Lue keskustelun säännöt.
Äiti kirjoittaa Hesarissa sekaantuvista isovanhemmista
25.09.2019 |
Ja eikös siellä heti kaksi miestä kirjoita miten isovanhemmat tietää paremmin ja miten vanhemman pitää argumentoida isovanhemmille tekemisiään.
Kun ongelma on se ertä isovanhemmat ei todellakaan tiedä paremmin ja että ihmisen ei tarvitse olla tekemisistään tilivelvollinen ja erikseen perustella päätöksiään.
Miten tää voikn olla noin vaikea käsittää?
Kommentit (288)
Vierailija kirjoitti:
"Se Hesarin kirjoitus on varmaan provo. Mä en ihan oikeasti usko, että Suomessa on liian tuppautuvia ihmisiä olemassakaan. Edes niitä isovanhempia.
Meillä kun on kulttuurisesti ollut jo pitkään tapana pitää tosi etäisiä välejä kaikkiin. Jopa omiin lapsiin, niin en mä usko, että vanhemmat isovanhemmiksi tultuaan olisi yhtäkkiä riesaksi asti tuppautumassa. En vaan usko. En ole livenä tavannut sellaisia ikinä.
Kun kaikki kaikissa ikäryhmissä valittaa yksinäisyyttä ja kaverin puutetta, niin tuollainen ei vaan ole mahdollista."
Juu, en mäkään uskonut ennen kuin meille syntyi vauva. Suht normaaleista appivanhemmista tuli oikein kunnon riesa. Pappa kävi jopa 4 kertaa päivässä kylässä, mummo" vain" 4 kertaa viikossa. Vauva oli kuukauden ikäinen kun minulle kerrottiin, että ennenkin on isovanhemmat hoitaneet vauvat, joten he ottavat nyt vastuun vauvasta. En suostunut ja yrittivät samaa vielä pari kertaa uudelleen, yhtä huonoin tuloksin. Eivät välittäneet vauvan turvallisuudesta, koska "ennenkin on näin tehty". Näistä syistä johtuen emme nykyään näe usein ja lapset eivät ole heillä hoidossa.
Se on jännä, että eläinten pesimisrauha ymmärretään ja tiedostetaan, ettei poikasta yritetä viedä emoltaan.
Vaan ihmisten kohdalla tämä onkin täysin utopiaa, ja ajatus että äiti vain marttyrisoi jos ei suostu antamaan pientä vauvaansa muiden hoidettavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyhmähän sellainen vanhempi on, joka ei ota neuvoja vastaan. On itsestäänselvää täysjärkisten aikuisten kesken, että se jolla on muutaman kymmenen vuoden kokemus vanhemmuudesta ihan varmasti tietää asiasta enemmän kuin kokematon vanhempi. Itse olen äitinä aina kuunnellut vanhempien neuvot. Ei niitä aina tarvitse noudattaa eikä kaikki ihmiset osaa nähdä oman kokemuksensa ulkopuolelle, mutta tieto on aina lähtökohtaisesti arvokasta, ja monesti myös asenne. Ilman kokeneempien rauhoittelua ja tyyntä asennetta olisin itse esim. vanhempana stressannut ihan turhaan monesta asiasta lasten ollessa pieniä.
Itselläni on vain poikalapsia, joten toivon, ettei minun tarvitse heitä hirveästi lapsenhoidossa neuvoa. Toisaalta olisi kamalaa jos tekisivät lapsia jonkun harhaisen special snow flaken kanssa, joka ei osaa keskustella.
:D ”Harhaisia special snow flake” -tyyppejä voi olla tulevaisuudessa vielä enemmän, kun katsoo tätä narsistisesti kasvatettujen lasten määrää. Kun kaikessa on keskipiste, kaiken saa periksi ettei tule paha mieli ja itkua vältellään viimeiseen saakka - ja loput edut hankitaan rahalla, niin lopputuloksena on taatusti niitä Insta-pimuja, joiden on pakko saada viimeinen sana kaikessa eikä heitä missään nimessä saa neuvoa. Edes neuvolan täti.
Ja viimeiseksi anoppi, tuo Helvetin esikartanoiden gerberos.
Luin kuvailusi, meillä sopii parhaiten 40luvulla syntyneeseen anoppiin. Ainoa lapsi, vanhemmat +40 ja +50 v. kun saivat. Onhan se tietysti, hellanlettas, sitten aivan jotain erikoista. Ja prisessana pito ja kohtelu jatkuu vielä 70+ vuotiaanakin.
Mun anoppi katkaisi välit, kun kerroin että hänellä ei ole asiaa käydä meillä joka päivä, ja joka ikinen kerta tehdä hyvin ilkein sanakääntein selväksi, kuinka rumasti mun koti on sisustettu, kuinka likaista meillä on ja kuinka tyhmä ja epäkelpo minä olen, huono äitikin. Ja vielä uppiniskainen ja epäkohtelias, kun en tottele anoppiani kun hän "viisaampana ja kokeneempana ohjeistaa vauvan kanssa". Myös mun suku on tyhmää ja rumaa, eikä heidän kanssaan pitäisi olla tekemisissä. Lasten nimiinkin olisi pitänyt käydä konsultaatiota anopin kanssa, kun kyllähän mummullakin pitää olla lapsen nimeen vaikutusvaltaa! Ja ikinä ei ole kuullutkaan siitä tavasta, ettei lapsen nimeä kerrottaisi ennen ristiäisiä. Ja mummulle kuulemma pitää kertoa, vaikkei muille kertoisikaan. Ja kun ei kerrottu -> itkupotkuraivarit. mä en äitinä myöskään ole pätevä päättämään sitä, että millä ruualla aloitetaan lapselle kiinteät, ja voi kauhistus kun ei syötetä pelkkää pottua, vaan erikoisruokia kuten parsakaali. Ja ei ole heidän suvussaan ikinä kukaan ollut viljayliherkkä, joten hänen lapsenlapsikaan ei voi olla, joten ihan hyvin voi vuoden ikäiselle syöttää vanhempien selän takana ruissipsejä. Mä sitten sain valvoa sen ripuloivan, suolistokrampeista kärsivän lapsen kanssa koko yön, anoppi nukkui kivuitta kotonaan.
Anoppin myös halusi rajata lapsilukumme yhteen, kuopus oli ihan epäkelpo ennen kuin oli syntynytkään. Pienikin, ja kuulemma niin pysty nenä, että vettä sataa sinne. Kiitos vaan tästäkin....
Oli toi kyllä aikamoinen teksti. "Älä sano mielipidettäsi ellei sitä sinulta erikseen kysytä." Jonkun mielestä keskustelussa kyselykin on urkkimista. Ei mikään ihmissuhde toimi noin, että toinen sanelee toisen puheenvuorot. Ei se silti tarkoita sitä, että _mielipide_ olisi henkistä väkivaltaa tai mitä kaikkea täällä on väitetty. Tuore äiti itsekin tietää, että on herkillä, mutta kuitenkin antaa itselleen luvan sen perusteella käyttäytyä noin? Elämässä yleensäkin oma käytös on se mihin helpoiten voi vaikuttaa. Kun tuore isoäiti tulee katsomaan vauvaa ja spontaani reaktio (hänkin käy läpi tunnemyrskyä!) on esimerkiksi "Näyttää ihan isältään!" voisi oikeasti miettiä, että kannattaako siitä pahoittaa pitkäksi aikaa mielensä? Loukkaantuminen on myös spontaani reaktio, ei sille tietysti mitään voi tuore äitikään, mutta sille voi miten sen asian käsittelee mielessään. Ääritapaukset on tietysti asia erikseen, toki on olemassa ihan oikeasti ilkeitä ihmisiä ja sellaista ei pidäkään sietää.
Mietitääs näin, saako isoäiti tulla katsomaan vauvaa ja valittaa siinä omia selkä- ja vaihdevuosivaivojaan? Miten reagoisit siihen? Muista, että jos kysyt kipulääkityksestä niin hän loukkaantuu ja pitää sitä uteluna. Jos sanot liikunnasta jotain niin hän loukkaantuu ja pitää sitä neuvojen tuputtamisena. Jne.
Vai pitääkö olla ihan hiljaa?
Vierailija kirjoitti:
Oli toi kyllä aikamoinen teksti. "Älä sano mielipidettäsi ellei sitä sinulta erikseen kysytä." Jonkun mielestä keskustelussa kyselykin on urkkimista. Ei mikään ihmissuhde toimi noin, että toinen sanelee toisen puheenvuorot. Ei se silti tarkoita sitä, että _mielipide_ olisi henkistä väkivaltaa tai mitä kaikkea täällä on väitetty. Tuore äiti itsekin tietää, että on herkillä, mutta kuitenkin antaa itselleen luvan sen perusteella käyttäytyä noin? Elämässä yleensäkin oma käytös on se mihin helpoiten voi vaikuttaa. Kun tuore isoäiti tulee katsomaan vauvaa ja spontaani reaktio (hänkin käy läpi tunnemyrskyä!) on esimerkiksi "Näyttää ihan isältään!" voisi oikeasti miettiä, että kannattaako siitä pahoittaa pitkäksi aikaa mielensä? Loukkaantuminen on myös spontaani reaktio, ei sille tietysti mitään voi tuore äitikään, mutta sille voi miten sen asian käsittelee mielessään. Ääritapaukset on tietysti asia erikseen, toki on olemassa ihan oikeasti ilkeitä ihmisiä ja sellaista ei pidäkään sietää.
Mietitääs näin, saako isoäiti tulla katsomaan vauvaa ja valittaa siinä omia selkä- ja vaihdevuosivaivojaan? Miten reagoisit siihen? Muista, että jos kysyt kipulääkityksestä niin hän loukkaantuu ja pitää sitä uteluna. Jos sanot liikunnasta jotain niin hän loukkaantuu ja pitää sitä neuvojen tuputtamisena. Jne.
Vai pitääkö olla ihan hiljaa?
Pitää. Menepä kuule sanomaan pullealle laiskalle mummolle että syö terveellisemmin ja liiku niin takuulla vetää herneen nenään.
Ja hyväkäytöksinen ihminen ei pilaa toisen tähtihetkeä marisemalla omiaan. Mun anoppini pilasi hääni juuri noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äidin kirjoitus oli todella asiallinen. Vaikea ymmärtää miten joku voisi olla eri mieltä siitä, että
-neuvoja ei pidä antaa pyytämättä
-tuoreiden vanhempien tunteita pitää kunnioittaa
-vanhemmat päättävät lapsestaan ja ydinperheensä asioista. Isovanhemmat eivät ole neuvotteluosapuoli lastensa perheen asioissa.En lue hesarin nettikommentteja koska ne ovat yleensä kamalaa kuraa ja niin näköjään tälläkin kertaa. Isovanhemmilla on toki aikaa siellä kommentoida, mikä selittääkin paljon...
Se on käsittämätöntä, että niin moni vielä luulee, että pyytämättä neuvojen antaminen on ihan ok. Ei ole, se on huonoa käytöstä.
Entä jos vanhemmilla ei ole ymmärrystä ja osaamista hoitaa ja kasvattaa lasta. Eikö silloinkaan saa isovanhemmat tai ulkopuolisen puuttua ja neuvoa vanhempia?
Pelottavaa, kuinka jotkut kuvittelevat vanhempien paremmuuteen ja täydellisyyteen, ihan kuin se synnytys tekisi täydellisen äidit.
Tilastot kertovat karua kieltä tämän päivän lasten ja nuorten pahoinvoinnista, psykiatrisesta hoidon tarpeesta, lisääntyvistä itsemurhaluvuista jne. Ja silti hehkuttaa, kuinka isovanhemmat ja ulkopuoliset eivät saa olla osa lapsen elämää ja vanhemmat päättävät. Entä jos siihen vanhemmilla ei eväitä ole?
Ja koskaan aikaisemmin lasten ja nuorten psykiatriset osastot eivät ole näin täyteen tuupattu, kuin nykyään. Hoitoa joudutaan odottamaan jopa vuoden, vaikka se olisi tässä nyt ja tilanne koko maassa on sama. Tulijoita on monta kertaa enemmän, mitä tulijoita joudutaan vastaanottamasn. Jossakin on kyllä vikaa.
Ja sitäkin ihmettelen, miksi Suomessa isovanhemmat eivät ole osa lastenlapsensa perhettä, kun muualla maailmassa se on itsestään selvää ja siitä jopa ylpeillään, kun vietetään vapaa-aikaa yhdessä. Miksi suomalaiset vanhemmat ja lapset ovat niin erityisiä, että se nähdään kielteisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidin kirjoitus oli todella asiallinen. Vaikea ymmärtää miten joku voisi olla eri mieltä siitä, että
-neuvoja ei pidä antaa pyytämättä
-tuoreiden vanhempien tunteita pitää kunnioittaa
-vanhemmat päättävät lapsestaan ja ydinperheensä asioista. Isovanhemmat eivät ole neuvotteluosapuoli lastensa perheen asioissa.En lue hesarin nettikommentteja koska ne ovat yleensä kamalaa kuraa ja niin näköjään tälläkin kertaa. Isovanhemmilla on toki aikaa siellä kommentoida, mikä selittääkin paljon...
Se on käsittämätöntä, että niin moni vielä luulee, että pyytämättä neuvojen antaminen on ihan ok. Ei ole, se on huonoa käytöstä.
Entä jos vanhemmilla ei ole ymmärrystä ja osaamista hoitaa ja kasvattaa lasta. Eikö silloinkaan saa isovanhemmat tai ulkopuolisen puuttua ja neuvoa vanhempia?
Pelottavaa, kuinka jotkut kuvittelevat vanhempien paremmuuteen ja täydellisyyteen, ihan kuin se synnytys tekisi täydellisen äidit.
Tilastot kertovat karua kieltä tämän päivän lasten ja nuorten pahoinvoinnista, psykiatrisesta hoidon tarpeesta, lisääntyvistä itsemurhaluvuista jne. Ja silti hehkuttaa, kuinka isovanhemmat ja ulkopuoliset eivät saa olla osa lapsen elämää ja vanhemmat päättävät. Entä jos siihen vanhemmilla ei eväitä ole?
Ja koskaan aikaisemmin lasten ja nuorten psykiatriset osastot eivät ole näin täyteen tuupattu, kuin nykyään. Hoitoa joudutaan odottamaan jopa vuoden, vaikka se olisi tässä nyt ja tilanne koko maassa on sama. Tulijoita on monta kertaa enemmän, mitä tulijoita joudutaan vastaanottamasn. Jossakin on kyllä vikaa.
Ja sitäkin ihmettelen, miksi Suomessa isovanhemmat eivät ole osa lastenlapsensa perhettä, kun muualla maailmassa se on itsestään selvää ja siitä jopa ylpeillään, kun vietetään vapaa-aikaa yhdessä. Miksi suomalaiset vanhemmat ja lapset ovat niin erityisiä, että se nähdään kielteisenä.
Kenenkäs hoivissa ne vanhemmat on varttuneet? Mistä eväänsä ja mallinsa saaneet?
Tutkimusten mukaan nykyvanhemmat ovat parempia kuin yksikään vanhempien sukupolvi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidin kirjoitus oli todella asiallinen. Vaikea ymmärtää miten joku voisi olla eri mieltä siitä, että
-neuvoja ei pidä antaa pyytämättä
-tuoreiden vanhempien tunteita pitää kunnioittaa
-vanhemmat päättävät lapsestaan ja ydinperheensä asioista. Isovanhemmat eivät ole neuvotteluosapuoli lastensa perheen asioissa.En lue hesarin nettikommentteja koska ne ovat yleensä kamalaa kuraa ja niin näköjään tälläkin kertaa. Isovanhemmilla on toki aikaa siellä kommentoida, mikä selittääkin paljon...
Se on käsittämätöntä, että niin moni vielä luulee, että pyytämättä neuvojen antaminen on ihan ok. Ei ole, se on huonoa käytöstä.
Entä jos vanhemmilla ei ole ymmärrystä ja osaamista hoitaa ja kasvattaa lasta. Eikö silloinkaan saa isovanhemmat tai ulkopuolisen puuttua ja neuvoa vanhempia?
Pelottavaa, kuinka jotkut kuvittelevat vanhempien paremmuuteen ja täydellisyyteen, ihan kuin se synnytys tekisi täydellisen äidit.
Tilastot kertovat karua kieltä tämän päivän lasten ja nuorten pahoinvoinnista, psykiatrisesta hoidon tarpeesta, lisääntyvistä itsemurhaluvuista jne. Ja silti hehkuttaa, kuinka isovanhemmat ja ulkopuoliset eivät saa olla osa lapsen elämää ja vanhemmat päättävät. Entä jos siihen vanhemmilla ei eväitä ole?
Ja koskaan aikaisemmin lasten ja nuorten psykiatriset osastot eivät ole näin täyteen tuupattu, kuin nykyään. Hoitoa joudutaan odottamaan jopa vuoden, vaikka se olisi tässä nyt ja tilanne koko maassa on sama. Tulijoita on monta kertaa enemmän, mitä tulijoita joudutaan vastaanottamasn. Jossakin on kyllä vikaa.
Ja sitäkin ihmettelen, miksi Suomessa isovanhemmat eivät ole osa lastenlapsensa perhettä, kun muualla maailmassa se on itsestään selvää ja siitä jopa ylpeillään, kun vietetään vapaa-aikaa yhdessä. Miksi suomalaiset vanhemmat ja lapset ovat niin erityisiä, että se nähdään kielteisenä.
Nuori ei elä umpiossa vanhempiensa kanssa, vaan yhteiskunnassa, joka on heitä kohtaan julma ja välinpitämätön.
Koulut ovat kylmiä jättilaitoksia, tukea ja apua ei saa esim kiusaamiseen, koulukuraattorilla kontollaan jopa tuhansua lapsia pitkin kuntaa.
Oli vanhemmat omasta mielestään miten hyviä tahansa, niin kyllä heidän lapsenhoitoa ja kasvatusta pitäisi saada kyseenalaistaa, jos muut näkevät siinä ristiriitaisuksia.
Suurin kärsijä siinä on puolustuskyvytön lapsi.
Ja tulokset jo on kaikkien nähtävillä, kun lapset ja nuorten pahoinvointi ja mielenterv.ongelmat on lisääntyneet.
Ja joka kolmas lapsi on ylipainoinen ja taustalla on usein pahaolo ja tunnetilat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan asiallisia kommenttejahan nuo ovat (tosin toi viittaus uskonsotiin tässä yhteydessä jäi kyllä vähän hämäräksi). Aika paljon minusta tosiaan vaadittu, että vanhemmat täysin määrittelevät isovanhempien roolin, eikähän se kuitenkin kompromissi aikuistne ihmisten kesken ole? Oma appiukko auttoi aina kun pystyi, pystyminen oli kiinni siitä, mikä vaihe ryyppyputkesta miloinkin oli meneillään. Ei siinä meikäläisen päätökset "vaarin roolista perheessä" olisi paljoa auttaneet. Ja mitä tulee neuvoihin: esikoisella oli ihottumaa pitkin naamaa ja jalkoja, neuvolan mielestä oli ihan tavallista "kuivaihoisuutta, rasvaa perusrasvalla ja kortisonilla jos iho on rikki", poika oli 3kk. Sitten käytiin moikkaamassa isomummoa, siis mun mummoa ja hänen ekat sanansa olivat, että "voi miten paha maitorupi hällä on, mahtaa olla ikävän tuntuista?" siltä istumalta varasin yksityisen ihotautilääkärin ja katos ketaletta, ei maito, mutta 4-5 muuta ruoka-aineallergiaa löytyi samantien, jotka minä olin imettämällä hänelle siirtänyt. että kyllä niitä neuvojakin joskus kannattaa kuunnella, oman väsymyksen keskellä ei välttämättä ole itse aina kaikista skarpeimmillaan. Ja ei, en ole isovanhempi, enkä tule olemaan vielä moneen vuoteen, esikoinen on nyt 11v.
Olen samaa mieltä. Neuvoja kannattaa kuunnella. On ihan turhaa ylpeyttä ja itsepäisyyttä jos ei kykene ottamaan vastaan vanhemman sukupolven neuvoja.
Samalla tavalla se vanhempi sukupolvi voisi ottaa huomioon, että osa niistä neuvoista ja entisistä toimintatavoista on tänä päivänä vanhentuneita ja tieteellisen tutkimuksen valossa jopa haitallisia lapselle (vrt. esim yllä oleva hammaskaries esimerkki ja vaikkapa pienen vauvan vatsallaan nukuttaminen). Jos vanhemmat haluavat noudattaa uusinta tietoa, kyllä isovanhemmillakin pitäisi olla valmiudet toimia sen mukaan.
Veikkaan, että 95 % vanhemmasta sukupolvesta ottaakin huomioon.
Kariesasia on ollut tutkittua tietoa jo yli 30 vuotta ja perhepedin sekä nukkuma-asennon vaikutus mm. kätkytkuoleman mahdollisuuteen on vähän tuoreempaa. Näistä ja kaikista muistakin on oiva tilaisuus keskustella. Mutta ei, mieluummin sitä miniä läiskii lakikirjalla anoppia poskelle ja päin vastoin.
Ja siltikin tuo kariesasia tuntuu olevan monelle hankala noudattaa. Kuten myös se, että vanhemmat toivovat, että 1-vuotiaalle ei anneta karkkia tai kakkua jne.
Samaten se että kaikki tunteet ja tuntemukset yritetään hoidella ruoalla. Jos lapsi on kipeä, tuputetaan herkkuja, jos surullinen niin herkkuja, jos väsynyt niin herkkuja, jos iloien niin herkkuja.
Aina liikaa ja aina epäterveellistä.
Taustalla voi vaikuttaa isovanhemman oma elämä. Jos on vaikka elänyt sota-aikaan ja kokenut puutetta, tai muuten vaan oppinut nuukaksi, herkut ovat parasta mitä he voivat mielestään tarjota.
Ai niinkuin nykyään oliis pikkulapsia, joiden isovanhemmat olisi olleet lapsia sota-aikaan? Sodan loppumisesta on 74 vuotta.
Ja kai sitä voi ihminen 74 vuodessa kehittyä? Tai ainakin tajuta että maailma muuttuu 74 vuodessa, jolloin ne omat lapsuudenkokemukset ei päde enää.
Ihan ohiksena, kyllä sota-ajan lapsilla voi hyvin olla pieniä lastenlapsia vielä nykyään. Mun vanhemmat esim. on 76 ja 80. Mun lapset on 5 ja 1.
Ei tuo tavllista ole. Onko miehesi 50?
Siis mitä ihmettä sä höliset? Todellakin on ihan tavallista tuo.
Esim. itse olen 41, ja isäni on 80v. Hän on ollut sotalapsena ruotsissa mm. aikanaan. Omat lapseni ovat jo vähän isompia, mutta ystäväpiirissä saman ikäisillä on paljon vauvoja ja alle kouluikäisiä lapsia. Ja tosiaan niitä sota-ajan lapsia isovanhempina.
ja eihän se pula ja puute heti sodan jälkeen edes poistunut, tietenkään.
Vierailija kirjoitti:
Oli vanhemmat omasta mielestään miten hyviä tahansa, niin kyllä heidän lapsenhoitoa ja kasvatusta pitäisi saada kyseenalaistaa, jos muut näkevät siinä ristiriitaisuksia.
Suurin kärsijä siinä on puolustuskyvytön lapsi.
Ja tulokset jo on kaikkien nähtävillä, kun lapset ja nuorten pahoinvointi ja mielenterv.ongelmat on lisääntyneet.
Ja joka kolmas lapsi on ylipainoinen ja taustalla on usein pahaolo ja tunnetilat.
Ketjussa on jo todettu että nimenomaan sodan kokenut sukupolvi tunnesyöttää lapsia. Ei vanhemnat.
Ja tutkimusten mukaan lapset lihoo isovanhempien hoidossa.😂
Eikä ne isovanhempien neuvot pyyteettömiä ole tai lasta siinä ajatella. Ihan omista tarpeista lähtevät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini on kasvattanut pikkusiskoni täysin avuttomaksi ja epävarmaksi urveloksi.
Inhoan sitä yliauttamista yms. Äiti esim voiteli leivät vielä kolmekymppiselle! Kaikki tehtiin puolesta ja siloiteltiin.
Näin punaista kun tällä tyylillä yritettiin vetää meidän lasten kanssa. Siis koko ajan puolesta tehden ja antaen lapsen ymmärtää ettei hän itse mitenkään osaa eikä voi edes yrittää. Siis sellaista käänteistä lyttäämistä.
Toinen tapa mitä inhosin omi se että lapsille koko ajan vesitettiin meidän vanhempien auktoriteetti. Jos käskin lasten kerätä lelut, mummo riensi keräämään tai sanoi lapsille, ettei tarvitse kerätä. Koko ajan tällaista. Mummo hyvis, äiti pahis.
WTF.
Kuinka paljon oikein oleilette siellä mummolassa, jos nuo leipienvoitelut ja lelujenkeräämiset oikeasti riskeeraa teidän lasten kasvatuksen?
Jo varsin pienetkin lapset oppii, että mummolassa voi olla toisenlaiset tavat kuin kotona. Ja naureskella mummun passaamishalulle isompana. Ja ehkä sitten kun mummoa ei enää ole, tuo " muistatko kun mummu aina halusi tehdä meille voileivät" liikuttaa ja yhdistää sisaruksia ja serkkuja.Eri
No ei mummolassakaan voi olla sellaista tapaa, ettei vanhempia tarvii totella.
Enkä minäkään haluaisi, että lapselleni sanottaisiin ettei pysty johonkin jonka jo osaa tai jota on juuri opettelemassa.Muutoin olen kyllä samaa mieltä, että joustava peruslapsi pystyy ymmärtämään, että eri paikoissa voi olla eri säännöt.
Ahaa - siis mummolassa ei päde tuo aikaisemmin sanottu, että toisen kodissa ollaan kohteliaita eikä mennä sinne ällittelemään. Sen sijaan lapsiperheen kodissa vieraiden tulee olla hyväkäytöksisiä.
Millä tavalla koet epäkohteliaaksi komentaa omia lapsia?
Toki jos isovanhemmat ovat kyläilyjen säännöksi sanoneet, ettei äitiä ja isiä sitten saa totella niin sellaiseen mummolaan ei tietenkään mennä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidin kirjoitus oli todella asiallinen. Vaikea ymmärtää miten joku voisi olla eri mieltä siitä, että
-neuvoja ei pidä antaa pyytämättä
-tuoreiden vanhempien tunteita pitää kunnioittaa
-vanhemmat päättävät lapsestaan ja ydinperheensä asioista. Isovanhemmat eivät ole neuvotteluosapuoli lastensa perheen asioissa.En lue hesarin nettikommentteja koska ne ovat yleensä kamalaa kuraa ja niin näköjään tälläkin kertaa. Isovanhemmilla on toki aikaa siellä kommentoida, mikä selittääkin paljon...
Se on käsittämätöntä, että niin moni vielä luulee, että pyytämättä neuvojen antaminen on ihan ok. Ei ole, se on huonoa käytöstä.
Entä jos vanhemmilla ei ole ymmärrystä ja osaamista hoitaa ja kasvattaa lasta. Eikö silloinkaan saa isovanhemmat tai ulkopuolisen puuttua ja neuvoa vanhempia?
Pelottavaa, kuinka jotkut kuvittelevat vanhempien paremmuuteen ja täydellisyyteen, ihan kuin se synnytys tekisi täydellisen äidit.
Tilastot kertovat karua kieltä tämän päivän lasten ja nuorten pahoinvoinnista, psykiatrisesta hoidon tarpeesta, lisääntyvistä itsemurhaluvuista jne. Ja silti hehkuttaa, kuinka isovanhemmat ja ulkopuoliset eivät saa olla osa lapsen elämää ja vanhemmat päättävät. Entä jos siihen vanhemmilla ei eväitä ole?
Ja koskaan aikaisemmin lasten ja nuorten psykiatriset osastot eivät ole näin täyteen tuupattu, kuin nykyään. Hoitoa joudutaan odottamaan jopa vuoden, vaikka se olisi tässä nyt ja tilanne koko maassa on sama. Tulijoita on monta kertaa enemmän, mitä tulijoita joudutaan vastaanottamasn. Jossakin on kyllä vikaa.
Ja sitäkin ihmettelen, miksi Suomessa isovanhemmat eivät ole osa lastenlapsensa perhettä, kun muualla maailmassa se on itsestään selvää ja siitä jopa ylpeillään, kun vietetään vapaa-aikaa yhdessä. Miksi suomalaiset vanhemmat ja lapset ovat niin erityisiä, että se nähdään kielteisenä.
No ne kaikki isovanhemmat ei VIITSI taikka HALUA olla lastensa perhettä tai edes tekemisissä niiden kanssa. Mulla ja miehellä on itsekkäät välinpitämättömät vanhemmat jotka ei tuon taivaallisen vertaa välitä lapsistaan tai lastenlapsistaan. Eivät välittäneet edes silloin kun omat kapset ovat pieniä. Ja vähäinen välittäminen loppui kuin seinään kun lapsi aikuistui.
Mun vanhemmat soittaa kerta viiteen vuoteen ja siinäpä kaikki ”välittäminen”. Eivät halua nähdä eikä soitella eikö kyläillä. Heistä on ihaninta olla kaksin ja reissata ja golfata.
Minä olisin kyllä halunnut läheistä sukua ja ispvanhemmat lapsille mutta kun asia ei ole yksin minusta kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oli vanhemmat omasta mielestään miten hyviä tahansa, niin kyllä heidän lapsenhoitoa ja kasvatusta pitäisi saada kyseenalaistaa, jos muut näkevät siinä ristiriitaisuksia.
Suurin kärsijä siinä on puolustuskyvytön lapsi.
Ja tulokset jo on kaikkien nähtävillä, kun lapset ja nuorten pahoinvointi ja mielenterv.ongelmat on lisääntyneet.
Ja joka kolmas lapsi on ylipainoinen ja taustalla on usein pahaolo ja tunnetilat.
Suomessa on kattava viranomaisvalvonta. Esim jos kasvussa on häikkää, se huomataan heti.
Ei idovanhempien tarvitse itse itseään superintendenteiksi nimittää.
Esim yläkoululaisten ja lukiolaisten suurin stressin syy on sekavat koulutusuudistukset ja jo alaluokilla alkava kiristyvä kilpailu.
Vierailija kirjoitti:
Oli vanhemmat omasta mielestään miten hyviä tahansa, niin kyllä heidän lapsenhoitoa ja kasvatusta pitäisi saada kyseenalaistaa, jos muut näkevät siinä ristiriitaisuksia.
Suurin kärsijä siinä on puolustuskyvytön lapsi.
Ja tulokset jo on kaikkien nähtävillä, kun lapset ja nuorten pahoinvointi ja mielenterv.ongelmat on lisääntyneet.
Ja joka kolmas lapsi on ylipainoinen ja taustalla on usein pahaolo ja tunnetilat.
No eihän se noin edes ole. Lapset ja nuoret voivat pääasiassa paremmin kuin koskaan aiemmin, mutta pieni joukko nuorista taas voi todella huonosti, ja heille ongelmat on kunnolla kasaantuneet.
Mielenterveysongelmat tuskin on lisääntyneet, vaan niitä ei enää hävetä samalla tavalla kuin ennen, niistä puhutaan, ja niihin uskalletaan hakea hoitoa.
Paino kyllä on lisääntynyt, mutta siihen liittyvät " ongelmat" on täysin yhteiskunnan luomia. Jos lasten perusraitsemuksesta huolehdittaisiin paremmin ja ruokaa ja yhteisiä ruokailuhetkiä ylläpidettäisiin ja arvostettaisiin, tämäkin asia korjaantuisi aika paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut kirjoitusta enkä tätä ketjuakaan kokonaan. Mun mielestä vanhemmat päättävät, millaiset isovanhemmat haluavat omille lapsilleen. Isovanhemmat taas päättävät, millaisia isovanhempia haluavat olla lapsenlapsilleen. Aina nämä eivät osu yksiin ja silloin vanhempien pitää hankkia isovanhempien rooliin sopivat jostain muualta ja isovanhemmat taas voivat halutessaan ryhtyä tuki-isovanhemmiksi jollekin lapselle, jonka vanhemmille taas heidän tapansa olla isovanhempi sopii.
Mahdoton uskoa että joku ottaisi rajattoman sekaantujan riesakseen jos ei tää ole edes sukua...😂
Todennäköisesti ei ottaisikaan. Pointtini olikin, että isovanhempien ei tarvitse ottaa itselleen sellaista roolia, joka ei vastaa heidän käsitystään isovanhemmuudesta. Ja vastaavasti lasten vanhempien ei tarvitse odottaa isovanhemmilta sellaista roolia, mihin nämä eivät sovi. Isovanhemman voi aivan hyvin pitää etäisenäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidin kirjoitus oli todella asiallinen. Vaikea ymmärtää miten joku voisi olla eri mieltä siitä, että
-neuvoja ei pidä antaa pyytämättä
-tuoreiden vanhempien tunteita pitää kunnioittaa
-vanhemmat päättävät lapsestaan ja ydinperheensä asioista. Isovanhemmat eivät ole neuvotteluosapuoli lastensa perheen asioissa.En lue hesarin nettikommentteja koska ne ovat yleensä kamalaa kuraa ja niin näköjään tälläkin kertaa. Isovanhemmilla on toki aikaa siellä kommentoida, mikä selittääkin paljon...
Se on käsittämätöntä, että niin moni vielä luulee, että pyytämättä neuvojen antaminen on ihan ok. Ei ole, se on huonoa käytöstä.
Entä jos vanhemmilla ei ole ymmärrystä ja osaamista hoitaa ja kasvattaa lasta. Eikö silloinkaan saa isovanhemmat tai ulkopuolisen puuttua ja neuvoa vanhempia?
Pelottavaa, kuinka jotkut kuvittelevat vanhempien paremmuuteen ja täydellisyyteen, ihan kuin se synnytys tekisi täydellisen äidit.
Tilastot kertovat karua kieltä tämän päivän lasten ja nuorten pahoinvoinnista, psykiatrisesta hoidon tarpeesta, lisääntyvistä itsemurhaluvuista jne. Ja silti hehkuttaa, kuinka isovanhemmat ja ulkopuoliset eivät saa olla osa lapsen elämää ja vanhemmat päättävät. Entä jos siihen vanhemmilla ei eväitä ole?
Ja koskaan aikaisemmin lasten ja nuorten psykiatriset osastot eivät ole näin täyteen tuupattu, kuin nykyään. Hoitoa joudutaan odottamaan jopa vuoden, vaikka se olisi tässä nyt ja tilanne koko maassa on sama. Tulijoita on monta kertaa enemmän, mitä tulijoita joudutaan vastaanottamasn. Jossakin on kyllä vikaa.
Ja sitäkin ihmettelen, miksi Suomessa isovanhemmat eivät ole osa lastenlapsensa perhettä, kun muualla maailmassa se on itsestään selvää ja siitä jopa ylpeillään, kun vietetään vapaa-aikaa yhdessä. Miksi suomalaiset vanhemmat ja lapset ovat niin erityisiä, että se nähdään kielteisenä.
Niin, mun anoppi piti mua kelvottomana vanhempana, kun lapselle syötettiin perunoiden sijaan vihanneksia. Puuttui asiaan hyvinkin kärkevästi, kävi monta kertaa erikseen pitämässä saarnaa, kuinka suomalaislapset on vuosiTUHANNET syöneet pottua eikä mitään rehuja, mitä lie puutostauteja tulee lapsille. Ja ihan jotain mun erikoisuuden tavoittelua vaan on, kun pottuja ei syötetä alle vuoden ikäiselle.
Eli, puuttuiko mun anoppi todelliseen uhkaan, olinko vaaraksi lapselleni? Lisäksi anopin mukaan mun lapsilla oli aina liian vähän vaatetta, villahaalaria olisi pitänyt kiskoa päälle vaikka ulkona oli +25 jne. Olin myös laiska, kun mieluummin menin lapsen kanssa päikkäreille huonosti nukutun yön jälkeen, kun olisi se aika pitänyt pyykätä ja tiskata. Ei voi kuulemma aikuista ihmistä niin kovasti väsyttää, jos on vartin nukkunut edellisenä yönä 20 pätkässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli vanhemmat omasta mielestään miten hyviä tahansa, niin kyllä heidän lapsenhoitoa ja kasvatusta pitäisi saada kyseenalaistaa, jos muut näkevät siinä ristiriitaisuksia.
Suurin kärsijä siinä on puolustuskyvytön lapsi.
Ja tulokset jo on kaikkien nähtävillä, kun lapset ja nuorten pahoinvointi ja mielenterv.ongelmat on lisääntyneet.
Ja joka kolmas lapsi on ylipainoinen ja taustalla on usein pahaolo ja tunnetilat.Ketjussa on jo todettu että nimenomaan sodan kokenut sukupolvi tunnesyöttää lapsia. Ei vanhemnat.
Ja tutkimusten mukaan lapset lihoo isovanhempien hoidossa.😂
Eikä ne isovanhempien neuvot pyyteettömiä ole tai lasta siinä ajatella. Ihan omista tarpeista lähtevät.
Missä nämä äidit ovat lihoneet? Äitien ylipaino on suuri ongelma, erityisesti 30-40v ikäryhmässä ja eikä ole lainkaan harvinaista, kuinka nämä naiset painavat 80-110kg ja puhutaan jo sairaalloinen lihavuus. Samoin he ovat makeisten suurkuluttajia.
Ja jos lapsi lihoo isovanhemmilla, niin se tarkoittaa käytännössä vierailujen kestävän useamman tunnin ja niitä on usein.
Painoon kun ei tilapäiset herkuttelut millään tavalla vaikuta vierailujen aikana, jos lapsen kotona on säännölliset ateriat.
Vai onko isovanhemmat hoitoautomaatteja ja vastaavat lapsen ravinnontarpeesta?
Joulusta vielä kerron että samassa maassa kun vielä asuttiin ja vielä olivat työelämässä niin eteläähään kahden viikon matkalle pörhälsivät. Kesälomat meni purjehtiessa. Nämä harrastukset ja matkat tietysti ilman häiritseviä lastenlapsia.