Lue keskustelun säännöt.
Uskonnonopetuksen nimi hämää!
24.09.2019 |
Katsomuksellinen opetus kiellettiin 2003. Moni aikuinen elää kuitenkin yhä omassa lapsuudessaan, jossa paatoksellinen kristinuskon opetus oli tavallista ja asioiden oletetaan olevan edelleen näin.
He ovat väärässä. Koulu ei ole jämähtänyt hamaan menneisyyteen.
Eri uskontoja ja uskonnottomuutta käsitellään tietopohjaisesti ja keskeisessä asemassa on etiikka, omat arvot, eri näkökulmat ja oppilasten välinen keskustelu. Nykyisen uskonnonopetus ja opetuksen sisältö ei eroa mitenkää elämänkatsomuksesta muuten kuin oppiaineen nimenä.
Mutta mihin tarvitan kahta erillistä oppiainetta, joilla on tismalleen sama identtinen sisältö? Siksi tarvitaan aivan uusi yhteinen oppiaine, jonka nimi ei ole harhaanjohtava eikä ole negatiivisesti varauunut.
Kommentit (33)
Assburger kirjoitti:
Nuorin tyttäreni(s. 2006) 8- vuotiaana alkoi kritisoimaan uskonnonppetusta.
Ihmetteli, että totena opetetaan tällaista satua.
Vanhempainvartissa otin puheeksi, että tytär kokee uskonnonopetuksen tunnustukselliseksi.
Opettaja vastasi, että tottakai se on tunnustuksellista, lapsen omaa uskontoa pitää lain mukaan opettaa tunnustuksellisesti!
12- vuotiaana tyttö ilmoitti, ettei enää halua osallistua uskonnon opetukseen.
Kävimme yhdessä eroamassa kirkosta ja lapsi pääsi ET:n opetukseen.
Se on ollut mieluisa aine.
Kantelitko opettajasta? Hän teki virkavirheen ja valehteli jopa jos väitti että uskontoa pitää opettaa tunnustuksellisesti.
Sinänsä minusta oman uskonnon ioetus on ok, sehän on yleissivistystä tuntea ev.lut. kirkon tausta, sen merkitys, ymmärtää sen herätysliikkeet (mitä on lestadiolaisuus jne), riitit, kirkkopyhät ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies on ateisti eikä kuulu kirkkoon, opettaa ev. lut. uskontoa sekä et:tä.
Uskonto on jäänne kivikaudelta kun ihmiset oli vielä apinoita. Jos uskontoa halutaan opettaa niin se tulee tapahtua eri uskontokuntien omissa pyhäkouluissa. Kunnallisessa koulussa ei tarvite veronmaksajien rahoilla puhua uskonoista mitään. Kukaan ei oikeasti tavitse sitä tietoa mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Nuorin tyttäreni(s. 2006) 8- vuotiaana alkoi kritisoimaan uskonnonppetusta.
Ihmetteli, että totena opetetaan tällaista satua.
Vanhempainvartissa otin puheeksi, että tytär kokee uskonnonopetuksen tunnustukselliseksi.
Opettaja vastasi, että tottakai se on tunnustuksellista, lapsen omaa uskontoa pitää lain mukaan opettaa tunnustuksellisesti!
12- vuotiaana tyttö ilmoitti, ettei enää halua osallistua uskonnon opetukseen.
Kävimme yhdessä eroamassa kirkosta ja lapsi pääsi ET:n opetukseen.
Se on ollut mieluisa aine.Kantelitko opettajasta? Hän teki virkavirheen ja valehteli jopa jos väitti että uskontoa pitää opettaa tunnustuksellisesti.
Sinänsä minusta oman uskonnon ioetus on ok, sehän on yleissivistystä tuntea ev.lut. kirkon tausta, sen merkitys, ymmärtää sen herätysliikkeet (mitä on lestadiolaisuus jne), riitit, kirkkopyhät ym.
En. Oli sen verran paljon asioita elämässä, että tällaiseen ei ollut virtaa.
Kehotin tytärtä ottamaan uskonnonopetuksen nimenomaan yleissivistyksen kannalta.
Vanhemman sisaruksen konfirmaation aikoihin tyttären päätös kirkosta eroamisesta kiteytyi.
Joo, uskonnonopettajan ei tosiaan tarvitse nykyisin kuulua edes kirkkoon ja monen opiskelutausta on uskontotiede pääaineena, ei teologia.
Se on ihan puppua kuitenkin jos joku väittää ettei uskonto näy lainkaan elämässä. Meidän kalenterissa ja vapaapäivissäkin se näkyy ja varmaankin on joskus tullut käytyä kirkollisissa hautajaisissa tai häissä, kenties osallistuttu jopa rippijuhliin tai ristiäisiin. Uskonnonopetus on nykyisin pitkälti yhteiskuntaoppia ja etiikkaa, ei mitään raamatun lukua vaikka toki yleissivistysmielessä ne tunnetuimmat tarinat käydään läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on ateisti eikä kuulu kirkkoon, opettaa ev. lut. uskontoa sekä et:tä.
Puppua. Päästäkseen uskonnonpettajaksi tarvitsee varmaankin olla jonkin kiihkomielisen uuskarismaattisen herätysliikkeen pastori. Ainakin kun mitä uutissta voi päätellä ja lukea. On hyväksiäyttöä, virkarikkeitä, suu vaahdossa saarnaamista, räyhäämistä oppilaille ja uskonon tuputtamista. Ei siis ole mikään ihme että ihmiset halua lapsensa pois evlut-opetuksesta.
Kyllä se on selkeästi yleissivistävään suuntaan mennyt, kannattaa tutustua nykyoppikirjoihin.
Ei enää rukoilla Isä meidän, saati lauleta virsiä tms. vaan käsitellään uskontoa yhteiskunnallisena ilmiönä, paljon pohdiskellaan myös eettisiä kysymyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on ateisti eikä kuulu kirkkoon, opettaa ev. lut. uskontoa sekä et:tä.
Puppua. Päästäkseen uskonnonpettajaksi tarvitsee varmaankin olla jonkin kiihkomielisen uuskarismaattisen herätysliikkeen pastori. Ainakin kun mitä uutissta voi päätellä ja lukea. On hyväksiäyttöä, virkarikkeitä, suu vaahdossa saarnaamista, räyhäämistä oppilaille ja uskonon tuputtamista. Ei siis ole mikään ihme että ihmiset halua lapsensa pois evlut-opetuksesta.
Höpöhöpö vai onko kokemuksesi jostain lessupitäjästä? Ateistiopettajia on paljon nykyään, monella se on vain yksi opetusaine muiden joukossa.
Vierailija kirjoitti:
Joo, uskonnonopettajan ei tosiaan tarvitse nykyisin kuulua edes kirkkoon ja monen opiskelutausta on uskontotiede pääaineena, ei teologia.
Se on ihan puppua kuitenkin jos joku väittää ettei uskonto näy lainkaan elämässä. Meidän kalenterissa ja vapaapäivissäkin se näkyy ja varmaankin on joskus tullut käytyä kirkollisissa hautajaisissa tai häissä, kenties osallistuttu jopa rippijuhliin tai ristiäisiin. Uskonnonopetus on nykyisin pitkälti yhteiskuntaoppia ja etiikkaa, ei mitään raamatun lukua vaikka toki yleissivistysmielessä ne tunnetuimmat tarinat käydään läpi.
Tuotahan aiemmin sanoin, että opettajan vakamus vaikuttaa opetuksen sisältöön.
Uskonnon näkyminen elämässä:
Keskiverto tapaluterilaisessa perheessä ei mietitä asioita uskonnon valossa, mm. onko jokin asia Jumalan tahdon mukainen, ei lueta ruokarukouksia, pyydetä pappia siunaamaan uutta kotia tai vaikka viljankylvöjä, usein ei lueta iltarukoustakaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli koulussa hirveä uskonnonoettaja. Tunti alettiin laulamalla virsiä, tämän jälkeen opettaja luki melle lukukappalen Raamtusta ja tunnin lopuksi piti kiittää Jumalaa ja rukoilla Isä meidän rukous. Jos tunilla ei osallistunut ja totellut opettajaa niin karttakeppi heilui sormille tai takamukselle niin että paikat oli kipeitä vielä koko loppuviikon. Pahimmassa tapauksessa laitettiin nurkkaan ja sai koulun jälkeen tunnin jälki-istuntoa. Se jätti pysyvät muistot ja ikävät arvet enkä halua että kukanmu joutuu lapsena kokemaan mitään saanlaista.
Minusta on häpeällistä, että lapset jaotellaan koulussa vanhempiensa uskonnon mukaan. Uskonto on yksityisasia, jonka "opettaminen" yhteisillä verorahoilla ei kuulu koululaitokselle lainkaan.
Uskonnolliset yhteisöt järjestäköön itse uskonsa "opettamisen" omalla kustannuksellaan. Ja silloinkin täysikasvuisille ihmisille. Arvostelukyvyttömille lapsille uskonnon tuputtaminen on henkistä väkivaltaa ja ihmisoikeuksien vastaista.
Yhteiskunnan tehtävä ei ole kasvattaa ketään uskonnollisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta on häpeällistä, että lapset jaotellaan koulussa vanhempiensa uskonnon mukaan. Uskonto on yksityisasia, jonka "opettaminen" yhteisillä verorahoilla ei kuulu koululaitokselle lainkaan.
Uskonnolliset yhteisöt järjestäköön itse uskonsa "opettamisen" omalla kustannuksellaan. Ja silloinkin täysikasvuisille ihmisille. Arvostelukyvyttömille lapsille uskonnon tuputtaminen on henkistä väkivaltaa ja ihmisoikeuksien vastaista.
Yhteiskunnan tehtävä ei ole kasvattaa ketään uskonnollisesti.
Vähän molempi pahempi. Jos uskonnonopetus olisi täysin yksityisellä puolella, niin kävisi kuten Ranskassa eli opettajat tulevat jostain kiihkomielisestä fundamentalistimaasta ja opetus luisuisi aina vaan hullummaksi.
Valtion järjestämänä ainakin toivon, että mistään pystymetsästä ei revitä opettajia omaa kiihkoaan levittämään.
Oma ala-asteen uskontokokemukseni...
Puhutaan hyvästä ja rakastavasta Taivaan Isästä.
Sitten kerrotaan, kuinka tottelemattomille käy huonosti.
Lootin vaimo vilkaisi taakseem ja muuttui suolapatsaaksi.
Vedenpaisumuksessa hukutettiin koko ihmiskunta Nooan perhettä lukuunottamatta.
Aabraham oli hyvä mies, kun poikansakin oli valmis uhraamaan kun Jumala käski.
Viime hetkellä Jumala käski Aabrahamia laskemaan veitsensä.
Olin kasvanut uskontoon välinpitämättömästi suhtautuvassa perheessä, alaluokkien muinaisjäänteenomainen uskonnonopetus oli shokki, minusta tuli vuosiksi pelokas rukoilija.