Mitä ajattelet ihmisestä joka ei ole 30-35-ikävuoteen mennessä seurustellut tai asunut kumppanin kanssa yhdessä?

Vierailija kirjoitti:

Itse olen em. kaltainen 25 -vuotias, ja pidän itseäni täydellisenä epäonnistujana joka on tuomittu koko loppuelämän yksinäisyyteen. Haudon itsemurhaa.

Sama, paitsi olen sinua 15 vuotta vanhempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei olisi minulle kumppani ehdokas. Mutta kaveriksi varmaan siinä missä muutkin.

Miksiköhän seurustelematon ihminen ei kelpaa sinulle?

"En halua alkaa opettamaan."

-eri

Ja siinä on mitä opettelemista? Ne seurustelemisessa tai yhteisasumisessa tarvittavat asiat osaa kyllä tuossa iässä jo ihan luonnostaan tai sitten ei, onpa aikaisemmin seurustellut/yhteisasunut tai ei. Kyllähän elämässä tulee yleensä vähän väkisinkin vastaan tilanteita, esim. opiskelut, yhteistyö työkavereiden kanssa työelämässä tms. jossa ei voi ajatella vain omaa napaa, vaan on ajateltava muitakin. Seurusteli tai ei. Miten se eroaa siitä, että noita asioita opeteltaisiin parisuhteessa?

En tunne ketään sellaista. Varmaan outolintu, masentunut tai niin kiinni omissa rutiineissa/asunnossa ettei halua muutoksia.

Samaa mieltä kuin edellisessä vastaavassa ketjussa. Olin 32-vuotiaana kouluikäisen lapsen äiti, jolla oli 17 vuoden seksi- ja seurusteluhistoria. Olisinko aloittanut suhteen miehen kanssa, joka on samassa vaiheessa kuin itse olin 17-18 vuotta sitten? No en taatusti.

Jos seksikin on tuohon ikään mennessä kokematta niin kannattaa muistaa, että ihan kotimaisen tutkimuksen (O. Kontula) mukaan on iso todennäköisyys että se myös jää kokematta.

Eli aloittakaa hyvät miehet se seksi ja seurustelu nuorempana! Noin vanhaksi panttaaminen ei todellakaan paranna osakkeeltanne! Ulos sieltä koneen ääreltä tutustumaan ihmisiin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei olisi minulle kumppani ehdokas. Mutta kaveriksi varmaan siinä missä muutkin.

Miksiköhän seurustelematon ihminen ei kelpaa sinulle?

"En halua alkaa opettamaan."

-eri

Ja siinä on mitä opettelemista? Ne seurustelemisessa tai yhteisasumisessa tarvittavat asiat osaa kyllä tuossa iässä jo ihan luonnostaan tai sitten ei, onpa aikaisemmin seurustellut/yhteisasunut tai ei. Kyllähän elämässä tulee yleensä vähän väkisinkin vastaan tilanteita, esim. opiskelut, yhteistyö työkavereiden kanssa työelämässä tms. jossa ei voi ajatella vain omaa napaa, vaan on ajateltava muitakin. Seurusteli tai ei. Miten se eroaa siitä, että noita asioita opeteltaisiin parisuhteessa?

Tietää ihminen, jolla ei ole päivänkään kokemusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei olisi minulle kumppani ehdokas. Mutta kaveriksi varmaan siinä missä muutkin.

Miksiköhän seurustelematon ihminen ei kelpaa sinulle?

"En halua alkaa opettamaan."

-eri

Mitä ihan konkreettisesti ajattelit opettaa hänelle?

No joku tosi välkky naikkonen selitti ettei hän jaksaisi selittää kokemattomalle miehelle että naisen alapää on erilainen kuin miehellä...

On se jännä, että ihmiset eroaa näistä "ajoissa" aloitetuista liitoistaan viimeistään 40-vuotis kriiseissään ja saattaapa olla useampi liitto ja lapsia eri tyypeille tehtynä. Joo, kyllä se seurustelu kannattaa. Minäminä-muijat ja emäntä-sitä-emäntä-tätä -äijät todellakin sopivat keskenään parittelemaan heti ku rippikoulusta pääsevät. 🙄

Siskon tyttö löysi tällaisen miehen. Nuoruudessa oli ollut ujo ja sitten tytöt olivat vain jääneet. 

Oikein komea ja mukava mies on, ja siskon tyttö on niin rakastunut. Nyt ovat kihloissa ja suunnittelevat häitä 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei olisi minulle kumppani ehdokas. Mutta kaveriksi varmaan siinä missä muutkin.

Miksiköhän seurustelematon ihminen ei kelpaa sinulle?

"En halua alkaa opettamaan."

-eri

Mitä ihan konkreettisesti ajattelit opettaa hänelle?

No joku tosi välkky naikkonen selitti ettei hän jaksaisi selittää kokemattomalle miehelle että naisen alapää on erilainen kuin miehellä...

Erikoinen luulo, ettei kokematon tietäisi tuollaisia asioita. Ilmeisesti tälle naiselle on itselleen pitänyt tuolla tavalla opettaa nuo asiat, eihän tuo muuten edes tulisi mieleen.

Minä seurustelin ekan kerran 32-vuotiaana. Kertooko tämä nyt minusta, että en kelpaa parisuhteeseen?

Itselläni syyt sinkkuuteen olivat kiire ja motivaation puute. Tykkäsin vapaudestani ja loin uraa.

En kadu. Paljon enemmän harmittaisi, jos nuoruus olisi tuhrautunut huonossa parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei olisi minulle kumppani ehdokas. Mutta kaveriksi varmaan siinä missä muutkin.

Miksiköhän seurustelematon ihminen ei kelpaa sinulle?

"En halua alkaa opettamaan."

-eri

Ja siinä on mitä opettelemista? Ne seurustelemisessa tai yhteisasumisessa tarvittavat asiat osaa kyllä tuossa iässä jo ihan luonnostaan tai sitten ei, onpa aikaisemmin seurustellut/yhteisasunut tai ei. Kyllähän elämässä tulee yleensä vähän väkisinkin vastaan tilanteita, esim. opiskelut, yhteistyö työkavereiden kanssa työelämässä tms. jossa ei voi ajatella vain omaa napaa, vaan on ajateltava muitakin. Seurusteli tai ei. Miten se eroaa siitä, että noita asioita opeteltaisiin parisuhteessa?

Oletko siis rakastunut työkavereihisi? Vai mistä voit tietää, miltä tuntuu mustasukkaisuus tai halu olla mahdollisimman paljon toisen lähellä tai muut sellaiset tunteet ja tarpeet, joita on vain parisuhteessa rakastamansa ihmisen kanssa?

Kas kun et sano, että olisit ihan pätevä parisuhdeterapeutti.

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä kuin edellisessä vastaavassa ketjussa. Olin 32-vuotiaana kouluikäisen lapsen äiti, jolla oli 17 vuoden seksi- ja seurusteluhistoria. Olisinko aloittanut suhteen miehen kanssa, joka on samassa vaiheessa kuin itse olin 17-18 vuotta sitten? No en taatusti.

Jos seksikin on tuohon ikään mennessä kokematta niin kannattaa muistaa, että ihan kotimaisen tutkimuksen (O. Kontula) mukaan on iso todennäköisyys että se myös jää kokematta.

Eli aloittakaa hyvät miehet se seksi ja seurustelu nuorempana! Noin vanhaksi panttaaminen ei todellakaan paranna osakkeeltanne! Ulos sieltä koneen ääreltä tutustumaan ihmisiin!

Tietenkin kaikki jää kokematta asiat myöhemmin (syystä tai toisesta) aloittavalla, koska asenteet häntä kohtaan ovat tällaiset. En yhtään ihmettele, jos kokemattomat jatkossa eristäytyvät yhä vankemmin ja päättävät olla edes yrittämättä. Nyky-yhteiskunnassa korostetaan suvaitsevuutta ja ymmärtämistä, mutta on hyvä tietää, että on edelleen asioita joissa tuomitseminen ja syrjiminen on täysin sallittua ja hyväksyttyä.

Kyllähän ihmiset kehittyvät ja oppivat paljon parisuhteessa, mutta on paljon niitäkin, jotka toistavat joka suhteessa samoja virheitä ja samaa kaavaa.

Ylipäänsä jos ihminen luulee, että parisuhteessa oleminen on vain oppimisen tulosta, on aika hakoteillä. Siinä unohtuu se, että me ihmiset olemme lähtökohtaisesti todella erilaisia, ja odotamme parisuhteelta aika eri asioita.

Jos persoonat eivät kohtaa, niin ei siinä mikään ”kouluttaminen” auta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei olisi minulle kumppani ehdokas. Mutta kaveriksi varmaan siinä missä muutkin.

Miksiköhän seurustelematon ihminen ei kelpaa sinulle?

"En halua alkaa opettamaan."

-eri

Ja siinä on mitä opettelemista? Ne seurustelemisessa tai yhteisasumisessa tarvittavat asiat osaa kyllä tuossa iässä jo ihan luonnostaan tai sitten ei, onpa aikaisemmin seurustellut/yhteisasunut tai ei. Kyllähän elämässä tulee yleensä vähän väkisinkin vastaan tilanteita, esim. opiskelut, yhteistyö työkavereiden kanssa työelämässä tms. jossa ei voi ajatella vain omaa napaa, vaan on ajateltava muitakin. Seurusteli tai ei. Miten se eroaa siitä, että noita asioita opeteltaisiin parisuhteessa?

Oletko siis rakastunut työkavereihisi? Vai mistä voit tietää, miltä tuntuu mustasukkaisuus tai halu olla mahdollisimman paljon toisen lähellä tai muut sellaiset tunteet ja tarpeet, joita on vain parisuhteessa rakastamansa ihmisen kanssa?

Kas kun et sano, että olisit ihan pätevä parisuhdeterapeutti.

Miksei olisi? Parisuhdeterapeutit ovat itse ikisinkkuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä kuin edellisessä vastaavassa ketjussa. Olin 32-vuotiaana kouluikäisen lapsen äiti, jolla oli 17 vuoden seksi- ja seurusteluhistoria. Olisinko aloittanut suhteen miehen kanssa, joka on samassa vaiheessa kuin itse olin 17-18 vuotta sitten? No en taatusti.

Jos seksikin on tuohon ikään mennessä kokematta niin kannattaa muistaa, että ihan kotimaisen tutkimuksen (O. Kontula) mukaan on iso todennäköisyys että se myös jää kokematta.

Eli aloittakaa hyvät miehet se seksi ja seurustelu nuorempana! Noin vanhaksi panttaaminen ei todellakaan paranna osakkeeltanne! Ulos sieltä koneen ääreltä tutustumaan ihmisiin!

Tietenkin kaikki jää kokematta asiat myöhemmin (syystä tai toisesta) aloittavalla, koska asenteet häntä kohtaan ovat tällaiset. En yhtään ihmettele, jos kokemattomat jatkossa eristäytyvät yhä vankemmin ja päättävät olla edes yrittämättä. Nyky-yhteiskunnassa korostetaan suvaitsevuutta ja ymmärtämistä, mutta on hyvä tietää, että on edelleen asioita joissa tuomitseminen ja syrjiminen on täysin sallittua ja hyväksyttyä.

Ei ole kyse tuomitsemisesta eikä syrjimisestä vaan realiteeteista. Olen itse kokenut ensirakkauden 14-16 vuotiaana. Saanut silloin ensimmäiset kokemukset niistä tunteista, joita herää kun rakastuu; sekä positiivista että negatiivista. Sen jälkeen kokenut surun (suhde päättyi toisen osapuolen vakaan loukkaantumiseen liikenteessä), noussut sieltä ja kokenut uudestaan ihastumisia, pettymisiä, lopulta rakastumisen joka johti avioliittoon ja perheen perustamiseen. Siinä jälleen koko tunneskaalan päättyen lopulta eron tuottamaan suruun. Eron jälkeen ottanut takaisin avioliiton viimeisten vuosien tunnekylmyyden ja seksinpuutteen pitämällä hauskaa, ihastumallakin.

En ihan oikeasti usko, että se saman ikäinen mieskään kuvittelisi meidän olevan lähtökohdiltamme sopivia toisillemme. Ja ihan fakta on, että mitä vanhemmista naisista puhutaan, sitä todennäköisempää on, että heillä on aivan erilainen suhde- ja seksihistoria kuin sillä ps-kokemattomalla miehellä. Eli ei kannattaisi tuhlata aikaa.

Melkein niin kuin minä. Aloitin 28-vuotiaana, nyt naimisissa.

Mitä ajattelen? Välttämättä ei tule mieleen miettiä ihmisen parisuhdehistoriaa. Olettaen, että tässä tapauksessa kiinnostaa ajatella hänen parisuhdestatustaan, luultavasti ajattelen jotain tälläistä:

"On tuo Pirkko-Petteri mukava ihminen ja oikein hyvän miehen/naisen joku hänestä saisi. Harmi, että nykymaailmassa ihmiset kohtaavat toisiaan niin epäluontevissa paikoissa - Tindereissä ja muissa hömpötyksissä. Miehet asuu maalla, naiset kaupungeissa ja niin pois päin. Voihan olla että Pirkko-Petteri viihtyy ihan hyvin yksinkin. Hyvä ettei ole ainakaan lähtenyt ensimmäisen matkaan, vaan pitää tason korkealla. Toivottavasti Pirkko-Petteri kohtaa jonkun arvoisensa, jos parisuhdetta kaipaa. "

Ajattelen, että paljolta on säästynyt.

Kysyisin: miksi pääsit suljetulta lomille?

Kysyisin: miksi pidät noita hanskoja koko ajan?...aaauuurggghhh..pihinäää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä kuin edellisessä vastaavassa ketjussa. Olin 32-vuotiaana kouluikäisen lapsen äiti, jolla oli 17 vuoden seksi- ja seurusteluhistoria. Olisinko aloittanut suhteen miehen kanssa, joka on samassa vaiheessa kuin itse olin 17-18 vuotta sitten? No en taatusti.

Jos seksikin on tuohon ikään mennessä kokematta niin kannattaa muistaa, että ihan kotimaisen tutkimuksen (O. Kontula) mukaan on iso todennäköisyys että se myös jää kokematta.

Eli aloittakaa hyvät miehet se seksi ja seurustelu nuorempana! Noin vanhaksi panttaaminen ei todellakaan paranna osakkeeltanne! Ulos sieltä koneen ääreltä tutustumaan ihmisiin!

Tietenkin kaikki jää kokematta asiat myöhemmin (syystä tai toisesta) aloittavalla, koska asenteet häntä kohtaan ovat tällaiset. En yhtään ihmettele, jos kokemattomat jatkossa eristäytyvät yhä vankemmin ja päättävät olla edes yrittämättä. Nyky-yhteiskunnassa korostetaan suvaitsevuutta ja ymmärtämistä, mutta on hyvä tietää, että on edelleen asioita joissa tuomitseminen ja syrjiminen on täysin sallittua ja hyväksyttyä.

Ei ole kyse tuomitsemisesta eikä syrjimisestä vaan realiteeteista. Olen itse kokenut ensirakkauden 14-16 vuotiaana. Saanut silloin ensimmäiset kokemukset niistä tunteista, joita herää kun rakastuu; sekä positiivista että negatiivista. Sen jälkeen kokenut surun (suhde päättyi toisen osapuolen vakaan loukkaantumiseen liikenteessä), noussut sieltä ja kokenut uudestaan ihastumisia, pettymisiä, lopulta rakastumisen joka johti avioliittoon ja perheen perustamiseen. Siinä jälleen koko tunneskaalan päättyen lopulta eron tuottamaan suruun. Eron jälkeen ottanut takaisin avioliiton viimeisten vuosien tunnekylmyyden ja seksinpuutteen pitämällä hauskaa, ihastumallakin.

En ihan oikeasti usko, että se saman ikäinen mieskään kuvittelisi meidän olevan lähtökohdiltamme sopivia toisillemme. Ja ihan fakta on, että mitä vanhemmista naisista puhutaan, sitä todennäköisempää on, että heillä on aivan erilainen suhde- ja seksihistoria kuin sillä ps-kokemattomalla miehellä. Eli ei kannattaisi tuhlata aikaa.

Voi Jeesus.Tuollaiset toiminnot ovat geeneissä luonnostaan(ellei ole psykopaatti) eikä minkään "harjoittelun" tulos.Alan ymmärtää miksi naisilla on niin ihmeellisiä käsityksiä kokemattomista miehistä.Erään seksologin mukaan jotkut osaavat luonnostaan,jotkut ei opi koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen, että paljolta on säästynyt.

Niin tämähän se vastaus alkukysymykseen on.Hormonihuuruinen nuori ei vaan tajua ajoissa mihin katastrofiin joutuu.