Anoppi ja anopin ”kunnollinen maalaisjoulu”

Sanot joo tullaan ja aatonaattona tuleekin vatsatauti.

Sen ainoan kerran kun olen ollut anoppilassa jouluaterialla, niin mieheni kanssa istuttiin olohuoneessa odottamassa vuoroa, kun anoppi, miehensä sekä lempilapsi puolisoineen söivät. Me saatiin sit jämät mikrossa lämmitettynä. Meidät oli kutsuttu syömään, mutta en kokenut olevani kovin tervetullut. Jouluateriakutsuja on tullut myöhemminkin, mutta jostain syystä ei olla päästy paikalle.

Lapsiperhe vs. appivanhemmat kirjoitti:

Olen valinnut puolison, en hänen vanhempiaan. Valitettavasti harva miniä ja vävy pitää anopistaan ja appiukostaan. Ja joskus puolison sisarukset ovat sellaisia, että ihmissuhteista ei tule mitään. Näin se vaan on. Joskus lapsiperhe asuu pahimmassa tapauksessa appivanhempien naapureina tai samalla paikkakunnalla. Joskus välimatkaa on satoja kilometriä.

En ymmärrä emmekä noudata anoppilasta tulevia toivomusmääräyksiä. Ihmettelen, eikö näillä 70+-eläkeläisillä ole muuta tekemistä kuin kytätä aikuisten lastensa ja lastenlastensa asioita, tekemisiä, menemisiä ja tulemisia? Jatkuvasti pitää soitella, kysellä, nuuskia, tiedustella, udella, urkkia ja lähetellä jonninjoutavia viestejä. Yllätyskyläilyt ovat rasittavimpia. Nämä uteliaat eläkeläiset voisivat mennä toisten eläkeläisten kanssa Osuuspankin, Säästöpankin tai Nordean retkille. Emme halua viettää anoppilassa kesälomaa, syyslomaa, joululomaa, talvilomaa, pääsiäistä ja juhannusta. Mitenkähän sitä on niin vaikea ymmärtää?

Meidän aikuinen lapsi muutti isovanhempien naapuriin kun lähti opiskelemaan, kerrostalossa siis naapurikämpän omistaja lähti pitkäksi aikaa ulkomaille ja otti nuoren vuokralaiseksi sen ajaksi. Isovanhemmat kyttäsivät oikein huolella, vaativat että nuori kävisi heidän luona syömässä ettei tarvitse laittaa itse ruokaa, kun nuorella oli kavereita istumassa iltaa ennen viihteelle lähtöä, isovanhemmilta tuli meille kantelupuhelua, ja kun nuori toi joskus jonkun tapailukumppanin luokseen yöksi, niin siitäkin kielittiin heti. Lopulta nuori ei enää jaksanut sitä kyttäämistä, vaan muutti toiselle puolelle kaupunkia tuplasti kalliimpaan asuntoon.

Missä välissä nainen käy armeijan, kysyy palstapersu

Vierailija kirjoitti:

Lapsiperhe vs. appivanhemmat kirjoitti:

Olen valinnut puolison, en hänen vanhempiaan. Valitettavasti harva miniä ja vävy pitää anopistaan ja appiukostaan. Ja joskus puolison sisarukset ovat sellaisia, että ihmissuhteista ei tule mitään. Näin se vaan on. Joskus lapsiperhe asuu pahimmassa tapauksessa appivanhempien naapureina tai samalla paikkakunnalla. Joskus välimatkaa on satoja kilometriä.

En ymmärrä emmekä noudata anoppilasta tulevia toivomusmääräyksiä. Ihmettelen, eikö näillä 70+-eläkeläisillä ole muuta tekemistä kuin kytätä aikuisten lastensa ja lastenlastensa asioita, tekemisiä, menemisiä ja tulemisia? Jatkuvasti pitää soitella, kysellä, nuuskia, tiedustella, udella, urkkia ja lähetellä jonninjoutavia viestejä. Yllätyskyläilyt ovat rasittavimpia. Nämä uteliaat eläkeläiset voisivat mennä toisten eläkeläisten kanssa Osuuspankin, Säästöpankin tai Nordean retkille. Emme halua viettää anoppilassa kesälomaa, syyslomaa, joululomaa, talvilomaa, pääsiäistä ja juhannusta. Mitenkähän sitä on niin vaikea ymmärtää?

Meidän aikuinen lapsi muutti isovanhempien naapuriin kun lähti opiskelemaan, kerrostalossa siis naapurikämpän omistaja lähti pitkäksi aikaa ulkomaille ja otti nuoren vuokralaiseksi sen ajaksi. Isovanhemmat kyttäsivät oikein huolella, vaativat että nuori kävisi heidän luona syömässä ettei tarvitse laittaa itse ruokaa, kun nuorella oli kavereita istumassa iltaa ennen viihteelle lähtöä, isovanhemmilta tuli meille kantelupuhelua, ja kun nuori toi joskus jonkun tapailukumppanin luokseen yöksi, niin siitäkin kielittiin heti. Lopulta nuori ei enää jaksanut sitä kyttäämistä, vaan muutti toiselle puolelle kaupunkia tuplasti kalliimpaan asuntoon.

Olisin muuttanut minäkin

Vierailija kirjoitti:

Sen ainoan kerran kun olen ollut anoppilassa jouluaterialla, niin mieheni kanssa istuttiin olohuoneessa odottamassa vuoroa, kun anoppi, miehensä sekä lempilapsi puolisoineen söivät. Me saatiin sit jämät mikrossa lämmitettynä. Meidät oli kutsuttu syömään, mutta en kokenut olevani kovin tervetullut. Jouluateriakutsuja on tullut myöhemminkin, mutta jostain syystä ei olla päästy paikalle.

Meillä on samaa asetelmaa. Kälyt perheineen tulee aina ensin. Jopa meidän häissä käly nostettiin keskipisteeksi. Ei ehditty myöskään kahville seuraavana päivänä kun käly piti viedä ostoksille, appivanhempien piikkiin totta kai. Me saatiin häälahjaksi sen verran rahaa että sillä maksoi appivanhempien hotellin😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen ainoan kerran kun olen ollut anoppilassa jouluaterialla, niin mieheni kanssa istuttiin olohuoneessa odottamassa vuoroa, kun anoppi, miehensä sekä lempilapsi puolisoineen söivät. Me saatiin sit jämät mikrossa lämmitettynä. Meidät oli kutsuttu syömään, mutta en kokenut olevani kovin tervetullut. Jouluateriakutsuja on tullut myöhemminkin, mutta jostain syystä ei olla päästy paikalle.

Meillä on samaa asetelmaa. Kälyt perheineen tulee aina ensin. Jopa meidän häissä käly nostettiin keskipisteeksi. Ei ehditty myöskään kahville seuraavana päivänä kun käly piti viedä ostoksille, appivanhempien piikkiin totta kai. Me saatiin häälahjaksi sen verran rahaa että sillä maksoi appivanhempien hotellin😂

Jaa, noin ilmiselvää siis että kyseessä oli miehen sisko eikä veli.

Monta vuotta on tuosta kulunut, nykyään meillä on pari lastakin. Meidän lapset on korkealla anopin arvoasteikossa, ihan vain muutaman pykälän alempana kuin kälyn koirien alapuolella 😂

Jostain syystä ei hirveästi olla tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen ainoan kerran kun olen ollut anoppilassa jouluaterialla, niin mieheni kanssa istuttiin olohuoneessa odottamassa vuoroa, kun anoppi, miehensä sekä lempilapsi puolisoineen söivät. Me saatiin sit jämät mikrossa lämmitettynä. Meidät oli kutsuttu syömään, mutta en kokenut olevani kovin tervetullut. Jouluateriakutsuja on tullut myöhemminkin, mutta jostain syystä ei olla päästy paikalle.

Meillä on samaa asetelmaa. Kälyt perheineen tulee aina ensin. Jopa meidän häissä käly nostettiin keskipisteeksi. Ei ehditty myöskään kahville seuraavana päivänä kun käly piti viedä ostoksille, appivanhempien piikkiin totta kai. Me saatiin häälahjaksi sen verran rahaa että sillä maksoi appivanhempien hotellin😂

Vähän samaa meilläkin. Meidän lapsista on kyllä tykätty, ja pidin isovanhempien suhtautumista normaalina kunnes miehen sisko sai lapsia. Ne muksut ovat kuulkaa jumalasta seuraavia, jos ei peräti toisinpäin. Ihan äkkiseltään arvioiden siskon lapsille ostetaan vuodessa tuhansien eurojen arvosta tavaraa, meidänkin lapsille toki arvokkaita lahjoja jouluna ja synttärinä, mutta räikeä ero silti. Kun esikoisemme pääsi ylioppilaaksi hyvillä arvosanoilla, juhlissa isovanhemmat hehkuttivat enemmän siskon lapsen peruskoulussa saamaa harrastusaineen stipendiä.

Lapsiperhe vs. appivanhemmat kirjoitti:

Olen valinnut puolison, en hänen vanhempiaan. Valitettavasti harva miniä ja vävy pitää anopistaan ja appiukostaan. Ja joskus puolison sisarukset ovat sellaisia, että ihmissuhteista ei tule mitään. Näin se vaan on. Joskus lapsiperhe asuu pahimmassa tapauksessa appivanhempien naapureina tai samalla paikkakunnalla. Joskus välimatkaa on satoja kilometriä.

En ymmärrä emmekä noudata anoppilasta tulevia toivomusmääräyksiä. Ihmettelen, eikö näillä 70+-eläkeläisillä ole muuta tekemistä kuin kytätä aikuisten lastensa ja lastenlastensa asioita, tekemisiä, menemisiä ja tulemisia? Jatkuvasti pitää soitella, kysellä, nuuskia, tiedustella, udella, urkkia ja lähetellä jonninjoutavia viestejä. Yllätyskyläilyt ovat rasittavimpia. Nämä uteliaat eläkeläiset voisivat mennä toisten eläkeläisten kanssa Osuuspankin, Säästöpankin tai Nordean retkille. Emme halua viettää anoppilassa kesälomaa, syyslomaa, joululomaa, talvilomaa, pääsiäistä ja juhannusta. Mitenkähän sitä on niin vaikea ymmärtää?

Olisi mielenkiintoista tietää, millaista näiden lapsiinsa ja lapsenlapsiinsa takertuvien ihmisten elämä noin muuten on ja on ollut. Onko heille lapset ja perhe olleet elämän pääasiallinen sisältö? Kuuluvatko he niihin, joilla ei ole lasten muutettua omilleen ollut puolison kanssa enää mitään puhuttavaa? Ja siksi on tärkeää olla tiiviisti yhteydessä lapsiin, jotta olisi edes jotain puhuttavaa puolison kanssa? Mitä he harrastavat ja muuten tekevät? Keitä he tapaavat ja kuinka usein? Vai möllöttävätkö vain kotona  ja ainoat tapaamiset ovat lapset ja lapsenlapset? 

Meillä ne kälyt perheineen saa ne makkarit. Juuri siksi me (kaukaa tulevat tuössäkäyvät joilla pieninmät lapset) nukumme siinä kaikkien potkittavina.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tässä ongelma ei suinkaan ole anoppi, vaan ap. asenne. Mitä jos kasvaisit aikuiseksi ja puhuisit miehesi kanssa.

Ja ihan itse olet valinnut puolisosi, jonka mukana tulevat hänen sukunsa, ystävät, tapansa jne.

Ja jos haluat hyvän parisuhteen, sun on liikuttava epämukavuus alueella, tehtävä kompromisseja, mentävä puolitiehen vastaan, joskus luovuttava omista periaatteistaan ja tavoitteestaan ja jos mies haluaa joskus joulun vieton anopin luona, sun on vain uhrauduttava ja kunnioitettava miehesi päätöstä. Ihan samalla tavalla voi sun mies ajatella sinun vanhemmista, eikä kaikki siellä miellytä häntä.

Sukulaissuhteet eivät ole sen kummempia, kuin naapurisuhteet tai työpaikalla työkaverit tai kumppanin ystävyyssuhteet, joita tulee vain sietää ja tehdä kompromisseja, jos ne ei mielyttäisikään, mutta miehelle ne on tärkeintä.

Ap. ehdon asenne ja inho miehen äitiä kohtaan voi tuhota teidän parisuhteen, jos rakentavaa keskusteluyhteyttä ei ole ja sitä pitää purkaa jossakin keskustelupalstalla jo kuukausia ennen.

Entä appi ja miehen sisaret? Ovatko he yhtä punainen vaate sinulle?

Jotenkin kommenteista huokuu ehdottomuutesi, etkä halua tehdä mistään kompromisseja ja liikkua epämukavuusalueella, vaan tuijotat vain omaan napaasi, joka ei ennusta hyvää parisuhteelle.

Osaatko sinä lainkaan lukea?

Siellä on vietetty jouluja. Minä en vain halua viettää siellä kaikkia jouluja.

Minä inhoan anopin tapaa jyrätä sitä omaa tahtonsa aina läpi aivan käsittämättömillä tempuilla. Suoranaisella häirinnällä.

Eikä miehenikään tästä käytöksestä pidä. Minä olen se joka pitää yllä jonkinlaisia välejä tuonne.

Ap

Tätä on kysytty monta kertaa, mutta kysytään vielä.

Mikä on ongelmasi?

Pyydä miestäsi soittamaan äidilleen ja kertomaan ette tule jouluksi anopin luokse.

Ja se on siinä. Ei tarvitse piehtaroida ja haukkua anoppia, joka vie positiivista energiaa ja elämän iloa.

Jos anopille ei mene sana perille, ette vastaa puheluihin ja viesteihin.

Uskomattomatonta kuinka ongelmattomuudesta saadaan ongelma ja murehditaan 3kk jo etukäteen.

Voihan olla, että anoppisi sairastuu tai jopa kuolee ensi viikolla tai sekin on mahdollista ettei mitään perhejoulua tule.

Ei ihme jos on hirveä stressi ja kiire, kun asioita murehditaan ja harmitellaan jo etukäteen, vaikka mitään ei ole vielä tapahtunut. Eikö kannata itkeä ja murehtia, kun se on ajankohtainen.

Tämä. Ihmettelen kyllä minäkin, että ihmiset jaksaa tehdä ongelman joulusta heti kun kesälomat on lusittu ja luultavasti sama tressi ja hampaiden kiristys , sitten kun joulu on vietetty ja alkaa juhannuksen vietto ongelma iskeä päälle.  Enkä kyllä ymmärrä, että jonkun anoppi /oma äiti voi olla niin omituinen, ettei ymmärrä, ettei joku matkusta 700km päähän joulun viettoon tai edes 100km päähän. Ja ettei muka normaali sanominen riitä, ettei tulla. Ja varsinkin kun huomaa, ettei näitä vieraita edes kiinnosta tulla. Kuka haluaa juhliin ihmisiä, jotka ei sinne oikeasti halua tulla? Luulis siitä jo tunnelmankin kärsivän. Ja eniten ihmettelen ap:n miestä, joka ei voi tehdä  äidilleen selväksi, että ei tulla, kun ei haluta . 

Ja ap voi ihan hyvin ESTÄÄ anopin numeron, niin ei tarvii jankuttaa samaa asiaa anopin kanssa kuukausia.

Hoitakoon mies äitinsä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ne kälyt perheineen saa ne makkarit. Juuri siksi me (kaukaa tulevat tuössäkäyvät joilla pieninmät lapset) nukumme siinä kaikkien potkittavina.

Ap

Näinhän se menee. Jos muut ehtii joulun viettoon lyhemmistä matkoista ennen teitä, he valtaavat makkarit. Kukapa sitä haluasi nukkua "kaikkien potkittavina". Ja jokainen myös itse ajattelee ansainneensa sen oman makkarin, ei ne osaa teitä sen kummemmin arvottaa sen takia, että käytte töissä ja teillä on koulua käyviä lapsia. Enimmäkseenhän me kaikki käydään töissä ja monella on myös niitä lapsia. Normaali elämää, vaikka sinä selvästi yrität esittää hiukan martyyriä malliin: me käydään töissä ja meillä on kouluikäiset lapset ja lasten jutut koulusta jne jne. Ne on kuitenkin suurimmalle osalla ihmisiä ihan normi juttuja eikä niillä pääse nousemaan jalustalle ja saamaan parempaa palvelua esim anoppilassa jouluna.

Mutta älä hyvä ihminen mene, kun se kerran on noin vaikeaa.  Ja sano anopille suoraan , että nyt perkele uskot, me ei tulla nyt eikä enää ikinä. Niin loppuu se riesa kokonaan. Poistat koko anopin elämästäsi.

Ja kukapa sinua käskee/pakottaa vastaamaan anopin soittoihin? Ei kukaan. Oma valinta. 

Sain mielettömän ihanan mielenrauhan itselleni, kun tajusin että tämä pahansuova nainen on mieheni äiti, ei minun. Minun EI tarvitse kuunnella valitusta ja ilkeilyä, suoranaista v---lua. Päätin etten enää vastaa hänen puheluihin, en lähde hänen luokseen enää kuin pakon edessä, en lähetä mieheni puolesta äitienpäivä-, synttäri- eikä muita kortteja enää jne. 

Elämä on sen jälkeen ollut keveää =)) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ne kälyt perheineen saa ne makkarit. Juuri siksi me (kaukaa tulevat tuössäkäyvät joilla pieninmät lapset) nukumme siinä kaikkien potkittavina.

Ap

Näinhän se menee. Jos muut ehtii joulun viettoon lyhemmistä matkoista ennen teitä, he valtaavat makkarit. Kukapa sitä haluasi nukkua "kaikkien potkittavina". Ja jokainen myös itse ajattelee ansainneensa sen oman makkarin, ei ne osaa teitä sen kummemmin arvottaa sen takia, että käytte töissä ja teillä on koulua käyviä lapsia. Enimmäkseenhän me kaikki käydään töissä ja monella on myös niitä lapsia. Normaali elämää, vaikka sinä selvästi yrität esittää hiukan martyyriä malliin: me käydään töissä ja meillä on kouluikäiset lapset ja lasten jutut koulusta jne jne. Ne on kuitenkin suurimmalle osalla ihmisiä ihan normi juttuja eikä niillä pääse nousemaan jalustalle ja saamaan parempaa palvelua esim anoppilassa jouluna.

Mutta älä hyvä ihminen mene, kun se kerran on noin vaikeaa.  Ja sano anopille suoraan , että nyt perkele uskot, me ei tulla nyt eikä enää ikinä. Niin loppuu se riesa kokonaan. Poistat koko anopin elämästäsi.

Ja kukapa sinua käskee/pakottaa vastaamaan anopin soittoihin? Ei kukaan. Oma valinta. 

Kälyjen perheistä kukaan ei käy töissä ja ne heidän lapsensa on täysikäisiä.

Asuvat niin lähellä että voisivat tulla päiväseltään.

Ja he saapuvat sinne meudän jälkeen mutta anoppi suorittaa huonejaon.

Anoppi soitti näennäisesti nuorimmalle lapselle synttärionnittelupuhelun.siksi hänelle vastattiin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tässä ongelma ei suinkaan ole anoppi, vaan ap. asenne. Mitä jos kasvaisit aikuiseksi ja puhuisit miehesi kanssa.

Ja ihan itse olet valinnut puolisosi, jonka mukana tulevat hänen sukunsa, ystävät, tapansa jne.

Ja jos haluat hyvän parisuhteen, sun on liikuttava epämukavuus alueella, tehtävä kompromisseja, mentävä puolitiehen vastaan, joskus luovuttava omista periaatteistaan ja tavoitteestaan ja jos mies haluaa joskus joulun vieton anopin luona, sun on vain uhrauduttava ja kunnioitettava miehesi päätöstä. Ihan samalla tavalla voi sun mies ajatella sinun vanhemmista, eikä kaikki siellä miellytä häntä.

Sukulaissuhteet eivät ole sen kummempia, kuin naapurisuhteet tai työpaikalla työkaverit tai kumppanin ystävyyssuhteet, joita tulee vain sietää ja tehdä kompromisseja, jos ne ei mielyttäisikään, mutta miehelle ne on tärkeintä.

Ap. ehdon asenne ja inho miehen äitiä kohtaan voi tuhota teidän parisuhteen, jos rakentavaa keskusteluyhteyttä ei ole ja sitä pitää purkaa jossakin keskustelupalstalla jo kuukausia ennen.

Entä appi ja miehen sisaret? Ovatko he yhtä punainen vaate sinulle?

Jotenkin kommenteista huokuu ehdottomuutesi, etkä halua tehdä mistään kompromisseja ja liikkua epämukavuusalueella, vaan tuijotat vain omaan napaasi, joka ei ennusta hyvää parisuhteelle.

Osaatko sinä lainkaan lukea?

Siellä on vietetty jouluja. Minä en vain halua viettää siellä kaikkia jouluja.

Minä inhoan anopin tapaa jyrätä sitä omaa tahtonsa aina läpi aivan käsittämättömillä tempuilla. Suoranaisella häirinnällä.

Eikä miehenikään tästä käytöksestä pidä. Minä olen se joka pitää yllä jonkinlaisia välejä tuonne.

Ap

Tätä on kysytty monta kertaa, mutta kysytään vielä.

Mikä on ongelmasi?

Pyydä miestäsi soittamaan äidilleen ja kertomaan ette tule jouluksi anopin luokse.

Ja se on siinä. Ei tarvitse piehtaroida ja haukkua anoppia, joka vie positiivista energiaa ja elämän iloa.

Jos anopille ei mene sana perille, ette vastaa puheluihin ja viesteihin.

Uskomattomatonta kuinka ongelmattomuudesta saadaan ongelma ja murehditaan 3kk jo etukäteen.

Voihan olla, että anoppisi sairastuu tai jopa kuolee ensi viikolla tai sekin on mahdollista ettei mitään perhejoulua tule.

Ei ihme jos on hirveä stressi ja kiire, kun asioita murehditaan ja harmitellaan jo etukäteen, vaikka mitään ei ole vielä tapahtunut. Eikö kannata itkeä ja murehtia, kun se on ajankohtainen.

Tämä. Ihmettelen kyllä minäkin, että ihmiset jaksaa tehdä ongelman joulusta heti kun kesälomat on lusittu ja luultavasti sama tressi ja hampaiden kiristys , sitten kun joulu on vietetty ja alkaa juhannuksen vietto ongelma iskeä päälle.  Enkä kyllä ymmärrä, että jonkun anoppi /oma äiti voi olla niin omituinen, ettei ymmärrä, ettei joku matkusta 700km päähän joulun viettoon tai edes 100km päähän. Ja ettei muka normaali sanominen riitä, ettei tulla. Ja varsinkin kun huomaa, ettei näitä vieraita edes kiinnosta tulla. Kuka haluaa juhliin ihmisiä, jotka ei sinne oikeasti halua tulla? Luulis siitä jo tunnelmankin kärsivän. Ja eniten ihmettelen ap:n miestä, joka ei voi tehdä  äidilleen selväksi, että ei tulla, kun ei haluta . 

Ja ap voi ihan hyvin ESTÄÄ anopin numeron, niin ei tarvii jankuttaa samaa asiaa anopin kanssa kuukausia.

Hoitakoon mies äitinsä.

Meillä ei olla väännetty anopin kanssa joulusta, kaikesta muusta kyllä. Ihan hyödytöntä sanoa ei tuollaiselle ihmiselle, koska hän ei yksinkertaisesti ymmärrä, että maailma ei todellakaan pyöri hänen napansa ympärillä. Kyllähän tuollainen kutsusta kieltäytyminen on suorastaan rikos. Ensin suututaan, marttyroidaan, käytetään kaikkia suostuttelukeinoja, että saadaan se oma pää pidettyä. Mitä sitten vaikka miniä ei viihdy, kunhan hänen korkeutensa saa oman visionsa maalaisjoulusta toteutettua!

Ja pistää mies laittamaan tuollaiselle äidille stoppi! Hahahaha! Meillä mies ei vieläkään oikein tajua, että äitinsä käytös ei ole normaalia, kun on lapsesta saakka oppinut siihen, että äidin mieltä ei saa pahoittaa. Mies kumminkin 40 + Ei se anoppi ota poikansa sanomisia tosissaan. Mua nykyään vähän paremmin, kun olen tässä vuosien saatossa tehnyt selväksi, että minä en hänen kynnysmatokseen rupea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tässä ongelma ei suinkaan ole anoppi, vaan ap. asenne. Mitä jos kasvaisit aikuiseksi ja puhuisit miehesi kanssa.

Ja ihan itse olet valinnut puolisosi, jonka mukana tulevat hänen sukunsa, ystävät, tapansa jne.

Ja jos haluat hyvän parisuhteen, sun on liikuttava epämukavuus alueella, tehtävä kompromisseja, mentävä puolitiehen vastaan, joskus luovuttava omista periaatteistaan ja tavoitteestaan ja jos mies haluaa joskus joulun vieton anopin luona, sun on vain uhrauduttava ja kunnioitettava miehesi päätöstä. Ihan samalla tavalla voi sun mies ajatella sinun vanhemmista, eikä kaikki siellä miellytä häntä.

Sukulaissuhteet eivät ole sen kummempia, kuin naapurisuhteet tai työpaikalla työkaverit tai kumppanin ystävyyssuhteet, joita tulee vain sietää ja tehdä kompromisseja, jos ne ei mielyttäisikään, mutta miehelle ne on tärkeintä.

Ap. ehdon asenne ja inho miehen äitiä kohtaan voi tuhota teidän parisuhteen, jos rakentavaa keskusteluyhteyttä ei ole ja sitä pitää purkaa jossakin keskustelupalstalla jo kuukausia ennen.

Entä appi ja miehen sisaret? Ovatko he yhtä punainen vaate sinulle?

Jotenkin kommenteista huokuu ehdottomuutesi, etkä halua tehdä mistään kompromisseja ja liikkua epämukavuusalueella, vaan tuijotat vain omaan napaasi, joka ei ennusta hyvää parisuhteelle.

Osaatko sinä lainkaan lukea?

Siellä on vietetty jouluja. Minä en vain halua viettää siellä kaikkia jouluja.

Minä inhoan anopin tapaa jyrätä sitä omaa tahtonsa aina läpi aivan käsittämättömillä tempuilla. Suoranaisella häirinnällä.

Eikä miehenikään tästä käytöksestä pidä. Minä olen se joka pitää yllä jonkinlaisia välejä tuonne.

Ap

Tätä on kysytty monta kertaa, mutta kysytään vielä.

Mikä on ongelmasi?

Pyydä miestäsi soittamaan äidilleen ja kertomaan ette tule jouluksi anopin luokse.

Ja se on siinä. Ei tarvitse piehtaroida ja haukkua anoppia, joka vie positiivista energiaa ja elämän iloa.

Jos anopille ei mene sana perille, ette vastaa puheluihin ja viesteihin.

Uskomattomatonta kuinka ongelmattomuudesta saadaan ongelma ja murehditaan 3kk jo etukäteen.

Voihan olla, että anoppisi sairastuu tai jopa kuolee ensi viikolla tai sekin on mahdollista ettei mitään perhejoulua tule.

Ei ihme jos on hirveä stressi ja kiire, kun asioita murehditaan ja harmitellaan jo etukäteen, vaikka mitään ei ole vielä tapahtunut. Eikö kannata itkeä ja murehtia, kun se on ajankohtainen.

Tämä. Ihmettelen kyllä minäkin, että ihmiset jaksaa tehdä ongelman joulusta heti kun kesälomat on lusittu ja luultavasti sama tressi ja hampaiden kiristys , sitten kun joulu on vietetty ja alkaa juhannuksen vietto ongelma iskeä päälle.  Enkä kyllä ymmärrä, että jonkun anoppi /oma äiti voi olla niin omituinen, ettei ymmärrä, ettei joku matkusta 700km päähän joulun viettoon tai edes 100km päähän. Ja ettei muka normaali sanominen riitä, ettei tulla. Ja varsinkin kun huomaa, ettei näitä vieraita edes kiinnosta tulla. Kuka haluaa juhliin ihmisiä, jotka ei sinne oikeasti halua tulla? Luulis siitä jo tunnelmankin kärsivän. Ja eniten ihmettelen ap:n miestä, joka ei voi tehdä  äidilleen selväksi, että ei tulla, kun ei haluta . 

Ja ap voi ihan hyvin ESTÄÄ anopin numeron, niin ei tarvii jankuttaa samaa asiaa anopin kanssa kuukausia.

Hoitakoon mies äitinsä.

Asia ei ole noin yksinkertainen. Ei auta, vaikka itse alkaisit ajattelemaan joulua vasta marraskuun lopussa, jos anoppi tai muu suku alkaa pommittaa sua asialla jo syyskuussa. Ei myöskään ole tuokaan mustavalkoista, että estäisi anopin puhelut. Tunnistan nimittäin ihmistyypin, onneksi sellainen oli elämässäni vain muutaman vuoden. Tällaisella ihmisellä on vaikutusvaltaa myös muihin sulle tärkeisiin ihmisiin. Lisäksi he ovat yleensä erittäin taitavia manipuloimaan muita. Omalla kierolla tavallaan saattavat jopa kostaa jollekin sulle tärkeälle ihmiselle sen, mitä sinä teit tai jätit tekemättä. Aikuisena voi ajatella, että ei ole niin väliksikään, jos kukaan suvusta ei tulisi oman lapsen rippijuhliin. Mutta onko se ripille pääsevä 15 v asiasta samaa mieltä? Siis ettei ole mitään väliä? Tällainen manipuloiva ihminen pyrkii kaikin keinoin laittamaan kapuloita muiden ihmissuhteidesi rattaisiin. Mitä tärkeämpi ja läheisempi joku on sulle, sitä hanakammin manipuloija iskee tähän rakoon. Pahimmassa tapauksessa alkaa levittämään sellaisia perättömiä juoruja, joista totuuden paljastuttuakin vahinko on jo tapahtunut. Tällaisen manipuloijan kanssa ei voi ajatella vain itseään vaan on mietittävä, mitä teostani tai tekemättä jättämisestäni tulee seuraamaan ihmisille, joita rakastan tai jotka ovat mulle muuten todella tärkeitä. 

Vierailija kirjoitti:

Sain mielettömän ihanan mielenrauhan itselleni, kun tajusin että tämä pahansuova nainen on mieheni äiti, ei minun. Minun EI tarvitse kuunnella valitusta ja ilkeilyä, suoranaista v---lua. Päätin etten enää vastaa hänen puheluihin, en lähde hänen luokseen enää kuin pakon edessä, en lähetä mieheni puolesta äitienpäivä-, synttäri- eikä muita kortteja enää jne. 

Elämä on sen jälkeen ollut keveää =)) 

Sama keino auttanut täälläkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se anoppi oikeasti halua tuota aloittajaa kutsua jouluksi, vaan pakkohan hänen on, jos poikansa ja lastenlapsensa haluaa yhteiseen joulunviettoon. Suuri uhraus se häneltä on, kun koko joulu pitäisi katsella nirppanokkaa. Parempi vaan olla menemättä. Parin vuoden päästä pojalla on jo uusi vaimo ja sitten voi päivittää taas henkilökemiat ajan tasalle.

Ei siellä viihdy myöskään mieheni eikä lapset. Jos minua ei olisi, ei sinne pitäisi kukaan meiltä yhteyttä.

Ap

Miksi sinä sitten pidät? Eihän se sinun asiasi ole pitää välejä yllä miehesi vanhempiin ja sukuun! Se on miehen asia.

Minä tein periaatepäätöksen heti, kun aloin seurustella kumppanini kanssa, että molemmat huolehtivat yhteydenpidon omiin sukulaisiinsa itse. Yllätys, yllätys, tästä on seurannut, että olemme paljon enemmän tekemisissä minun vanhempieni ja sisarusteni kanssa kuin miehen, vaikka molempien perheet asuvat saman matkan päässä.

Mies soittaa aniharvoin vanhemmilleen, vielä harvemmin sisaruksilleen puhumattakaan, että kutsuisi heitä kylään meille. Anoppi kutsuu meitä joskus syömään. Minä pidän yhteyttä vanhempiini ja sisaruksiini säännöllisesti, kutsun heitä meille ja käyn heidän luonaan pari kertaa kuussa. Mies lähtee yleensä mukaan, vaikka ikinä en ole pakottanut tulemaan.

Myönnän, että joskus harmittaa, että olemme niin vähän tekemisissä etenkin miehen sisarusten kanssa, mutten aio lipsua siihen, että alkaisin hoitaa suhteita heihin miehen puolesta. Ei mieskään pidä yhteyttä minun sukulaisiini.

Meillä täsmälleen sama. Ja vielä niin, että asutaan miehen kotipaikkakunnalla ja omat vanhempani ja sisarukseni asuvat 300-500km päässä meiltä. Minäkin oletan, että mies itse pitää suhteet yllä omiin sukulaisiinsa ja minä omiini. Sillä seurauksella, että mies kyllä näkee vanhempiaan paljon(asuvat 2km päässä) mutta sisarukset, jotka asuat kyllä tässä  samassa kunnassa, näkevät toisiaan hyvin harvoin. Edes toisten juhliin ei välttämättä saavuta. Sisarelleen mies ei soita koskaan, veljilleen joskus. Ja minun sisarukset taitaa olla miehellekin läheisempiä, kun omansa ja meidän suvun juhliinkin lähtee mielellään. Oman sukunsa ei.  Miehet ei vaan välitä pitää suhteita yllä (ainakaan sukulaisiin). Ja täytyy vielä sanoa, ettei miehen sisaruksissa ja vanhemmissa ole mitään vikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tässä ongelma ei suinkaan ole anoppi, vaan ap. asenne. Mitä jos kasvaisit aikuiseksi ja puhuisit miehesi kanssa.

Ja ihan itse olet valinnut puolisosi, jonka mukana tulevat hänen sukunsa, ystävät, tapansa jne.

Ja jos haluat hyvän parisuhteen, sun on liikuttava epämukavuus alueella, tehtävä kompromisseja, mentävä puolitiehen vastaan, joskus luovuttava omista periaatteistaan ja tavoitteestaan ja jos mies haluaa joskus joulun vieton anopin luona, sun on vain uhrauduttava ja kunnioitettava miehesi päätöstä. Ihan samalla tavalla voi sun mies ajatella sinun vanhemmista, eikä kaikki siellä miellytä häntä.

Sukulaissuhteet eivät ole sen kummempia, kuin naapurisuhteet tai työpaikalla työkaverit tai kumppanin ystävyyssuhteet, joita tulee vain sietää ja tehdä kompromisseja, jos ne ei mielyttäisikään, mutta miehelle ne on tärkeintä.

Ap. ehdon asenne ja inho miehen äitiä kohtaan voi tuhota teidän parisuhteen, jos rakentavaa keskusteluyhteyttä ei ole ja sitä pitää purkaa jossakin keskustelupalstalla jo kuukausia ennen.

Entä appi ja miehen sisaret? Ovatko he yhtä punainen vaate sinulle?

Jotenkin kommenteista huokuu ehdottomuutesi, etkä halua tehdä mistään kompromisseja ja liikkua epämukavuusalueella, vaan tuijotat vain omaan napaasi, joka ei ennusta hyvää parisuhteelle.

Osaatko sinä lainkaan lukea?

Siellä on vietetty jouluja. Minä en vain halua viettää siellä kaikkia jouluja.

Minä inhoan anopin tapaa jyrätä sitä omaa tahtonsa aina läpi aivan käsittämättömillä tempuilla. Suoranaisella häirinnällä.

Eikä miehenikään tästä käytöksestä pidä. Minä olen se joka pitää yllä jonkinlaisia välejä tuonne.

Ap

Tätä on kysytty monta kertaa, mutta kysytään vielä.

Mikä on ongelmasi?

Pyydä miestäsi soittamaan äidilleen ja kertomaan ette tule jouluksi anopin luokse.

Ja se on siinä. Ei tarvitse piehtaroida ja haukkua anoppia, joka vie positiivista energiaa ja elämän iloa.

Jos anopille ei mene sana perille, ette vastaa puheluihin ja viesteihin.

Uskomattomatonta kuinka ongelmattomuudesta saadaan ongelma ja murehditaan 3kk jo etukäteen.

Voihan olla, että anoppisi sairastuu tai jopa kuolee ensi viikolla tai sekin on mahdollista ettei mitään perhejoulua tule.

Ei ihme jos on hirveä stressi ja kiire, kun asioita murehditaan ja harmitellaan jo etukäteen, vaikka mitään ei ole vielä tapahtunut. Eikö kannata itkeä ja murehtia, kun se on ajankohtainen.

Tämä. Ihmettelen kyllä minäkin, että ihmiset jaksaa tehdä ongelman joulusta heti kun kesälomat on lusittu ja luultavasti sama tressi ja hampaiden kiristys , sitten kun joulu on vietetty ja alkaa juhannuksen vietto ongelma iskeä päälle.  Enkä kyllä ymmärrä, että jonkun anoppi /oma äiti voi olla niin omituinen, ettei ymmärrä, ettei joku matkusta 700km päähän joulun viettoon tai edes 100km päähän. Ja ettei muka normaali sanominen riitä, ettei tulla. Ja varsinkin kun huomaa, ettei näitä vieraita edes kiinnosta tulla. Kuka haluaa juhliin ihmisiä, jotka ei sinne oikeasti halua tulla? Luulis siitä jo tunnelmankin kärsivän. Ja eniten ihmettelen ap:n miestä, joka ei voi tehdä  äidilleen selväksi, että ei tulla, kun ei haluta . 

Ja ap voi ihan hyvin ESTÄÄ anopin numeron, niin ei tarvii jankuttaa samaa asiaa anopin kanssa kuukausia.

Hoitakoon mies äitinsä.

Asia ei ole noin yksinkertainen. Ei auta, vaikka itse alkaisit ajattelemaan joulua vasta marraskuun lopussa, jos anoppi tai muu suku alkaa pommittaa sua asialla jo syyskuussa. Ei myöskään ole tuokaan mustavalkoista, että estäisi anopin puhelut. Tunnistan nimittäin ihmistyypin, onneksi sellainen oli elämässäni vain muutaman vuoden. Tällaisella ihmisellä on vaikutusvaltaa myös muihin sulle tärkeisiin ihmisiin. Lisäksi he ovat yleensä erittäin taitavia manipuloimaan muita. Omalla kierolla tavallaan saattavat jopa kostaa jollekin sulle tärkeälle ihmiselle sen, mitä sinä teit tai jätit tekemättä. Aikuisena voi ajatella, että ei ole niin väliksikään, jos kukaan suvusta ei tulisi oman lapsen rippijuhliin. Mutta onko se ripille pääsevä 15 v asiasta samaa mieltä? Siis ettei ole mitään väliä? Tällainen manipuloiva ihminen pyrkii kaikin keinoin laittamaan kapuloita muiden ihmissuhteidesi rattaisiin. Mitä tärkeämpi ja läheisempi joku on sulle, sitä hanakammin manipuloija iskee tähän rakoon. Pahimmassa tapauksessa alkaa levittämään sellaisia perättömiä juoruja, joista totuuden paljastuttuakin vahinko on jo tapahtunut. Tällaisen manipuloijan kanssa ei voi ajatella vain itseään vaan on mietittävä, mitä teostani tai tekemättä jättämisestäni tulee seuraamaan ihmisille, joita rakastan tai jotka ovat mulle muuten todella tärkeitä. 

Mutta eikö tällä ihmisellä ole omankin puolen suku, joka voi tulla niihin rippijuhliin?  Eikä vain sen hankalan ihmisen puolen suku? Ei meilläkään miehen suku meillä juurikaan juhlissa käy, vaikka vieressä asuvatkin, mutta minun oma suku käy, vaikka matkaa on satoja kilometrejä. Kaikki rippi, lakkiais, valmistujaisjuhlat on aina vietetty lähinnä minun suvun voimin. Miehen sukua ei juurikaan ole kiinnostanut, eikä se minua haittaa. Jokainen elää omaa elämäänsä ja on tekemisissä niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa haluaa olla .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tässä ongelma ei suinkaan ole anoppi, vaan ap. asenne. Mitä jos kasvaisit aikuiseksi ja puhuisit miehesi kanssa.

Ja ihan itse olet valinnut puolisosi, jonka mukana tulevat hänen sukunsa, ystävät, tapansa jne.

Ja jos haluat hyvän parisuhteen, sun on liikuttava epämukavuus alueella, tehtävä kompromisseja, mentävä puolitiehen vastaan, joskus luovuttava omista periaatteistaan ja tavoitteestaan ja jos mies haluaa joskus joulun vieton anopin luona, sun on vain uhrauduttava ja kunnioitettava miehesi päätöstä. Ihan samalla tavalla voi sun mies ajatella sinun vanhemmista, eikä kaikki siellä miellytä häntä.

Sukulaissuhteet eivät ole sen kummempia, kuin naapurisuhteet tai työpaikalla työkaverit tai kumppanin ystävyyssuhteet, joita tulee vain sietää ja tehdä kompromisseja, jos ne ei mielyttäisikään, mutta miehelle ne on tärkeintä.

Ap. ehdon asenne ja inho miehen äitiä kohtaan voi tuhota teidän parisuhteen, jos rakentavaa keskusteluyhteyttä ei ole ja sitä pitää purkaa jossakin keskustelupalstalla jo kuukausia ennen.

Entä appi ja miehen sisaret? Ovatko he yhtä punainen vaate sinulle?

Jotenkin kommenteista huokuu ehdottomuutesi, etkä halua tehdä mistään kompromisseja ja liikkua epämukavuusalueella, vaan tuijotat vain omaan napaasi, joka ei ennusta hyvää parisuhteelle.

Osaatko sinä lainkaan lukea?

Siellä on vietetty jouluja. Minä en vain halua viettää siellä kaikkia jouluja.

Minä inhoan anopin tapaa jyrätä sitä omaa tahtonsa aina läpi aivan käsittämättömillä tempuilla. Suoranaisella häirinnällä.

Eikä miehenikään tästä käytöksestä pidä. Minä olen se joka pitää yllä jonkinlaisia välejä tuonne.

Ap

Tätä on kysytty monta kertaa, mutta kysytään vielä.

Mikä on ongelmasi?

Pyydä miestäsi soittamaan äidilleen ja kertomaan ette tule jouluksi anopin luokse.

Ja se on siinä. Ei tarvitse piehtaroida ja haukkua anoppia, joka vie positiivista energiaa ja elämän iloa.

Jos anopille ei mene sana perille, ette vastaa puheluihin ja viesteihin.

Uskomattomatonta kuinka ongelmattomuudesta saadaan ongelma ja murehditaan 3kk jo etukäteen.

Voihan olla, että anoppisi sairastuu tai jopa kuolee ensi viikolla tai sekin on mahdollista ettei mitään perhejoulua tule.

Ei ihme jos on hirveä stressi ja kiire, kun asioita murehditaan ja harmitellaan jo etukäteen, vaikka mitään ei ole vielä tapahtunut. Eikö kannata itkeä ja murehtia, kun se on ajankohtainen.

Tämä. Ihmettelen kyllä minäkin, että ihmiset jaksaa tehdä ongelman joulusta heti kun kesälomat on lusittu ja luultavasti sama tressi ja hampaiden kiristys , sitten kun joulu on vietetty ja alkaa juhannuksen vietto ongelma iskeä päälle.  Enkä kyllä ymmärrä, että jonkun anoppi /oma äiti voi olla niin omituinen, ettei ymmärrä, ettei joku matkusta 700km päähän joulun viettoon tai edes 100km päähän. Ja ettei muka normaali sanominen riitä, ettei tulla. Ja varsinkin kun huomaa, ettei näitä vieraita edes kiinnosta tulla. Kuka haluaa juhliin ihmisiä, jotka ei sinne oikeasti halua tulla? Luulis siitä jo tunnelmankin kärsivän. Ja eniten ihmettelen ap:n miestä, joka ei voi tehdä  äidilleen selväksi, että ei tulla, kun ei haluta . 

Ja ap voi ihan hyvin ESTÄÄ anopin numeron, niin ei tarvii jankuttaa samaa asiaa anopin kanssa kuukausia.

Hoitakoon mies äitinsä.

Asia ei ole noin yksinkertainen. Ei auta, vaikka itse alkaisit ajattelemaan joulua vasta marraskuun lopussa, jos anoppi tai muu suku alkaa pommittaa sua asialla jo syyskuussa. Ei myöskään ole tuokaan mustavalkoista, että estäisi anopin puhelut. Tunnistan nimittäin ihmistyypin, onneksi sellainen oli elämässäni vain muutaman vuoden. Tällaisella ihmisellä on vaikutusvaltaa myös muihin sulle tärkeisiin ihmisiin. Lisäksi he ovat yleensä erittäin taitavia manipuloimaan muita. Omalla kierolla tavallaan saattavat jopa kostaa jollekin sulle tärkeälle ihmiselle sen, mitä sinä teit tai jätit tekemättä. Aikuisena voi ajatella, että ei ole niin väliksikään, jos kukaan suvusta ei tulisi oman lapsen rippijuhliin. Mutta onko se ripille pääsevä 15 v asiasta samaa mieltä? Siis ettei ole mitään väliä? Tällainen manipuloiva ihminen pyrkii kaikin keinoin laittamaan kapuloita muiden ihmissuhteidesi rattaisiin. Mitä tärkeämpi ja läheisempi joku on sulle, sitä hanakammin manipuloija iskee tähän rakoon. Pahimmassa tapauksessa alkaa levittämään sellaisia perättömiä juoruja, joista totuuden paljastuttuakin vahinko on jo tapahtunut. Tällaisen manipuloijan kanssa ei voi ajatella vain itseään vaan on mietittävä, mitä teostani tai tekemättä jättämisestäni tulee seuraamaan ihmisille, joita rakastan tai jotka ovat mulle muuten todella tärkeitä. 

Mutta eikö tällä ihmisellä ole omankin puolen suku, joka voi tulla niihin rippijuhliin?  Eikä vain sen hankalan ihmisen puolen suku? Ei meilläkään miehen suku meillä juurikaan juhlissa käy, vaikka vieressä asuvatkin, mutta minun oma suku käy, vaikka matkaa on satoja kilometrejä. Kaikki rippi, lakkiais, valmistujaisjuhlat on aina vietetty lähinnä minun suvun voimin. Miehen sukua ei juurikaan ole kiinnostanut, eikä se minua haittaa. Jokainen elää omaa elämäänsä ja on tekemisissä niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa haluaa olla .

Ei kaikilla ole omaa sukua tai oma suku voi olla sellaista, joiden kanssa ei edes haluta olla väleissä (esim päihdeongelmaa tai väkivaltaisuutta). Ja ajattele teidän tilannettanne niin, että juuri sinun suvussasi olisikin se manipuloija. Miehesi sukua ei kiinnosta ollenkaan ja sinun sukuaisi kiinnostaisi vain, jos hyppisit mainipuloijan pillin mukaan.  Jos lapsillasi olisi läheiset välit sinun muihin sukulaisiisi, mutta tämä yksi manipuloija päättäisikin kääntää koko sukusi sinua vastaan ja kostaisi sinulle niin, ettei kukaan suvustasi tulisi lapsesi juhliin. Jo pelkästään lastenlasten eriarvoistaminen ja yhden lapsenlapsen tai yhden lapsen lasten syrjiminen voi olla osa manipuloijan kostoketjua. Tai keksisi valheen, että miehesi käyttää lasta hyväksi ja sen vuoksi tekee lastensuojeluilmoituksen. Iso pyörä lähtee pyörimään vain siksi, että kehtasit sanoa ei. 

Meidän, joilla on normaali ja tervepäinen suku, on - ihan ymmärrettävästi - vaikea tajuta, millaista on sellaisella ihmisellä, jonka omaan tai puolison sukuun kuuluu tällainen manipuloija. Manipuloija saa muut ihmiset mukaansa ja muut voivat jopa kertoa nähneensä tai kuulleensa jotain, mitä ei ole koskaan tapahtunut eikä sanottu. Yks kaks huomaa, että asialla, jota ei ole koskaan edes tapahtunut, onkin jo useampi silminnäkijä tai todistaja.