Mitä tehdä kaverin kanssa, joka on aina myöhässä eikä sovi tarkkoja tapaamisaikoja?

Mulla oli kaveri, joka oli aina vähintään kaksi tuntia myöhässä, joskus jopa neljä.

Odotin monesti häntä. Soitin perään, sanoi aina, että "joo nyt lähden, menee noin puolituntia"

No.. Tietenkin siinä kohtaa, kun kaveri _neljän _ tunnin päästä sovitusta ajasta pölähtää paikalle, niin itsellä fiilis on jo mennyt.

Sanoin tästä monta kertaa, että on epäkunnioittavaa myöhästyä, että jos TIETÄÄ olevansa myöhässä edes puoli tuntia, siitä ilmoitetaan. Ja jos tietää, että aikataulu tulee venymään vielä enemmän, sovitaan uusi aika. Koska minullakin ylläripylläri on elämä. En voi laittaa koko päivän aikataulua sekaisin yhden ihmisen takia. Hän ei tätä koskaan ymmärtänyt, teki tätä myös yhteiselle ystävällemme. Kuittasi nuo myöhästelyt aina naureskellen, miten on niin kiireinen ja asiat vain tuppaavat venymään. Joskus hän taas saattoi aamulla kuuden aikaan tulla oven taakse, että hei, nyt voisin aamukahvit kanssasi juoda. Lopulta, jos hän myöhästyi, en vastannut enää viesteihin tai ollut kotona jos oven taakse tuli. Lopulta vähän otti tästä jollain tapaa opikseen, mutta muiden aika ei edelleenkään (kuulemani mukaan) ole hänelle arvokasta.

Välit meni muista syistä myöhemmin, mutta ai että, inhosin tuota niin vahvaa piirrettä kaverissani. Sanominen voi auttaa hetkeksi, mutta tuon tyylinen ihminen ajautuu takaisin samanlaiseksi ennemmin tai myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Sovitteko näitä tapaamisia sinun kotiisi, hänen kotiinsa vai jonnekin muualle? Jos sinun kotiisi, tuon selittää varmaan osaltaan sekin, että jos sanot olevasi kotona klo X eteenpäin, hän olettaa että puoli tuntia sinne tai tänne ei tee sinulle minkäänlaista eroa, jos sinulla ei siis ole sovittu muuta menoa hänen tapaamisensa jälkeen. Jos taas hänen kotiinsa tai muualle, kertoo jostain muusta.

Oletko niitä ihmisiä, jotka tapaamista sopiessa ehdottavat aina tapaamista kotonaan, koska "eivät jaksa" tulla kylään muiden luo, mennä elokuviin tms? Sekin voi tympäistä ja aiheuttaa moista, voi tulla tunne että kelpaa seuraksi vain silloin kun tekee mitä toinen tahtoo.

Ehdottaako tapaamisia sinä vai hän? Jos sinä, niin kokeile tosiaan joskus antaa hänen ehdottaa/päättää tapaamisaika. Olen huomannut, että varsinkin monilla joilla on lapsia ja säännölliset työajat on taipumusta olettaa, että lapsettomat tai vuorotyöläiset, freelancerit ym. muokkaavat aikataulunsa heidän toiveidensa/vaatimustensa mukaan tai jopa olettavat, ettei lapsettomalla tai työttömällä/epäsäännöllisiä/vuorotöitä tekevällä voi olla mitään menoja ja sille voi hyvin sanella, milloin sopii nähdä. Jos teillä on näin, tuo voi hyvin olla vastareaktio "sanelulle".

Millaisia ovat tämän ystäväsi päivät? Onko niissä paljon ns. liikkuvia osia? Lapsia, epäsäännöllisiä työtunteja, puolison vuorotyö tms? Jos, koeta tajuta ja ottaa huomioon, että kaikkien arki ei etene kuin juna aina samalla aikataululla, vaikka itse haluaisivatkin.

Oletko muuten kokeillut kysyä tästä kaveriltasi suoraan sen sijaan, että kyselet netissä tuntemattomilta?

Ehdotamme tapaamisia vuorotellen. Kaverin tyyli ehdottaa tapaamisia on aina lavea, ei siis kysy "Ehtisitkö nähdä ens viikolla, mulla ois vapaana ti ja to töiden jälkeen, käviskö jompi x kellonaikaan?" Vaan enemmän "Olisi ihanaa nähdä, ehkä ens viikolla?". Sitten minä ehdotan konkreettisia aikoja/päiviä, ja kysyn miten hänelle sopisi. Tuntuu, että hänen on tosi vaikeaa ehdottaa päiviä ja aikoja vaan ne pitäisi sopia tosi spontaanisti. Tästä syystä minä usein ehdin ehdottaa konkreettisia suunnitelmia ensin.

Ehdotan tapaamisia kahvilaan, kävelylle, minun kotiini ja tarjoudun tulemaan hänen kotiinsa. En siis kutsu vain meille, enimmäkseen muualle.

En ole puhunut asiasta vielä kaverin kanssa, mutta aion nyt ottaa puheeksi, sillä tämä asia vaikuttaa intooni nähdä häntä. Toivottavasti pääsemme jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen ja voimme käydä keskustelun ihan hyvässä hengessä. Pyrin nyt ärtymykseni ja pahimmat höyryt tänne, jotta osaisin sitten itse tilanteessa olla rakentava ja asiallinen. - Ap

Mä oon itse tuollainen kaveri, valitettavasti.

Ennen olin aina joissa, mutta jotenkin nykyään toiminta on hidastunut tai jotain masennuksen/ahdistuksen myötä. Siis vaikka varaan aikaa, myöhästyn silti. Se ottaa itseänikin päähän. Ennen olin tehokas, nykyisin ihmettelen, miten mulla voi mennä samoihin rutiineihin enemmän aikaa. Mulla myös erittäin helposti tilttaa ajatus just ennen lähtöä, tyyliin mitä mun pitikään vielä tehdä.

Ei se tee sun kaverista itsekästä. Itse taas inhoan kavereita, jotka vaatii tarkkoja aikatauluja ja ohjelmaa vierailuilleen viikkoja etukäteen, jotta eivät tylsisty. Pahinta on se, että joku saapuu luokseni etuajassa, mielummin myöhässä jos minulla ei ole kiire. Jos on tiukka aikataulu ja kiire, ei silloin kannata sopia tapaamista ollenkaan tai jos sopiikin niin suosittelen sanomaan "milloin voi tulla viimeistään", että ehtii nähdä. Mä kysyn nykyisin kavereiltani, "milloin viimeistään voi vielä tulla" ja perun homman jos en itse pysty silloin tulemaan. Kokeile sitä.

Mut siis siinä vaiheessa kun kaverisuhde menee vaatimiseksi, niin älä ihmettele jos kaveri ei enää uskalla kyläillä ollenkaan. Pohdi sitäkin, oletko itse sen täydellisempi.

Ja lisään tähän vielä sen ett toki joku tyyliin 2h myöhästyminen on aika ikävää toista kohtaan, mutta jos kyse on esim puolesta tunnista niin ei kai ny kukaan odota että elämä ois pelkkää aikataulutusta niinkuin työpaikalla?

Niin ja tosiaan just siks se sun kaveri ei ehdota tapaamisia, koska ei uskalla luvata mitään. Itsekin olen samanlainen, en halua luvata mitään, minkä voisin joutua perumaan ja tuottaa turhan pettymyksen kaverille. Tai että unohtaisin tapaamisen. Siksi mua itseä ärsyttää joidenkin kaverien tapa sopia tapaamisia ihan kalenteriin asti.

Vierailija kirjoitti:

Sopisin tapaamisen ainoastaan sellaiseen paikkaan, johon olen muutenkin menossa. Jos hän on myöhässä, hoidan asiani ja lähden sen jälkeen kotiin. En jäisi odottelemaan myöhästelijää.

Toinen vaihtoehto: Sovi ryhmätapaaminen. Eli kutsu myöhästelijä mukaan ainoastaan kun sinulla on jo kaveri, jonka kanssa vietät aikaa. Menet tämän luotettavan kaverin kanssa kahville tms. ja myöhästelijä tulee jos tulee.

Mutta aina pidä omasta aikataulusta kiinni! Eli jos olet ajatellut käyttää tunnin tapaamiseen, niin lähdet silloin pois kun tunti on kulunut. Ihan sama monelta myöhästelijä tulee. Vaikka hän ei kunnioita sinun aikaasi, niin sinä kunnioitat omaa aikaasi. AINA.

Jos olet ajatellut, että käyt puoli tuntia shoppailemassa kaverin kanssa ja sitten kotiin katsomaan leffaa, niin sitten käytät vain sen puoli tuntia ja menet katsomaan leffaa. Ihan sama mitä se sinun muu tekemisesi on, mitä olet suunnitellut, pidät siitä kiinni. Joko hän oppii kunnioittamaan aikaasi tai ei, mutta ainakaan et menetä niitä asioita, joita muuten haluaisit tehdä sen takia, että kaverisi ei kunnioita sinun aikaasi.

Kiitos, tämä oli hyvä, näin aion vastedes tehdä! Ärsyttää vaan, kun myöhästelijät usein syyllistävät sinut nipoksi, jos teet näin ja vaativat, että olisit pidempään. En aio enää olla. T. Myös yksi myöhästelijöihin kyllästynyt

Jos sovittu klo 18 niin menisin klo 18.30 tai 19. Jos kaveri joutuu odottelemaan niin mitä sitten, ei se häntä varmaan haittaa jos kerta sinua odotuttaa tuon tuostakin.

Minulla on ADD-kaveri, ja riitelimme joskus tuosta aiheesta. Meille auttoi, kun

1. Hyväksyin, että hänen jaksamisensa vaihtelee todella paljon. Jos yrittää lyödä tapaamisen lukkoon 1 vko etukäteen, niin se on kuun ja tähtien asennosta kiinni, tuleeko hän vai ei, ja kuinka paljon myöhässä.

2. Hän myönsi, että olen tarkka ja säntillinen, ja että tarvitsen ennakoitavuutta. Ja että otan lupauksen rikkomisen todella raskaasti - ja hänkin tunnusti, että myöhässä oleminen tuntuu pahalta.

Nykyään sovimme ajoissa, että "voitaisiin ehkä nähdä lauantaina", mutta emme lyö lukkoon mitään. Soitamme lähempänä tapaamisajankohtaa, esim edeltävänä päivänä, ja samalla jutellaan omasta voinnista ja että jaksaakohan sitä lähteä minnekään. Kun tapaaminen lyödään lukkoon, niin kaverini tsemppaa kovasti ja hän on ollut myöhässä vain kerran 5 vuoden aikana, ja sekin hyvästä syystä.

Tämän ystäväni kanssa riitti, että muutimme toimintatapaa - minä en sanellut ja ystäväni tsemppasi ja asiat pidetään auki melko viime tippaan asti - ja olen kyllä yrittänyt tulla toimeen myös ihmisen kanssa, jolle myöhästely oli valtapeliä. Mutta fiilistele asiaa. Jos myöhästely on tahatonta, niin löydätte kyllä yhteisen sävelen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sovitteko näitä tapaamisia sinun kotiisi, hänen kotiinsa vai jonnekin muualle? Jos sinun kotiisi, tuon selittää varmaan osaltaan sekin, että jos sanot olevasi kotona klo X eteenpäin, hän olettaa että puoli tuntia sinne tai tänne ei tee sinulle minkäänlaista eroa, jos sinulla ei siis ole sovittu muuta menoa hänen tapaamisensa jälkeen. Jos taas hänen kotiinsa tai muualle, kertoo jostain muusta.

Oletko niitä ihmisiä, jotka tapaamista sopiessa ehdottavat aina tapaamista kotonaan, koska "eivät jaksa" tulla kylään muiden luo, mennä elokuviin tms? Sekin voi tympäistä ja aiheuttaa moista, voi tulla tunne että kelpaa seuraksi vain silloin kun tekee mitä toinen tahtoo.

Ehdottaako tapaamisia sinä vai hän? Jos sinä, niin kokeile tosiaan joskus antaa hänen ehdottaa/päättää tapaamisaika. Olen huomannut, että varsinkin monilla joilla on lapsia ja säännölliset työajat on taipumusta olettaa, että lapsettomat tai vuorotyöläiset, freelancerit ym. muokkaavat aikataulunsa heidän toiveidensa/vaatimustensa mukaan tai jopa olettavat, ettei lapsettomalla tai työttömällä/epäsäännöllisiä/vuorotöitä tekevällä voi olla mitään menoja ja sille voi hyvin sanella, milloin sopii nähdä. Jos teillä on näin, tuo voi hyvin olla vastareaktio "sanelulle".

Millaisia ovat tämän ystäväsi päivät? Onko niissä paljon ns. liikkuvia osia? Lapsia, epäsäännöllisiä työtunteja, puolison vuorotyö tms? Jos, koeta tajuta ja ottaa huomioon, että kaikkien arki ei etene kuin juna aina samalla aikataululla, vaikka itse haluaisivatkin.

Oletko muuten kokeillut kysyä tästä kaveriltasi suoraan sen sijaan, että kyselet netissä tuntemattomilta?

Ehdotamme tapaamisia vuorotellen. Kaverin tyyli ehdottaa tapaamisia on aina lavea, ei siis kysy "Ehtisitkö nähdä ens viikolla, mulla ois vapaana ti ja to töiden jälkeen, käviskö jompi x kellonaikaan?" Vaan enemmän "Olisi ihanaa nähdä, ehkä ens viikolla?". Sitten minä ehdotan konkreettisia aikoja/päiviä, ja kysyn miten hänelle sopisi. Tuntuu, että hänen on tosi vaikeaa ehdottaa päiviä ja aikoja vaan ne pitäisi sopia tosi spontaanisti. Tästä syystä minä usein ehdin ehdottaa konkreettisia suunnitelmia ensin.

Ehdotan tapaamisia kahvilaan, kävelylle, minun kotiini ja tarjoudun tulemaan hänen kotiinsa. En siis kutsu vain meille, enimmäkseen muualle.

En ole puhunut asiasta vielä kaverin kanssa, mutta aion nyt ottaa puheeksi, sillä tämä asia vaikuttaa intooni nähdä häntä. Toivottavasti pääsemme jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen ja voimme käydä keskustelun ihan hyvässä hengessä. Pyrin nyt ärtymykseni ja pahimmat höyryt tänne, jotta osaisin sitten itse tilanteessa olla rakentava ja asiallinen. - Ap

Oletko varma, ettei kaveri sano "olisi ihanaa nähdä" vain tavan vuoksi tai ollakseen kohtelias? Sellaistakin esiintyy. Ihmiset voivat olla hyvinkin kömpelöitä sen kanssa, että mitä voi tai ei voi sanoa ja latelevat ympäripyöreyksiä mieluummin kuin sanovat, että itseasiassa en halua, ehdi tai jaksa nähdä tms.

Mitä jos kokeilet odottaa, että hän ehdottaa tarkempaa ajankohtaa tai kysyt sellaista suoraan? Jos sellaista ei tule, voit vetää ainakin sen todennäköisen johtopäätelmän, ettet ehkä olekaan hänelle kovinkaan tärkeä ihminen. Olen itse syyllistynyt joskus tähän ympäripyöreilyyn, kun kyselijänä on joku töistä tuttu tai muuten ei-niin-kovin-läheinen kaveri, josta hohtaa jonkinlajinen yksinäisyys, joku halu tutustua paremmin tms. ja olen sitten puoliksi sosiaalisesta velvollisuudentunnosta ja jostain yleispätevästä ystävällisyydestä käynyt sitten jossain tapaamisessa. Ei olisi kannattanut, siitä on saanut helposti kierteen niskaansa: tapaamiskyselyitä aina vain useammin eikä enää keksi kohteliasta tapaa sanoa, että oot ihan kiva, mutta mulla on tärkeämpiäkin ystäviä enkä niin kauhean hyvin viihdy juuri sinun kanssasi. Taloyhtiössä ja sukupiirissä on tarpeeksi näitä, joihin täytyy pitää kohteliaat välit ihan yleisen viihtyvyyden vuoksi, kaikki eivät jaksa samaa vapaa-aikanaan.

Jos on näin, se ei tarkoita että olisit tylsä tai kamala tyyppi. Kai sinulla on muitakin ystäviä kuin tämä tyyppi? Jos vietät enemmän aikaa heidän kanssaan sen sijaan, että ärsyynnyt tästä ihmisestä, ota hänestä pieni loma? Ja jos senkään aikana hän ei ota yhteyttä ja oma-aloitteisesti ehdota jotain tapaamisaikaa tms., niin ehkä hänelläkin on elämässään muitakin ystäviä?

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ADD-kaveri, ja riitelimme joskus tuosta aiheesta. Meille auttoi, kun

1. Hyväksyin, että hänen jaksamisensa vaihtelee todella paljon. Jos yrittää lyödä tapaamisen lukkoon 1 vko etukäteen, niin se on kuun ja tähtien asennosta kiinni, tuleeko hän vai ei, ja kuinka paljon myöhässä.

2. Hän myönsi, että olen tarkka ja säntillinen, ja että tarvitsen ennakoitavuutta. Ja että otan lupauksen rikkomisen todella raskaasti - ja hänkin tunnusti, että myöhässä oleminen tuntuu pahalta.

Nykyään sovimme ajoissa, että "voitaisiin ehkä nähdä lauantaina", mutta emme lyö lukkoon mitään. Soitamme lähempänä tapaamisajankohtaa, esim edeltävänä päivänä, ja samalla jutellaan omasta voinnista ja että jaksaakohan sitä lähteä minnekään. Kun tapaaminen lyödään lukkoon, niin kaverini tsemppaa kovasti ja hän on ollut myöhässä vain kerran 5 vuoden aikana, ja sekin hyvästä syystä.

Tämän ystäväni kanssa riitti, että muutimme toimintatapaa - minä en sanellut ja ystäväni tsemppasi ja asiat pidetään auki melko viime tippaan asti - ja olen kyllä yrittänyt tulla toimeen myös ihmisen kanssa, jolle myöhästely oli valtapeliä. Mutta fiilistele asiaa. Jos myöhästely on tahatonta, niin löydätte kyllä yhteisen sävelen.

Eli siis varaatko tuon koko lauantain kaverille alustavasti ja sitten sovitte tarkemmin vai varaatko esim. ajan klo 15-18? Eli sovitteko kuitenkin jonkin alustavan aikahaitarin ennakkoon?

Minulla on myös vähän samanlainen ystävä, mitään ei voida sopia ennalta ja itse olen täysin päinvastainen, stressaannun ja kuormitun asioiden ennakoimattomuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sovitteko näitä tapaamisia sinun kotiisi, hänen kotiinsa vai jonnekin muualle? Jos sinun kotiisi, tuon selittää varmaan osaltaan sekin, että jos sanot olevasi kotona klo X eteenpäin, hän olettaa että puoli tuntia sinne tai tänne ei tee sinulle minkäänlaista eroa, jos sinulla ei siis ole sovittu muuta menoa hänen tapaamisensa jälkeen. Jos taas hänen kotiinsa tai muualle, kertoo jostain muusta.

Oletko niitä ihmisiä, jotka tapaamista sopiessa ehdottavat aina tapaamista kotonaan, koska "eivät jaksa" tulla kylään muiden luo, mennä elokuviin tms? Sekin voi tympäistä ja aiheuttaa moista, voi tulla tunne että kelpaa seuraksi vain silloin kun tekee mitä toinen tahtoo.

Ehdottaako tapaamisia sinä vai hän? Jos sinä, niin kokeile tosiaan joskus antaa hänen ehdottaa/päättää tapaamisaika. Olen huomannut, että varsinkin monilla joilla on lapsia ja säännölliset työajat on taipumusta olettaa, että lapsettomat tai vuorotyöläiset, freelancerit ym. muokkaavat aikataulunsa heidän toiveidensa/vaatimustensa mukaan tai jopa olettavat, ettei lapsettomalla tai työttömällä/epäsäännöllisiä/vuorotöitä tekevällä voi olla mitään menoja ja sille voi hyvin sanella, milloin sopii nähdä. Jos teillä on näin, tuo voi hyvin olla vastareaktio "sanelulle".

Millaisia ovat tämän ystäväsi päivät? Onko niissä paljon ns. liikkuvia osia? Lapsia, epäsäännöllisiä työtunteja, puolison vuorotyö tms? Jos, koeta tajuta ja ottaa huomioon, että kaikkien arki ei etene kuin juna aina samalla aikataululla, vaikka itse haluaisivatkin.

Oletko muuten kokeillut kysyä tästä kaveriltasi suoraan sen sijaan, että kyselet netissä tuntemattomilta?

Ehdotamme tapaamisia vuorotellen. Kaverin tyyli ehdottaa tapaamisia on aina lavea, ei siis kysy "Ehtisitkö nähdä ens viikolla, mulla ois vapaana ti ja to töiden jälkeen, käviskö jompi x kellonaikaan?" Vaan enemmän "Olisi ihanaa nähdä, ehkä ens viikolla?". Sitten minä ehdotan konkreettisia aikoja/päiviä, ja kysyn miten hänelle sopisi. Tuntuu, että hänen on tosi vaikeaa ehdottaa päiviä ja aikoja vaan ne pitäisi sopia tosi spontaanisti. Tästä syystä minä usein ehdin ehdottaa konkreettisia suunnitelmia ensin.

Ehdotan tapaamisia kahvilaan, kävelylle, minun kotiini ja tarjoudun tulemaan hänen kotiinsa. En siis kutsu vain meille, enimmäkseen muualle.

En ole puhunut asiasta vielä kaverin kanssa, mutta aion nyt ottaa puheeksi, sillä tämä asia vaikuttaa intooni nähdä häntä. Toivottavasti pääsemme jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen ja voimme käydä keskustelun ihan hyvässä hengessä. Pyrin nyt ärtymykseni ja pahimmat höyryt tänne, jotta osaisin sitten itse tilanteessa olla rakentava ja asiallinen. - Ap

Oletko varma, ettei kaveri sano "olisi ihanaa nähdä" vain tavan vuoksi tai ollakseen kohtelias? Sellaistakin esiintyy. Ihmiset voivat olla hyvinkin kömpelöitä sen kanssa, että mitä voi tai ei voi sanoa ja latelevat ympäripyöreyksiä mieluummin kuin sanovat, että itseasiassa en halua, ehdi tai jaksa nähdä tms.

Mitä jos kokeilet odottaa, että hän ehdottaa tarkempaa ajankohtaa tai kysyt sellaista suoraan? Jos sellaista ei tule, voit vetää ainakin sen todennäköisen johtopäätelmän, ettet ehkä olekaan hänelle kovinkaan tärkeä ihminen. Olen itse syyllistynyt joskus tähän ympäripyöreilyyn, kun kyselijänä on joku töistä tuttu tai muuten ei-niin-kovin-läheinen kaveri, josta hohtaa jonkinlajinen yksinäisyys, joku halu tutustua paremmin tms. ja olen sitten puoliksi sosiaalisesta velvollisuudentunnosta ja jostain yleispätevästä ystävällisyydestä käynyt sitten jossain tapaamisessa. Ei olisi kannattanut, siitä on saanut helposti kierteen niskaansa: tapaamiskyselyitä aina vain useammin eikä enää keksi kohteliasta tapaa sanoa, että oot ihan kiva, mutta mulla on tärkeämpiäkin ystäviä enkä niin kauhean hyvin viihdy juuri sinun kanssasi. Taloyhtiössä ja sukupiirissä on tarpeeksi näitä, joihin täytyy pitää kohteliaat välit ihan yleisen viihtyvyyden vuoksi, kaikki eivät jaksa samaa vapaa-aikanaan.

Jos on näin, se ei tarkoita että olisit tylsä tai kamala tyyppi. Kai sinulla on muitakin ystäviä kuin tämä tyyppi? Jos vietät enemmän aikaa heidän kanssaan sen sijaan, että ärsyynnyt tästä ihmisestä, ota hänestä pieni loma? Ja jos senkään aikana hän ei ota yhteyttä ja oma-aloitteisesti ehdota jotain tapaamisaikaa tms., niin ehkä hänelläkin on elämässään muitakin ystäviä?

Olen päätellyt ettei kyse ole tästä ympäripyöreästä kohteliaisuudesta, koska hän siis itse ottaa useinkin minuun päin ensin yhteyttä ja sanoo, että olisi ihanaa nähdä. Hän varmaan mielellään sopisi tapaamisia todella lyhyellä varoitusajalla, itselleni sellainen on stressaavaa eikä arjen pyörittämisen takia usein onnistukaan. Ja välillä olen odottanut, että hän ehdottaa konkreettista päivää/aikaa. Menee saman kaavan mukaan: viime tipassa ja "suunnilleen aika". Usein ei voida sopia sitä konkreettista tapaamispaikkaakaan. - Ap

Ei näitä myöhästelijöitä kiinnosta, mitä toinen ajattelee tai miltä tuntuu odottaa epämääräinen aika.

Perimmäinen syy on se, että ei olla oikeasti kiinnostuneita tapaamisesta. Joku 10 min vielä satunnaisesti menee, mutta ei enempää. A ja B ovat kavereita ja A on aina vähintään 30 min myöhässä. Onhan se nyt ihan selvää, että A ei arvosta Bn aikaa, eikä myöskään sitä yhteiseksi tarkoitettua aikaa. Kyse on vain siitä, että A haluaa täyttää oman elämänsä. Se, ettei ehdi tapaamiseen ajoissa johtuu vain ja ainoastaan siitä, että Alla on itselleen mielekkäämpää ja tärkeämpää tekemistä, kuin Bn tapaaminen.

B on pelkkä hätävara, ei ystävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ADD-kaveri, ja riitelimme joskus tuosta aiheesta. Meille auttoi, kun

1. Hyväksyin, että hänen jaksamisensa vaihtelee todella paljon. Jos yrittää lyödä tapaamisen lukkoon 1 vko etukäteen, niin se on kuun ja tähtien asennosta kiinni, tuleeko hän vai ei, ja kuinka paljon myöhässä.

2. Hän myönsi, että olen tarkka ja säntillinen, ja että tarvitsen ennakoitavuutta. Ja että otan lupauksen rikkomisen todella raskaasti - ja hänkin tunnusti, että myöhässä oleminen tuntuu pahalta.

Nykyään sovimme ajoissa, että "voitaisiin ehkä nähdä lauantaina", mutta emme lyö lukkoon mitään. Soitamme lähempänä tapaamisajankohtaa, esim edeltävänä päivänä, ja samalla jutellaan omasta voinnista ja että jaksaakohan sitä lähteä minnekään. Kun tapaaminen lyödään lukkoon, niin kaverini tsemppaa kovasti ja hän on ollut myöhässä vain kerran 5 vuoden aikana, ja sekin hyvästä syystä.

Tämän ystäväni kanssa riitti, että muutimme toimintatapaa - minä en sanellut ja ystäväni tsemppasi ja asiat pidetään auki melko viime tippaan asti - ja olen kyllä yrittänyt tulla toimeen myös ihmisen kanssa, jolle myöhästely oli valtapeliä. Mutta fiilistele asiaa. Jos myöhästely on tahatonta, niin löydätte kyllä yhteisen sävelen.

Eli siis varaatko tuon koko lauantain kaverille alustavasti ja sitten sovitte tarkemmin vai varaatko esim. ajan klo 15-18? Eli sovitteko kuitenkin jonkin alustavan aikahaitarin ennakkoon?

Minulla on myös vähän samanlainen ystävä, mitään ei voida sopia ennalta ja itse olen täysin päinvastainen, stressaannun ja kuormitun asioiden ennakoimattomuudesta.

Itse asiassa, sovimme jonkin aikahaitarin tai tapahtuman. Esimerkiksi ensi lauantaina olemme keskustelleet alustavasti, että saattaisimme käydä tapahtumassa X. Sovimme myös, että soittelemme lauantaina aamulla ja sovimme asiasta silloin tarkemmin.

Minä siis saan valmistautua henkisesti olevani lauantaina siellä tapahtumassa. Ystäväni saa fiilistellä ja lauantaina aamulla tiedän, että tuleeko ystävä mukaan vai ei. Tai että jaksanko lähteä itsekään, minulla on hiukan flunssainen olo.

Nämä ovat näitä temperamenttieroja - jouduin kieltäytymään leffakutsusta, koska ystäväni pyysi minua elokuviin huomenna. Siis alle päivän varoitusajalla, enkä minä pysty moiseen spontaaniuuteen :D Mutta meillä on kivaa yhdessä, kunhan saamme venkoiltua itsemme samaan paikkaan. Se on se pääasia.

mun paras kaveri on tollanen mutta lisänä se että viesteihin ja puheluihin vastaa joskus kolmen päivän sisällä, vähän huithapeli yleensäottaen. ja kun viimein vastaa niin ei vastaa siihen mitä kysyttiin esim. nähtäiskö maanantaina? vastaus voi olla vaikka että hei oho en muistanu kattoa puhelinta. eli joutuu sitten viestittään uudelleen ja taas odottamaan vastausta. jos ei ois muuten niin hyvä tyyppi niin en jaksais kyllä....

Tuo on rasittavin ihmistyyppi ikinä!

Itse en näiden kanssa enää sovi kahdenkeskisiä tapaamisia julkisille paikoille. Ei huvita istua yksin kahvilassa ellen mene sinne sillä mielellä että juon kahvin yksin kahvilassa.

Porukalla näkemisiin suostun, koska silloin ei tarvitse yksin odotella. Samoin voin mennä heidän luokseen kylään koska ainakin tähän mennessä he ovat sentään paikalla - vaikka joskus onkin menty suihkuun kun vieras on tullut paikalle... Omaan kotiini en kutsu näitä (ellei kyse porukalla tapahtuvista juhlista) koska en halua omassa kotonani olla kyttäysvalmiudessa.

Eli vinkkinä: vain ryhmätapaamiset tai se että menet kylään tälle myöhästelijälle.

Että mä inhoan tuollaista käytöstä! Myös minun ystäväpiiriin on siunaantunut yksi tällainen. Kaikista ärsyttävintä on juuri tuo ettei olla pahoillaan, ei pyydetä anteeksi eikä edes yritetä muuttaa omaa käytöstä.

Tämäpä ketju osui ajankohtaiseen tilanteeseen. Käytiin vknloppuna tällaisen aina myöhässä olevan kaverin kanssa elokuvissa. Tuli näytökseen 15 min. myöhässä, tämän takia itselläkin jäi osa leffasta näkemättä. Kyllä ärsyttää.

Olen ollut monesti vihainen kaverilleni. Sisäisesti paljon enemmän kuin mitä olen hänelle näyttänyt. Nyt alkaa myös täällä olla mitta täysi!

Vierailija kirjoitti:

Tämäpä ketju osui ajankohtaiseen tilanteeseen. Käytiin vknloppuna tällaisen aina myöhässä olevan kaverin kanssa elokuvissa. Tuli näytökseen 15 min. myöhässä, tämän takia itselläkin jäi osa leffasta näkemättä. Kyllä ärsyttää.

Olen ollut monesti vihainen kaverilleni. Sisäisesti paljon enemmän kuin mitä olen hänelle näyttänyt. Nyt alkaa myös täällä olla mitta täysi!

Olisit mennyt sisälle teatteriin vaan, ja tekstannut kaverille että "missäoot, mun on pakko mennä sisään kun leffa alkaa" ei hänen ole kohtuullista odottaa että sinäkin missaat alun. Ethän mene siihen halpaan, että hänellä olisi liput!

Menin teatteriin myöhästelijän kanssa ja mulla oli liput. Tekstasin että jätin lipun vaksille nimellä koppiin. Myöhästelijä tuli sitten 15 min näytelmän alkamisesta. Luulis olevan itselleen kurjaa missata kaikki.

Onpa jännä että täällä on niin paljon ap:n kaverin käytöstä ymmärtäviä. Luulisi ihmisten tajuavan että oli syyt mitkä tahansa niin harva aikuinen voi käyttää tuntikausia siihen mahdollisuuteen, että toinen ehkä joskus ilmestyy paikalle. Ei se tarkoita että tuomitsee sen toisen tai pitää itseään parempana, vaan tuo tekisi mulle mahdottomaksi tavata.

Mä tekisin ap:na niin, että en vähään aikaan ehdottaisi tapaamista lainkaan ja katsoisin ehdottaako hän tapaamista ja miten.

Sekin on arvokas asia, että ylipäänsä on joku, jota odottaa ja jonka myöhästymisestä ärsyyntyä. Sen huomaa sitten, kun ei enää ole ketään.