Lue keskustelun säännöt.
Väitän, että uraperheiden lapset voivat entistä huonommin
22.09.2019 |
Ja uraperheillä tarkoitan perhettä, jossa molemmat tai toinen vanhempi keskittyy elämässään enemmän uraansa kuin lapsiinsa.
Ja vaikka he olisivat hyviä vanhempia niin työ vie liikaa aikaa.
Ja nyt voidaan kysyä MIKSI?
Koska elintaso on monelle niin tärkeä.
Voin sanoa, että uraihmisen lapsena (äitini nautti työstään ja se oli hänelle hyvä) niin lapsi jää aina paitsioon. Ja sulkeutuu. Mitään ei uskaltanut kotona puhua, sillä oli jatkuva kiire.
Ja sekin kummastutti, että kotona puhuttiin äidin työstä jatkuvasti. Isäni joutui terapeutiksi äidin työtaakan alla. Isälläni oli paljon vaativampi työ, mutta hän selvisi siitä paremmin kuin uraäitini.
Jotenkin huvittavaa, että nyt 89-vuotias äitini puhuu vieläkin rahasta. Eläkkeensä suuruudesta yms ja kuinka hänellä on talous niin hyvässä kunnossa.
Raha edellä mentiin. Ja sisaruksista yksi teki itsemurhan, sillä hänen työuransa koki tapapakkia. Osa syy kuolemaan oli epäonnistunut työura.
Että näin. Lapset ensin ja sitten vasta se mersu. Vanhana tuskin jaksat shoppailla etkä voi syödä jatkuvasti hanhenmaksapalleroita.
Itse aion äänestää vaaleissa ihmistä, joka on ollut myös perhevapailla. Ja voihan niistä kodinhoitoa tukevista sosiaalietuuksista myös luopua.
Kommentit (153)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väitä vaan, mutta tutkimusten mukaan köyhien perheiden lapset voivat huonoiten.
Mielestäsi ei ole mitään keskitietä? Köyhät ja sitten ihmiset joilla työ on kaikki kaikessa?
Keitä on ihmiset, joille työ on kaikki kaikessa? Ministeritkö? Kaikki ministerit, joilla on pieniä lapsia?
Mielestäni vanhemmat jotka palaavat töihin kun lapsi on alle vuoden, tekevät ylitöitä, eivät välttämättä pidä edes kaikkia mahdollisia lomia, tuovat töitä kotiin.. he.
Eli lähes kaikki työssäkäyvät isät, hehän palaavat yleensä töihin viimeistään kun lapsi on 3 kk?
Tarkoitin jos molemmat vanhemmat toimivat näin.
No näin tehtiin vielä 70-luvulla, ei niin kauan sitten, ainakin monissa akateemisissa perheissä. Tosin monilla oli lastenhoitaja kotona, mutta kuitenkin. Olisi kiva nähdä tutkimus miten paljon tasapainoisempia kotiäitien lapsista on tullut. Itse olen akateemisen äidin kasvatti samoin kuin sisarukseni, ja ainakin me olemme kaikki suht normaaleja ihmisiä, itsekin koulutukset hankkineita ja omat lapsemme suht tasapainoisiksi aikuisiksi kasvattaneita. Eikä kenenkään sisarusteni perheissä kumpikaan vanhemmista jäänyt vuosiksi kotiin, töihin kumpikin vanhempi palasi kun lapset nuorempia kuin 1,5 v. Näinkin onnistuu jos muuten perheessä elämä tasapainoista ja lapsia rakastavaa.
Mielestäni edellä mainitsemani ihmiset pistävät työn lasten edelle. Voit selitellä miten olet ihan normaali, mutta niin se nyt vaan on.
Eikö lapset tule osaksi elämää vai kuuluuko kaiken elämän pyöriä lapsen ympärillä? Miten kaiken keskipisteenä olleet lapset selviävät elämästän aikuisina? Minusta lapsillensa pitää antaa paljon rakkautta ja hyväksymistä mutta myös tajua ympäröivästä maailmasta, aina kaikki ei voi pyöriä vain heidän ympärillään ja heidän ehdoillaan. Yhteiskunta nyt ei pyöri niin, että äidit ja isät keskittyisivät ainoastaan lapsien hoitoon heidän ensimmäisen 15 vuoden ajan, jonkun on tehtävä muutakin yhteiskunnassa. Jos lapset ovat ykkönen kotonaollessa vapaa-ajan suhteen ja työ ykkönen sen työajan, jää silti lapsille huomattava määrä tunteja vuorokaudessa jolloin heitä voi kuunnella ja heidän tarpeitaan ottaa huomioon. Ja mielellään näkisin niitä tutkimustuloksia siitä, että vanhemman työssäkäynti on vahingollista lapsen kehitykselle ja psyykeelle myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väitä vaan, mutta tutkimusten mukaan köyhien perheiden lapset voivat huonoiten.
Mielestäsi ei ole mitään keskitietä? Köyhät ja sitten ihmiset joilla työ on kaikki kaikessa?
Keitä on ihmiset, joille työ on kaikki kaikessa? Ministeritkö? Kaikki ministerit, joilla on pieniä lapsia?
Mielestäni vanhemmat jotka palaavat töihin kun lapsi on alle vuoden, tekevät ylitöitä, eivät välttämättä pidä edes kaikkia mahdollisia lomia, tuovat töitä kotiin.. he.
Eli lähes kaikki työssäkäyvät isät, hehän palaavat yleensä töihin viimeistään kun lapsi on 3 kk?
Tarkoitin jos molemmat vanhemmat toimivat näin.
No näin tehtiin vielä 70-luvulla, ei niin kauan sitten, ainakin monissa akateemisissa perheissä. Tosin monilla oli lastenhoitaja kotona, mutta kuitenkin. Olisi kiva nähdä tutkimus miten paljon tasapainoisempia kotiäitien lapsista on tullut. Itse olen akateemisen äidin kasvatti samoin kuin sisarukseni, ja ainakin me olemme kaikki suht normaaleja ihmisiä, itsekin koulutukset hankkineita ja omat lapsemme suht tasapainoisiksi aikuisiksi kasvattaneita. Eikä kenenkään sisarusteni perheissä kumpikaan vanhemmista jäänyt vuosiksi kotiin, töihin kumpikin vanhempi palasi kun lapset nuorempia kuin 1,5 v. Näinkin onnistuu jos muuten perheessä elämä tasapainoista ja lapsia rakastavaa.
Mielestäni edellä mainitsemani ihmiset pistävät työn lasten edelle. Voit selitellä miten olet ihan normaali, mutta niin se nyt vaan on.
Eikö lapset tule osaksi elämää vai kuuluuko kaiken elämän pyöriä lapsen ympärillä? Miten kaiken keskipisteenä olleet lapset selviävät elämästän aikuisina? Minusta lapsillensa pitää antaa paljon rakkautta ja hyväksymistä mutta myös tajua ympäröivästä maailmasta, aina kaikki ei voi pyöriä vain heidän ympärillään ja heidän ehdoillaan. Yhteiskunta nyt ei pyöri niin, että äidit ja isät keskittyisivät ainoastaan lapsien hoitoon heidän ensimmäisen 15 vuoden ajan, jonkun on tehtävä muutakin yhteiskunnassa. Jos lapset ovat ykkönen kotonaollessa vapaa-ajan suhteen ja työ ykkönen sen työajan, jää silti lapsille huomattava määrä tunteja vuorokaudessa jolloin heitä voi kuunnella ja heidän tarpeitaan ottaa huomioon. Ja mielellään näkisin niitä tutkimustuloksia siitä, että vanhemman työssäkäynti on vahingollista lapsen kehitykselle ja psyykeelle myöhemmin.
Eihän se työssäkäynti ole se ongelma vaan se, että ura ja raha on vanhemmille etusijalla. Halusit varmasti tahallaan ymmärtää pointin väärin tai sitten et ymmärrä asiaa yhtään.
Uskon silti, että uravanhempien työhön menevä aika on suurelta osin pois lapselta.
Äiti ehtii sen uran tehdä myöhemminkin. Ja myös isä.
Kovat on arvot jos täytyy näyttää ja päteä.
Vierailija kirjoitti:
Hehehe, annan lasteni mieluummin "kärsiä" tilavasti suuressa omakotitalossa hyvällä asuinalueella kuin vuokrakaksiossa Vuosaaressa. Valitsen myöskin että lapseni saavat "kitua" kuukauden lomareissulla jossainpäin maailmaa, sen sijaan että he nauttisivat sateesta ja hyttysistä Suomessa.
Voin vain kuvitella sitä "ahdistuksen" määrää mitä merkkivaatteiden käyttäminen heissä aiheuttaa, sen sijaan että he pääsisivät valitsemaan ihan itse Tokmannin katalogista vaatteensa. Varmaan "itseinhosta" pyytävät tiettyjä merkkejä tuomaan työmatkoilta.Teen lomilta töitä tarpeen vaatiessa, pääsääntöisesti pystyn rytmittämään työni siten että ei tarvitse. Illalla jos tarvitsee arkena tehdä töitä, teen kun lapseni nukkuvat. Viikonloput pyhitän vapaa-ajalle.
ja näin korvataan vanhemman rakkaus tavaroilla, matkoilla yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väitä vaan, mutta tutkimusten mukaan köyhien perheiden lapset voivat huonoiten.
Mielestäsi ei ole mitään keskitietä? Köyhät ja sitten ihmiset joilla työ on kaikki kaikessa?
Keitä on ihmiset, joille työ on kaikki kaikessa? Ministeritkö? Kaikki ministerit, joilla on pieniä lapsia?
Mielestäni vanhemmat jotka palaavat töihin kun lapsi on alle vuoden, tekevät ylitöitä, eivät välttämättä pidä edes kaikkia mahdollisia lomia, tuovat töitä kotiin.. he.
Eli lähes kaikki työssäkäyvät isät, hehän palaavat yleensä töihin viimeistään kun lapsi on 3 kk?
Tarkoitin jos molemmat vanhemmat toimivat näin.
No näin tehtiin vielä 70-luvulla, ei niin kauan sitten, ainakin monissa akateemisissa perheissä. Tosin monilla oli lastenhoitaja kotona, mutta kuitenkin. Olisi kiva nähdä tutkimus miten paljon tasapainoisempia kotiäitien lapsista on tullut. Itse olen akateemisen äidin kasvatti samoin kuin sisarukseni, ja ainakin me olemme kaikki suht normaaleja ihmisiä, itsekin koulutukset hankkineita ja omat lapsemme suht tasapainoisiksi aikuisiksi kasvattaneita. Eikä kenenkään sisarusteni perheissä kumpikaan vanhemmista jäänyt vuosiksi kotiin, töihin kumpikin vanhempi palasi kun lapset nuorempia kuin 1,5 v. Näinkin onnistuu jos muuten perheessä elämä tasapainoista ja lapsia rakastavaa.
Mielestäni edellä mainitsemani ihmiset pistävät työn lasten edelle. Voit selitellä miten olet ihan normaali, mutta niin se nyt vaan on.
Eikö lapset tule osaksi elämää vai kuuluuko kaiken elämän pyöriä lapsen ympärillä? Miten kaiken keskipisteenä olleet lapset selviävät elämästän aikuisina? Minusta lapsillensa pitää antaa paljon rakkautta ja hyväksymistä mutta myös tajua ympäröivästä maailmasta, aina kaikki ei voi pyöriä vain heidän ympärillään ja heidän ehdoillaan. Yhteiskunta nyt ei pyöri niin, että äidit ja isät keskittyisivät ainoastaan lapsien hoitoon heidän ensimmäisen 15 vuoden ajan, jonkun on tehtävä muutakin yhteiskunnassa. Jos lapset ovat ykkönen kotonaollessa vapaa-ajan suhteen ja työ ykkönen sen työajan, jää silti lapsille huomattava määrä tunteja vuorokaudessa jolloin heitä voi kuunnella ja heidän tarpeitaan ottaa huomioon. Ja mielellään näkisin niitä tutkimustuloksia siitä, että vanhemman työssäkäynti on vahingollista lapsen kehitykselle ja psyykeelle myöhemmin.
Eihän se työssäkäynti ole se ongelma vaan se, että ura ja raha on vanhemmille etusijalla. Halusit varmasti tahallaan ymmärtää pointin väärin tai sitten et ymmärrä asiaa yhtään.
Millä mitataan, onko ura vanhemmille etusijalla? Työssäkäynti on osa normaalia elämää eikä minkään tutkimuksen mukaan vahingoita lasta. Ihan muut tekijät altistavat lapsen ongelmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ltona valitettavasti säälittää pienet lapset, jotka on aina päiväkodissa täydet tunnit. Lomilla ollaan varapäiväkodissa, perjantaina isovanhemmat hakevat päivökodista ja vapaita ei ole kuin pakolliset pyhät. Se on kyllä pari vuotiaalle ihan kamalaa. Sitä kaksivuotiasta kun ei kiinnosta, että tuleeko äiti hakemaan uudella audilla, jos se on päivän ainut hetki kun äitiä näkee.
Audiäidit on aivan hemmetin LOISTAVA TERMI!
Tiedän työelämästä noita audiäitejä. He ovat järjestään ihan hirveitä ihmisiä, johtajia ilman mitään lahjoja, kunnianhimoa onkin sitten senkin edestä. Kiipijöitä. Ja olen ihan omin silmin nähnyt, miten huonosti kohtelevat lapsiaan. Ne lapset ovat olleet mm. sairastamassa meidän työpaikalla!!! Alaisiaan kohtelevat yhtä huonosti, irtisanovat surutta, kun eivät saa enää puristettua ihmisestä enää enempi tehoja tai hyötyjä.
Tunnen ap näitä lapsia, mistä puhut. Vanhempien pitää ymmärtää luopua asioista lastensa hyväksi. Aikaa ja yhdessäoloa ei voi korvata rahalla, varakkaalla varaiskällä eikä uudella audilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väitä vaan, mutta tutkimusten mukaan köyhien perheiden lapset voivat huonoiten.
Mielestäsi ei ole mitään keskitietä? Köyhät ja sitten ihmiset joilla työ on kaikki kaikessa?
Keitä on ihmiset, joille työ on kaikki kaikessa? Ministeritkö? Kaikki ministerit, joilla on pieniä lapsia?
Mielestäni vanhemmat jotka palaavat töihin kun lapsi on alle vuoden, tekevät ylitöitä, eivät välttämättä pidä edes kaikkia mahdollisia lomia, tuovat töitä kotiin.. he.
Eli lähes kaikki työssäkäyvät isät, hehän palaavat yleensä töihin viimeistään kun lapsi on 3 kk?
Tarkoitin jos molemmat vanhemmat toimivat näin.
No näin tehtiin vielä 70-luvulla, ei niin kauan sitten, ainakin monissa akateemisissa perheissä. Tosin monilla oli lastenhoitaja kotona, mutta kuitenkin. Olisi kiva nähdä tutkimus miten paljon tasapainoisempia kotiäitien lapsista on tullut. Itse olen akateemisen äidin kasvatti samoin kuin sisarukseni, ja ainakin me olemme kaikki suht normaaleja ihmisiä, itsekin koulutukset hankkineita ja omat lapsemme suht tasapainoisiksi aikuisiksi kasvattaneita. Eikä kenenkään sisarusteni perheissä kumpikaan vanhemmista jäänyt vuosiksi kotiin, töihin kumpikin vanhempi palasi kun lapset nuorempia kuin 1,5 v. Näinkin onnistuu jos muuten perheessä elämä tasapainoista ja lapsia rakastavaa.
Mielestäni edellä mainitsemani ihmiset pistävät työn lasten edelle. Voit selitellä miten olet ihan normaali, mutta niin se nyt vaan on.
Eikö lapset tule osaksi elämää vai kuuluuko kaiken elämän pyöriä lapsen ympärillä? Miten kaiken keskipisteenä olleet lapset selviävät elämästän aikuisina? Minusta lapsillensa pitää antaa paljon rakkautta ja hyväksymistä mutta myös tajua ympäröivästä maailmasta, aina kaikki ei voi pyöriä vain heidän ympärillään ja heidän ehdoillaan. Yhteiskunta nyt ei pyöri niin, että äidit ja isät keskittyisivät ainoastaan lapsien hoitoon heidän ensimmäisen 15 vuoden ajan, jonkun on tehtävä muutakin yhteiskunnassa. Jos lapset ovat ykkönen kotonaollessa vapaa-ajan suhteen ja työ ykkönen sen työajan, jää silti lapsille huomattava määrä tunteja vuorokaudessa jolloin heitä voi kuunnella ja heidän tarpeitaan ottaa huomioon. Ja mielellään näkisin niitä tutkimustuloksia siitä, että vanhemman työssäkäynti on vahingollista lapsen kehitykselle ja psyykeelle myöhemmin.
Eihän se työssäkäynti ole se ongelma vaan se, että ura ja raha on vanhemmille etusijalla. Halusit varmasti tahallaan ymmärtää pointin väärin tai sitten et ymmärrä asiaa yhtään.
Millä mitataan, onko ura vanhemmille etusijalla? Työssäkäynti on osa normaalia elämää eikä minkään tutkimuksen mukaan vahingoita lasta. Ihan muut tekijät altistavat lapsen ongelmille.
Näinpä juuri. En usko esimerkiksi, että lapseni olisivat yhtään onnellisemmiksi kasvaneet jos olisin ollut kotiäitinä. Rahaa oli ollut käytössä huomattavasti vähemmän, varmastikin joskus olisi pitänyt tapella rahasta tai ainakin stressata siitä. Vanhempien välit olisi olleet kinaisemmat, toinen kotona toinen töissä eikä sujuvasti vaihdellen mikä mahdollista kun kumpikin uraa tekee (taloudellisesti yht mahdollista kummankin jäädä hetkeksi kotiin). Lapsilla huonompi suhde toiseen vanhempaan, koska tämä mahdollistaa paljolla työnteolla sen toisen kotonaolon.
Jokainen haluaa perustella omia valintojaan, hyvä niin, mutta miksi ajatella, että se on ainoa onnelliseksi tekevä ja muut mallit vahingollisia jos tuosta ei todisteita tutkimuksista ole?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ura ja menestyminen on luotava nuoresta pitäen.
Ei 40-50 vuotiaat enää uraa voi luoda.
Ja mistä te tiedätte, miten uraperheen lapset kokevat asian.
Useimmat varmaan ylpeitä vanhemmistaan ja seuraavat esimerkkiä.
Näin ja vain niitä uusia kansainvälisiä tutkijoita ja muita menestyneitä ihmisiä Suomeen saadaan.
Jonkun on luotava uraa, kaikilla aloilla.
Jos näin ei olisi, kyllä Suomi olisi vieläkin täysin kehittymätön yhteiskunta.
Ja ne luovat uraa, jotka pystyvät, joilla on sinnikkyyttä ja osaamista ja uskallusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väitä vaan, mutta tutkimusten mukaan köyhien perheiden lapset voivat huonoiten.
Mielestäsi ei ole mitään keskitietä? Köyhät ja sitten ihmiset joilla työ on kaikki kaikessa?
Keitä on ihmiset, joille työ on kaikki kaikessa? Ministeritkö? Kaikki ministerit, joilla on pieniä lapsia?
Mielestäni vanhemmat jotka palaavat töihin kun lapsi on alle vuoden, tekevät ylitöitä, eivät välttämättä pidä edes kaikkia mahdollisia lomia, tuovat töitä kotiin.. he.
Eli lähes kaikki työssäkäyvät isät, hehän palaavat yleensä töihin viimeistään kun lapsi on 3 kk?
Tarkoitin jos molemmat vanhemmat toimivat näin.
No näin tehtiin vielä 70-luvulla, ei niin kauan sitten, ainakin monissa akateemisissa perheissä. Tosin monilla oli lastenhoitaja kotona, mutta kuitenkin. Olisi kiva nähdä tutkimus miten paljon tasapainoisempia kotiäitien lapsista on tullut. Itse olen akateemisen äidin kasvatti samoin kuin sisarukseni, ja ainakin me olemme kaikki suht normaaleja ihmisiä, itsekin koulutukset hankkineita ja omat lapsemme suht tasapainoisiksi aikuisiksi kasvattaneita. Eikä kenenkään sisarusteni perheissä kumpikaan vanhemmista jäänyt vuosiksi kotiin, töihin kumpikin vanhempi palasi kun lapset nuorempia kuin 1,5 v. Näinkin onnistuu jos muuten perheessä elämä tasapainoista ja lapsia rakastavaa.
Mielestäni edellä mainitsemani ihmiset pistävät työn lasten edelle. Voit selitellä miten olet ihan normaali, mutta niin se nyt vaan on.
Eikö lapset tule osaksi elämää vai kuuluuko kaiken elämän pyöriä lapsen ympärillä? Miten kaiken keskipisteenä olleet lapset selviävät elämästän aikuisina? Minusta lapsillensa pitää antaa paljon rakkautta ja hyväksymistä mutta myös tajua ympäröivästä maailmasta, aina kaikki ei voi pyöriä vain heidän ympärillään ja heidän ehdoillaan. Yhteiskunta nyt ei pyöri niin, että äidit ja isät keskittyisivät ainoastaan lapsien hoitoon heidän ensimmäisen 15 vuoden ajan, jonkun on tehtävä muutakin yhteiskunnassa. Jos lapset ovat ykkönen kotonaollessa vapaa-ajan suhteen ja työ ykkönen sen työajan, jää silti lapsille huomattava määrä tunteja vuorokaudessa jolloin heitä voi kuunnella ja heidän tarpeitaan ottaa huomioon. Ja mielellään näkisin niitä tutkimustuloksia siitä, että vanhemman työssäkäynti on vahingollista lapsen kehitykselle ja psyykeelle myöhemmin.
Eihän se työssäkäynti ole se ongelma vaan se, että ura ja raha on vanhemmille etusijalla. Halusit varmasti tahallaan ymmärtää pointin väärin tai sitten et ymmärrä asiaa yhtään.
Millä mitataan, onko ura vanhemmille etusijalla? Työssäkäynti on osa normaalia elämää eikä minkään tutkimuksen mukaan vahingoita lasta. Ihan muut tekijät altistavat lapsen ongelmille.
Helposti voisi tehdä testin.
Esim. kysymyksistä:
-Ottaisitko sairaan lapsen konttorille päiväksi sairastamaan, jos sitä ei saa kouluun tai hoitoon?
-Haittaako 100 km:n tai pidempi työmatka perhe-elämäänne?
-Kuinka usein teet ylitöitä iltaisin ja viikonloppuisin?
-Korvaako viikon luksusmatka lomalla yhdessäolon arkena?
-Teetkö lapsesi kanssa mitään yhdessä? Vai viettääkö lapsesi vapaa-aikansakin vieraiden aikuisten kanssa?
-Kuinka usein käytät palkattua lastenhoitajaa päiväkodin/koulun lisäksi?
-Huomautteleeko miehesi/äitisi/isäsi lapsesi hoidosta?
-Mitä kotiruokia osaat valmistaa?
-Ulkoiletko lapsesi kanssa?
-Osaako lapsesi perustaidot? Uida, pyöräillä, kuoria perunaa jne.
Jne jne.
Minä olen työssäkäyvä äiti, mutta en ura-äiti, vaikka tykkään työstäni. Haluan panostaa lapseeni enemmän kuin uraani. Vaikka kärsin taloudellisesti, enkä saa parhaimpia työpaikkoja.
Vierailija kirjoitti:
Meillä molemmat vanhemmat käyvät töissä, molemmilla DI tutkinto. Molempien työaika liukuva eli voi menmä klo 6-9 välillä töihin ja työpäivän pituus on 8 h. Hyvin usein ollaan klo 8-16, hyvin ehditään olla myös lapsen kanssa, joka on nykyään jo teini-ikäinen, pph:lle meni 2 v. ikäisenä.
Tuollaisia ap: n kuvailemia on hyvin vähän työkavereissamme. Ehkä ylin johto ja heitä lähellä oleva tiimi on tuollaisia.
Työnarkomania vie perheeltä vanhemman, töissä voi käydä myös ihan normaalistikin.
Juurikin näin.
Ääripäät on aina ääripäitä mutta suurin osa varmaan ihan tavallisia "työläisiä" vaikka olisikin hyvä ja antava ura.
Itse olen kotiäiti. Olosuhteiden pakostakin kun olen yhden lapseni omaishoitaja.
En silti usko että kaikkien uraperheiden lapset voi huonosti enkä siihen että kaikkien köyhien lapset voisi huonosti.
Molemmista löytyy varmasti kuitenkin niitäkin joita ei vanhemmuus kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väitä vaan, mutta tutkimusten mukaan köyhien perheiden lapset voivat huonoiten.
Mielestäsi ei ole mitään keskitietä? Köyhät ja sitten ihmiset joilla työ on kaikki kaikessa?
Keitä on ihmiset, joille työ on kaikki kaikessa? Ministeritkö? Kaikki ministerit, joilla on pieniä lapsia?
Mielestäni vanhemmat jotka palaavat töihin kun lapsi on alle vuoden, tekevät ylitöitä, eivät välttämättä pidä edes kaikkia mahdollisia lomia, tuovat töitä kotiin.. he.
Eli lähes kaikki työssäkäyvät isät, hehän palaavat yleensä töihin viimeistään kun lapsi on 3 kk?
Tarkoitin jos molemmat vanhemmat toimivat näin.
No näin tehtiin vielä 70-luvulla, ei niin kauan sitten, ainakin monissa akateemisissa perheissä. Tosin monilla oli lastenhoitaja kotona, mutta kuitenkin. Olisi kiva nähdä tutkimus miten paljon tasapainoisempia kotiäitien lapsista on tullut. Itse olen akateemisen äidin kasvatti samoin kuin sisarukseni, ja ainakin me olemme kaikki suht normaaleja ihmisiä, itsekin koulutukset hankkineita ja omat lapsemme suht tasapainoisiksi aikuisiksi kasvattaneita. Eikä kenenkään sisarusteni perheissä kumpikaan vanhemmista jäänyt vuosiksi kotiin, töihin kumpikin vanhempi palasi kun lapset nuorempia kuin 1,5 v. Näinkin onnistuu jos muuten perheessä elämä tasapainoista ja lapsia rakastavaa.
Mielestäni edellä mainitsemani ihmiset pistävät työn lasten edelle. Voit selitellä miten olet ihan normaali, mutta niin se nyt vaan on.
Eikö lapset tule osaksi elämää vai kuuluuko kaiken elämän pyöriä lapsen ympärillä? Miten kaiken keskipisteenä olleet lapset selviävät elämästän aikuisina? Minusta lapsillensa pitää antaa paljon rakkautta ja hyväksymistä mutta myös tajua ympäröivästä maailmasta, aina kaikki ei voi pyöriä vain heidän ympärillään ja heidän ehdoillaan. Yhteiskunta nyt ei pyöri niin, että äidit ja isät keskittyisivät ainoastaan lapsien hoitoon heidän ensimmäisen 15 vuoden ajan, jonkun on tehtävä muutakin yhteiskunnassa. Jos lapset ovat ykkönen kotonaollessa vapaa-ajan suhteen ja työ ykkönen sen työajan, jää silti lapsille huomattava määrä tunteja vuorokaudessa jolloin heitä voi kuunnella ja heidän tarpeitaan ottaa huomioon. Ja mielellään näkisin niitä tutkimustuloksia siitä, että vanhemman työssäkäynti on vahingollista lapsen kehitykselle ja psyykeelle myöhemmin.
Eihän se työssäkäynti ole se ongelma vaan se, että ura ja raha on vanhemmille etusijalla. Halusit varmasti tahallaan ymmärtää pointin väärin tai sitten et ymmärrä asiaa yhtään.
Millä mitataan, onko ura vanhemmille etusijalla? Työssäkäynti on osa normaalia elämää eikä minkään tutkimuksen mukaan vahingoita lasta. Ihan muut tekijät altistavat lapsen ongelmille.
Helposti voisi tehdä testin.
Esim. kysymyksistä:
-Ottaisitko sairaan lapsen konttorille päiväksi sairastamaan, jos sitä ei saa kouluun tai hoitoon?
-Haittaako 100 km:n tai pidempi työmatka perhe-elämäänne?
-Kuinka usein teet ylitöitä iltaisin ja viikonloppuisin?
-Korvaako viikon luksusmatka lomalla yhdessäolon arkena?
-Teetkö lapsesi kanssa mitään yhdessä? Vai viettääkö lapsesi vapaa-aikansakin vieraiden aikuisten kanssa?
-Kuinka usein käytät palkattua lastenhoitajaa päiväkodin/koulun lisäksi?
-Huomautteleeko miehesi/äitisi/isäsi lapsesi hoidosta?
-Mitä kotiruokia osaat valmistaa?
-Ulkoiletko lapsesi kanssa?
-Osaako lapsesi perustaidot? Uida, pyöräillä, kuoria perunaa jne.
Jne jne.
Minä olen työssäkäyvä äiti, mutta en ura-äiti, vaikka tykkään työstäni. Haluan panostaa lapseeni enemmän kuin uraani. Vaikka kärsin taloudellisesti, enkä saa parhaimpia työpaikkoja.
Uraäiti voi keskimääräistä helpommin jäädä kotiin ja tehdä töitä sieltä, töitä kun pystyy tekemään tietokoneen ja puhelimen avulla toisin kuin siivoojat tai hoitajat jne. Suuremmalla palkalla kykenee ostamaan talon hyvin läheltä työpaikkaa, eli työmatka voi olla huomattavasti lyhyempi (ja helpompi jos julkisilla kulku hankalaa käytössä kaksi autoa). Lapsille voi järjestää läheltä mukavan päiväkotipaikan yksityisestä rauhallisesta päiväkodista. Iltaisin ja viikonloppuisin voi tehdä hyvällä omalla tunnolla töitä kun lapset nukkuvat (nyt lapseni jo aikuisia mutta kun olivat pieniä en palstaillut tai tuijotellut tv:tä, lueskelin työpapereita tai istuin tietokoneen ääressä iltaisin). Latenhoitajaa joutui käyttämään joskus jos toisella työmatka ja toisella pakollisia kokouksia muttei kovin usein, kukaan ei huomautellut hoidossa, neuvolassa ihastelivat miten välittömät ja lämpimät välit lapsilla oli molempiin vanhempiin (mieheni kävi myös neuvolassa mikä ilmeisesti ei ollut yleistä tuohon aikaan). Ja osaamme valmistaa kaikkia normaaleja kotiruokia, sen lisäksi varsin paljon muitakin, tarttunut ulkomaalla asuessa repertuaariin. Lapset pitivät ihan pienestä "kummallisista" ruuista, mm. intialaisista ja kiinalaisista. Ja ulkoilimme ihan pienestä lasten kanssa, kävimme metsässä vaeltamassa, kalastusreissuilla teltassa nukkumassa, tuntureilla laskettelemassa, etelässä uimassa jne. Ja lapset oppivat kaikki perustaidot, oppivat myös paljon muutakin, ymmärtämään mm kuinka elämä voi olla hyvin erilaista eri kulttuureissan ja kuinka kuitenkin jotkut asiat ovat yhteisiä kulttuurista riippumatta. Kuten se, että vanhemmat yleensä haluavat parasta lapsilleen, elivätpä Alankomaissa, Espanjassa tai Irlannissa jossa korvataan vain muutaman kuukauden äitiysloma tai Suomessa jossa pisin korvatun perhevapaa yhdessä Puolan, Viron, Slovakian ja Unkarin kanssa.
Koulutus mielestäsi siis turhaa? Nyt pitäisi löytyä lähteitä.