Väitän, että uraperheiden lapset voivat entistä huonommin
Ja uraperheillä tarkoitan perhettä, jossa molemmat tai toinen vanhempi keskittyy elämässään enemmän uraansa kuin lapsiinsa.
Ja vaikka he olisivat hyviä vanhempia niin työ vie liikaa aikaa.
Ja nyt voidaan kysyä MIKSI?
Koska elintaso on monelle niin tärkeä.
Voin sanoa, että uraihmisen lapsena (äitini nautti työstään ja se oli hänelle hyvä) niin lapsi jää aina paitsioon. Ja sulkeutuu. Mitään ei uskaltanut kotona puhua, sillä oli jatkuva kiire.
Ja sekin kummastutti, että kotona puhuttiin äidin työstä jatkuvasti. Isäni joutui terapeutiksi äidin työtaakan alla. Isälläni oli paljon vaativampi työ, mutta hän selvisi siitä paremmin kuin uraäitini.
Jotenkin huvittavaa, että nyt 89-vuotias äitini puhuu vieläkin rahasta. Eläkkeensä suuruudesta yms ja kuinka hänellä on talous niin hyvässä kunnossa.
Raha edellä mentiin. Ja sisaruksista yksi teki itsemurhan, sillä hänen työuransa koki tapapakkia. Osa syy kuolemaan oli epäonnistunut työura.
Että näin. Lapset ensin ja sitten vasta se mersu. Vanhana tuskin jaksat shoppailla etkä voi syödä jatkuvasti hanhenmaksapalleroita.
Itse aion äänestää vaaleissa ihmistä, joka on ollut myös perhevapailla. Ja voihan niistä kodinhoitoa tukevista sosiaalietuuksista myös luopua.
Kommentit (153)
Vierailija kirjoitti:
Mikä on lapsen etu.
Keskustelu pyörii nyt aikuisten edussa ja oikeksissa
Ja nykyään vain naisten oikeuksista. Naisen oikeuksista puhua työpaikan kahvitauolla emättimestään yms.
Ainakin kolmelta eri kirjoittajalta saanut sellaisen käsityksen ettei tämä (taaskaan) kosketa miehiä. Mikseivät miehet voisi jäädä kotiin siksi aikaa kun nainen on tekemässä uraa?
Vanhana tuskin jaksat shoppailla etkä voi syödä jatkuvasti hanhenmaksapalleroita.
Miksei voi? Sen lisäksi voi ryhtyä vanhaksi vaikka tuossa 50 vuoden iässä, jos täppiä on tarpeeksi.
Jos ei rahan takia voi palleroita syödä, on ura epäonnistunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ltona valitettavasti säälittää pienet lapset, jotka on aina päiväkodissa täydet tunnit. Lomilla ollaan varapäiväkodissa, perjantaina isovanhemmat hakevat päivökodista ja vapaita ei ole kuin pakolliset pyhät. Se on kyllä pari vuotiaalle ihan kamalaa. Sitä kaksivuotiasta kun ei kiinnosta, että tuleeko äiti hakemaan uudella audilla, jos se on päivän ainut hetki kun äitiä näkee.
Yliopistokoulutus? Ja perustelut mututietoa. Eikö teillä luettu tutkimuksia?
On luettu ja tehtykin tutkimuksia. Olen kyllä tietoinen laadukkaan varhaiskasvatuksen hyödyistä. On kuitenkin täysin eri asia se, että varhaiskasvatus tukee lasten vanhempia lapsen kasvatuksessa, kuin että varhaiskasvatus (ja ulkopuoliset hoitajat) tekevät sen kokonaan heidän puolestaan.
"Mututietoni" taas perustuu vuosien kokemukseen.Varhaiskasvatuksen hyödyistä? Et tiedä muuta selittävää tekijää lasten hyvinvoinnille tai syrjäytymiselle.
Ei tosiaankaan ole vanhempien hyvä koulutus tai työ ennuste syrjäytymiselle.
Mututieto on toki helppoa.
Minä en ole se, joka puhui lasten syrjäytymisestä. Puhuin ainoastaan siitä, että pienten lasten pitkät päiväkotipäivät ja lomattomat vuodet ovat heille erittäin raskaita.
Mutta miksi pitää tehdä lapsia, jos ura on tärkeämpi. Miksei keskity pelkästään siihen uraansa?
Vierailija kirjoitti:
Ainakin kolmelta eri kirjoittajalta saanut sellaisen käsityksen ettei tämä (taaskaan) kosketa miehiä. Mikseivät miehet voisi jäädä kotiin siksi aikaa kun nainen on tekemässä uraa?
Koska tällaiseen painostaminen johtaa siihen, että naiset voivat keskittyä yksin sekä uraan että lapsiinsa. Ei vaan kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja on täysin väärässä. Syrjäytymisriskissä ovat he joiden perheessä on alhainen koulutus ym.
"Vanhempien koulutus ja tulotaso vaikuttavat yhä siihen, miten lapsi voi menestyä elämässään. Ennustetta synkistää myös se, jos perheessä on mielenterveysongelmia tai se elää toimeentulotuen varassa."
Ja uraperheissäkö ei voi olla mielenterveysongelmia? Narsismia ym. Ja mitä kaikkea voi seinien sisällä tapahtua, joista muut eivät tiedä mitään.
Tottakai voi olla, mutta ne uraperheiden lapset voivat tutkimusten mukaan paremmin. Heidän ennusteensa on parempi kuin köyhien ja ongelmallisten perheiden lasten.
Tämä on fakta.
He salaavat ongelmat. Valehtelevat. Esittävät parempaa..
Et sitten lukenut tuota linkkiä. Fakta, että näillä parempien perheiden lapsilla menee paremmin. Koulutus, mt ongelmat ym.
Ei ole kysytty miten menee vaan selvitetty.
Uraperheiden lapsilla on ”paremmat mt-ongelmatkin” eli kaikki on parempaa!!
Sitten äiti luo jonkun pilipaliuran koulutoimessa tai kunnalla. Istutaan tärkeissä palaverissä iltatolkulla ja tolkkua ei ole.
Videokokoukset ja muut on keksitty.
Nimimerkki ”näissä kokouksissa istunut” ja onhan se hurjaa kuinka kalliiksi nämä kokoukset tulevat. Esim 20 henkilöä 2h/viikko on 160 h/kk. Laskekaa siitä,
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n ja Nuorisotutkimusseuran rekisteritietojen pohjalta koottuun Suomi lasten kasvuympäristönä -seurantaraporttiin on kerätty tiedot vajaasta 60 000 suomalaisesta nuoresta. Kaikki tutkittavat ovat syntyneet vuonna 1997, eli he ovat nyt parikymppisiä tai vuoden yli.
Ikäluokan tietoja analysoitiin vuoteen 2015 saakka, jolloin he täyttivät 18 vuotta.
Tutkimusryhmän tavoitteena on ollut tuottaa laaja yleiskatsaus kokonaisen ikäluokan tärkeästä kasvuvaiheesta lapsuudesta täysikäisyyteen 90-luvun lopun ja 2000-luvun alun Suomessa.
Hyvinvointivaltio Suomi eli silloin talouskasvun ja vakaan kehityksen aikaa. Mikä niissä oloissa ennusti nuorelle silti huonoa tulevaisuutta? Neljä perhettä kuormittavaa tekijää nousi vaaran merkeiksi.
Matala koulutus. Molemmat vanhemmat ovat ilman perusasteen jälkeistä koulutusta.Pitkäaikainen toimeentulotuen saanti.Jompikumpi tai molemmat vanhemmat ovat saaneet toimeentulotukea vähintään puolet vuodesta vuosina 1997–2015.Psykiatrinen diagnoosi. Vähintään toisella vanhemmalla on todettu psykiatrinen diagnoosi lapsen syntymän ja 18-vuotispäivän välillä.Muutokset perheolosuhteissa.Vanhemmat ovat eronneet avioliitosta tai vähintään toinen lapsen vanhemmista on kuollut aiemmin kuin tämä on täyttänyt 18 vuotta.
Nuoren riski syrjäytyä tai joutua myöhemmin elämässä vaikeuksiin kasvaa huomattavasti, jos useita kuormittavia tekijöitä osuu päällekkäin samaan perheeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja on täysin väärässä. Syrjäytymisriskissä ovat he joiden perheessä on alhainen koulutus ym.
"Vanhempien koulutus ja tulotaso vaikuttavat yhä siihen, miten lapsi voi menestyä elämässään. Ennustetta synkistää myös se, jos perheessä on mielenterveysongelmia tai se elää toimeentulotuen varassa."
Ja uraperheissäkö ei voi olla mielenterveysongelmia? Narsismia ym. Ja mitä kaikkea voi seinien sisällä tapahtua, joista muut eivät tiedä mitään.
Tottakai voi olla, mutta ne uraperheiden lapset voivat tutkimusten mukaan paremmin. Heidän ennusteensa on parempi kuin köyhien ja ongelmallisten perheiden lasten.
Tämä on fakta.
He salaavat ongelmat. Valehtelevat. Esittävät parempaa..
Et sitten lukenut tuota linkkiä. Fakta, että näillä parempien perheiden lapsilla menee paremmin. Koulutus, mt ongelmat ym.
Ei ole kysytty miten menee vaan selvitetty.
Kun sen näkee jo noista teineistä, jotka ovat ns. Hyvästä perheestä. Ovat huumebileissä..
Olet väärässä.
Väitän että ap väite on sontaa. Siitä on tuloksia miten nykyvanhemmat ovat paljon kiinnostuneempia lasten asioista ja tunne-elämästä. Ap kasvoi niiden surkeiden vanhempien aikaan joita ei kiinnostanut. Ura tai työ ei taas liity siihen kiinnostaako vanhempaa lapsia vai ei, ei se siwan kanssa lapsensa hyvinvoinnista kiinnostuisi vaikka olisi uraputkessa jos ei nyt kiinnosta ja sama toisin päin.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin kolmelta eri kirjoittajalta saanut sellaisen käsityksen ettei tämä (taaskaan) kosketa miehiä. Mikseivät miehet voisi jäädä kotiin siksi aikaa kun nainen on tekemässä uraa?
No mun mies on ollut neljän lapsemme kanssa kaikista hoitovapaalla ja nyt telee lyjennettyä työaikaa. Lapset saavat paljon huomiota ja aikaa.
Tästä huolimatta minua, naisjohtajaa, syytellään itsekkääksi ja kylmäksi kun olen ”hylännyt” lapseni ja aina palannut töihin kun lapsi 7-9kk (vaikka isä jäänyt kotiin!).
Minä olen se joka TIENAA perheen hyvän elintason. Palkkani paljon isompi kuin miehen.
Mutta tämäkään ei kelpaa, aina ja kaikkialla nainen tekee aina VÄÄRIN.
Päiväkoti on lapselle kuin työtä. Miettikää nyt, jos itse olisitte tuollaisessa metelissä sairastelevien lasten kanssa. Kun tuskin uraäiti tai isä helposti jää kotiin hoitamaan edes sairasta lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja on täysin väärässä. Syrjäytymisriskissä ovat he joiden perheessä on alhainen koulutus ym.
"Vanhempien koulutus ja tulotaso vaikuttavat yhä siihen, miten lapsi voi menestyä elämässään. Ennustetta synkistää myös se, jos perheessä on mielenterveysongelmia tai se elää toimeentulotuen varassa."
Ja uraperheissäkö ei voi olla mielenterveysongelmia? Narsismia ym. Ja mitä kaikkea voi seinien sisällä tapahtua, joista muut eivät tiedä mitään.
Tottakai voi olla, mutta ne uraperheiden lapset voivat tutkimusten mukaan paremmin. Heidän ennusteensa on parempi kuin köyhien ja ongelmallisten perheiden lasten.
Tämä on fakta.
He salaavat ongelmat. Valehtelevat. Esittävät parempaa..
Et sitten lukenut tuota linkkiä. Fakta, että näillä parempien perheiden lapsilla menee paremmin. Koulutus, mt ongelmat ym.
Ei ole kysytty miten menee vaan selvitetty.
Uraperheiden lapsilla on ”paremmat mt-ongelmatkin” eli kaikki on parempaa!!
Sitten äiti luo jonkun pilipaliuran koulutoimessa tai kunnalla. Istutaan tärkeissä palaverissä iltatolkulla ja tolkkua ei ole.
Videokokoukset ja muut on keksitty.
Nimimerkki ”näissä kokouksissa istunut” ja onhan se hurjaa kuinka kalliiksi nämä kokoukset tulevat. Esim 20 henkilöä 2h/viikko on 160 h/kk. Laskekaa siitä,
Ja yhteiskunta maksaa lystin veroista. Ja kukaan ei voi kyseenalaistaa näitä kokouksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin kolmelta eri kirjoittajalta saanut sellaisen käsityksen ettei tämä (taaskaan) kosketa miehiä. Mikseivät miehet voisi jäädä kotiin siksi aikaa kun nainen on tekemässä uraa?
No mun mies on ollut neljän lapsemme kanssa kaikista hoitovapaalla ja nyt telee lyjennettyä työaikaa. Lapset saavat paljon huomiota ja aikaa.
Tästä huolimatta minua, naisjohtajaa, syytellään itsekkääksi ja kylmäksi kun olen ”hylännyt” lapseni ja aina palannut töihin kun lapsi 7-9kk (vaikka isä jäänyt kotiin!).
Minä olen se joka TIENAA perheen hyvän elintason. Palkkani paljon isompi kuin miehen.Mutta tämäkään ei kelpaa, aina ja kaikkialla nainen tekee aina VÄÄRIN.
Ruikuti Ruikuti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ltona valitettavasti säälittää pienet lapset, jotka on aina päiväkodissa täydet tunnit. Lomilla ollaan varapäiväkodissa, perjantaina isovanhemmat hakevat päivökodista ja vapaita ei ole kuin pakolliset pyhät. Se on kyllä pari vuotiaalle ihan kamalaa. Sitä kaksivuotiasta kun ei kiinnosta, että tuleeko äiti hakemaan uudella audilla, jos se on päivän ainut hetki kun äitiä näkee.
Yliopistokoulutus? Ja perustelut mututietoa. Eikö teillä luettu tutkimuksia?
On luettu ja tehtykin tutkimuksia. Olen kyllä tietoinen laadukkaan varhaiskasvatuksen hyödyistä. On kuitenkin täysin eri asia se, että varhaiskasvatus tukee lasten vanhempia lapsen kasvatuksessa, kuin että varhaiskasvatus (ja ulkopuoliset hoitajat) tekevät sen kokonaan heidän puolestaan.
"Mututietoni" taas perustuu vuosien kokemukseen.Varhaiskasvatuksen hyödyistä? Et tiedä muuta selittävää tekijää lasten hyvinvoinnille tai syrjäytymiselle.
Ei tosiaankaan ole vanhempien hyvä koulutus tai työ ennuste syrjäytymiselle.
Mututieto on toki helppoa.
Minä en ole se, joka puhui lasten syrjäytymisestä. Puhuin ainoastaan siitä, että pienten lasten pitkät päiväkotipäivät ja lomattomat vuodet ovat heille erittäin raskaita.
Miksi sen kirjoitit juuri tähän ketjuun? Kananotto otsikkoon vai mikä?
Vierailija kirjoitti:
Päiväkoti on lapselle kuin työtä. Miettikää nyt, jos itse olisitte tuollaisessa metelissä sairastelevien lasten kanssa. Kun tuskin uraäiti tai isä helposti jää kotiin hoitamaan edes sairasta lasta.
Ei voi jäädä hoitamaan sairasta lasta kotiin, mutta kotiin voi ottaa hoitajan omalla kustannuksella!! Mutta tätä rahaa sitten ei ole. Mutta 590 e laukkuun löytyy rahaa.
T. Nimimerkki - itse hoitajan kustantanut äiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet vanhemmat keskittyvät molempiin, lapsiinsa ja uraansa.
Juurikin näin! Minun lapsuus oli AP:n kuvaaman kaltainen. Isä yrittäjä ja AINA pois. Kotiäitini rakasti rahaa ja sen tuomaa arvostusta, mutta ei kestänyt isän poissaoloa. Äidistä tuli kodin hirviö, joka kotona oli kamala ja ulkomaailmassa Hyacinth Bucket.
Itse ratkaisin oman työurani niin, että olen aina asettanut lapsen ensimmäiseksi, jos töissä on pitänyt valita. Työt olen valinnut sen mukaan, mikä sopii elämäntilanteeseeni. Kaikki lähtee arvoista. On ihan hyvä miettiä, miksi niitä lapsia tekee, jos ei lapselle ole aikaa. Osa entisistä kollegoistani ainakin hankki lapsia, koska niin kuuluu tehdä. Toisaalta uskon, että moni vähemmän uraorientoitunut äiti paheksuu uraäitiä siksi, että oma motivaatio tai ahkeruus ei riitä ja sekös harmittaa. Milloin me naiset opimme kannustamaan toisiamme?
Siitä on tutkimusta ettei nykyisten vanhempien vanhemmat pahemmin välittäneet lapsistaan. Siihen ei liittynyt työ vaan oli sen ajan maailma.
Nykyvanhemmat taas ovat omasta lapsuudestaan oppineet ja heitä kiinnistaa oman lapsen vointi. Taaskaan siihen ei liity työ mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin kolmelta eri kirjoittajalta saanut sellaisen käsityksen ettei tämä (taaskaan) kosketa miehiä. Mikseivät miehet voisi jäädä kotiin siksi aikaa kun nainen on tekemässä uraa?
No mun mies on ollut neljän lapsemme kanssa kaikista hoitovapaalla ja nyt telee lyjennettyä työaikaa. Lapset saavat paljon huomiota ja aikaa.
Tästä huolimatta minua, naisjohtajaa, syytellään itsekkääksi ja kylmäksi kun olen ”hylännyt” lapseni ja aina palannut töihin kun lapsi 7-9kk (vaikka isä jäänyt kotiin!).
Minä olen se joka TIENAA perheen hyvän elintason. Palkkani paljon isompi kuin miehen.Mutta tämäkään ei kelpaa, aina ja kaikkialla nainen tekee aina VÄÄRIN.
Jos lapset voivat hyvin niin sittenhän asia Ok.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin kolmelta eri kirjoittajalta saanut sellaisen käsityksen ettei tämä (taaskaan) kosketa miehiä. Mikseivät miehet voisi jäädä kotiin siksi aikaa kun nainen on tekemässä uraa?
Kun nyt pitäisi keskittyä lapsen etuun, eikä kadehtia miehiä. Nykyään monille miehille on kunnia olla koti-isä ja se yleistyy koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin kolmelta eri kirjoittajalta saanut sellaisen käsityksen ettei tämä (taaskaan) kosketa miehiä. Mikseivät miehet voisi jäädä kotiin siksi aikaa kun nainen on tekemässä uraa?
Koska tällaiseen painostaminen johtaa siihen, että naiset voivat keskittyä yksin sekä uraan että lapsiinsa. Ei vaan kiinnosta.
Tuollaiset miehet voisivat sitten keskittyä lähinnä olemaan hedelmöitysklinikoiden luovuttajia mikäli omien lasten asiat tai kasvatus ei kiinnosta. Suotta tuollaisille antaa mitään parisuhteesta tai perhe-elämästä kumpuavia iloja.
Juurikin näin! Minun lapsuus oli AP:n kuvaaman kaltainen. Isä yrittäjä ja AINA pois. Kotiäitini rakasti rahaa ja sen tuomaa arvostusta, mutta ei kestänyt isän poissaoloa. Äidistä tuli kodin hirviö, joka kotona oli kamala ja ulkomaailmassa Hyacinth Bucket.
Itse ratkaisin oman työurani niin, että olen aina asettanut lapsen ensimmäiseksi, jos töissä on pitänyt valita. Työt olen valinnut sen mukaan, mikä sopii elämäntilanteeseeni. Kaikki lähtee arvoista. On ihan hyvä miettiä, miksi niitä lapsia tekee, jos ei lapselle ole aikaa. Osa entisistä kollegoistani ainakin hankki lapsia, koska niin kuuluu tehdä. Toisaalta uskon, että moni vähemmän uraorientoitunut äiti paheksuu uraäitiä siksi, että oma motivaatio tai ahkeruus ei riitä ja sekös harmittaa. Milloin me naiset opimme kannustamaan toisiamme?