Estonia-laivan uppoamisesta 25 vuotta aikaa, muistatko sen aamun, kun uutiset pyörittivät, mitä oli tapahtunut?

Olin juuri aloittanut opiskelut Turun yliopistossa, ja kuulin uutiset kun saavuin aamuluennolle. TYKS on ihan yliopiston vieressä, ja koko päivän sen yllä lenteli helikoptereita. Muistan myös nähneeni TV:ssä kun joku vanhempi mieshenkilö jonkinlaisessa univormussa sanoi tiedotustilaisuudessa, että ketään ei enää ole löytynyt elossa, ja hänen äänensä murtui kun hän sanoi huonolla englannillaan että nyt sieltä merestä on nosteltu "only dead bodies".

Olin tuona syksynä viron kurssilla, ja virolainen opettajamme kertoi että Virossa jokainen tuntee joko jonkun turmassa kuolleen tai vähintään jonkun joka menetti jonkun.

Yläasteella olin ja muistan kuka luokkakavereista ekana kertoi asiasta. Muistan historian tunnin luokassa jonka toinen seinä oli lähes pelkkää ikkunaa ja ne helikopterit jotka näkyivät ikkunoista. Lensivät ihan koulun yläpuolelta Tyksiin koko ajan. Ope oli järkyttynyt ja siitä tunnista ei oikein tullut mitään.

Muistan, että en sinä yönä saanut nukuttua; oli ahdistunut olo ja kunnon myrsky ulkona

Avasin Olarissa ennen töihin lähtöä telkkarin katsoakseni uutisista vielä sääennustuksen, kun kuvaruutuun pamahti Estonian uutinen. Luulin ensin että kyseessä oli Helsingistä lähtenyt laiva- Yhtä kaikki  olin aivan järkyttynyt, itkin. En muista yhtään kuinka pääsin lopulta työpaikalle. =( 

Lapsen kanssa äippälomalla. Istuin töllön edessä lapsi tissi suussa ja ihmettelin voiko tää olla totta.

Mieleen jäi silloisen työpaikkani vanha äijä, joka huusi ja meuhkasi taukotilassa, että häntä nuorempien on pian sukellettava sinne ja haettava viinat pois, ennen kuin ne vettyvät vuotavien korkkien välistä. Tämä tunteenpurkaus ei jäänyt siihen yhteen eikä kahteen kertaan....

M 45

Synnyin vasta 1997.

Olen nyt viime päivinä paljon Estoniasta lukenut ja katsellut videoita, äärimmäisen surullinen ja samalla mielenkiintoinen aihe.

Tuntuu ihan hirveältä ajatella niidenkin ihmisten hätää, jotka jäivät hytteihin loukkuun. Toiset varmaan kuoli nukkuessa, toiset heräs ja oli aivan liian myöhäistä lähteä ulkokannelle suuntaamaan, koska oli niin pahat kallistumat laivassa. Eivät voineet muuta kuin odottaa kuolemaa. Ihan kauheeta. Monet perheet yhdessä hytissä, viimeiset hetket lähekkäin...

Muistan, että herättyäni avasin telkkarin ja katsastin teksti-tv:n uutiset tapani mukaan. Mieleen on jäänyt otsikko "Jopa tuhat hukkunut Itämerellä" tai ainakin kuvittelen, että luin tuollaisen otsikon. Se tuntui ihan käsittämättömältä.

Olin Pariisissa. Työkaveri soitti ja kertoi tapahtuneesta. Puhelu maksoi omaisuuden tuohon aikaan.

Kuulin koulussa aamunavauksessa että laiva oli uponnut.

Telkkarista taisin seurata opiskelijaboxissani

Oranssi liittyy saumattomasti Estoniaan

Itse en muista mitään, olin kolme. Olen myöhemmin lukenut paljon estoniasta ja katsellut dokumentteja. Hurja tapaus.

Joskus palstalla oli samanlainen keskustelu ja erään palstailijan muisto jäänyt kierossa huvittavuudessa mieleen. Muisti olleensa tuona yönä kännäämässä ja myrskytuuli oli hurja. Kertoi että usean epäonnistuneen yrityksen jälkeen oli pakko kääntyä myötätuuleen oksentamaan kun yrjöt lentelivät vastatuulessa päin naamaa. Ja toinen palstailija kommentoi "kaunis muisto, voit olla ylpeä" 😂✌

Oli vähän omituinen aamu. Normaalisti en avaa aamulla telkkaria mutta tuona aamuna jostain mystisestä syystä avasin ja sitten jäin ihmettelemään uutisvirtaa. 

Olin 19-vuotias opiskelija ja odotin esikoistani. Opiskelijaryhmässäni oli virolainen tyttö ja meillä oli virolainen opettaja. Molemmat olivat erittäin järkyttyneitä tapauksesta.

Olin vanhempainlomalla ja odotin silloin toista lastamme. Aamulla laitoin television auki ja kuulin, että laiva oli uponnut, jossain Turkissa,, erotin sanoja. Vasta kun keskityin kuuntelemaan, se olikin Turun liepeillä.. siinä menikin sitten päivä tiiviisti radion ja television äärellä.

Opiskelin silloin Turussa. Menin aamulla kouluun ja siellä kuulin et joku laiva on uponnut. Luokan ikkunasta näkyi helikoptereita, jotka toivat pelastettuja TYKSiin.

Muistan olleeni mummulassa yötä tuolloin, olin 6-vuotias. Jäi mieleen, koska mummoni vaikutti melko järkyttyneeltä ja jutteli aiheesta pitkin päivää. Itse en niin pienenä tajunnut alkuunkaan miten isosta uutisesta oli kyse, ja vasta vanhempana miettinyt miten kamalalta tuntuisi jos samanlainen onnettomuus sattuisi nyt.

Oli komea mies se Silja Europan kapteeni joka johti pelastustöitä. 

Muistan. Olin opiskelija ja solunaapurit kertoivat heti tuoreeltaan aamulla, että Estonia on uponnut. No siinä vaiheessa en tajunnut vielä mitään, koska kyseinen laiva ei ollut millään tavalla tuttu. Taisin lähteä luennoille ja vasta sieltä kotiuduttuani alkoi onnettomuuden suuruus valjeta.

Olin 14 vuotias ja olin muistaakseni aamulla vielä puoliunisena sängyssä, kun äitini tuli huoneeseen ja esitti tälläisen kysymyksen, että 800 ihmistä hukkunut laivaonnettomuudessa, että onko totta vai ei? Itse siinä arvelin, että ei ole tällaista tapahtunut. Koska se kuulosti epäuskottavalta.

Muistan televisiokuvasta sen, kun kuvattiin niitä oransseja pelastuslauttoja ja oliko niissä ruumiitakin mukana vai luinko siitä jostain. Luin, että lautoilla oli kuolleita alastomia tai alusvaatteissa olevia ruumiita ja lautoille oli oksennettu. Ja kuinka pelastajilla oli vaikea tehtävä, löytää eläviäkin lautoilta.

En aiemmin ole paljoa lukenut Estonia-juttuja, koska aihe on ollut liian pelottava. Olen varmaan vältellyt aiheen seuraamista. Nyt olen lähipäivinä lukenut enemmänkin, kun tapahtuma on niin pinnalla.

Itse en osaa uida, kuin vähän vain ja merionnettomuudet ovat muutenkin ahdistavia. Tutkin tarkkaan laivojen pelastusohjeen ja liivien käytön, reitin yms.