Miehen "liian läheinen" suhde lapsuudenperheeseensä

Naisia menee ja tulee, mutta perhe pysyy.

Oliko näin jo silloin kun tapasitte? Miksi menit suhteeseen, jos et hyväksy miestäsi sellaisena kuin hän on?

Kyse on arvoista. Ei sitä suotta sanota, että parisuhteessa on tärkeää olla samat arvot.

Mun mies ihmettelee usein, miksei mun vanhemmat soittele usein ja päinvastoin. Eivät myös käy meillä kuin alta 10 krt vuodessa. Kehtasi kysyä suoraan että rakastaako mun porukat mua :D

Hänen äitinsä taas soittaa hänelle melkein joka päivä ja käy meillä 2-3 krt kuukaudessa (välimatkaa 150 km). Perustelee asiaa sillä, että pelkää diabeetikkomiehelleni sattuvan jotain ja ei luota että minä saatika sitten kieheni itse osaisi havaita mahdolliset sokereiden laskut. Kyllä mamma tietää parhaiten, v-ttu.

Ja me molemmat ollaan 30-vuotiaita!

Miksi et sitten keksi teille viikonlopuksi ohjelmaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei asuta yhdessä, joten se kaksinkeskinen aika on vielä enemmän kortilla. Mieheltä tuli taas kerran viesti, että menee lauantaina jälleen kerran äitinsä luokse kylään (siksi tein tämän keskustelun). Pitäisikö olla "hullu nainen" ja pistää mies valitsemaan joko äitinsä tai minut täksi viikonlopuksi?

AP

Älä laita valitsemaan vaan järjestä itsellesi hauska viikonloppu. Lähde vaikka jonkun ystävän kanssa päiväksi Tallinnaan tai risteilylle tai jonnekin kivaan tapahtumaan. Ala suunnitella viikonlopuille omaa tekemistä. Jossain vaiheessa huomaat, että et oikeastaan kaipaakaan miehen seuraa.

Just tämä. Miksi ap haluaisit "pakottaa" miehen vitettämään kanssasi aikaa? Kuka haluaa sellaisen ihmisen seuraa, joka selvästikään ei aseta sinun seuraasi korkealle prioriteeteissaan? Tuollaisesta valitsemaan pakottamisesta ei seuraa mitään hyvää. Mies joko valitsee ap:n ja on sitten koko viikonlopun katkera ap:lle, kun ei saa tehdä sitä mitä halusi alunperin, tai sitten valitsee lapsuudenperheensä, jolloin ap:lle jää mustapekka käteen. Ei ap voi tuossa tilanteessa voittaa. Ainoa mitä voi tehdä, on alkaa elää omaa elämäänsä. Mies joko huomaa että kaipaakin ap:n seuraa, jos tämä ei ole aina valmiina kun miehellä sattuu olemaan aikaa tai sitten ap tosiaan huomaa, että elämä on ihan kivaa ilman miestäkin. 

Vierailija kirjoitti:

Oliko näin jo silloin kun tapasitte? Miksi menit suhteeseen, jos et hyväksy miestäsi sellaisena kuin hän on?

Alussa tapailtiin melkein joka viikonloppu, ja niinä milloin ei tavattu kiersi perheensä läpi yhdessä viikonlopussa. Nyt on viimeiset pari kuukautta mennyt tätä nykyistä menoa, eli tapaa jokaista "erikseen" per viikonloppu.

AP

Minkä ikäisiä olette ja haaveiletko sinä perheestä? Jos haaveilet, ja iän puolesta perhe pitäisi perustaa lähivuosina, niin kyllä sinuna nyt ehkä alkaisin olla "se hullu akka" ja testaamaan onko miehestä ikinä perhettä perustamaan. Sillä kun perheen perustaa, niin lapset ja puoliso nousevat prioriteettilistassa ensimmäiselle sijalle.

Joskus olen lukenut, että kiintymyssuhdeteorian mukaan aikuisiällä käy tavallaan niin, että löydetystä puolisosta tulee se ensisijainen kiintymyksen kohde ja ihminen luopuu mielessään äidistään ensisijaisena kiintymyskohteenaan. Tämä on ei-tietoinen ja luonnollinen asia, ja varmasti monilla tapahtuu jo teinirakkaudessaan. Eihän kukaan pystyisi aitoon parisuhteeseen, jos näin ei kävisi. Ilmeisesti jos syystä tai toisesta tämä ei vielä aikuisiässäkään onnistu, niin kiintymyssuhteessa vanhempiin voi olla jotain häikkää. On siis turvallisen kiintymyssuhteen merkki kyetä irrottautumaan vanhemmistaan ja suuntautua aikuisiän rakkaussuhteeseen eri tavalla kuin muihin ihmissuhteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Ette sitten sovi yhteen. Minulle sukulaiset ovat rakkaita, ja näen heitä aina innoissani, vaikka olenkin introvertti. Näen myös kavereita paljon. Ehkä yhden kerran kuussa on viikonloppu, jolloin olen kahdestaan mieheni kanssa. Rakastan nähdä myös mieheni sukua. Töissä en ole hirveänä tekemisissä ihmisten kanssa, ja siksi ehdinkin työpäivien aikana ladata akkujani. Anna miehen elää elämäänsä niin kuin haluaa, et voi häntä muuttaa.

Mahdatkohan tietää, mikä on introvertti?

No et voi estää poikkistasi tapaamasta omia sukulaisiaan tai kavereitaan. Te olette kaksi erillistä ihmistä ja tietenkin teillä on ja pitääkin olla myös omaa elämää. Se on vaan hyvä, että on tiivit välit lapsuusperheeseen. Sieltä tulee sitten helpommin sitä apua ja turvaverkkoa jos/kun pikkulapsiperhevaiheessa sitä tarvitsee. 

Voit pitää tiivistä sukuyhteyttä myös sikäli hyvänä asiana, että jos miehelle tulee vaikeuksia töissä tai jotakin, niin sinä et ole ainoa ihminen joka voi häntä tukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei asuta yhdessä, joten se kaksinkeskinen aika on vielä enemmän kortilla. Mieheltä tuli taas kerran viesti, että menee lauantaina jälleen kerran äitinsä luokse kylään (siksi tein tämän keskustelun). Pitäisikö olla "hullu nainen" ja pistää mies valitsemaan joko äitinsä tai minut täksi viikonlopuksi?

AP

Älä laita valitsemaan vaan järjestä itsellesi hauska viikonloppu. Lähde vaikka jonkun ystävän kanssa päiväksi Tallinnaan tai risteilylle tai jonnekin kivaan tapahtumaan. Ala suunnitella viikonlopuille omaa tekemistä. Jossain vaiheessa huomaat, että et oikeastaan kaipaakaan miehen seuraa.

Ja ap hävisi keskustelusta. Oli siis ilmeisesti ihan vain keksitty provo tämäkin.

Mutta on naisia, jotka ovat samassa tilanteessa; mies viettää vapaa-ajan mieluummin vanhemmillaan, kavereillaan, autoa rempaten tai mitä milloinkin. Silloin paras vaihtoehto on pitää huolta omasta viihtyvyydestään ja järjestää viikonlopulle kivaa tekemistä. Lähteä jonnekin, pitää hauskaa.

Anteeksi jos joillain on muutakin tekemistä kuin notkua palstalla päivittäen sivua.

AP

Yleensä keskustelu kannattaa kyllä avata vain silloin, kun ehtii itse siihen osallistua. Mutta voit vastata nytkin: miksi et suunnittelisi viikonlopulle itsellesi jotain kivaa tekemistä, pikku reissun tai muuta menoa?

Vierailija kirjoitti:

Miksi et sitten keksi teille viikonlopuksi ohjelmaa?

Mies sopii nämä tapaamiset viikkoa-paria ennen, ja jos minä ilmoitan tapahtumasta hyvin etukäteen niin mies ehtii unohtamaan asian ja sopii noita tapaamisia. Viimeksi näin käydessä mies oli koko ajan hieman nihkeänä kun oli jo sopinut äitinsä kanssa lounaasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei asuta yhdessä, joten se kaksinkeskinen aika on vielä enemmän kortilla. Mieheltä tuli taas kerran viesti, että menee lauantaina jälleen kerran äitinsä luokse kylään (siksi tein tämän keskustelun). Pitäisikö olla "hullu nainen" ja pistää mies valitsemaan joko äitinsä tai minut täksi viikonlopuksi?

AP

Älä laita valitsemaan vaan järjestä itsellesi hauska viikonloppu. Lähde vaikka jonkun ystävän kanssa päiväksi Tallinnaan tai risteilylle tai jonnekin kivaan tapahtumaan. Ala suunnitella viikonlopuille omaa tekemistä. Jossain vaiheessa huomaat, että et oikeastaan kaipaakaan miehen seuraa.

Ja ap hävisi keskustelusta. Oli siis ilmeisesti ihan vain keksitty provo tämäkin.

Mutta on naisia, jotka ovat samassa tilanteessa; mies viettää vapaa-ajan mieluummin vanhemmillaan, kavereillaan, autoa rempaten tai mitä milloinkin. Silloin paras vaihtoehto on pitää huolta omasta viihtyvyydestään ja järjestää viikonlopulle kivaa tekemistä. Lähteä jonnekin, pitää hauskaa.

Anteeksi jos joillain on muutakin tekemistä kuin notkua palstalla päivittäen sivua.

AP

Yleensä keskustelu kannattaa kyllä avata vain silloin, kun ehtii itse siihen osallistua. Mutta voit vastata nytkin: miksi et suunnittelisi viikonlopulle itsellesi jotain kivaa tekemistä, pikku reissun tai muuta menoa?

Tätäthän minä teen jokikinen viikonloppu, kun mies on sukuloimassa. Vai oletatko, että vaan istun päivät pitkät kotona?

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko miehellä ns omia ystäviä, entisiä koulu ja opiskelutovereita jne? Veikkaan ettei taida olla jos on liian kiinteät suhteet vanhempiinsa ja sisaruksiinsa. Tiedän muutaman, joilla ei ole yhtään ystävää/kaveria lapsuudesta tai nuoruudesta niin ovat tiheään yhteyksissä vanhempiinsa.

On muutama, mutta tapaa niitä hyivin harvakseltaan. Tuo voisi kyllä olla käytöksen syynä.

AP

Miehelläni ei ole oikeastaan yhtään ystäviä, mutta ei kyllä roiku lapsuudenperheessäänkään. Onneksi olemme siinä samanlaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei asuta yhdessä, joten se kaksinkeskinen aika on vielä enemmän kortilla. Mieheltä tuli taas kerran viesti, että menee lauantaina jälleen kerran äitinsä luokse kylään (siksi tein tämän keskustelun). Pitäisikö olla "hullu nainen" ja pistää mies valitsemaan joko äitinsä tai minut täksi viikonlopuksi?

AP

Älä laita valitsemaan vaan järjestä itsellesi hauska viikonloppu. Lähde vaikka jonkun ystävän kanssa päiväksi Tallinnaan tai risteilylle tai jonnekin kivaan tapahtumaan. Ala suunnitella viikonlopuille omaa tekemistä. Jossain vaiheessa huomaat, että et oikeastaan kaipaakaan miehen seuraa.

Ja ap hävisi keskustelusta. Oli siis ilmeisesti ihan vain keksitty provo tämäkin.

Mutta on naisia, jotka ovat samassa tilanteessa; mies viettää vapaa-ajan mieluummin vanhemmillaan, kavereillaan, autoa rempaten tai mitä milloinkin. Silloin paras vaihtoehto on pitää huolta omasta viihtyvyydestään ja järjestää viikonlopulle kivaa tekemistä. Lähteä jonnekin, pitää hauskaa.

Anteeksi jos joillain on muutakin tekemistä kuin notkua palstalla päivittäen sivua.

AP

Yleensä keskustelu kannattaa kyllä avata vain silloin, kun ehtii itse siihen osallistua. Mutta voit vastata nytkin: miksi et suunnittelisi viikonlopulle itsellesi jotain kivaa tekemistä, pikku reissun tai muuta menoa?

Tätäthän minä teen jokikinen viikonloppu, kun mies on sukuloimassa. Vai oletatko, että vaan istun päivät pitkät kotona?

AP

Oletin. Mutta jos siis risteilet, reissaat, olet kavereiden kanssa ulkona, pidät hauskaa jne. eikä miestä yhtään harmita itse viettää viikonloppujaan sen sijaan lapsuudenperheen parissa, niin eikö olisi helpompi sinunkin elää elämääsi sinkkuna?

Vierailija kirjoitti:

Ei asuta yhdessä, joten se kaksinkeskinen aika on vielä enemmän kortilla. Mieheltä tuli taas kerran viesti, että menee lauantaina jälleen kerran äitinsä luokse kylään (siksi tein tämän keskustelun). Pitäisikö olla "hullu nainen" ja pistää mies valitsemaan joko äitinsä tai minut täksi viikonlopuksi?

AP

Älä ainakaan lapsia tee tämän kanssa, roudaa nekin sukunsa kasvatettaviksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei asuta yhdessä, joten se kaksinkeskinen aika on vielä enemmän kortilla. Mieheltä tuli taas kerran viesti, että menee lauantaina jälleen kerran äitinsä luokse kylään (siksi tein tämän keskustelun). Pitäisikö olla "hullu nainen" ja pistää mies valitsemaan joko äitinsä tai minut täksi viikonlopuksi?

AP

Älä laita valitsemaan vaan järjestä itsellesi hauska viikonloppu. Lähde vaikka jonkun ystävän kanssa päiväksi Tallinnaan tai risteilylle tai jonnekin kivaan tapahtumaan. Ala suunnitella viikonlopuille omaa tekemistä. Jossain vaiheessa huomaat, että et oikeastaan kaipaakaan miehen seuraa.

Ja ap hävisi keskustelusta. Oli siis ilmeisesti ihan vain keksitty provo tämäkin.

Mutta on naisia, jotka ovat samassa tilanteessa; mies viettää vapaa-ajan mieluummin vanhemmillaan, kavereillaan, autoa rempaten tai mitä milloinkin. Silloin paras vaihtoehto on pitää huolta omasta viihtyvyydestään ja järjestää viikonlopulle kivaa tekemistä. Lähteä jonnekin, pitää hauskaa.

Anteeksi jos joillain on muutakin tekemistä kuin notkua palstalla päivittäen sivua.

AP

Yleensä keskustelu kannattaa kyllä avata vain silloin, kun ehtii itse siihen osallistua. Mutta voit vastata nytkin: miksi et suunnittelisi viikonlopulle itsellesi jotain kivaa tekemistä, pikku reissun tai muuta menoa?

Tätäthän minä teen jokikinen viikonloppu, kun mies on sukuloimassa. Vai oletatko, että vaan istun päivät pitkät kotona?

AP

Ette siis tapaa arkena, ja mies ei kaipaa seuraasi myöskään viikonloppuna? Kyllähän tuo vähän siltä kuulostaa, että miehellä ei taida olla kovinkaan voimakkaita tunteita sinua kohtaan.

Eksällä ja  hänen siskollaan on erittäin hyvät välit vanhempiinsa. 

Eksä soittaa varmaan pari kertaa viikossa heille ja sisko käy viikottain kylässä siellä perheensä kanssa. 

Me ei kylästelty kuin muutaman kerran vuodessa pitkän välimatkan takia. 

Eksän siskon miestä ei yhtään haittaa nuo viikottaiset kyläilyt vaan tulee oikein hyvin toimeen appivanhempiensa kanssa. Toiset vaan ovat enemmän sukurakkaita ja viettävät enemmän aikaa yhdessä. 

Vierailija kirjoitti:

Ei asuta yhdessä, joten se kaksinkeskinen aika on vielä enemmän kortilla. Mieheltä tuli taas kerran viesti, että menee lauantaina jälleen kerran äitinsä luokse kylään (siksi tein tämän keskustelun). Pitäisikö olla "hullu nainen" ja pistää mies valitsemaan joko äitinsä tai minut täksi viikonlopuksi?

AP

Miten niin laittaa valitsemaan? Eikös se mies nyt ole jo valinnut, kun laittoi viestiä, että menee äidin luokse kylään? Vai olisiko sinutkin kutsuttu, että olisi ollut kyse "jaetusta huomiosta", mutta sinä et halua mennä. 

Muuten kannattaa kyllä keskustella nyt ihan sen miehen kanssa jatkosta ja kertoa, että mielestäsi ei ole hirveästi järkeä jatkaa suhdetta, jos sukulaiset joka viikonloppu ovat tärkeysjärjestyksessä ennen sinua. Toisille ihmisille, ihan sukupuoleen katsomatta, perhe ja suku ovat koko elämän ajan hirveän tärkeitä ja läheisiä, ja heihin halutaan pitää tiiviisti yhteyttä. Toiselle ääripäälle riittää se, että sukulaisia näkee kerran vuodessa pikaisesti joululahjoja ovella vaihdettaessa, jos silloinkaan. Ja suurin osa asettuu tuolle välille. Mutta jos teillä on täysin eri käsitykset siitä, paljonko sukuun ollaan yhteyksissä, voi olla, että suhteenne ei tule koskaan toimimaan, sillä toinen joutuisi joustamaan omalta mukavuusalueeltaan liian paljon. Silloin on parempi etsiä puoliso, jonka käsitys sukurakkaudesta kohtaa sen oman käsityksen.

Mikä siinä miehen suvussa on aina niin kamalaa? Tavallisia ihmisiä ne kai useimmiten kuitenkin on. Niin kuin omakin suku on. Paitsi tietysti niissä tapauksissa missä on alkoholismia ja muuta ikävää. Mutta jos ei sellaista ole niin ihan kivaahan se on, että on ihmisiä, joiden luona voi kyläillä.