Mitä ajattelet ihmisestä joka ei ole 30-35-ikävuoteen mennessä seurustellut tai asunut kumppanin kanssa yhdessä?

up

En oikeestaan mitään, tietty ois kiinnostavaa tietää taustoja, mutta ei mitenkään sillee syyllistävästi tms. Ite 27 eikä yhtään vakavaa suhdetta takana. On ollut vain huono tuuri eikä ole tullut vastaan "sitä oikeaa".

Sen sijaan ihmettelen niitä ihmisiä, jotka ajattelevat, että koska heillä on pitkiä suhteita takana, he olisivat jotenkin valmiimpia ja parempia ihmisiä. Jos ajattelee, että vain olemalla pitkässä suhteessa voi oppia kompromisseja ja elämään muiden ihmisten kanssa ja oppimaan ajattelemaan muita eläessään elämää, niin sillon on kyllä jäänyt jotaan oppimatta ja pahemman kerran. Enkä kiellä, etteikö suhteessa tulis eteen tilanteita, jotka ois uusia. MUTTA jokainen suhde on erilainen, koska ihmiset on erilaisia ja aikasemmat suhteet ei voi koskaan valmistaa uuteen suhteeseen. Uudessa suhteessa pitää joka tapauksessa opetella aina elämään sen uuden ihmisen kanssa.

Ajattelu, että itekseen elänyt ois jotenkin keskeneräinen ihminen ja huonompi on mun mielestä hyvin haitallista. Sillon kokemattomat kokee häpeää kokemattomuudestaan, eikä välttämättä uskalla ees lähteä ettimään sitä ensimmäistä ja ehkä ainoaa koko elämän mittaista suhdetta, kun pelkää miten joku tuomitsee.

Naisille kelpaa, mikäli miehellä on kuitenkin värikäs panohistoria.

En ajattele mitään.

Olen pian 30-vuotias mies enkä koskaan seurustellut, joka johtuu paljon siitä että toiveena on oma poikaystävä/miesystävä. Tämä surettaa minua kovin. Ja kuinka monella nuorella parikymppisellä naisella on komeat ja lihaksikkaat poikaystävät... Miten ihmeessä sitä itse voisi olla sellainen, että vastaavalla tavalla nuorten miesten päät kääntyisivät... Olisi hivelevää kuulla olla haluttava, viehättävä ja kiinnostava parikymppisten miesten mielestä... Vaikkapa ruokakaupassa saatan ostoksieni lomassa kaiholla silmäillä parikymppisiä naisia nuorten ja hyvännäköisten miestensä kanssa, joista jotkut vaikuttavat umpirakastuneilta ja ihastuneilta naisiinsa, miten helliä, kivoja ja huomaavaisia he ovat, jakavat pieniä kiintymyksen ja hellyyden osoituksia toisilleen - että tuollaista arkea ja elämää olen sydämestäni toivonut. Joskus hellyyden, läheisyyden ja miehen kosketuksen kaipuu satuttaa niin että itkettää, onpa välillä käynyt kuolemakin mielessä... Homofobia ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kohdistuva syrjintä, henkisen ja fyysisen väkivallan riski ovat kuitenkin yhä edelleen kuin jäinen Berliinin muuri suomalaisessa arjessa...

Elämääni on mahtunut vain yksi iso rakkaus, joka oli miespuolinen kaverini yläaste- ja lukioaikana. Ketään toista kohtaan en ole tuntenut niin vahvasti, myöskään niin vahvaa romanttista, eroottista ja seksuaalista vetoa, jotain aivan koko olemuksen räjäyttävää. Epäilen ja pelkään mahdanko enää kokea tai kyetä kokemaan mitään tuollaista, tunnetta miten nuori mies vie tuolla lailla jalat alta totaalisesti. Valitettavasti, kun kerroin hänelle tunteistani ylioppilasvuonna, niin hän ilmoitti vihaisesti, miten homoseksuaalisuus on hänen mielestään sairaus ja väärin eikä hän tahdo elämäänsä mitään homoja katkaisten välit täysin ja vieden mukanaan koko kaveripiirin, joka sen jälkeen homofobisesti vihasi sulkien täyteen yksinäisyyteen - kauna joka yhä jatkuu sieltä muuttumattomana.

Kuitenkaan tunnen tosi harvoin vetoa ketään miestä kohtaan, vaikka yleensä tykkäisin sellaisista söpöistä, atleettisista ja lihaksikkaista, mutta lempeistä, hellistä ja kilteistä, hyväntahtoisista miehistä - mutta valitettavasti on myös niin, että pelkäänkin monia 20-30-vuotiaita miehiä. Pelkään joutumista homofobian ja fyysisen väkivallan uhriksi, joka juontaa siitä että olen sitä joutunut nuoruudessani kokemaan.

Minusta tuntuu myös, että monet 20-30-vuotiaat miehet vaikuttavat kovin uhkaavilta, vihaisilta, synkeiltä ja pelottavilta,  tosin ymmärtääkseni tätä kokee moni nuori nainenkin eikä siksi välttämättä niin uskalla yksin liikkua. En oikein tiedä, miten voisin miehiä lähestyä. Joskus tällaisen vetävän oloisen miehen saattaa nähdä joskus kävelevän kadulla tai jossain ruokakaupassa. Yli 95 % joku nuori lihaskimppu tahtoo naisen rinnalleen eikä kiinnosta. Nyt kun 30 kolkuttelee, niin alan pian jo varmaan nuorten miesten silmissä vaikuttaa ikälopulta...

Enkä tahtoisi vain jotain seksiä (mitään anaaliyhdyntää en koskaan ole tahtonut harjoittaa), vaan enemmän rakastavan nuoren miehen, joka rakastaisi hellyyttä, jonka kanssa saisi suudella ja halailla, nauttia läheisyydestä, tehdä yhdessä arkisia juttuja,  ulkoilla luonnossa, käydä leffassa, katsella yhdessä telkkaria kainaloon käpertyen, syödä ja laittaa ruokaa, viettää aikaa kesämökillä, matkustella...

Vierailija kirjoitti:

Itse täytän pian 26 vuotta, en ole koskaan ollut parisuhteessa. Kukaan ei ole minua huolinut. Miehet haluavat minusta tasan yhtä asiaa, ja sitä kun eivät saa, häviävät maisemista nopeasti. En tiedä mikä minussa on vialla, kun minuun ei ihastuta/rakastuta eikä kukaan mies halua sitoutua minuun. Olen ihan normaalin näköinen ja persoonassani ei ole mitään vikaa.

Ehkä sitä yhtä asiaa kannattaisi joskus antaa, ettei jää pelkäksi kirjakerhoksi se sinuun tutustuminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei olisi minulle kumppani ehdokas. Mutta kaveriksi varmaan siinä missä muutkin.

Miksiköhän seurustelematon ihminen ei kelpaa sinulle?

"En halua alkaa opettamaan."

-eri

Mitä ihan konkreettisesti ajattelit opettaa hänelle?

No joku tosi välkky naikkonen selitti ettei hän jaksaisi selittää kokemattomalle miehelle että naisen alapää on erilainen kuin miehellä...

Tämän naisen eka seksikerta on varmasti ollut mielenkiintoinen :D Mies ottaa housut pois ja toinen ihan ihmeissään: "mikä toi on?".  

Oma mieheni oli vielä 28-vuotiaana kokematon eikä hän ensimmäisellä kerralla näyttänyt yhtään yllättyneeltä, kun housuistani ei putkahtanutkaan penistä. Tiesi jopa klitoriksenkin ja antoi nautinnollista suuseksiä.

Juu, nämä asiat tulevat kyllä selväksi ihan suomalaisessa peruskoulujärjestelmässä tai viimeistään pornon kautta. Joten ei tarvitse pelätä, että joku ei tietäisi mitä naisen värkillä tehdään.

Aika typerää vetää jotain yleistyksiä ja pyyhkiä ihmisiä suoraan sivuun tuollaisen takia. Ihan yksilökohtaisesti katson tällaisetkin tapaukset.

Ajattelen että tällainen ihminen tietää mitä haluaa eikä tyydy vähempään sosiaalisen paineen takia tai yksinäisyyden pelosta.

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä ihmiset olettavat kehittyneensä parisuhteessa?

Itse olen pannut merkille, että hyvin usein asia menee päinvastoin. Parisuhteesta kertyy painolastia seuraavaan suhteeseen. Mitä enemmän suhteita takana, sen vaikeampi tulevaisuus edessä.

Tuossa tilanteessa pääsee aloittamaan puhtaalta pöydältä.

Mietipä näin, että parisuhde ja kaveruussuhde on aika lailla samanlaisia, samat lainalaisuudet molemmissa. Vuorovaikutustaidot ovat tärkeitä. Yhdessä voi asua myös kämppiksinä, ja tuossa hommassa yleensä ne, jotka ovat tottuneet asumaan muiden kanssa yhdessä, jakamaan suihkun, osallistumaan siivoukseen ja hyväksymään yhteiset pelinsäännöt pärjäävät paremmin kuin ne yksinasujat. Painolastia voi tietenkin kertyä entisistä parisuhteista jos niitä ei kunnolla käsittele, mutta niistä kertyy myös kokemusta mikä toimii, mikä ei toimi. Jos parisuhteen päätyttyä uskaltaisi katsoa kunnolla peiliin, miettiä oman osuutensa parisuhteessa ja ottaa tuosta opiksi niin kokemuksista on hyötyä. Puhtaalta pöydältä aloitettaessa ei ole entisiä traumoja, mutta ei myöskään kokemusta arjen jakamisesta, odotukset voi olla pilvissä eikä se omakuvakaan kovin selvä, sehän muodostuu parhaiten kun peilaa itseään muihin ihmisiin nähden ("lapsi kehittää omaa kuvaansa äidin rakastavista silmistä jne").

Vierailija kirjoitti:

Naisille kelpaa, mikäli miehellä on kuitenkin värikäs panohistoria.

Sarjassamme asioita joita naiset eivät myönnä mutta jotka ovat totta.

Nainen ei halua kokematonta miestä koska:

- nainen haluaa miehen jonka muutkin naiset haluaisivat, ja värikäs panohistoria on todiste kysynnästä

- naiset ovat seksuaalisesti alistuvia ja haluavat miehen vievän varmoin ottein, panomies todennäköisemmin osaa homman

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä ihmiset olettavat kehittyneensä parisuhteessa?

Itse olen pannut merkille, että hyvin usein asia menee päinvastoin. Parisuhteesta kertyy painolastia seuraavaan suhteeseen. Mitä enemmän suhteita takana, sen vaikeampi tulevaisuus edessä.

Tuossa tilanteessa pääsee aloittamaan puhtaalta pöydältä.

Mietipä näin, että parisuhde ja kaveruussuhde on aika lailla samanlaisia, samat lainalaisuudet molemmissa. Vuorovaikutustaidot ovat tärkeitä. Yhdessä voi asua myös kämppiksinä, ja tuossa hommassa yleensä ne, jotka ovat tottuneet asumaan muiden kanssa yhdessä, jakamaan suihkun, osallistumaan siivoukseen ja hyväksymään yhteiset pelinsäännöt pärjäävät paremmin kuin ne yksinasujat. Painolastia voi tietenkin kertyä entisistä parisuhteista jos niitä ei kunnolla käsittele, mutta niistä kertyy myös kokemusta mikä toimii, mikä ei toimi. Jos parisuhteen päätyttyä uskaltaisi katsoa kunnolla peiliin, miettiä oman osuutensa parisuhteessa ja ottaa tuosta opiksi niin kokemuksista on hyötyä. Puhtaalta pöydältä aloitettaessa ei ole entisiä traumoja, mutta ei myöskään kokemusta arjen jakamisesta, odotukset voi olla pilvissä eikä se omakuvakaan kovin selvä, sehän muodostuu parhaiten kun peilaa itseään muihin ihmisiin nähden ("lapsi kehittää omaa kuvaansa äidin rakastavista silmistä jne").

Onkohan tuossa oikeasti kyse siitä etteikö mies "osaisi elää yhdessä" (mies, koska tämä asia tuntuu olevan ongelma vain naisille)?

Ja vaikka totuttelua olisi niin onko siihen investointi liikaa kun on kyse loppuelämän parisuhteesta? Ja eikö totuttelua ole aina?

Vai onko tässä kyse siitä että asioiden on tapahduttava tietyssä järjestyksessä, ts. jos mies tuntuu ensisekunneilla liian kokemattomalta, ei tilannetta pelasta enää mikään?

Kun olin itse kokematon seurustelussa lähes tuossa iässä, olin kuitenkin asunut samassa solukämpässä jossa toinen kämppis oli nainen, reissannut ulkomailla ja vaellusretkillä tutun naisen kanssa, ym. Ei siinä mitään ihmeellisempää opettelua tarvittu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisille kelpaa, mikäli miehellä on kuitenkin värikäs panohistoria.

Sarjassamme asioita joita naiset eivät myönnä mutta jotka ovat totta.

Nainen ei halua kokematonta miestä koska:

- nainen haluaa miehen jonka muutkin naiset haluaisivat, ja värikäs panohistoria on todiste kysynnästä

- naiset ovat seksuaalisesti alistuvia ja haluavat miehen vievän varmoin ottein, panomies todennäköisemmin osaa homman

 

Ei tuota pienintäkään ongelmaa myöntää, että haluan miehen olevan varma sängyssä. Olen sen täälläkin kertonut moneen kertaan.

Yhdenkään kumppanini tai edes nykyisen puolisoni panohistoriaa en tiedä.