Lue keskustelun säännöt.
"Estonialta selvinnyt Marge Rull. 'Piti olla itsekäs' "
28.09.2019 |
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/c4b28d75-c224-47c6-9afb-c5dfdd5e0ba5
Mitä ajatuksia juttu herättää? Itselläni hyvin ristiriitaisia tunteita. Tavallaan ymmärrän että piti huolehtia omasta selviämisestään, tavallaan kuitenkin jutussakin tulee ilmi miten hän itse pyysi apua ja sai apua monesti. Kuitenkin itse hän ei ollut valmis auttamaan ketään. Todella ristiriitaiset fiilikset. Hienoa kuitenkin tietysti että hän oli yksi selvinneistä, jokainen niistä kuolemista oli turha.
Kommentit (2848)
Vierailija kirjoitti:
Vanhan kristillisen opin mukaa naiset ja lapset autetaan ensin turvaan. Jos on aikaa ja joku pitää järjestystä yllä. Naiset ja lapset synnyttävät ja siten jatkavat elämää. Jos yhteisöstä kuolisi kaikki naiset, se tietää loppua sille yheisölle. Tätä järjestystä myös alkuperäiskansat noudattavat. Joissakin vanhoissa sodissa lasta kantavaa naista ei saanut vahingoittaa. Naiset pitävät elämää yllä, hankkimalla ruokaa ,vettä ja hoitamalla loukkaantuneita. Naiset helpottavat myös kuolevan tilaa, auttamalla ja lohduttamalla. Moni sairaanhoitaja saa edustaa vaikka äitiä huonokuntoiselle kuolemaa pelkäävälle nuorelle miehelle. Parempi olo henkisesti auttaa selviytymään myös kaukana kotoa. Pitää yllä toivoa. Täysi kaaos on pahasta. Naiset ovat täten korvaamattomia. Yksikin nainen voi synnyttää saarelle vaikka 15 lasta.
Ei kansa sammu muutaman naisen kuolemaan haaksirikossa. Sen sijaan oma henki voi mennä jos ei huolehdi itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Estonialla oli vain vaihtoehtona: joko jäät pelastamaan muita ja kuolet tai pelastat itsesi. Ottakaa huomioon tilanne mikä oli silloin kun lähdit hytistä. Laiva melkein uppoamassa ja kyljellään. Voiko siinä jäädä etsimään kenet voisi pelastaa?
Rullia auttoi useampi ihminen selviytymään. Ilman heitä Rulli olisi pohjassa. Mites tämän selität?
Ihminen=pallit ja penis???
Miehet oli estonian sankareita ja AUTTOIVAT!!!
Kerropa yksikin esimerkki, jossa mies (joka ei kuulu laivan henkilökuntaan) olisi auttanut. Miehet eivät auttaneet ketään.
Tämä yritti auttaa mutta ei onnistunut.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006253543.html
Ja myös hän on siitä huolimatta sitä mieltä kukaan ei yrittänyt auttaa ketään vaan meno oli eläimellistä.
"– Estonian tapahtumat osoittivat ihmisten todellisen luonteen hädän hetkellä. Siellä laivan sisällä ihmisistä tuli eläimiä, jokainen ajatteli vain omaa pelastumistaan – itseäni myöten. Ei tunnu kauniilta sanoa, mutta totuus on, ettei kukaan yrittänyt auttaa ketään, Puoliväli sanoo.
– Tätä havaintoa en näiden vuosikymmenten varrella ole päässyt pakoon."
En jaksa lukea koko ketjua mutta haluan nyt todeta jälleen sivulla 31, että haloo. Eiköhän tässä päde ihan sama asia kuin lentokoneen turvaohjeissa: huolehdi ensin omasta turvallisuudestasi ja hengestäsi ja sen jälkeen muista. Tuollaisessa järjettömässä hengenvaarallisessa tilanteessa selviytymisvietti on vahvempi kuin mikään muu. Jos on tunne, että oma elämä on kiinni yhdestä jalan liikkeestä, se täytyy tehdä. Jos on tunne, ettei jaksa enää hetkeäkään, ei siinä rynnistetä auttamaan muita. Ihme jeesustelua, kuinka moni mamma täällä jäisi pelastamaan ketään jos on mahdollista selvitä hengissä. Niinpä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen luontainen tarve on selviytyä. Suurin osa teistäkin jotka pidätte hätätilanteessa olevia muita auttamattomia ihmisiä mulkkuina olisitte samanlaisia itsekin. Olen aina ollut vastaan tekopyhää lurittelua jota nykymaailmassa suolletaan ulos. Kun sen näkee itsekin jo päivittäisessä elämässä kuinka tekopyhiä ihmiset ovat. Ensin arvostellaan muita ja sitten kun muiden silmät välttää niin tehdään itse perässä. Jokaisen on pystyttävä huolehtimaan itsestään. Rakkaus on ainoa asia joka tekee ihmisestä epäitsekkään. Ja siinäkin on nokkimisjärjestys olemassa. Aina.
Kyllä minäkin inhoan tekopyhyyttä. Kuitenkin se, että normalisoidaan täysi itsekkyys ja pidetään sitä itsestäänselvänä, on masentavaa.
Sittenhän tässä on turha arkielämässäkään auttaa yhtään ketään. Kaikki ovat itsekkäitä mulkeroita, eivätkä halua hyvää kuin itselleen ja kaikista lähimmäisilleen. Aika masentava kulttuuri.
Mitä eroa on arkielämällä ja suuronnettomuudella? Miten sinä toimisit, jos olisit välittömässä vaarassa kuolla? Et voi tietää. Sohvalta käsin on helppo neuvoa.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ottaa märkäpuku tai kelluntapuku mukaan aina laivalle. Mielellään pitää se koko matkan ajan päällä, niin pääsee turvallisesti vesille onnettomuuden sattuessa.
Tuon päälle vielä pelastusliivi valmiiksi päälle ja otsalamppu päähän sekä valmiiksi pelastusveneeseen matkan ajaksi istumaan.
Toki kannattaa myös opetella ja useasti matkan aikana kerrata, miten se vene tarvittaessa irrotetaan ja varmuudeksi miettiä reittejä muihinkin veneisiin, mikäli sattuu jotain ennalta suunnittelematonta ja valittu vene ei olekaan käytettävissä.
Parantaa selviytymismahdollisuuksia huomattavasti, etenkin kun matkassa tietysti riittävästi evästä.
Rauhassa voi näillä ohjeilla nauttia risteilystä itse kukin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on niin kaamea asia. Kuinkahan kauan meni uppoamisesta, kun kaikki hytit olivat täyttyneet vedellä..?
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen luontainen tarve on selviytyä. Suurin osa teistäkin jotka pidätte hätätilanteessa olevia muita auttamattomia ihmisiä mulkkuina olisitte samanlaisia itsekin. Olen aina ollut vastaan tekopyhää lurittelua jota nykymaailmassa suolletaan ulos. Kun sen näkee itsekin jo päivittäisessä elämässä kuinka tekopyhiä ihmiset ovat. Ensin arvostellaan muita ja sitten kun muiden silmät välttää niin tehdään itse perässä. Jokaisen on pystyttävä huolehtimaan itsestään. Rakkaus on ainoa asia joka tekee ihmisestä epäitsekkään. Ja siinäkin on nokkimisjärjestys olemassa. Aina.
Tässä kommentissa tulee mielestäni hyvin esiin se että hätätilanteessa me toimimme eri tavalla kuin arjessa. Minä en voi tietää miten toimisin jos esim. epäilisin hytissä ollessani että jotain kummallista on tapahtumassa - ehkä yksinkertaisesti jäisin sinne odottelemaan jotain tiedotusta. En myöskään voi tietää miten toimisin jos vielä epävarmassa tilanteessa laivan käytävillä törmäisin ihmisiin jotka tarvitsisivat apua ulospääsyssä. Enkä voi tietää miten toimisin jos olisin vakuuttunut olevani välittömässä hengenvaarassa, ympärilläni ihmisiä jotka tarvitsisivat apua. Veikkaan että silloin kynnys auttaa muita olisi aika korkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Faktahan on, että ääritilanteessa keskittymiskyky ratkaisee paljon. Fokus vain siihen hommaan, mitä olet tekemässä, jos aiot selvitä. Tilannetta voisi verrata vaikka huippu-urheilijan suoritukseen: on pyrittävä voittamaan, eikä voi jäädä jeesimään kavereita vaikka joutuisivat onnettomuuteen - muuten omakin peli on menetetty. Fiksu ihminen keskittyi siis suorittamaan pelastautumisen, panoksena elää tai kuolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Estonialla oli vain vaihtoehtona: joko jäät pelastamaan muita ja kuolet tai pelastat itsesi. Ottakaa huomioon tilanne mikä oli silloin kun lähdit hytistä. Laiva melkein uppoamassa ja kyljellään. Voiko siinä jäädä etsimään kenet voisi pelastaa?
Rullia auttoi useampi ihminen selviytymään. Ilman heitä Rulli olisi pohjassa. Mites tämän selität?
Ihminen=pallit ja penis???
Miehet oli estonian sankareita ja AUTTOIVAT!!!
Kerropa yksikin esimerkki, jossa mies (joka ei kuulu laivan henkilökuntaan) olisi auttanut. Miehet eivät auttaneet ketään.
Tämä yritti auttaa mutta ei onnistunut.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006253543.html
Ja myös hän on siitä huolimatta sitä mieltä kukaan ei yrittänyt auttaa ketään vaan meno oli eläimellistä.
"– Estonian tapahtumat osoittivat ihmisten todellisen luonteen hädän hetkellä. Siellä laivan sisällä ihmisistä tuli eläimiä, jokainen ajatteli vain omaa pelastumistaan – itseäni myöten. Ei tunnu kauniilta sanoa, mutta totuus on, ettei kukaan yrittänyt auttaa ketään, Puoliväli sanoo.
– Tätä havaintoa en näiden vuosikymmenten varrella ole päässyt pakoon."
Nuo Puolivälin sanat kannattaa muistaa. Tosipaikan tullen meitä ei kukaan auta. Toki joku ojentaa kätensä, jos välitöntä vaaraa ei ole, mutta oma etu menee aina kirkkaasti edelle. Se on rakennettu meihin sisälle. Ensin minä, sitten vasta muut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hänhän kertoi,että potkaisi hennolla otteella olevan....olisiko ollut nainen tai jo vihonviimeisillä voimilla epätoivoisesti apua etsivän ote..ristiriitainen tilanne,jokaiselle tuossa tilanteessa vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen luontainen tarve on selviytyä. Suurin osa teistäkin jotka pidätte hätätilanteessa olevia muita auttamattomia ihmisiä mulkkuina olisitte samanlaisia itsekin. Olen aina ollut vastaan tekopyhää lurittelua jota nykymaailmassa suolletaan ulos. Kun sen näkee itsekin jo päivittäisessä elämässä kuinka tekopyhiä ihmiset ovat. Ensin arvostellaan muita ja sitten kun muiden silmät välttää niin tehdään itse perässä. Jokaisen on pystyttävä huolehtimaan itsestään. Rakkaus on ainoa asia joka tekee ihmisestä epäitsekkään. Ja siinäkin on nokkimisjärjestys olemassa. Aina.
Kyllä minäkin inhoan tekopyhyyttä. Kuitenkin se, että normalisoidaan täysi itsekkyys ja pidetään sitä itsestäänselvänä, on masentavaa.
Sittenhän tässä on turha arkielämässäkään auttaa yhtään ketään. Kaikki ovat itsekkäitä mulkeroita, eivätkä halua hyvää kuin itselleen ja kaikista lähimmäisilleen. Aika masentava kulttuuri.
Mitä eroa on arkielämällä ja suuronnettomuudella? Miten sinä toimisit, jos olisit välittömässä vaarassa kuolla? Et voi tietää. Sohvalta käsin on helppo neuvoa.
En minä mitään neuvo. Totean vaan, että ihminen on itsekäs olento, joka ajattelee muita vasta sitten kun itsellä on asiat paremmin kuin muilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on niin kaamea asia. Kuinkahan kauan meni uppoamisesta, kun kaikki hytit olivat täyttyneet vedellä..?
Varmasti jotkut sinnitteli päiviä. Kylmissään täydessä pimeydessa vain loiske seuranaan. Lopulta voipuneina eivät erottaneet unta ja valvetilaa.
Olisiko parempi että olisi ollut vielä yksi uhri enemmän? EI
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ottaa märkäpuku tai kelluntapuku mukaan aina laivalle. Mielellään pitää se koko matkan ajan päällä, niin pääsee turvallisesti vesille onnettomuuden sattuessa.
Tuon päälle vielä pelastusliivi valmiiksi päälle ja otsalamppu päähän sekä valmiiksi pelastusveneeseen matkan ajaksi istumaan.
Toki kannattaa myös opetella ja useasti matkan aikana kerrata, miten se vene tarvittaessa irrotetaan ja varmuudeksi miettiä reittejä muihinkin veneisiin, mikäli sattuu jotain ennalta suunnittelematonta ja valittu vene ei olekaan käytettävissä.
Parantaa selviytymismahdollisuuksia huomattavasti, etenkin kun matkassa tietysti riittävästi evästä.
Rauhassa voi näillä ohjeilla nauttia risteilystä itse kukin.
Pelastusveneitä ei voi laskea kun laiva on kallistunut liikaa. Puhutaan nyt pelastuslautoista.
Minä luulin, että mulle olisi tullut tuosta jutusta paha olo. Luulin, että olisin alkanut pitää Rullia pahana ihmisenä. Olen nimittäin aina ajatellut olevani niitä tyyppejä, jotka tuollaisessa tilanteessa kuolevat sankarikuoleman.
Totuus kuitenkin taitaa olla se, että vastaavassa tilanteessa, jos olisin laivalla yksin ilman ketään läheisiäni, toimisin samoin kuin Rull. Taistelisin omasta hengestäni, enkä jäisi kokeilemaan, kuinka nopeasti kuolee, jos alkaa leikkiä sankaria.
Missä sitten menee se raja läheisten kohdalla, kenet pystyisin jättämään taakseni? Mahdoton sanoa varmasti, kun ei ole tuollaista kokenut, mutta luulen, että hyväkin ystävä olisi jo sellainen, jota en jäisi pelastamaan oman henkeni uhalla. Vanhempiani, sisaruksiani ja puolisoani varmaan yrittäisin auttaa parhaani mukaan. Puolisoa tuskin pystyisin jättämään, vaikka se tarkoittaisi sitä, että molemmat kuolisimme. Mutta, kuten ssnoin, varmasti ei voi itseään tietää, jollei ole kokenut tuollaista tilannetta.
En kehtaisi itse syyllistää ketään, joka Estonialta pelastui, vaikka he olisivat tehneet mitä selviytyäkseen. Ei siellä ole ritarillisuudelle ollut sijaa, kun pohjaan on menty niin nopeasti, eikä pelastautumista ole ehditty järjestää mitenkään. Sieltä selvisivät ne, jotka tajusivat, että ulos pitää päästä äkkiä ja joilla oli voimia vetää itsensä ulos. Sitten piti vielä kestää tuntikausia kylmällä merellä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ottaa märkäpuku tai kelluntapuku mukaan aina laivalle. Mielellään pitää se koko matkan ajan päällä, niin pääsee turvallisesti vesille onnettomuuden sattuessa.
Tuon päälle vielä pelastusliivi valmiiksi päälle ja otsalamppu päähän sekä valmiiksi pelastusveneeseen matkan ajaksi istumaan.
Toki kannattaa myös opetella ja useasti matkan aikana kerrata, miten se vene tarvittaessa irrotetaan ja varmuudeksi miettiä reittejä muihinkin veneisiin, mikäli sattuu jotain ennalta suunnittelematonta ja valittu vene ei olekaan käytettävissä.
Parantaa selviytymismahdollisuuksia huomattavasti, etenkin kun matkassa tietysti riittävästi evästä.
Rauhassa voi näillä ohjeilla nauttia risteilystä itse kukin.
Pelastusveneitä ei voi laskea kun laiva on kallistunut liikaa. Puhutaan nyt pelastuslautoista.
No sitten tietenkin laukaistaan ne pelastuslautat jo ennen lähtöä ja botski hinatkoon niitä köysien varassa perässään!
Virolainen ystäväni selvisi aikoinaan Estonialta. Oli ihan normaali nuori opiskelijamies. Hän ei kestänyt syyllisyyttä, syrjäytyi, ajautui käyttämään huumeita ja muutaman vuoden kuluttua päätti päivänsä oman käden kautta.
Hän ei koskaan halunnut varsinaisesti puhua tarkemmin tapahtumista, sanoi vain, ettei voi elää tekojensa kanssa ja toivoisi hukkuneensa.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on niin kaamea asia. Kuinkahan kauan meni uppoamisesta, kun kaikki hytit olivat täyttyneet vedellä..?
On se ollut ahdistavaa olla koko perhe jossain yläriksillä ja katsoa kun se vesi nousee ja paine kasvaa, useita kymmeniä minuutteja on ollut ja sitten jäänyt pikku tasku ehkä vielä tunti elävänä nenät kiinni katossa.
Vaikka ymmärtäisin teon sinänsä, en kyllä pystyisi suhtautumaan asiallisesti ihmiseen, joka olisi esim. repinyt vanhalta äidiltäni pelastusliivit itselleen. Toisaalta äitini ei olisi kestänyt pelastuslautalla joka tapauksessa.
Ketju on lukittu.
Kyllä minäkin inhoan tekopyhyyttä. Kuitenkin se, että normalisoidaan täysi itsekkyys ja pidetään sitä itsestäänselvänä, on masentavaa.
Sittenhän tässä on turha arkielämässäkään auttaa yhtään ketään. Kaikki ovat itsekkäitä mulkeroita, eivätkä halua hyvää kuin itselleen ja kaikista lähimmäisilleen. Aika masentava kulttuuri.