Lue keskustelun säännöt.
Äiti kirjoittaa Hesarissa sekaantuvista isovanhemmista
25.09.2019 |
Ja eikös siellä heti kaksi miestä kirjoita miten isovanhemmat tietää paremmin ja miten vanhemman pitää argumentoida isovanhemmille tekemisiään.
Kun ongelma on se ertä isovanhemmat ei todellakaan tiedä paremmin ja että ihmisen ei tarvitse olla tekemisistään tilivelvollinen ja erikseen perustella päätöksiään.
Miten tää voikn olla noin vaikea käsittää?
Kommentit (288)
Vierailija kirjoitti:
Miten olisin isovanhempi, kun miniä ei koskaan ole käynyt meillä kyläassä ei yksin ei perheen kanssa. Poika joskus piipahtaa yksin. Lapsia ei saa ottaa mukaansa. Miniä ei ole antanut lupaa ottaa heitä mukaan.Miniä ei ole koskaan halunnut tutustua meihin. On ollut mahdotonta luoda suhdetta häneen. Olemme toki tavanneet hänet ja kylmää suihkua lasketti heti yllemme. Hiukan ihmettelimme, kun sanoi ettemme ole tarpeeksi hyvväluonteisia hänen lapsilleen. Myöskin olimme liian rahvaita sekä puhumme liikaa asioista joita ei lastenkorvat kestä? Lapsenlapsia emme tapaile lainkaan. Nyt kouluiässä ollessaan he varmaan ovat meistä kyllä tietoisia. Aikaa on mennyt jo kymmenenvuotta ja avioeroa ovat hakeneet. Uskon asioiden olevan arvomaailmassa aivan toisenlaiset, niin meillä kuin miniälläkin.
Emme tunne miniää emme lapsenlapsiakaan. Omaa ihmisarvomme isovanhemmattomuus ei ole vaikuttanut kielteisesti, kun sitä ei ole meille sallittukkaan. Ajattelemme, että elämä on liian arvokasta tuhlata asiasta suremiseen, johon emme ole pystyneet vaikuttamaan.
Miniällä on oikeus arvioida teidät ja päättää näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut kirjoitusta enkä tätä ketjuakaan kokonaan. Mun mielestä vanhemmat päättävät, millaiset isovanhemmat haluavat omille lapsilleen. Isovanhemmat taas päättävät, millaisia isovanhempia haluavat olla lapsenlapsilleen. Aina nämä eivät osu yksiin ja silloin vanhempien pitää hankkia isovanhempien rooliin sopivat jostain muualta ja isovanhemmat taas voivat halutessaan ryhtyä tuki-isovanhemmiksi jollekin lapselle, jonka vanhemmille taas heidän tapansa olla isovanhempi sopii.
Mahdoton uskoa että joku ottaisi rajattoman sekaantujan riesakseen jos ei tää ole edes sukua...😂
Todennäköisesti ei ottaisikaan. Pointtini olikin, että isovanhempien ei tarvitse ottaa itselleen sellaista roolia, joka ei vastaa heidän käsitystään isovanhemmuudesta. Ja vastaavasti lasten vanhempien ei tarvitse odottaa isovanhemmilta sellaista roolia, mihin nämä eivät sovi. Isovanhemman voi aivan hyvin pitää etäisenäkin.
Niin voikin. Eihän se ole kai kellekään uusi tieto? Isovanhempien kannattaa tämäkin tajuta jo ennen niitä lapsenlapsia. Jos esim miniällä takana on 10-15 kaltoinkohtelun vuotta, on varmasti aivan turha odottaa läheistä isovanhemmuutta. Tai jos on ollut paska vsnhempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut kirjoitusta enkä tätä ketjuakaan kokonaan. Mun mielestä vanhemmat päättävät, millaiset isovanhemmat haluavat omille lapsilleen. Isovanhemmat taas päättävät, millaisia isovanhempia haluavat olla lapsenlapsilleen. Aina nämä eivät osu yksiin ja silloin vanhempien pitää hankkia isovanhempien rooliin sopivat jostain muualta ja isovanhemmat taas voivat halutessaan ryhtyä tuki-isovanhemmiksi jollekin lapselle, jonka vanhemmille taas heidän tapansa olla isovanhempi sopii.
Mahdoton uskoa että joku ottaisi rajattoman sekaantujan riesakseen jos ei tää ole edes sukua...😂
Todennäköisesti ei ottaisikaan. Pointtini olikin, että isovanhempien ei tarvitse ottaa itselleen sellaista roolia, joka ei vastaa heidän käsitystään isovanhemmuudesta. Ja vastaavasti lasten vanhempien ei tarvitse odottaa isovanhemmilta sellaista roolia, mihin nämä eivät sovi. Isovanhemman voi aivan hyvin pitää etäisenäkin.
Niin voikin. Eihän se ole kai kellekään uusi tieto? Isovanhempien kannattaa tämäkin tajuta jo ennen niitä lapsenlapsia. Jos esim miniällä takana on 10-15 kaltoinkohtelun vuotta, on varmasti aivan turha odottaa läheistä isovanhemmuutta. Tai jos on ollut paska vsnhempi.
Me olimme miehen kanssa n. 10v yhdessä ennen kun saimme lapsia. Koko tän 10v ajan anoppi kiusasi, v*ttuili, nälvi ja arvosteli. Ja vertasi jatkuvasti tyttäreensä joka anopin silmissä on jumalasta seuraava.
Ei siinä paljoa enää välejä lämmitelty sitten kun lapsenlapsi syntyi. Sillat oli anoppi jo polttanut olemalla paska anoppi minulle, ja vielä sitäkin aikaisemmin olemalla paska ja epäreilu äiti pojalleen (kaikessa tytärtään suosien).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten olisin isovanhempi, kun miniä ei koskaan ole käynyt meillä kyläassä ei yksin ei perheen kanssa. Poika joskus piipahtaa yksin. Lapsia ei saa ottaa mukaansa. Miniä ei ole antanut lupaa ottaa heitä mukaan.Miniä ei ole koskaan halunnut tutustua meihin. On ollut mahdotonta luoda suhdetta häneen. Olemme toki tavanneet hänet ja kylmää suihkua lasketti heti yllemme. Hiukan ihmettelimme, kun sanoi ettemme ole tarpeeksi hyvväluonteisia hänen lapsilleen. Myöskin olimme liian rahvaita sekä puhumme liikaa asioista joita ei lastenkorvat kestä? Lapsenlapsia emme tapaile lainkaan. Nyt kouluiässä ollessaan he varmaan ovat meistä kyllä tietoisia. Aikaa on mennyt jo kymmenenvuotta ja avioeroa ovat hakeneet. Uskon asioiden olevan arvomaailmassa aivan toisenlaiset, niin meillä kuin miniälläkin.
Emme tunne miniää emme lapsenlapsiakaan. Omaa ihmisarvomme isovanhemmattomuus ei ole vaikuttanut kielteisesti, kun sitä ei ole meille sallittukkaan. Ajattelemme, että elämä on liian arvokasta tuhlata asiasta suremiseen, johon emme ole pystyneet vaikuttamaan.
Miniällä on oikeus arvioida teidät ja päättää näin.
Lisää bensaa liekkeihin. Lapset ovat vain miniän ja vain ja yksin hänellä on seuraavat 18 vuotta päätäntävalta kaikesta lapsiin liittyvästä ?
Onnea valitsemallesi tielle !
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidin kirjoitus oli todella asiallinen. Vaikea ymmärtää miten joku voisi olla eri mieltä siitä, että
-neuvoja ei pidä antaa pyytämättä
-tuoreiden vanhempien tunteita pitää kunnioittaa
-vanhemmat päättävät lapsestaan ja ydinperheensä asioista. Isovanhemmat eivät ole neuvotteluosapuoli lastensa perheen asioissa.En lue hesarin nettikommentteja koska ne ovat yleensä kamalaa kuraa ja niin näköjään tälläkin kertaa. Isovanhemmilla on toki aikaa siellä kommentoida, mikä selittääkin paljon...
Se on käsittämätöntä, että niin moni vielä luulee, että pyytämättä neuvojen antaminen on ihan ok. Ei ole, se on huonoa käytöstä.
Entä jos vanhemmilla ei ole ymmärrystä ja osaamista hoitaa ja kasvattaa lasta. Eikö silloinkaan saa isovanhemmat tai ulkopuolisen puuttua ja neuvoa vanhempia?
Pelottavaa, kuinka jotkut kuvittelevat vanhempien paremmuuteen ja täydellisyyteen, ihan kuin se synnytys tekisi täydellisen äidit.
Tilastot kertovat karua kieltä tämän päivän lasten ja nuorten pahoinvoinnista, psykiatrisesta hoidon tarpeesta, lisääntyvistä itsemurhaluvuista jne. Ja silti hehkuttaa, kuinka isovanhemmat ja ulkopuoliset eivät saa olla osa lapsen elämää ja vanhemmat päättävät. Entä jos siihen vanhemmilla ei eväitä ole?
Ja koskaan aikaisemmin lasten ja nuorten psykiatriset osastot eivät ole näin täyteen tuupattu, kuin nykyään. Hoitoa joudutaan odottamaan jopa vuoden, vaikka se olisi tässä nyt ja tilanne koko maassa on sama. Tulijoita on monta kertaa enemmän, mitä tulijoita joudutaan vastaanottamasn. Jossakin on kyllä vikaa.
Ja sitäkin ihmettelen, miksi Suomessa isovanhemmat eivät ole osa lastenlapsensa perhettä, kun muualla maailmassa se on itsestään selvää ja siitä jopa ylpeillään, kun vietetään vapaa-aikaa yhdessä. Miksi suomalaiset vanhemmat ja lapset ovat niin erityisiä, että se nähdään kielteisenä.
Maailma on muuttunut. Vuosikymmeniä sitten oli ihan tavallista, että isovanhemmat asuivat jos eivät ihan samassa taloudessa niin hyvin lähellä kuitenkin. Lasten hoito ja kasvatus perustui kokemukseen, maalaisjärkeen sekä erilaisiin uskomuksiin. Nuori äiti oli eräänlainen "oppipoika" ja isoäiti taas "mestari". Myöhemmin syntyi neuvolajärjestelmä ja lasten hoitoon ja kasvatukseen liittyvä tutkimus ja tiede lisääntyi.
Neuvolasta vanhemmille annettiin ohjeiksi kaikista uusin tieto vanhojen uskomusten, jotka joskus saattoivat olla jopa lapselle vahingollisia, sijasta. Isovanhempien, jotka olivat jo itse käyttäneet lapsiaan neuvolassa, tieto asioista saattoi hyvinkin olla vähintään 20 vuotta vanhaa. Mun lapsillani on vain 5 vuotta ikäeroa. Toinen syntynyt 80-luvulla ja toinen 90-luvulla. Jo näin lyhyessä ajassa tieto oli muuttunut ja kuopuksen kohdalla neuvolasta saikin joissain asioissa ihan erilaista tietoa kuin mitä sain esikoisen kohdalla 5 vuotta aikaisemmin. Mulla ei ole vielä lapsenlapsia, mutta jos joskus sellaisia tulee, en todellakaan mene neuvomaan lapsiani lastenhoidossa ja kasvatuksessa yhtään mitenkään. Voisin tehdä sen, jos työskentelisin lastenneuvolassa terveydenhoitajana, mutta koska ei työskentele, jätän neuvomisen ammattilaisille.
Neuvojaan tarjoavien isovanhempien kannattaisikin miettiä, että haluaisivatko he itse, että heidän jotain sairauttaan hoidettaisiin 30 vuotta vanhalla menetelmällä vai kenties uusimman tietämyksen mukaisesti uusimmilla menetelmillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten olisin isovanhempi, kun miniä ei koskaan ole käynyt meillä kyläassä ei yksin ei perheen kanssa. Poika joskus piipahtaa yksin. Lapsia ei saa ottaa mukaansa. Miniä ei ole antanut lupaa ottaa heitä mukaan.Miniä ei ole koskaan halunnut tutustua meihin. On ollut mahdotonta luoda suhdetta häneen. Olemme toki tavanneet hänet ja kylmää suihkua lasketti heti yllemme. Hiukan ihmettelimme, kun sanoi ettemme ole tarpeeksi hyvväluonteisia hänen lapsilleen. Myöskin olimme liian rahvaita sekä puhumme liikaa asioista joita ei lastenkorvat kestä? Lapsenlapsia emme tapaile lainkaan. Nyt kouluiässä ollessaan he varmaan ovat meistä kyllä tietoisia. Aikaa on mennyt jo kymmenenvuotta ja avioeroa ovat hakeneet. Uskon asioiden olevan arvomaailmassa aivan toisenlaiset, niin meillä kuin miniälläkin.
Emme tunne miniää emme lapsenlapsiakaan. Omaa ihmisarvomme isovanhemmattomuus ei ole vaikuttanut kielteisesti, kun sitä ei ole meille sallittukkaan. Ajattelemme, että elämä on liian arvokasta tuhlata asiasta suremiseen, johon emme ole pystyneet vaikuttamaan.
Miniällä on oikeus arvioida teidät ja päättää näin.
Lisää bensaa liekkeihin. Lapset ovat vain miniän ja vain ja yksin hänellä on seuraavat 18 vuotta päätäntävalta kaikesta lapsiin liittyvästä ?
Onnea valitsemallesi tielle !
Eipä näytä se miniän mieskään haluavan lapsia vanhemmilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut kirjoitusta enkä tätä ketjuakaan kokonaan. Mun mielestä vanhemmat päättävät, millaiset isovanhemmat haluavat omille lapsilleen. Isovanhemmat taas päättävät, millaisia isovanhempia haluavat olla lapsenlapsilleen. Aina nämä eivät osu yksiin ja silloin vanhempien pitää hankkia isovanhempien rooliin sopivat jostain muualta ja isovanhemmat taas voivat halutessaan ryhtyä tuki-isovanhemmiksi jollekin lapselle, jonka vanhemmille taas heidän tapansa olla isovanhempi sopii.
Mahdoton uskoa että joku ottaisi rajattoman sekaantujan riesakseen jos ei tää ole edes sukua...😂
Todennäköisesti ei ottaisikaan. Pointtini olikin, että isovanhempien ei tarvitse ottaa itselleen sellaista roolia, joka ei vastaa heidän käsitystään isovanhemmuudesta. Ja vastaavasti lasten vanhempien ei tarvitse odottaa isovanhemmilta sellaista roolia, mihin nämä eivät sovi. Isovanhemman voi aivan hyvin pitää etäisenäkin.
Niin voikin. Eihän se ole kai kellekään uusi tieto? Isovanhempien kannattaa tämäkin tajuta jo ennen niitä lapsenlapsia. Jos esim miniällä takana on 10-15 kaltoinkohtelun vuotta, on varmasti aivan turha odottaa läheistä isovanhemmuutta. Tai jos on ollut paska vsnhempi.
Jos palstaa on uskominen, aika monet isovanhemmat tajuavatkin. Enemmänhän täällä valitetaan siitä, ettei isovanhempia kiinnosta, kuin siitä, että isovanhempia kiinnostaa liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen masokisti joten kerjään lisää kuraa niskaani.
Kasvattakaa itsetunto, ylpeys , uskokaa itseenne. Osasta näistä kirjoituksista päätellen sitä ei ole tai se uinuu jossain.
Mielestäni se, että isovanhempi puuttuu liiaksi aikuisen lapsensa ja tämän perheen elämään, kumpuaa siitä, ettei hän ole päästänyt vieläkään irti siitä aikuisesta lapsestaan.
Kenelläkään tuskin on mitään sitä vastaan, jos isovanhempi neuvoo esimerkiksi jonkun hyvän konstin rauhoitella itkuista vauvaa, kysyy että onko tutkittu, ettei nuo iho-oireet johdu allergiasta, tarvitteko apua jne. Nämä neuvot ovat oikeasti hyödyllisiä, ja kun ne tulevat tietyn tyylisesti, niitä on mukava myös ottaa vastaan. Lähinnähän kysymys on siitä, että ei neuvota tyylillä "Sinä et tiedä mistään mitään, olet huono vanhempi" - ja kyllä, tälläkin tyylillä neuvovia kyllä riittää.
Sen sijaan loukkaavaa on hyvinkin jatkuva ylhäältä päin sanominen. Sellainen, että aletaan määritellä kaikki perheen tekemiset automaattisesti huonoiksi ja vääriksi, ellei ne mene isovanhemman ajatuksen mukaisesti. Milloin perhe lomailee väärin, milloin vävy opiskelee täysin väärää alaa, milloin miniä on laiska kun ei opintojensa ja perheensä keskellä tee täyttä päivää töitä. Milloin perheen kotona mättää se ja tämä asia, lapsellakin on kuiva iho niin sitä ei varmaan hoideta mitenkään, kappas taas teillä oli makaronia ruuaksi - sama neljä päivää sitten, syöttekö te ikinä mitään muuta, no ette varmaan?
Joku ketjussa oli sitä mieltä, että provohan Hesarin kirjoituksen täytyy olla koska Suomessa tuskin oikeasti on liiaksi tuppautuvia ihmisiä. Mutta voi pojat - kyllä niitä kuitenkin on.
Mikähän siinä sitten on niin vaikeaa antaa aikuisen lapsensa elää omaa elämäänsä? Ei se, että se "lapsi" ei tee asioita vanhempiensa tahdon mukaisesti, tarkoita millään tavoin huonoa lopputulemaa. Joidenkin isovanhempien olisi myös syytä muistaa, että tosiaan sillä aikuisella lapsella on myös täysin oma, itsellinen tahto - eikä tosiaan ole syytä ryöpyttää vävyä tai miniää, jos oma tytär tai poika ei enää suostukaan tanssimaan vanhempiensa pillin mukaan. Kun eihän sen niin pidä mennäkään. Lapsi ei ole vanhempiensa jatke, ei yhtään minkään ikäisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli ristiriitainen olo. Älä tunge , joo ihan ok ei tietenkään mennä soittelee ovikelloa 5.30 ja aleta lapsi kainalossa siivoamaan komeroita.
Nyt mummo meille ensi vkl:na kun mennään kylpylään. Juu en tule , kysy sopiiko ennenkuin varaat sen ja en välttämättä halua, selviä yli yön pienten tai suurempienkaan lasten kanssa. Pari tuntia voin niitä rusinoita noukkia.
Jos lapsi minusta muistuttaa isosetäänsä niin tod.näk sanon sen, yleensä lapsesta on löydettävissä molempien suvun piirteitä. Sanojasta riippuen hän näkee sen omansa. Objektiivisesti lapsi ei muistuta ketään.
Anna arvostella, ihan sama. En ole ikinä törmännyt ventovieraaseen , joka olisi kommentoinut tapaani kantaa lasta, pukea hänet, syöttää jne. mutta maailma on ilmeisesti muuttunut kuten kirjoittaja toteaa.
Tyrkytän neuvoja, todennäköisesti . Eihän sinun tarvitse niitä noudattaa tai niiden mukaan elää .
Mobiililaitteista -no comments
Siivouksesta, uupumuksesta voin tulla auttamaan , jos pyydät ja saan tulla.
Ihan yleisesti älkää olko niin älyttömän herkkänahkaisia ja avatkaa suunne.
Anoppi ilmoitti minulle aikoinaan, että nyt mennään mustikkaan. Minä ilmoitin , että hankin mustikkani Hakaniemen torilta, jos koen niitä tarvitsevani.
Hyvin tultiin toimeen.Kaikella todennäköisyydellä lapsi muistuttaa äitiään ja isäänsä, sen voi todellakin sanoa, jos yhtään halua olla mukava tuoreille vanhemmille.
Mä en ymmärrä tällaisia ihmisiä. Kun tulin ensimmäistä kertaa tädiksi 16-vuotiaana(!) niin mielessäni kyllä heti näin vauvassa minun, veljeni kumminkaiman ym. näköä. Tosiasiassahan vauva näytti tuolloin aikalailla vain vauvalta muutamilla erityispiirteillä, ja nyt kasvaessaan näkyy molempien vanhempien piirteitä. Pointtini on, että kun ensi kertaa näin tämän rakkaan veljenpoikani, niin sanoin heti että äidin silmät ja isän suu. Näin olikin, niin kuin on lähes 99% lapsista jokin mainittava näköisyys vanhempansa kanssa (molempien).
Siis jopa minä teini-ikäinen ja lapsista täysin kokematon teini tajusin, kuinka iso asia on että sanotaan tuoreille vanhemmille jotain vanhempien ulkonäköön liittyen, jotta kokevat vauvan "omakseen". En voi uskoa että tuollainen käytöstavattomuus on isovanhempien polvessa noin yleistä. Hyvät käytöstavat tarkoittavat sitä että erityisissä tilanteissa otetaan huomioon asianosaisten tunteet. Näin on, kun kohtaat vastasyntyneen ensi kertaa ylpeiden vanhempiensa kanssa.
En voisi esim. ikinä kuvitella oman äitini, äidinäitini tai isänäitini hehkuttavat tuoreen vauvan vain isän/äidinpuoleisia piirteitä. Sellainen on ihan yksiselitteisesti huonoa käytöstapaa mielestäni. Ja minä olen lapseton, ei ole omaa kokemusta äidiksi tulosta.
Hyvin sanottu teiniltä :)
Off topic, tiedoksi uusille vanhemmille, että näitä ”meidän suvun piirteitä” tuppaa löytymään pitkin lapsen kasvukautta. Yleensä sillä periaatteella, että kaikki negatiiviset asiat ovat ”meidän suvussa tuntemattomia” ja positiivisia tietenkin löytyy vaikka keneltä meidän suvun jäseneltä.
Jos lapsella on kehitysviivästymää, niin: ”Meidän lapset kaikki oppi kävelemään kolmikuisina. Timo jopa tanssi baletissa! Ei ole tullut sitten meidän sukuun tuo teidän lapsi.”
Jos lapsi menestyy loistavasti koulussa tai saa kiitosta milloin mistäkin, niin: ”Tietysti, meidän Kimmo loisti koulussa jo kapaloista saakka! Simo-serkku on muuten keksijänä Sveitsissä.”
Erittäin äryttävää, mutta toisaalta tuo sisäistä hupia, kun se aina menee näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten olisin isovanhempi, kun miniä ei koskaan ole käynyt meillä kyläassä ei yksin ei perheen kanssa. Poika joskus piipahtaa yksin. Lapsia ei saa ottaa mukaansa. Miniä ei ole antanut lupaa ottaa heitä mukaan.Miniä ei ole koskaan halunnut tutustua meihin. On ollut mahdotonta luoda suhdetta häneen. Olemme toki tavanneet hänet ja kylmää suihkua lasketti heti yllemme. Hiukan ihmettelimme, kun sanoi ettemme ole tarpeeksi hyvväluonteisia hänen lapsilleen. Myöskin olimme liian rahvaita sekä puhumme liikaa asioista joita ei lastenkorvat kestä? Lapsenlapsia emme tapaile lainkaan. Nyt kouluiässä ollessaan he varmaan ovat meistä kyllä tietoisia. Aikaa on mennyt jo kymmenenvuotta ja avioeroa ovat hakeneet. Uskon asioiden olevan arvomaailmassa aivan toisenlaiset, niin meillä kuin miniälläkin.
Emme tunne miniää emme lapsenlapsiakaan. Omaa ihmisarvomme isovanhemmattomuus ei ole vaikuttanut kielteisesti, kun sitä ei ole meille sallittukkaan. Ajattelemme, että elämä on liian arvokasta tuhlata asiasta suremiseen, johon emme ole pystyneet vaikuttamaan.
Miniällä on oikeus arvioida teidät ja päättää näin.
Lisää bensaa liekkeihin. Lapset ovat vain miniän ja vain ja yksin hänellä on seuraavat 18 vuotta päätäntävalta kaikesta lapsiin liittyvästä ?
Onnea valitsemallesi tielle !
Joo lapset ovat vain miniän. Anoppini mukaan. Puhuu aina että ”ne miniän lapset” tai ne ”Liisan lapset” (nimi keksitty) ja on sanonut että miniän lapset ei millään lailla kuulu hänen vastuulle koska ne on miniän lapsia ja kuuluvat miniän sukuun. Se anopin oma poika on lsten isä mutta ei se muuta asiaa. Anopin mukaan ainoita oikeita lapsenlapsia on tyttären lpaet ja miniän lapset ei ole oikeita lapsenlapsia.
Eletään tän määrityksen mukaan sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten olisin isovanhempi, kun miniä ei koskaan ole käynyt meillä kyläassä ei yksin ei perheen kanssa. Poika joskus piipahtaa yksin. Lapsia ei saa ottaa mukaansa. Miniä ei ole antanut lupaa ottaa heitä mukaan.Miniä ei ole koskaan halunnut tutustua meihin. On ollut mahdotonta luoda suhdetta häneen. Olemme toki tavanneet hänet ja kylmää suihkua lasketti heti yllemme. Hiukan ihmettelimme, kun sanoi ettemme ole tarpeeksi hyvväluonteisia hänen lapsilleen. Myöskin olimme liian rahvaita sekä puhumme liikaa asioista joita ei lastenkorvat kestä? Lapsenlapsia emme tapaile lainkaan. Nyt kouluiässä ollessaan he varmaan ovat meistä kyllä tietoisia. Aikaa on mennyt jo kymmenenvuotta ja avioeroa ovat hakeneet. Uskon asioiden olevan arvomaailmassa aivan toisenlaiset, niin meillä kuin miniälläkin.
Emme tunne miniää emme lapsenlapsiakaan. Omaa ihmisarvomme isovanhemmattomuus ei ole vaikuttanut kielteisesti, kun sitä ei ole meille sallittukkaan. Ajattelemme, että elämä on liian arvokasta tuhlata asiasta suremiseen, johon emme ole pystyneet vaikuttamaan.
Miniällä on oikeus arvioida teidät ja päättää näin.
Lisää bensaa liekkeihin. Lapset ovat vain miniän ja vain ja yksin hänellä on seuraavat 18 vuotta päätäntävalta kaikesta lapsiin liittyvästä ?
Onnea valitsemallesi tielle !
Usein se on se miniä tai vävy jota syytetään kun välit omasn lapseen on huonot.
Vierailija kirjoitti:
Eikös tuo ole lapsellista kantaa henkulökohtaisia ongelmiaan lehtien palstoille, kun kyseessä oleva riitapari ei voi kommentoida tilannetta ja lukija ei näin ollen voi tehdä kokonaiskuvaa muodostaakseen mielipidettä.
Tämähän täällä se ongelma juuri onkin! Aina, ennenkuin otat kantaa, tai ainakin, jos aiot asettua jonkun puolelle, sinun on kuultava myös sen Toisen Osapuolen versio samasta asiasta! Tällä sitä Ei Koskaan kuulla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä tätä herkkisten porua. Anoppi puhui jatkuvasti kuinka lapsemme olivat miehen puolen sukulaisten näköisiä, kun yksi lapsi oli aivan isäni näköinen totesi anoppi kuivasti kuulteni että on lapsi tullut muihin sukuihin. Nyt itsekin mummuna ymmärrän paremmin että se onkin mukavaa jännätä kenen näköinen vauvasta tulee. Muu vastuu onkin vanhemmilla. En tosin ole miniälle niin julma kuin minulle anoppi oli.
Eikä isovanhemmilta voi kieltää mielipiteitä. Ihmisyys kunniaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten olisin isovanhempi, kun miniä ei koskaan ole käynyt meillä kyläassä ei yksin ei perheen kanssa. Poika joskus piipahtaa yksin. Lapsia ei saa ottaa mukaansa. Miniä ei ole antanut lupaa ottaa heitä mukaan.Miniä ei ole koskaan halunnut tutustua meihin. On ollut mahdotonta luoda suhdetta häneen. Olemme toki tavanneet hänet ja kylmää suihkua lasketti heti yllemme. Hiukan ihmettelimme, kun sanoi ettemme ole tarpeeksi hyvväluonteisia hänen lapsilleen. Myöskin olimme liian rahvaita sekä puhumme liikaa asioista joita ei lastenkorvat kestä? Lapsenlapsia emme tapaile lainkaan. Nyt kouluiässä ollessaan he varmaan ovat meistä kyllä tietoisia. Aikaa on mennyt jo kymmenenvuotta ja avioeroa ovat hakeneet. Uskon asioiden olevan arvomaailmassa aivan toisenlaiset, niin meillä kuin miniälläkin.
Emme tunne miniää emme lapsenlapsiakaan. Omaa ihmisarvomme isovanhemmattomuus ei ole vaikuttanut kielteisesti, kun sitä ei ole meille sallittukkaan. Ajattelemme, että elämä on liian arvokasta tuhlata asiasta suremiseen, johon emme ole pystyneet vaikuttamaan.
Miniällä on oikeus arvioida teidät ja päättää näin.
On oikeus ja on oikeus... just joo.
Vierailija kirjoitti:
Miten olisin isovanhempi, kun miniä ei koskaan ole käynyt meillä kyläassä ei yksin ei perheen kanssa. Poika joskus piipahtaa yksin. Lapsia ei saa ottaa mukaansa. Miniä ei ole antanut lupaa ottaa heitä mukaan.Miniä ei ole koskaan halunnut tutustua meihin. On ollut mahdotonta luoda suhdetta häneen. Olemme toki tavanneet hänet ja kylmää suihkua lasketti heti yllemme. Hiukan ihmettelimme, kun sanoi ettemme ole tarpeeksi hyvväluonteisia hänen lapsilleen. Myöskin olimme liian rahvaita sekä puhumme liikaa asioista joita ei lastenkorvat kestä? Lapsenlapsia emme tapaile lainkaan. Nyt kouluiässä ollessaan he varmaan ovat meistä kyllä tietoisia. Aikaa on mennyt jo kymmenenvuotta ja avioeroa ovat hakeneet. Uskon asioiden olevan arvomaailmassa aivan toisenlaiset, niin meillä kuin miniälläkin.
Emme tunne miniää emme lapsenlapsiakaan. Omaa ihmisarvomme isovanhemmattomuus ei ole vaikuttanut kielteisesti, kun sitä ei ole meille sallittukkaan. Ajattelemme, että elämä on liian arvokasta tuhlata asiasta suremiseen, johon emme ole pystyneet vaikuttamaan.
Hyväluonteisia? Puhutaanko nyt hevosista vai ihmisistä?
Millaisia kohtaamisenne sitten ovat olleet, tai mitähän poikanne on mahtanut teistä vaimolleen kertoa, jos ette kunnolla edes tunne toisianne ja kuitenkin miniä on teille tällaisia asioita sanonut tai viestinyt poikanne kautta?
Tässä tulee taas esille, että miniä on sanonut ja tehnyt sitä ja tätä... Entä te itse?
Tosi surullista kyllä, jos asia on oikeasti niin että käsitys on muodostettu ilman sen kummempaa yrittämistä tutustua teihin. Ja kyllä varmasti tällaisiakin miniöitä löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle taas appiukko sanoi laitoksella että mulla ei ollut maha kadonnut yhtään vasn olin vieläkin raskaana olevan näkönen.
Lapsemme meinasi kuolla synnytyksessä, joutui olemaan hetken happikaapissa. Näin oli käynyt myös mieheni veljelle. Appiukko sanoikin että ei hälle enää näitä happikaappilapsia, hän ei jaksa. Tökerö on.
Johan tossa ois vauvan pikku ulkonäkövertailut ottanut mielellään.
No, isovanhemmista niin paljon että ovat saanneet pitää ja hoitaa lapsenlapsia ihan omien halujensa mukaa
n. Joillakin on tosin ollut enemmän kiinnostusta seurustella meidän aikusten kanssa kun lapsenlapsiensa. Teimmekin pari kertaa niin että lähdimme itse pois mummolasta jotta joutuivat olemaan lastenlapsiensa kanssa ihan keskenään.
Kummia mummoja ja vaareja kun ei lapsenlapset kiinnosta. Tänä päivänä kun lapsenlapset aikuisia niin ei pahemmin mitään kontakteja näihin mitkä eivät välittäneet kun lapset olivat pienempiä. Meidän käpyset valitsivat etelässä asumisen ja viinittelyn. Ei olla pakotettu, kielletty tai neuvottu mitenkään missään asiassa. Tämän päivän kontaktin puute on ihan käpysten omaa valintaa.Joulusta vielä kerron että samassa maassa kun vielä asuttiin ja vielä olivat työelämässä niin eteläähään kahden viikon matkalle pörhälsivät. Kesälomat meni purjehtiessa. Nämä harrastukset ja matkat tietysti ilman häiritseviä lastenlapsia.
Isovanhemmilla on oikeus matkustaa ja nauttia elämästään ilman lastenlapsiaan. Ei heitä voi jokapaikkaan mukaankaan ottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten olisin isovanhempi, kun miniä ei koskaan ole käynyt meillä kyläassä ei yksin ei perheen kanssa. Poika joskus piipahtaa yksin. Lapsia ei saa ottaa mukaansa. Miniä ei ole antanut lupaa ottaa heitä mukaan.Miniä ei ole koskaan halunnut tutustua meihin. On ollut mahdotonta luoda suhdetta häneen. Olemme toki tavanneet hänet ja kylmää suihkua lasketti heti yllemme. Hiukan ihmettelimme, kun sanoi ettemme ole tarpeeksi hyvväluonteisia hänen lapsilleen. Myöskin olimme liian rahvaita sekä puhumme liikaa asioista joita ei lastenkorvat kestä? Lapsenlapsia emme tapaile lainkaan. Nyt kouluiässä ollessaan he varmaan ovat meistä kyllä tietoisia. Aikaa on mennyt jo kymmenenvuotta ja avioeroa ovat hakeneet. Uskon asioiden olevan arvomaailmassa aivan toisenlaiset, niin meillä kuin miniälläkin.
Emme tunne miniää emme lapsenlapsiakaan. Omaa ihmisarvomme isovanhemmattomuus ei ole vaikuttanut kielteisesti, kun sitä ei ole meille sallittukkaan. Ajattelemme, että elämä on liian arvokasta tuhlata asiasta suremiseen, johon emme ole pystyneet vaikuttamaan.
Miniällä on oikeus arvioida teidät ja päättää näin.
Lisää bensaa liekkeihin. Lapset ovat vain miniän ja vain ja yksin hänellä on seuraavat 18 vuotta päätäntävalta kaikesta lapsiin liittyvästä ?
Onnea valitsemallesi tielle !Usein se on se miniä tai vävy jota syytetään kun välit omasn lapseen on huonot.
Niinpä, kuka isovanhempi nyt peiliin osaisi katsoa! Saati myöntää että olin paska vanhempi, lapseni ei halua olla yhteydessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle taas appiukko sanoi laitoksella että mulla ei ollut maha kadonnut yhtään vasn olin vieläkin raskaana olevan näkönen.
Lapsemme meinasi kuolla synnytyksessä, joutui olemaan hetken happikaapissa. Näin oli käynyt myös mieheni veljelle. Appiukko sanoikin että ei hälle enää näitä happikaappilapsia, hän ei jaksa. Tökerö on.
Johan tossa ois vauvan pikku ulkonäkövertailut ottanut mielellään.
No, isovanhemmista niin paljon että ovat saanneet pitää ja hoitaa lapsenlapsia ihan omien halujensa mukaa
n. Joillakin on tosin ollut enemmän kiinnostusta seurustella meidän aikusten kanssa kun lapsenlapsiensa. Teimmekin pari kertaa niin että lähdimme itse pois mummolasta jotta joutuivat olemaan lastenlapsiensa kanssa ihan keskenään.
Kummia mummoja ja vaareja kun ei lapsenlapset kiinnosta. Tänä päivänä kun lapsenlapset aikuisia niin ei pahemmin mitään kontakteja näihin mitkä eivät välittäneet kun lapset olivat pienempiä. Meidän käpyset valitsivat etelässä asumisen ja viinittelyn. Ei olla pakotettu, kielletty tai neuvottu mitenkään missään asiassa. Tämän päivän kontaktin puute on ihan käpysten omaa valintaa.Joulusta vielä kerron että samassa maassa kun vielä asuttiin ja vielä olivat työelämässä niin eteläähään kahden viikon matkalle pörhälsivät. Kesälomat meni purjehtiessa. Nämä harrastukset ja matkat tietysti ilman häiritseviä lastenlapsia.
Isovanhemmilla on oikeus matkustaa ja nauttia elämästään ilman lastenlapsiaan. Ei heitä voi jokapaikkaan mukaankaan ottaa.
Mun vanhemmat valitsi myös elää kaksin ilman yhteyttä lapsiin ja lapsenlapsiin. Kas vain nyt ovatkin vanhoja ja avuntarpeessa ja syyttelevät miten kelvottomat lapset on kun eivät auta.
Miten olisin isovanhempi, kun miniä ei koskaan ole käynyt meillä kyläassä ei yksin ei perheen kanssa. Poika joskus piipahtaa yksin. Lapsia ei saa ottaa mukaansa. Miniä ei ole antanut lupaa ottaa heitä mukaan.Miniä ei ole koskaan halunnut tutustua meihin. On ollut mahdotonta luoda suhdetta häneen. Olemme toki tavanneet hänet ja kylmää suihkua lasketti heti yllemme. Hiukan ihmettelimme, kun sanoi ettemme ole tarpeeksi hyvväluonteisia hänen lapsilleen. Myöskin olimme liian rahvaita sekä puhumme liikaa asioista joita ei lastenkorvat kestä? Lapsenlapsia emme tapaile lainkaan. Nyt kouluiässä ollessaan he varmaan ovat meistä kyllä tietoisia. Aikaa on mennyt jo kymmenenvuotta ja avioeroa ovat hakeneet. Uskon asioiden olevan arvomaailmassa aivan toisenlaiset, niin meillä kuin miniälläkin.
Emme tunne miniää emme lapsenlapsiakaan. Omaa ihmisarvomme isovanhemmattomuus ei ole vaikuttanut kielteisesti, kun sitä ei ole meille sallittukkaan. Ajattelemme, että elämä on liian arvokasta tuhlata asiasta suremiseen, johon emme ole pystyneet vaikuttamaan.