Anoppi ja anopin ”kunnollinen maalaisjoulu”
Taas se alkoi. Kinuaminen hornan tuuttiin ahtaaseen epäsiistiin huusholliin joulunviettoon.
Matkaa monta sataa kilsaa ja perillä nukkuminen patjalla tupakeittiössä. Pahaa ruokaa ja kunnon junttimeininkiä. Kyllä houkuttaakin.
Kommentit (391)
Näitä lukiessa ei voi kuin hämmästellä, että miten on omituisia perhe- ja sukulaisuussuhteita.
Vain naiset ja eritoten miniät tietävät miltä joulun kuuluu tuntua syyskuussa armon vuonna 2019.
Sanot vaan että sinä haluat lopettaa sen perinteen Kai sitten sinä itse teet sen joulun teille. Lapsista siinä kai on kysymys. Minulle olis aivan liian pikä matka.
Soveltaisin jompaa kumpaa näistä jo aiemmin ehdotetuista, mikäli ei-sana ei mene perille:
A) ilmoittakaa, että olette varanneet matkan Vanuatuun taikka B) lupaatte mennä, mutta sairastutte sopivasti juuri ennen lähtöä. Tätä vaikka vaihdellen joka vuosi. Tosin kyllä itse jättäisin vastaamatta puhelimeen vaikka koko suvulle, mutta jos ap muuten haluaa pitää keskusteluyhteyden auki, niin sitten näin.
Laita puhelin kiinni, mutta siirrä puhelut anopin luuriin. Tästä seuraa, että anopilta menee koko joulu ihmetellessä, että olet aina puhelimessa, kun hän yrittää soittaa. Toisin sanoen hän tietämättään soittaa aina numeroonsa.
Vierailija kirjoitti:
Kiitä anoppia kohteliaasti kutsusta ja kerro ystävällisesti, että teidän perhe haluaa luoda omat jouluperinteet ja jää siksi ainakin tänä vuonna kotiin.
Olisi muuten mielenkiintoista tietää, mitkä jouluruuat anoppilassa ovat niin pahoja ja teillä kotona sitten maukkaita. Kerropa joutessasi. En tiedä, olenko kovin väärässä, mutta minusta jotenkin haiskahtaa, että kyse on jääräpäisestä periaatteesta. Kun et halua mennä anoppilaan, niin leimaat sikäläiset olot kamaliksi. On siivotonta, ahdasta ja pahaa ruokaakin. Oletko sinä ap jo ihan oikeasti aikuinen?
Minun anoppini jouluruuista laatikot ovat kokkareisia, vetisiä ja suolattomia. Kinkku taas on aina liian suolaista. Perunat on keitetty ylikypsäksi mössöksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitä anoppia kohteliaasti kutsusta ja kerro ystävällisesti, että teidän perhe haluaa luoda omat jouluperinteet ja jää siksi ainakin tänä vuonna kotiin.
Olisi muuten mielenkiintoista tietää, mitkä jouluruuat anoppilassa ovat niin pahoja ja teillä kotona sitten maukkaita. Kerropa joutessasi. En tiedä, olenko kovin väärässä, mutta minusta jotenkin haiskahtaa, että kyse on jääräpäisestä periaatteesta. Kun et halua mennä anoppilaan, niin leimaat sikäläiset olot kamaliksi. On siivotonta, ahdasta ja pahaa ruokaakin. Oletko sinä ap jo ihan oikeasti aikuinen?
Minun anoppini jouluruuista laatikot ovat kokkareisia, vetisiä ja suolattomia. Kinkku taas on aina liian suolaista. Perunat on keitetty ylikypsäksi mössöksi.
Kuulostaapa tutulta. Vetistä, klimppistä, suolatonta ja haaleaa. Lisäksi paaaaaaaaaaljon rasvaa. Ja siihen sitten kyytipojaksi rasvainen suolainen kinkku joka on paistettu vähän liian raa'aksi. Ai että. Nam.
Me menemme nykyään yleensä anopille joulun alla, esim. aatonaattona, tai mies käy joskus aattona ja minä menen omille vanhemmilleni. Olemme aiemmin olleet siellä joulun pyhinäkin ja myös yötä. Saimme kuitenkin aina kuunnella, mitä kaikkea teimme väärin ja aina muisteltiin, mitä kaikkea olimme edellisinä vuosina tehneet väärin. Lähinnä siis saapuneet liian myöhään ja lähteneet liian aikaisin. Vain aatto kelpasi, mutta sittenkään ei olisi saanut lähteä pois ennen kuin seuraavana arkipäivänä töihin. Lopulta opimme, ettemme pilaa siellä omaa jouluamme. Sen jälkeen on ollut helpompaa: sieltä ei ole niin kovia odotuksia meitä kohtaan ja joulunalusvierailu on sujunut ihan mukavasti eikä itkua tai kiukuttelua kuunnellen. Onneksi tässä asiassa ei ole ollut ihan niin kovaa painostusta kuin ap:lla, mutta ymmärrän kyllä häntä hyvin. En osaa sanoa muuta vinkkiä kuin että muista, ettei hän voi määrätä sinua mihinkään. Sinä päätät itse. Toki tiedät tämän jo, mutta kun tätä muistuttaa itselleen, ei ehkä vihastuta niin paljon. Sehän siinä kuitenkin ärsyttää, kun toinen ihminen yrittää kontrolloida.
Mennään joululomaksi kolmatta kertaa Karibialle ja toivotettu vanhuksetkin sinne tervetulleiksi. Tänäkin vuonna siis juhlimme joulua oman perheen voimin.
Ehkä ensi vuoden jouluna olemme kotona omalla perhejouluperinteellä, johon ei perheen ulkopuoliset kuulu.
Joko ap on pakannut perheen laukut ja velka Skodan nokka suunnattu kohti likaista anoppilaa?
Meidän ei onneksi tarvitse enää mennä, eka joulu lapsen kanssa ahtaissa ja epäsiisteissä nurkissa oli mulle viiminen pisara. Ennen lapsia meni jotenkuten, kun sai ottaa itsekin viinaa. Voisin käyttää pienten lasten kanssa matkustamista ja olohuoneessa, minkä läpi kuljetaan tupakalle, yöpymistä syynä olla menemättä jos anoppi kehtaisi valittaa, ettei tulla jouluksi, mutta ei kehtaa kun itse jättää lasten ristiäiset ja syntymäpäivät väliin. On työt, milloin mikäkin p*skatauti ja matka liian pitkä. Onneks saadaan olla edes tää joulu kotona💓
Joulu on joulu. Ihana pakohetki vuoden lopuksi arjesta. En todellakaan jaksaisi raahautua minnekään matkoille koko perheen kera. Ollaan kotona. Tehdään ruokaa hiljakseen, koristellaan kotia ilman kiirettä. Ei vieraita, ei hässäkkää. Teinit saavat halutessaan linnoittautua huoneisiinsa ja me saadaan röhnöttää miehen kanssa soffalla tekemättä mitään silloin kun halutaan. Ja jos ruuan teko tuntuu liian vaikealta niin sitten tilataan ruoka kotiin. Simppeliä. Nautin jouluostosten teosta just ennen joulua ja käytän kaiken energiani siihen:)
En minäkään kauheasti rakastanut niitä anoppilajouluja aikanaan, mutta tulipahan oltua kumminkin. Syy ei ollut ihmisissä, ihan kivoja kaikki, vaan niissä tavoissa tai sitten jossain vaan. Esim. talo oli vanha 1800-luvun puolivälin hökötys, viimeksi tehty pientä remonttia 70-luvulla. Hatara ja kylmä, lattiat vinot, ovia ei saanut kiinni kuin kauheasti paiskaamalla tai sitten ne piti sellaista naukumista jos yritti vaikka yöllä mennä hiljaa vessaan. Ei olis halunnut koko porukkaa herättää.
Ja ihmisiä paljon, mikä oli toisaalta kivaa, toisaalta vähän ahisti.
Se kylmyys eniten rassasi, aina piti mennä joku viltti niskassa ja kahet villasukat jalassa.
Nuoriso heitti patjan vaikka eteisen lattialle ja siihen makuupussi, siinä oli peti. Eli ei siinä mitään hankaluutta siinä ollut. Kukaan ei nirsoillut mistään.
Mutta sit se ruoka, kun oltiin ihan eri maakunta-alueella ja jouluruuissakin eroa siihen mihin olin tottunut. Ei saisi tietysti nirsoilla, mutta se oli minusta kaikin puolin aina mautonta. Rosolli oli ihan mautonta kun se tehtiin vain keitetyistä punajuurista ja perunasta ja sipulista. Siis se etikkakurkku ja etikkapunajuuri puuttui. Eikä sitä ollut kastikkeessakaan, kun se oli aina vain purkki kermaviiliä. Etikkaa siellä ei käytetty mihinkään koskaan, kuulemma kaikki inhosi sitä. Myöskään sillejä ei ollut ikinä eikä yleensäkään mitään joulukaloja.
Ja siinä syödessäkin oli kylmä. Vesi tuli omasta kaivosta ja maistui minusta aina oudolta. Se maku tuli kahvin läpikin. Tai sitten olen vaan liian herkkä, mutta yritin aina juoda siellä mahdollisimman vähän vettä.
Anoppi oli mukava eikä apessakaan vikaa. Mutta jotenkin vaan kaipasin omaa joulua. Ei siellä kauhean montaa kertaan tarvinnut ollakaan, mutta oltiin kuitenkin. Joskus ajattelin, että siitä talosta olisi saanut ihan tunnelmallisenkin joulumiljöön, jos olisi vähän panostanut ja laitellut eri tavalla ja vähän nätimpiä verhoja ja pöytäliinoja olisi laiteltu ja enemmän jouluvalojakin, kuin vaan joku yksi tuikku jossain. Mutta kun se ei ollut minun valtakuntaa, niin ei minulla mitään sanomista mihinkään ollut.
Likaista siellä ei ollut, mutta vanha talo on aina vanha talo,
Kaikki on kuitenkin aina ajan mittaan väistyvää ja muuttuvaa. Nyt vietetään omia jouluja omassa kodissa ja saan laittaa ihan oman mieleni mukaisesti. Ja ainakin minulla on lämmin!
Vierailija kirjoitti:
Mites mammojen joulut meni?
Kiitos kysymästä, siinähän se meni valitusta kuunnellessa.
T:ammattivalittajan lähiomainen
Sjögrenin ja pojan kanssa istuttiin valittamassa koko joulu.
T:ammattivalittaja
Mitkä eläkeikäiset? Kälyt perheineen on työttömiä, joka iikka. Ei lähelläkään eläkeikää.
Ap