Jos olet omasta tahdostasi eronnut exmiehestä (yhteisiä lapsia) niin miten suhtautuisit jos kuulisit uuden naisen (vakava suhde) olevan yli 20v sinua nuorempi todella kaunis nainen

Olen omasta tahdostani eronnut exmiehestäni, ja juuri siksi en ole sen koommin millään lailla kiinnostunut hänen kumppaneistaan. Yksi on esitelty minulle, menivät naimosiin 10 v sitten, sopivat toisilleen hyvin.

Ihan omasta tahdostani erosin ex-miehestä eikä minua liikuttanut tippaakaan millainen hänen uusi naisensa oli. Ei edes se, kun kävi ilmi että joku oli ollut jo ennen eroamme. Kaikki tunteeni olivat kuolleet häntä kohtaan ja ainoa mikä kiinnosti oli päästä jatkamaan omaa elämää.

Hämmästyisin kovasti, että miten mies on tuossa onnistunut :O

Ajattelisin että good for him. Saattaisin toki hämmästellä ikäeroa - mutta samalla tavalla kuin hämmästelisin jonkin random tyypin suhdetta

Minulle on hyväksi jos exäni voi hyvin

Naisparka mihin on haksahtanut...

Moni sanoo ettei vaikuttaisi mitään mutta olisiko ihan noin oikeassa elämässä. Voi olla, mene ja tiedä. Miehenä olisin vastaavassa tilanteessa hyvin hämmentynyt.

Mieheni uusi seuralainen oli yli 20-vuotta minua nuorempi. Minä tosin paljon kauniimpi kuin hän ja hän yrittikin matkia minua tyylissä. Tämän kertoi exä minulle. Tyttö toi mukanaan ikävyyksiä lapsillemme ja exälle, ei minulle, eikä hänen iällään ollut siinä merkitystä. En verrannut itseäni ja ikääni tyttöön, olinhan kahden ison lapsen äiti ja takana parinkymmenen vuoden parisuhde.

Exäni morsian on vain 15 vuotta häntä nuorempi, mutta rohkenen silti vastata, tuskin nuo muutamat vuodet suhtautumiseeni vaikuttaisivat. Suhtaudun neutraalisti. En koe tarvetta kaveerata, mutta ei ole mitään syytä pitää vihamiehenäkään. Asiallinen suhtautuminen riittää mielestäni puolin ja toisin. Edellyttää toki sitä, että myös lapsia kohdellaan asiallisesti. Jos ei, silloin saattaisin suhtautuakin vihamielisesti.

Ei henkilökohtaisesti kait herättäisi tunteita, riipuu eron syystä ja siitä tulisiko toimeen lasten kanssa. Jos olisi jotain kaunaa/katkeria tunteita ja riittämättömyyttä, tietenkin sitä alkaisi vertailla itseään ja menisi tunteisiin.

Sama, ihmettelisin että onhan exälle käynyt hyvä tuuri! Ihmettelisin sitä hänelle myös suoraan ja kehottaisin pitämään hyvää huolta naisesta!

Meillä on hyvät välit. Jos taas nuori nainen on kovin mustis lapsista tai siitä että ollaa lasten takia välillä yhteyksissä, niin se olisi mulle huolestuttavaa ja en tiedä miten siihen suhtautua.

Eipä herättäisi mitään enempiä tunteita kuin omanikäinenkään nainen. No ehkä olisin vähän hämmästynyt, koska mies ei ole lainkaan sitä tyyppiä, joka kiinnostuisi nuoremmista. Mutta ei olisi minun asiani enää.

Jos osaisit tehdä järkeviä otsikoita ja kirjoittaa olennaisen asian tekstikenttään, niin ketjun avaamisen jälkeenkin näkyisi vielä, mistä olikaan kysymys. No, ainakin tyylisi paljastaa sinut...

Mutta siis jos exäni olisi heti eron jälkeen tuonut näytille 20 vuotta minua nuoremman tyttöystävän, niin olisin järkyttynyt ja niin olisi moni muukin. 10-vuotiaaseen sekaantuminen olisi rikos.

Kun joku juttu on loppu, se on loppu. Jos se häiritsisi, sitten se ei olisi oikeasti loppu.

11 vuotta minua nuorempi. 20 vuotta jos olisi niin olisi sakkolihaa noiden tavatessa. Todella mukava nainen. Käydään kaikki nelistään lasten kanssa ulkona ja välillä istutaan iltaa.

Ajattelin, voi raasu mihin lähdit, kun tuli vastaan kahden taaperon kanssa. Nyt hän on eläkeläinen, jolla on kolme alle kouluikäistä lasta. Ja kaksi liki kolmikymppistä lasta.

Jos nainen olisi omia lapsiamme nuorempi niin voisi haitata :)

Ilmoittaisin poliisille että mikä pedari exäni onkaan jos heilastelisi 9-vuotiasta. Eikä todellakaan silloin saisi tavata lapsiamme.

Vierailija kirjoitti:

Moni sanoo ettei vaikuttaisi mitään mutta olisiko ihan noin oikeassa elämässä. Voi olla, mene ja tiedä. Miehenä olisin vastaavassa tilanteessa hyvin hämmentynyt.

Miten se ikä vaikuttaisi elämääsi?

Tottakai miettisin monia asioita. Me ollaan exän kanssa varsin sulassa sovussa ero tehty, ja hyvä päätös. Mutta silti, joskus se oli mun puoliso ja joskus me oltiin tosi onnellisia. Ensimmäisessä kodissamme, yhteisillä lomilla, häät, lasten syntymät, omakotitaloon muutto jne jne.

Ehkä uusi puoliso nostaa pintaan niitä tunteita, tavallaan surua menetetystä? Toki en halua exää takaisin, ellen saisi häntä sellaisena kuin joskus oli.

Naisystävänsä on varsin asiallinen ja mukava, ollaan ystävällisissä väleissä. Mutta silti välillä sattuu katsella selkeää kipinöintiä heidän välillään.

Jos uusi naisystävä olisi 20 vuotta nuorempi kaunotar, voisi tuo ajoittain tuntemani suru olla suurempi siinä mielessä, että ehkä pelkäisin exän miettivän että "vitsi mikä mäihä mulle kävi kun sain tällaisen naisen, niiin paljon kuumempi ja parempi kuin edellinen, en ole ikinä ollut näin onnellinen".

Kivittäkää vain, mutta tällaisia ajatuksia mulla =) Ehkä aika auttaa ja asia muuttuu täysin neutraaliksi. Hymyilen nytkin muistoille, mutta ehkä joskus hymyilen niille ilman pikkuruista ikävän pistoa. En siis varsinaisesti ikävöi exää, vaan sitä elämää ensimmäisen yhteisen vuosikymmenen aikaan, kaikkine odotuksineen ja onnenhetkineen.

Olisin soittanut poliisit. Tähän päätökseen ei vaikuttaisi tunne vaan järki. Erosimme kun olin 23. Nyt olen 30 eli yhä poliisin puheille menisin.