Voiko psykiatri pakottaa verikokeisiin?

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän ne lääkkeet ole sitä varten että ne tukevat sinun terveyttäsi. He haluavat että pystyt itse hoitamaan lapsesi,  oireet pysyvät taka-alalla. Suomessa psykiatrit ovat erikoislääkäreitä ja todellakin voi vaatia jotain verikoetta. Jos ei tottele hoitavaa  erikoislääkäriä voi seurata sitten ikävyyksiä.

Hmm. Itse olen sivusta seurannut muutaman läheisen/sukulaisen mt-ongelmia ja niiden hoitoa ja ei ole kyllä jäänyt psykiatreista ja psykiatriasta kummoinen kuva. Eräs ei ole saanut apua ollenkaan vaikka on kokeillut kaiken suunnilleen mitä psykiatrialla on tarjota, ja kaksi muuta menivät huonompaan jamaan kun alkoi lääkkeitä syömään, ja kun lopulta lopettivat psykiatrilla käynnin ja lääkkeet ja menivät terapiaan, saivat itsensä paljon parempaan jamaan. Psykiatrit oli molemmissa tapauksissa ehdottomasti lääkkeiden lopettamista vastaan, ja naureskelivat ihan ajatukselle että joku terapia voisi auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos olet kunnossa, mene saatana töihin. Jos et ole, hoida itsesi. Nämä ovat vaihtoehdot.

Et ihan ilmeisesti kykene analysoimaan omaa tilaasi, lääkehoidon tarvetta tai edes sitä, miten perheesi jakselee. Toki ne ovat sinulle mielin kielin, ettet räjähdä silmille. Kertovat, mitä iskä/ äippä haluaa kuulla.

Ja tämä on NIIN hyvinvoiva ilman lääkkeitään, että sen huomaa valheeksi kirjoitetusta tekstistäkin minuutissa.

Kuulostaa itse aggressiiviselta. Tarvitsetko lääkkeitä siihen? Kiroilet täysin oudolle ihmiselle keskustelupalstalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkäri on luultavasti syystä määrännyt lääkkeet ja se on sinun vastuullasi miten asian hoidat. Lääkäri voi kehottaa ja suositella, mutta ei sitä loppujen lopuksi kiinnosta pätkääkään syötkö lääkkeesi vai et.

Ei ole ihan noin yksinkertaista, kun on vielä alaikäinen huollettava. Laskulla ovat uhanneet ennenkin, jos en lääkkeitä nauti. Onkohan se niiden velvollisuuskin tehdä lasu, en tiedä. Lääkkeet on määrätty osastolla ja siitähän se jatkuu loppuelämän, jos ei itse uskalla lopettaa. Yksikään lekuri tai hoitsu tuskin kannustaa kokeilemaan lääkkeetöntä elämää. Päinvastoin, he pelottelevat että joudut osastolle jos lopetat. Minä taas voin henkisesti paljon paremmin lääkkeettä.

Mitä ihmettä? Mun miehellä on bipolaarihäiriö eikä ole yli 10 vuoteen syönyt mitään lääkkeitä enää, koska ei vaan halua. Menneisyydessä on osastojaksojakin hurjimpina maniakausina, eikä silti mitään lasuja ole tehty. Onko se nyt niin, että jos ÄIDILLÄ on mt-ongelmia niin on kauhea kyttääminen ja valvonta, mutta ISÄ saa olla ihan mikä vaan sekopää ja luotetaan että onhan niillä lapsilla äiti, kyllä se äiti hoitaa? Jos näin on, niin aikamoinen sukupuoliroolittunut, vanhanaikainen käsitys vanhempien rooleista.

Vaan kun näin ei ole. Vointi arvioidaan yksilöllisesti, ei jalkovälin perusteella. Moni näistä sairauksista helpottaa ja paranee ajan myötä. Mutta huonoin ennuste on niillä, jotka kieltäytyvät hoidosta. Sairaudentunto puuttuu ja realiteettien testauksessa on häikkää. Perhe kärsii kunnes lähtee LITOmaan (pun intended).

Onpa ilkeitä vastauksia, yhtään tuntematta aloittajaa tai tietämättä, mistä lääkkeestä on kyse.

Tuo on hauska heitto, että vaihda sellaiseen lääkäriin, jonka kanssa voi oikeasti tehdä yhteistyötä. Juu jos on rahaa maksaa yksityiselle, muuten se vaihtaminen jää kyllä teoriaksi.

Kun lääkäreitäkin on monenlaisia. On hyviä ja taitavia, ja sitten on niitä jotka eivät yhtään kuuntele potilasta joka sanoo ettei lääke sovi, tai että siitä on enemmän harmia kuin hyötyä. Masennuslääkkeissä tuo on aika tavallistakin.

Ei me täällä missään tapauksessa voida tietää, miten tässä tapauksessa on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet kunnossa, mene saatana töihin. Jos et ole, hoida itsesi. Nämä ovat vaihtoehdot.

Et ihan ilmeisesti kykene analysoimaan omaa tilaasi, lääkehoidon tarvetta tai edes sitä, miten perheesi jakselee. Toki ne ovat sinulle mielin kielin, ettet räjähdä silmille. Kertovat, mitä iskä/ äippä haluaa kuulla.

Ja tämä on NIIN hyvinvoiva ilman lääkkeitään, että sen huomaa valheeksi kirjoitetusta tekstistäkin minuutissa.

Kuulostaa itse aggressiiviselta. Tarvitsetko lääkkeitä siihen? Kiroilet täysin oudolle ihmiselle keskustelupalstalla.

Sori 😂

Kyllä minua kaikki etuuspummit inhottavat syvästi, vaikka yhtään en henkilökohtaisesti tunne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketään ei pakoteta lääkehoitoon eikä verikokeisiin. Osastolle voidaan ottaa tarkkailuun ja siellä ottaa verinäyte väkisin omaksi parhaaksesi epäiltäessä myrkytystä. Lasu taas tehdään, ellet hoida itseäsi ja olet epävakaa.

Tuo epäluuloisuus ja harhakuvitelmat viittaavat siihen, ettet ole kunnossa.

Älä osta äläkä syö lääkkeitä ellet halua, mutta ellet kykene huolehtimaan itsestäsikään, on lasten paras päästä luotasi parempaan kotiin.

Äläpä yritä ärsyttää ja pelotella. Mikä sinä olet sanomaan miten hoidan itseäni ja lastani. On muitakin hoitomuotoja kuin lääkkeet ja hoitaja on sanonut minun vointiani hyväksi. En ole ollenkaan epävakaa. Suotta provota ja asetut yläpuolelkeni. Me olemme perhe. En hoida jo teini-ikäistä lasta yksin, on hänellä isäkin. Meidän lapset, joista osa täysi-ikäisiä, voivat hyvin ja ovat tasapainoisia, fiksuja nuoria.

Jos olet terve niin miksi olet sairauseläkkeellä? Pura koko systeemi ja mene töihin.

Tämä minuakin ihmetyttää. Selkeästi terve ihminen kun ei mitään lääkkeitä tarvitse. Töissä käy ihmisiä joilla hurja lääkearsenaali (mm. monet syöpää sairastavat), sinulla suurin huoli ettei verikokeissa näy ettet lääkkeitä tarvitse?

He saavat palkan työstään, minä saan alimman työkyvyttömyyseläkkeen. En pärjää taloudellisesti, jos eläke loppuu sen takia etten syö lääkkeitä joista on minulle vain haittaa. Kuten joku sanoi, kela puuttuu asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet kunnossa, mene saatana töihin. Jos et ole, hoida itsesi. Nämä ovat vaihtoehdot.

Et ihan ilmeisesti kykene analysoimaan omaa tilaasi, lääkehoidon tarvetta tai edes sitä, miten perheesi jakselee. Toki ne ovat sinulle mielin kielin, ettet räjähdä silmille. Kertovat, mitä iskä/ äippä haluaa kuulla.

Ja tämä on NIIN hyvinvoiva ilman lääkkeitään, että sen huomaa valheeksi kirjoitetusta tekstistäkin minuutissa.

Kuulostaa itse aggressiiviselta. Tarvitsetko lääkkeitä siihen? Kiroilet täysin oudolle ihmiselle keskustelupalstalla.

Sori 😂

Kyllä minua kaikki etuuspummit inhottavat syvästi, vaikka yhtään en henkilökohtaisesti tunne.

Vaikutat kyllä epävakaalta. Juuri äsken kiroilit aggressiivisena ja nyt jo huutonaurat. Joku tasaava neurolepti voisi olla hyväksi sinulle. Olen huolissani sinusta muutaman rivin perusteella.

Itse olin hoidossa julkisella puolella yli 15 vuotta, ja hyvän avun sain. Kun yksi lääke sai korvat surisemaan, ilmoitin siitä heti lääkärille, ja hän teki saman tien reseptin toiselle, joka sitten sopi erinomaisesti ja pelasti elämäni. Pääsin aina nopeasti vastaanotolle kun aihetta oli, verikokeita ei koskaan otettu paitsi ihan alussa kun kilpirauhasen vajaatoiminta suljettiin pois. Olin itse sitoutunut ja motivoitunut ja nykyään olen hyvässä kunnossa ja täysipäiväisesti töissä. Voisi kai sanoa, että hulluja (ja kuntia) on monenlaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkäri on luultavasti syystä määrännyt lääkkeet ja se on sinun vastuullasi miten asian hoidat. Lääkäri voi kehottaa ja suositella, mutta ei sitä loppujen lopuksi kiinnosta pätkääkään syötkö lääkkeesi vai et.

Ei ole ihan noin yksinkertaista, kun on vielä alaikäinen huollettava. Laskulla ovat uhanneet ennenkin, jos en lääkkeitä nauti. Onkohan se niiden velvollisuuskin tehdä lasu, en tiedä. Lääkkeet on määrätty osastolla ja siitähän se jatkuu loppuelämän, jos ei itse uskalla lopettaa. Yksikään lekuri tai hoitsu tuskin kannustaa kokeilemaan lääkkeetöntä elämää. Päinvastoin, he pelottelevat että joudut osastolle jos lopetat. Minä taas voin henkisesti paljon paremmin lääkkeettä.

Mitä ihmettä? Mun miehellä on bipolaarihäiriö eikä ole yli 10 vuoteen syönyt mitään lääkkeitä enää, koska ei vaan halua. Menneisyydessä on osastojaksojakin hurjimpina maniakausina, eikä silti mitään lasuja ole tehty. Onko se nyt niin, että jos ÄIDILLÄ on mt-ongelmia niin on kauhea kyttääminen ja valvonta, mutta ISÄ saa olla ihan mikä vaan sekopää ja luotetaan että onhan niillä lapsilla äiti, kyllä se äiti hoitaa? Jos näin on, niin aikamoinen sukupuoliroolittunut, vanhanaikainen käsitys vanhempien rooleista.

Vaan kun näin ei ole. Vointi arvioidaan yksilöllisesti, ei jalkovälin perusteella. Moni näistä sairauksista helpottaa ja paranee ajan myötä. Mutta huonoin ennuste on niillä, jotka kieltäytyvät hoidosta. Sairaudentunto puuttuu ja realiteettien testauksessa on häikkää. Perhe kärsii kunnes lähtee LITOmaan (pun intended).

Jos lukisit tutkimuksia, niin huomaisit, että huonoin ennuste on lääkkeitä käyttävillä. Että se siitä sitten. Hoitoa se puhuminenkin on esim. hoitajan kanssa. Hoitoa on ulkoilu ja hikiliikuntaa, terveellinen ruokavalio ja saunominen, kirjoittaminen ja lukeminen. Aivot ja koko keho tarvitsee toimintaa, ei makaamista lääketokkurassa päivästä toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkäri on luultavasti syystä määrännyt lääkkeet ja se on sinun vastuullasi miten asian hoidat. Lääkäri voi kehottaa ja suositella, mutta ei sitä loppujen lopuksi kiinnosta pätkääkään syötkö lääkkeesi vai et.

Ei ole ihan noin yksinkertaista, kun on vielä alaikäinen huollettava. Laskulla ovat uhanneet ennenkin, jos en lääkkeitä nauti. Onkohan se niiden velvollisuuskin tehdä lasu, en tiedä. Lääkkeet on määrätty osastolla ja siitähän se jatkuu loppuelämän, jos ei itse uskalla lopettaa. Yksikään lekuri tai hoitsu tuskin kannustaa kokeilemaan lääkkeetöntä elämää. Päinvastoin, he pelottelevat että joudut osastolle jos lopetat. Minä taas voin henkisesti paljon paremmin lääkkeettä.

Mitä ihmettä? Mun miehellä on bipolaarihäiriö eikä ole yli 10 vuoteen syönyt mitään lääkkeitä enää, koska ei vaan halua. Menneisyydessä on osastojaksojakin hurjimpina maniakausina, eikä silti mitään lasuja ole tehty. Onko se nyt niin, että jos ÄIDILLÄ on mt-ongelmia niin on kauhea kyttääminen ja valvonta, mutta ISÄ saa olla ihan mikä vaan sekopää ja luotetaan että onhan niillä lapsilla äiti, kyllä se äiti hoitaa? Jos näin on, niin aikamoinen sukupuoliroolittunut, vanhanaikainen käsitys vanhempien rooleista.

Vaan kun näin ei ole. Vointi arvioidaan yksilöllisesti, ei jalkovälin perusteella. Moni näistä sairauksista helpottaa ja paranee ajan myötä. Mutta huonoin ennuste on niillä, jotka kieltäytyvät hoidosta. Sairaudentunto puuttuu ja realiteettien testauksessa on häikkää. Perhe kärsii kunnes lähtee LITOmaan (pun intended).

Jos lukisit tutkimuksia, niin huomaisit, että huonoin ennuste on lääkkeitä käyttävillä. Että se siitä sitten. Hoitoa se puhuminenkin on esim. hoitajan kanssa. Hoitoa on ulkoilu ja hikiliikuntaa, terveellinen ruokavalio ja saunominen, kirjoittaminen ja lukeminen. Aivot ja koko keho tarvitsee toimintaa, ei makaamista lääketokkurassa päivästä toiseen.

Puhutko masennuksesta ja kuinka vakavasta? Vai muista mt ongelmista? Psykoosiin ei hikijumppa taida auttaa. Varmaan se tärkein juttu on hoitomyönteisyys, oli hoito lääkkeitä, psykoterapiaa, kuntouttavaa toimintaa tai kaiken yhdistelmää. Ja omaa psyykettään voi vahvistaa, tuskin kannattaa hirttäytyä ajatukseen itsestään yliherkkänä, mitään kestämättömänä, tuo ei ainakaan paranna omaa resilienssiä.

kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkäri on luultavasti syystä määrännyt lääkkeet ja se on sinun vastuullasi miten asian hoidat. Lääkäri voi kehottaa ja suositella, mutta ei sitä loppujen lopuksi kiinnosta pätkääkään syötkö lääkkeesi vai et.

Ei ole ihan noin yksinkertaista, kun on vielä alaikäinen huollettava. Laskulla ovat uhanneet ennenkin, jos en lääkkeitä nauti. Onkohan se niiden velvollisuuskin tehdä lasu, en tiedä. Lääkkeet on määrätty osastolla ja siitähän se jatkuu loppuelämän, jos ei itse uskalla lopettaa. Yksikään lekuri tai hoitsu tuskin kannustaa kokeilemaan lääkkeetöntä elämää. Päinvastoin, he pelottelevat että joudut osastolle jos lopetat. Minä taas voin henkisesti paljon paremmin lääkkeettä.

Mitä ihmettä? Mun miehellä on bipolaarihäiriö eikä ole yli 10 vuoteen syönyt mitään lääkkeitä enää, koska ei vaan halua. Menneisyydessä on osastojaksojakin hurjimpina maniakausina, eikä silti mitään lasuja ole tehty. Onko se nyt niin, että jos ÄIDILLÄ on mt-ongelmia niin on kauhea kyttääminen ja valvonta, mutta ISÄ saa olla ihan mikä vaan sekopää ja luotetaan että onhan niillä lapsilla äiti, kyllä se äiti hoitaa? Jos näin on, niin aikamoinen sukupuoliroolittunut, vanhanaikainen käsitys vanhempien rooleista.

Vaan kun näin ei ole. Vointi arvioidaan yksilöllisesti, ei jalkovälin perusteella. Moni näistä sairauksista helpottaa ja paranee ajan myötä. Mutta huonoin ennuste on niillä, jotka kieltäytyvät hoidosta. Sairaudentunto puuttuu ja realiteettien testauksessa on häikkää. Perhe kärsii kunnes lähtee LITOmaan (pun intended).

Jos lukisit tutkimuksia, niin huomaisit, että huonoin ennuste on lääkkeitä käyttävillä. Että se siitä sitten. Hoitoa se puhuminenkin on esim. hoitajan kanssa. Hoitoa on ulkoilu ja hikiliikuntaa, terveellinen ruokavalio ja saunominen, kirjoittaminen ja lukeminen. Aivot ja koko keho tarvitsee toimintaa, ei makaamista lääketokkurassa päivästä toiseen.

Puhutko masennuksesta ja kuinka vakavasta? Vai muista mt ongelmista? Psykoosiin ei hikijumppa taida auttaa. Varmaan se tärkein juttu on hoitomyönteisyys, oli hoito lääkkeitä, psykoterapiaa, kuntouttavaa toimintaa tai kaiken yhdistelmää. Ja omaa psyykettään voi vahvistaa, tuskin kannattaa hirttäytyä ajatukseen itsestään yliherkkänä, mitään kestämättömänä, tuo ei ainakaan paranna omaa resilienssiä.

En ala diagnoosiani tässä kertomaan. Tuo masennushan pisteytetään siihen tyyliin, että voisin toisena päivänä olla lievästi masentunut ja toisena en ollenkaan. Psykoottinen en ole,mutta olen joskus ollut. Olen hoitomyönteinen eli kerron ilman suodatusta elämästäni hoitajalle. Ilmeisesti suht terveen rajoissa olen, koska on aina ilahtunut siitä miten hyvin voin. Psykoterapiaan minulla ei ole varaa eikä kela myönnä sitä minulle. Olen kai jo menetetty tapaus heidän silmissään tai liian vanha kuntoutumaan työelämään.

Tässä iässä olen jo oppinut tuntemaan itseäni sen verran, että tunnistan reagointitapani asioihin ja niiden muuttaminen on liian vaikeaa, koska ihmispeilejäkin on liian vähän. Ei ole kavereita enkä jaksa pitää yhteyttä sukuun. Eli pärjään parhaaksi näkemilläni tavoilla ja jos en pärjää, haen apua.

Lisään vielä, että jos joku keksisi lääkkeen jolla saa traumat pyyhittyä kehomuistista pois, olen heti valmis kokeilemaan. En haluaisi olla jatkuvassa stressitilassa ihmisten seurassa. Se on oikeastaan aika surullista. Ikävä kyllä sellaista täsmälääkettä ei ole. On vaan kestettävä päivä kerrallaan ja hyväksyttävä itsensä sekä se ettei tule koskaan olemaan muiden kuin oman perheen hyväksymä ja rakastama.

Kyllä voi psykiatri määrätä verikokeita. Niillä voidaan mitata lääkeaineen määrää veressä. Jos ei syö määrättyä lääkettä, niin Kela voi katkaista esim. kuntoutustuen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä voi psykiatri määrätä verikokeita. Niillä voidaan mitata lääkeaineen määrää veressä. Jos ei syö määrättyä lääkettä, niin Kela voi katkaista esim. kuntoutustuen.

No niin ja minut on jo keretty haukkua ties miks vainoharhaiseksi, kun tuota kysyin. Jos joudun verikokeisiin, niin syön sitten mömmöjä vähän aikaa. Ap.

työttömille tulisi olla säännöllisin väliajoin verikokeet joilla varmistetaan että he syövät lääkkeensä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkäri on luultavasti syystä määrännyt lääkkeet ja se on sinun vastuullasi miten asian hoidat. Lääkäri voi kehottaa ja suositella, mutta ei sitä loppujen lopuksi kiinnosta pätkääkään syötkö lääkkeesi vai et.

Ei ole ihan noin yksinkertaista, kun on vielä alaikäinen huollettava. Laskulla ovat uhanneet ennenkin, jos en lääkkeitä nauti. Onkohan se niiden velvollisuuskin tehdä lasu, en tiedä. Lääkkeet on määrätty osastolla ja siitähän se jatkuu loppuelämän, jos ei itse uskalla lopettaa. Yksikään lekuri tai hoitsu tuskin kannustaa kokeilemaan lääkkeetöntä elämää. Päinvastoin, he pelottelevat että joudut osastolle jos lopetat. Minä taas voin henkisesti paljon paremmin lääkkeettä.

Mitä ihmettä? Mun miehellä on bipolaarihäiriö eikä ole yli 10 vuoteen syönyt mitään lääkkeitä enää, koska ei vaan halua. Menneisyydessä on osastojaksojakin hurjimpina maniakausina, eikä silti mitään lasuja ole tehty. Onko se nyt niin, että jos ÄIDILLÄ on mt-ongelmia niin on kauhea kyttääminen ja valvonta, mutta ISÄ saa olla ihan mikä vaan sekopää ja luotetaan että onhan niillä lapsilla äiti, kyllä se äiti hoitaa? Jos näin on, niin aikamoinen sukupuoliroolittunut, vanhanaikainen käsitys vanhempien rooleista.

Vaan kun näin ei ole. Vointi arvioidaan yksilöllisesti, ei jalkovälin perusteella. Moni näistä sairauksista helpottaa ja paranee ajan myötä. Mutta huonoin ennuste on niillä, jotka kieltäytyvät hoidosta. Sairaudentunto puuttuu ja realiteettien testauksessa on häikkää. Perhe kärsii kunnes lähtee LITOmaan (pun intended).

En ole epäillytkään, että itse potilaan tilaa arvioitaisiin jalkovälin perusteella. Mutta lähinnä ihmettelin sitä, miten sen katsotaan vaikuttavan kykyyn huolehtia perheen lapsista, kun kyseessä on lasten isä tai äiti. Tässä ketjussa ap on kertonut, että hän ei oikein voi jättää lääkitystään pois, koska siitä on seuraamuksia myös lapsille, lastensuojeluilmoitukset, pahimmillaan huostaanotto.

Meillä tosiaan kun lasten isä oli varsin huonossa tilassa, silloinkin kun heitti lääkkeet menemään koska uskoi maniassa olevansa tervein ihminen kaikista ja "tavallisten" yrittävän typistää hänen jumalalliset kykynsä surkeiden kuolevaisten tasolle lääkkeineen, niin kukaan koskaan ei ehdottanutkaan että lapsilla olisi hätää, että pitäisi lastensuojeluilmoitusta tehdä. Vaikutti, että kun on yksi terve vanhempi kuvioissa, äiti, niin se riittää. Mutta jos se terve vanhempi onkin isä, niin se ei ilmeisesti riitä?

Vierailija kirjoitti:

Yksittäiset lääkeaineet ja muutkin aineet näkyy niiden testeillä mutta yleensä jos psykiatri määrää verikokeita niin ne on maksa-arvot ja kilpirauhaskokeet ja verenkuva, voithan kysyä psykiatrilta jos määrää testejä että mitä otetaan

Joidenkin lääkeaineiden pitoisuuksia seurataan säännöllisin väliajoin, jotta huolehditaan sen pysymisestä terapeuttisella alueella, ts. pyritään ehkäisemään terveydellistä haittaa.

Ei voi