Mitä ajattelet ihmisestä joka ei ole 30-35-ikävuoteen mennessä seurustellut tai asunut kumppanin kanssa yhdessä?
Antaa kuulua mielipiteitä!
Kommentit (113)
Tunnistan itseni. En ole asunut kenenkään kanssa saman katon alla sen jälkeen kun muutin vanhempieni luota omilleni yliopisto-opintojen perässä. Ikää minulle on kertynyt 35+ vuotta, en toistaiseksi ole seurustellut. Tähän mennessä olen tottunu ajatukseen, että yksin asumiseni on ollut joillekin muille isompi ongelma kuin minulle itselleni. Seurustelemattomuutta paikkaa aika hyvin muu sosiaalinen kanssakäyminen ja luullakseni verraen aktiivinen elmäntapani.
En ole aseksuaali, enkä kuulu seksuaaliseen vähemmistöön, vaikka jälkimmäisten joukkoon minut on jokunen halunnut liittää; kun ei ole kuulemma normaalia elää yksin, osoittamatta erityistä akiivisuutta, että löytäisi itselleen kumppanin.
En ole kirjautunut tähän mennessä sen paremmin nettitreffipalvelimille saati tinderiin. - pahinta lienee se, että en ihan jokaiselle ole ollut halukas antamaan puhelinnumeroani tai pyytäny illan päätteeksi seuralaisani luokseni jatkoille, tai lähtenyt hänen matkaansa. En ole erityisen uskonnollinen, sanosin apakristitty. Ruma? - Tukin sen rumempi kuin moni muukaan. Ylipainoinen? "Hah" en ole.
Voisiko sanoa, että olen sosiaalinen erakko. Minulla on useampi kaveri (niin naisia kuin miehiä), jokunen erityisen läheinen ystävä (Ei se määrä vaan se laatu) Lapsuuden perheeni ja sisarukseni ovat minulle rakkaita. Hemmottelen kummilapsiani; ihan liian paljon maerialla kuin suomalla heille (muka) kallista aikaani.
Minusta tulee varmaan tuollainen. Olen hyvin epävarma ja introvertti nainen, jolla ei mitään seurustelukokemuksia. Toisaalta tahtoisin löytää jonkun sellaisen jolla kelpaisin joka myös sopisi muutenkin, mutta pelkään jäävän vaan haaveeksi. Kai joku sitten pitää surkeana, mutta ei voi mitään. Yksinäisyys kyllä pahin asia välillä, vaikka monesti viihdynkin yksin niin silti se raja tulee välillä vastaan.
Miksi samaa kysymystä joka päivä, vähän erilailla muotoiltuna?
En ajattele mitään, jokainen on oman onnensa seppä.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen em. kaltainen 25 -vuotias, ja pidän itseäni täydellisenä epäonnistujana joka on tuomittu koko loppuelämän yksinäisyyteen. Haudon itsemurhaa.
Älä luovuta vielä. Itsekin olen samanikäinen kuin sinä ja muutenkin sama tilanne. Ei se parisuhteessa olokaan aina niin juhlaa ole täytyy sekin silti muistaa. Et ole sen huonompi kuin muutkaan. Itsekin silti myönnän yksinäisyyden välillä olevan kurja asia. Ne oikeat ihmiset eivät vaan tunnu kohtaavaan koskaan. Kaikkia hyvää sinulle silti.
Tunsin yhden (kaverini). Sitten 40-vuotiaana tapasi elämänsä naisen, asuu nyt yhdessä hänen kanssaan ja on kahden lapsen isä.
Vierailija kirjoitti:
Naisille tällainen seurustelematon mies kelpaa, mikäli omaa värikkään panohistorian. :(
- Kiltti mies
Hassua tai olisiko parempi sanoa, etä outoa ja perin kummallista jos kelpaisi. - Minulle yksinkertaiselle miehelle ihmiset (sukupuoleen katsomatta) jotka retoselevat ja alleviivaa omaa seksuaalista kokeneisuuttaan ovat kauniisi sanottuna "hieman" vaivaannuttavia - Itse en kenestäkään päältä päin erota tai huomaa seksikumppaneiden määrää. - Minusta jokaisein oma asia eikä mikään kilpailu suuntaan ai toiseen.
En sitten ajattele yhtään mitään. Tosin niistä ihmisistä, jotka sellaista jaksavat päivitellä minulla on kyllä selkeä mielipide.
Vierailija kirjoitti:
Naisille tällainen seurustelematon mies kelpaa, mikäli omaa värikkään panohistorian. :(
- Kiltti mies
Korjaus: t. Ilkeä mies
Vierailija kirjoitti:
2v päästä se olen minä. En tiedä miten voisi estää sen.
Koetko tilanteen itellesi merkittävanä ongelmana joka kuristaa ja saa sinut tuntemaan itsesi luuseriksi. Vai haetko aktiivisesti ratkaisuvaihtoehtoja, joilla saattaisit muuttaa tilannettasi?
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisista miehistä jotka ovat kauan etsineet naista, voi löytyä ihania helmiä.
Ja myös 110% paskaa.
Tunnen yhden 55-vuotiaan ikuisen impimiehen. Omituinen on hänkin, näpelöi nenäänsä ja röyhtäilee kaiken aikaa.
Toivon vain ettei ole katkeroitunut ja ei anna kyseisen asian masentaa häntä. Jos näin on päässyt käymään niin vähän säälittää.
Sellaisia yli 30 v. jotka eivät ole seurustelleet ja elävät hyvää elämää, osaavat nauttia, arvostan ja ihailen sekä haluaisin oppia heiltä tuon taidon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisista miehistä jotka ovat kauan etsineet naista, voi löytyä ihania helmiä.
Ja myös 110% paskaa.
Niin. Yksin asuminen tuskin tekee kenestäkään yhtään parempaa mutta tuskin huonompaakaan kumppania tai yleisemmin sosiaalista toimiijaa. Itse kuitenkin luulen, että kun koen ja tunnen viihyväni omassa seurassani ja itsekseni asuen, niin saattaisin olla jollekulle mahd. parempi kumppani kuin jos kokisin tai tuntisin, että itsekseen asumiseni olisi, jotenkin arvottomampaa ja vähempi arvoista kuin elo kenen tahansa toisen kanssa yhdessä - Turhauttaa myös toisinaan kun osalla menee sekaisin sellaisetkin peruasiat kuin [mitä on olla] yksin ja yksinäinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti henkilöt jotka eivät ole seurustellut/asuneet kumppanin kanssa tuohon ikään mennessä eivät tiedä mitä parisuhde on (kompromissit/menemisen jakaminen jne.).
Ne, joilla on ollut aiempia suhteita, eivät välttämättä ole oppineet mitään parisuhteessa olemisesta. Jos he osaisivat olla parisuhteessa, niin heillä olisi niitä vain yksi (se ensimmäinen), etkä sinä voisi heidän kanssaan seurustella.
Väitätkö tosiaan että kaikkien petettyjen jätettyjen syynä on se että he eivät osaa olla parisuhteessa? Pitääpä muistaa tämä että onkin jätettyjen syy, vaikka parisuhdetta olisi takana 25v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei olisi minulle kumppani ehdokas. Mutta kaveriksi varmaan siinä missä muutkin.
Miksiköhän seurustelematon ihminen ei kelpaa sinulle?
Itsellä on ollut todella pitkäparisuhde ja yhdessä asumista lähes koko pitkän suhteen ajan. Joten tiedän millaisia kompromisseja sekä yhteen hiileen puhaltamisia, suhde vaatii. Valitettavasti henkilöt jotka eivät ole seurustellut/asuneet kumppanin kanssa tuohon ikään mennessä eivät tiedä mitä parisuhde on (kompromissit/menemisen jakaminen jne.). Itsellä oli hetken aikaa kumppani joka oli kokematon, sai jatkaa matkaa.
Syy yksinkertainen, hän eli kuin olisi sinkku. Hänen menoista ei kertonut koskaan etukäteen ja elämä pyöri hänen navan ympärillä.
Edelleen henkilöt voivat olla hyvää seuraa mutta ei varteenotettavia kumppani ehdokkaita minulle.
Eikä kyseiset henkilöt ole meitä muita huonompia/parempia.
Ps. Ja kuten tossa toinen kommentoi jo niin opettamisesta/oppimisesta on kyse. Toiset tykkää muokata kumppanin oman mieleiseksi toiset eivät. Ja toiset eivät jaksa kokea toisen oppimisen aikana tulevia kasvukipuja.
Öö tota, kaikkia kuvailemiasi ominaisuuksia löytyy myös ihan suhteessa nytkin elävistä, sanoisin että on enemmänkin ko. ihmisen ominaisuus kuin kaikkien seurustelemattomien ominaisuus. Eihän se sunkaan matkaan laittama ole enää seurustelematon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei olisi minulle kumppani ehdokas. Mutta kaveriksi varmaan siinä missä muutkin.
Miksiköhän seurustelematon ihminen ei kelpaa sinulle?
"En halua alkaa opettamaan."
-eri
Opettamaan mitä? Opettamaan pois pahoista tavoista? Ei useasti seurustellut henkilö ole valmis ja täydellinen jos verrataan ei seurustelleeseen.
Täällä kerran nainen kertoi ettei voisi ruveta seurustelemaan kokemattoman miehen kanssa koska esim. naisen kuukautiset ovat kokemattomalle miehelle täysin vieras asia.
Eihän seurustelettomuus ja ettei ole asunut yhdessä tarkoita kokemattomuutta. Voi olla melkoinen pukki yhen illan juttujensa kanssa. On keskittynyt opiskeluihin ja töihin ja jättänyt seurustelut väliin.
Tämmöisestä asenteista johtuen jotkut nuoretkin ihmiset ovat yksin vain sen takia ettei tarvitsisi paljastaa kenellekkään ettei ole kokenut. Se kun katsotaan maailman häpeällisemmäksi asiaksi.
Kuulostaa erikoiselta, jos et muka ketään sellaista tunne. Onhan niitä aika paljon.