Anoppi ja anopin ”kunnollinen maalaisjoulu”

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä päinvastoin, miniä haluaa instaan kuvia jouluisesta salista ja kuistin juhlavalaistuksesta. Isoäidin astiasto ja pöytähopeat pitäisi ottaa esille, silittää kankaiset lautasliinat ja laitella kaikki somaksi, että tulee kauniita kuvia. Kiitos ei.

Meillä ei sentään miniä vaan omat tyttäret. Mutta joo, viimeisen päälle pitäisi laittaa koti, koristeellinen astiasto, kristallilasit ja pöytähopeat. Luonnollisesti notkuva joulupöytä. Viime vuonna sain luistettua, koska olin joulun alusviikolla lonkkaleikkauksessa ja joulun vielä sairaalassa. 

No käske niiden tytärten itse laittaa pöydät ja koristelut!! Ja jos on poikia, heidän tietysti yhtä lailla.

Niin käskenkin. En nimittäin jaksa järjestää enää jouluja vaan lähden jouluksi jonnekin reissuun. Vielä ei ole tullut joulunvietto puheeksi, mutta varmaan kuukauden sisällä tulee. Sanon samalla, että mun osaltani on sukujoulut vietetty ja elämäni loput joulut aion viettää ihan toisin. 

Anteeksi että sanon, mutta kyllä tämä naisten joulun vietto tuntuu todella vaikealta. Yhden ongelma on se, että anoppi pyyttää kylään ja ei haluta mennä. Toisen ongelma on se, että miniä haluaa , että jouluna laitetaan kaikki hienosti, että saa kauniita kuvia ja kolmas ei kestä, että tyttäret vaatii täydellistä joulua. Osa itkee, kun miehet ei osallistu ja sen kyllä ymmärtää. Ehkä naistenkin vain kannattaisi jättää koko joulu viettämättä , niin ei olis ongelmia, että pitääkö tehdä sitä vaiko tätä ja lahteä sinne taikka tänne ja jokainen sais pysyä kotonaan. Eniten ihmettelen , ettei edes omille tyttärille/aikuisille lapsille voi vain rauhallisesti sanoa, että minun luona ei nyt sitten joulua vietetä. En jaksa laittaa.  

Täytyykö kaikesta repiä niin kamalaa draamaa. Jopa joulun vietosta.

Olen samaa mieltä. Mä kuitenkin uskoisin ymmärtäväni syitä tähän. Suomessa ei oikeastaan vietetä muita juhlapäiviä kuin joulua. Siis sellaisia, joihin ei kuulu viinalla läträäminen. Joissain perheissä tosin läträtään joulunakin eikä kaikilla olekaan kovin kivoja muistoja lapsuutensa jouluistaan. Tästä syystä joulun merkitys korostuu. Hyvin monille se on vuoden ainoa sukujuhla. Monille se on jopa vuoden ainoa juhla, koska muita juhlapäiviä ei vietetä tavallista viikonloppua ihmeellisemmällä tavalla.

Jouluun liitetään siis paljon odotuksia. Jos omat lapsuuden joulut ovat olleet ihania, halutaan niiden jatkuvan. Ainakin sitten, kun saadaan omia lapsia. Liittyypä jouluun sitten joulukirkko, hautausmailla käynti, kuusen haku yhdessä isän kanssa, joulusauna tai mitä tahansa muuta, itselle lapsuudessa mieluisat asiat halutaan viedä eteenpäin omille lapsille. Omat tämän päivän puitteet eivät kuitenkaan välttämättä ole samanlaiset kuin vanhemmilla oli aikoinaan. Ihanan rauhallisella alueella sijaitsevan omakotitalon sijasta asutaankin lähiössä neukkukuutiossa, jossa ei ole edes tilaa niin isolle ruokapöydälle, että sinne voisi kutsua sukulaisia. Kaapeista löytyy käytännöllistä konepesun kestävää Teemaa eikä suinkaan isoäidin ajan kultakoristeista käsin tiskattavaa juhla-astiastoa liemikulhoineen ja paistivateineen. Kristallilaseja ja pöytähopeita ei edes omisteta vaan tavallisilla laseilla ja Savoniolla mennään niin arkena kuin pyhänäkin. Juhla-astioita ei edes haluta, koska niille olisi käyttöä vain jouluna eikä asunnoissa ole riittävästi säilytystiloja. Oikeasti jo 12 hengen juhla-astiasto vie yllättävän paljon kaappitilaa.

 

Omat lapsuuteni joulut vietin ihan vaan ydinperheessä kerrostalokolmiossa Helsingissä. Mummoloihin oli matkaa eikä silloin ollut vielä moottoriteitäkään. Teini-iässä muutimme isoon asuntoon. Nuorena aikuisena oli mukavampaa mennä vanhemmilleni jouluksi kuin viettää joulua yksin. Kun tuli lapsia, oli oikeastaan ihan mukavaa saada kutsu vanhemmilleni eikä tarvinnut itse alkaa järjestelemään mitään. Olihan vanhemmillani myös paljon enemmän tilaa kuin omassa kodissani kaksiossa. Lapsista joulut olivat ihania, koska mukana olivat isovanhemmat sekä sedät, tädit  ja serkut. Kun lapset kasvoivat, joskus olisi ollut  ihan mukavaa viettää joulua vaan kotona. Lapset kuitenkin tykkäsivät sukujouluista niin paljon, että ei mulla ollut mitään suoranaista syytä pilata lasteni jouluriemua. Kuitenkin vain yksi päivä vuodessa. Nyt lapset ovat jo aikuisia, on puolisoita ja pikkuväkeäkin. Kodit kuitenkin pienemmät kuin meillä vanhemmilla. Ja se joulun "rekvisiitta" eli ne astiat, isot ruokapöydät valkoisine liinoineen yms puuttuvat. Ymmärrän hyvin, että lapseni toivovat lapsuutensa joulun tunnelmaa. Meillä asia ei kuitenkaan ole ongelma, koska ne tulee, jotka voi, jaksaa ja haluaa, ja kaikki tulijat osallistuvat joulun järjestämiseen.

- eri

Ja se iso ongelma tähän asiaan syntyi siinä vaiheessa kun appivanhemmat päätti muuttaa. He asuivat aiemmin 140 kilometrin päässä. Nyt matkaa on liki 700 kilsaa. Me emme pysty silpaisemaan sinne omasta arjestamme noin vain. Emme edes jaksa. On työt, koti, mökki, kolme lasta, lasten koulut, harrastukset.

Tämä on se asia, mitä he eivät tajua. Vaan luulevat että tarpeeksi mankumalla se matka lyhenee.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä suvun vanhimmat ovat siinä kunnossa, että joulu on pakko pitää heidän lähellä, just ja just jaksavat käydä syömässä ja jakamassa lahjat. Ja tämä on ihan ymmärrettävää. Mutta minä en jaksaisi enää sitä wanhan ajan joulua, hiton savupirttilarppaamista. Tahtoisin tuoda jouluun uusia elementtejä, enkä vetää vuodesta toiseen samalla kaavalla. Mutta kai se on tänäkin jouluna syötävä samat jouluruuat puolipimeässä vesa-Matti Loirin möristessä nurkassa.

Ai miten osuva: samat ruuat ja kynttilät ja Loiri. Voi yäh.. Meillä tosin joulunatsi on 16-v teini jolle kaikki PITÄÄ olla niin kuin aina. Pitää kai raukka kynsin hampain kiinni lapsuudestaan. Mulle kelpais vaihtelu ja mitään anopin määräilyä tai sukulaisissa kiertämistä en jaksais hetkeäkään

Ensi vuonna helpottaa. T. Kokenut.

Vierailija kirjoitti:

Ja se iso ongelma tähän asiaan syntyi siinä vaiheessa kun appivanhemmat päätti muuttaa. He asuivat aiemmin 140 kilometrin päässä. Nyt matkaa on liki 700 kilsaa. Me emme pysty silpaisemaan sinne omasta arjestamme noin vain. Emme edes jaksa. On työt, koti, mökki, kolme lasta, lasten koulut, harrastukset.

Tämä on se asia, mitä he eivät tajua. Vaan luulevat että tarpeeksi mankumalla se matka lyhenee.

Ap

Minun äitini viettää joulunsa lähinnä ulkomailla. Viime vuonna hän kyseli meitäkin "Kai tekin sitten tulette?" Why not, paitsi että matkat maksavat tuohon aikaan vuodesta moninkertaisesti. Pelkästään lennot.

Uusavuttomat nössöt vapiskaa!!! kirjoitti:

Isovanhemmatko teillä määräävät kaapin paikan??? Ja komentelevat, missä, miten ja kenen kanssa teidän pitää viettää joulua? Todellakin ihmettelen aikuisia ihmisiä, jotka ovat niin hissukoita ja nössöjä, etteivät he halua, osaa tai uskalla sanoa omille vanhemmilleen tai appivanhemmilleen EI!

Toisaalta ihmettelen tätä itsekästä sukupolvea, joka hoidattaa lapsensa isovanhemmilla ja passuuttaa iäkkäillä vanhemmilla itseään. Miksi 30-50-vuotiaat, terveet ihmiset änkevät 70-80-vuotiaille, iäkkäille ja monisairaille vanhemmilleen ja appivanhemmilleen täysihoitoon viikonloppuisin, lomilla, jouluna ja juhannuksena? Miksi nämä äidit ja isät eivät halua luoda oman perheen juhlaperinteitä? Vai ovatko pienten lasten äidit ja isät niin uusavuttomia, laiskoja ja uushaluttomia, etteivät osaa edes ruokaa laittaa vaan tungetaan isovanhemmille valmiiseen pöytään?

Tiedät itsekin vastauksen. Voi mennä valmiiseen ruokapöytään uhraamatta itse euroakaan, aikaa ja vaivaa. Kyllä minusta myös noilla isovanhemmilla/vanhemmilla on peiliinkatsomisen paikka, jos eivät uskalla katkaista tätä ruokkimisperinnettä, jos eivät jaksa ja halua passata enää. Ahneethan käyttävät tätä loppuun asti hyväksi, joten ei kannata jäädä odottamaan, josko terve järki ilmestyisi joskus kuvioon. Jokainen vastaa itsestään. Aikuinen ihminen omista lapsistaan ja näiden ruokkimisesta.

Vierailija kirjoitti:

Uusavuttomat nössöt vapiskaa!!! kirjoitti:

Isovanhemmatko teillä määräävät kaapin paikan??? Ja komentelevat, missä, miten ja kenen kanssa teidän pitää viettää joulua? Todellakin ihmettelen aikuisia ihmisiä, jotka ovat niin hissukoita ja nössöjä, etteivät he halua, osaa tai uskalla sanoa omille vanhemmilleen tai appivanhemmilleen EI!

Toisaalta ihmettelen tätä itsekästä sukupolvea, joka hoidattaa lapsensa isovanhemmilla ja passuuttaa iäkkäillä vanhemmilla itseään. Miksi 30-50-vuotiaat, terveet ihmiset änkevät 70-80-vuotiaille, iäkkäille ja monisairaille vanhemmilleen ja appivanhemmilleen täysihoitoon viikonloppuisin, lomilla, jouluna ja juhannuksena? Miksi nämä äidit ja isät eivät halua luoda oman perheen juhlaperinteitä? Vai ovatko pienten lasten äidit ja isät niin uusavuttomia, laiskoja ja uushaluttomia, etteivät osaa edes ruokaa laittaa vaan tungetaan isovanhemmille valmiiseen pöytään?

Tiedät itsekin vastauksen. Voi mennä valmiiseen ruokapöytään uhraamatta itse euroakaan, aikaa ja vaivaa. Kyllä minusta myös noilla isovanhemmilla/vanhemmilla on peiliinkatsomisen paikka, jos eivät uskalla katkaista tätä ruokkimisperinnettä, jos eivät jaksa ja halua passata enää. Ahneethan käyttävät tätä loppuun asti hyväksi, joten ei kannata jäädä odottamaan, josko terve järki ilmestyisi joskus kuvioon. Jokainen vastaa itsestään. Aikuinen ihminen omista lapsistaan ja näiden ruokkimisesta.

Kyllä meille se joulu kotona tulee monin verroin halvemmaksi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ja se iso ongelma tähän asiaan syntyi siinä vaiheessa kun appivanhemmat päätti muuttaa. He asuivat aiemmin 140 kilometrin päässä. Nyt matkaa on liki 700 kilsaa. Me emme pysty silpaisemaan sinne omasta arjestamme noin vain. Emme edes jaksa. On työt, koti, mökki, kolme lasta, lasten koulut, harrastukset.

Tämä on se asia, mitä he eivät tajua. Vaan luulevat että tarpeeksi mankumalla se matka lyhenee.

Ap

Luopukaa edes mökistä. Saatte rahaa ja stressi helpottaa kummasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tässä ongelma ei suinkaan ole anoppi, vaan ap. asenne. Mitä jos kasvaisit aikuiseksi ja puhuisit miehesi kanssa.

Ja ihan itse olet valinnut puolisosi, jonka mukana tulevat hänen sukunsa, ystävät, tapansa jne.

Ja jos haluat hyvän parisuhteen, sun on liikuttava epämukavuus alueella, tehtävä kompromisseja, mentävä puolitiehen vastaan, joskus luovuttava omista periaatteistaan ja tavoitteestaan ja jos mies haluaa joskus joulun vieton anopin luona, sun on vain uhrauduttava ja kunnioitettava miehesi päätöstä. Ihan samalla tavalla voi sun mies ajatella sinun vanhemmista, eikä kaikki siellä miellytä häntä.

Sukulaissuhteet eivät ole sen kummempia, kuin naapurisuhteet tai työpaikalla työkaverit tai kumppanin ystävyyssuhteet, joita tulee vain sietää ja tehdä kompromisseja, jos ne ei mielyttäisikään, mutta miehelle ne on tärkeintä.

Ap. ehdon asenne ja inho miehen äitiä kohtaan voi tuhota teidän parisuhteen, jos rakentavaa keskusteluyhteyttä ei ole ja sitä pitää purkaa jossakin keskustelupalstalla jo kuukausia ennen.

Entä appi ja miehen sisaret? Ovatko he yhtä punainen vaate sinulle?

Jotenkin kommenteista huokuu ehdottomuutesi, etkä halua tehdä mistään kompromisseja ja liikkua epämukavuusalueella, vaan tuijotat vain omaan napaasi, joka ei ennusta hyvää parisuhteelle.

Osaatko sinä lainkaan lukea?

Siellä on vietetty jouluja. Minä en vain halua viettää siellä kaikkia jouluja.

Minä inhoan anopin tapaa jyrätä sitä omaa tahtonsa aina läpi aivan käsittämättömillä tempuilla. Suoranaisella häirinnällä.

Eikä miehenikään tästä käytöksestä pidä. Minä olen se joka pitää yllä jonkinlaisia välejä tuonne.

Ap

Tätä on kysytty monta kertaa, mutta kysytään vielä.

Mikä on ongelmasi?

Pyydä miestäsi soittamaan äidilleen ja kertomaan ette tule jouluksi anopin luokse.

Ja se on siinä. Ei tarvitse piehtaroida ja haukkua anoppia, joka vie positiivista energiaa ja elämän iloa.

Jos anopille ei mene sana perille, ette vastaa puheluihin ja viesteihin.

Uskomattomatonta kuinka ongelmattomuudesta saadaan ongelma ja murehditaan 3kk jo etukäteen.

Voihan olla, että anoppisi sairastuu tai jopa kuolee ensi viikolla tai sekin on mahdollista ettei mitään perhejoulua tule.

Ei ihme jos on hirveä stressi ja kiire, kun asioita murehditaan ja harmitellaan jo etukäteen, vaikka mitään ei ole vielä tapahtunut. Eikö kannata itkeä ja murehtia, kun se on ajankohtainen.

Tule kiveshiki kultainen!

Mikä ruoka niin pahaa on, et vain tahdo perinteitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja se iso ongelma tähän asiaan syntyi siinä vaiheessa kun appivanhemmat päätti muuttaa. He asuivat aiemmin 140 kilometrin päässä. Nyt matkaa on liki 700 kilsaa. Me emme pysty silpaisemaan sinne omasta arjestamme noin vain. Emme edes jaksa. On työt, koti, mökki, kolme lasta, lasten koulut, harrastukset.

Tämä on se asia, mitä he eivät tajua. Vaan luulevat että tarpeeksi mankumalla se matka lyhenee.

Ap

Luopukaa edes mökistä. Saatte rahaa ja stressi helpottaa kummasti.

Ei meillä ole rahapula. Ja se mökki on perintömökkini. En minä siitä siksi luovu että appivanhemmat keksi muuttaa. Ihme idea!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tässä ongelma ei suinkaan ole anoppi, vaan ap. asenne. Mitä jos kasvaisit aikuiseksi ja puhuisit miehesi kanssa.

Ja ihan itse olet valinnut puolisosi, jonka mukana tulevat hänen sukunsa, ystävät, tapansa jne.

Ja jos haluat hyvän parisuhteen, sun on liikuttava epämukavuus alueella, tehtävä kompromisseja, mentävä puolitiehen vastaan, joskus luovuttava omista periaatteistaan ja tavoitteestaan ja jos mies haluaa joskus joulun vieton anopin luona, sun on vain uhrauduttava ja kunnioitettava miehesi päätöstä. Ihan samalla tavalla voi sun mies ajatella sinun vanhemmista, eikä kaikki siellä miellytä häntä.

Sukulaissuhteet eivät ole sen kummempia, kuin naapurisuhteet tai työpaikalla työkaverit tai kumppanin ystävyyssuhteet, joita tulee vain sietää ja tehdä kompromisseja, jos ne ei mielyttäisikään, mutta miehelle ne on tärkeintä.

Ap. ehdon asenne ja inho miehen äitiä kohtaan voi tuhota teidän parisuhteen, jos rakentavaa keskusteluyhteyttä ei ole ja sitä pitää purkaa jossakin keskustelupalstalla jo kuukausia ennen.

Entä appi ja miehen sisaret? Ovatko he yhtä punainen vaate sinulle?

Jotenkin kommenteista huokuu ehdottomuutesi, etkä halua tehdä mistään kompromisseja ja liikkua epämukavuusalueella, vaan tuijotat vain omaan napaasi, joka ei ennusta hyvää parisuhteelle.

Osaatko sinä lainkaan lukea?

Siellä on vietetty jouluja. Minä en vain halua viettää siellä kaikkia jouluja.

Minä inhoan anopin tapaa jyrätä sitä omaa tahtonsa aina läpi aivan käsittämättömillä tempuilla. Suoranaisella häirinnällä.

Eikä miehenikään tästä käytöksestä pidä. Minä olen se joka pitää yllä jonkinlaisia välejä tuonne.

Ap

Tätä on kysytty monta kertaa, mutta kysytään vielä.

Mikä on ongelmasi?

Pyydä miestäsi soittamaan äidilleen ja kertomaan ette tule jouluksi anopin luokse.

Ja se on siinä. Ei tarvitse piehtaroida ja haukkua anoppia, joka vie positiivista energiaa ja elämän iloa.

Jos anopille ei mene sana perille, ette vastaa puheluihin ja viesteihin.

Uskomattomatonta kuinka ongelmattomuudesta saadaan ongelma ja murehditaan 3kk jo etukäteen.

Voihan olla, että anoppisi sairastuu tai jopa kuolee ensi viikolla tai sekin on mahdollista ettei mitään perhejoulua tule.

Ei ihme jos on hirveä stressi ja kiire, kun asioita murehditaan ja harmitellaan jo etukäteen, vaikka mitään ei ole vielä tapahtunut. Eikö kannata itkeä ja murehtia, kun se on ajankohtainen.

Lue. En jaksa selittää uuudelleen ja uuuudelleen.

Anoppi käuttää ruoanlaitossa vain rasvaa. Rasvaa, rasvaa, rasvaa. Ei suolaa ei mausteita ei mitään ns raikasta siis kasviksia tai hedelmää. Jouluomenat tai edes luumukiisseli tuntemattomia käsitteitä.

Siitä ruoasta tulee huono olo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja se iso ongelma tähän asiaan syntyi siinä vaiheessa kun appivanhemmat päätti muuttaa. He asuivat aiemmin 140 kilometrin päässä. Nyt matkaa on liki 700 kilsaa. Me emme pysty silpaisemaan sinne omasta arjestamme noin vain. Emme edes jaksa. On työt, koti, mökki, kolme lasta, lasten koulut, harrastukset.

Tämä on se asia, mitä he eivät tajua. Vaan luulevat että tarpeeksi mankumalla se matka lyhenee.

Ap

Luopukaa edes mökistä. Saatte rahaa ja stressi helpottaa kummasti.

Ei meillä ole rahapula. Ja se mökki on perintömökkini. En minä siitä siksi luovu että appivanhemmat keksi muuttaa. Ihme idea!

Ap

Ei perintö ole mikään syy pitää kiinni jostain asiasta, joka tuottaa vain stressiä.

Mielenkiintoinen ketju. On se joulu tosi tärkeä juhla kun setviminen sen viettämisestä alkaa jo syyskuussa. Kuka saa päättää, kenen toiveet toteutetaan, kuka joutuu joustamaan tai tottelemaan. Ja mitä tapahtuu jos se oma näkemys ei saa kannatusta, kieltäydytäänkö uskomasta ja lähdetään painostamaan ja kiukuttelemaan kaikin keinoin puolen suvun voimin...

hurjia tarinoita täällä.

Kunnolliseen maalaisjouluun kuuluu kinkkutuhnut ja kiveshiki!

Vierailija kirjoitti:

Ja se iso ongelma tähän asiaan syntyi siinä vaiheessa kun appivanhemmat päätti muuttaa. He asuivat aiemmin 140 kilometrin päässä. Nyt matkaa on liki 700 kilsaa. Me emme pysty silpaisemaan sinne omasta arjestamme noin vain. Emme edes jaksa. On työt, koti, mökki, kolme lasta, lasten koulut, harrastukset.

Tämä on se asia, mitä he eivät tajua. Vaan luulevat että tarpeeksi mankumalla se matka lyhenee.

Ap

Ja ihan varmasti tuo välimatka on teille lyhyempi kuin appivanhemmille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja se iso ongelma tähän asiaan syntyi siinä vaiheessa kun appivanhemmat päätti muuttaa. He asuivat aiemmin 140 kilometrin päässä. Nyt matkaa on liki 700 kilsaa. Me emme pysty silpaisemaan sinne omasta arjestamme noin vain. Emme edes jaksa. On työt, koti, mökki, kolme lasta, lasten koulut, harrastukset.

Tämä on se asia, mitä he eivät tajua. Vaan luulevat että tarpeeksi mankumalla se matka lyhenee.

Ap

Ja ihan varmasti tuo välimatka on teille lyhyempi kuin appivanhemmille?

Ilmeisesti koska he ei pysty tulemaan meille.

Ap

Olen valinnut puolison, en hänen vanhempiaan. Valitettavasti harva miniä ja vävy pitää anopistaan ja appiukostaan. Ja joskus puolison sisarukset ovat sellaisia, että ihmissuhteista ei tule mitään. Näin se vaan on. Joskus lapsiperhe asuu pahimmassa tapauksessa appivanhempien naapureina tai samalla paikkakunnalla. Joskus välimatkaa on satoja kilometriä.

En ymmärrä emmekä noudata anoppilasta tulevia toivomusmääräyksiä. Ihmettelen, eikö näillä 70+-eläkeläisillä ole muuta tekemistä kuin kytätä aikuisten lastensa ja lastenlastensa asioita, tekemisiä, menemisiä ja tulemisia? Jatkuvasti pitää soitella, kysellä, nuuskia, tiedustella, udella, urkkia ja lähetellä jonninjoutavia viestejä. Yllätyskyläilyt ovat rasittavimpia. Nämä uteliaat eläkeläiset voisivat mennä toisten eläkeläisten kanssa Osuuspankin, Säästöpankin tai Nordean retkille. Emme halua viettää anoppilassa kesälomaa, syyslomaa, joululomaa, talvilomaa, pääsiäistä ja juhannusta. Mitenkähän sitä on niin vaikea ymmärtää?

Ei tuohon tilanteeseen oikein muuta keinoa ole kuin laittaa toistaiseksi yhteydenpito jäihin, jos se on pelkästään joulunviettoon ruinaamista. Jos muu suku lähtee mukaan anopin touhuun, toteatte vaan että "asia on meidän ja Hiljan välinen, ollaan kieltäydytty kutsusta ja teidän ei tarvitse osallistua tähän mitenkään". Tarvittaessa sitten puhelu poikki. Pahinta on, jos lähdette vääntämään eipäs-juupas-puhetta kenenkään kanssa.

Lapsiperhe vs. appivanhemmat kirjoitti:

Olen valinnut puolison, en hänen vanhempiaan. Valitettavasti harva miniä ja vävy pitää anopistaan ja appiukostaan. Ja joskus puolison sisarukset ovat sellaisia, että ihmissuhteista ei tule mitään. Näin se vaan on. Joskus lapsiperhe asuu pahimmassa tapauksessa appivanhempien naapureina tai samalla paikkakunnalla. Joskus välimatkaa on satoja kilometriä.

En ymmärrä emmekä noudata anoppilasta tulevia toivomusmääräyksiä. Ihmettelen, eikö näillä 70+-eläkeläisillä ole muuta tekemistä kuin kytätä aikuisten lastensa ja lastenlastensa asioita, tekemisiä, menemisiä ja tulemisia? Jatkuvasti pitää soitella, kysellä, nuuskia, tiedustella, udella, urkkia ja lähetellä jonninjoutavia viestejä. Yllätyskyläilyt ovat rasittavimpia. Nämä uteliaat eläkeläiset voisivat mennä toisten eläkeläisten kanssa Osuuspankin, Säästöpankin tai Nordean retkille. Emme halua viettää anoppilassa kesälomaa, syyslomaa, joululomaa, talvilomaa, pääsiäistä ja juhannusta. Mitenkähän sitä on niin vaikea ymmärtää?

Osalla on ja osalla ei ole. Suuret ikäluokat ovat tässä suhteessa aika heterogeeninen joukko ihmisiä. Osa pitää tiukasti kiinni vanhoista perinteistä ja yhteisöllisyyden tarpeestaan, osa taas tanssii mieluummin flamencoa Fuengirolassa kuin viettää aikaansa lastensa tai lastenlastensa kanssa. Ja osan tapa toimia on jossain näiden välimaastossa.