Millainen 35+ naisen pitäisi olla, jotta voisi saada kumppanin?

Lapseton, koiraton, savuton, normaalipainoinen, terve eikä mikään friikki.

Onko paikkakunnallasi gay baaria? sinne vain tyttöin iltaan!

Vierailija kirjoitti:

Lapseton, koiraton, savuton, normaalipainoinen, terve eikä mikään friikki.

määrittele friikki?

Ikis ja "olen nainen, mitä pitää tehdä että kelpaan, tässä speksit" -provoaja yks ja sama henkilö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseton, koiraton, savuton, normaalipainoinen, terve eikä mikään friikki.

määrittele friikki?

lävistetty tatuoitu kouvolatukkainen leees bo

MITÄS KYSYIT? kirjoitti:

Isotissinen nymfo kävis

No sithän mulla pitäis olla jono ovella :D

Olet minusta Ap sikäli oikeilla jäljillä, että lähdet ajatuksesta, että voisit muuttaa itsessäsi jotain; sen sijaan, että odottaisit jonkun toisen muuttuvan sinun toivomalla etten sanoisi vaatimallasi tavalla. Mutta sen sijaan minusta on huonolähtökohta, jos ajattelet, että voisit muuttua vain siksi, että saattaisit näin miellyttää joitain toista. Hyppäätkö kaivoonkin, jos joku sanoa, että toivoisi sinun tekevän niin?

Itse olen ollut pitkään sinkkuna. Mutta uskon, että saattaisin olla jollekulle vielä hyvä kumppani siksi, että olen oppinut nauttimaan ja iloitsemaan omasta seurastani ja omista valinnoistani ja päätöksistäni. - Vai ketä minun oikeastaan pitäisi omilla valinnoillani ja päätöksilläni miellyttää`?

Olen toki kuullut joskus varoituksia tai ivailua, että mitä suotta esimerkiksi panostan kotini sisustamiseen, sillä jos tai kun ehkä vielä joskus saattaisin löytää ja kohdata itselleni kumppanin niin saisin laittaa kaiken uusiksi. 

Vaan mahdanko oikeasti haluta kumppanikseni ketään, joka ei lainkaan tykkää tai pidä tekemistäni valinnoistani? - En nyt tarkoita, ettenkö olisi joskus valmis kompromisseihin ja luopumaan joistain tai huomattavasta määrästä tähän asti hankkimastani.

Mutta en ainakaan halua elää loputtomiin sitkutteluelämää, niin että ajattelisin, että voisin tai saisin tehdä jotain vasta sitten ja kun olen parisuhteessa. Tai, että oikeasti parempi ja arvostettavampi elämäni koittaisi, sitten ja kun, kenties  vasta mahd. parisuhteen myötä.

 Sinkkumies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukupolvesi naise ovat olleet etulijassa pilaamassa parisuhdemarkkinoita. Jos sinulle ei ole ketään tähän mennessä ollut tarjolla, niin sitoutuvan miehen saat vain jostain peräkammarin pojasta.

Etulinjassa pilaamassa parisuhdemarkkinoita, vaikkei ap kerro muuta kuin että on yli 35? Sen ja kuoleman väliin mahtuu aika monta sukupolvea.

Ja mitä se tähän kuuluu? Mennyttä ei voi muuttaa, vai todellako kuvittelette, ettei feministisellä kulttuurilla ja naisten valinnoilla ole vaikutusta miesten käytökseen ja naisten arvostukseen?

Minä sain seuraa Tinderistä vaikka joka illalle.

Alle vuodessa löytyi vakava parisuhde. Mies on pitkä, hyvätuloinen, hyvännäköinen ja oman ikäinen (hieman alle 40 v.)

Olen keskimittainen, painoindeksin mukaan lievästi ylipainoinen, aktiiviliikkuja, akateeminen koulutus, kaksi lasta, pienet tulot, ei omaisuutta, työssäkäyvä, huumoria ja seksuaalisuutta arvostava, kiinnostunut kulttuurista mutta en snobi. Kasvot ovat hyvin keskinkertaiset, hiukset ovat vaaleat mutta ohuet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseton, koiraton, savuton, normaalipainoinen, terve eikä mikään friikki.

määrittele friikki?

Hurahtanut johonkin aatteeseen, kuten luonnonsuojeluun, eläintensuojeluun, kasvissyöntiin jne. Myös kaikki gootit ja muut samantapaiset pukeutumisellaan erottuvat.

Vierailija kirjoitti:

Taas Mensan testit läpäissyt, akateeminen, vakavarainen, hoikka nainen, joka yli 35v kysyy av-palstalla onko riittävän hoikka. Jännä miten paljon tällaisia naisia tupsahtelee tänne...

Jep, en ole mitään noista paitsi yli 35v ja kyllä niitä miehiä välillä tupsahtelee vähän liiaksikin.

Tosin en etsi parisuhdetta.

Summaus: epätoivoisuus ja itseinho ei iske.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukupolvesi naise ovat olleet etulijassa pilaamassa parisuhdemarkkinoita. Jos sinulle ei ole ketään tähän mennessä ollut tarjolla, niin sitoutuvan miehen saat vain jostain peräkammarin pojasta.

Etulinjassa pilaamassa parisuhdemarkkinoita, vaikkei ap kerro muuta kuin että on yli 35? Sen ja kuoleman väliin mahtuu aika monta sukupolvea.

Ja mitä se tähän kuuluu? Mennyttä ei voi muuttaa, vai todellako kuvittelette, ettei feministisellä kulttuurilla ja naisten valinnoilla ole vaikutusta miesten käytökseen ja naisten arvostukseen?

"Sukupolvesi naise.." Minkä sukupolven?

Miten muuten miesten arvostus naisiin on näkynyt ennen feminismiä? Kun nyt et edelleenkään rajannut sitä sukupolvea, niin vaikkapa 100v sitten? Jos ei sitä ole nykyisin, ei sitä ollut silloinkaan.

Itsestäni kun ei kiinnostunut yksikään nainen, joka olisi itseäni kiinnostanut niin lopetin koko puolison etsinnän. Jos en kelpaa naisille niin olen sitten ennemmin yksin. Nyt mennyt yksin mukavasti jo useampi vuosi. Suosittelen Ap:lle samaa. En usko, että tulen koskaan enää olemaan parisuhteessa.

M36

Vierailija kirjoitti:

Olet minusta Ap sikäli oikeilla jäljillä, että lähdet ajatuksesta, että voisit muuttaa itsessäsi jotain; sen sijaan, että odottaisit jonkun toisen muuttuvan sinun toivomalla etten sanoisi vaatimallasi tavalla. Mutta sen sijaan minusta on huonolähtökohta, jos ajattelet, että voisit muuttua vain siksi, että saattaisit näin miellyttää joitain toista. Hyppäätkö kaivoonkin, jos joku sanoa, että toivoisi sinun tekevän niin?

Itse olen ollut pitkään sinkkuna. Mutta uskon, että saattaisin olla jollekulle vielä hyvä kumppani siksi, että olen oppinut nauttimaan ja iloitsemaan omasta seurastani ja omista valinnoistani ja päätöksistäni. - Vai ketä minun oikeastaan pitäisi omilla valinnoillani ja päätöksilläni miellyttää`?

Olen toki kuullut joskus varoituksia tai ivailua, että mitä suotta esimerkiksi panostan kotini sisustamiseen, sillä jos tai kun ehkä vielä joskus saattaisin löytää ja kohdata itselleni kumppanin niin saisin laittaa kaiken uusiksi. 

Vaan mahdanko oikeasti haluta kumppanikseni ketään, joka ei lainkaan tykkää tai pidä tekemistäni valinnoistani? - En nyt tarkoita, ettenkö olisi joskus valmis kompromisseihin ja luopumaan joistain tai huomattavasta määrästä tähän asti hankkimastani.

Mutta en ainakaan halua elää loputtomiin sitkutteluelämää, niin että ajattelisin, että voisin tai saisin tehdä jotain vasta sitten ja kun olen parisuhteessa. Tai, että oikeasti parempi ja arvostettavampi elämäni koittaisi, sitten ja kun, kenties  vasta mahd. parisuhteen myötä.

 Sinkkumies

Samoilla linjoilla :) Etenkin viimeinen kappale ihan täysin.

N37

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaunis ,hoikka, fiksu, varakas, itseironinen?

Miten määrittelet kauniin? Kasvoni eivät ole kovin symmetriset ja väritykseni on aika suomalaiskansallinen (siniharmaat silmät, kalpea iho ja maantienväriset hiukset) eli ei niin kauniina pidetty. Toisaalta olen melko siro, sopusuhtainen ja osin muodokaskin, mutta en kuitenkaan täysin mallikelpoinen nykyiselläni (lantio on hieman liian leveä). Mulla on pituutta 174 cm ja painan noin 62 kg -- olenko liian painava? Itse jotenkin oletan, että viehättävyyteni puute ei ole omalla kohdallani painosta kiinni. Olen vakavarainen, mutten varakas (talous on siis balanssissa ja on vain hieman varallisuutta). Miten varakas pitäisi olla?

Miten määritellään fiksuus? Siis olen läpäissyt Mensan pääsyrajan ja mulla on korkeakoulututkinto & akateemisia opintoja, mutta se ei taida riittää. Itseironinen osaan olla, mutta itsetuntoni on niin heikko, että se rajoittaa mahdollisuuksiani itseironian ilmaisemiseen, sillä olen melko angstinen monesta itseeni liittyvästä asiasta.

T. Ap

Ok

raha ei ole ongelma.

1. palkkaa personal trainel, yhdessä laaditte treeniohjelman

2. hiuksiin kullanruskean lämpimiä sävyjä ja tuuhennokset (miehet tykkää pitkistä hiuksista)

3. ripsiin ripsipidennykset (maltilliset)

4. osta kosteuttava nude huulipuna ja aurinkopuuteri poskiin

5. hommaa harrastus (keikat ,festarit hyvä tapa tutustua)

6. kokeile tinderiä (saat kokemusta treffeillä käynnistä)

kyllä se siitä

Käyn festareilla ja keikoilla, mutta en kyllä ainakaan itse niissä ole keneenkään tutustunut. Mitä te siellä oikein puuhaatte? Itse katson bändejä.

Vierailija kirjoitti:

Itsestäni kun ei kiinnostunut yksikään nainen, joka olisi itseäni kiinnostanut niin lopetin koko puolison etsinnän. Jos en kelpaa naisille niin olen sitten ennemmin yksin. Nyt mennyt yksin mukavasti jo useampi vuosi. Suosittelen Ap:lle samaa. En usko, että tulen koskaan enää olemaan parisuhteessa.

M36

Itselläkin muutama vuosi sinkkuna takana. En ole kuitenkaan missään vaiheessa etsimällä etsinyt parisuhdetta. Yksinkin on mukavaa, mutta silmät avoinna mahdollisuuksille :)

N37

Hoikka tai sporttinen vartaloltaan. Tasapainoinen, rauhallinen, säyseä. Seksiä rakastava. Pitkätukkainen mieluiten, eli ei mitään syytä tehdä sitä feminismiliikettä eli leikata kynitty kanatukka ja värjätä se vieläpä pinkiksi. Eli tuosta viimeisestä saat vielä sen että luonnollinen on kiva juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaunis ,hoikka, fiksu, varakas, itseironinen?

Miten määrittelet kauniin? Kasvoni eivät ole kovin symmetriset ja väritykseni on aika suomalaiskansallinen (siniharmaat silmät, kalpea iho ja maantienväriset hiukset) eli ei niin kauniina pidetty. Toisaalta olen melko siro, sopusuhtainen ja osin muodokaskin, mutta en kuitenkaan täysin mallikelpoinen nykyiselläni (lantio on hieman liian leveä). Mulla on pituutta 174 cm ja painan noin 62 kg -- olenko liian painava? Itse jotenkin oletan, että viehättävyyteni puute ei ole omalla kohdallani painosta kiinni. Olen vakavarainen, mutten varakas (talous on siis balanssissa ja on vain hieman varallisuutta). Miten varakas pitäisi olla?

Miten määritellään fiksuus? Siis olen läpäissyt Mensan pääsyrajan ja mulla on korkeakoulututkinto & akateemisia opintoja, mutta se ei taida riittää. Itseironinen osaan olla, mutta itsetuntoni on niin heikko, että se rajoittaa mahdollisuuksiani itseironian ilmaisemiseen, sillä olen melko angstinen monesta itseeni liittyvästä asiasta.

T. Ap

Ok

raha ei ole ongelma.

1. palkkaa personal trainel, yhdessä laaditte treeniohjelman

2. hiuksiin kullanruskean lämpimiä sävyjä ja tuuhennokset (miehet tykkää pitkistä hiuksista)

3. ripsiin ripsipidennykset (maltilliset)

4. osta kosteuttava nude huulipuna ja aurinkopuuteri poskiin

5. hommaa harrastus (keikat ,festarit hyvä tapa tutustua)

6. kokeile tinderiä (saat kokemusta treffeillä käynnistä)

kyllä se siitä

Käyn festareilla ja keikoilla, mutta en kyllä ainakaan itse niissä ole keneenkään tutustunut. Mitä te siellä oikein puuhaatte? Itse katson bändejä.

Kotimaan matkailu? Mä oon ainakin kohdannut tosi mielenkiintoisia ihmisiä ollessani reilaamassa täällä Suomen puolella. Tinder on auttanut ihan kivasti löytämään baarien ulkopuolelta uusia tuttavuuksia :)

Lopeta yrittämästä miellyttää miehiä liikaa ja unohda sen miettiminen, miten voit muuttaa itseäsi. Ei tuollaista mielistelijää kukaan jaksa.

Itse olen 39, lapseton, ja miehiä olisi tulossa koko ajan. En vain ole tavannut sellaista, jonka kanssa haluaisin elämäni jakaa. Jos epätoivoisesti haluaisin parisuhteen, olisin ollut naimisissa jo pitkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet minusta Ap sikäli oikeilla jäljillä, että lähdet ajatuksesta, että voisit muuttaa itsessäsi jotain; sen sijaan, että odottaisit jonkun toisen muuttuvan sinun toivomalla etten sanoisi vaatimallasi tavalla. Mutta sen sijaan minusta on huonolähtökohta, jos ajattelet, että voisit muuttua vain siksi, että saattaisit näin miellyttää joitain toista. Hyppäätkö kaivoonkin, jos joku sanoa, että toivoisi sinun tekevän niin?

Itse olen ollut pitkään sinkkuna. Mutta uskon, että saattaisin olla jollekulle vielä hyvä kumppani siksi, että olen oppinut nauttimaan ja iloitsemaan omasta seurastani ja omista valinnoistani ja päätöksistäni. - Vai ketä minun oikeastaan pitäisi omilla valinnoillani ja päätöksilläni miellyttää`?

Olen toki kuullut joskus varoituksia tai ivailua, että mitä suotta esimerkiksi panostan kotini sisustamiseen, sillä jos tai kun ehkä vielä joskus saattaisin löytää ja kohdata itselleni kumppanin niin saisin laittaa kaiken uusiksi. 

Vaan mahdanko oikeasti haluta kumppanikseni ketään, joka ei lainkaan tykkää tai pidä tekemistäni valinnoistani? - En nyt tarkoita, ettenkö olisi joskus valmis kompromisseihin ja luopumaan joistain tai huomattavasta määrästä tähän asti hankkimastani.

Mutta en ainakaan halua elää loputtomiin sitkutteluelämää, niin että ajattelisin, että voisin tai saisin tehdä jotain vasta sitten ja kun olen parisuhteessa. Tai, että oikeasti parempi ja arvostettavampi elämäni koittaisi, sitten ja kun, kenties  vasta mahd. parisuhteen myötä.

 Sinkkumies

Samoilla linjoilla :) Etenkin viimeinen kappale ihan täysin.

N37

Kiitos! - Onko sinulla(kin) joskus myös käynyt mielessä, että mihin oikeastaan sitä kumppania tarvitsenkaan?  Tosinaan näet omassa pienessä mielessäni on näet sellainenkin ajatus käynyt, että olenko "jo" liian itsenäisen ja se tavallaan estää ketään ihastumasta saati rakastumasta minuun. 

Puistattava ajatus. - Ei kai nyt kumppanin ensi-sijainen tehtävä tai odotus kumppanilta voi olla se, että hän tekisi minusta, jotenkin entistäkin paremman. Sen sijaan olisi hienoa, jos voisimme  yhdessä olla enemmän kuin kumpikaan yksin.  

Olenko nirso? No varmasti jonkin verran, jos sillä tarkoitetaan sitä, että en ole välttämättä itsekään muiden mielestä potentiaalisen kumppaniehdokkaan kanssa halukas parisuhteeseen. Miksi olisin? 

Viihdyn itsekseni ja itselleni minä olen kumppania enemmän ja vähemmän vailla. En pyrkimässä tai mahd. muodostamassa parisuhdetta miellyttääkseni, jotain kolmatta (suhteen ulkopuolista). 

Onneksi sen, kenties täydellisen ja vähiten täydellisen väliin varmasti mahtuu useampikin potentiaalinen vaihtoehto.