylös. Lavaan saa asentaa kaiteen ja siihen kiinnittää roikkumaan vaikka purusäkkejä niin olosuhteet ovat vähän autenttisemmat.

Kokeilkaa ja tulkaa sitten kertomaan, montako purusäkkiä toitte mukananne turvaan. Jos putoaa, kuolee, muistakaa se. Kannattaa huomata myös se, että laiva keinui, muut ihmiset varmasti tönivät, törmäilivät ja oli koko ajan vaara, että tavaraa tai ihmisiä putoaa niskaan. Pinnat olivat liukkaita jne.

Salaliittoteoreetikoille, jotka miettivät, että Rull varmasti tiesi laivan uppoavan, kun osasi odottaa "jotain": joillain meillä ihmisillä on vielä vaistojakin tallella. Osa meistä ei ole pelkästään sen varassa, että joku kertoisi meille, mitä tapahtuu ja mitä pitää tehdä. Palstalaisistakin varmasti jotkut ovat kokeneet sen tunteen, kun tietää, tietämättä miten sen tietää, ettei esimerkiksi jostain risteyksestä kannata tänään kääntyä vasemmalle, vaan täytyy poiketa tavoistaan ja mennä toista kautta, oikealle. Ja jälkeen päin kuulee, että siellä vasemman puoleisella tiellä on sattunut onnettomuus, jossa olisi itse ollut varmasti mukana, jollei olisi kääntynytkin oikealle. Se on se kuuluisa kuudes aisti, vaisto, jota osa meistä osaa ja uskaltaa kuunnella.

No kun on vaikeaa kiivetä niin silloin tajuaa että se on vaikeaa muillekin eikä lähde keulimaan. Ja potkimaan eikä uhreja turpiin vetämään. Jumalauta.

Huomasittekos että kummasti Rullin tytär sai opiskelupaikan Briteissäkin...Ulvilassa sieltä haettiin vene.

Älä liioittele. Rull ei poikinut eikä hakannut.

Vierailija kirjoitti:

Virolainen ystäväni selvisi aikoinaan Estonialta. Oli ihan normaali nuori opiskelijamies. Hän ei kestänyt syyllisyyttä, syrjäytyi, ajautui käyttämään huumeita ja muutaman vuoden kuluttua päätti päivänsä oman käden kautta.

Hän ei koskaan halunnut varsinaisesti puhua tarkemmin tapahtumista, sanoi vain, ettei voi elää tekojensa kanssa ja toivoisi hukkuneensa.

Kamalaa. Ihminen on niin ristiriitainen olento. Tuollaisessa äärimmäisessä kriisitilanteessa omalle käytökselle ei varmasti yksinkertaisesti vain voi mitään/sitä ei voi valita, vaan se tulee jostain syvemmältä ja käytös on kuin eläimen, mutta sitten jälkeenpäin turvassa ollessaan voi kuitenkin pystyä tuollaiseen ylevään ajatteluun ja katumiseen jopa niin, että päättää päivänsä.

Jos ei ole itse täysin ymmärtänyt edellistä, niin omasta käytöksestä vastaavissa kriisitilanteissa tuskin kannattaakaan puhua, sillä kuten on nähty, kaikki eivät ymmärrä näitä asioita, ja saattavat vain lisätä syyllisyyden taakkaa syyllistämällä suoraan, kuten tässäkin ketjussa. Ehkä me katsotaan liikaa jotain jenkkien epärealistisia sankaritarina-leffoja, kun jotku näyttää uskovan, että sellaiset eivät olisi pikemminkin poikkeuksia sääntöön, tai sitten tottuneet äärimmäisiin kriisitilanteisiin. Ja silti ne leffat on esitetty erittäin epärealistisesti. Minusta on hienoa, jos edes yksi ihminen tuhannesta on tuollaisessa tilanteessa pystynyt toimimaan niin, että on tullut ajatelleeksi ojentaa käsi toiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka ymmärtäisin teon sinänsä, en kyllä pystyisi suhtautumaan asiallisesti ihmiseen, joka olisi esim. repinyt vanhalta äidiltäni pelastusliivit itselleen. Toisaalta äitini ei olisi kestänyt pelastuslautalla joka tapauksessa.

Niin, toisaalta siinä kun pelastautuu ei voi tietää, että joutuu tuntitolkulla kamppailemaan veden varassa lilluvalla lautalla. Jotenkin itsestä tuntuu, että siinä vaiheessa jos pääsee pelastuslauttaan, ajattelisi että nyt on turvassa. Ja minun on vaikea myös ymmärtää miksi siellä on voitu pelastaa vain helikopterilla. Miksei niiden Europan ja Mariellan pelastusveneitä ole laskettu vesille ja pyritty pelastamaan ihmisiä vedestä? Joo aallokkoa on vaikea käsittää kuivalta maalta, mutta silti minulla vain herää tuo kysymys.

MInä en käsitä miksei noilta laivoilta heitetty veteen kaikki mikä olisi auttanut kellumaan edes jotenkin ja monta sataa metriä siellä köyttä ja lakanaakin. Hätä ei lue lakia.

Miksei vesirajaa lähellä ole luukkua josta näitä olisi voitu pelastaa?

Miksei ole semmoista kelluke sarja tykiä joka ampuisi kuin verkon pelastuneitten päälle ja johon tarttua. On oltava keinoja!!!!!Kiva olla vedessä kun kome kerrostalonkokoista paattia siinä vaan lilluu.

Itsekäs bitch. Tyypillinen nainen.