Lue keskustelun säännöt.
Kokemuksenne suomalaisesta yhteiskuntaluokkien välisistä eroista
26.09.2019 |
Keskustelun aiheen inspiroi Helsingin Sanomien "Rakkauden luokkaloikkari"-kirjoitus.
Miten teidän elämäänne on luokkien olemassaolo vaikuttanut? Kuuluvatko vanhempasi, ystäväsi ja puolisosi suunnilleen samaan luokkaan?
Omat vanhemmat ovat lähtökohdiltaan aivan eri taustoista rahallisesti. Äiti yrittäjäperheestä ja peri kunnon potin, isä 4 hengen yksinhuoltajaperheestä köyhistä oloista. Vanhempani ovat molemmat korkeakoulutettuja (isä amk, äiti yliopisto). Erosivat kuitenkin oltuaan lähes 20v yhdessä ja vasta aikuisena huomaa miten isää usein hiersi/hiertää se miten paljon varakkaampi äiti ja nyt me, hänen lapsensa on, verrattuna hänen lähtökohtiinsa.
Lapsena kasvoin pienellä paikkakunnalla ja olin muita lapsia varakkaampi. En syrjinyt ketään vähävaraisuuden takia, sammakoita toki pääsi suusta kun en ymmärtänyt varattomuutta. Minua kyllä syrjittiin avoimesti. Muistan kun laitoin joskus teininä "kaverilleni" jouluna tekstarin hyvän joulun toivotuksesta ja sain vastaukseksi jotain "helppo on iloita jos on rahaa". Jos olisimme asuneet jossain isommassa kaupungissa, perheemme ei olisi ollut mitenkään erottunut massasta varakkuudella.
Nuorena torppasin pari poikakaveriehdokasta varmaan osin koettuani heidän olevan "alempaa" luokkaa- toinen köyhän yh-äidin kasvatti ja toisella kotona vanhemmilla sisällä tupakoimista, viikottaista humalajuomista ja harrastuksena sohva ja töllö.
Vakavammat seurustelusuhteeni ovat suunnilleen samoista taustoista kuin minä. Korkeakoulutetut keskiluokkaa/ylempää keskiluokkaa olevat vanhemmat ja miehet itse korkeakoulutettuja. Lähimmät ystäväni samoin. Minulla ei ole läheisiä ihmisiä "alemmasta keskiluokasta" eikä "eliitistä". Tämä keskitaso sopii minulle mainiosti.
Kommentit (188)
Olen työtön. Yliopistossa opiskeleva työllinen kaverini tuli kylään. Hänen nykyinen kaveripiirinsä koostuu lääkäreistä ja sen sellaisista. Pahoittelin sotkua ja sanoin, että pitäisi ostaa imuri. Kaverini sanoi "no käydään ostamassa." Sanoin sitten että joku max 100e hintainen sitten. Siihen kaverini sanoi kovin huolettomasti "kyllä siihen 200e ainaskin voi käyttää". Juu eipä voi. Tyyppi elää aivan eri maailmassa kuin minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä luokkaeroja on, mutta niitä ei ole asiallista korostaa eivätkä ne siksi näy kovin ilmeisesti.
Minulla on kaveri, joka on aatelinen. Hänen työpaikallaan on toinen aatelinen ja vaikkeivat he tunne toisiaan kuin etäisesti, niin tämä kaverini on sanonut kokevansa, että heidän välillään on joku ääneen sanomaton yhdistävä tekijä kuitenkin.
Sama on muissakin yhteiskuntaluokissa. Sitä tunnistaa toisen samanlaisen ja tuntee yhteenkuuluvuutta, eikä edes tule välttämättä ajatelleeksikaan, että mistä se johtuu. Koska keskiluokka on suurin, siihen kuuluva kokee muut keskiluokkaiset yksinkertaisesti ns normaaleina ja oikeanlaisina.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä luokkaeroja on, mutta niitä ei ole asiallista korostaa eivätkä ne siksi näy kovin ilmeisesti.
Minulla on kaveri, joka on aatelinen. Hänen työpaikallaan on toinen aatelinen ja vaikkeivat he tunne toisiaan kuin etäisesti, niin tämä kaverini on sanonut kokevansa, että heidän välillään on joku ääneen sanomaton yhdistävä tekijä kuitenkin.
Sama on muissakin yhteiskuntaluokissa. Sitä tunnistaa toisen samanlaisen ja tuntee yhteenkuuluvuutta, eikä edes tule välttämättä ajatelleeksikaan, että mistä se johtuu. Koska keskiluokka on suurin, siihen kuuluva kokee muut keskiluokkaiset yksinkertaisesti ns normaaleina ja oikeanlaisina.
Miksi luokkaeroja ei saisi korostaa? Ei siitä niin kauaa ole kun meillä oli asemastaan ylpeä työväenluokka. Ylpeä osaamisestaan ja työstään. Piti yhteiskunnan pyörät pyörimässä ja rakensi vapaa-ajallaan vielä omatkin talonsa. Vapaalla käytiin heittämässä tikkaa pubissa, laulettiin karaokessa Ukkometsoa, äijäiltiin, käytiin jääkiekkomatseissa. Samaan aikaan ylempi keskiluokka holvasi vuosikerta viskejään kirjanjulkaisutilaisuuksissa, karonkoissa, rapuillallisilla toistensa kotona, suunnitteli Pyreneiden vaellusta lomamatkalla tai Lofoottien vaellusta. Ei luokkaerot ole moraalisia asioita tai kerro kenenkään paremmuudesta verrattuna toiseen. Ne kertovat erilaisesta elämäntavasta, kulttuurista, arvoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap amk ei ole korkeakoulu;)
Arvasin, että joku tarttuu tähän. Miksi AMK on sitten ammattiKORKEAkoulu? Siinä sanassa on se korkeakoulu, niin silloinhan se on korkeakoulu.
Siksi kun siinä on se AMMATTI. Korkeakoulusta ei varsinaisesti valmistuta ammattiin, kaikilla eväät tutkijaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap amk ei ole korkeakoulu;)
Arvasin, että joku tarttuu tähän. Miksi AMK on sitten ammattiKORKEAkoulu? Siinä sanassa on se korkeakoulu, niin silloinhan se on korkeakoulu.
Siksi kun siinä on se AMMATTI. Korkeakoulusta ei varsinaisesti valmistuta ammattiin, kaikilla eväät tutkijaksi.
Ammattikouluja on eri tasoisia. Toinen on perusamis ja toinen vähän korkeampi mutta edelleen ammattikoulu. Korkeakoulut on sitten jo eri genreä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koen olevani keskiluokkaa. Olen koulutukseltani MSc ja arkkitehti ja hengaan lähinnä muiden samankaltaisten kanssa (insinöörejä, arkkitehtejä, heidän puolisoitaan joista muutamalla eri tausta). Joskus olemme yhdessä pohtineet että elämme aika kuplassa, kun usein tulee törmättyä arkisiin asioihin jotka ovat monille arkipäivää mutta omassa elämassä ei ole niihin törmää.
En määrittele akateemisia mitenkään automaattisesti yläluokkaisiksi. Yläluokka on mielestäni ne, joiden ei tarvitse tienata elantoaan, vaan voivat elää (perintö)pääomillaan. Minulla ja tuttavapiirillä tuo on vielä kaukaisena haaveena vuosikymmenien päässä.
Yläluokkaan kuuluu vahvasti käsitteenä sivistys, ei raha. On paljon köyhtyneitä yläluokkaisia sukuja, joissa sivistys ja koulutus on edelleen arvoista suurimmat.
Tästä olen kyllä eri mieltä. Kyllä yläluokkaisuuteen kuuluu sekä koulutus että varallisuus. Työtön akateeminen ei ole yläluokkainen.
Tietysti sitä omanarvontuntoa yritetään repiä ties mistä, vaikka kaikki olisi menetetty. Silloin se on kuitenkin lähinnä oman mielen tuotosta.
No meillä esim äitini suku on hyvin vanha pappissuku, jossa myös kirjailijoita ja aatelia. Yläluokkaisuus näkyy perittyjä taiteena, kirjallisuuden harrastamisena ja oikeastaan ihan sisustuksessa ja vähän vanhahtavissa porvarillisissa käytöstavoista. Lapsena oli vähän tylsää, mutta aikuisena sitä henkistä perintöä arvostaa. Rahaa on normisti. Lasken kuitenkin äitini hyvinkin yläluokkaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koen olevani keskiluokkaa. Olen koulutukseltani MSc ja arkkitehti ja hengaan lähinnä muiden samankaltaisten kanssa (insinöörejä, arkkitehtejä, heidän puolisoitaan joista muutamalla eri tausta). Joskus olemme yhdessä pohtineet että elämme aika kuplassa, kun usein tulee törmättyä arkisiin asioihin jotka ovat monille arkipäivää mutta omassa elämassä ei ole niihin törmää.
En määrittele akateemisia mitenkään automaattisesti yläluokkaisiksi. Yläluokka on mielestäni ne, joiden ei tarvitse tienata elantoaan, vaan voivat elää (perintö)pääomillaan. Minulla ja tuttavapiirillä tuo on vielä kaukaisena haaveena vuosikymmenien päässä.
Yläluokkaan kuuluu vahvasti käsitteenä sivistys, ei raha. On paljon köyhtyneitä yläluokkaisia sukuja, joissa sivistys ja koulutus on edelleen arvoista suurimmat.
Tästä olen kyllä eri mieltä. Kyllä yläluokkaisuuteen kuuluu sekä koulutus että varallisuus. Työtön akateeminen ei ole yläluokkainen.
Tietysti sitä omanarvontuntoa yritetään repiä ties mistä, vaikka kaikki olisi menetetty. Silloin se on kuitenkin lähinnä oman mielen tuotosta.
No meillä esim äitini suku on hyvin vanha pappissuku, jossa myös kirjailijoita ja aatelia. Yläluokkaisuus näkyy perittyjä taiteena, kirjallisuuden harrastamisena ja oikeastaan ihan sisustuksessa ja vähän vanhahtavissa porvarillisissa käytöstavoista. Lapsena oli vähän tylsää, mutta aikuisena sitä henkistä perintöä arvostaa. Rahaa on normisti. Lasken kuitenkin äitini hyvinkin yläluokkaiseksi.
Jatkan vielä. Naapurissa asui rikas nokikolari, joka oli kyllä ihana ihminen, mutta ei raha yläluokkaiseksi tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen käynyt yli 50 naisen kanssa treffeillä. Yli puolet on ollut minua koulutetumpia eli amk tai yli-opisto. Olenkin ollut vähän ihmeissäni kun akateemiset naiset ovat lähteneet kanssani treffeille. Mietin asiaa ja tajusin että 99% noista naisista on lähtöisin työväenluokkaisesta perheestä. En muista kuin yhden naisen jonka vanhemmilla oli akateeminen koulutus. Kyse voi olla sattumasta tai sitten keskiluokkaisista perheistä tulevat naiset ovat luokka tietoisempia.
Tuossa voi olla perää. Mulla työväkeä vanhemmat, itse lähes ainut suvussa jolla akateeminen koulutus. Ei tulisi mieleenkään olla menemättä treffeille siksi ettei joku ole akateeminen.
Hesarissa oli joskus pari vuotta sitten asiasta. Taisi olla kuukausiliitteessä.
Todellinen ratkaiseva tekijä juontaa kauas.
Vielä nykyään on eroja havaittavissa niiden jälkeläisten välillä, joiden perhe aikanaan omisti maalaistalon ja niiden, joiden esivanhemmat olivat piikoja ja renkejä.
Koulutushömpötykset on oikeasti todella uusi asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lama-ajan lapsena muistan itsekin kavereideni vanhempien katkeruuden minua kohtaan, se välittyi selkeästi sieltä rivien välistä. Meille kutsuttiin usein kavereitani syömään, yökylään jne. mutta homma ei toiminut koskaan vastavuoroisesti muiden lasten kanssa: kaikkiin perheisiin en saanut tulla edes sisälle, yleensä vain jäin ilman ruokaa vaikka oma perheeni olisi ruokkinut saman perheen muksua viimeisen vuoden ajan viikottain. Sitten taas saman tulotason perheissä kutsuttiin iloisesti pöytään, vaikka ruoka ei olisi hernekeittoa kummempaa ollut. Nyt kun asiaa miettii, ehkäpä käytöstavat ovatkin suurin perintöni, joita kannan mukanani?
Lapseni kaverit kutsun aina syömään, jos ovat meillä kylässä siihen aikaan. Jossei ruoasta jostain syystä riitä, tarjoan sitten vaikka leipää tai muroja. Aina on kelvannut.
Siinä missä itse kasvoin hyvällä okt-alueella, mieheni kasvoi kaupungin vuokrakasarmeissa. Anoppi on vihannut minua alusta asti, osittain siksi että käsittää väärin lapsuudenkotini kulutustavat. Yhdessä vaiheessa kinui lainaa, jota olisi maksellut (ilman korkoa, tottakai) takaisin superhitaasti. Laskin, että noin 20 vuotta olisi kestänyt tämä suoritus, joten kieltäydyin kunniasta. Sen jälkeen minulle on hädin tuskin puhuttu.
Minä kasvoin myös ns. hyvälä okt-alueella, ja nyt asun kaupungin vuokratalossa (ei mikään kasarmi. Pieni viihtyisä talo). Ei ihmiset ole mitenkään erilaisia näissä.
Vierailija kirjoitti:
Ihmetyttää jo kypsässä iässä olevan, yliopistokouluttautuneen naisen jatkuva kipuilu ihmisten ja ryhmien luokittelun parissa vielä tänä päivänä. Eikö asiaa voi lähestyä näkökulmasta, jossa todetaan yksilöillä olevan erilaisia ominaisuuksia, taustoja, koulutuksia ja ammatteja. Näiden niputtelu erilaisiin luokkiin ja luokkaretkeilijöihin kertoo mielestäni eniten luokittelijan heikosta itsetunnosta ja epävarmuudesta omasta asemastaan ja roolistaan yhteiskunnassa. Jos yhteiselo erilaisen henkilön kanssa ei suju, kysymys on suhdetta rasittavasta erilaisuudesta eikä mistään luokkien yhteensopimattomuudesta. Kirjoittajan tulisi syventyä ihmiskäsityksensä olemukseen pinttyneen kategorisoinnin sijasta.
Ja samalla ihmisellä voi olla eri koulutuksia ja kokemuksia eri töistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse taidan olla moniluokkainen kameleontti. Jo lapsena olin tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa. Tunsin väkeä laidasta laitaan.
Voin hyvin rupatella duunarien kanssa mukavia ja seuraavaksi osallistua ns. eliitin illallisille.
Kumpikin on hauskaa.
Itse synnyin kultturellien akateemisten vanhempien lapseksi, varakkaitakin oltiin aikansa mutta 90- luvun lama romahdutti kaiken, isästä tuli juoppo, äidistä fyysisesti sairas varhaiseläkeläinen.
Vuokrakasarmeissa kasvoin teinivuoteni, hyvin niukkaa oli elämä, yliopiston kävin ja olen innokas kulttuurinharrastaja.
Anoppi on erittäin poroporvarillisen luokkatietoinen olevinaan ja on piikitellyt minua köyhyydestä ja fiinien tapojen ja vaatteiden puutteesta. Vaikka on niissä alaluokkaisissa piireissäkin hyvät puolensa, tietty vapaus ja aitous. Anoppia ärsyttääkseni esitän juntimpaa kuin olenkaan. Heidän maailmansa tuntuu välillä teennäiseltä ja tärkeilevältä- vanhemman sukupolven siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hesarissa oli joskus pari vuotta sitten asiasta. Taisi olla kuukausiliitteessä.
Todellinen ratkaiseva tekijä juontaa kauas.
Vielä nykyään on eroja havaittavissa niiden jälkeläisten välillä, joiden perhe aikanaan omisti maalaistalon ja niiden, joiden esivanhemmat olivat piikoja ja renkejä.
Koulutushömpötykset on oikeasti todella uusi asia.
Piiat ja rengit menivät työväeksi tehtaisiin. Samoin loiset ja mäkitupalaiset.
Torpparit olivat jo sentään jotain.
Minä pärjään missä vaan. Aina löydän oikean tason.
Ylempää keskiluokkaa olen, tohtorintutkinto, puoliso 2. polven akateeminen, minä ensimmäisen. Yläluokkaan en missään nimessä kuulu: sellainen ylisukupolvinen sivistys vielä puuttuu, mutta pikkuhiljaa ehkä kehittyy ja pojasta polvi paranee. Isovanhemmat molemmin puolin talollisia (monessa polvessa) maanviljelijöitä, äiti duunaritasoinen, isä opistotasoinen. Puolison äiti akateeminen, isä duunari ja yrittäjä. Tädit ja enot suvun ensimmäisiä ylioppilaita, sisko ensimmäinen akateeminen ja minä ensimmäinen tohtori. Puolison kodista meille on siirtynyt musiikkiharrastus, ja sisustus on matkittu koulukavereiden kulttuurikodeista.
Suomalainen talonpoikaisluokka on mahdollistanut Suomelle paljon.
Olen DI ja juuret on sukupolvien maanviljelyssä.
Mieheni vanhemmat ovat omiani hieman koulutetumpia, mutta ovat piikojen lapsia.
Kyllä nämä erot oikeasti näkyvät monessa asiassa. Esimerkiksi yleiset käytöstavat, kodin sisustus, tarjottavat jne.
Vierailija kirjoitti:
Olen DI ja juuret on sukupolvien maanviljelyssä.
Mieheni vanhemmat ovat omiani hieman koulutetumpia, mutta ovat piikojen lapsia.Kyllä nämä erot oikeasti näkyvät monessa asiassa. Esimerkiksi yleiset käytöstavat, kodin sisustus, tarjottavat jne.[/
Meni siis maanviljelijöiden hyväksi.
[/quote]
Höpö höpö nyt. Olen KTM ja olen myös sairaanhoitaja, teen sairaanhoitajan töitä, koska niistä tykkään. Ainiin, minulla on omistusasunto ja yli 100k osakesalkku.
Jos huomioidaan kaikki kriteerit niin kuulun kaikinpuolin ylempään keskiluokkaan niin tuloiltani, koulutukseltani, ammatiltani sekä elintavoiltani, mutta teidän kriteerien mukaan olen duunari:D
Btw, lähihoitaja on duunari, sairaanhoitaja alempaa/ylempää keskiluokkaa riippuen missä on töissä (terveysasema/asiantuntijakonsultti yksityisellä puolella).[/quote]
Et ole mielestäni ylempää keskiluokkaa. Olet joko alempaa keskiluokkaa tai tavallista keskiluokkaa. Se, mikä ratkaisee, on vaikeasti määriteltävissä. Siihen vaikuttaa perhetausta, millaista sukusi on, ja myös ystäväpiiri eli millaisissa piireissä liikut ja myös arvot. Siis esim. millaista kulttuurista pääomaa on ja miten sitä siirtää edelleen lapsilleen.