Lue keskustelun säännöt.
Psykiatrin kommentti, kun sanoin, etten halua aloittaa masennuslääkkeitä sivuvaikutusten takia
24.09.2019 |
"No kyllä kaikille muillekin mielialalääkkeiden käyttäjille niitä sivuvaikutuksia tulee."
???
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykiatrin pitäisi kokeilla mielialalääkkeitä itse, niin saisi kokea sivuvaikutusten riemun. Ja lopetusoireet ne vasta ihania onkin...
Varmasti on kokeillut. Eikä ne auta. Akateemisista lääkärit tekevät eniten itsemurhia, vaikka on kaikki tieto ja pillerit käytössä.
Sä vissiin oikeasti luulet että masennuslääkkeet ei auta? Onko sulla joku teoria siitä miten niin moni on saanut avun niistä?
Ei minulla ainakaan auttanut joten lopetin. Tunnen myös kymmeniä ihmisiä jotka on syöneet lähes koko aikuisikänsä masennuslääkkeitä ja arvaatko ketkä heistä ei enää ole masentuneita? Ne jotka lopetti ne kun huomasi että niistä ei ole mitään hyötyä. Yhdenkään lääkkeitä syövän vointi ei ole kohentunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kaveri on psykiatri. Aina valitti, kun potilaansa ei huoli tarpeeksi lääkkeitä sivuvaikutusten pelossa.
No sekosi itse. Aina pakkohoidosta päästyään jättää lääkkeet syömättä sivuvaikutusten takia ja kohta on pakkohoidossa jälleen.
Masennusko häntä vaivaa vai joku ihan muu?
Skitsofrenia. Jäi sairaseläkkeelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoiko lääkäri pysyvistä haitoista mitään? Ei taatusti sanonut. Itsellä pysyvä seksuaalihaitta erilaisten psykiatristen lääkkeiden käytön takia. Neljäs vuosi menossa, asiassa ei merkittäviä muutoksia. Tiedän monia kaltaisiani. Kyseessä on kastraatio.
Oma suosikkini "pysyvää kognitiivisten toimintojen heikkenemistä". Saa nähdä palutuuko nyt kun lopetin.
Joo, mulla tuli tuota. Ajatus katkesi välillä kokonaan, motoriikka heikkeni, en mm pystynyt kävelemään portaita tai pitämään kynää kädessä. Muisti oli aivan onneton. Lukeminen oli turhaa kun mikään ei pysynyt päässä. Onneksi noi parani parin vuoden sisällä siitä kun lopetin lääkkeen. Pysyväksi jäi seksiongelmat. Orgasmia saa hakea ja se on laimea kuin mikä.
Yhden lääkkeen harvinainen sivuvaikutus sai miettimään vakavasti kannattaako näitä suuhun laittaa. Se sivuvaikutus oli kuolema.
Tiedän kyllä, että se tulee joskus, mutta mielellään ei niin äkkiä ja purkista.
Vierailija kirjoitti:
Meinas varmaan sitä, että useat ihmiset syö lääkkeitä sivuvaikutuksista huolimatta, koska kokevat hyödyn olevan suuremman kuin haittojen.
Ei ole olemassa haitatonta lääkettä. Kun harkitaan lääkettä joudutaan aina punnitsemaan hyödyt vs haitat. Jos hyötyjä on enemmän kannattaa riskeerata ja ottaa lääke.
Usein löytyy sopivin ja vähiten haitallinen lääke kokeilemalla.
Mulle lääkkeet on parasta, mitä olen tapahtunut. Olen elänyt sumussa tosi kauan ja masennukset ovat olleet vaikeita (olen ollut mm. todella itsetuhoinen). En pärjäisi päivääkään ilman lääkkeitä. Kerran yritettiin lopettaa, niin ei muistanut edes, mitä olin tehnyt saman päivän aikana!
Väitän, että lääkitys on välttämätön, jos masennukseen liittyy ajattelun ongelmia tai syvää melankoliaa! Varmaan jossain lievissä masennuksissa pärjää ihan hyvin ilmankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä kieltäytyisin ihan vain sillä perusteella, että mielialalääkkeet saattavat vaikuttaa lipidoon negatiivisesti. Se kun on niitä minun harvoja mielialan kohottavia tekijöitä niin ei kiitos.
Libidolla ei tee mitään, jos ruumis on kuollut. Kun on tarpeeksi syvällä, haluaa olon paremmaksi, vaikka siinä menisi seksihalut.
Pitäisi hoitaa syytä, ei oireita. Lääkkeet eivät ole ratkaisu pidemmän päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kaveri on psykiatri. Aina valitti, kun potilaansa ei huoli tarpeeksi lääkkeitä sivuvaikutusten pelossa.
No sekosi itse. Aina pakkohoidosta päästyään jättää lääkkeet syömättä sivuvaikutusten takia ja kohta on pakkohoidossa jälleen.
Masennusko häntä vaivaa vai joku ihan muu?
Skitsofrenia. Jäi sairaseläkkeelle.
Niinpä niin. Hyvä että selvensit.
Ketjussa on 2 lajia kommentoijia. Lääkevastaiset joiden mielestä kaikki masennuslääkkeet on helvetistä, ja toisaalta niitä jotka on saaneet apua lääkkeistä.
On se jännä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen löytänyt syitä masennukselle. Lääke ei vie syitä pois millään, päinvastoin.
Se on kemiallista pakkohoitoa joka turruttaa kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi hoitaa syytä, ei oireita. Lääkkeet eivät ole ratkaisu pidemmän päälle.
Helppo sanoa, jos kärsii lievemmistä ongelmista. Pahimmillaan masennus on sellainen aivokemian häiriötila, että ihminen on kyvytön minkäänlaiseen ajatteluun tai toimintaan. Sellainen tilanne parani mulla vain sähköshokeilla ja kolmella eri lääkkeellä.
Ei paljon auta, että käy kerran pari viikossa juttelemassa jollekin, jos siihen ei kykene kun pää on yhtä sumua ja on valmis vahingoittamaan itseään, jos joku ei ole vierellä vahtimassa.
Söin Sertralinia ja mulla meni päinvastoin. Panetti liikaa ja oli muitakin pahoja sivuvaikutuksia eli jäi kokeilu siihen 6 viikkoon. Nyt käytössä toinen masislääke, joka aiheuttaa kuvottavaa oloa, eikä ruoka pysy millään sisällä. Tämä on kyllä hyvä laihdutuslääkkeenä. Karisee kertyneet kilot. Nyt on terapia menossa ja uskon sen olevan paranemisprosessissa ratkaiseva tekijä.