Lue keskustelun säännöt.
Olen ns. menestyvä akateeminen nainen, mutta tekisi mieli vaihtaa nimi ja aloittaa hanttihommissa 500 km päästä täältä
27.09.2019 |
Olen akateemisesti koulutettu (pidemmälle kuin vain maisteri) ja minulla on arvostettu työpaikka, keskimääräistä korkeakoulutettua naista parempi palkka, hyvä ura jne. Eli olen oikeastaan minkä vain mittapuun mukaan menestynyt nainen. Olen kuitenkin totaalisen kyllästynyt omaan alaani. Olen yrittänyt nyt useita vuosia hakea muita töitä (myös pienemmän palkan ja matalamman koulutustason, jotain ihan projektisihteerijuttujakin yms), mutta en ole päässyt niissä edes haastatteluun. Oman alan uusiin töihin minua pyydetään vaikka en edes hae (esim. linkedinin kautta). Asun Helsingissä.
Tekisi mieli vaihtaa nimi, muuttaa 500 km päähän täältä jonnekin Hyrynsalmelle ja tehdä cv jonka mukaan olen ollut työttömänä ja äitiyslomilla melkein koko aikuisikäni ja hakea johonkin hanttihommaan kaupan kassaksi. Eli hävittää tämä "menestyneen naisen" urahistoria niin tarkkaan että edes nimelläni sitä ei löydä. Näköjään en itsenäni enää saa kevyempää enkä helpompaa työtä, enkä enää jaksa sekuntiakaan oman alan töitäni. Olen niihin täysin uupunut ja kyllästynyt.
Onnistuisikohan tällainen? Lapsi muuttaa mukanani.
Kommentit (122)
Ymmärrän aloittajaa täysin, mutta ennen varsinaiseen aiheeseen siirtymistä muutamia kommentteja muille kommentoijille:
- yliopistokoulutus ei takaa erityisen hyvää kirjoitustaitoa. Kaveri korjaa erään mat-lun kurssin esseitä eikä yllättävän moni osaa kirjoittaa kieliopillisesti oikein. Moni pyytää jonkun korjailemaan nämä virheet esim. gradussaan.
- kaupan kassalle ei haluta korkeasti koulutettua vaikka kuinka selittäisi työuran vaihdosta. Kukaan ei kuitenkaan usko tähän, tai jos uskookin, niin todennäköistä on, että akateeminen pian kyllästyy työhön ja vaihtaa takaisin oman alan hommiin. Jos taas on yt-neuvotteluissa potkittu ulos tmv. niin ajatellaan että hakija etsii oman alan hommia samalla. Kummassakin tapauksessa, akateemisen uskotaan vaihtavan hommia pian.
Ap: Olen vasta opiskelija, mutta pyörittelen jatkuvasti samoja ajatuksia. Olen koko opiskeluajan koittanut miettiä mitä oikeasti haluaisin tehdä elämälläni, sillä koskaan en ole kokenut vetoa omalle alalleni. Hain muutaman kerran fysioterapeutiksi ja osteopaatiksi, mutten saanut paikkaa. Olen kotoisin pieneltä paikkakunnalta, joskus asunut ihan metsässä järven rannalla. Suku on Lapista, siellä mennyt lapsena kaikki lomat. Sielu kaipaa luontoon, mieli ei tunnu millään rauhoittuvan nykyisessä elämässä. Rahaa en koskaan kokenut tarpeelliseksi, ennen kuin ihan viime vuosina. Tuntuu että ympäristön ajatukset ovat tarttuneet minuunkin. Todellisuudessa tiedän että olisin onnellinen pienelläkin palkalla.
Mitään en uskalla asialle tehdä. Opintoni alkavat olla siinä vaiheessa, että täytyy alaa etsimään osa-aikaista hommaa omalla alalla. Suunnitelma on aloittaa säästäminen heti ja siirtyä työelämään mahdollisimman pian. Joidenkin vuosien jälkeen etätyön pitäisi olla mahdollista ja toivottavasti jossain vaiheessa myös etätyön. Ehkä pienemmällä työmäärällä ja kauempana kaupungista voisin löytää tasapainon. Jää nähtäväksi. Sen tiedän, että koko elämääni en halua istua toimistolla räpeltämässä koodia tai analysoimassa tilastoja. :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin ihan samaa. Palkka noin 100te/vuosi, vastuuta tullut jatkuvasti lisää, jota en ole koskaan pyytänyt.
Pomo kehuu maasta taivaaseen, mutta oikeasti työ ei nappaa. Miksen saanut olla vain rivikoodari.
Mietin jatkuvasti jos rupeisi vaikka kaivamaan ojia. Ei olisi ainakaan ns. Bullshit-työ.