Psykiatrin kommentti, kun sanoin, etten halua aloittaa masennuslääkkeitä sivuvaikutusten takia

Vierailija kirjoitti:

:D No shit, Sherlock, siksi juuri en niitä haluakaan... Mitä ihmettä se ajatteli???

Mua ärsyttää tuo ”No shit, Sherlock”. Lopettakaa sen käyttö.

Vierailija kirjoitti:

Annostus ihmiset annostus. Uskokaa jo.

5mg/pv

10mg/pv

20mg/pv

25mg/pv

Ei "masennuslääkkeet" ole hanurista, vaan lääkeen pitää sopia yksilölle ja annostus pitää säätää kohilleen. Jostain pitää aloittaa. 

Ne sivuvaikutukset (outo olo + päänsärkyä) kesti mulla tasan 2vko, sen jälkeen pelkkää ylämäkeä. 

Alapeukuista päätellen palstalla ei saa kukaan hyötyä masennulääkkeistä? 

Ja eikun yhteisenä rintamana vetämään lääkkeet vessasta alas ja yläpeukuttakaa toisianne!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaipa sellainen nukkuukin mielellään, jos niin v..ttaa

Mut jos on se pienen lapsen yh..

Niinpä, olisin nukkunu vaikka, mutta ei lasta voi jättää hoitamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoiko lääkäri pysyvistä haitoista mitään? Ei taatusti sanonut. Itsellä pysyvä seksuaalihaitta erilaisten psykiatristen lääkkeiden käytön takia. Neljäs vuosi menossa, asiassa ei merkittäviä muutoksia. Tiedän monia kaltaisiani. Kyseessä on kastraatio.

Ikävää jos näin on.

Mutta kerrotko vielä mitä kaikkia lääkkeitä sulla on ja mikä on annostus?

Muussa tapauksessa kommentillasi ei ole absoluuttisesti mitään informaatioarvoa kenellekään.

Sain seksuaalisuuteni ja kyvyn nauttia takaisin kun masennuslääkitys nosti minut takaisin elävien kirjoihin.

Minun lääkitys ja annostus, edelleen:

Citalopram 10mg/pv.

nainen42v.

Mulla toimi toi kymmenen vuotta hyvin. Sit pidin muutaman vuoden taukoa ja kun alotin uudestaan, oli tosi vaikea saada orgasmia (pari tuntia aina). Olin sillon 40v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykiatrin pitäisi kokeilla mielialalääkkeitä itse, niin saisi kokea sivuvaikutusten riemun. Ja lopetusoireet ne vasta ihania onkin... 

Mun lääkkeillä ei tullu lopetusoireita ollenkaan.

Hyvä niin. Itselleni tuli venlafaksiinin vähentämisestä kauheat oireet.

Lääkkeitä on niin monenlaisia, toisista tulee sivuoireita, toisista ei, toisille tulee, toisille ei. Ei sitä tiedä kuin kokeilemalla, mutta jos on huono olla niin en ymmärrä, miksi ei voi kokeilla syystä, että SAATTAA tulla jotain oireita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoiko lääkäri pysyvistä haitoista mitään? Ei taatusti sanonut. Itsellä pysyvä seksuaalihaitta erilaisten psykiatristen lääkkeiden käytön takia. Neljäs vuosi menossa, asiassa ei merkittäviä muutoksia. Tiedän monia kaltaisiani. Kyseessä on kastraatio.

Ikävää jos näin on.

Mutta kerrotko vielä mitä kaikkia lääkkeitä sulla on ja mikä on annostus?

Muussa tapauksessa kommentillasi ei ole absoluuttisesti mitään informaatioarvoa kenellekään.

Sain seksuaalisuuteni ja kyvyn nauttia takaisin kun masennuslääkitys nosti minut takaisin elävien kirjoihin.

Minun lääkitys ja annostus, edelleen:

Citalopram 10mg/pv.

nainen42v.

Mulla toimi toi kymmenen vuotta hyvin. Sit pidin muutaman vuoden taukoa ja kun alotin uudestaan, oli tosi vaikea saada orgasmia (pari tuntia aina). Olin sillon 40v.

Eli Citalopram? Mutta mikä sun annostus oli ekalla ja tokalla kerralla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykiatrin pitäisi kokeilla mielialalääkkeitä itse, niin saisi kokea sivuvaikutusten riemun. Ja lopetusoireet ne vasta ihania onkin... 

Mun lääkkeillä ei tullu lopetusoireita ollenkaan.

Hyvä niin. Itselleni tuli venlafaksiinin vähentämisestä kauheat oireet.

Mä kokeilin sitä, mutta lopetin parin päivän päästä. Oli vähän liian tehokas, lakkasin välittämästä mistään. Sitkeästi edelleen yritän lähemmäs normaalia olotilaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoiko lääkäri pysyvistä haitoista mitään? Ei taatusti sanonut. Itsellä pysyvä seksuaalihaitta erilaisten psykiatristen lääkkeiden käytön takia. Neljäs vuosi menossa, asiassa ei merkittäviä muutoksia. Tiedän monia kaltaisiani. Kyseessä on kastraatio.

Mitä väliä jollain seksinhalun häviämisellä?

Idioottimainen kommentti. Seksuaalisuus on valtava osa ihmisen identiteettiä, ei sen merkitystä ymmärrä kunnolla ennen kuin sen menettää. En tule kykenemään koskaan olemaan enää parisuhteessa, ja kokemaan läheisyyttä kumppanin kanssa intiimitasolla. Suuri osa nautinnosta on viety pois. Lääkkeinä oli Cymbalta, Voxra, Risperdal, Zeldox, Abilify, Peratsin, Concerta, Ketipinor. T: sama vastaaja

Vierailija kirjoitti:

Lääkkeitä on niin monenlaisia, toisista tulee sivuoireita, toisista ei, toisille tulee, toisille ei. Ei sitä tiedä kuin kokeilemalla, mutta jos on huono olla niin en ymmärrä, miksi ei voi kokeilla syystä, että SAATTAA tulla jotain oireita.

Tämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoiko lääkäri pysyvistä haitoista mitään? Ei taatusti sanonut. Itsellä pysyvä seksuaalihaitta erilaisten psykiatristen lääkkeiden käytön takia. Neljäs vuosi menossa, asiassa ei merkittäviä muutoksia. Tiedän monia kaltaisiani. Kyseessä on kastraatio.

Mitä väliä jollain seksinhalun häviämisellä?

Idioottimainen kommentti. Seksuaalisuus on valtava osa ihmisen identiteettiä, ei sen merkitystä ymmärrä kunnolla ennen kuin sen menettää. En tule kykenemään koskaan olemaan enää parisuhteessa, ja kokemaan läheisyyttä kumppanin kanssa intiimitasolla. Suuri osa nautinnosta on viety pois. Lääkkeinä oli Cymbalta, Voxra, Risperdal, Zeldox, Abilify, Peratsin, Concerta, Ketipinor. T: sama vastaaja

Oliko tilanne seksuaalisuuden osalta kuitenkin täysin normaali ennen näitä lääkkeitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoiko lääkäri pysyvistä haitoista mitään? Ei taatusti sanonut. Itsellä pysyvä seksuaalihaitta erilaisten psykiatristen lääkkeiden käytön takia. Neljäs vuosi menossa, asiassa ei merkittäviä muutoksia. Tiedän monia kaltaisiani. Kyseessä on kastraatio.

Ikävää jos näin on.

Mutta kerrotko vielä mitä kaikkia lääkkeitä sulla on ja mikä on annostus?

Muussa tapauksessa kommentillasi ei ole absoluuttisesti mitään informaatioarvoa kenellekään.

Sain seksuaalisuuteni ja kyvyn nauttia takaisin kun masennuslääkitys nosti minut takaisin elävien kirjoihin.

Minun lääkitys ja annostus, edelleen:

Citalopram 10mg/pv.

nainen42v.

Mulla toimi toi kymmenen vuotta hyvin. Sit pidin muutaman vuoden taukoa ja kun alotin uudestaan, oli tosi vaikea saada orgasmia (pari tuntia aina). Olin sillon 40v.

Eli Citalopram? Mutta mikä sun annostus oli ekalla ja tokalla kerralla?

Molempina ton 10. Eli joku minussa muuttui, niin että reagoin eri tavalla.  Silläpä se onkin aika arpomista mikä lääke ja kuinka paljon auttaa. Mulla on kaksisuuntainen, mutta masennuslääkkeet ei aiheuta maniaa, kun taas monella ne aiheuttaa heti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykiatrin pitäisi kokeilla mielialalääkkeitä itse, niin saisi kokea sivuvaikutusten riemun. Ja lopetusoireet ne vasta ihania onkin... 

Mun lääkkeillä ei tullu lopetusoireita ollenkaan.

Hyvä niin. Itselleni tuli venlafaksiinin vähentämisestä kauheat oireet.

Terveydenhuoltohenkilöstö tietää, että useimmille tulee Venlasta todella pahat ja jopa kuukausia kestävät karmeat viekkarit, vaikka kuinka hitaasti ajaisi lääkityksen alas. Sähköiskuja päässä, kauhukohtauksia öisin, vapinaa, hikoilua ja vaikka mitä.

Tuttu juttu.

Nuo lääkkeet ovat saa...nasta.

Useimmat psyykenlääkkeitä syövät ystäväni ovat lihoneet ihan järkyttävästi. Eräskin liikkuu paljon ja syö erittäin terveellisesti (olen ollut hänen kanssaan 24/7 lomalla kuukauden) , mutta ei laihdu. Ylipainoa on jo niin paljon, että se on pahempi terveysriski kuin mikään muu.

Itse sain avun kognitiivisesta psykoterapiasta. Se tosin edellytti itseltäni täydellistä avoimuutta ja rehellisyyttä ja tietysti terapeutin kanssa yhteensopivaa kemiaa.

Mä kokeilin useita, useita lääkkeitä. Mahdollisia vaikutuksia oli kaksi. Joko:

1. Ei tapahdu mitään

TAI

2. Saan kutiavia näppylöitä, jotka pahimmillaan muodostavat leviävän ihottuman.

Ei enää koskaan. Onneksi pääsin yksityiseen psykoterapiaan, joka minulle tuntuu olevan hyödyllisempää kuin mikään muu. Julkisella puolella minulla taisi olla huonoa tuuria tai jotain, palloteltiin kuukauden välin sijaiselta uudelle sijaiselle ja en kokenut ketään oikein hyödylliseksi, joten siellä keskusteluterapia ei toiminut. Nyt tuntuu toimivan, olo on parantunut.

Pysyviä kognitiivisia haittoja. Voi olla, riippuu henkilöstä, lääkkeestä ja annostuksesta. Toisaalta masennus itsessään aiheuttaa kognitiivisia haittoja, jopa pysyvää toimintakyvyttömyyttä ja suuria ajattelun vaikeuksia.

Masennus pilasi suuren osan aikuista elämääni. En kyennyt 6 vuotta opiskelemaani ammattiin ja putosin koko alan ulkopuolelle. Hain sitten apua, mulla oli lääkitys, paranin, nykyään mulla on oma yritys joka tuottaa voittoa, ei paljon mutta elätän itseni.

Ilman masennusläkitystä en ikinä olisi saanut tätä vilkasta kognitiivista toimintaa ja vireyttä jonka seurauksena perustin yrityksen. (Jos joku olisi masennusvuosinani kertonut että mulla on jonain päivänä oma yritys olisin nauranut sen ulos ja vetänyt peiton takaisin korville).

Vierailija kirjoitti:

Psykiatrin pitäisi kokeilla mielialalääkkeitä itse, niin saisi kokea sivuvaikutusten riemun. Ja lopetusoireet ne vasta ihania onkin... 

Varmasti on kokeillut. Eikä ne auta. Akateemisista lääkärit tekevät eniten itsemurhia, vaikka on kaikki tieto ja pillerit käytössä.

Vierailija kirjoitti:

Mä kokeilin useita, useita lääkkeitä. Mahdollisia vaikutuksia oli kaksi. Joko:

1. Ei tapahdu mitään

TAI

2. Saan kutiavia näppylöitä, jotka pahimmillaan muodostavat leviävän ihottuman.

Ei enää koskaan. Onneksi pääsin yksityiseen psykoterapiaan, joka minulle tuntuu olevan hyödyllisempää kuin mikään muu. Julkisella puolella minulla taisi olla huonoa tuuria tai jotain, palloteltiin kuukauden välin sijaiselta uudelle sijaiselle ja en kokenut ketään oikein hyödylliseksi, joten siellä keskusteluterapia ei toiminut. Nyt tuntuu toimivan, olo on parantunut.

Korjaan, muutaman kuukauden välein (joku 4-5 kk kävin yleensä saman henkilön luona kerran kuukaudessa ennen kuin vaihtui). Ja täysin hyödytöntä.

Söin 6 kuukautta venlafaxinia. Max annos 150mg. Lopetin lopulta vähennettyäni ensiksi 75mg ja siitä nolliin. Olin ennen lääkevastainen, mutta nyt nöyrryin syömään mömmöjä ja se oli ihan hyvä juttu. Pitkäaikaiskäyttöön en lähtisi. Venlat piristivät. Alkuun veivät yöunet, mutta en suostunut ottamaan unilääkkeitä. 

Liian isolla annoksella ko. lääke saa aikaan maniaa, vaikka ei olisikaan bipo. Sen huomaa kyllä itse kun esim. ideoita pukkaa ja suu käy koko ajan. Luovat ihmiset taiteilevat osa ehkäpä osa mielialalääkkeiden voimalla.

Vierailija kirjoitti:

Hulvatonta touhua. Yks lääke sai mut nukkumaan 20 tuntia vuorokaudessa, olin kaksivuotiaan yksinhuoltaja. Sanoin hoitajalle, että eiks näiden pitäis parantaa toimintakykyä. "Niiden tarkoitus on tasata mielialahuippuja" En syöny.

Tasaa masentuneen mielialahuippuja? Siis että kun on uhka että voisi alkaa voida hyvin niin painaa takaisin alas masennukseen?

Sivuoireita tulee ja vannoin jo etten käytä erään, mutta pakko oli aloittaa uudestaan kun masennusoireet palasivat niin voimakkaina. Masennuskin voi aiheuttaa kognitiivisia muutoksia tms.