Lue keskustelun säännöt.
Kokemuksenne suomalaisesta yhteiskuntaluokkien välisistä eroista
26.09.2019 |
Keskustelun aiheen inspiroi Helsingin Sanomien "Rakkauden luokkaloikkari"-kirjoitus.
Miten teidän elämäänne on luokkien olemassaolo vaikuttanut? Kuuluvatko vanhempasi, ystäväsi ja puolisosi suunnilleen samaan luokkaan?
Omat vanhemmat ovat lähtökohdiltaan aivan eri taustoista rahallisesti. Äiti yrittäjäperheestä ja peri kunnon potin, isä 4 hengen yksinhuoltajaperheestä köyhistä oloista. Vanhempani ovat molemmat korkeakoulutettuja (isä amk, äiti yliopisto). Erosivat kuitenkin oltuaan lähes 20v yhdessä ja vasta aikuisena huomaa miten isää usein hiersi/hiertää se miten paljon varakkaampi äiti ja nyt me, hänen lapsensa on, verrattuna hänen lähtökohtiinsa.
Lapsena kasvoin pienellä paikkakunnalla ja olin muita lapsia varakkaampi. En syrjinyt ketään vähävaraisuuden takia, sammakoita toki pääsi suusta kun en ymmärtänyt varattomuutta. Minua kyllä syrjittiin avoimesti. Muistan kun laitoin joskus teininä "kaverilleni" jouluna tekstarin hyvän joulun toivotuksesta ja sain vastaukseksi jotain "helppo on iloita jos on rahaa". Jos olisimme asuneet jossain isommassa kaupungissa, perheemme ei olisi ollut mitenkään erottunut massasta varakkuudella.
Nuorena torppasin pari poikakaveriehdokasta varmaan osin koettuani heidän olevan "alempaa" luokkaa- toinen köyhän yh-äidin kasvatti ja toisella kotona vanhemmilla sisällä tupakoimista, viikottaista humalajuomista ja harrastuksena sohva ja töllö.
Vakavammat seurustelusuhteeni ovat suunnilleen samoista taustoista kuin minä. Korkeakoulutetut keskiluokkaa/ylempää keskiluokkaa olevat vanhemmat ja miehet itse korkeakoulutettuja. Lähimmät ystäväni samoin. Minulla ei ole läheisiä ihmisiä "alemmasta keskiluokasta" eikä "eliitistä". Tämä keskitaso sopii minulle mainiosti.
Kommentit (188)
Olen lapsuudenperheeseeni nähden kokenut jonkinlaisen luokkalaskun.
Vanhempani ovat kouluttautumattomia, alun perin maanviljelijöitä, mutta ahkeruudella ja sitkeydellä he saivat perustamansa yrityksen tuottamaan. Kun olin lapsi 80-luvulla, olimme ympäristöämme varakkaampia: uusi, iso omakotitalo, parhaimmillaan 5 uutta autoa, kalliit harrastukset, huvila, muskelivene.
Itse olen korkeakoulutettu mutta melko pienipalkkaisessa työssä. Molemmat sisarukseni ovat varakkaita, minulla ja perheelläni varallisuutta on alle 200.000€. Elintasomme on aika eri sfääreissä. Siskoni matkustelee perheineen 5-6 krt/v, me emme juuri koskaan. Heidän autonsa obat arvoltaan samaa luokkaa kuin vanha omakotitalomme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen alampaa keskiluokkaa ja niin ovat kaikki läheisenikin. En tule toimeen parempaan tuloluokkaan kuuluvien kanssa koska eivät he ymmärrä millaista on elää vähällä rahalla. Että ei ole rahaa ravintoloihin, matkusteluun, kulttuuriin, luomuun. Että en voi pestä maito purkkeja kun vesi maksaa. Joudun ostaa halpisvaatteita vaikka mielelläni suosisin laatumerkkejä ja kotimaista.
Mikä erottaa alemmankeskiluokan työväenluokasta? Ja siis työväenluokka ei tarkoita ammattipummeja tai päihdeongelmaisia pikkurikollisia.
Työväenluokka tekee fyysistä työtä ja toimeen vaaditaan korkeintaan ammattikoulutasoista koulutusta. Työväenluokkaa on taksikuski, siivooja, kaupan kassa, rakennusmies, tarjoilija, tehdästyöläinen. Alempi keskiluokka on sisätöissä, mutta sillä ei ole akateemista koulutusta. Alemman keskiluokan ammatteja ovat erilaiset sihteerin hommat, isännöinti, asiakaspalvelutyöt tiskissä tai puhelimessa, monet IT hommat. Ylempi keskiluokka on akateemista asiantuntijaporukkaa.
Välissä on vielä keskinenkeskiluokka. Siihen kuuluva ei ole välttämättä akateeminen. Eikä se yllä huipputuloihin. Esimerkiksi vaikka peruskoulunopettajat ja sairaanhoitajat.
Sairaanhoitaja on alempaa keskiluokkaa. Tulot eivät määritä yksiuloitteisesti yhteiskuntaluokkaa. Putkimies voi tienata paremmin kuin vaikkapa psykologi, mutta silti psykologi on ylempää keskiluokkaa elämäntavaltaan ja putkimies työväenluokkaa.
Ompas kapeakatseinen ajattelutapa. Minä tunnen psykologin joka harrastaa ihan autojen rassailua, ottaapa perjantaikännitkin silloin tällöin eikä käy koskaan teattereissa ja vastaavasti putkimiehen joka käy säännöllisesti oopperassa ja teatterissa. Molemmat tunnen harrastukseni kautta. Minä taas en harrasta noista mitään vaan urheiluharrastukseni lisäksi harrastan sijoittamista.
En osa karsinoida näitä, tai muitakaan tuttujani mihinkään luokkiin ja karsinoihin. ja en kyllä tiedä mitä ovat "ylemmän keskiluokan elämäntavat" joten tämäkin saattoi mennä metsään kun kuvittelin että ehkä esim ooppera ja teatteri kuuluisi siihen.
Minäkin tunnen tarjoilijan, joka harrastaa oopperaa. Ammatistaan huolimatta ylempää keskiluokkaa ja kulttuurisukua useammassa polvessa. Psykologikaverisi varmaankin on työväenluokasta alunperin.
Nimenomaan mikään maku tai elämäntapa ei viime kädessä määrää yhteiskunnallista asemaa tai luokkaa, kuten ennen. Jotka muuta uskovat, pettävät itseään.
Yhteiskunnan ylin kerros - suuryritysten johto, poliittinen eliitti - saattavat pinnan alla olla hyvin vulgaareja tavoiltaan, sivistys päälleliimattua. Kun taas ns. sivistyneistönä itseään pitävä väki on entistä useammin tuloiltaan enintään keskiluokkaa, usein sen alle. Tulevaisuudessa vanhan ajan sivistyksellä on entistä vähemmän merkitystä: raha ja menestys somessa ovat kaikki kaikessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen alampaa keskiluokkaa ja niin ovat kaikki läheisenikin. En tule toimeen parempaan tuloluokkaan kuuluvien kanssa koska eivät he ymmärrä millaista on elää vähällä rahalla. Että ei ole rahaa ravintoloihin, matkusteluun, kulttuuriin, luomuun. Että en voi pestä maito purkkeja kun vesi maksaa. Joudun ostaa halpisvaatteita vaikka mielelläni suosisin laatumerkkejä ja kotimaista.
Mikä erottaa alemmankeskiluokan työväenluokasta? Ja siis työväenluokka ei tarkoita ammattipummeja tai päihdeongelmaisia pikkurikollisia.
Työväenluokka tekee fyysistä työtä ja toimeen vaaditaan korkeintaan ammattikoulutasoista koulutusta. Työväenluokkaa on taksikuski, siivooja, kaupan kassa, rakennusmies, tarjoilija, tehdästyöläinen. Alempi keskiluokka on sisätöissä, mutta sillä ei ole akateemista koulutusta. Alemman keskiluokan ammatteja ovat erilaiset sihteerin hommat, isännöinti, asiakaspalvelutyöt tiskissä tai puhelimessa, monet IT hommat. Ylempi keskiluokka on akateemista asiantuntijaporukkaa.
Välissä on vielä keskinenkeskiluokka. Siihen kuuluva ei ole välttämättä akateeminen. Eikä se yllä huipputuloihin. Esimerkiksi vaikka peruskoulunopettajat ja sairaanhoitajat.
Sairaanhoitaja on alempaa keskiluokkaa. Tulot eivät määritä yksiuloitteisesti yhteiskuntaluokkaa. Putkimies voi tienata paremmin kuin vaikkapa psykologi, mutta silti psykologi on ylempää keskiluokkaa elämäntavaltaan ja putkimies työväenluokkaa.
Ompas kapeakatseinen ajattelutapa. Minä tunnen psykologin joka harrastaa ihan autojen rassailua, ottaapa perjantaikännitkin silloin tällöin eikä käy koskaan teattereissa ja vastaavasti putkimiehen joka käy säännöllisesti oopperassa ja teatterissa. Molemmat tunnen harrastukseni kautta. Minä taas en harrasta noista mitään vaan urheiluharrastukseni lisäksi harrastan sijoittamista.
En osa karsinoida näitä, tai muitakaan tuttujani mihinkään luokkiin ja karsinoihin. ja en kyllä tiedä mitä ovat "ylemmän keskiluokan elämäntavat" joten tämäkin saattoi mennä metsään kun kuvittelin että ehkä esim ooppera ja teatteri kuuluisi siihen.
Minäkin tunnen tarjoilijan, joka harrastaa oopperaa. Ammatistaan huolimatta ylempää keskiluokkaa ja kulttuurisukua useammassa polvessa. Psykologikaverisi varmaankin on työväenluokasta alunperin.
Tämäpä tämä. Minä tunnen lähihoitajan, jonka molemmat vanhemmat ovat akateemisesti koulutettuja. Tämä lähihoitaja on nykyään lisäksi lastenkirjallija. Ilman akateemista perhetaustaansa tuskin olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen alampaa keskiluokkaa ja niin ovat kaikki läheisenikin. En tule toimeen parempaan tuloluokkaan kuuluvien kanssa koska eivät he ymmärrä millaista on elää vähällä rahalla. Että ei ole rahaa ravintoloihin, matkusteluun, kulttuuriin, luomuun. Että en voi pestä maito purkkeja kun vesi maksaa. Joudun ostaa halpisvaatteita vaikka mielelläni suosisin laatumerkkejä ja kotimaista.
Mikä erottaa alemmankeskiluokan työväenluokasta? Ja siis työväenluokka ei tarkoita ammattipummeja tai päihdeongelmaisia pikkurikollisia.
Työväenluokka tekee fyysistä työtä ja toimeen vaaditaan korkeintaan ammattikoulutasoista koulutusta. Työväenluokkaa on taksikuski, siivooja, kaupan kassa, rakennusmies, tarjoilija, tehdästyöläinen. Alempi keskiluokka on sisätöissä, mutta sillä ei ole akateemista koulutusta. Alemman keskiluokan ammatteja ovat erilaiset sihteerin hommat, isännöinti, asiakaspalvelutyöt tiskissä tai puhelimessa, monet IT hommat. Ylempi keskiluokka on akateemista asiantuntijaporukkaa.
Välissä on vielä keskinenkeskiluokka. Siihen kuuluva ei ole välttämättä akateeminen. Eikä se yllä huipputuloihin. Esimerkiksi vaikka peruskoulunopettajat ja sairaanhoitajat.
Sairaanhoitaja on alempaa keskiluokkaa. Tulot eivät määritä yksiuloitteisesti yhteiskuntaluokkaa. Putkimies voi tienata paremmin kuin vaikkapa psykologi, mutta silti psykologi on ylempää keskiluokkaa elämäntavaltaan ja putkimies työväenluokkaa.
Ompas kapeakatseinen ajattelutapa. Minä tunnen psykologin joka harrastaa ihan autojen rassailua, ottaapa perjantaikännitkin silloin tällöin eikä käy koskaan teattereissa ja vastaavasti putkimiehen joka käy säännöllisesti oopperassa ja teatterissa. Molemmat tunnen harrastukseni kautta. Minä taas en harrasta noista mitään vaan urheiluharrastukseni lisäksi harrastan sijoittamista.
En osa karsinoida näitä, tai muitakaan tuttujani mihinkään luokkiin ja karsinoihin. ja en kyllä tiedä mitä ovat "ylemmän keskiluokan elämäntavat" joten tämäkin saattoi mennä metsään kun kuvittelin että ehkä esim ooppera ja teatteri kuuluisi siihen.
Minäkin tunnen tarjoilijan, joka harrastaa oopperaa. Ammatistaan huolimatta ylempää keskiluokkaa ja kulttuurisukua useammassa polvessa. Psykologikaverisi varmaankin on työväenluokasta alunperin.
Tämäpä tämä. Minä tunnen lähihoitajan, jonka molemmat vanhemmat ovat akateemisesti koulutettuja. Tämä lähihoitaja on nykyään lisäksi lastenkirjallija. Ilman akateemista perhetaustaansa tuskin olisi.
Köyhä on alaluokkainen, oli tausta tai kulttuurinen kompetenssi millaisella tasolla tahansa.
Raha ja vaikutusvalta määrittävät ihmisen aseman edelleen. Lähihoitaja on edelleen duunari, vaikka olisi kirjoittanut 1.000 lastenkirjaa.
Kulttuurin saralla menestyneimmät ovat edelleen yleensä myös hyvätuloisia ja vaikutusvaltaisia, eli edelleen luokka-asemaltaan ylemmällä tasolla. Keskinkertaisesti menestyvät ovat - no, aivan muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taustani on työväenluokkainen, sivistynyt sellainen. Hyvät käytöstavat opin hyvin nuorena (esim. tämä vieraille tarjoaminen, jota joku alkupäässä piti nimenomaan keskiluokkaisena - outo ajatus). Meillä luettiin paljon ja monipuolisesti ja seurattiin eri uutiskanavia.
Olen jonkinlainen luokkahybridi. Liikun sujuvasti äärimmäisen erilaisissa sosiaalisissa ympäristöissä: päihteilevä, syrjäytynyt luokka ja yläluokkainen elämä on tullut nähtyä läheltä - kummassakin olin riittävän sujuva ollakseni herättämättä huomiota ja riittävän etäällä kokeakseni kuitenkin ulkopuolisuutta.
Seurustelusuhteita on niinikään ollut äärimmäisen erilaisista taustoista tulevien kanssa. Sivistynyt, ajatteleva mutta ei elämässä helpolla päässyt on se ihmistyyppi, jonka kanssa on helpointa olla. Koulutustausta voi olla mitä vain, lopulta akateemisuuskin on pintasilaus jos ihmistä ei kiinnosta ajatella enempää kuin on ns. pakko.
Kiinnostavaa keskustelua kyllä. Omaan silmään näyttää, että stereotyyppiset käsitykset elävät ihmisten mielissä sitä helpommin, mitä rajatummin oma elämä on tapahtunut tietyn luokan sisällä. Koen suureksi rikkaudeksi sen, että olen päässyt näkemään niin erilaisia ihmisiä ja ympäristöjä.
Olen itse akateeminen N 44, tulojen puolesta keskiluokassa, muuten en sitten ole aivan varma, en identifioidu suoraan mihinkään viiteryhmään. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen alampaa keskiluokkaa ja niin ovat kaikki läheisenikin. En tule toimeen parempaan tuloluokkaan kuuluvien kanssa koska eivät he ymmärrä millaista on elää vähällä rahalla. Että ei ole rahaa ravintoloihin, matkusteluun, kulttuuriin, luomuun. Että en voi pestä maito purkkeja kun vesi maksaa. Joudun ostaa halpisvaatteita vaikka mielelläni suosisin laatumerkkejä ja kotimaista.
Mikä erottaa alemmankeskiluokan työväenluokasta? Ja siis työväenluokka ei tarkoita ammattipummeja tai päihdeongelmaisia pikkurikollisia.
Työväenluokka tekee fyysistä työtä ja toimeen vaaditaan korkeintaan ammattikoulutasoista koulutusta. Työväenluokkaa on taksikuski, siivooja, kaupan kassa, rakennusmies, tarjoilija, tehdästyöläinen. Alempi keskiluokka on sisätöissä, mutta sillä ei ole akateemista koulutusta. Alemman keskiluokan ammatteja ovat erilaiset sihteerin hommat, isännöinti, asiakaspalvelutyöt tiskissä tai puhelimessa, monet IT hommat. Ylempi keskiluokka on akateemista asiantuntijaporukkaa.
Välissä on vielä keskinenkeskiluokka. Siihen kuuluva ei ole välttämättä akateeminen. Eikä se yllä huipputuloihin. Esimerkiksi vaikka peruskoulunopettajat ja sairaanhoitajat.
Sairaanhoitaja on alempaa keskiluokkaa. Tulot eivät määritä yksiuloitteisesti yhteiskuntaluokkaa. Putkimies voi tienata paremmin kuin vaikkapa psykologi, mutta silti psykologi on ylempää keskiluokkaa elämäntavaltaan ja putkimies työväenluokkaa.
Ompas kapeakatseinen ajattelutapa. Minä tunnen psykologin joka harrastaa ihan autojen rassailua, ottaapa perjantaikännitkin silloin tällöin eikä käy koskaan teattereissa ja vastaavasti putkimiehen joka käy säännöllisesti oopperassa ja teatterissa. Molemmat tunnen harrastukseni kautta. Minä taas en harrasta noista mitään vaan urheiluharrastukseni lisäksi harrastan sijoittamista.
En osa karsinoida näitä, tai muitakaan tuttujani mihinkään luokkiin ja karsinoihin. ja en kyllä tiedä mitä ovat "ylemmän keskiluokan elämäntavat" joten tämäkin saattoi mennä metsään kun kuvittelin että ehkä esim ooppera ja teatteri kuuluisi siihen.
Minäkin tunnen tarjoilijan, joka harrastaa oopperaa. Ammatistaan huolimatta ylempää keskiluokkaa ja kulttuurisukua useammassa polvessa. Psykologikaverisi varmaankin on työväenluokasta alunperin.
Tämäpä tämä. Minä tunnen lähihoitajan, jonka molemmat vanhemmat ovat akateemisesti koulutettuja. Tämä lähihoitaja on nykyään lisäksi lastenkirjallija. Ilman akateemista perhetaustaansa tuskin olisi.
Köyhä on alaluokkainen, oli tausta tai kulttuurinen kompetenssi millaisella tasolla tahansa.
Raha ja vaikutusvalta määrittävät ihmisen aseman edelleen. Lähihoitaja on edelleen duunari, vaikka olisi kirjoittanut 1.000 lastenkirjaa.
Kulttuurin saralla menestyneimmät ovat edelleen yleensä myös hyvätuloisia ja vaikutusvaltaisia, eli edelleen luokka-asemaltaan ylemmällä tasolla. Keskinkertaisesti menestyvät ovat - no, aivan muuta.
Pointti taisi nyt mennä ohi lujaa ja viheltää. Kyllä, kyseinen henkilö on duunari, mutta silti hänellä on omaa luokkatasoaan ylemmän luokan tavat ja kulttuurista pääomaa sukutaustastaan johtuen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miellän olevani duunari, vaikka ylempi korkeakoulututkinto onkin ja teen siistiä sisätyötä. Olen asiakaspalvelutyössä esimiesasemassa.
Vanhemmat autonkuljettaja ja siivooja. Mies insinööri maanviljelijäperheestä.
Itse ajattelen, että ihminen joka määrittelee itsensä ulkoisten rakenteiden perusteella on jotenkin sisäiseltä maailmaltaan köyhä.
Kiinnostava ihminen luo identiteettinsä itse, eli voi olla vaikka se nykytanssista pitävä hitsari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelen, että ihminen joka määrittelee itsensä ulkoisten rakenteiden perusteella on jotenkin sisäiseltä maailmaltaan köyhä.
Kiinnostava ihminen luo identiteettinsä itse, eli voi olla vaikka se nykytanssista pitävä hitsari.
Nyt kai aiheena oli yhteiskuntaluokat. Ei eri yksilöiden kiinnostavuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap amk ei ole korkeakoulu;)
Arvasin, että joku tarttuu tähän. Miksi AMK on sitten ammattiKORKEAkoulu? Siinä sanassa on se korkeakoulu, niin silloinhan se on korkeakoulu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap amk ei ole korkeakoulu;)
Arvasin, että joku tarttuu tähän. Miksi AMK on sitten ammattiKORKEAkoulu? Siinä sanassa on se korkeakoulu, niin silloinhan se on korkeakoulu.
Lohdutuspalkinto ei ole oikea palkinto. Yllätysrakastelu ei ole oikeaa rakastelua. Kunniaväkivallantekijällä ei ole kunniaa jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen tullut siihen johtopäätökseen, että monessa mielessä helpointa on niillä, jotka on keskivaiheilla tässä luokkajärjestyksessä.
Toki niitä luokkaeroja ei näe, jos ei ole mitään kosketuspintaa muun kuin oman luokkansa sisällä. Jos asuu Vuosaaressa ylisukupolvisesti syrjäytyneenä katsellen päivät Temptation Islandia, on vaikea ymmärtää töölöläista kulttuurisukua, jossa on oltu yliopiston professoreja kolmessa sukupolvessa ja saadaan elanto tulkitsemalla antiikin piirtokirjoituksia.
Ei ole palkkaeroja. Kaikki ovat samanarvoisia.
Tulen työväenluokkaisesta perheestä ja lapsena paras kaverini oli ylempää keskiluokkaa. Ero varsinaisessa rahatilanteessa ei ehkä niin iso edes ollut, mutta perheiden kulttuurissa kyllä.
He pukeutuivat siisteihin merkkivaatteisiin, minä millon mihinkin. He harrastivat joka päivä jotain kehittävää ja kultturellia, minä katsoin telkkaria ja tulin ja menin miten halusin. Heillä koulumenestystä vahdittiin tarkasti. Ulkokuori oli jotenkin tosi merkittävää, merkkiastiat, kauniit kattaukset, hieno sisustus, hienoja juhlia, hienoa ruokakulttuuria, viinejä jne. Sukulaisten asemaa ja koulutusta korostettiin. Minä en aina edes tiennyt mitä joku sukulainen tekee työkseen. Avoliitto ja avioero oli hirveän paheksuttavia asioita. Automaatio, että lapset menevät lukioon ja yliopistoon.
Amis oli heille haukkumasana, meillä ihan kunnioitettava koulutus. Sukulaiseni, kaverini ja harrastukseni tuntuivat olevan jotenkin juntteja. Nämä asiat lopulta ajoi meidät erilleen.
Olen myöhemmin kouluttautunut pidemmälle ja tämä luokka-aspekti on avautunut sitä mukaa selkeämmin. Toki koulutus ym. on tärkeitä asioita, enkä sano että meillä olisi ollut kaikki paremmin, tai että kaikki keskiluokkaiset olisivat noin tökeröitä, mutta eroja kyllä oli paljon ja niihin voi olla tosi vaikea sopeutua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen alampaa keskiluokkaa ja niin ovat kaikki läheisenikin. En tule toimeen parempaan tuloluokkaan kuuluvien kanssa koska eivät he ymmärrä millaista on elää vähällä rahalla. Että ei ole rahaa ravintoloihin, matkusteluun, kulttuuriin, luomuun. Että en voi pestä maito purkkeja kun vesi maksaa. Joudun ostaa halpisvaatteita vaikka mielelläni suosisin laatumerkkejä ja kotimaista.
Mikä erottaa alemmankeskiluokan työväenluokasta? Ja siis työväenluokka ei tarkoita ammattipummeja tai päihdeongelmaisia pikkurikollisia.
Työväenluokka tekee fyysistä työtä ja toimeen vaaditaan korkeintaan ammattikoulutasoista koulutusta. Työväenluokkaa on taksikuski, siivooja, kaupan kassa, rakennusmies, tarjoilija, tehdästyöläinen. Alempi keskiluokka on sisätöissä, mutta sillä ei ole akateemista koulutusta. Alemman keskiluokan ammatteja ovat erilaiset sihteerin hommat, isännöinti, asiakaspalvelutyöt tiskissä tai puhelimessa, monet IT hommat. Ylempi keskiluokka on akateemista asiantuntijaporukkaa.
Välissä on vielä keskinenkeskiluokka. Siihen kuuluva ei ole välttämättä akateeminen. Eikä se yllä huipputuloihin. Esimerkiksi vaikka peruskoulunopettajat ja sairaanhoitajat.
Sairaanhoitaja on alempaa keskiluokkaa. Tulot eivät määritä yksiuloitteisesti yhteiskuntaluokkaa. Putkimies voi tienata paremmin kuin vaikkapa psykologi, mutta silti psykologi on ylempää keskiluokkaa elämäntavaltaan ja putkimies työväenluokkaa.
Ompas kapeakatseinen ajattelutapa. Minä tunnen psykologin joka harrastaa ihan autojen rassailua, ottaapa perjantaikännitkin silloin tällöin eikä käy koskaan teattereissa ja vastaavasti putkimiehen joka käy säännöllisesti oopperassa ja teatterissa. Molemmat tunnen harrastukseni kautta. Minä taas en harrasta noista mitään vaan urheiluharrastukseni lisäksi harrastan sijoittamista.
En osa karsinoida näitä, tai muitakaan tuttujani mihinkään luokkiin ja karsinoihin. ja en kyllä tiedä mitä ovat "ylemmän keskiluokan elämäntavat" joten tämäkin saattoi mennä metsään kun kuvittelin että ehkä esim ooppera ja teatteri kuuluisi siihen.
Minäkin tunnen tarjoilijan, joka harrastaa oopperaa. Ammatistaan huolimatta ylempää keskiluokkaa ja kulttuurisukua useammassa polvessa. Psykologikaverisi varmaankin on työväenluokasta alunperin.
Tämäpä tämä. Minä tunnen lähihoitajan, jonka molemmat vanhemmat ovat akateemisesti koulutettuja. Tämä lähihoitaja on nykyään lisäksi lastenkirjallija. Ilman akateemista perhetaustaansa tuskin olisi.
Köyhä on alaluokkainen, oli tausta tai kulttuurinen kompetenssi millaisella tasolla tahansa.
Raha ja vaikutusvalta määrittävät ihmisen aseman edelleen. Lähihoitaja on edelleen duunari, vaikka olisi kirjoittanut 1.000 lastenkirjaa.
Kulttuurin saralla menestyneimmät ovat edelleen yleensä myös hyvätuloisia ja vaikutusvaltaisia, eli edelleen luokka-asemaltaan ylemmällä tasolla. Keskinkertaisesti menestyvät ovat - no, aivan muuta.Pointti taisi nyt mennä ohi lujaa ja viheltää. Kyllä, kyseinen henkilö on duunari, mutta silti hänellä on omaa luokkatasoaan ylemmän luokan tavat ja kulttuurista pääomaa sukutaustastaan johtuen.
Onko hän siis ns. puolisivistynyt duunari? Duunariluokassakin on niitä joilla on älyllistä uteliaisuutta ja aito kiinnostus korkeakulttuuriin. Mutta ei se silti muuta sosioekonomista asemaa.
Vierailija kirjoitti:
Ihmetyttää jo kypsässä iässä olevan, yliopistokouluttautuneen naisen jatkuva kipuilu ihmisten ja ryhmien luokittelun parissa vielä tänä päivänä. Eikö asiaa voi lähestyä näkökulmasta, jossa todetaan yksilöillä olevan erilaisia ominaisuuksia, taustoja, koulutuksia ja ammatteja. Näiden niputtelu erilaisiin luokkiin ja luokkaretkeilijöihin kertoo mielestäni eniten luokittelijan heikosta itsetunnosta ja epävarmuudesta omasta asemastaan ja roolistaan yhteiskunnassa. Jos yhteiselo erilaisen henkilön kanssa ei suju, kysymys on suhdetta rasittavasta erilaisuudesta eikä mistään luokkien yhteensopimattomuudesta. Kirjoittajan tulisi syventyä ihmiskäsityksensä olemukseen pinttyneen kategorisoinnin sijasta.
Harvinaisen naiivi kommentti. Samanlainen ajattelumalli kuin silloin, kun joku ei kerta kaikkiaan suostu näkemään sukupuolta sukupuolittuneessa väkivallassa tai muissa valtarakenteissa.
Tässä onkin yksi selkeistä luokkaeroista jonka itse olen havainnut. Olen korkeasti koulutettujen vanhempien korkeasti koulutettu tytär. Minulle yhteiskunnan valtarakenteet ovat hyvin selvät, ja käytän niitä hyväkseni ja omien asioideni ajamiseen parhaani mukaan. Alaluokasta ei voi yletä jos ei suostu näkemään luokkia tai sukupuolia tai tajua muitakaan itseään sortavia kuvioita ja ennen kaikkea sitä, miten niissä rakenteissa, näiden realiteettien vallitessa, luovitaan itselle parhaalla tavalla.
Jotkut yläluokkaiset pyrkivätkin sortamaan juuri siten, että ruokkivat tätä "ei kannata keskittyä luokkaeroihin taidat vain olla kade ja epävarma lällällää" narratiivia entisestään.
Kyllä olen köyhä, vaikka käyn töissä ja niin myös puolisoni käy. Tätä eivät varakkaammat tunnu ymmärtävän. Ehkä kuulun sinne työväen luokkaan vaikka olenkin akateemisesti koulutettu.