Minulla on kolme tytärtä joista yksikään ei tahdo lapsia, mulla on petetty olo!

Vierailija kirjoitti:

En jotenkin ymmärrä tuota, että vaatimalla vaaditaan lapsenlapsia ihan niin kuin ne olisivat joku oikeus. Eikö se riitä, että itse on saanut lapsia, kun niitä on toivonut? Kaikki eivät saa. Ja että on saanut olla äiti ja nähdä lapsensa kasvavan aikuiseksi. Osa vanhemmista joutuu hautaamaan lapsensa. Vielä jos on käynyt niin hyvin, että lapsi on löytänyt elämässään tien jota pitkin kulkea, löytänyt itselleen kiinnostavan ammatin, opiskellut ja päässyt töihin. Kun on niitäkin nuoria aikuisia, jotka ovat rikkinäisiä, eksyksissä elämässään, kärsivät mielenterveydellisistä ongelmista, eivät pysty opiskelemaan tai saamaan töitä, saamaan apua itselleen, löytämään paikkaa tässä yhteiskunnassa. 

Kyllä ihmisen pitäisi ymmärtää olla kiitollinen ja kiittää korkeampia voimia, jos lapsi on kasvanut aikuiseksi terveenä ja tasapainoisena ja on elämässään onnellinen. Se on jo paljon enemmän kuin mitä voi kohtuudella toivoa!

juuri niin ja omat lapset tai lapsi voi olla ihan erilainen kuin on itse. Nuori ihminen on kokematon ja herkkä vaikutuksille ja kamalaa alkaa vaatimaan oman itsensä itsekkäistä syistä siltä jotain jota se voi sitten katua lopunelämäänsä että teki vain miellyttääkseen mutta ei se ollut oma tahto. 

Olen lapsettomuuden valinnut ja mieheni on pysynyt kanssani yli 30 vuotta. On hän saanut lähteä jos ei ole tyytyväinen. Ei ole häipynyt. En pakota enkä manipuloi ihmisiä mihinkään. En olisi onnellinen jos jonkun pitäisi miellyttää minua pakosti. Löydän oman onneni omasta itsestäni enkä toisista ihmisistä mutta täydentäähän se onnea joka rinnallani pysyy. En ole läheisriippuvainen enkä pidä missään kahleissa miestäni. Jos kumppanini olisi koko ajan tyytymätön niin en jaksaisi sellaista katsella. 

Minulla oli karmea lapsuus ja rikkinäinen perhe heti melkein alusta alkaen. Kotini oli kun hotelli helpotus miehille. Äidin piti seksi harrastaa mutta ne seksikumppanit eivät olleet mitään mukavia meile lapsille ja olimme vain välttämätön paha ja riesa siinä sivussa. Eikä nämä miehet olleet mitään mukavia setiä vaan tuli selkään nahkavyöllä jos ei totellut. Kun ei ollut niiden omia lapsia niin väkivalta oli raaempaa kuin muissa perheissä. Niillä miehillä oli helppoa lyödä toisen tekemiä lapsia. 

Äitini on isovanhempi mutta kukaan lastenlapsista ei tiedä tiedä mitä hänen omat lapsensa ovat joutuneet kokemaan. Nälkää, väkivaltaa ja vaikka mitä pedofiileistä alkaen. Meidät jätettiin pedofiileille hoitoon ja ihan kenelle tahansa jotta äitini sai omaa aikaa ja seurustella uuden miehen kanssa. Ruokaa ei ollut kun meni äidillä kaikki rahat viihteelle. Isä ei maksanut mitään vaan maksatutti veronmaksajilla laskunsa. Olin syntynyt yhteiskunnan alimpaan luokkaan ja jos joku vittu alkaisi arvostelemaan etten tee lapsia niin suksikoon sulle heti välittömästi. 

Koska olen vap.eht. lapseton, äitini olettaa tämän tarkoittavan että olen sitoutunut hänen seuraneidikseen ja palveliakseen. Koska töiden jälkeen minun ei tarvitse hakea lapsia tarhasta jne niin voin hyvin mennä äidin asunnolle siivoamaan !  Hänestä ihan luonnoton ajatus että vain rentoutuisin viinilasin kanssa, äänikirjoja kuunellen. En siis saisi nauttia elämästä, vaan pitäisi rehkiä ja raataa.

Olisi kiva tietää, miten tarina jatkuu. Muuttuiko tyttären mieli?

Myötätuntoisesti totean että kyllä ymmärrän,todellakin aivan luonnollista toivoa lapsenlapsia. Omatkin lapseni saivat vasta päälle 30v;na lapset. Tilanne voinee siis muuttua, odottele vain...

Minulla oli kaikin tavoin aivan ihana lapsuudenkoti. Tiesin jo teini-iässä, etten halua lapsia enkä välttämättä miestäkään. Olen vaativa ja hankala ihminen, itsetuntemukseni on onneksi suojellut minua tekemästä vastoin luonnettani. Jos olisin perustanut perheen, olisin tehnyt kaikki hulluksi. Yksin asuessani olen onnellinen ihminen.  Suloinen äitini toivoi minun saavan lapsia, mutta sisarukseni ovat jo aikoja sitten tehneet hänestä mummin. Täytyy kuunnella oman sydämensä  ääntä, muuten tuloksena on vaikeuksia ja surua.

Lapset tekevät aikanaan omat ratkaisunsa ja kaikilla ei kyse edes ole omasta valinnasta. Lapsenlapset ei ole minun elämän tarkoitus. 

Pakota ne naimisiin ja tekemään lapsia että suku jatkuu.

Vierailija kirjoitti:

Se vauvakuume iskee yleensä kolmikymppisenä. Noin nuoret vielä ehtivät vaihtaa päätöstään moneen otteeseen. (Kohta tulee joku kertomaan miten oli jo lapsena tiennyt ettei halua lapsia eikä ole niitä vieläkään hankkinut)

35-38 vuotiaana moni kuitenkin alkaa harkita lapsia, jos ei aiemmin.

Minullakin oli vaihe, jolloin sanoin pontevasti, etten halua lapsia. Todellinen syy oli järkyttävä synnytyspelko. Onneksi tulin kuitenkin järkiini ja sain monta lasta. Toivon saavani lastenlapsia, mutta en aio sanoa toiveitani ääneen. Lapset ovat kyllä joskus sanoneet haluavansa tulevaisuudessa lapsia, mutta ei montaa.