Miehen "liian läheinen" suhde lapsuudenperheeseensä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki vastaajat ei tunnu ymmärtävän, että on ihan eri asia asua samallä paikkakunnalla ja vaikka kerta viikkoon käydä kylässä kuin ap:n mies menee viettämään koko vkl vanhemmilleen. Siinä on suuri ero.

Niin kumpi sitten on suurempi riesa toiselle? Me asutaan miehen synnyinpaikkakunnalla , oma sukuni asuu kauempana. Miehen suvun kanssa tulee pakosta nähtyä useammin, joten todellakin haluan että vastapainoksi näemme myös minun sukuani ( mikä vaatii sen viikonlopumatkan kerran tai kahdesti kuussa).

Suurempi riesa on tuo viikonloppumatka. Minulla ei äidin luokse ole kuin 10km ja ei edes joka viikko nähdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki vastaajat ei tunnu ymmärtävän, että on ihan eri asia asua samallä paikkakunnalla ja vaikka kerta viikkoon käydä kylässä kuin ap:n mies menee viettämään koko vkl vanhemmilleen. Siinä on suuri ero.

Niin kumpi sitten on suurempi riesa toiselle? Me asutaan miehen synnyinpaikkakunnalla , oma sukuni asuu kauempana. Miehen suvun kanssa tulee pakosta nähtyä useammin, joten todellakin haluan että vastapainoksi näemme myös minun sukuani ( mikä vaatii sen viikonlopumatkan kerran tai kahdesti kuussa).

Jos puolisoni sanoisi, että _me_ todellakin näemme hänen sukuaan kuukausittain tai jopa kaksi kertaa kuussa, veisin hänet varmaan lääkäriin. Minkä ihmeen takia minun pitäisi olla mukana aina, kun hän tapaa sukulaisiaan? En todellakaan uhrasi vähäistä vapaa-aikaani kyläilyihin. Enkä liioin ole odottanut, että hän olisi aina mukana minun sukulaisreissuillani. 1-2 tapaamista puolison sukulaisten kanssa vuodessa riittää meille. Omia sukulaisia saa tavata niin paljon kuin haluaa, mutta niin vaan puolisonikin päätti mieluummin tänä vuonna lähteä kanssani jouluksi reissuun kuin mennä viettämään sukujoulua, vaikka olisi tietysti senkin saanut valita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki vastaajat ei tunnu ymmärtävän, että on ihan eri asia asua samallä paikkakunnalla ja vaikka kerta viikkoon käydä kylässä kuin ap:n mies menee viettämään koko vkl vanhemmilleen. Siinä on suuri ero.

Niin kumpi sitten on suurempi riesa toiselle? Me asutaan miehen synnyinpaikkakunnalla , oma sukuni asuu kauempana. Miehen suvun kanssa tulee pakosta nähtyä useammin, joten todellakin haluan että vastapainoksi näemme myös minun sukuani ( mikä vaatii sen viikonlopumatkan kerran tai kahdesti kuussa).

Jos puolisoni sanoisi, että _me_ todellakin näemme hänen sukuaan kuukausittain tai jopa kaksi kertaa kuussa, veisin hänet varmaan lääkäriin. Minkä ihmeen takia minun pitäisi olla mukana aina, kun hän tapaa sukulaisiaan? En todellakaan uhrasi vähäistä vapaa-aikaani kyläilyihin. Enkä liioin ole odottanut, että hän olisi aina mukana minun sukulaisreissuillani. 1-2 tapaamista puolison sukulaisten kanssa vuodessa riittää meille. Omia sukulaisia saa tavata niin paljon kuin haluaa, mutta niin vaan puolisonikin päätti mieluummin tänä vuonna lähteä kanssani jouluksi reissuun kuin mennä viettämään sukujoulua, vaikka olisi tietysti senkin saanut valita.

Olisi rasittavaa elää noin epäsosiaalisen ihmisen kanssa. En pystyisi edes tuntemaan läheisyyttä puolisoon, joka ei haluaisi olla osa mun elämäni eri puolia. Mulle parisuhde on just sitä että otan toisen osaksi mun elämääni. Nuoruuden kevytsuhteissa se menikin niin että seurustelusuhde oli oma erillinen saarekkeensa muusta elämästä irrallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki vastaajat ei tunnu ymmärtävän, että on ihan eri asia asua samallä paikkakunnalla ja vaikka kerta viikkoon käydä kylässä kuin ap:n mies menee viettämään koko vkl vanhemmilleen. Siinä on suuri ero.

Niin kumpi sitten on suurempi riesa toiselle? Me asutaan miehen synnyinpaikkakunnalla , oma sukuni asuu kauempana. Miehen suvun kanssa tulee pakosta nähtyä useammin, joten todellakin haluan että vastapainoksi näemme myös minun sukuani ( mikä vaatii sen viikonlopumatkan kerran tai kahdesti kuussa).

Jos puolisoni sanoisi, että _me_ todellakin näemme hänen sukuaan kuukausittain tai jopa kaksi kertaa kuussa, veisin hänet varmaan lääkäriin. Minkä ihmeen takia minun pitäisi olla mukana aina, kun hän tapaa sukulaisiaan? En todellakaan uhrasi vähäistä vapaa-aikaani kyläilyihin. Enkä liioin ole odottanut, että hän olisi aina mukana minun sukulaisreissuillani. 1-2 tapaamista puolison sukulaisten kanssa vuodessa riittää meille. Omia sukulaisia saa tavata niin paljon kuin haluaa, mutta niin vaan puolisonikin päätti mieluummin tänä vuonna lähteä kanssani jouluksi reissuun kuin mennä viettämään sukujoulua, vaikka olisi tietysti senkin saanut valita.

Olisi rasittavaa elää noin epäsosiaalisen ihmisen kanssa. En pystyisi edes tuntemaan läheisyyttä puolisoon, joka ei haluaisi olla osa mun elämäni eri puolia. Mulle parisuhde on just sitä että otan toisen osaksi mun elämääni. Nuoruuden kevytsuhteissa se menikin niin että seurustelusuhde oli oma erillinen saarekkeensa muusta elämästä irrallaan.

Onnea vaan etsinnöille :D