poikien huono koulumenestys ja poikien vanhemmat

Kasvatuksella ei ole osaa eikä arpaa, jos tarjolla olevat virikkeet ovat kaikkien saatavailla.

Joskus voi olla kyse ylisukupolvisesta huono-osaisuudesta, vanhempien syrjäytymisestä tai mielenterveysongelmista. Joskus alkoholismistakin. Vanhemmilla ei ole mitään edellytyksiä vaatia lapsiltaan mitään, koska heillä ei ole taitoa / jaksamista  tai terveyttä siihen tarpeeksi. Tai sitten hekin ovat saaneet yhtä huonon mallin lapsuudessaan. Monet vanhemmat taistelevat elämässään niin vaikeiden asioiden kanssa, että lapsen koulumenestyksen seuraamiseen ei ole voimia. Vanhemmatkin monesti tarvitsisivat apua.

Eniten koulumenestykseen vaikuttaa se, millainen luokka pojalla on. Jos muut pojat luokalla/kaveripiirissä on kouluvastaisia, joita ei opiskeli kiinnosta tulee siitä sosiaalinen paine olla samanlainen. 

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä sitä mieltä, että jokin muu syy on poikien menestymättömyyteen kuin poikien vanhemmat. Uskon kaikkien tutkimusten ja kokemusteni summana siihen, että pojille ei vaan sovi sellainen pikkutarkka osaaminen, ahkera pänttääminen ja paikallaan istuminen, mitä koulumaailma edellyttää. Jotta koulussa menestyisi, täytyy olla pikkutarkka ja erittäin huolellinen (esim. kielten ja matematiikan kokeet).Tytöt jaksavat tällaista paremmin. Ehkä poikien testosteroni vaatii enemmän toimintaa.

Tämäkin on kehitettävissä oleva ominaisuus. Omat poikani soittavat klassista musiikkia, sen on katsottu kehittävän monia opinnoissa menestymisen kannalta tärkeitä ominaisuuksia.

tarinoita ghettojengistä

Työelämästä kuuluu jo kummia: Nuoret naiset voittavat nuoret miehet työnhakuprosesseissa ihan kuus nolla. Naisilla on pitkä cv ja heihin voi luottaa. Nuorilla miehillä taas  on aika mennyt pelatessa ja työpaikalla he ovat ihan avuttomia.

Enää ei ns. munalisää heltiä!

Kakkahattutäti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poikien aivotoiminta on selkästi murrosiän vuoksi sekaisin hankalassa 8-9 luokkien vaiheessa, ja tytöillä vaihe on jo aiemmin. Tämä on huono asia jatko-opintoihin pyrkimisen kannalta. Poikien kypsyminen on selvästi hitaampaa kuin tyttöjen. Osalle voisi olla hyvä asia koulunaloituksen myöhentäminen.

Tätä teoriaa tarjotaan aina, mutta unohtuuko ihmisiltä, että vielä 20-30 vuotta sitten asia ei ollut näin. Silloin pojat pärjäsivät ihan hyvin koulussa, heistä tuli lääkäreitä, lakimiehiä, virkamiehiä ym. 

Onko evoluutio vaikuttanut nyt muutamassa vuosikymmenessä yhtäkkiä niin, että poikien aivot kehittyvät hitaammin?

Mä kävin koulua 20-30 vuotta sitten. Yksikään oman yläasteen luokkani pojista ei selviytynyt edes lukiosta. Meistä tytöistä tuli monta maisteria.

Lääkiksessä ja oikiksessa oli tyttöenemmistö jo tuolloin.

Vm. -77.

Kakkahattutäti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poikien aivotoiminta on selkästi murrosiän vuoksi sekaisin hankalassa 8-9 luokkien vaiheessa, ja tytöillä vaihe on jo aiemmin. Tämä on huono asia jatko-opintoihin pyrkimisen kannalta. Poikien kypsyminen on selvästi hitaampaa kuin tyttöjen. Osalle voisi olla hyvä asia koulunaloituksen myöhentäminen.

Tätä teoriaa tarjotaan aina, mutta unohtuuko ihmisiltä, että vielä 20-30 vuotta sitten asia ei ollut näin. Silloin pojat pärjäsivät ihan hyvin koulussa, heistä tuli lääkäreitä, lakimiehiä, virkamiehiä ym. 

Onko evoluutio vaikuttanut nyt muutamassa vuosikymmenessä yhtäkkiä niin, että poikien aivot kehittyvät hitaammin?

Ei kaikista pojista tullut eikä tule nytkään. Ennen peruskoulua ei tarvinnut edes pähkäillä jatko-opintoja, jos perheellä ei ollut rahaa oppikouluun ja pojalla lukupäätä. Tasokurssien aikaan peruskoulussa suppeat kurssit oli miehitetty kirjaimellisesti pojilla. Tie lukioon karsiutui jo siinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun katson miehen lapsia, niin tyttö on kympintyttö, ja poika tyydyttävä. Tyttö laittaa ruokaa ja pannaan siivoamaan pojankin jäljet. Tytöltä odotetaan kymppejä koulussa, pojalta että pääsee läpi. Poika oppi sitomaan kengännauhat 10-vuotiaana, tyttö osasi tämän jo 5-vuotiaana, koska hänen piti itse ne sitoa. Tyttö on sillä tyylillä, että koko ajan äitinsä odottaa tältä jotakin, paljon edellä sekä veljeään, että montaa muuta tyttöä. Meillä keskitytään siihen että poika tekee itse, ihan samalla tavalla kuin tyttökin. Lapset ovat nyt olleet meillä enemmän, ja pojassa on huomattavissa huimaa kehitystä. Enää e

i tarvitse ohjeistusta siihen että kädet pitää pestä ennen kuin tulee ruokapöytään, ja tiskit laitetaan koneeseen kun ruokailu on ohi. Poika myös kuoorii perunat ja imuroi oman huoneensa. Kuvaavaa se, että kun annoin pojalle hänen ollessaan sen 10v imurin käteen, niin hän ei tiennyt miten sillä imuroidaan. 

Että kyllä, älkää viitsikö tehdä pojistanne uusavuttomia, ja muutenkin ulkoa ohjattavia, vaan opettakaa kuten tytötkin, tekemään ihan samat asiat kuin tytöt tekevät, ja miettimään ITSE mitä milloinkin pitäisi tehdä. Ei ihminen pi jos sen ei edes anneta oppia, oli sitten sukupuoli mikä tahansa.

Pliis pliis, älkää ikinä kritisoiko puolisonne lapsia tai puolisonne lasten kummankaan vanhemman kasvatustyyliä. Tuntuu niin pahalta lukea sitä. Se on niin rumaa. Rakastakaa kaikkia perheen lapsia kuin omianne, älkääkä edes hiiskuko siitä, että ne ovat PUOLISON lapsia. Ne ovat nyt myös sinun  lapsiasi, kun olette miehen kanssa yhteen lyöttäytyneet.

t. ydinperheen äiti

Ai pitäisi vain hiljaa katsoa vierestä ja lakaista ongelmat maton alle? Välinpitämättömyys ei ole mielestäni rakkautta. Rakentavassa ja huomaavaisessa kritiikissä ei ole mitään vikaa.

Kyllä imuroimaan oppii aikanaan ihan omaa järkeä käyttämällä, vaikkei vanhempi sitä vaatisikaan. Minä en ole vaatinut lapsilta juurikaan kotitöitä. Olen antanut heidän käyttää energiansa opintoihin, ja se on kannattanut.

Tästäkin ketjusta huomaa ettei monellakaan hyväosaisella ole käsitystäkään huonompiosaisten arjesta. Höpötetään jostain klassisen musiikin soittamisen harrastamisesta, tajuamatta että on perheitä missä ei ole varaa edes leipäpakettiin. Ei sellainen vanhempi edes pysty ajattelemaan tuollaisia asioita, kun kaikki kapasiteetti menee arjen perusvälttämättömyyksistä selviytymiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Kakkahattutäti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poikien aivotoiminta on selkästi murrosiän vuoksi sekaisin hankalassa 8-9 luokkien vaiheessa, ja tytöillä vaihe on jo aiemmin. Tämä on huono asia jatko-opintoihin pyrkimisen kannalta. Poikien kypsyminen on selvästi hitaampaa kuin tyttöjen. Osalle voisi olla hyvä asia koulunaloituksen myöhentäminen.

Tätä teoriaa tarjotaan aina, mutta unohtuuko ihmisiltä, että vielä 20-30 vuotta sitten asia ei ollut näin. Silloin pojat pärjäsivät ihan hyvin koulussa, heistä tuli lääkäreitä, lakimiehiä, virkamiehiä ym. 

Onko evoluutio vaikuttanut nyt muutamassa vuosikymmenessä yhtäkkiä niin, että poikien aivot kehittyvät hitaammin?

Mä kävin koulua 20-30 vuotta sitten. Yksikään oman yläasteen luokkani pojista ei selviytynyt edes lukiosta. Meistä tytöistä tuli monta maisteria.

Lääkiksessä ja oikiksessa oli tyttöenemmistö jo tuolloin.

Vm. -77.

Onko lääkäri ja juristi ainoat sallitut ammatit tässä yhteiskunnassa? Miksi poikien pitäisi opiskellä juuri noihin ammatteihin, jos ne eivät satu kiinnostamaan? Vaikka olisi huippupaperit, voi silti hakeutua opiskelemaan jotain aivan muuta.

Kyllä niillä huono-osaisilla tyttölapsiakin on, ihan niinkuin muillakin. Vai näetkö syyksi vain poikien huonoon koulumenestykseen huono-osaiset vanhemmat?

Onko ap sun pojalla rakastava isä vaikka äitiä ei ole?

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä sitä mieltä, että jokin muu syy on poikien menestymättömyyteen kuin poikien vanhemmat. Uskon kaikkien tutkimusten ja kokemusteni summana siihen, että pojille ei vaan sovi sellainen pikkutarkka osaaminen, ahkera pänttääminen ja paikallaan istuminen, mitä koulumaailma edellyttää. Jotta koulussa menestyisi, täytyy olla pikkutarkka ja erittäin huolellinen (esim. kielten ja matematiikan kokeet).Tytöt jaksavat tällaista paremmin. Ehkä poikien testosteroni vaatii enemmän toimintaa.

karkea yleistys sinulla. Vai että testosteroni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun katson miehen lapsia, niin tyttö on kympintyttö, ja poika tyydyttävä. Tyttö laittaa ruokaa ja pannaan siivoamaan pojankin jäljet. Tytöltä odotetaan kymppejä koulussa, pojalta että pääsee läpi. Poika oppi sitomaan kengännauhat 10-vuotiaana, tyttö osasi tämän jo 5-vuotiaana, koska hänen piti itse ne sitoa. Tyttö on sillä tyylillä, että koko ajan äitinsä odottaa tältä jotakin, paljon edellä sekä veljeään, että montaa muuta tyttöä. Meillä keskitytään siihen että poika tekee itse, ihan samalla tavalla kuin tyttökin. Lapset ovat nyt olleet meillä enemmän, ja pojassa on huomattavissa huimaa kehitystä. Enää ei tarvitse ohjeistusta siihen että kädet pitää pestä ennen kuin tulee ruokapöytään, ja tiskit laitetaan koneeseen kun ruokailu on ohi. Poika myös kuoorii perunat ja imuroi oman huoneensa. Kuvaavaa se, että kun annoin pojalle hänen ollessaan sen 10v imurin käteen, niin hän ei tiennyt miten sillä imuroidaan. 

Että kyllä, älkää viitsikö tehdä pojistanne uusavuttomia, ja muutenkin ulkoa ohjattavia, vaan opettakaa kuten tytötkin, tekemään ihan samat asiat kuin tytöt tekevät, ja miettimään ITSE mitä milloinkin pitäisi tehdä. Ei ihminen pi jos sen ei edes anneta oppia, oli sitten sukupuoli mikä tahansa.

Pliis pliis, älkää ikinä kritisoiko puolisonne lapsia tai puolisonne lasten kummankaan vanhemman kasvatustyyliä. Tuntuu niin pahalta lukea sitä. Se on niin rumaa. Rakastakaa kaikkia perheen lapsia kuin omianne, älkääkä edes hiiskuko siitä, että ne ovat PUOLISON lapsia. Ne ovat nyt myös sinun  lapsiasi, kun olette miehen kanssa yhteen lyöttäytyneet.

t. ydinperheen äiti

Kyllä nämä lapset ovat mieheni ja hänen lastensa äidin yhteisiä lapsia, eivät minun. Minun lapsiani ei kasvatettaisi koskaan ikinä sillä tavalla kun näitä on kasvatettu, en sallisi kenenkään kasvattaa lapsiani niin. Olen iloinen siitä että saan olla näiden lasten elämässä isän vaimona, ja se sopii minulle vallan mainiosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kakkahattutäti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poikien aivotoiminta on selkästi murrosiän vuoksi sekaisin hankalassa 8-9 luokkien vaiheessa, ja tytöillä vaihe on jo aiemmin. Tämä on huono asia jatko-opintoihin pyrkimisen kannalta. Poikien kypsyminen on selvästi hitaampaa kuin tyttöjen. Osalle voisi olla hyvä asia koulunaloituksen myöhentäminen.

Tätä teoriaa tarjotaan aina, mutta unohtuuko ihmisiltä, että vielä 20-30 vuotta sitten asia ei ollut näin. Silloin pojat pärjäsivät ihan hyvin koulussa, heistä tuli lääkäreitä, lakimiehiä, virkamiehiä ym. 

Onko evoluutio vaikuttanut nyt muutamassa vuosikymmenessä yhtäkkiä niin, että poikien aivot kehittyvät hitaammin?

Mä kävin koulua 20-30 vuotta sitten. Yksikään oman yläasteen luokkani pojista ei selviytynyt edes lukiosta. Meistä tytöistä tuli monta maisteria.

Lääkiksessä ja oikiksessa oli tyttöenemmistö jo tuolloin.

Vm. -77.

Onko lääkäri ja juristi ainoat sallitut ammatit tässä yhteiskunnassa? Miksi poikien pitäisi opiskellä juuri noihin ammatteihin, jos ne eivät satu kiinnostamaan? Vaikka olisi huippupaperit, voi silti hakeutua opiskelemaan jotain aivan muuta.

No mutta pointti oli se, että ennen vanhaan (sanotaan nyt vaikka 1950-1980) pojat selvisivät huomattavasti enemmän pikkutarkkuutta ja paikallaan istumista vaativasta koulusta ja selviytyivät jatko-opintohin, kuka nyt minnekin, ja valmistuivat, ja pärjäsivät kaiketi myös työelämässä. Siksi tämä idea, että pojat eivät pärjää koulussa koska heidän aivotoimintansa on kouluiässä sekaisin ja/tai pojat eivät kestä paikallaan istumista ja pänttäämistä, ei oikein voi pitää paikkaansa.

Vierailija kirjoitti:

Tästäkin ketjusta huomaa ettei monellakaan hyväosaisella ole käsitystäkään huonompiosaisten arjesta. Höpötetään jostain klassisen musiikin soittamisen harrastamisesta, tajuamatta että on perheitä missä ei ole varaa edes leipäpakettiin. Ei sellainen vanhempi edes pysty ajattelemaan tuollaisia asioita, kun kaikki kapasiteetti menee arjen perusvälttämättömyyksistä selviytymiseen. 

Ite oon aika köyhästä perheestä, meillä ei käyty missään maksullisissa harrastuksissa. Ei soittotunteja, ei jääkiekkoa, ei mitään. Mutta kävimme koko perheen voimin kirjastossa, leikimme pieninä ulkona luokkatoverien ja muiden kavereiden kanssa, kävimme hiihtolenkeillä ja retkeilimme lähimetsissä jne. Tämä oli 80- ja 90-lukua.

Mulla peruskoulun päättötodistuksen KA oli 9,5 ja veljelläni vielä hieman parempi. Vanhempamme arvostivat koulutusta ja me lapsetkin olimme sen verran kilttejä ja tiedonhaluisia, että halusimme oppia. Asenteella on oikeasti paljon väliä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun katson miehen lapsia, niin tyttö on kympintyttö, ja poika tyydyttävä. Tyttö laittaa ruokaa ja pannaan siivoamaan pojankin jäljet. Tytöltä odotetaan kymppejä koulussa, pojalta että pääsee läpi. Poika oppi sitomaan kengännauhat 10-vuotiaana, tyttö osasi tämän jo 5-vuotiaana, koska hänen piti itse ne sitoa. Tyttö on sillä tyylillä, että koko ajan äitinsä odottaa tältä jotakin, paljon edellä sekä veljeään, että montaa muuta tyttöä. Meillä keskitytään siihen että poika tekee itse, ihan samalla tavalla kuin tyttökin. Lapset ovat nyt olleet meillä enemmän, ja pojassa on huomattavissa huimaa kehitystä. Enää e

i tarvitse ohjeistusta siihen että kädet pitää pestä ennen kuin tulee ruokapöytään, ja tiskit laitetaan koneeseen kun ruokailu on ohi. Poika myös kuoorii perunat ja imuroi oman huoneensa. Kuvaavaa se, että kun annoin pojalle hänen ollessaan sen 10v imurin käteen, niin hän ei tiennyt miten sillä imuroidaan. 

Että kyllä, älkää viitsikö tehdä pojistanne uusavuttomia, ja muutenkin ulkoa ohjattavia, vaan opettakaa kuten tytötkin, tekemään ihan samat asiat kuin tytöt tekevät, ja miettimään ITSE mitä milloinkin pitäisi tehdä. Ei ihminen pi jos sen ei edes anneta oppia, oli sitten sukupuoli mikä tahansa.

Pliis pliis, älkää ikinä kritisoiko puolisonne lapsia tai puolisonne lasten kummankaan vanhemman kasvatustyyliä. Tuntuu niin pahalta lukea sitä. Se on niin rumaa. Rakastakaa kaikkia perheen lapsia kuin omianne, älkääkä edes hiiskuko siitä, että ne ovat PUOLISON lapsia. Ne ovat nyt myös sinun  lapsiasi, kun olette miehen kanssa yhteen lyöttäytyneet.

t. ydinperheen äiti

Ai pitäisi vain hiljaa katsoa vierestä ja lakaista ongelmat maton alle? Välinpitämättömyys ei ole mielestäni rakkautta. Rakentavassa ja huomaavaisessa kritiikissä ei ole mitään vikaa.

Kyllä imuroimaan oppii aikanaan ihan omaa järkeä käyttämällä, vaikkei vanhempi sitä vaatisikaan. Minä en ole vaatinut lapsilta juurikaan kotitöitä. Olen antanut heidän käyttää energiansa opintoihin, ja se on kannattanut.

Niinniin, että pojat oppivat imuroimaan itsekseen sitten joskus, ja nyt keskitytään opintoihin, ja silti tytöt pesee 6-0 pojat sekä koulussa ETTÄ imuroinnissa. Teilläkin siis tytöt tekee kaiken ja pojat laiskottelee pelikoneella, ja tekemään opitaan "sitten joskus". 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä niillä huono-osaisilla tyttölapsiakin on, ihan niinkuin muillakin. Vai näetkö syyksi vain poikien huonoon koulumenestykseen huono-osaiset vanhemmat?

Pojat saattavat kärsiä vanhempien huono-osaisuudesta enemmän, sillä he eivät välttämättä kohtaa sellaista ryhmäpainetta kaverien piiristä, että pitäisi pärjätä koulussa. Tyttöjen keskuudessa tuollaista on enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun katson miehen lapsia, niin tyttö on kympintyttö, ja poika tyydyttävä. Tyttö laittaa ruokaa ja pannaan siivoamaan pojankin jäljet. Tytöltä odotetaan kymppejä koulussa, pojalta että pääsee läpi. Poika oppi sitomaan kengännauhat 10-vuotiaana, tyttö osasi tämän jo 5-vuotiaana, koska hänen piti itse ne sitoa. Tyttö on sillä tyylillä, että koko ajan äitinsä odottaa tältä jotakin, paljon edellä sekä veljeään, että montaa muuta tyttöä. Meillä keskitytään siihen että poika tekee itse, ihan samalla tavalla kuin tyttökin. Lapset ovat nyt olleet meillä enemmän, ja pojassa on huomattavissa huimaa kehitystä. Enää ei tarvitse ohjeistusta siihen että kädet pitää pestä ennen kuin tulee ruokapöytään, ja tiskit laitetaan koneeseen kun ruokailu on ohi. Poika myös kuoorii perunat ja imuroi oman huoneensa. Kuvaavaa se, että kun annoin pojalle hänen ollessaan sen 10v imurin käteen, niin hän ei tiennyt miten sillä imuroidaan. 

Että kyllä, älkää viitsikö tehdä pojistanne uusavuttomia, ja muutenkin ulkoa ohjattavia, vaan opettakaa kuten tytötkin, tekemään ihan samat asiat kuin tytöt tekevät, ja miettimään ITSE mitä milloinkin pitäisi tehdä. Ei ihminen pi jos sen ei edes anneta oppia, oli sitten sukupuoli mikä tahansa.

Pliis pliis, älkää ikinä kritisoiko puolisonne lapsia tai puolisonne lasten kummankaan vanhemman kasvatustyyliä. Tuntuu niin pahalta lukea sitä. Se on niin rumaa. Rakastakaa kaikkia perheen lapsia kuin omianne, älkääkä edes hiiskuko siitä, että ne ovat PUOLISON lapsia. Ne ovat nyt myös sinun  lapsiasi, kun olette miehen kanssa yhteen lyöttäytyneet.

t. ydinperheen äiti

Kyllä nämä lapset ovat mieheni ja hänen lastensa äidin yhteisiä lapsia, eivät minun. Minun lapsiani ei kasvatettaisi koskaan ikinä sillä tavalla kun näitä on kasvatettu, en sallisi kenenkään kasvattaa lapsiani niin. Olen iloinen siitä että saan olla näiden lasten elämässä isän vaimona, ja se sopii minulle vallan mainiosti.

Minusta kritiikkisi on rumaa. Lasten äiti kasvattaa lapsia omien periaatteidensa mukaan, ja minusta sinun olisi syytä kunnioittaa hänen periaatteitaan, eikä tehdä tästä asiasta ongelmaa. Rakasta miehesi exää. Arvosta häntä. Hän ansaitsee sen. Älä puhu hänestä pahaa.