Odotetaan 1. lasta, sukulaisten käytös tuntuu TODELLA pahalta
Mitään teinejä tässä ei olla, itse 36, mies 40 ja ensimmäinen (kukapa tietää vaikka ainoa) kovasti toivottu ja odotettu lapsi tulossa.
Kaikilla sisaruksillamme on lapsia, eli lapsella on serkkuja useampi alle 5v, mutta juurikaan kukaan heistä ei ole tarjonnut mitään lapsen sänkyä/tuolia/sitteriä/vanhaa vaatetta edes lainaan. Ei mitään. Kuin olisimme ilmaa. Pahalta tuntunut se, kun muut kertovat miten iloisesti sukulaiset ovat auttaneet ja antaneet käytettyjä juttujaan😢 En ole kehdannut edes sanoa, että ei meille vaan, mitään, ei edes vanhaa vaatekappaletta saati mitään isompaa, vaikka kaikilla heillä nämä kamat ovat varastossa.
Toinen asia, joka painaa tavaraa paljon enemmän meitä molempia, erityisesti minua on välien katkeaminen kahteen (2) nuorempaan sisarukseen perheineen.
Olemme heille lapsille ihan kummeina, ja heitä olemme kovasti vuosien ajan muistaneet lahjoin ja yhteydenpidon avulla, mutta nyt kun odotamme omaa vauvaa, he ovat ”katkaisseet välit” eli lopettaneet täysin yhteydenpidon tänne päin. Raskaus on jo viikolla 20, ja kumpikaan näistä pariskuntien naisista ei ole kysynyt miten voin, miten on mennyt tai mitään raskauteen liittyen. Kouluikäiset kummilapsemme eivät myöskään.
On tullut tästä käytöksestä aivan hirveä (siis niin paha) olo, että olemme toimineet lahja-automaatteina heille tähän asti, mutta nyt kun on meille tärkeä aika, ei edes viestillä (saati soittaen/ vieraillen) kysytä mitä meille kuuluu. 😥
Eihän tästä voi sanoa heille, että miksi ette välitä meistä, että miksi että myötäelä, iloitse meidän puolesta, tai edes kysy miten menee.
Ei voi sanoa että tuo on epäkohteliasta, jopa kiusaamista, ja tuntuu meistä maailmanlopulta, aivan hirveän pahalta että nuoremmat eristää perheen ulkopuolelle.
Eihän voida tälläisiä ihmisiä edes pyytää kummiksi omalle lapsellemme, jotka eivät ole missään tekemisissä. Todella harmi, sillä olisimme halunneet pyytää sisaruksia. Nyt vaan ei voi, joten pitää miettiä ystäviämme tai muita sukulaisia.
Välit ovat olleet ”katki” tammikuusta asti, ja nyt on pian lokakuu. Katki siten, että jos me emme ole heihin yhteyksissä, eivät he ole olleet koko vuonna meihin päin missään tekemisissä. Ovat viettäneet pitkät lomat ties missä, mutta mihinkään kohtaan vuoden kierrossa ei sovi meille soittaminen tai kyläily.
Tämä on aivan epänormaalia, voimme pahoin tämän vuoksi, ja ajattelin että menisin ihan psykologille puhumaan tästä. Pyydänkin, että suositelkaa hyviä, fiksuja terapeutteja Uudellamaalla?
Olemme itse vuosia vierailleet, muistaneet heitä ja heidän lapsiaan, osallistuneet heidän juhliinsa, ja sen takia tämä rikkoo minut ainakin ihan täysin. Ei pienintäkään myötäelämistä, onnea, iloa meitä kohtaan. Olemme kuin eristetyt.
Alkuvuodesta asti, jo kun tämän havaitsin että meidät ignoorataan ja meille ei tulla kylään vaikka pyydetään, olen ja olemme keskittyneet saamaan parempia ystäviä, ja heitä meillä onkin ihania. Mutta perhe on kuitenkin perhe.
Kommentit (235)
Tuli mieleen, että oletteko antaneet jotenkin itse syytä tähän käytökseen, vaikka sitten tiedostamatta? Eli ehkä muut ajattelevat, että teille ei vaikka kelpaa käytetyt vaatteet tms. Voihan sitä itsekin soittaa ja sitten samalla kysyä, että onko teillä enää mitään vauvatavaraa, että avosylin otetaan vastaan jos on ylimääräsitä, ja vaikka että voitte vähän maksaakin. Näin minä tekisin.
Miten kukaan edes uskaltaa ostaa yhtään mitään vauvalle ennen rakenneultraa? Joka siis on puolessa välissä raskautta. Syöttötuolien tarjoaminenkin olisi vähän hölmöä, kun eihän vauva voi sitä käyttää moneen kuukauteen synnyttyään. Saati kun ei edes synny vielä moneen kuukauteen. Toki jos on paljon tilaa hamstrata tavaraa säilytykseen 0,5-1 vuodeksi niin sitten...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei vauva ei ole vielä lähelläkään syntymistä. Kyllä sitä tavaran tuputtajaa vielä ilmaantuu.
Ja vaikka ei ilmaannu, niin ei ehkä kannata sellaisesta loukkaantua. Tavarat on ehkä jo kierrätetty eteenpäin tai luvattu muille.
Ja pitäisikö teidän itse soittaa niille sisaruksille?
Joo tavara ei ole tässä se pääpointti ollenkaan. Voidaan ja hankitaankin itse mitä tarvitsemme.
Olemme soittaneet, viestittäneet ja kutsuneet kylään, eivät tule, eivätkä kerro syytä miksi ei. Lisäksi olemme heidän lapsiaan muistaneet kyläilyin ja lahjoin vuosien ajan.
Ovat sieltä puolelta katkaisseet välit kuten selvästi tuossa aloituksessa kerroin.
Itsestään hakee aina ensimmäisenä vikaa toki, mutta tässä tapauksessa heitä on muistettu aivan hulluna, emme voi hakea vikaa itsestämme.
Ap
Lapsiperheissä sairastellaan usein koko ajan, joten eivät varmaan halua tartuttaa raskaana olevaan mitääm tautia turhaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
0/5 Aivan selvä provo, älkää vaivautuko provosoitumaan.
Tämä on se sama joka näitä kirjoittelee ja tehtailee päiväkausia ja viikkokausia. Hoitoa tarvis ihminen.
Nimimerkki AP tarkoittaa provoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
0/5 Aivan selvä provo, älkää vaivautuko provosoitumaan.
Tämä on se sama joka näitä kirjoittelee ja tehtailee päiväkausia ja viikkokausia. Hoitoa tarvis ihminen.
Kaikki jaarittelijat ovat, jotka kirjoittavat 2000 sanan ruikutusaloituksia suvusta ja "ystävistä". Kai nyt jo tuosta vuolassanaisuudesta huomaa aloittajan hulluksi.
Lienee joku lähipiiristä tai yhteisistä ystävistä puhunut jotain p...aa, teistä heille. Keksinyt jotain teidän sanomana. Muuta ei tarvita. Kateus jostain tai jotain. Kissa pöydälle...kysyy suoraan. Ei siibä mitään häviä.
Tämän provojen tehtailijan tunnistaa jo tyylistä. Aina samat pitkät selitykset ja itse aina täysin syytön kaikkeen. Vika ja ongelmien syy aina muissa ihmisissä. Itse lähes täydellinen ihminen.
onko sinulla aitoja pitkäkestoisia ihmissuhteita, joissa joku toinen on aloitteellisempi kuin sinä? tulee mieleen yksi tuttu, joka kutsuu kylään kestitsee jne mutta.. ei kukaan jaksa häntä. Tosi raskas omien neuvojen tuputtaja, puhuttelee ihmisiä ”tulkaapas kylään”, kysyy ”neuvoa” kun haluaa ylpeillä jollain asialla (musta olis normaalimpaa vaan kertoa että mulla on tällainen iloinen juttu).
Kaipaa ihailua ja huomiota ja muiden hyppyyttämistä. Nyt on ihmeissään kun pari lasta ja kukaan ei auta vaikka ”niin paljon ystäviä” en tajua miten hänellä ei silmät aukea.
On useamman vuoden nuorempi kuin minä ja silti holhoaa ihan ihme jutuista. ”katsoppas kun et sä voi noin tehä. nii kunsä et tee näin ja näin. Ainii kun sulla oli tapana” aah ärsyttää edes ajatella. parhaani yritän olla neutraali ja auttaakin mutta ei ole hyvä olla tällaisten lähellä.
Takertujien kanssa ei kukaan halua olla yhteyksissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole normaalia tuollainen. Ehkä sisarukset ovat kateellisia teille, ehkä olette elämässänne paremmin menestyneitä ja lapsettomuus on ollut se ainoa puute ja vika, joka on pitänyt sisarusten "pään kasassa", millä on voinut sietää teidän menestystä. Ehkä on jopa unelmoitu perinnöstä kummilapsille ja muille lapsille.
Nyt kun saatte oman lapsen, muiden silmissä onnenne on nyt täydellinen ja sitä on vaikea kateellisen ihmisen sietää.
On kyllä pikkusieluista ja lapsellista käytöstä. Samaten kuin vauvatarvikkeiden lainaamattomuus. Sekin on varmaan kateutta (ostakoon itse, rikkaat).
Itse varmaan kysyisin omilta vanhemmiltani, tietävätko he, mikä syynä välien viilenemiseen. Jos eivät, niin ihan koko perheelle osoitettu whatsapp-viesti (perusta oma ryhmä sisaruksille ja vanhemmille ja kaikille sama viesti siihen) siitä, miltä sinusta tuntuu, voi olla yksi keino nostaa asia keskusteluun. Jos asia vaietann näistä huolimatta, voit antaa olla ja keskittyä omaan pieneen perheeseesi.
Kiitos sinulle 💕
Tosi järkevä vastaus ja hyviä ideoita.
Tälläinen ryhmä meillä on vanhempieni kanssa, mutta ei sisarusten.
Olen kysynyt vanhemmiltani, ja äitini on kovasti pahoillaan, häntä hävettää poikansa ja tämän vaimon käytös. Tietää hyvin, että emme ole mitään pahaa heille tehneet, ja miten paljon olemme vuosien aikana heitä muistaneet.
Äitini ei voi aikuiselle lapselleen mitään. Käy itse meillä kylässä, ja on varmaan yrittänyt tuloksetta puhua asiasta heille.
Ap
No just! Tuotahan odotit. Nyt sait viimein sen hyväksymäsi vastauksen, eikös olekin ihanaa?
Että teitä KADEHDITAAN, kun olette parempia ja menestyneitä jne. Siihenhän koko ajan pyrit tällä kirjoituksellasi, mutta et voinut suoraan itse kirjoittaa, joten nyt joku IHANA ihminen sen sinulle (ja muille) kertoi!
Ei tätä tarvitse tämän pitemmälle jatkaa. Kaikki on nyt hyvin ja oikeassa järjestyksessä. Nyt kun olet saanut vahvistuksen omille ajatuksillesi jopa vauva-palstalta, niin voit jatkaa elämääsi pystypäin ja onnellisena. Ns. paremmat ihmisethän eivät moisista pikkuasioista välitä.
Ap nimenomaan kärsii tilanteesta ja hylkäämisestä. Minäkin uskon, että jonkinmoinen kateus taustalla, se on ainakin mahdollinen syy.
Kuka kadehtisi pösilöä, joka pitää itseään muita parempana?
Ei ole kovin tervettä jatkuvasti pyöritellä mielessään, miksi mummu ei soita, miksi isoveli ei kyläile, miksi en saanut onnittelukorttia anopilta, miksi meille ei kukaan tule kylään, miksi ja miksi. Sukulaiset eivät kerro kaikkia asioita toisilleen, on masennusta, köyhyyttä, sairautta, ahdistusta, kaikenlaista outoakin juttua.
On tilanteita, ettei vaan jaksa sitä smalltalkia siskon kanssa tai jo ylösnousu sängystä ahdistaa, lähde siinä sitten viemään jotain paketteja pikkuvauvoille tai kukkapuskaa mummoille. Ja jos et jaksa lähteä, niin ap:n kaltainen miksimiksi-ihminen loukkaantuu ja tulee hyvin pahalle mielelle. Antakaa hyvät ihmiset toisillenne omaa rauhaa ja ymmärtäkää, että muut eivät ole jatkuvasti teitä varten olemassa, vähempikin riittää.
Pakotetut ihmissuhteet eivät vain toimi.
Jos he eivät viihdy seurassanne niin sille ei voi mitään. Oman mielenterveytesi takia kannattaisi vain antaa asian olla ja keskittyä omaan elämään.
Vaikutat myös viestiesi perusteella vähän raskaalta ihmiseltä. Oletko koettanut koskaan höllätä vähän, jättää vaatimuksesi muiden ihmisten suhteen tekemättä ja antaa kaiken mennä vain omalla painollaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sisarussuhde ei ole kaikille kovin tärkeä. Vain sukulaisuus saattaa olla yhdistävä tekijä.
Anna heidän olla omissa oloissaan, heillä on varmaan muita ystäviä. Pyrkikää neutraaleihin väleihin. Kaksi kertaa vuodessa kohteliaat kuulumisten vaihdot. Kun vauva syntyy, sinulla tulee olemaan muutakin mietittävää kuin lapsuuden perheesi.
Kiitos paljon fiksusta vastauksesta!
Suru on oman vauvan puolesta, kun serkut eivät käy synttäreillä, ei jouluna, ei kesällä, ei tupareissamme, ei syntymäpäivillämme, ei missään meille tärkeässä.
Ap
Se on SIKIÖ, ei vauva, ja sinulla lienee nyt muutama kuukausi hukassa pakkohoidon tms. vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
onko sinulla aitoja pitkäkestoisia ihmissuhteita, joissa joku toinen on aloitteellisempi kuin sinä? tulee mieleen yksi tuttu, joka kutsuu kylään kestitsee jne mutta.. ei kukaan jaksa häntä. Tosi raskas omien neuvojen tuputtaja, puhuttelee ihmisiä ”tulkaapas kylään”, kysyy ”neuvoa” kun haluaa ylpeillä jollain asialla (musta olis normaalimpaa vaan kertoa että mulla on tällainen iloinen juttu).
Kaipaa ihailua ja huomiota ja muiden hyppyyttämistä. Nyt on ihmeissään kun pari lasta ja kukaan ei auta vaikka ”niin paljon ystäviä” en tajua miten hänellä ei silmät aukea.
On useamman vuoden nuorempi kuin minä ja silti holhoaa ihan ihme jutuista. ”katsoppas kun et sä voi noin tehä. nii kunsä et tee näin ja näin. Ainii kun sulla oli tapana” aah ärsyttää edes ajatella. parhaani yritän olla neutraali ja auttaakin mutta ei ole hyvä olla tällaisten lähellä.
Persoonallisuushäiriöiset on aina raskaita.
Semmost se on meille lapsettomille, tai kai myös myöhään lapsen saaneelle vs niihin jotka teki lapsia about 21- 25 vuotiaina. Yritettiin olla niin kummia ja niin siskoa, aina huomioiden heidän eritystarpeitaan,lapsiaan tms. Kun tuleekin 20 v päästä päinvastaonen tilanne, huomaat että kaikki touhuilusi kummina on ollut tyhjää. Mulle esim. Ei kummilapsen äiti vastaa edes puhelimeen. Siskon kanssa välit poikki. Ihan turha kuvitellakaan että sinun synttäreitä muistetaan vaikka kannoit lahjoja heidän lapsilleen.
Ei ne ehdi, kun niillä on ne lapset. Se on sitä ruuhkavuosia. Ymmärrät sen pian. Joku 10 kk puhelinhiljaisuus menee ihan hujauksessa. Lisäksi kaikki ei saa sosiaalisista tilanteista mitään energiaa vaan ne kuluttavat sitä, vaikka ystävistä tykkäisikin.
Otahan rennosti.
Vierailija kirjoitti:
Ei ne ehdi, kun niillä on ne lapset. Se on sitä ruuhkavuosia. Ymmärrät sen pian. Joku 10 kk puhelinhiljaisuus menee ihan hujauksessa. Lisäksi kaikki ei saa sosiaalisista tilanteista mitään energiaa vaan ne kuluttavat sitä, vaikka ystävistä tykkäisikin.
Otahan rennosti.
Ihan totta kyllä tämäkin. Hyvä jos nykyään näen vanhoja ystäviä kerran vuodessa. Sisaruksiani muutaman kerran vuodessa ja vanhempiani ehkä kerran kuussa. Ei asuta samalla paikkakunnalla.
Muistan kyllä kun eka kaverini sai lapsen ja olin loukkaantunut kun hän vastasi viesteihin niin pitkällä viiveellä, jos lainkaan. Nyt kun olen itse perheellinen niin ymmärrän kyllä ettei ehdi puhelimessa roikkua.
Onnea ensinnäkin esikoisen odotukseen!
Täällä myös raskaana, toista odotetaan ja päättänyt että vaatteita ym. vauvatarvikketta aletaan hankkimaan vasta n.raskausviikoilla 30, joulun jälkeen menee se ajankohta mulla. Ihmiset saattaa sitten vauvan synnyttyä saattoi tuoda jotain vaatetta ja viestittää jos jollain oli edullisesti joku vauvatarvikekassi myynnissä. Odotusaikaan liittyy kuitenkin riskejä ja myös lapsen sukupuoli varmistuu vasta syntymän jälkeen. Kannattaa ehkä suoraan kuitenkin kysellä niistä tavaroista että olisiko jollain joutilaana pinnasänkyä ym.
Kannattaa myös huomioida että ihmisssuhteet tulee muuttumaan vauvan syntymän jälkeen. Meillä meni aika uusiksi ystävät joiden kanssa vietetään aikaa, vaikka ei ollut meidän päätös.
Ovat sieltä puolelta katkaisseet välit kuten selvästi tuossa aloituksessa kerroin.
– ap
Lopetimme tammikuussa vuosia kestäneen yksipuolisen yhteydenpidon, ja emme mene enää lahja-automaatiksi.
– myös ap
Tarvitseeko lisätä mitään?
Joo, mutta ei niin idioottia kuin omien kommenttiensa tykkääminen 😂