Anoppi ja anopin ”kunnollinen maalaisjoulu”

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ymmärrän aloittajaa. Vietän itsekin Joulun mieluiten kotona, perheen kanssa, tunnelmasta nauttien ja rentoutuen.

Asumme eri paikkakunnalla kuin minun tai miehen vanhemmat, ja alkuun meidän oletettiin reissaavan anoppilan, omien vanhempieni sekä oman kotimme väliä.

Me ollaan sinänsä tykätty käydä jouluisin anoppilassa sekä omien vanhempieni luona, mutta perhekoon kasvaessa alkoi tuntua, että onko tässä mitään järkeä. Viettää nyt koko Joulu tien päällä, paikasta toiseen ajellen.

Meitä sitten hieman painostettiin järjestämään Joulu tänne meille, kun "asutte niin tunnelmallisessa paikassa, tehdään teille ihana sukujoulu!" Näin sitten tehtiin. No tällainen sukujoulu" sinänsä olikin oikein tunnelmallinen mutta "tehdään" tarkoitti sitä, että minä teen. Siinä useamman pienen lapsen, muiden tavallisten kotitöiden ja puolison yrittäjyyden keskellä rakensin Joulua, ja olin lopulta aivan poikki. Myös puoliso huomasi tämän, eikä itsekään ollut tilanteeseen tyytyväinen.

Mietimmekin, mikä on meille Joulussa tärkeää. Hyvä ruoka, mukava tunnelma, levähtäminen, yhdessäolo. Haluttiin ulkoilla, käydä joulusaunassa, joulukirkossa, lueskella, ihan vain olla... ilman, että on koko ajan pakottava kiire joko lähteä johonkin tai ilman, että pitää repiä stressiä siitä, kuinka kohta tulee vieraita ja kaiken pitäisi olla tiptop.

Ollaan kyllä sittemmin kutsuttu meille vieraita aatoksi tai joulupäiväksi syömään, mutta nää vieraat on olleet tyyliä mummoni tai miehen mummo, tai joku yksinäisempi sukulainen, joka muuten olisi Jouluna melko yksin. Tällä on varmistettu myös se, ettei kotona tehtävän työn määrä mitenkään merkittävästi poikkea normaalista Joulun valmistelusta.

Eihän tätä tietenkään kaikki ole ymmärtäneet, ja osa on tykännyt huonoakin. Mutta eipä voi mitään. Tämä ei tietenkään muuten sulje pois Joulun aikaan sijoittuvia kyläilyjä - mutta näköjään se aatto tai viimeistään Joulupäivä on joillekin joku pakkomielle.

Sanoisinkin että pura ap vain ajatuksiasi tänne ja tehkää tavallanne.

Ensin ette jaksaneet reissata ja sitten ette jaksaneet ottaa sukulaisia teillekään.

Koittakaa nyt jompaa kumpaa jaksaa.

Ihan ihme asenne. Miksi pitäisi jaksaa jompaa kumpaa? Joulua voi viettää ihan niin kuin itse haluaa. Mulle ainakin mun joulu on mun joulu, erittäin tärkeä aika rentoutumisen ja lepäämisen suhteen. Minä en kierrä missään jouluna, eikä kukaan tule meille, ja ihan turha kenenkään inistä. Puolisoni on samaa mieltä, ja hän nyt saa muutenkin viettää joulunsa vanhemmillaan tai missä lie sukulaisissa jos ei halua kotona/matkoilla minun kanssani olla.

Ja tuohon on turha tulla sanomaan, että ”mitäs sitten kun olet itse vanha eikä lapset ja lapsenlapset käy jäkäjäkä”. Lapsia ei ole eikä tule, joten tiedossa on ettei vanhanakaan lapset ja lapsenlapset käy, vaan joulut on silloinkin mun joulut, jotka vietän niinkuin vietän. Hoitokodissa hoitajien kanssa? Selvä, sitten niin. En minä aio tanssia koko työikääni muiden kuin korkeintaan työnantajan pillin mukaan. Ja senkin tanssin esitän vain työaikana. Vapaa-aikani on omaani.

Vai jäkäjäkä. Otahan nyt rauhassa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä päinvastoin, miniä haluaa instaan kuvia jouluisesta salista ja kuistin juhlavalaistuksesta. Isoäidin astiasto ja pöytähopeat pitäisi ottaa esille, silittää kankaiset lautasliinat ja laitella kaikki somaksi, että tulee kauniita kuvia. Kiitos ei.

Miksei? Itse koristelen kotini noin ja laitan perintökalleudet jouluna pöytään sekä silitän kankaiset lautasliinat ja pellavat. Vaikka olisimme miehen kanssa kahdestaan. Kaunis kattaus ja koristelu tekee joulusta juhlan.

Kaikki eivät ole mitään suvun sisäisiä pitopalveluyrittäjiä, jotka järjestävät muiden mieliksi mitä nämä haluavat. Ja vieläpä ilman, että kukaan osallistuu kuluihin. Tässähän ei ollut kyse siitä, millaista joulua hän haluaa itse viettää vaan joulunvieton vaatimukset esittävät hänen miniänsä. Eiköhän miniät osaa ihan itsekin stailata omat kotinsa instakelpoisiksi, ei siihen anoppia tarvita. 

Me tarjotaan sukulaisille glögit, piparit, tortut ym. joku sopiva päivä ennen joulua, tänä vuonna varmaankin lauantaina 21. päivä. Aattona ei liikuta mihinkään, eikä meille kutsuta ketään. Nautitaan joulusta oman perheen kesken, kokoontukoot ne jotka haluaa. Älä ap anna periksi, estä vaikka jokainen sukulainen yksi kerrallaan, jos ette muuten saa rauhaa.

Joulu on peruttu. Joosef tunnusti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä päinvastoin, miniä haluaa instaan kuvia jouluisesta salista ja kuistin juhlavalaistuksesta. Isoäidin astiasto ja pöytähopeat pitäisi ottaa esille, silittää kankaiset lautasliinat ja laitella kaikki somaksi, että tulee kauniita kuvia. Kiitos ei.

Meillä ei sentään miniä vaan omat tyttäret. Mutta joo, viimeisen päälle pitäisi laittaa koti, koristeellinen astiasto, kristallilasit ja pöytähopeat. Luonnollisesti notkuva joulupöytä. Viime vuonna sain luistettua, koska olin joulun alusviikolla lonkkaleikkauksessa ja joulun vielä sairaalassa. 

No käske niiden tytärten itse laittaa pöydät ja koristelut!! Ja jos on poikia, heidän tietysti yhtä lailla.

Niin käskenkin. En nimittäin jaksa järjestää enää jouluja vaan lähden jouluksi jonnekin reissuun. Vielä ei ole tullut joulunvietto puheeksi, mutta varmaan kuukauden sisällä tulee. Sanon samalla, että mun osaltani on sukujoulut vietetty ja elämäni loput joulut aion viettää ihan toisin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksa tuota kinuamista. Kuin lapsi jankkaisi.

Haluaisin että jouluna on PUHDASTA ja hyväntuoksuista, saa levätä ja lukea ja syödä hyvää ruokaa.

Ap

No sitten teet oman joulun teille kotiin tai minne haluatkaan. Mikä ihmeen pakko se on mennä anoppilaan jouluksi jos ei halua?

Me ei olla koskaan oltu anoppilassa jouluna. Mun vanhempien luona oltiin kaksi ekaa jouluamme, kun ei oltu vielä naimisissa. Sen jälkeen oltiin pari vuotta kahdestaan, ja kun lapset syntyivät, aina oman perheen kesken kotona. Ihan parasta.

En jaksa sitä kuukausikaupalla jatkuvaa kinuamista!!!!

Ap

Osaatko estää yhteystiedon puhelimessa?

Osaan estää puhelimista. Pitää blokata meiltä kaikilta. Sen sijaan kaikkien sukulaisten soittoja en voi blokata, mutta anoppi vinkuu heille ja he taas meille. Tulee kortteja jne. Ja isänpäivänä viimeisyään on helvetti irti. Ja tosiaan niitä valesydäreitä tässä taas odotellaan.

Ap

Taitaa olla hulluja koko suku? Siis ihan oikeastiko miehesi sukulaiset alkavat soitella sinulle, jos et vastaa anoppisi soittoihin? Oletko kysynyt heiltä, miksi he tekevät niin? Ja kertonut, että heidän ei tarvitse ilmoittaa sulle, että anoppisi on soitellut heille?

Anoppi itkee ja nyyhkii ja nämä hölmöt uskoo.

Niin ja sitten nämä hölmöt soittavat sulle ja kertovat, että anoppisi itkee ja nyyhkii? Miksi he tekevät niin? Oletko sanonut heille, että et halua heidän soittavan sulle tuossa asiassa? Vai ovatko hekin niin pöljiä, että soittavat sulle kiellosta huolimatta?

Juuri niin. ”Ettekö te nyt voisi Hiljan mieliksi, kun Hilkka on nyt niin pahoilla mielin ja eihän se joulu siellä Helsingissä joululta tunnu ja blaablaa”.

Ap

Ja soittavat uudestaan ja uudestaan, vaikka olet kieltänyt heitä soittamasta? Anteeksi kun kysyn, mutta mitä helvettiä te saatte tästä kahjosuvusta? Tarkoitan, että miksi ette voi blokata kaikkien puheluita, jos kerran kaikki ovat samanlaisia kahjoja eivätkä usko kieltoja?

No tämä. Sovellat kaikkiin samaa taktiikkaa. Sanot selkeästi, etta asia on jo loppuunkäsitelty eikä siitä enää keskustella. Kiellät soittamasta asiasta anopin puolesta. Jos ei mene kaaliin, et vastaa puheluihin. Kortit yms. voi heittää roskiin.  

Miten se voi oikeasti olla niin vaikeaa? 

Se helvetillinen painostaminen ON vaikeaa. Itse koin sitä vanhempieni erotessa. Toinen vanhempi (xxxx) sekosi aivan täysin, huusi ja karjui puhelimessa kunnes lakkasin vastaamasta. Uhkaili tappamisella niin että poliisit piti soittaa yms. Asuimme pikkukaupungissa, ja painostusta tuli sekä sukulaisilta, että täysin tuntemattomilta. Minut saatettiin kaupassa pysäyttää itselleni täysin vieraan ihmisen toimesta, että ”miten kehtaatte kohdella xxxx näin? Teidän yyyy (toinen vanhempi) on täysin hullu ja pitäisi viedä pakkopaidassa hoitoon, ja te vain puolustatte yyyy:tä”. Se oli aivan järkyttävää aikaa, eikä minua ole vieläkään hyväksytty takaisin xxxx:n sukuun vaikka välit itse vanhempaan ovat korjaantuneet jo aikaa sitten ja yyyy jo kuollut. En koskaan taipunut painostukseen, olen luonteeltani sellainen, että mitä enemmän painostetaan, sitä tiukemmin pistän vastaan, vaan teen asiat siten kuten omalle elämälleni parhaaksi katson. Silti se painostus mitä koin oli musertavaa, ja aiheutti pysyvän jäljen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin on alkanut se jokavuotinen kärttäminen, että pitäisi pienten lasten kanssa matkata +500km suuntaansa, kun meille ei voi tulla, eläkkeellä olevat ihmiset. Meillä kuulemma on aikaa ja helpompi tulla, vaikka rahat aina tiukilla ja oma tarinansa on sitten tavaroiden ja lasten pakkaaminen autoon, puhumattakaan eläimistä, joita ei voi jättää yksin ja aivan mahdotonta saada niille hoitajaa joulun pyhinä. 

Ollaan kutsuttu, että meille voi tulla joulupäivänä ja viipyä uuteen vuoteen asti, aatto halutaan viettää keskenään. Mutta kun aina on lapset tulleet vanhemmille heidänkin lapsuudessaan ja reissattiin. Niin no, heillä oli välimatkaa muutama kilometri ja ajat ovat muuttuneet, meilläkin mies aattona vielä töissä aamun. 

Kaikki kuulemma tekosyitä vain.

Ja heidän tekosyynsä olla tulematta teille on se, että "aina on näin tehty"?

Tätä he aina sanovat, "kun aina silloin kun minä olin lapsi...". Olemme aina sanoneet, ettemme pääse/emme tule, yleensä myös vedottu miehen töihin ja eläimiin ja kerrottu, että meille ovat tervetulleita joulupäivästä uuteen vuoteen asti. Mutta ei, ei kelpaa kun sinne pitäisi lähteä, kaikki on vain tekosyitä. He perustelevat sen, etteivät tule aina tuolla muttakun-argumentilla.

Tuo jatkuva inttäminen ja jankutus jatkuu jouluun asti, alkaa yleensä juuri syyskuussa. Emme asiasta heidän kanssaan väännä, vaan sanomme ettemme tule ja jos tämän puhelun sanoma ei muutu, sen voi lopettaa heti.

Aatoksi laitamme puhelimet äänettömälle aamulla (kun olemme laittaneet joulun toivotukset) ja vastaamme aikaisintaan joulupäivänä ja toivotamme uudelleen tervetulleeksi meille. Sitä ruikutusta kamalasta joulusta kun lapsenlapset eivät taaskaan tulleet, joutui olemaan ihan yksin jne. jatkuu yleensä tammikuulle asti, sitten loppuu ja syyskuussa taas (joskus jo heinä-elokuussa) alkaa sama jankutus joulusta.

En kyllä ymmärrä ihmisiä, jotka jaksaa vinkua näinkin vastahakoisia ihmisiä kanssaan joulun viettoon. Ja ylipäätään minkään juhlan viettoon. Jos joku lapsistani sanoisi, ettei haluaisi tulla jouluksi kotiin, niin asia olisi ihan ok. En kärttäisi, koska en haluaisi, että joku on meillä pitkin hampain pilaamassa tunnelmaa.

Tai jos jonkun lapsen puoliso haluaa mennä omien vanhempiensa luokse tai olla joulun omassa kodissaan, niin siitä vaan.

Meille ei ole pakko kenenkään tulla, ei omien lasten, eikä heidän puolisoidensa. Ketään ei käsketä/pyydetä tulemaan, eikä kyllä kielletäkkään tulemasta. Ne tulee jotka tulee ja aina on ainakin omat lapset tulleet. 

Meillä on pitkät välimatkat kaikilla toisiimme ja yleensä lasten puolisot ovat myös asumassa kaukana omista vanhemmistaan, joten on ymmärrettävää, että menevät katsomaan omia sukulaisiaan, eivätkä tule meille. Ja se on ihan ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä päinvastoin, miniä haluaa instaan kuvia jouluisesta salista ja kuistin juhlavalaistuksesta. Isoäidin astiasto ja pöytähopeat pitäisi ottaa esille, silittää kankaiset lautasliinat ja laitella kaikki somaksi, että tulee kauniita kuvia. Kiitos ei.

Meillä ei sentään miniä vaan omat tyttäret. Mutta joo, viimeisen päälle pitäisi laittaa koti, koristeellinen astiasto, kristallilasit ja pöytähopeat. Luonnollisesti notkuva joulupöytä. Viime vuonna sain luistettua, koska olin joulun alusviikolla lonkkaleikkauksessa ja joulun vielä sairaalassa. 

No käske niiden tytärten itse laittaa pöydät ja koristelut!! Ja jos on poikia, heidän tietysti yhtä lailla.

Niin käskenkin. En nimittäin jaksa järjestää enää jouluja vaan lähden jouluksi jonnekin reissuun. Vielä ei ole tullut joulunvietto puheeksi, mutta varmaan kuukauden sisällä tulee. Sanon samalla, että mun osaltani on sukujoulut vietetty ja elämäni loput joulut aion viettää ihan toisin. 

Anteeksi että sanon, mutta kyllä tämä naisten joulun vietto tuntuu todella vaikealta. Yhden ongelma on se, että anoppi pyyttää kylään ja ei haluta mennä. Toisen ongelma on se, että miniä haluaa , että jouluna laitetaan kaikki hienosti, että saa kauniita kuvia ja kolmas ei kestä, että tyttäret vaatii täydellistä joulua. Osa itkee, kun miehet ei osallistu ja sen kyllä ymmärtää. Ehkä naistenkin vain kannattaisi jättää koko joulu viettämättä , niin ei olis ongelmia, että pitääkö tehdä sitä vaiko tätä ja lahteä sinne taikka tänne ja jokainen sais pysyä kotonaan. Eniten ihmettelen , ettei edes omille tyttärille/aikuisille lapsille voi vain rauhallisesti sanoa, että minun luona ei nyt sitten joulua vietetä. En jaksa laittaa.  

Täytyykö kaikesta repiä niin kamalaa draamaa. Jopa joulun vietosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menemme ihan mielellämme isoisovanhemmillemme jouluisin. Matkaa tulee 200 km suuntaansa. He eivät kuitenkaan elä ikuisesti. Nukumme lattialla, paikka tuoksuu maakellarilta ja pitkä reissu on aina tylsä. Lapset kuitenkin nauttivat ja muutenkin haluan opettaa, että vanhemmista pidetään huolta. Tänä vuonna mukaan tulee tuolloin 1kk- ikäinen vauva, joten tuo omat haasteensa. Meillä joulut vietettiin aina mummolassa ja ne olivat ihan parhaita.

200 kilsaa ei ole pitkä matka. Ja yksi pieni lapsi on eri asia kuin kolme koululaista. Arvatenkin olet myös itse kotona lomalla.

En tiennyt, että tässä vertaillaan km. Kerroin vain, kuinka itse haluan tehdä. Ja puhuin lasten nauttimisesta, eli ennestään on 9v, 2v ja nyt mukana tuolloin 1kk ikäinen lapsi. Olen mennyt jouluaattona muiden perässä erikseen, kun olen usein aattona ollut töissä. Tänä vuonna kyllä, olen äitiyslomalla. Itseni mielestä kyllä olisi helpompi mennä kolmen kouluikäisen kanssa, ei imetystä ja kaikki kävelevät omin jaloin.

Kai käsität että on eri asia ajaa 700 kilsaa suuntaansa kuin 200 suuntaansa.

Ja otse koen että kolmen koululaisen kanssa se joulun alus on täysin pakattu täyteen kaikkea. Siis koulujen takia. Olen aivan kuollut joulun alla ja toukokuussa. Pienten lasten kanssa on helpompi itse hallita kalenteriaan.

Ap

On tullut jo selväksi, kuinka työntäyteinen ja haasteellinen on elämäsi ap. Ja kuinka paha miehen suku, jopa miehesi Maire-isomummi, jonka pahat geenit on anoppisi perinnyt.

Meillä kolme kouluikäistä lasta ja molemmat vanhemmat kolmivuorotyössä ja lähes joka joulu töissä ja se 8h työpäivä voi venyä 12h. Myös appivanhemmat usein jouluna kolmivuorotyössä.

Ja silti koskaan joulusta ei ole stressattu, ei ainakaan 3kk etukäteen, kun siinä ajassa elämässä voi tapahtua mitä tahansa. Turhaa energian tuhlausta.

Meillä on perinteisesti vietetty perhejoulu ja suvun yhteinen joulu ja joskus vielä kolmaskin joulu, miten kenenkin työvuorot sattuvat.

Joulun vietto usein aloitetaan jo edellisenä viikonloppuna ennen joulua tai joulun aatonaattona ja jatketaan sitä vielä tapanina. Ja aina uusi jouluaatto, missä milloinkin satumme olemaan ja kenen seurassa.

Nyt kun lapset ovat isompia, lahjatkin jaetaan useampana päivänä. Meillä äitini luo on 500km ja joko mennään jossakin vaiheessa hänelle tai hän matkustaa meillä.

Ja hyvin on toiminut, ilman stressia ja kenenkään pahaamieltä tai murjotusta.

Miksi ette tekin voisi mennä anoppilaan jo joulun aatonaatona ja palata kotiin joulupäiväksi tai toisinpäin.

Öhh..tuota noin... niin paljon kuin tykkäänkin järjestää joulua ja viettää sukujouluja, en todellakaan jaksaisi viettää joulua puoltatoista viikkoa. Mulle riittää oikein hyvin pelkkä aattoilta. 

- eri

Joulu alkaa Tuomaanpäivästä ja päättyy Nuutinpäivään.

Sitä kuuluu viettää siis 21.12. - 13.1.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menemme ihan mielellämme isoisovanhemmillemme jouluisin. Matkaa tulee 200 km suuntaansa. He eivät kuitenkaan elä ikuisesti. Nukumme lattialla, paikka tuoksuu maakellarilta ja pitkä reissu on aina tylsä. Lapset kuitenkin nauttivat ja muutenkin haluan opettaa, että vanhemmista pidetään huolta. Tänä vuonna mukaan tulee tuolloin 1kk- ikäinen vauva, joten tuo omat haasteensa. Meillä joulut vietettiin aina mummolassa ja ne olivat ihan parhaita.

200 kilsaa ei ole pitkä matka. Ja yksi pieni lapsi on eri asia kuin kolme koululaista. Arvatenkin olet myös itse kotona lomalla.

En tiennyt, että tässä vertaillaan km. Kerroin vain, kuinka itse haluan tehdä. Ja puhuin lasten nauttimisesta, eli ennestään on 9v, 2v ja nyt mukana tuolloin 1kk ikäinen lapsi. Olen mennyt jouluaattona muiden perässä erikseen, kun olen usein aattona ollut töissä. Tänä vuonna kyllä, olen äitiyslomalla. Itseni mielestä kyllä olisi helpompi mennä kolmen kouluikäisen kanssa, ei imetystä ja kaikki kävelevät omin jaloin.

Kai käsität että on eri asia ajaa 700 kilsaa suuntaansa kuin 200 suuntaansa.

Ja otse koen että kolmen koululaisen kanssa se joulun alus on täysin pakattu täyteen kaikkea. Siis koulujen takia. Olen aivan kuollut joulun alla ja toukokuussa. Pienten lasten kanssa on helpompi itse hallita kalenteriaan.

Ap

On tullut jo selväksi, kuinka työntäyteinen ja haasteellinen on elämäsi ap. Ja kuinka paha miehen suku, jopa miehesi Maire-isomummi, jonka pahat geenit on anoppisi perinnyt.

Meillä kolme kouluikäistä lasta ja molemmat vanhemmat kolmivuorotyössä ja lähes joka joulu töissä ja se 8h työpäivä voi venyä 12h. Myös appivanhemmat usein jouluna kolmivuorotyössä.

Ja silti koskaan joulusta ei ole stressattu, ei ainakaan 3kk etukäteen, kun siinä ajassa elämässä voi tapahtua mitä tahansa. Turhaa energian tuhlausta.

Meillä on perinteisesti vietetty perhejoulu ja suvun yhteinen joulu ja joskus vielä kolmaskin joulu, miten kenenkin työvuorot sattuvat.

Joulun vietto usein aloitetaan jo edellisenä viikonloppuna ennen joulua tai joulun aatonaattona ja jatketaan sitä vielä tapanina. Ja aina uusi jouluaatto, missä milloinkin satumme olemaan ja kenen seurassa.

Nyt kun lapset ovat isompia, lahjatkin jaetaan useampana päivänä. Meillä äitini luo on 500km ja joko mennään jossakin vaiheessa hänelle tai hän matkustaa meillä.

Ja hyvin on toiminut, ilman stressia ja kenenkään pahaamieltä tai murjotusta.

Miksi ette tekin voisi mennä anoppilaan jo joulun aatonaatona ja palata kotiin joulupäiväksi tai toisinpäin.

Öhh..tuota noin... niin paljon kuin tykkäänkin järjestää joulua ja viettää sukujouluja, en todellakaan jaksaisi viettää joulua puoltatoista viikkoa. Mulle riittää oikein hyvin pelkkä aattoilta. 

- eri

Joulu alkaa Tuomaanpäivästä ja päättyy Nuutinpäivään.

Sitä kuuluu viettää siis 21.12. - 13.1.

Olisi kyllä helvetinmoinen painajainen suhata koko tuo aika sukulaiselta toiselle, syödä kinkkua ja jakaa lahjoja.

Isovanhemmatko teillä määräävät kaapin paikan??? Ja komentelevat, missä, miten ja kenen kanssa teidän pitää viettää joulua? Todellakin ihmettelen aikuisia ihmisiä, jotka ovat niin hissukoita ja nössöjä, etteivät he halua, osaa tai uskalla sanoa omille vanhemmilleen tai appivanhemmilleen EI!

Toisaalta ihmettelen tätä itsekästä sukupolvea, joka hoidattaa lapsensa isovanhemmilla ja passuuttaa iäkkäillä vanhemmilla itseään. Miksi 30-50-vuotiaat, terveet ihmiset änkevät 70-80-vuotiaille, iäkkäille ja monisairaille vanhemmilleen ja appivanhemmilleen täysihoitoon viikonloppuisin, lomilla, jouluna ja juhannuksena? Miksi nämä äidit ja isät eivät halua luoda oman perheen juhlaperinteitä? Vai ovatko pienten lasten äidit ja isät niin uusavuttomia, laiskoja ja uushaluttomia, etteivät osaa edes ruokaa laittaa vaan tungetaan isovanhemmille valmiiseen pöytään?

Vierailija kirjoitti:

appifaari kirjoitti:

Pirtissä haisee kiveshiki...aah...ihanan tunnelmallinen joulu!

Tule kiveshiki kultainen!

Tuleeko jouluna...aah...joulukirkkoon lämmin, eli vetääkö kontio sutiin?

Jos ap ei pysty sanomaan anopilleen "ei", niin sitten ap viettää joulunsa tupakeittiön lattialla yöpyen. Näin se vaan menee, hyvä ap.

Mksi te avuttomat sitä joulua vietätte. Syötte vuodesta toiseen niitä pula-ajan laatikoita ja sianihraa. Hyhy, Laulatte tietty niitä hulluja molli lauluja. Esim. Varpunen Jouluaamuna, Sylvian Joululaulu ja Äidin hauta joka onkin sitten ihka huippu paska. Mihin ihminen tarvitsee näitä tunnetiloja joita sitten siiretään sukupolvelta toiselle. 

Lopettakaa jo. Jouluhan alunperin oli iloinen juhla jossa muistettiin sitä Jeesusta. Muutoinkin leikittiin ja iloittiin. Nykyisin ei suomessa ole kuin median luomaa kuvaa ah niin romanttisesta joulusta. Joka lehti täynnä kuvia suurista, niin sisustetuista ja koristelluista perhejouluista. Realistisempi versio lienee se kerrostalon luukku jossa perhe ikea kalustein asuvat. Luopukaa jo tästä hömpästä, jos ette ole ihka kristittyjä Joulukirkkoinenne ja evankeliumia lukien. 

Säästyneet rahat ja tekemättömät velat ovat ilonanne pitkään. 

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ihanan tunnelmalliselta!

Niimpä. Onko tarjolla itse tehtyä kiljua vai naapurilta haettua? Onko makaroonilaatikkossa sitä parempaa jauhenlihaa?

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ihanan tunnelmalliselta!

Ryntääköhän appiukko taas muna pystyssä ”selänpesijäksi” joulusaunaan, kun anoppi ”lepäilee” kahdeksannen konjakin jälkeen?

Minusta tässä ongelma ei suinkaan ole anoppi, vaan ap. asenne. Mitä jos kasvaisit aikuiseksi ja puhuisit miehesi kanssa.

Ja ihan itse olet valinnut puolisosi, jonka mukana tulevat hänen sukunsa, ystävät, tapansa jne.

Ja jos haluat hyvän parisuhteen, sun on liikuttava epämukavuus alueella, tehtävä kompromisseja, mentävä puolitiehen vastaan, joskus luovuttava omista periaatteistaan ja tavoitteestaan ja jos mies haluaa joskus joulun vieton anopin luona, sun on vain uhrauduttava ja kunnioitettava miehesi päätöstä. Ihan samalla tavalla voi sun mies ajatella sinun vanhemmista, eikä kaikki siellä miellytä häntä.

Sukulaissuhteet eivät ole sen kummempia, kuin naapurisuhteet tai työpaikalla työkaverit tai kumppanin ystävyyssuhteet, joita tulee vain sietää ja tehdä kompromisseja, jos ne ei mielyttäisikään, mutta miehelle ne on tärkeintä.

Ap. ehdon asenne ja inho miehen äitiä kohtaan voi tuhota teidän parisuhteen, jos rakentavaa keskusteluyhteyttä ei ole ja sitä pitää purkaa jossakin keskustelupalstalla jo kuukausia ennen.

Entä appi ja miehen sisaret? Ovatko he yhtä punainen vaate sinulle?

Jotenkin kommenteista huokuu ehdottomuutesi, etkä halua tehdä mistään kompromisseja ja liikkua epämukavuusalueella, vaan tuijotat vain omaan napaasi, joka ei ennusta hyvää parisuhteelle.

Vierailija kirjoitti:

Mksi te avuttomat sitä joulua vietätte. Syötte vuodesta toiseen niitä pula-ajan laatikoita ja sianihraa. Hyhy, Laulatte tietty niitä hulluja molli lauluja. Esim. Varpunen Jouluaamuna, Sylvian Joululaulu ja Äidin hauta joka onkin sitten ihka huippu paska. Mihin ihminen tarvitsee näitä tunnetiloja joita sitten siiretään sukupolvelta toiselle. 

Lopettakaa jo. Jouluhan alunperin oli iloinen juhla jossa muistettiin sitä Jeesusta. Muutoinkin leikittiin ja iloittiin. Nykyisin ei suomessa ole kuin median luomaa kuvaa ah niin romanttisesta joulusta. Joka lehti täynnä kuvia suurista, niin sisustetuista ja koristelluista perhejouluista. Realistisempi versio lienee se kerrostalon luukku jossa perhe ikea kalustein asuvat. Luopukaa jo tästä hömpästä, jos ette ole ihka kristittyjä Joulukirkkoinenne ja evankeliumia lukien. 

Säästyneet rahat ja tekemättömät velat ovat ilonanne pitkään. 

Mitä vikaa Ikea kalusteissa?

Vierailija kirjoitti:

Ei nämä vanhat ihmiset tajua millaista on esim.ajaa pilkkopimeässä jouluruuhkassa, eivät ole itse koskaan ajaneet.

Kerran menimme isoäidillemme aattona, matkaa oli 250 km, myöhästyimme sovitusta ajasta 10 minuuttia. Hän raivostui siitä, ku ei pidetä ajoista kiinni.

Ohis

En tiedä mitä ikää tarkoitat vanhalla, mutta ainakin minä 65 en halua läheisteni ajavan pimeässä, lumipyryssä , missä tahansa huonossa kelissä , juhannus/jouluruuhkassa.

Jos ei ole pakko, joku vetää viimeisiään tai todella tarvitsee apua.

Ne joulunpyhät ovat monelle ainoa vapaa, harvalle pönöttäminen anopin tai äidin sohvalla vastaa käsitystä rentouttavasta vapaasta.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tässä ongelma ei suinkaan ole anoppi, vaan ap. asenne. Mitä jos kasvaisit aikuiseksi ja puhuisit miehesi kanssa.

Ja ihan itse olet valinnut puolisosi, jonka mukana tulevat hänen sukunsa, ystävät, tapansa jne.

Ja jos haluat hyvän parisuhteen, sun on liikuttava epämukavuus alueella, tehtävä kompromisseja, mentävä puolitiehen vastaan, joskus luovuttava omista periaatteistaan ja tavoitteestaan ja jos mies haluaa joskus joulun vieton anopin luona, sun on vain uhrauduttava ja kunnioitettava miehesi päätöstä. Ihan samalla tavalla voi sun mies ajatella sinun vanhemmista, eikä kaikki siellä miellytä häntä.

Sukulaissuhteet eivät ole sen kummempia, kuin naapurisuhteet tai työpaikalla työkaverit tai kumppanin ystävyyssuhteet, joita tulee vain sietää ja tehdä kompromisseja, jos ne ei mielyttäisikään, mutta miehelle ne on tärkeintä.

Ap. ehdon asenne ja inho miehen äitiä kohtaan voi tuhota teidän parisuhteen, jos rakentavaa keskusteluyhteyttä ei ole ja sitä pitää purkaa jossakin keskustelupalstalla jo kuukausia ennen.

Entä appi ja miehen sisaret? Ovatko he yhtä punainen vaate sinulle?

Jotenkin kommenteista huokuu ehdottomuutesi, etkä halua tehdä mistään kompromisseja ja liikkua epämukavuusalueella, vaan tuijotat vain omaan napaasi, joka ei ennusta hyvää parisuhteelle.

Osaatko sinä lainkaan lukea?

Siellä on vietetty jouluja. Minä en vain halua viettää siellä kaikkia jouluja.

Minä inhoan anopin tapaa jyrätä sitä omaa tahtonsa aina läpi aivan käsittämättömillä tempuilla. Suoranaisella häirinnällä.

Eikä miehenikään tästä käytöksestä pidä. Minä olen se joka pitää yllä jonkinlaisia välejä tuonne.

Ap