Lue keskustelun säännöt.
Olen ns. menestyvä akateeminen nainen, mutta tekisi mieli vaihtaa nimi ja aloittaa hanttihommissa 500 km päästä täältä
27.09.2019 |
Olen akateemisesti koulutettu (pidemmälle kuin vain maisteri) ja minulla on arvostettu työpaikka, keskimääräistä korkeakoulutettua naista parempi palkka, hyvä ura jne. Eli olen oikeastaan minkä vain mittapuun mukaan menestynyt nainen. Olen kuitenkin totaalisen kyllästynyt omaan alaani. Olen yrittänyt nyt useita vuosia hakea muita töitä (myös pienemmän palkan ja matalamman koulutustason, jotain ihan projektisihteerijuttujakin yms), mutta en ole päässyt niissä edes haastatteluun. Oman alan uusiin töihin minua pyydetään vaikka en edes hae (esim. linkedinin kautta). Asun Helsingissä.
Tekisi mieli vaihtaa nimi, muuttaa 500 km päähän täältä jonnekin Hyrynsalmelle ja tehdä cv jonka mukaan olen ollut työttömänä ja äitiyslomilla melkein koko aikuisikäni ja hakea johonkin hanttihommaan kaupan kassaksi. Eli hävittää tämä "menestyneen naisen" urahistoria niin tarkkaan että edes nimelläni sitä ei löydä. Näköjään en itsenäni enää saa kevyempää enkä helpompaa työtä, enkä enää jaksa sekuntiakaan oman alan töitäni. Olen niihin täysin uupunut ja kyllästynyt.
Onnistuisikohan tällainen? Lapsi muuttaa mukanani.
Kommentit (122)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla mahdollisuutta jäädä sapattivapaalle ja miettiä tilannetta "ajan kanssa"? Itsekin olin samassa tilanteessa. Onneksi säästöjeni avulla pystyin jäämään pois työstä jo ennen virallista eläkeikää.
Voitko ajatella, että kouluttatuisit jollekin ammattikoulutasoiselle alalle? (lähihoitaja, parturikampaaja, sähköasentaja yms). Olisi paremmat mahdollisuudet työllistyä uudelleen.
Niin, ja kyllä muuallakin Suomessa lapsi voi saada aivan hyvä koulutuksen, jopa paremman kuin Helsingissä. Ajatus Helsingin paremmudesta on vain niillä, jotka eivät koskaan ole asuneet muualla.
Olen käyttänyt opintovapaat ja kaikki opintotuet sapattivapaan muodossa ja opiskellut sinä aikana lisää voidakseni edetä urallani. Eli nämä on jo käytetty nämä vaihtoehdot. Pienen lapsen yh:na ilman opintotukia en voi opiskella muutamaa vuotta enää vaikka olisikin joku kampaaja-ala. Ap
Jos olen hyvin menestynyt asiantuntija työelämässä, niin kai sinulla on säästöjä tai omistusasunto, jota voit vuokrata? Jokin ei nyt tässä tarinassa täsmää. Jos kerran haluat neuvoja, niin kertoisit mikä tilanne oikeasti on, niin ideointikin onnistuu paremmin.
Kampaaja on ihan tuhoon tuomittu ajatus, koska maalla on valtavasti kampaajia, jalkojenhoitajia ja vastaavanlaisia pienyrittäjiä. Palkat pieniä ja vähän asiakkaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mikset vaihda täysin alaa. Jos on ollut vastuullisessa ja johtavassa asemassa, niin etkö muka pysty hyödyntämään taitojasi millään muulla alalla kuin sillä, millä nyt työskentelet? Vaikuttaa siltä, että ongelmasi on enemmänkin mielikuvituksen puute, etkä osaa miettiä, missä kaikkialla muualla voit hyödyntää taitojasi ja perustella, miksi sovellut myös toiselle alalle.
Olen hakenut paljonkin muiden alojen töitä. Mutta minulla on hyvin kapean ja spesifin alan ura (tyyliin se meteorologi), jolla olen työskennellyt ja edennyt opiskeluajoista lähtien. Olen jutellut puhelimessa paljonkin rekrytoivien päälliköiden ja rekrykonsulttien kanssa (siis liittyen paikkoihin joita haen), ja kaikki sanoo, että sinulla on niin vahva mutta hyvin kapea tuo ura ja osaaminen "että en nyt oikein tiedä että miten tähän sopisit tai tätä osaisit". Tuntuu, että olen tuhonnut urani tekemällä tällaisen uran. Ap
Kuule,käy huvikses tekemässä tämmönen,ja unohda ne oman alan vastaukset,koita katsoa uudelta kantilta asiaa!
http://www.te-palvelut.fi/te/fi/tyonhakijalle/nuoret/mihin_ammattiin/in… ja siellä avo-ammatinvalintaohjelma,oisin laittanu suoran linkin mutta en nyt saanut laitettua,kun tökkii yhteydet taas.siellä alareunassa,mee sinne...
Vierailija kirjoitti:
Ennen kuin liian idealistisesti lähtee vaihtamaan alaa suorittavalle tasolle nykyisestä kannattaa varmaan miettiä asia kunnolla läpi. Jos olet vain kyllästynyt, et burn outissa niin mieti mistä tuo johtuu? Onko oikeasti työ vai elämäsi enemmänkin joka tökkii? Yksinhuoltaja, pieni lapsi, oletko eronnut vastikää? Jos nykyinen työ tuntuu tylsältä, mitä luulet suorittavan työn sinulle antavan muuta kuin huomattavasti pienemmän palkan? Akateemisella paljon valtaa omaan työnkuvaan, monissa muissa ammateissa tuota ei ole. En millään usko ettetkö kykene oman organisaatiosi sisällä muokkaamaan yhtään tyänkuvaasi. Jos se ei tunnu mahdolliselta (esim. siirtyminen enemmän hallintoon) voit miettiä miksi työnantaja sinusta noin ajattelee. Oletko korvaamaton nykyisessä työnkuvassasi vai työnantajan mielestä liian jäykkä muokkautumaan toisenlaiseen tehtävään? Noita pohdintoja kannattaisi käydä yhdessä jonkun terapeutin/ammatinvalintapsykologin kanssa. Varmasti työnkuvan muutos onnistuu jos tunnet vahvuutesi ja kävelet kohti niitä, jos taas olet vähän kaikkeen kyllästynyt ja haluat epämääräisesti muutosta on tilanteesi paljon hankalampi.
Meillä vähennetään hallintoa koko ajan, sinne ei siirretä ketään muutakaan vaan irtisanotaan nykyisiäkin hallinnon ihmisiä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ennen kuin liian idealistisesti lähtee vaihtamaan alaa suorittavalle tasolle nykyisestä kannattaa varmaan miettiä asia kunnolla läpi. Jos olet vain kyllästynyt, et burn outissa niin mieti mistä tuo johtuu? Onko oikeasti työ vai elämäsi enemmänkin joka tökkii? Yksinhuoltaja, pieni lapsi, oletko eronnut vastikää? Jos nykyinen työ tuntuu tylsältä, mitä luulet suorittavan työn sinulle antavan muuta kuin huomattavasti pienemmän palkan? Akateemisella paljon valtaa omaan työnkuvaan, monissa muissa ammateissa tuota ei ole. En millään usko ettetkö kykene oman organisaatiosi sisällä muokkaamaan yhtään tyänkuvaasi. Jos se ei tunnu mahdolliselta (esim. siirtyminen enemmän hallintoon) voit miettiä miksi työnantaja sinusta noin ajattelee. Oletko korvaamaton nykyisessä työnkuvassasi vai työnantajan mielestä liian jäykkä muokkautumaan toisenlaiseen tehtävään? Noita pohdintoja kannattaisi käydä yhdessä jonkun terapeutin/ammatinvalintapsykologin kanssa. Varmasti työnkuvan muutos onnistuu jos tunnet vahvuutesi ja kävelet kohti niitä, jos taas olet vähän kaikkeen kyllästynyt ja haluat epämääräisesti muutosta on tilanteesi paljon hankalampi.
Luulen, että ap on akateeminen työtön, joka ei löydä oman alansa töitä. Silloin pitää vain mennä alalle, jossa on lyhyt koulutus ja työvoimapula, ja sellainen on hoitoala, joka työllistäisi myös maaseudulla ihan korvessakin. Jos maaseuduksi riittää asuminen ison kaupungin kupeessa, niin sitten voi löytyä töitä vähän laajemmalla skaalalla. Kaupungista sitten saa lapselle hoitopaikan, monet kunnathan ovat fuusioituneet ison kaupungin kanssa ja ovat samaa kuntaa, vaikka välimatka olisi lähes 100 km.
Oma tilanteeni ei ole ihan noin paha, mutta samantyylinen. Olen ollut 20 vuotta tauotta töissä (ei äitiyslomia tms) ja työtä on ollut enemmän kuin tarpeeksi. Minulla on korkea koulutus ja hyvä palkka. Olen ihan poikki! Tykkään työstäni, mutta haaveilen vuodesta trukkikuskina keskon kylmävarastolla tai muusta vastaavasta suorittavan työn paikasta. Toimettomaksi en halua jäädä.
Ymmärrän ap sinua siis ihan täysin! Haluaisin edes vähän aikaa tehdä työtä, joka alkaa kun menen työpaikalle ja päättyy kun lähden pois. Aivoni haluavat lepoa tietotyöstä! Nykyiseen työhöni haluan kyllä palata, mutta kaipaan erilaista vuotta.
Kävin painokkaan keskustelun työnantajani kanssa ja vaadin, että työmäärääni lasketaan huomattavasti ajaksi X. Vastaukseksi sain, että katsotaan. Olen mielessäni antanut deadlinen ja jos siihen mennessä ei ole tapahtunut mitään, alan tosissani hakea muuta työtä ja jään nykyisestä sapattivapaalle. Taloudellisesti olisi mahdollista vain olla vuosi, mutta haluan tehdä jotain, en vain lomailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
jos kerran menestynyt, miksi töihin ylipäätänsä? Etkö tosiaankaan onnistunu keräämään puoli miljoonaa netto omaisuutta joka voisi poikia osinkoja? Tai ei varsinaisesti niin menestynyt että osaisi rahankäyttöä.
Kirjoitinkin, että ns. menestynyt. Ja vertasin itseäni keskimääräiseen akateemiseen naiseen ja kerroin että esim. palkkani on sellaista suurempi. Mikään pohatta en sanonut olevani eikä akateemista menestystä mitata rahassa vaan esim. alan julkaisutoiminnassa tai kuinka kysytty puhuja on alan kongresseihin. Ap
Ap. Oletko julkisella sektorilla? Jotenkin nuo juttusi ei vaikuta kuuluvan normaaliin yrityselämään.
Kaikki tuo, että "saan aina tietää kuka valittiin" ja se, että korostat "muodollista koulutusta ja kokemusta".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen kuin liian idealistisesti lähtee vaihtamaan alaa suorittavalle tasolle nykyisestä kannattaa varmaan miettiä asia kunnolla läpi. Jos olet vain kyllästynyt, et burn outissa niin mieti mistä tuo johtuu? Onko oikeasti työ vai elämäsi enemmänkin joka tökkii? Yksinhuoltaja, pieni lapsi, oletko eronnut vastikää? Jos nykyinen työ tuntuu tylsältä, mitä luulet suorittavan työn sinulle antavan muuta kuin huomattavasti pienemmän palkan? Akateemisella paljon valtaa omaan työnkuvaan, monissa muissa ammateissa tuota ei ole. En millään usko ettetkö kykene oman organisaatiosi sisällä muokkaamaan yhtään tyänkuvaasi. Jos se ei tunnu mahdolliselta (esim. siirtyminen enemmän hallintoon) voit miettiä miksi työnantaja sinusta noin ajattelee. Oletko korvaamaton nykyisessä työnkuvassasi vai työnantajan mielestä liian jäykkä muokkautumaan toisenlaiseen tehtävään? Noita pohdintoja kannattaisi käydä yhdessä jonkun terapeutin/ammatinvalintapsykologin kanssa. Varmasti työnkuvan muutos onnistuu jos tunnet vahvuutesi ja kävelet kohti niitä, jos taas olet vähän kaikkeen kyllästynyt ja haluat epämääräisesti muutosta on tilanteesi paljon hankalampi.
Luulen, että ap on akateeminen työtön, joka ei löydä oman alansa töitä. Silloin pitää vain mennä alalle, jossa on lyhyt koulutus ja työvoimapula, ja sellainen on hoitoala, joka työllistäisi myös maaseudulla ihan korvessakin. Jos maaseuduksi riittää asuminen ison kaupungin kupeessa, niin sitten voi löytyä töitä vähän laajemmalla skaalalla. Kaupungista sitten saa lapselle hoitopaikan, monet kunnathan ovat fuusioituneet ison kaupungin kanssa ja ovat samaa kuntaa, vaikka välimatka olisi lähes 100 km.
En ole koskaan ollut päivääkään työtön. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ap. Oletko julkisella sektorilla? Jotenkin nuo juttusi ei vaikuta kuuluvan normaaliin yrityselämään.
Kaikki tuo, että "saan aina tietää kuka valittiin" ja se, että korostat "muodollista koulutusta ja kokemusta".
Olen. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ap on tosissaan (mitä kyllä vähän epäilen, jotenkin jankkaava tyyli, mikään mitä ehdotetaan ei käy..), niin hänenä käyttäisin sitä akateemista osaamista ja opiskelisin työn ohessa sitä "kiinnostavaa" alaa. Hyrynsalmelle muuttaminen ei kyllä ole ratkaisu tuohon ongelmaan. Ensinnäkin pääkaupunkiseudulta muuttaminen johonkin pieneen random paikkaan, johon ei ole mitään siteitä (sukulaisia, lapsuuden kotipaikka tms.), tulee varmasti olemaan aika vaikeaa. Ei tunne ketään eikä ole mitään tekemistä. Pienet paikkakunnat on sisäänpäin lämpiäviä, joten pienen lapsen yh:na todennäköisesti ihmisiin tutustuminen on todella vaikeaa. Toiseksi tuskin saa niitä töitäkään. Kaupankassaksikin otetaan taatusti enemmin se kylillä kaikille tuttu maija, kuin joku aivan outo, joka ei ole edes asunut paikkakunnalla pitkään. Että vähän realismia peliin. Jos oma ala noin yököttää, niin silloin täytyy miettiä ne omat vahvuudet ja yrittää löytää sitä kautta uusi leipäpuu.
Noista apn kirjoituksista voi päätellä, että hän on tutkija/vastaava asiantuntija kapealla alalla eikä enää jaksa työtään. Ei se hallinnolliselle puolelle siirtyminen niin vaikeaa ole jos osaaminen on oikeaa, tiedehallinnossakin paljon paikkoja. Eniten taitaa olla oma asenne nyt ongelmana, selkeästikään ei ole mitään mikä kiinnostaisi, paljon sellaista mikä ei kiinnosta (oma työ, hoitoala jne). Ajatus vain päästä vähemmällä töistä kuin nyt tekee, ei kuitenkaan burn out vaan kyllästys? Selvitä oma pääsi ja omat kykysi. Jos sinulla lahjoja joita oikeasti pystyisit hyödyntämään muualla ja koet tuon tärkeäksi niin mene sitä kohti. Hallintokokemusta saa esim. tieteellisistä seuroista ammattiyhdistyksistä, yhdistyksistä jne ihan vapaaehtoispuolelta, voi lukea hallintotieteitäkin vaikka avoimessa jos tuo oikeasti se oma juttu. Mutta jos kyllästyminen omaan elämään se juttu tuon selkeyttäminen helpompaa terapiassa kuin uudessa työssä pienemmällä palkalla vieläkin murjottaen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jos kerran menestynyt, miksi töihin ylipäätänsä? Etkö tosiaankaan onnistunu keräämään puoli miljoonaa netto omaisuutta joka voisi poikia osinkoja? Tai ei varsinaisesti niin menestynyt että osaisi rahankäyttöä.
Kirjoitinkin, että ns. menestynyt. Ja vertasin itseäni keskimääräiseen akateemiseen naiseen ja kerroin että esim. palkkani on sellaista suurempi. Mikään pohatta en sanonut olevani eikä akateemista menestystä mitata rahassa vaan esim. alan julkaisutoiminnassa tai kuinka kysytty puhuja on alan kongresseihin. Ap
Jos palkkasi on keskimääräistä suurempi, niin miten sitten olet rahaton eikä ole varaa mennä duunarialan lyhyeen koulutukseen? Itse olen tuollaisen mainitsemasi uran tehnyt ihan oikeasti ja muuttanut maalle, mutta en ihan tyhjän päälle. Jäähän työurasta nyt jotain omaisuuttakin, jos sitä todella on ollut.
On ihan hyödyntöntä korostaa joka viestissä sitä, mitä olet tehnyt ja miten menestynyt olet ja kuinka työnantajat tarjoavat pomon paikkoja kultalautasella, kun sillä työkokemuksellasi ei kerran ole käyttöä maaseudun oloissa.
Ja mikään ratkaisu ei käy, toistat vain samaa tarinaa viesti viestin perään niin kuin provot yleensä. Provoissa on aina se juoni, että ongelmaan ei ratkaisua löydy.
Sopisiko ap sulle tässä kohtaa pikemminkin pieni sapattivapaa? Esim. vuorotteluvapaa, jos työvuodet riittävät, tai pieni oma palkaton virkavapaa jos on säästöjä. Pääsisit vähäksi aikaa irti, ja työnantaja joutuisi oikeasti miettimään esim. työnjakoa uudelleen jakaessaan sun töitä muille. Ja ei tarvitsisi antaa medialle haastatteluja vaan puhelin pysyisi kiinni.
Jospa näin löytäisit uutta intoa työhösi, tai sitten ehtisit miettiä elämän uuden suunnan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnistuuhan tuo ja työtäkin saat kun valehtelet CVssä. Itse esimerkiksi en enää halua esimiesasemaan joten laitan vain rivityöntekijän tittelin. Kukaan ei voi asiaa tarkistaa kun ko yritys on lopettanut jo vuosia sitten. Eikä ne mihinkään siivoojan tai kaupankassan töihin taustoja kysele. Asenne ratkaisee, ole innokas ja varsinkin innokas oppimaan. Aivan ihanaa olla työssä jossa ei ole tulosvastuussa eikä illalla tarvitse miettiä työasioita. En ymmärrä miksi jotkut haluaa väkisellä vastuuta ja mainetta ja kunniaa ja korkean palkan josta verottaja vie niin ison summan että käteen jää sama kuin kaupan kassalla. Työpäivät on lyhyet ja aikaa jää harrastamiseen, jolla voi myöskin tienata lisää. Rohkeasti vain uutta päin. Vanhana harmittaa jos et nyt uskalla.
Vierailija kirjoitti:
Ryhdy yrittäjäksi. Et ole kenellekään tilivelvollinen taustastasi.
Mulla on tavallaan samanlainen tilanne. Ajauduin tälle ajalle aikoinaan kun en tiennyt mitä oikein halusin elämältä, hyvä CV ja saan kyllä suht helposti töitä tältä alalta, mutta kun tää työ tekeen mut todella onnettomaksi ja palan vaan loppuun hektisessä työssä. Nyt olen alkanut katsoa itsetyöllistymisen mahdollisuuksia, jotain missä voin itse määrätä aikatauluni, jotain mistä nautin ja vastaa arvojani. En usko, että kaupan kassan elämä sua tekee onnelliksi pidemmällä aikavälillä ja mäkin suosittelisen just tutkimaan yrittäjyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap. Oletko julkisella sektorilla? Jotenkin nuo juttusi ei vaikuta kuuluvan normaaliin yrityselämään.
Kaikki tuo, että "saan aina tietää kuka valittiin" ja se, että korostat "muodollista koulutusta ja kokemusta".
Olen. Ap
Hae ensin työkiertoon nykyisellä paikkakunnallasi johonkin toiseen virastoon. Pääset vaihtamaan työkuvioita, mutta lapsen hoitopaikkaan ei tule muutosta. Työkierrossa voisi päästä tekemään vähemmän vastuullista ja stressaavaa työtä. Sieltä saatu kokemus saattaisi sitten auttaa muutoksessa eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap. Oletko julkisella sektorilla? Jotenkin nuo juttusi ei vaikuta kuuluvan normaaliin yrityselämään.
Kaikki tuo, että "saan aina tietää kuka valittiin" ja se, että korostat "muodollista koulutusta ja kokemusta".
Olen. Ap
Hah. Mäkin arvasin tuon!
No mulla on toinen idea. Koitat etsiä kumppanin jonka turvin voit jäädä töistä pois. Epäilen ettei se sovi sinun arvomaailmaasi, mutta se olisi hyvä tekosyy saada hengähdystaukoa.
Mutta on mulla kolmaskin idea. Sanoit olevasi kolmivuotiaan (?) lapsen yksinhuoltaja. Voiko tämä mitenkään vaikuttaa siihen että olet väsynyt työhösi? Aamulla herätys, lapselle aamupalat, vaatteet päälle, lapsi tarhaan, sitten töihin, töistä pois, lapsi pois tarhasta, lapselle ruokaa ja hups onkin ilta. Se on minusta todella väsyttävää jos ei ole ketään toista. Voiko se olla osasyynä? Jos on, voisiko siihen keksiä jotain vaihtelua?
-eri
Kaupan kassat on ainakin pääkaupunkiseudulla sellaisi ripeitä, näppäriä, nopeita ja työssä joustavia opiskelijatyttöjä. Siihen hommaan ei kelpaa esim. vanhemmat miehet tai joustamattomat henkilöt. Näillä on töitä yllinkyllin. Suurin ongelma on huolehtia, että ei tienaa liikaa, jotta se ei olisi pois opintotuista.
Luulen, että työmarkkinatilanne Hyrynsalmella on vaikeampi. Voihan sinnekin tosin hakea ennen muuttoa.
Metrossa mainostettiin Pohjois-Karjalaa ja miten siellä löytyy jotain duunia.
Ennen kuin liian idealistisesti lähtee vaihtamaan alaa suorittavalle tasolle nykyisestä kannattaa varmaan miettiä asia kunnolla läpi. Jos olet vain kyllästynyt, et burn outissa niin mieti mistä tuo johtuu? Onko oikeasti työ vai elämäsi enemmänkin joka tökkii? Yksinhuoltaja, pieni lapsi, oletko eronnut vastikää? Jos nykyinen työ tuntuu tylsältä, mitä luulet suorittavan työn sinulle antavan muuta kuin huomattavasti pienemmän palkan? Akateemisella paljon valtaa omaan työnkuvaan, monissa muissa ammateissa tuota ei ole. En millään usko ettetkö kykene oman organisaatiosi sisällä muokkaamaan yhtään tyänkuvaasi. Jos se ei tunnu mahdolliselta (esim. siirtyminen enemmän hallintoon) voit miettiä miksi työnantaja sinusta noin ajattelee. Oletko korvaamaton nykyisessä työnkuvassasi vai työnantajan mielestä liian jäykkä muokkautumaan toisenlaiseen tehtävään? Noita pohdintoja kannattaisi käydä yhdessä jonkun terapeutin/ammatinvalintapsykologin kanssa. Varmasti työnkuvan muutos onnistuu jos tunnet vahvuutesi ja kävelet kohti niitä, jos taas olet vähän kaikkeen kyllästynyt ja haluat epämääräisesti muutosta on tilanteesi paljon hankalampi.