Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Odotetaan 1. lasta, sukulaisten käytös tuntuu TODELLA pahalta
22.09.2019 |
Mitään teinejä tässä ei olla, itse 36, mies 40 ja ensimmäinen (kukapa tietää vaikka ainoa) kovasti toivottu ja odotettu lapsi tulossa.
Kaikilla sisaruksillamme on lapsia, eli lapsella on serkkuja useampi alle 5v, mutta juurikaan kukaan heistä ei ole tarjonnut mitään lapsen sänkyä/tuolia/sitteriä/vanhaa vaatetta edes lainaan. Ei mitään. Kuin olisimme ilmaa. Pahalta tuntunut se, kun muut kertovat miten iloisesti sukulaiset ovat auttaneet ja antaneet käytettyjä juttujaan😢 En ole kehdannut edes sanoa, että ei meille vaan, mitään, ei edes vanhaa vaatekappaletta saati mitään isompaa, vaikka kaikilla heillä nämä kamat ovat varastossa.
Toinen asia, joka painaa tavaraa paljon enemmän meitä molempia, erityisesti minua on välien katkeaminen kahteen (2) nuorempaan sisarukseen perheineen.
Olemme heille lapsille ihan kummeina, ja heitä olemme kovasti vuosien ajan muistaneet lahjoin ja yhteydenpidon avulla, mutta nyt kun odotamme omaa vauvaa, he ovat ”katkaisseet välit” eli lopettaneet täysin yhteydenpidon tänne päin. Raskaus on jo viikolla 20, ja kumpikaan näistä pariskuntien naisista ei ole kysynyt miten voin, miten on mennyt tai mitään raskauteen liittyen. Kouluikäiset kummilapsemme eivät myöskään.
On tullut tästä käytöksestä aivan hirveä (siis niin paha) olo, että olemme toimineet lahja-automaatteina heille tähän asti, mutta nyt kun on meille tärkeä aika, ei edes viestillä (saati soittaen/ vieraillen) kysytä mitä meille kuuluu. 😥
Eihän tästä voi sanoa heille, että miksi ette välitä meistä, että miksi että myötäelä, iloitse meidän puolesta, tai edes kysy miten menee.
Ei voi sanoa että tuo on epäkohteliasta, jopa kiusaamista, ja tuntuu meistä maailmanlopulta, aivan hirveän pahalta että nuoremmat eristää perheen ulkopuolelle.
Eihän voida tälläisiä ihmisiä edes pyytää kummiksi omalle lapsellemme, jotka eivät ole missään tekemisissä. Todella harmi, sillä olisimme halunneet pyytää sisaruksia. Nyt vaan ei voi, joten pitää miettiä ystäviämme tai muita sukulaisia.
Välit ovat olleet ”katki” tammikuusta asti, ja nyt on pian lokakuu. Katki siten, että jos me emme ole heihin yhteyksissä, eivät he ole olleet koko vuonna meihin päin missään tekemisissä. Ovat viettäneet pitkät lomat ties missä, mutta mihinkään kohtaan vuoden kierrossa ei sovi meille soittaminen tai kyläily.
Tämä on aivan epänormaalia, voimme pahoin tämän vuoksi, ja ajattelin että menisin ihan psykologille puhumaan tästä. Pyydänkin, että suositelkaa hyviä, fiksuja terapeutteja Uudellamaalla?
Olemme itse vuosia vierailleet, muistaneet heitä ja heidän lapsiaan, osallistuneet heidän juhliinsa, ja sen takia tämä rikkoo minut ainakin ihan täysin. Ei pienintäkään myötäelämistä, onnea, iloa meitä kohtaan. Olemme kuin eristetyt.
Alkuvuodesta asti, jo kun tämän havaitsin että meidät ignoorataan ja meille ei tulla kylään vaikka pyydetään, olen ja olemme keskittyneet saamaan parempia ystäviä, ja heitä meillä onkin ihania. Mutta perhe on kuitenkin perhe.
Kommentit (235)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo kummijuttu ei selvästikään ole yhtä tärkeä heille kuin teille. Vähän kuulostaa oudolta tuo teidän kummilapsen valtava ikävöintikin... Oletteko liian ripustuvaisia ja kontrolloiva ehkä?
Luultavasti on vaan haluttu ristiäiset ja silloinhan on pakko olla joku kummi. Sukulainen on aika yleinen valinta kummiksi. Vai mitä asiasta silloin sovitte?
Ai, hyvä tietää, että meidät haluttiin vaan ristiäisjuhlaan seisomaan, mutta meidän elämään ei haluta osallistua mitenkään.
Lopetimme tammikuussa vuosia kestäneen yksipuolisen yhteydenpidon, ja emme mene enää lahja-automaatiksi.
Pitääkin korostaa että meille saa tulla jatkossakin kylään, ja me toimimme puolin ja toisin, vastavuoroisesti. Tuskin tulevat, kun eivät ole ikinä käyneet.
Ap
Siis hetkinen. Ette mene enää juhliin. Odotatte siis, että 8-vuotias lapsi, jonka synttäreille että vaivautuneet tulemaan, soittelisi teille omatoimisesti itse?
Itse ainakin olisin tuon ikäisenä loukkaantunut, jos kummit eivät muistaisi millään tavalla. Varsinkin jos on ennen oltu läheisiä. Ette voi kostaa lapselle sitä, miten hänen vanhempansa käyttäytyvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei vauva ei ole vielä lähelläkään syntymistä. Kyllä sitä tavaran tuputtajaa vielä ilmaantuu.
Ja vaikka ei ilmaannu, niin ei ehkä kannata sellaisesta loukkaantua. Tavarat on ehkä jo kierrätetty eteenpäin tai luvattu muille.
Ja pitäisikö teidän itse soittaa niille sisaruksille?
Joo tavara ei ole tässä se pääpointti ollenkaan. Voidaan ja hankitaankin itse mitä tarvitsemme.
Olemme soittaneet, viestittäneet ja kutsuneet kylään, eivät tule, eivätkä kerro syytä miksi ei. Lisäksi olemme heidän lapsiaan muistaneet kyläilyin ja lahjoin vuosien ajan.
Ovat sieltä puolelta katkaisseet välit kuten selvästi tuossa aloituksessa kerroin.
Itsestään hakee aina ensimmäisenä vikaa toki, mutta tässä tapauksessa heitä on muistettu aivan hulluna, emme voi hakea vikaa itsestämme.
Ap
Psykoottisuus pelottaa.
Jospa ap:n perheellä on paremmat tulot kuin sukulaisilla tai muuten asiat paremmin? Nyt sukulaiset tuumivat, että ei voi olla totta, saavat vielä vauvankin? :D
Vierailija kirjoitti:
Jospa ap:n perheellä on paremmat tulot kuin sukulaisilla tai muuten asiat paremmin? Nyt sukulaiset tuumivat, että ei voi olla totta, saavat vielä vauvankin? :D
Tuskinpa. Jos ei ole varaa ostaa vauvatavaroita, vaan edellytetään yli 5 vuotta vanhojen turvaistuimien ja potkupukujen lahjoittamista, niin rahasta on todella pulaa!
Ja saavat vielä vauvankin hoitojen tuloksena, vaikka ap:lla on skitsofrenialääkitys.
MInulla on veljenpoika, joka on hyvin rakas minulle. En kuitenkaan jaksa jatkuvasti vierailla veljen luona, koska he asuvat toisella paikkakunnalla. Itselläni on syynä se, ettei yksinkertaisesti ole rahaa jatkuvasti matkustaa junalla sinne ja takaisin. Autoa ei ole. Yöpaikkakin pitäisi löytyä, koska en halua nukkua vauvan huoneessa ja herätä monta kertaa yössä. Veljelläni on melko pieni asunto. Luultavasti en jaksa kovin usein vierailla sittenkään, kun lapsi on vähän isompi, samoista syistä. Veljenpoika on kuitenkin minulle todella tärkeä ja on usein mielessäni.
Toivottavasti veljeni ymmärtää tilanteen, eikä pyörittele asiaa mielessään kuin ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ole tarjonnut veljeni perheelle vanhoja vauvatavaroita, sillä meillä ei ole enää niitä jäljellä.
En ole ostanut vaatteita tai lelujakaan kuin muutaman, sillä veljen vaimo ei halua ylimääräistä tavaraa ja valittaa tavaroista joita saavat muilta sukulaisilta tai ystäviltä.
Lapsi on silti minullekin rakas, vaikka en hänelle tavaraa juurikaan anna.
Siis käsitinkö oikein, että kaikkien muiden sisarusten lapset ovat jo kouluikäisiä? En tunne KETÄÄN, joka hilloaisi vauvatavaraa odottamassa mahdollista käyttöä varten. Kaikki heivataan menemään heti, kun vain nuorimmainen kasvaa niistä ohi. En myöskään hirveästi pysty kuvittelemaan, että perheet joissa vanhemmat käy töissä, lapset koulussa, illat on täynnä lasten sekä vanhempien harrastuksia ja viikonloputkin kaikenlaisia menoja, ehtisivät jollain tavoin "osallistua" yhden sisaruksen raskauteen. Raskaus on tosi hieno uutinen, varsinkin jos sitä on odotettu pitkään, mutta ei useamman jo syntyneen lapsen jälkeen niin iso juttu että sitä kukaan mitenkään isommin noteeraisi. Vauvan syntyminen on sitten eri juttu, ja silloin ne lahjat annetaan. Siinäkin kuitenkin tulee muistaa se, että vaikka jokaisen mielestä ne omat lapset ovat maailman ihanimpia ja spesiaaleimpia tapauksia, niin muiden silmissä se on vaan uusi lapsi lisää sukuun. Ei sen enempi tai vähempi kuin jo olemassaolevat. Ja jos ennenkään ei ole ollut tapana kyläillä, niin ei se tuleva vauva sitä mihinkään muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella outoa jos ennen tätä oli kaikki täysin hyvin. Todella outoa. Joten eiköhän ole kyse jostain aivan muusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole normaalia tuollainen. Ehkä sisarukset ovat kateellisia teille, ehkä olette elämässänne paremmin menestyneitä ja lapsettomuus on ollut se ainoa puute ja vika, joka on pitänyt sisarusten "pään kasassa", millä on voinut sietää teidän menestystä. Ehkä on jopa unelmoitu perinnöstä kummilapsille ja muille lapsille.
Nyt kun saatte oman lapsen, muiden silmissä onnenne on nyt täydellinen ja sitä on vaikea kateellisen ihmisen sietää.
On kyllä pikkusieluista ja lapsellista käytöstä. Samaten kuin vauvatarvikkeiden lainaamattomuus. Sekin on varmaan kateutta (ostakoon itse, rikkaat).
Itse varmaan kysyisin omilta vanhemmiltani, tietävätko he, mikä syynä välien viilenemiseen. Jos eivät, niin ihan koko perheelle osoitettu whatsapp-viesti (perusta oma ryhmä sisaruksille ja vanhemmille ja kaikille sama viesti siihen) siitä, miltä sinusta tuntuu, voi olla yksi keino nostaa asia keskusteluun. Jos asia vaietann näistä huolimatta, voit antaa olla ja keskittyä omaan pieneen perheeseesi.
Kiitos sinulle 💕
Tosi järkevä vastaus ja hyviä ideoita.
Tälläinen ryhmä meillä on vanhempieni kanssa, mutta ei sisarusten.
Olen kysynyt vanhemmiltani, ja äitini on kovasti pahoillaan, häntä hävettää poikansa ja tämän vaimon käytös. Tietää hyvin, että emme ole mitään pahaa heille tehneet, ja miten paljon olemme vuosien aikana heitä muistaneet.
Äitini ei voi aikuiselle lapselleen mitään. Käy itse meillä kylässä, ja on varmaan yrittänyt tuloksetta puhua asiasta heille.
Ap
No just! Tuotahan odotit. Nyt sait viimein sen hyväksymäsi vastauksen, eikös olekin ihanaa?
Että teitä KADEHDITAAN, kun olette parempia ja menestyneitä jne. Siihenhän koko ajan pyrit tällä kirjoituksellasi, mutta et voinut suoraan itse kirjoittaa, joten nyt joku IHANA ihminen sen sinulle (ja muille) kertoi!
Ei tätä tarvitse tämän pitemmälle jatkaa. Kaikki on nyt hyvin ja oikeassa järjestyksessä. Nyt kun olet saanut vahvistuksen omille ajatuksillesi jopa vauva-palstalta, niin voit jatkaa elämääsi pystypäin ja onnellisena. Ns. paremmat ihmisethän eivät moisista pikkuasioista välitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän raskaudesta on läheiset (meidän vanhempia lukuun ottamatta) kiinnostuneet vasta nyt, kun olen jäämässä äitiyslomalle. Tässä vaiheessa on tosiaan tullut sitä tavaran tuputtajaa. Ollaan tosin kyllä oltu sisarusten ja ystävien kanssa oltu yhteyksissä/kyläilty kuten ennenkin, muttei tätä ennen vauvasta suuremmin puhuttu, vaikka ensimmäinen onkin.
Ei kukaan nykyään kehtaa eikä uskalla tarjota käytettyjä tavaroitaan kenellekään, varsinkaan jos kyseessä on veljen vaimo, niin voi olla jäätävä vastaanotto. Vai vanhoja romuja oletetaan heidän ottavan vastaan! Minä tyhmänä yritin kerran tarjota sitteriä miehen veljen vaimolle, kun odotti lasta, niin sitä ei huolittu, koska heillä tämä lapsi on ainutkertainen ja ihmeitten ihme, sille pitää kaikki olla uutta ja nekin vielä äidin omalla varmalla maulla valitsemia! Anoppi haettiin mukaan, kun lähdettiin ostamaan vauvansänkyä ja kaikkein kallein valittiin, koska anoppihan sen sitten joutui maksamaankin.
Sitä höösäyksen määrää, minkä se lapsi tulemisellaan aiheutti, se oli jotain sanoinkuvaamatonta. Koskaan ei saanut puhua muusta kuin siitä. Odottavalla äidillä oli aina huono olo, aina joku kumma tuntemus, aina jotain raskauteen liittyvää suurta salaperäisyyttä, jonka takia kaikkien piti olla varpaillaan. Minä, jolla yksi lapsi jo oli, en osannut tarvittavalla tavalla asiaan suhtautua. Pöh.
Ei viitsi edes muistella, mitä sitten lapsen viimein synnyttyä tehtiin, muttta niin oli kuin kuninkaalliset olisi lapsen saaneet. Kaikkein olisi pitänyt olla sen pauloissa. Tavallinen lapsi. Itki ja kakki siinä missä muutkin vauvat. Koko anoppilan piti hiljentyä ja ihmisten kulkea hiiviskellen ja kuiskaillen, kun miniä imetti lasta yhdessä kamarissa. Lapsella piti olla syömisrauha. Hohhoi.
Sitä suht. kallista vaatetta, minkä minä tyhmä mitättömyys sille lapselle sitten vauvalahjaksi ostin, ei ikinä näkynyt käytössä. Sen nyt arvasikin.
Lapsen saaminen on loppujen lopuksi suuri asia vain sen omille vanhemmille. Isovanhemmat voivat olla myös hyvin haltioituneita, mutta muille se on vain lapsen saaminen, ei muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole normaalia tuollainen. Ehkä sisarukset ovat kateellisia teille, ehkä olette elämässänne paremmin menestyneitä ja lapsettomuus on ollut se ainoa puute ja vika, joka on pitänyt sisarusten "pään kasassa", millä on voinut sietää teidän menestystä. Ehkä on jopa unelmoitu perinnöstä kummilapsille ja muille lapsille.
Nyt kun saatte oman lapsen, muiden silmissä onnenne on nyt täydellinen ja sitä on vaikea kateellisen ihmisen sietää.
On kyllä pikkusieluista ja lapsellista käytöstä. Samaten kuin vauvatarvikkeiden lainaamattomuus. Sekin on varmaan kateutta (ostakoon itse, rikkaat).
Itse varmaan kysyisin omilta vanhemmiltani, tietävätko he, mikä syynä välien viilenemiseen. Jos eivät, niin ihan koko perheelle osoitettu whatsapp-viesti (perusta oma ryhmä sisaruksille ja vanhemmille ja kaikille sama viesti siihen) siitä, miltä sinusta tuntuu, voi olla yksi keino nostaa asia keskusteluun. Jos asia vaietann näistä huolimatta, voit antaa olla ja keskittyä omaan pieneen perheeseesi.
Kiitos sinulle 💕
Tosi järkevä vastaus ja hyviä ideoita.
Tälläinen ryhmä meillä on vanhempieni kanssa, mutta ei sisarusten.
Olen kysynyt vanhemmiltani, ja äitini on kovasti pahoillaan, häntä hävettää poikansa ja tämän vaimon käytös. Tietää hyvin, että emme ole mitään pahaa heille tehneet, ja miten paljon olemme vuosien aikana heitä muistaneet.
Äitini ei voi aikuiselle lapselleen mitään. Käy itse meillä kylässä, ja on varmaan yrittänyt tuloksetta puhua asiasta heille.
Ap
No just! Tuotahan odotit. Nyt sait viimein sen hyväksymäsi vastauksen, eikös olekin ihanaa?
Että teitä KADEHDITAAN, kun olette parempia ja menestyneitä jne. Siihenhän koko ajan pyrit tällä kirjoituksellasi, mutta et voinut suoraan itse kirjoittaa, joten nyt joku IHANA ihminen sen sinulle (ja muille) kertoi!
Ei tätä tarvitse tämän pitemmälle jatkaa. Kaikki on nyt hyvin ja oikeassa järjestyksessä. Nyt kun olet saanut vahvistuksen omille ajatuksillesi jopa vauva-palstalta, niin voit jatkaa elämääsi pystypäin ja onnellisena. Ns. paremmat ihmisethän eivät moisista pikkuasioista välitä.
Höpö höpö. Aika angstinen kirjoitus sinulta. Apn surua tuo ei vie eteenpäin. Laita jatkossa joku omakohtainen neuvo ym. Tuollainen vihaaminen ei vie sua eteenpäin😊
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tätä se on nykyään. Ei sukulaisia kiinnosta sinä tai perheesi. Ihmiset on itsekitäcnykyään.
Mäkin koin samanlaisen pettymyksen. Meillä isovanhemmat mankui kja kitisi lapsenlapsia ja kun viimein saivat sellaisen (kun saimme lapsen) nin yhtään mitään kiinnostusta ei ollutkaan. Kertaakaan ei mitään ”hössötetty”, mitään ei ostettu/lainattu, ja nyt kun vuosia on vierinytcniin yhtä ainoaa kertaa ei ole lapsenlapsia hoidettu, otettu kylään, haluttu viettää aikaa. Ei mitään. Vain kylmä tyhjyys. Toiset isovanhemmat eivät ole tulleet ristiäisiinkään.
Lapsia nyt 10v sisään tullut pari lisää ja ihab sama tunnevammaisuus jatkuu. Sisarukset ihan samanlaisia, heitä ei kiinosta. Omat sisarukset ovat veloja joten tavallaan vähän ymärrän ettei nappaa, miehen siskolla yksi lapsi ja veljen perhe ei kiiinnosta.Joulut ja juhannukset ja muut juhlat ollaan aina onalla perheellä. Kukaan ei tule sukulaisisista lastemme synttäreille. Ei näy isovanhempia muskarin esityksissä tai tarhan isovanhempipäiväsdä.
No ajan kanssa tottuu mutta kyllä se edelleen loukkaa. Ap, suosittelen että laitat odotukset nollaan. Kun mitään et odota niin et niin pahasti pety.
Mä olen nyt esim viimeisi puhunut/nähnyt anoppilan akia 5 vuotta sitten ja omia vanhempia 2v sitten. Ei heitä kiinnosta edes kyläillä tai soitella.
Kauheaa, ja ymmärrän täysin. Koita kestää, minustakin tosi epäkohteliasta ja itsekästä.
Meillä onneksi molemmat isovanhemmat ovat innostuneita, ja ainakin saapuvat ristiäisiin ja kylään välillä. Samoin ystäviä on, jotka varmasti saapuvat lapsen synttäreille, kun nämä sisarukset ja serkut eivät saavu.
Ap
Ohis, mutta siis rv20 ja jo on sikiön synttäreille jätetty saapumatta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan nykyään kehtaa eikä uskalla tarjota käytettyjä tavaroitaan kenellekään, varsinkaan jos kyseessä on veljen vaimo, niin voi olla jäätävä vastaanotto. Vai vanhoja romuja oletetaan heidän ottavan vastaan! Minä tyhmänä yritin kerran tarjota sitteriä miehen veljen vaimolle, kun odotti lasta, niin sitä ei huolittu, koska heillä tämä lapsi on ainutkertainen ja ihmeitten ihme, sille pitää kaikki olla uutta ja nekin vielä äidin omalla varmalla maulla valitsemia! Anoppi haettiin mukaan, kun lähdettiin ostamaan vauvansänkyä ja kaikkein kallein valittiin, koska anoppihan sen sitten joutui maksamaankin.
Sitä höösäyksen määrää, minkä se lapsi tulemisellaan aiheutti, se oli jotain sanoinkuvaamatonta. Koskaan ei saanut puhua muusta kuin siitä. Odottavalla äidillä oli aina huono olo, aina joku kumma tuntemus, aina jotain raskauteen liittyvää suurta salaperäisyyttä, jonka takia kaikkien piti olla varpaillaan. Minä, jolla yksi lapsi jo oli, en osannut tarvittavalla tavalla asiaan suhtautua. Pöh.
Ei viitsi edes muistella, mitä sitten lapsen viimein synnyttyä tehtiin, muttta niin oli kuin kuninkaalliset olisi lapsen saaneet. Kaikkein olisi pitänyt olla sen pauloissa. Tavallinen lapsi. Itki ja kakki siinä missä muutkin vauvat. Koko anoppilan piti hiljentyä ja ihmisten kulkea hiiviskellen ja kuiskaillen, kun miniä imetti lasta yhdessä kamarissa. Lapsella piti olla syömisrauha. Hohhoi.
Sitä suht. kallista vaatetta, minkä minä tyhmä mitättömyys sille lapselle sitten vauvalahjaksi ostin, ei ikinä näkynyt käytössä. Sen nyt arvasikin.
Lapsen saaminen on loppujen lopuksi suuri asia vain sen omille vanhemmille. Isovanhemmat voivat olla myös hyvin haltioituneita, mutta muille se on vain lapsen saaminen, ei muuta.
No uskon kyllä, että tuo oli ärsyttävää, mutta kyllä ihminen saa kieltäytyä kierrätystavaroista eikä siinä ole mitään ihmeellistä eikä tarjoajan tarvitse mennä puolustuskannalle. On ystävällistä tarjota ja on ok kieltäytyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole normaalia tuollainen. Ehkä sisarukset ovat kateellisia teille, ehkä olette elämässänne paremmin menestyneitä ja lapsettomuus on ollut se ainoa puute ja vika, joka on pitänyt sisarusten "pään kasassa", millä on voinut sietää teidän menestystä. Ehkä on jopa unelmoitu perinnöstä kummilapsille ja muille lapsille.
Nyt kun saatte oman lapsen, muiden silmissä onnenne on nyt täydellinen ja sitä on vaikea kateellisen ihmisen sietää.
On kyllä pikkusieluista ja lapsellista käytöstä. Samaten kuin vauvatarvikkeiden lainaamattomuus. Sekin on varmaan kateutta (ostakoon itse, rikkaat).
Itse varmaan kysyisin omilta vanhemmiltani, tietävätko he, mikä syynä välien viilenemiseen. Jos eivät, niin ihan koko perheelle osoitettu whatsapp-viesti (perusta oma ryhmä sisaruksille ja vanhemmille ja kaikille sama viesti siihen) siitä, miltä sinusta tuntuu, voi olla yksi keino nostaa asia keskusteluun. Jos asia vaietann näistä huolimatta, voit antaa olla ja keskittyä omaan pieneen perheeseesi.
Kiitos sinulle 💕
Tosi järkevä vastaus ja hyviä ideoita.
Tälläinen ryhmä meillä on vanhempieni kanssa, mutta ei sisarusten.
Olen kysynyt vanhemmiltani, ja äitini on kovasti pahoillaan, häntä hävettää poikansa ja tämän vaimon käytös. Tietää hyvin, että emme ole mitään pahaa heille tehneet, ja miten paljon olemme vuosien aikana heitä muistaneet.
Äitini ei voi aikuiselle lapselleen mitään. Käy itse meillä kylässä, ja on varmaan yrittänyt tuloksetta puhua asiasta heille.
Ap
No just! Tuotahan odotit. Nyt sait viimein sen hyväksymäsi vastauksen, eikös olekin ihanaa?
Että teitä KADEHDITAAN, kun olette parempia ja menestyneitä jne. Siihenhän koko ajan pyrit tällä kirjoituksellasi, mutta et voinut suoraan itse kirjoittaa, joten nyt joku IHANA ihminen sen sinulle (ja muille) kertoi!
Ei tätä tarvitse tämän pitemmälle jatkaa. Kaikki on nyt hyvin ja oikeassa järjestyksessä. Nyt kun olet saanut vahvistuksen omille ajatuksillesi jopa vauva-palstalta, niin voit jatkaa elämääsi pystypäin ja onnellisena. Ns. paremmat ihmisethän eivät moisista pikkuasioista välitä.
Höpö höpö. Aika angstinen kirjoitus sinulta. Apn surua tuo ei vie eteenpäin. Laita jatkossa joku omakohtainen neuvo ym. Tuollainen vihaaminen ei vie sua eteenpäin😊
Aijaa 😊 Tiesitkö, että hymiöiden käyttäminen sellaisessa yhteydessä minne ne ei sovi antaa idiootin kuvan 😊 Huomaatko?
Ap, sinuna pitäisin yhteyttä kummilapseen, mutta vanhempiin ei tarvitse jos ette halua. 8-vuotias on kuitenkin vielä sen verran pieni että ei hänen vastuulleen voi yhteydenpitoa jättää. Vastuu ihmissuhteen ylläpidosta on aikuisella. Ei esim oma 10-vuotiaani sukulaisille soittele mutta vastailee kyllä viesteihin jos mummot ja kummit niitä laittavat. Ei myöskään omat 8-15-vuotiaat kunnilapseni (5 kpl) mulle päin soittele mutta en siitä loukkaannu. Silti he ovat mulle tärkeitä ja nähdään juhlissa ja kyläillessä.
Onko mies jotenkin epätoivottu suvulle? Jos on, turha itkeä, ei voi pakottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole normaalia tuollainen. Ehkä sisarukset ovat kateellisia teille, ehkä olette elämässänne paremmin menestyneitä ja lapsettomuus on ollut se ainoa puute ja vika, joka on pitänyt sisarusten "pään kasassa", millä on voinut sietää teidän menestystä. Ehkä on jopa unelmoitu perinnöstä kummilapsille ja muille lapsille.
Nyt kun saatte oman lapsen, muiden silmissä onnenne on nyt täydellinen ja sitä on vaikea kateellisen ihmisen sietää.
On kyllä pikkusieluista ja lapsellista käytöstä. Samaten kuin vauvatarvikkeiden lainaamattomuus. Sekin on varmaan kateutta (ostakoon itse, rikkaat).
Itse varmaan kysyisin omilta vanhemmiltani, tietävätko he, mikä syynä välien viilenemiseen. Jos eivät, niin ihan koko perheelle osoitettu whatsapp-viesti (perusta oma ryhmä sisaruksille ja vanhemmille ja kaikille sama viesti siihen) siitä, miltä sinusta tuntuu, voi olla yksi keino nostaa asia keskusteluun. Jos asia vaietann näistä huolimatta, voit antaa olla ja keskittyä omaan pieneen perheeseesi.
Kiitos sinulle 💕
Tosi järkevä vastaus ja hyviä ideoita.
Tälläinen ryhmä meillä on vanhempieni kanssa, mutta ei sisarusten.
Olen kysynyt vanhemmiltani, ja äitini on kovasti pahoillaan, häntä hävettää poikansa ja tämän vaimon käytös. Tietää hyvin, että emme ole mitään pahaa heille tehneet, ja miten paljon olemme vuosien aikana heitä muistaneet.
Äitini ei voi aikuiselle lapselleen mitään. Käy itse meillä kylässä, ja on varmaan yrittänyt tuloksetta puhua asiasta heille.
Ap
No just! Tuotahan odotit. Nyt sait viimein sen hyväksymäsi vastauksen, eikös olekin ihanaa?
Että teitä KADEHDITAAN, kun olette parempia ja menestyneitä jne. Siihenhän koko ajan pyrit tällä kirjoituksellasi, mutta et voinut suoraan itse kirjoittaa, joten nyt joku IHANA ihminen sen sinulle (ja muille) kertoi!
Ei tätä tarvitse tämän pitemmälle jatkaa. Kaikki on nyt hyvin ja oikeassa järjestyksessä. Nyt kun olet saanut vahvistuksen omille ajatuksillesi jopa vauva-palstalta, niin voit jatkaa elämääsi pystypäin ja onnellisena. Ns. paremmat ihmisethän eivät moisista pikkuasioista välitä.
Ap nimenomaan kärsii tilanteesta ja hylkäämisestä. Minäkin uskon, että jonkinmoinen kateus taustalla, se on ainakin mahdollinen syy.
Vierailija kirjoitti:
0/5 Aivan selvä provo, älkää vaivautuko provosoitumaan.
Tämä on se sama joka näitä kirjoittelee ja tehtailee päiväkausia ja viikkokausia. Hoitoa tarvis ihminen.
Alue: Aihe vapaa
Aaaarght, ”ehkä ongelma onkin heidän” tämä VOISI NIIN olla Muita Paremman Äitini näppikseltä!! Joo SE ”ONGELMA” ON TOSIAANKIN HEIDÄN. TAJUA JO, PÄSSI, ETTÄ KUKAAN EI VOIVOTTELE, ETTET KORJANNUT HEIDÄN ”ONGELMIAAN”, varsinkin, kun itseasiassa puhut heistä p*skaa ja pahaa selkänsä takana, ja pidät itseäsi heitä parempana.
Jos heillä ON OIKEASTI ONGELMIA, he soittavat sinulle ja KYSYVÄT APUA. NORMAALI YHTEYDENPITO SOITTELUINEEN JA KUTSUILLE PYYNTÖINEEN EI OLE AVUN PYYTÄMISTÄ.