Mitä tehdä kaverin kanssa, joka on aina myöhässä eikä sovi tarkkoja tapaamisaikoja?

Sanoisin, että nähdäänkö sitten, kun pystyt sanomaan tarkan ajan. Sanoisin suoraan, että odottaminen ei tunnu kivalta.

Ala tehdä samoin.

Menisin itsekin paikalle vasta myöhemmin.

Ystäväsi käyttää sun hyväntahtoisuutta hyväkseen. Minä sopisin tapaamisen aina johonkin kahvilaan tai ravintolaan, en koskaan kadulle. Sanoisin että menen paikalle klo 18, juon kahvit ja/tai tilaan ruuan, ja jos et ole siihen mennessä tullut kun lopettelen, lähden pois. Hän saa ihan itse päättää tuleeko vai ei. Ja jos useimmiten ei tule, päättelen ettei hän oikeasti haluakaan tavata minua.

Törkeää käytöstä. Osa ihmisistä kuvittelee, että nykyisenä someaikana ei tarvitse olla mistään vastuussa, voi vaan tulla ja mennä omien fiilisten mukaan. Itse en katselisi tuollaista - enkä katsellutkaan. Sanoin yhdelle kaverille vastaavasta käytöksestä (ainainen myöhästely) todella napakasti. Mulla on perhettä ja oma aika kortilla. Kyllä otti päähän odotella tyyppiä aina vähintään 20 min., usein paljon pidempäänkin jossain. Tai juuri kun oli itse jo lähellä sovittua tapaamispaikkaa tuli viesti "pääsen nyt lähtemään! ". Mistä tiesi, että taas on puoli tuntia myöhässä. Tällä hetkellä tämän syyn takia välit ovat vähän viilenneet, saa nähdä miten jatkossa.

Minulla on kaveri, joka on aina vähintään kaksi tuntia myöhässä.

Minulla on kaksi aikataulua: muille sanon, että tapaaminen on klo 18.00, tälle kaverille sanon, että tapaaminen on klo 17.00.

Joskus on käynyt niin, että hän onkin tullut ajoissa. ”Oops, sori, minä itse olen vähän myöhässä”.

Opin tämän äidiltäni, koska isäni oli koko 50 vuotisen avioliiton myöhässä. Äitini aina antoi hänelle puoli tuntia aiemman tapaamisajan. Kaikki olivat sitten ajallaan.

Olet tiukkapipoinen niuhottaja. Ystäväsi selvästi tietää että hänen aikataulunsa ovat hankalia eikä hän välttämättä voi luvata minuutilleen jotain aikaa. Sinä kuitenkin vaadit häneltä sellaista etkä hyväksy häntä sellaisenaan ja oman elämänsä reunaehtoineen. Tosi ystävä.

Pyytäisin kaverilta heti aikataulun tarkennusta, tai ottaa sitten yhteyttä , kun hän voi sanoa itse tarkan tapaamisajan. Itse en suostuisi siihen, että minun ajankäyttöäni ohjaillaan ulkoapäin ja minua pidetään turhaan odottamassa.

Hänen aikataulunsa eivät ole mitenkään hankalia. Sama meno lomilla ja arjessa, ihan AINA. Enkä ymmärrä miksi on tiukkapipoisuutta odottaa aikuiselta ihmiseltä luotettavuutta ja kykyä ilmoittaa toiselle aika jolloin voidaan tavata, mikä siinä on niin vaikeaa? Mielestäni se on toisen huomioon ottamista. En minäkään vaadi häneltä tiettyä tapaamisajankohtaa vaan aina kyselen ja ehdotan ä, koska hänelle olisi hyvä aika. Hän ei voi vaan koskaan sopia tarkasti ja sitoutua siihen, vaan aina asiaan liittyy jokin säätäminen. Tämä kummastuttaa ja ärsyttää. - Ap

Vierailija kirjoitti:

Hänen aikataulunsa eivät ole mitenkään hankalia. Sama meno lomilla ja arjessa, ihan AINA. Enkä ymmärrä miksi on tiukkapipoisuutta odottaa aikuiselta ihmiseltä luotettavuutta ja kykyä ilmoittaa toiselle aika jolloin voidaan tavata, mikä siinä on niin vaikeaa? Mielestäni se on toisen huomioon ottamista. En minäkään vaadi häneltä tiettyä tapaamisajankohtaa vaan aina kyselen ja ehdotan ä, koska hänelle olisi hyvä aika. Hän ei voi vaan koskaan sopia tarkasti ja sitoutua siihen, vaan aina asiaan liittyy jokin säätäminen. Tämä kummastuttaa ja ärsyttää. - Ap

Sinä vaadit toisen huomioimista yksipuolisesti. SINUN tarpeesi ja persoonallisuutesi tulisi sanella vuorovaikutukset ja sopimukset, toisen tulisi yksin sopeutua ja joustaa. Mitä jos yrittäisit vaan itsekin huomioida ja sietää toista. Jos ja kun hän ei ole minuuttiaikataulutyyppiä, niin hän ei ole. Sun on turha loukkaantua luonteiden erilaisuudesta tai toisen rajoitteista joille hän ei mitään mahda. Hänhän selvästi tiedostaa että ei kykene minuuttiaikatauluun ja yrittää sen myös epämääräisillä lupauksilla tuoda ilmi. Jos hän sanoo että noin kuudelta, niin se on silloin paras ja tarkin lupauksensa, siinä on sun ihan turha alkaa tivaamaan että ”niin it kerro nyt täsmällinen minuutti, etten joudu hetkeäkään odottelemaan omalla kalliilla ajallani”. Kertoisi hän jos pystyisi. Vähän suvaitsevaisuutta, please.

Sovi tapaaminen ravintolaan, sano että myöhemmin tullut maksaa laskun.

Odotan maksimissaan 15 minuuttia, ja jos siihen mennessä ei olla saavuttu paikalle niin lähden kotiin. Kerran yksi kaveri soitti puolitoista tuntia myöhemmin, että miksi sä et ollukaan odottamassa? Olisinhan voinut mennä vaikka johonkin kahvilaan odottelemaan. Joo, mitäpä mä nyt muutakaan tekisin.

No en sopisi mitään tapaamista jos toinen ei osaa sanoa koska sopisi. Sanoisin vaan että nähdään joku toinen kerta.

Ja jos toinen on myöhässä eikä edes ilmoita mitään niin laittaisin vain viestin hetken odottelun jälkeen että nähdään joskus toiste kun en jaksa turhia odotella.

Vierailija kirjoitti:

Sovi tapaaminen ravintolaan, sano että myöhemmin tullut maksaa laskun.

Toisen heikkouksien hyväksikäyttö onkin ystävyyttä parhaimmillaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hänen aikataulunsa eivät ole mitenkään hankalia. Sama meno lomilla ja arjessa, ihan AINA. Enkä ymmärrä miksi on tiukkapipoisuutta odottaa aikuiselta ihmiseltä luotettavuutta ja kykyä ilmoittaa toiselle aika jolloin voidaan tavata, mikä siinä on niin vaikeaa? Mielestäni se on toisen huomioon ottamista. En minäkään vaadi häneltä tiettyä tapaamisajankohtaa vaan aina kyselen ja ehdotan ä, koska hänelle olisi hyvä aika. Hän ei voi vaan koskaan sopia tarkasti ja sitoutua siihen, vaan aina asiaan liittyy jokin säätäminen. Tämä kummastuttaa ja ärsyttää. - Ap

Sinä vaadit toisen huomioimista yksipuolisesti. SINUN tarpeesi ja persoonallisuutesi tulisi sanella vuorovaikutukset ja sopimukset, toisen tulisi yksin sopeutua ja joustaa. Mitä jos yrittäisit vaan itsekin huomioida ja sietää toista. Jos ja kun hän ei ole minuuttiaikataulutyyppiä, niin hän ei ole. Sun on turha loukkaantua luonteiden erilaisuudesta tai toisen rajoitteista joille hän ei mitään mahda. Hänhän selvästi tiedostaa että ei kykene minuuttiaikatauluun ja yrittää sen myös epämääräisillä lupauksilla tuoda ilmi. Jos hän sanoo että noin kuudelta, niin se on silloin paras ja tarkin lupauksensa, siinä on sun ihan turha alkaa tivaamaan että ”niin it kerro nyt täsmällinen minuutti, etten joudu hetkeäkään odottelemaan omalla kalliilla ajallani”. Kertoisi hän jos pystyisi. Vähän suvaitsevaisuutta, please.

No huh, täällä näköjään tämmönen ap:n kuvailema säätäjä puolustamassa. :D "minuuttiaikataulu", kun toinen on puoli tuntia myöhässä? Itsekin veetuttanut odotella näitä säätäjiä jossain kahvilassa, kadulla, juna-asemalla, kotona, eteisessä vaatteet päällä, milloin missäkin, kun ei koskaan voida pitää sovitusta aikataulusta kiinni. On todella itsekästä, epäkohteliasta ja törkeää kun odotuttaa toista, koska oma elämänhallinta on niin hukassa ettei osata olla ajoissa tai sitoutua sovittuun. Itse en jaksa kaltaisiasi ihmisiä, koska minusta kyse on itsekkyydestä. Masennus, yms. joka voi aiheuttaa vastaavaa käytöstä on asia erikseen.

Vierailija kirjoitti:

No en sopisi mitään tapaamista jos toinen ei osaa sanoa koska sopisi. Sanoisin vaan että nähdään joku toinen kerta.

Ja jos toinen on myöhässä eikä edes ilmoita mitään niin laittaisin vain viestin hetken odottelun jälkeen että nähdään joskus toiste kun en jaksa turhia odotella.

Luulen että noin koppavan tärkeilevällä ihmisellä ei näitä ongelmia juuri ilmenekään, sillä ystävät jotka edes haluaisivat tavata, lienevät varsin harvassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hänen aikataulunsa eivät ole mitenkään hankalia. Sama meno lomilla ja arjessa, ihan AINA. Enkä ymmärrä miksi on tiukkapipoisuutta odottaa aikuiselta ihmiseltä luotettavuutta ja kykyä ilmoittaa toiselle aika jolloin voidaan tavata, mikä siinä on niin vaikeaa? Mielestäni se on toisen huomioon ottamista. En minäkään vaadi häneltä tiettyä tapaamisajankohtaa vaan aina kyselen ja ehdotan ä, koska hänelle olisi hyvä aika. Hän ei voi vaan koskaan sopia tarkasti ja sitoutua siihen, vaan aina asiaan liittyy jokin säätäminen. Tämä kummastuttaa ja ärsyttää. - Ap

Sinä vaadit toisen huomioimista yksipuolisesti. SINUN tarpeesi ja persoonallisuutesi tulisi sanella vuorovaikutukset ja sopimukset, toisen tulisi yksin sopeutua ja joustaa. Mitä jos yrittäisit vaan itsekin huomioida ja sietää toista. Jos ja kun hän ei ole minuuttiaikataulutyyppiä, niin hän ei ole. Sun on turha loukkaantua luonteiden erilaisuudesta tai toisen rajoitteista joille hän ei mitään mahda. Hänhän selvästi tiedostaa että ei kykene minuuttiaikatauluun ja yrittää sen myös epämääräisillä lupauksilla tuoda ilmi. Jos hän sanoo että noin kuudelta, niin se on silloin paras ja tarkin lupauksensa, siinä on sun ihan turha alkaa tivaamaan että ”niin it kerro nyt täsmällinen minuutti, etten joudu hetkeäkään odottelemaan omalla kalliilla ajallani”. Kertoisi hän jos pystyisi. Vähän suvaitsevaisuutta, please.

No huh, täällä näköjään tämmönen ap:n kuvailema säätäjä puolustamassa. :D "minuuttiaikataulu", kun toinen on puoli tuntia myöhässä? Itsekin veetuttanut odotella näitä säätäjiä jossain kahvilassa, kadulla, juna-asemalla, kotona, eteisessä vaatteet päällä, milloin missäkin, kun ei koskaan voida pitää sovitusta aikataulusta kiinni. On todella itsekästä, epäkohteliasta ja törkeää kun odotuttaa toista, koska oma elämänhallinta on niin hukassa ettei osata olla ajoissa tai sitoutua sovittuun. Itse en jaksa kaltaisiasi ihmisiä, koska minusta kyse on itsekkyydestä. Masennus, yms. joka voi aiheuttaa vastaavaa käytöstä on asia erikseen.

Itsekäs yleensä syyttää muita itsekkyydestä jos nämä eivät tanssi hänen pillinsä tahdissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hänen aikataulunsa eivät ole mitenkään hankalia. Sama meno lomilla ja arjessa, ihan AINA. Enkä ymmärrä miksi on tiukkapipoisuutta odottaa aikuiselta ihmiseltä luotettavuutta ja kykyä ilmoittaa toiselle aika jolloin voidaan tavata, mikä siinä on niin vaikeaa? Mielestäni se on toisen huomioon ottamista. En minäkään vaadi häneltä tiettyä tapaamisajankohtaa vaan aina kyselen ja ehdotan ä, koska hänelle olisi hyvä aika. Hän ei voi vaan koskaan sopia tarkasti ja sitoutua siihen, vaan aina asiaan liittyy jokin säätäminen. Tämä kummastuttaa ja ärsyttää. - Ap

Sinä vaadit toisen huomioimista yksipuolisesti. SINUN tarpeesi ja persoonallisuutesi tulisi sanella vuorovaikutukset ja sopimukset, toisen tulisi yksin sopeutua ja joustaa. Mitä jos yrittäisit vaan itsekin huomioida ja sietää toista. Jos ja kun hän ei ole minuuttiaikataulutyyppiä, niin hän ei ole. Sun on turha loukkaantua luonteiden erilaisuudesta tai toisen rajoitteista joille hän ei mitään mahda. Hänhän selvästi tiedostaa että ei kykene minuuttiaikatauluun ja yrittää sen myös epämääräisillä lupauksilla tuoda ilmi. Jos hän sanoo että noin kuudelta, niin se on silloin paras ja tarkin lupauksensa, siinä on sun ihan turha alkaa tivaamaan että ”niin it kerro nyt täsmällinen minuutti, etten joudu hetkeäkään odottelemaan omalla kalliilla ajallani”. Kertoisi hän jos pystyisi. Vähän suvaitsevaisuutta, please.

Olen tavallaan samaa mieltä. Parempihan se on että kaveri ei edes yritä sanoa mitään täsmällistä aikaa, jos kerran tietää jo etukäteen ettei pysty sitä noudattamaan. Miksi ei voisi mennä vähän vastaan? Sopia tapaaminen johonkin mukavaan kuppilaan, jossa voi itse istua rauhassa lukemassa, ja toinen tulee silloin kun tulee. Ei tietenkään mitään kahden tunnin odottelua, mutta jos puolen tunnin sisällä ei edes voi joustaa, niin silloin kyllä katsoisin itsekin peiliin että mikä tiukkapipo mä oikein olen, ja miksi mun aikataulut on näin kireitä. Ehkä olisi mukavampaa itsellekin vähän höllätä otetta kellosta.

Kokeilepa ensi kerralla kysyä, että "Nähtäiskö joskus" sen sijaan, että ehdotat jotain tiettyä päivämäärää ja aikaa? Hänestä taas tuntuu ehkä siltä, että tällä hetkellä toimitaan useimmin sun aikataulujen mukaan, ja hän joutuu mukautumaan niihin. Oletko edes kiinnostunut / ollut kiinnostunut alunperin oikeasti hänen elämästään ja hyvinvoinnistaan? Voisiko esim. olla muutenkin yhteydessä kuin tapaamisen merkeissä ja samalla sopia mahdollista tapaamisaikaa YHDESSÄ?

Muutkin muiden kommentoijien vaihtoehdot voivat tulla kyseeseen, esim. se, että ei ole minuuttiaikatauluihminen ym. Tämä oli vain yksi mahdollinen vaihtoehto.

Omaa napaansa kaivelevat aikataulutärkeilijät eivät käsitä, että ihmisiä on eri luonteisia. Ihmisen ajanhahmotuskyky vaihtelee ihan neuropsykologiselta tasolta alkaen. Joillekin on lähes mahdotonta arvioida tarkasti ajankäyttöä ja aikataulutusta. Vaikka olisi kuinka vakaa aie ja suunniteltu kaikki, niin jokin pettää ja aina tulee kiire, asioita jää viime tippaan, joskus myöhästyy.

Tämä on samanlainen ikuisuusaihe kuin vaikkapa aamu- vs. iltavirkkuus, jossa yksi porukka pitää itseään parempana ja omaa tapaansa ainoana oikeana ja haukkuu toisenlaiset ihmiset laiskoiksi, itsekkäiksi, mitä milloinkin. Samalla kun ovat itse huolissaan ainoastaan omista tärkeistä minuuteistaan ja tarpeistaan.