Millainen 35+ naisen pitäisi olla, jotta voisi saada kumppanin?

Yllöpito hoi, tämä naista esittävä uli tarvitsisi tauon palstalta.

Vierailija kirjoitti:

Itsestäni kun ei kiinnostunut yksikään nainen, joka olisi itseäni kiinnostanut niin lopetin koko puolison etsinnän. Jos en kelpaa naisille niin olen sitten ennemmin yksin. Nyt mennyt yksin mukavasti jo useampi vuosi. Suosittelen Ap:lle samaa. En usko, että tulen koskaan enää olemaan parisuhteessa.

M36

Mä todellakin toivon että saat sen parisuhteen koska jos olisit ollut parisuhteessa ikinä niin et sellaista haluaisi. Loppuis se kitinä täällä.

Vierailija kirjoitti:

Olin 34v pienen lapsen yh ja ihan ilman mitään kauneusleikkauksia löysin miehen joka oli 9v nuorempi. Nyt vuosia naimisissa.

Sama juttu paitsi minulla suht isoja lapsia 3 ja mies 13 vuotta nuorempi. :) Löytyi tuttavapiiristä. Sitä ennen olin käyttänyt tinderiä pätkittäin varmaan vuoden verran yhteensä. Kuluttavaa puuhaa se.

Vierailija kirjoitti:

Yllöpito hoi, tämä naista esittävä uli tarvitsisi tauon palstalta.

Kyllä.Tämä on väki av-jonn€, joka on itse ns peräkammarinpoits* , joka ei ole löytänyt naista, eikä koskaan löydä ja kostaa täällä katkeruuttaan tr*llaamalla täällä tätä samaa p@skaa ketjusta toiseen

Vierailija kirjoitti:

Yllöpito hoi, tämä naista esittävä uli tarvitsisi tauon palstalta.

Joo, tämän av-Geijo" kannattaisi kokeilla oikeita töitä ja oikeaa elämää välillä.Esim käydä vaikka ulkona

Pitkä, hoikka älykäs aikuinen nainen, joka on kiinnostunut myös naisista eikä seuraa löydy? En usko. Kunhan vaan josko saat selville itsestäsi, että naisista kiinnostumisen asteesi on enemmän, kuuin vain Bi-curious, niin kaltaisesihan revitään käsistä! Todella monen naisen unelmakumppani varmasti :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet minusta Ap sikäli oikeilla jäljillä, että lähdet ajatuksesta, että voisit muuttaa itsessäsi jotain; sen sijaan, että odottaisit jonkun toisen muuttuvan sinun toivomalla etten sanoisi vaatimallasi tavalla. Mutta sen sijaan minusta on huonolähtökohta, jos ajattelet, että voisit muuttua vain siksi, että saattaisit näin miellyttää joitain toista. Hyppäätkö kaivoonkin, jos joku sanoa, että toivoisi sinun tekevän niin?

Itse olen ollut pitkään sinkkuna. Mutta uskon, että saattaisin olla jollekulle vielä hyvä kumppani siksi, että olen oppinut nauttimaan ja iloitsemaan omasta seurastani ja omista valinnoistani ja päätöksistäni. - Vai ketä minun oikeastaan pitäisi omilla valinnoillani ja päätöksilläni miellyttää`?

Olen toki kuullut joskus varoituksia tai ivailua, että mitä suotta esimerkiksi panostan kotini sisustamiseen, sillä jos tai kun ehkä vielä joskus saattaisin löytää ja kohdata itselleni kumppanin niin saisin laittaa kaiken uusiksi. 

Vaan mahdanko oikeasti haluta kumppanikseni ketään, joka ei lainkaan tykkää tai pidä tekemistäni valinnoistani? - En nyt tarkoita, ettenkö olisi joskus valmis kompromisseihin ja luopumaan joistain tai huomattavasta määrästä tähän asti hankkimastani.

Mutta en ainakaan halua elää loputtomiin sitkutteluelämää, niin että ajattelisin, että voisin tai saisin tehdä jotain vasta sitten ja kun olen parisuhteessa. Tai, että oikeasti parempi ja arvostettavampi elämäni koittaisi, sitten ja kun, kenties  vasta mahd. parisuhteen myötä.

 Sinkkumies

Samoilla linjoilla :) Etenkin viimeinen kappale ihan täysin.

N37

Kiitos! - Onko sinulla(kin) joskus myös käynyt mielessä, että mihin oikeastaan sitä kumppania tarvitsenkaan?  Tosinaan näet omassa pienessä mielessäni on näet sellainenkin ajatus käynyt, että olenko "jo" liian itsenäisen ja se tavallaan estää ketään ihastumasta saati rakastumasta minuun. 

Puistattava ajatus. - Ei kai nyt kumppanin ensi-sijainen tehtävä tai odotus kumppanilta voi olla se, että hän tekisi minusta, jotenkin entistäkin paremman. Sen sijaan olisi hienoa, jos voisimme  yhdessä olla enemmän kuin kumpikaan yksin.  

Olenko nirso? No varmasti jonkin verran, jos sillä tarkoitetaan sitä, että en ole välttämättä itsekään muiden mielestä potentiaalisen kumppaniehdokkaan kanssa halukas parisuhteeseen. Miksi olisin? 

Viihdyn itsekseni ja itselleni minä olen kumppania enemmän ja vähemmän vailla. En pyrkimässä tai mahd. muodostamassa parisuhdetta miellyttääkseni, jotain kolmatta (suhteen ulkopuolista). 

Onneksi sen, kenties täydellisen ja vähiten täydellisen väliin varmasti mahtuu useampikin potentiaalinen vaihtoehto.  

Olen monesti miettinyt miten onnekas olenkaan nykyään tajuttuani ettei parisuhde ole onnellisen elämän pakollinen osa. Tähän tarvittiin muun aikuistumisen/kypsymisen lisäksi 13 -vuotinen parisuhde, jota liian pitkään yritin tekohengittää. Ja toki myös se että sain tyttären ja pojan, sillä lastensaanti on aina ollut osa kuvitelmaani onnellisuudesta ja nyt kun minulla on heidät ei ole mitään pakkoa löytää parisuhdetta, eikä tarvetta perheen perustamiseen.

Olen kyllä aina tykännyt viettää aikaa yksin, en osaa parisuhteessakaan nyhjätä yhdessä kokoajan. Mihin kumppania tarvitsisin? Mukavaan aikuiseen yhdessäoloon, ilman arkirutiineja, en osaa kaivata ketään kattoni alle asumaan vakituiseen.

Kyllä välillä mietin karkotanko potentiaalisia kumppaneita, sillä ainakin ystäväni/tuttuni näkevät minut vielä itsenäisempänä/vahvempana ihmisenä kuin minä itse. Lisäksi kun itselläni kriteereinä on aikuinen tasapainoinen keskustelutaitoinen seksuaalinen mies, ei pomottaja eikä perässävedettävä, niin rajaa taas mahdollisuuksia jonkinverran, vaikka ulkonäkökriteerit eivät kovin tiukat olekaan.

N37

Vierailija kirjoitti:

Tapaile miehiä 30vee-55 vee..ovat kaikki miehen iässä:)

Mutta missä heitä kohtaisin, kun kukaan ei tule tekemään aloitteita eli siis eivät ole arjessa ainakaan minusta kiinnostuneita?

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaunis ,hoikka, fiksu, varakas, itseironinen?

Miten määrittelet kauniin? Kasvoni eivät ole kovin symmetriset ja väritykseni on aika suomalaiskansallinen (siniharmaat silmät, kalpea iho ja maantienväriset hiukset) eli ei niin kauniina pidetty. Toisaalta olen melko siro, sopusuhtainen ja osin muodokaskin, mutta en kuitenkaan täysin mallikelpoinen nykyiselläni (lantio on hieman liian leveä). Mulla on pituutta 174 cm ja painan noin 62 kg -- olenko liian painava? Itse jotenkin oletan, että viehättävyyteni puute ei ole omalla kohdallani painosta kiinni. Olen vakavarainen, mutten varakas (talous on siis balanssissa ja on vain hieman varallisuutta). Miten varakas pitäisi olla?

Miten määritellään fiksuus? Siis olen läpäissyt Mensan pääsyrajan ja mulla on korkeakoulututkinto & akateemisia opintoja, mutta se ei taida riittää. Itseironinen osaan olla, mutta itsetuntoni on niin heikko, että se rajoittaa mahdollisuuksiani itseironian ilmaisemiseen, sillä olen melko angstinen monesta itseeni liittyvästä asiasta.

T. Ap

Ok

raha ei ole ongelma.

1. palkkaa personal trainel, yhdessä laaditte treeniohjelman

2. hiuksiin kullanruskean lämpimiä sävyjä ja tuuhennokset (miehet tykkää pitkistä hiuksista)

3. ripsiin ripsipidennykset (maltilliset)

4. osta kosteuttava nude huulipuna ja aurinkopuuteri poskiin

5. hommaa harrastus (keikat ,festarit hyvä tapa tutustua)

6. kokeile tinderiä (saat kokemusta treffeillä käynnistä)

kyllä se siitä

Käyn festareilla ja keikoilla, mutta en kyllä ainakaan itse niissä ole keneenkään tutustunut. Mitä te siellä oikein puuhaatte? Itse katson bändejä.

Oletko myös hoitanut kohdat 1-6?

Toi keikoilla käynti ei pelkästään riitä:)Ellet oo basisti.

Mitä nämä naiset valittavat, että eivät löydä seuraa.Saa aina esim. seksiseuraa, jos haluaa, minä miehenä en.Olisin tyytyväinen, jos saisin p!llua kerran viikossa, muuta en naisilta kaipaa, paitsi voisi myös siivota ja laittaa ruokas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapaile miehiä 30vee-55 vee..ovat kaikki miehen iässä:)

Mutta missä heitä kohtaisin, kun kukaan ei tule tekemään aloitteita eli siis eivät ole arjessa ainakaan minusta kiinnostuneita?

T. Ap

Aiotko hoitaa ulkoisen habituksesi kuntoon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapaile miehiä 30vee-55 vee..ovat kaikki miehen iässä:)

Mutta missä heitä kohtaisin, kun kukaan ei tule tekemään aloitteita eli siis eivät ole arjessa ainakaan minusta kiinnostuneita?

T. Ap

Oletko myös hoitanut kohdat 1-6 ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapaile miehiä 30vee-55 vee..ovat kaikki miehen iässä:)

Mutta missä heitä kohtaisin, kun kukaan ei tule tekemään aloitteita eli siis eivät ole arjessa ainakaan minusta kiinnostuneita?

T. Ap

Oletko myös hoitanut kohdat 1-6 ?

en..jos en kelpaa omana itsenäni niin jatkan ulinaa

Kai se on sun muutettava asennettasi.

Harva nainen kelpaa ilman pientä ehostusta..mutta meikkaaminen on kivaa:)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet minusta Ap sikäli oikeilla jäljillä, että lähdet ajatuksesta, että voisit muuttaa itsessäsi jotain; sen sijaan, että odottaisit jonkun toisen muuttuvan sinun toivomalla etten sanoisi vaatimallasi tavalla. Mutta sen sijaan minusta on huonolähtökohta, jos ajattelet, että voisit muuttua vain siksi, että saattaisit näin miellyttää joitain toista. Hyppäätkö kaivoonkin, jos joku sanoa, että toivoisi sinun tekevän niin?

Itse olen ollut pitkään sinkkuna. Mutta uskon, että saattaisin olla jollekulle vielä hyvä kumppani siksi, että olen oppinut nauttimaan ja iloitsemaan omasta seurastani ja omista valinnoistani ja päätöksistäni. - Vai ketä minun oikeastaan pitäisi omilla valinnoillani ja päätöksilläni miellyttää`?

Olen toki kuullut joskus varoituksia tai ivailua, että mitä suotta esimerkiksi panostan kotini sisustamiseen, sillä jos tai kun ehkä vielä joskus saattaisin löytää ja kohdata itselleni kumppanin niin saisin laittaa kaiken uusiksi. 

Vaan mahdanko oikeasti haluta kumppanikseni ketään, joka ei lainkaan tykkää tai pidä tekemistäni valinnoistani? - En nyt tarkoita, ettenkö olisi joskus valmis kompromisseihin ja luopumaan joistain tai huomattavasta määrästä tähän asti hankkimastani.

Mutta en ainakaan halua elää loputtomiin sitkutteluelämää, niin että ajattelisin, että voisin tai saisin tehdä jotain vasta sitten ja kun olen parisuhteessa. Tai, että oikeasti parempi ja arvostettavampi elämäni koittaisi, sitten ja kun, kenties  vasta mahd. parisuhteen myötä.

 Sinkkumies

Samoilla linjoilla :) Etenkin viimeinen kappale ihan täysin.

N37

Kiitos! - Onko sinulla(kin) joskus myös käynyt mielessä, että mihin oikeastaan sitä kumppania tarvitsenkaan?  Tosinaan näet omassa pienessä mielessäni on näet sellainenkin ajatus käynyt, että olenko "jo" liian itsenäisen ja se tavallaan estää ketään ihastumasta saati rakastumasta minuun. 

Puistattava ajatus. - Ei kai nyt kumppanin ensi-sijainen tehtävä tai odotus kumppanilta voi olla se, että hän tekisi minusta, jotenkin entistäkin paremman. Sen sijaan olisi hienoa, jos voisimme  yhdessä olla enemmän kuin kumpikaan yksin.  

Olenko nirso? No varmasti jonkin verran, jos sillä tarkoitetaan sitä, että en ole välttämättä itsekään muiden mielestä potentiaalisen kumppaniehdokkaan kanssa halukas parisuhteeseen. Miksi olisin? 

Viihdyn itsekseni ja itselleni minä olen kumppania enemmän ja vähemmän vailla. En pyrkimässä tai mahd. muodostamassa parisuhdetta miellyttääkseni, jotain kolmatta (suhteen ulkopuolista). 

Onneksi sen, kenties täydellisen ja vähiten täydellisen väliin varmasti mahtuu useampikin potentiaalinen vaihtoehto.  

Olen monesti miettinyt miten onnekas olenkaan nykyään tajuttuani ettei parisuhde ole onnellisen elämän pakollinen osa. Tähän tarvittiin muun aikuistumisen/kypsymisen lisäksi 13 -vuotinen parisuhde, jota liian pitkään yritin tekohengittää. Ja toki myös se että sain tyttären ja pojan, sillä lastensaanti on aina ollut osa kuvitelmaani onnellisuudesta ja nyt kun minulla on heidät ei ole mitään pakkoa löytää parisuhdetta, eikä tarvetta perheen perustamiseen.

Olen kyllä aina tykännyt viettää aikaa yksin, en osaa parisuhteessakaan nyhjätä yhdessä kokoajan. Mihin kumppania tarvitsisin? Mukavaan aikuiseen yhdessäoloon, ilman arkirutiineja, en osaa kaivata ketään kattoni alle asumaan vakituiseen.

Kyllä välillä mietin karkotanko potentiaalisia kumppaneita, sillä ainakin ystäväni/tuttuni näkevät minut vielä itsenäisempänä/vahvempana ihmisenä kuin minä itse. Lisäksi kun itselläni kriteereinä on aikuinen tasapainoinen keskustelutaitoinen seksuaalinen mies, ei pomottaja eikä perässävedettävä, niin rajaa taas mahdollisuuksia jonkinverran, vaikka ulkonäkökriteerit eivät kovin tiukat olekaan.

N37

Ymmärrän kyllä, mutta itse tarvitsisin kumppania elämän ilojen ja surujen jakamiseen, läheisyyteen ja seksiin. Olen tosi "fyysinen"; nautin aivan valtavasti paijailusta ja läheisyydestä ja haluan olla tosi hellä rakastani kohtaan (tosin sellaista ei ole ollutkaan nyt useampaan vuoteen). Ja toki se toimii, kun se kumppanikin pitää sellaisesta. Ex-puolisoni vihasi kosketusta, eikä pitänyt seksistäkään, mikä oli minulle melko musertavaa jopa.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Mitä nämä naiset valittavat, että eivät löydä seuraa.Saa aina esim. seksiseuraa, jos haluaa, minä miehenä en.Olisin tyytyväinen, jos saisin p!llua kerran viikossa, muuta en naisilta kaipaa, paitsi voisi myös siivota ja laittaa ruokas

Minä haluan miehen joka siivoaa ja kokkaa itse, ja seksiä useammin kuin kerta viikkoon.

Hoikka. Se riittää erittäin pitkälle.

Syy on siinä, että teille naisille ei kelpaa tavallinen , kiltti mies.Pitää olla menestynyt ja korkeasti koulutettu .Ne haluaa teiltä vain hetken huvin ja valitsee sitten nuoren, kauniin , jonka saa vakituiseksi kumppaniksi.Olisi kannattanut pariutua kaksvitoseksi mennessä , nyt kannattaa syyttää vain itseään, kun olet jo liian vanha.Nuoruus ja kauneus ovat naisen valtteja parisuhde markkinoilla, muulla ei ole väliä.Kannattaa ottaa tavallinen mies, eikä kranttuilla tuossa iässä enää ja hyväksyä toisen vakavuuden, esim jos kaljaa halua juoda töljin tai kaksi työpäivän jälkeen.Siitä ei kannata nalkuttaa.Naökuttavaa alkaa ei halua kukaan.Ja seksiä kannattaa "antaa" miehelke niin usein kuin mies haluaa-myöskään pihtari-muijaa ei kukaan mies katso.

Mitä uli ihmissuhteilla tekee, ainahan on oma käsi ja vauva.fi