Kokemuksenne suomalaisesta yhteiskuntaluokkien välisistä eroista

Juhlapöydän kattaminen tekee selvän eron eri luokkien välillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä luokkaeroja on, mutta niitä ei ole asiallista korostaa eivätkä ne siksi näy kovin ilmeisesti.

Minulla on kaveri, joka on aatelinen. Hänen työpaikallaan on toinen aatelinen ja vaikkeivat he tunne toisiaan kuin etäisesti, niin tämä kaverini on sanonut kokevansa, että heidän välillään on joku ääneen sanomaton yhdistävä tekijä kuitenkin.

Sama on muissakin yhteiskuntaluokissa. Sitä tunnistaa toisen samanlaisen ja tuntee yhteenkuuluvuutta, eikä edes tule välttämättä ajatelleeksikaan, että mistä se johtuu. Koska keskiluokka on suurin, siihen kuuluva kokee muut keskiluokkaiset yksinkertaisesti ns normaaleina ja oikeanlaisina.

Miksi luokkaeroja ei saisi korostaa? Ei siitä niin kauaa ole kun meillä oli asemastaan ylpeä työväenluokka. Ylpeä osaamisestaan ja työstään. Piti yhteiskunnan pyörät pyörimässä ja rakensi vapaa-ajallaan vielä omatkin talonsa. Vapaalla käytiin heittämässä tikkaa pubissa, laulettiin karaokessa Ukkometsoa, äijäiltiin, käytiin jääkiekkomatseissa. Samaan aikaan ylempi keskiluokka holvasi vuosikerta viskejään kirjanjulkaisutilaisuuksissa, karonkoissa, rapuillallisilla toistensa kotona, suunnitteli Pyreneiden vaellusta lomamatkalla tai Lofoottien vaellusta. Ei luokkaerot ole moraalisia asioita tai kerro kenenkään paremmuudesta verrattuna toiseen. Ne kertovat erilaisesta elämäntavasta, kulttuurista, arvoista.

Tämä työllää elämään pystyvä työväenluokka on häviämässä globalisaation myötä. Se ei katoa luokkana vaan on köyhtymässä. Viro ei lähenee Suomea elintasossa vaan suomalaisten elintaso laskee virolaisten tasolle.

Vierailija kirjoitti:

Itse synnyin kultturellien akateemisten vanhempien lapseksi, varakkaitakin oltiin aikansa mutta 90- luvun lama romahdutti kaiken, isästä tuli juoppo, äidistä fyysisesti sairas varhaiseläkeläinen.

Vuokrakasarmeissa kasvoin teinivuoteni, hyvin niukkaa oli elämä, yliopiston kävin ja olen innokas kulttuurinharrastaja.

Anoppi on erittäin poroporvarillisen luokkatietoinen olevinaan ja on piikitellyt minua köyhyydestä ja fiinien tapojen ja vaatteiden puutteesta. Vaikka on niissä alaluokkaisissa piireissäkin hyvät puolensa, tietty vapaus ja aitous. Anoppia ärsyttääkseni esitän juntimpaa kuin olenkaan. Heidän maailmansa tuntuu välillä teennäiseltä ja tärkeilevältä- vanhemman sukupolven siis.

Eikö hyväosaiselle riitä että itsellä on rahaa. Miksi pitää vielä pilkata niitä joilla on rahasta tiukkaa? Silkkaa ilkeyttä joka ei enää selity ajattelemattomuudella.

Vierailija kirjoitti:

Hesarissa oli joskus pari vuotta sitten asiasta. Taisi olla kuukausiliitteessä.

Todellinen ratkaiseva tekijä juontaa kauas.

Vielä nykyään on eroja havaittavissa niiden jälkeläisten välillä, joiden perhe aikanaan omisti maalaistalon ja niiden, joiden esivanhemmat olivat piikoja ja renkejä.

Koulutushömpötykset on oikeasti todella uusi asia.

Muistan artikkelin. Se julkaistiin ekan kerran yli 10 vuotta sitten. Ilkka Malmbergin juttu. Se jäi mieleen, kun olin niihin aikoihin tajunnut, että miten iso ero eri perheiden mentaliteeteissa on. Artikkeli tarjosi hyvän, järkeenkäyvän selityksen siihen.

Onko lähtökohta se, että "me ollaan tällaisia maanmatosia ja tuolla nuo isot herrat" vai nähdäänkö itsensä lähtökohtaisesti ihan samanarvoisina kuin muut. Oma perheeni on jälkimmäistä porukkaa. Kuitenkaan tausta ei todellakaan ole hieno. Isovanhemmat hyvä jos kansakoulua käynyt, pieni peltotilkku, muutama lehmä ja paljon lapsia. Isoista lapsilaumoista on tullut sitten ihan kaikkea, laidasta laitaan.

Tässäkin keskustelussa tuntuu, että osa ihmisistä kokee että muut eivät usko luokkiin, mutta kun kyse on siitä, että joillekin ihmisille niillä ei ole niin paljon väliä, tai että ainakin kysymys on monimutkaisempi kuin koulutus, tulot tai vanhempien ammatit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä luokkaeroja on, mutta niitä ei ole asiallista korostaa eivätkä ne siksi näy kovin ilmeisesti.

Minulla on kaveri, joka on aatelinen. Hänen työpaikallaan on toinen aatelinen ja vaikkeivat he tunne toisiaan kuin etäisesti, niin tämä kaverini on sanonut kokevansa, että heidän välillään on joku ääneen sanomaton yhdistävä tekijä kuitenkin.

Sama on muissakin yhteiskuntaluokissa. Sitä tunnistaa toisen samanlaisen ja tuntee yhteenkuuluvuutta, eikä edes tule välttämättä ajatelleeksikaan, että mistä se johtuu. Koska keskiluokka on suurin, siihen kuuluva kokee muut keskiluokkaiset yksinkertaisesti ns normaaleina ja oikeanlaisina.

Miksi luokkaeroja ei saisi korostaa? Ei siitä niin kauaa ole kun meillä oli asemastaan ylpeä työväenluokka. Ylpeä osaamisestaan ja työstään. Piti yhteiskunnan pyörät pyörimässä ja rakensi vapaa-ajallaan vielä omatkin talonsa. Vapaalla käytiin heittämässä tikkaa pubissa, laulettiin karaokessa Ukkometsoa, äijäiltiin, käytiin jääkiekkomatseissa. Samaan aikaan ylempi keskiluokka holvasi vuosikerta viskejään kirjanjulkaisutilaisuuksissa, karonkoissa, rapuillallisilla toistensa kotona, suunnitteli Pyreneiden vaellusta lomamatkalla tai Lofoottien vaellusta. Ei luokkaerot ole moraalisia asioita tai kerro kenenkään paremmuudesta verrattuna toiseen. Ne kertovat erilaisesta elämäntavasta, kulttuurista, arvoista.

Tämä työllää elämään pystyvä työväenluokka on häviämässä globalisaation myötä. Se ei katoa luokkana vaan on köyhtymässä. Viro ei lähenee Suomea elintasossa vaan suomalaisten elintaso laskee virolaisten tasolle.

Oikeasti raha lähtee vanhan keskiluokan selkänahasta. He maksavat kaiken. He maksavat sosiaalituet ja varsinkin toimeentulo- ja asumistuet näille tuoduille halpatyöläisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hesarissa oli joskus pari vuotta sitten asiasta. Taisi olla kuukausiliitteessä.

Todellinen ratkaiseva tekijä juontaa kauas.

Vielä nykyään on eroja havaittavissa niiden jälkeläisten välillä, joiden perhe aikanaan omisti maalaistalon ja niiden, joiden esivanhemmat olivat piikoja ja renkejä.

Koulutushömpötykset on oikeasti todella uusi asia.

Muistan artikkelin. Se julkaistiin ekan kerran yli 10 vuotta sitten. Ilkka Malmbergin juttu. Se jäi mieleen, kun olin niihin aikoihin tajunnut, että miten iso ero eri perheiden mentaliteeteissa on. Artikkeli tarjosi hyvän, järkeenkäyvän selityksen siihen.

Onko lähtökohta se, että "me ollaan tällaisia maanmatosia ja tuolla nuo isot herrat" vai nähdäänkö itsensä lähtökohtaisesti ihan samanarvoisina kuin muut. Oma perheeni on jälkimmäistä porukkaa. Kuitenkaan tausta ei todellakaan ole hieno. Isovanhemmat hyvä jos kansakoulua käynyt, pieni peltotilkku, muutama lehmä ja paljon lapsia. Isoista lapsilaumoista on tullut sitten ihan kaikkea, laidasta laitaan.

Tässäkin keskustelussa tuntuu, että osa ihmisistä kokee että muut eivät usko luokkiin, mutta kun kyse on siitä, että joillekin ihmisille niillä ei ole niin paljon väliä, tai että ainakin kysymys on monimutkaisempi kuin koulutus, tulot tai vanhempien ammatit.

Tämä on niin totta. Jako on tullut tuohon aikaan. Oli me omistajat ja sitten oli tuo palkollisväki. Oma lapsi pissiä liritti ja piika kusta sohotti.

Pidettiin itseä jo tuolloin parempina ja pystyvinä. Tietenkin lapsille periytyi sama asenne ja yhteiskunta toi uusia mahdollisuuksia koulutuksen muodossa.

Totta on myös tuo Herrat-asenne. Olen kuullut vielä tänä päivänäkin tuota puhetta.

https://www.hs.fi/kuukausiliite/art-2000002745275.html

Tässä on se HS:n vuosien takainen artikkeli suomalaisten yhteiskuntaluokkien taustoista. Oleellista oli, että nykyisin keskiluokkaisilla ja yläluokkaisilla perheillä on myös tausta eli joko kulttuurista tai taloudellista pääomaa edeltävissä sukupolvissa. Kartanoiden ja talojen isäntien jälkeläiset ovat edelleen yliedustettuina ylemmissä yhteiskuntaluokissa, kun taas esim. piikojen ja kiertolaisten jälkeläiset alemmissa.

Mikään koulutus tai taloudellinen asema ei yksin määritä kertään, vaan henkinen pääoma, käytöstavat, maku, moraalikäsitykset jne. juontavat juurensa historiasta. Kyse on henkisestä perinnöstä ja osittain myös ehjän identiteetin luomasta itsevarmuudesta.

Vanhaan aikaan maalaistaloissa oli jopa venäläisiä sotavankeja työväkenä.

Niitä komensi myös naiset tietenkin.

Mummoni kertoi paljon tarinoita asioista. Tykkäsivät näistä ihmisistä ja pitivät kuin omiaan. Olivat pahoillaan, kun tuli rauha ja nuo joutuivat palaamaan takaisin. Eivät kuulemma olisi halunneet palata, koska tiesivät kuolevansa.

Oli kuulemma myös outoja tilanteita. Pojat oli sotimassa ja kotilomilla söivät samassa pöydässä kuin venäläiset sotavangit.

Oikeasti maatilan tyttäret on vielä nykyisinkin haluttuja vaimoja.

Niilllä on perintönä metsää, lääniä ja rantatontteja.

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti maatilan tyttäret on vielä nykyisinkin haluttuja vaimoja.

Niilllä on perintönä metsää, lääniä ja rantatontteja.

Palkkatuloilla rikastuminen on hankalaa. Ihan sama mikä on koulutustausta. Raha kuitenkin tulee tuolta suunnasta.

Tietenkin maaomistajuus näkyy vielä tänäkin päivänä.

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti maatilan tyttäret on vielä nykyisinkin haluttuja vaimoja.

Niilllä on perintönä metsää, lääniä ja rantatontteja.

Tuollaiset naiset on tietenkin varakkaampia kuin Helsingin vuokrakaksiosta lähtöisin olevat korkeastikoulutetut.

Progressiivinen verotus. Palkkatyöllä ja koulutuksella on vaikeaa rikastua.

Maata omistavat ovat etuoikeutettu luokka.

Nykyisin rahaa on niillä, jotka ovat perineet sitä tai luoneet onnistuvan bisneksen. Koulutuksella tai akateemisella taustalla ei näin keskimäärin päästä miljoonatuloihin. Tietysti koulutus lisää henkistä pääomaa.

Nykyäänkin ns. vanha raha on monen menestyneen ja yläluokkaisen ihmisen taustalla. Ei koske pelkästään muutamaan helsinkiläistä kulttuurisukua, vaan Suomessa rahaa on niillä, jotka ovat saaneet suuria perintöjä. Tässä kulkee edelleen se vanha jakolinja omistavan ja ei-omistavan luokan välillä, vaikka 70-luvulla syntyikin ajatus vasemmistolaisesta keskiluokkaisuudesta. Nykyisin luokkaerot ovat jälleen voimistuneet ja vanhat jakolinjat nostavat päätään.

Monella naisjohtajalla taitaa olla juuret maalaistalosta. Niiden esiäidit piti jöötä aikanaan usealle piialle.

oikeasti rekrkytoinneissa pitäisi kysyä maalaistaustaustsa,

Minä ainakin palkkaan mieluiten maatalon poikia.

Ne on hyviä tekniikassa ja niillä on hyvä asenne.

Vierailija kirjoitti:

https://www.hs.fi/kuukausiliite/art-2000002745275.html

Tässä on se HS:n vuosien takainen artikkeli suomalaisten yhteiskuntaluokkien taustoista. Oleellista oli, että nykyisin keskiluokkaisilla ja yläluokkaisilla perheillä on myös tausta eli joko kulttuurista tai taloudellista pääomaa edeltävissä sukupolvissa. Kartanoiden ja talojen isäntien jälkeläiset ovat edelleen yliedustettuina ylemmissä yhteiskuntaluokissa, kun taas esim. piikojen ja kiertolaisten jälkeläiset alemmissa.

Mikään koulutus tai taloudellinen asema ei yksin määritä kertään, vaan henkinen pääoma, käytöstavat, maku, moraalikäsitykset jne. juontavat juurensa historiasta. Kyse on henkisestä perinnöstä ja osittain myös ehjän identiteetin luomasta itsevarmuudesta.

En pääse lukemaan artikkelia. Muistelen siis sitä. Mielestäni mielenkiintoista ei ole se, että vanhojen kartanonomistajien yms "isojen herrojen" jälkeläiset ovat nykyäänkin paremmissa asemissa. Siinä ei ole mitään yllättävää.

Mielenkiintoista oli se, että näennäisesti samassa asemassa olevien "Mähösten" ja "Törhösten" perheissä voi olla ihan erilainen henkilöperintö, joka juontaa juurensa siihen, että Mähösten esi-isät omistivat sen pikkutorppansa, mutta Törhöset eivät. Vaikka samalla tavalla nälkäkuoleman partaalla roikuttiin, jos halla iski. Mutta Mähösillä oli silti enemmän valtaa elämäänsä.

Tuntuu että Törhösten on vaikea tätä ymmärtää, vaan ihmisen joka on suhtautuu elämään kuin Mähöset, pitää olla vähintääkin af Silverberg, joka ei voi hallasta mitään ymmärtää.

Suomessa on vähän nk. vanhaa rahaa. Suurin osa näistä itseään ylempiluokkaisina pitävistä on tavissuvuista. Ei tarvitse mennä kuin pari sukupolvea taaksepäin.

Suomessa ei ole mitään sellaista instanssia, missä voisi oppia omalle luokalle tyypillistä käytöstä tai arvostuksen kohteita, eikä luokkatietoisuutta ole implementoitu laajamittaisesti missään, kuten esim. Englannissa tapahtuu.

Mielenkiintoista tässä on se, miten maailman tasa-arvoisemmaksi tituleerattu koulutuslaitos luo tällaista luokkamentaliteettia tai tietoisuutta jostain abstraktista yhteiskuntaluokasta. Yleensähän se on koulutus, millä näitä keskiluokkaisuuksia arvotetaan.

Itse olen syntyisin ( melko oikeistolaisesta) pikkukaupungista jossa asukkailla huomattavat tuloerot. On miljoonakämppää merenrannalla ja vuokrataloa lähiössä.

Koen että varsinaisia luokkia tuolla ei ollut vaan ainoa erottava tekijä oli raha. Rikkaus piti myös näkyä se oli arvo, ei koulutus tai sivistys. Rahan alkuperällä ei ollut väliä.

Tavallaan kulttuurikin piti olla ”taloudellisesti kannattavaa” muuten siinä ei ollut mitään järkeä. Muutettuani pois olen vasta tajunnut, että asioilla voi olla muukin arvo kuin raha.