Mistä voi etukäteen päätellä, sopeutuisiko maaseudulla asumiseen?

Vaikka näistä:

- On ajokortti ja auto käytössä.

- Viihtyy yksin tai pienessä seurassa.

- Tykkää hoitaa puutarhaa ja tehdä pihatöitä.

- Ei kaipaa kahviloita, yökerhoja yms. kaupunkien huvituksia.

- Tykkää kissoista tai koirista.

- Ei pelkää jokaista ulkoa tulevaa narahdusta.

- Tykkää tehdä ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Tykkäätkö mökkeillä? Jos tykkäät niin vukraa mökki kuukaudeksi. Jos vieläkin tykkäät siitä niin todennäköisesti sopisit myös malla asumiseen.

Ja kyllä sieltä maaltakin pääsee niihin elokuviin, kahviloihin yms. Lisäksi maalaiset tulevat paremmin juttuun naapureittensa kanssa, joten juttuseuraa kyllä löytyy. Ihan on oma häpeä jos lukittautuu neljän seinän sisään tai "ei kehtaa" tehdä mitään.

No ei kukaan nyt tarkoittanutkaan, ettei täältä koskaan pääse kahvilaan tai elokuviin tai ettei ketään ihmistä näe missään. Pointti on se, että nämä mahdollisuudet ovat rajatummat. Et tapaa uusia ihmisiä, etkä pääse valitsemaan, millaisissa piireissä hengailet, vaan ainoa juttukaveri sitten on se naapurin 70-vuotias papparainen ja kahvila on sitten se abc ja elokuvateatteri on 40 kilometrin päässä eikä sinne yhtäkkiä vain lähdetä. 

Ite maalaisnuorena käytiin paljonkin kavereiden kanssa elokuvissa, kahvilassa, vanhempana sitten baarissa... teillä on aika ankeat näkemyksen maalla asumisesta :D

Tai kai se sellaista on jos täysin korvessa asuu, jotain 50km lähimpään naapuriin. mutta kyllä noista pikkukylistäkin autolla pääsee kaupunkiin. Pidemmät välimatkat, auto tarvii olla ja sillä ajella, hiljaisempaa ja rauhallisempaa. Mutta ei se ihan täysin toinen maailma silti ole, Suomessa kun ollaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tykkäätkö mökkeillä? Jos tykkäät niin vukraa mökki kuukaudeksi. Jos vieläkin tykkäät siitä niin todennäköisesti sopisit myös malla asumiseen.

Ja kyllä sieltä maaltakin pääsee niihin elokuviin, kahviloihin yms. Lisäksi maalaiset tulevat paremmin juttuun naapureittensa kanssa, joten juttuseuraa kyllä löytyy. Ihan on oma häpeä jos lukittautuu neljän seinän sisään tai "ei kehtaa" tehdä mitään.

No ei kukaan nyt tarkoittanutkaan, ettei täältä koskaan pääse kahvilaan tai elokuviin tai ettei ketään ihmistä näe missään. Pointti on se, että nämä mahdollisuudet ovat rajatummat. Et tapaa uusia ihmisiä, etkä pääse valitsemaan, millaisissa piireissä hengailet, vaan ainoa juttukaveri sitten on se naapurin 70-vuotias papparainen ja kahvila on sitten se abc ja elokuvateatteri on 40 kilometrin päässä eikä sinne yhtäkkiä vain lähdetä. 

Olin juuri kirjoittamassa samaa. Jokaisen pienenkin asian tekemiseen menee hirveästi aikaa ja vaivaa. Naapurit on todellakin 60 ja kuoleman välillä ja välillä joku kuoleekin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sovit maalle, jos et tarvitse elämääsi viihdykkeitä joita kaupungissa on; elokuvateatterit, ravintolat, ostoskeskukset, tapahtumat, teatterit, konsertit, museot, näyttelyt, ihmiset jne. Jos et kaipaa näitä asioita elämääsi niin sovit maalle. Jos sinua ei haittaa se, että missään ei ole mitään eikä tapahdu mitään..

Periaatteessa näin. Jos pystyt tuijottamaan vuorokauden valkoista seinää eikä mielesi tee tehdä mitään muuta niin maaseutu on sopiva paikka.

Mä ainakin olin kaupungissa tosi paljon neljän seinän sisällä, ellen ollut menossa töihin, töissä tai tulossa sieltä. Kesällä etsiydyin istuskelemaan ulos jonnekin rauhalliseen paikkaan, jossa ei ollut muita , tai istumaan kahvilaan. Tykkäsin siis neuloa, askarrella, lukea ja kun tietokoneet tuliva olla netissä.

Maalla asuessani olen paljon sisällä ja teen em. asioita, ikkunasta näkyy oma piha ja puutarha ja minun ei tarvitse ravata satoja metrejä ulos istumaan vaan siirryn vain pihalleni. Muista ei ole pelkoa, koska on 0,6ha tontti ja naapureista ei näy meille. Itse keitetyn kahvin juominen omassa puutarhassa vastaa monia kahviloissakin vietettyjä hetkiä ja kun käyn jossain kahdesta lähellä sijaitsevasta kaupungista, menen käymään kahvilassa.

Että en tiedä, miten tässä elämä olisi valkoisen seinän tuijotusta?

No siten, että et näe ketään ihmisiä ja ihmisvilinää eikä ole muita viihdykkeitä kuin telkkari ja ne kotipihan puut ja pensaat ja ehkä joku lintu. Minä olen koko elämäni asunut maalla ja todellakin kaupungissa kahvilaan lähtiessä koen paljon enemmän ärsykkeitä ja olen enemmän tekemisissä ihmisten kanssa, kuin kotona kahvia juodessa. 

Ovatko nuo sinusta valkoista seinää?

Kyllä, kun niitä tarpeeksi kauan katselee. Nimimerkillä 40 vuotta maalla asunut. Ehkä kaupunkilaiselle tuo on elämys, mutta maalla ikänsä asuneelle täysin yhdentekeviä. 

Täysin samaa mieltä. En ole itse tajunnut ikinä näitä luonnosta nauttijoita. Mitä nautintoa saa jostain risusta ja puskasta? Jotkut vielä matkustaa katsomaan jotain puskaa. Käsittämätöntä.

Vierailija kirjoitti:

Ite maalaisnuorena käytiin paljonkin kavereiden kanssa elokuvissa, kahvilassa, vanhempana sitten baarissa... teillä on aika ankeat näkemyksen maalla asumisesta :D

Tai kai se sellaista on jos täysin korvessa asuu, jotain 50km lähimpään naapuriin. mutta kyllä noista pikkukylistäkin autolla pääsee kaupunkiin. Pidemmät välimatkat, auto tarvii olla ja sillä ajella, hiljaisempaa ja rauhallisempaa. Mutta ei se ihan täysin toinen maailma silti ole, Suomessa kun ollaan.

Ei se ole mikään näkemys, vaan tätä arkea minä tässä elän ihan joka ikinen päivä. Tällä minun paikkakunnallani ei ole kuin yksi räkälä. Autolla toki pääsee naapurikaupungin baareihin, mutta taksi maksaa melkoisesti, ettei sinne ihan ex tempore viitsi lähteä. Elokuvateatteri on ollut nyt pari vuotta, mutta muutama vuosi sitten ei ollut sitäkään. Kahvilana on tasan abc, jossa istuvat rahtarit ja vanhat kylän ukot. Ja eipä siellä lähimmässä kaupungissakaan välttämättä hirveästi aktiviteetteja ole. 

Suomessa ei taida enää olla idyllistä maaseutua kyläkauppoineen ja kylänraitteineen. Eli maalla asuessa pitää palvelut hakea yleensä aina kaukaa ja elää auton varassa.

Tämä on ollut yksi syy mulle, miksi en halua maalle. En välitä niinkään kaupungin kahviloista ja elokuvateattereista, mutta en halua kuluttaa aikaa istumalla joka paikkaan autossa: Kauppaan, lääkäriin, kylään tuttavalle, kuskina lasten harrastuksiin, kirjastoon jne.

Kun pitää kuitenkin käydä töissä ja lasten koulussa ja päiväkodissa, ja itse käydä asioilla tuntuu, että mulle jää paremmin aikaa mennä sinne luontoon, kun arkeen menee vähemmän aikaa.

Mutta maaseutu varmasti sopii paljon paremmin, jos työt ovat maalla, tykkää tehdä paljon käsillään (esim. puutöitä, rakennella jne), haluaa ison kasvimaan, eläimiä tai harrastaa aktiivisesti esim. metsästystä ja kalastusta.

Sen vaan tietää. Asuin 27 ensimmäistä vuottani Helsingissä ja siitä paskakaupungista piti päästä eroon. Jos Helsinki olisi edes suurkaupunki niin siellä olisi ihan erilainen tunnelma.

Meillä on kaupunkiin 35km, joten elokuviin, teatteriin, konserttiin jne pääsee kyllä.

Omalta kylältä löytyy kirjasto, pari pikaruokaravintolaa, ja yksi juottola, joka tosin on huonosti auki(ei voi käydä iltapäiväoluella) ja juomavalikoima suppea.

"Campari tuoremehulla, kiitos!"

"Ei ole Camparia, käviskö vodka tuoremehulla?"

Asun nyt kaupungissa enkä nyt tiedä onko täällä kauhean jännää. Välillä menee pitkän aikaa, että en paljon käy muuta kuin lähikaupassa. Aina välillä käyn ostoskeskuksessa ja baarissa, mutta hauskaa ei ole kummassakaan ollut pitkään aikaan, ja pääsisi noihin maaltakin, vaikka pari kertaa vuodessa voisi olla sopiva määrä. Kavereita ei oikeastaan ole, ihmisiä toki näkee kun menee ulos, mutta en nyt tiedä onko niistä tuntemattomista niin hirveästi iloa omaan elämään. Ap

Pitää osata ennakoida. Haluat tehdä kääretorttua päiväkahville. Ai ei ole kermaa?

Kaupungissa: visiitti lähikiskalla max 10 min

Maalla: aja autolla lähimpään kauppaan 20 min ja takaisin 20 min, total aika 1h.

Että sieltä ei sitten kannata ajella yhden maitopurkin tai tekee-mieli-suklaata -levyn takia kaupunkiin, vaan kotivara kannattaa olla eli iso jääkaappi, pakastin ja kuiva-ainevarasto.

Sellainen joka ei tarvitse ulkoisia ärsykkeitä ollakseen toimelias. Tai vaihtoehtoisesti tykkää möllöttää.

Mieheni on ekaa tyyppiä. Keksii koko ajan tekemistä itselleen. Mä kuolen tylsyyteen mutta onneksi kaupunkiin on vain 1/2 tunnin ajomatka.

Vierailija kirjoitti:

Asun nyt kaupungissa enkä nyt tiedä onko täällä kauhean jännää. Välillä menee pitkän aikaa, että en paljon käy muuta kuin lähikaupassa. Aina välillä käyn ostoskeskuksessa ja baarissa, mutta hauskaa ei ole kummassakaan ollut pitkään aikaan, ja pääsisi noihin maaltakin, vaikka pari kertaa vuodessa voisi olla sopiva määrä. Kavereita ei oikeastaan ole, ihmisiä toki näkee kun menee ulos, mutta en nyt tiedä onko niistä tuntemattomista niin hirveästi iloa omaan elämään. Ap

entäs työ, ammatti ja opiskelu? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tykkäätkö mökkeillä? Jos tykkäät niin vukraa mökki kuukaudeksi. Jos vieläkin tykkäät siitä niin todennäköisesti sopisit myös malla asumiseen.

Ja kyllä sieltä maaltakin pääsee niihin elokuviin, kahviloihin yms. Lisäksi maalaiset tulevat paremmin juttuun naapureittensa kanssa, joten juttuseuraa kyllä löytyy. Ihan on oma häpeä jos lukittautuu neljän seinän sisään tai "ei kehtaa" tehdä mitään.

No ei kukaan nyt tarkoittanutkaan, ettei täältä koskaan pääse kahvilaan tai elokuviin tai ettei ketään ihmistä näe missään. Pointti on se, että nämä mahdollisuudet ovat rajatummat. Et tapaa uusia ihmisiä, etkä pääse valitsemaan, millaisissa piireissä hengailet, vaan ainoa juttukaveri sitten on se naapurin 70-vuotias papparainen ja kahvila on sitten se abc ja elokuvateatteri on 40 kilometrin päässä eikä sinne yhtäkkiä vain lähdetä. 

40 kilometriä on ainakin täällä meidän maalla lyhyt matka. Just sellainen ex-tempore lähtöjen matka. L

Mä taas koen ettei minulla olisi kaupungissa tekemistä. Rakastan asua maalla, täysin oma rauha omalla tontilla. Täällä myös paljon yhteisöllisyyttä jos haluaa osallistua, minä en niinkään mutta lasten takia osallistutaan jonkin verran.

Kaupunkiin on vain 60 km, jos kaupungin iloja on vailla niin ei ole kuin lähteä. Kyllä me käydään suht usein hoplopissa, uimassa, syömässä, leffassa, shoppailemassa, tapahtumissa.

En hoida puutarhaa ihmeemmin mutta ei täällä silti jouten tarvitse olla. Ihana puuhailla mitä ikinä keksiikään, tällä hetkellä kunnostan vanhoja huonekaluja tallissa.

En minä tiedä mistä sen tietää sopeutuuko maalle, kaipa se kokeilemalla selviää.

Vierailija kirjoitti:

Juu, tuota aioin tulla sanomaan, että voi kokeilla ihan siellä kaupungissakin elää vaikkapa muutaman kuukauden, että et käy kahvilassa, baarissa, ravintolassa, konserteissa, elokuvissa, tapahtumissa. Harrasta vain lenkkeilyä tai pyöräilyä. Älä myöskään suunnittele esim pikareissua Tallinnaan tai viikonloppulomaa Euroopassa. Äläkä tilaa ruokaa kotiin tai kulje julkisilla.

Ja sitten pitää tietysti miettiä, millaista työtä on valmis tekemään ja onko valmis tekemään samaa työtä pitkään, koska työn vaihtaminen ei kovin helposti onnistu. Ai niin ja pimeys ja auraamattomat tiet ja pitkät työmatkatkin kannattaa ottaa huomioon. Ja se, että naapureillesi et ole enää tuntematon. 

En käy ikinä kahviloissa tai baareissa tai elokuvissa kaupungissakaan, enkä minilomilla. Naapureita tervehdin, muttei ne onneksi ole kylään änkeämässä. Rakastan pimeyttä.

Ihan peruskysymys: Pelkäätkö metsää?

Vierailija kirjoitti:

Sovit maalle, jos et tarvitse elämääsi viihdykkeitä joita kaupungissa on; elokuvateatterit, ravintolat, ostoskeskukset, tapahtumat, teatterit, konsertit, museot, näyttelyt, ihmiset jne. Jos et kaipaa näitä asioita elämääsi niin sovit maalle. Jos sinua ei haittaa se, että missään ei ole mitään eikä tapahdu mitään..

Asun maaseudulla ja minulla on kaikki nuo noin 30 min matkan päässä.

Hassu ajatus, että maalla jos asuu, niin enää ei voi käydä kahviloissa tai vaikkapa extempore viikonloppulomalla. Jos edellämainitut kuuluvat harrastuksiisi, niin mikään pakko ei ole muuttaa Pohjois-Lapin syrjäisimmälle erämaalle piiloon. Sitä hipihiljaista maaseutua löytyy ihan jo kaikkien kaupunkien ympäriltäkin, vaihtoehtoja kyllä löytyy.

Käytännön asioita kannattaa miettiä. Pystytkö sinä (ja mahd. puolisosi) tekemään töitä uudella kotiseudullasi? Onko työmatkat kohtuullisia ja kuinka aiot kulkea ne? Entä pääsevätkö mahd. lapset kouluun ja harrastuksiin omatoimisesti? Viihdytkö maaseudun rauhassa vai onko ihmisten ja liikenteen luoma "taustamelu" sinulle mieluisampaa?

Jos pihatyöt ei kiinnosta, niin osta talo, jossa vähätöinen piha. Jos lumienluominen ei nappaa, niin samaan tapaan sen voi ulkoistaa kuten kerrostaloasujilla on yleensä tapana - maksat vain vastikkeen sijaan suoraan tekijälle. Älä osta puulämmitteistä taloa, jos et halua halkoja kantaa. Jos haluat omaa rauhaa ja lääniä ympärillesi, mutta samalla haluat olla lyhyen pyörämatkan päässä oman kylän palveluista, niin muuta sellaiseen paikkaa. Niitä kyllä löytyy.

Käy testaamassa. Vietä ensin vaikkapa lomaviikko maalla. Jos muuttoajatus  vielä tuntuu hyvältä, niin tuskin menetät mitään, jos pohdit käytännön hommat kuntoon ja muutat ensiksi vaikka vuokralle jonnekin sinulle mieluisaan paikkaan. Siitä se sitten lähtee sujumaan, jos on sujuakseen. Aina sinne kaupunkiin pääsee takaisin, jos siltä tuntuu. Tai miksi pitää valita kaupungin ja maaseudun väliltä? Ainahan tuota voi muuttaa vaikkapa hiljaisempaan taajamaan rivi- tai paritaloon.

Terv. koko pitkän ikänsä maalla asunut, eikä oman pihan menon ja vuodenaikojen vaihtumisen seuraaminen ole vieläkään milläänlailla yhdentekevää. Omasta asenteesta tämä kaikki on kiinni.

Jos et ole varma, niin siinä tapauksessa yksi kysymys ratkaisee: onko sulla elinkumppani? On nimittäin täysin eri asia mennä sinne asumaan kaksin kuin yksin.