Jos olet omasta tahdostasi eronnut exmiehestä (yhteisiä lapsia) niin miten suhtautuisit jos kuulisit uuden naisen (vakava suhde) olevan yli 20v sinua nuorempi todella kaunis nainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni uusi seuralainen oli yli 20-vuotta minua nuorempi. Minä tosin paljon kauniimpi kuin hän ja hän yrittikin matkia minua tyylissä. Tämän kertoi exä minulle. Tyttö toi mukanaan ikävyyksiä lapsillemme ja exälle, ei minulle, eikä hänen iällään ollut siinä merkitystä. En verrannut itseäni ja ikääni tyttöön, olinhan kahden ison lapsen äiti ja takana parinkymmenen vuoden parisuhde.

Ei AV:lla saa sanoa itseään kauniiksi! Se on törkeä palstarikos!!!

Ja jäävi sitä "kauneuttaan" onkin itse arvioimaan verrattuna toiseen.

Jos ei kärsi narsismista niin naisille tyypillistä on arvioida ulkonäköään alakanttiin. Sanotaan max että on mulla ihan kivat silmät, oon ihan ok näkönen tms.. Sitten muut arvioivat tämän henkilön todella viehättävänä. Kulttuuri kasvattaa niin että naiset ovat ankaria, jopa julmia itselleen - keskinkertainen ei riitä. Miehet taas arvioivat ulkonäkönsä lähes aina yläkanttiin. Joku 50v kaljamaha luulee olevansa adonis, itsekritiikki nolla kun lähestyvät jotain 20v malleja. Keskinkertainen on olevinaan alfa.

-sivusta

Miksi ihmeessä yksikään nainen haluaisi 20 vuotta vanhemman miehen puolisoksi? Siinähän voi käydä niin, että kun nainen hoitaa omia pieniä lapsia, niin siihen tulee vielä viikonlopuiksi hoidettavaksi miehen lapsenlapset. Kai ukki haluaa olla läsnä lastenlastensa elämässä?

Huomaatko, ap, itse jotain leimallista tuossa aloituksesi otsikossa? Et? Okei, mä kerron. Otsikossasi alleviivaat todella kliseisiä ominaisuuksia, eli 20 v nuorempi ja "todella kaunis". Jos omassa srvomaailmassasi tuollaiset seikat määrittelee parisuihteen laadun ja onnistumisen, niin en yhtään ihmettele jos tilanteesi on se mitä luulen, ja arvaan hyvin miksi olet tilanteeseesi päätynyt.

- omaa hölmöyttään eronnut mies

Vierailija kirjoitti:

Aloituksen esimerkki on äärimmäinen poikkeus, sellaiset miehet joista erotaan, he eivät mitään nuoria naisia löydä tai saa tai edes hae.

Kun vaimo jätetään, nin on lähes sääntö, että uusi kumppani on nuorempi tai paljon nuorempi ja siitä ei nyt tällä kertaa puhuta, joten ei siitä sen enempää.

Jaa, no enpä tiedä. Ainoa merkittävästi nuoremman uuden vaimon kanssa oleva tuntemani mies kyllä tuli jätetyksi. Hänen exänsä oli alkoholisoitunut, hyvin hankala persoona ja olen onnellinen miehen puolesta, koska tämä uusi nainen on todella fiksu ja mukava, tasapainoinen ja vaikuttavat onnellisilta. Uusi nainen ei ole mitenkään erityinen kaunotar, ihan tavallisen miellyttävän näköinen hoikka tyttö. 

Eihän se asia kuulu mulle mitenkään, me ollaan erottu.

Hyvät hänelle että uudestaan onnistui. Ei tarvii komeen rumassa seurassa taapertaa.

Mtä tässä nyt haettiin? Lapsiakaan ei ole, ettei tarvii arkea heidän kanssa viettää.. eikä edes olla samassa kaupungissa 

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä yksikään nainen haluaisi 20 vuotta vanhemman miehen puolisoksi? Siinähän voi käydä niin, että kun nainen hoitaa omia pieniä lapsia, niin siihen tulee vielä viikonlopuiksi hoidettavaksi miehen lapsenlapset. Kai ukki haluaa olla läsnä lastenlastensa elämässä?

Vaikka siksi, että rakastuu. Uusi puoliso ei välttämättä halua omia lapsia ja voi silti pitää lapsista. Tai sitten saavat yhteisiä lapsia ja näin ollen lapsenlapsilla on leikkikavereita.

En tosin usko, että oma mieheni voisi rakastua niin paljon nuorempaan naiseen, että voisi olla hänen omakin lapsensa. Jos niin kävisi, olisin huolissani lähinnä siitä tekevätkö he lapsia ja ovatko lapset terveitä, koska iäkäs isä lisää mm. autismin riskiä. Vammainen sisaruspuoli voisi pahimmillaan jäädä sitten meidän yhteisten lastemme huolehdittavaksi, jos isä ja äiti kuolevat. 

Kyllä se herätti kateutta ja vihaa.  Oltiin miehen kanssa 7v yhdessä. Mä olin 7v vanhempi. Mies jätti mut kun olin 44v. Hän sai jonkun ihme kuntoilu pakkomielteen. Tiputti painoa ja bodasi itselleen lihakset. 5v myöhemmin alkoi seurustella 30v kaunottaren kanssa.

En tiedä miksi mutta tuo tuntui minusta tosi pahalta. Vähän sellainen olo että hän käytti minua niinkauan kunnes olin liian rupsahtanut ja vaihtoi uudempaan.

Silloin oli tunteet niin pinnassa, että kaikenlaiset uudet kumppanit olisivat satuttaneet. Exä löysi aika nopeasti uuden puolison, samaa ikäluokkaa kuin minä mutta sellainen nätti hoikka blondi. Koville otti. Sitten aloin ajattelemaan, että se ei ole minulta mitenkään pois, ja en ole mitenkään vähemmän kaunis vaikka olemme ulkonäöllisesti ihan erilaisia. 

Nykyinen miehenikin on paremman näköinen kuin exä, joten molemmat hyödyttiin erosta :D

Olen nuorehko sinkkunainen, joten en sitä kohderyhmää, jota ap tässä haki vastaamaan. Kuitenkin olen sitä mieltä, että en uskaltaisi parisuhteeseen noin paljon vanhemman miehen kanssa. Kaksi vanhaa opiskelukaveriani on tehnyt tämäntyyppisen ratkaisun ja molemmat nyt liemessä. Toisen miehellä vakavia terveysongelmia, intiimielämä loppunut ja talo myynnissä. Toinen tuttuni ei ole osannut hyväksyä miehen "entistä elämää" eli ei anna miehen pitää yhteyttä aikuisiin lapsiinsa ollenkaan (en tiedä, mitä tapahtuu kun lapsenlapsia alkaa tulla). Ihmettelen, miten jenkkilässä nämä suhteet onnistuvat. Ehkä nuoren puolison pahaa oloa helpotetaan rajattomalla luottokortilla - muuta selitystä en keksi kyllä. Mutta Suomessa harvalla hopeaketulla on sellaista määrää massia.

Ihan hyvin suhtaudun. Lapseni isällä on 18v nuorempi erittäin mukava ja kaunis vaimo. Saivat viime vuonna yhteisen lapsen, eli tyttäreni sai pikkuveljen.Olen vilpittömästi onnellinen heidän puolestaan.

Aluksi tuntui hieman oudolta ajatus siitä, että exän vaimolla ja tyttärellämme ei ole kuin 10v ikäeroa, ja etenkin tyttärestämme tämä tuntui aluksi hieman kummalliselta. Mutta tämä vaimo on osoittautunut tässä vuosien saatossa erittäin mukavaksi ja fiksuksi ihmiseksi, eikä tuota ikäeroa mieti nykyään enää kukaan. Minullekin tämä vaimo tuntuu nykyään läheisemmältä, koska lapsemme ovat sisaruksia keskenään. 

Minä olin hyvin iloinen eksän puolesta kun avioitui uudestaan.  En minä hänelle mitään pahaa toivo, emme vaan olleet toisillemme sopivat kumppanit. Nykyinen puoliso on hänelle se oikea.

Modaan ajatusta hieman (minä ja ex olemme 34-vuotiaita niin siksi): ex alkaisi seurustelemaan 20-vuotiaan kanssa vakavasti. Olisin varsin tyytyväinen, sehän tarkoittaisi sitä että exällä todnäk olisi parempaa tekemistä kuin kiusata minua jatkuvasti (tarpeettomat yhteudenotot öisin, viestit tasoa "miks oot Prismassa, yleensä käyt Cittarissa" jne) tai kommentoida nykyisen mieheni ikää (nykyiseni on 26-vuotias. Erosta 4 vuotta ja ex jatkuvasti ottaa yhteyttä. 

Siksi olisin onnellinen jos hänellä olisi vakava suhde.

Siinä mielessä en yllättyisi, että mies ei halua keskustella eikä neuvotella mistään. Nuorempi, ehkä vähän riippuvuussuhteessa oleva nainen olisi varmasti hänelle oikein passeli ratkaisu. Sängyssä hän ei ikävä kyllä pärjää edes lääkkeiden avulla, mutta rahaa on kyllä eli varmasti löytäisi jonkun ketä ei muu niin kiinnosta. Hän on erittäin ilkeä, joten toivoisin että nainen pitää silti rajoistaan kiinni. Lapsia ei toivottavasti hanki lisää kun ei tapaa jo olemassaolevia aikuisia lapsiaankaan edes joka vuosi. 

Eli ihan sama, toivottavasti ei satuta ketään heikommassa asemassa olevaa. 

Vierailija kirjoitti:

Erosin ihan syystä. Sillä katkaravulla exä ei saa ketään tyydytettyä. Säälittävää kyllä jos joku siihen haksahtaa. Muita tuntematon ksia ei tulisi.

Tyydytetyksi tuleminen on tärkeintä sen elämän rakkauden kanssa? Kyllä on Sinkkuelämä tehnyt tuhoa.... Seksi muka kaikkein tärkeintä.

Toisekseen, seksileluja sinkutkin käyttää. Ei sekoiteta rakkauteen.

Mun lasteni isä löysi eron jälkeen itseään 13 vuotta nuoremman, ei tosin kovinkaan kauniin, mutta nuoremman (mikä on tietty miehille hyvä) naisen. Suhtauduin siihen negatiivisesti, koska nainen toi kaksi pientä lasta asumaan exäni luo ja mm. mun lasten huoneet annettiin näiden lasten käyttöön. Ero tuli kyllä vuoden sisällä, mutta otti päähän huolella. 

Minulle on ihan sama ja toivon että he ovat onnellisia.

Erosimme miehen kanssa ystävällisissä merkeissä, tultiin vain siihen tulokseen että suhteesta hiipui rakkaus ja oltiin enemmänkin kämppiksiä jotka asuvat yhdessä.

Raivoa

Miinulla rakkaat suhteet exääni ,joten toivotan hänelle vaan onnea. Mutta kun hokee vieäkin että olen se ainoa. 

Surullista. 

En mitenkään. Mitä se mulle kuuluu.

20v sitten poliisi vei minut ja lapseni turvakotiin, ja miehestä tuli ex. Olisin todella yllättynyt jos väkivaltaisella alkoholistilla olisi nuori ja kaunis puoliso.