Mistä voi etukäteen päätellä, sopeutuisiko maaseudulla asumiseen?

Introvertti

Tykkää junttivitseistä ja vanhanaikaisista asenteista. Kyttääminen onnistuu ja täytyy tietää kaikkien muiden asiat paremmin kuin kukaan heistä itse.

Jos Hankkijan lippis kiristää kuin vanne pääsi ympärillä. Pysy kaupungissa.

Kuinka hyvin on selviytynyt muista isoista elämänmuutoksista tai vastoinkäymisistä. Tosi moneen asiaan tottuu jos asenne on kohdillaan :)

Sellaisesta, joka käy ensin kokeilemassa maalla asumista muulloin kuin kesällä ja pitää siitä.

Jos on tyytyväinen siihen, että aamulla on pimeää, kun lähtee töihin ja pimeää, kun palaa kotiin, niin silloin ei ole vaikeutta asua maalla. Tai jos tykkää käydä iltalenkillä taskulampun valossa, niin sama juttu.

Ei mistään. Minulla on romanttinen sielunmaisema itsestäni asumassa maalla, mutta kun asun maalla. Voi luoja se on tylsää!!! Muutamassa kuukaudessa alkaa olla mökkihöperyys huipussaan. Istut aamukahvilla pihalla puhumassa fasaaneille, ketuille, hiirille, myyrille, metsäkauriille, talitinteille ja oraville miettien että ennen tämä olisi ollut minun psykoosi mutta nyt se on minun todellisuus. Maaseutu on ihan kiva, kuvissa. Mutta ehkä olen enemmän kerrostalo ja kaupunki asuja. Ei kiinnosta talon lämmitys ja jatkuva remontointi eikä joka maitopurkin takia jaksa matkustaa 10km suuntaansa. Maalla asuessa saa myös olla huomattavasti vähemmän omissa oloissaan kuin kaupungissa. Ovesta voi marssia sisään yhtäkkiä kuka vaan jos ei muista laittaa ovea lukkoon. Ei mitään yksityisyyttä ja naapurit taatusti tietää asiasi.

Mä olen sopeutunut. Mulle sopeutumista uttoivat seuraavat seikat: talo puutarhoineen on kylän päätien varrella, joten ei ole aurausongelmia. Postilaatikko on ulkona, mutta talon kohdalla (jos tulee aamulehti). Kotoa on lyhyt yhteys moottoritielle, jota hurauttamalla lähimpään kaupunkiin on 15min. Kunnalla on kulttuurihistoriaa (ei takapajula-junttila ja omaa vanhoja, kauniita rakennuksia)... mitähän vielä?

Tässä ne tärkeimmät. Jos näissä olisi mokattu, en varmaan viihtyisi. (Silti kaikkien niiden oleminen on sattumaa!)

Vierailija kirjoitti:

Mä olen sopeutunut. Mulle sopeutumista uttoivat seuraavat seikat: talo puutarhoineen on kylän päätien varrella, joten ei ole aurausongelmia. Postilaatikko on ulkona, mutta talon kohdalla (jos tulee aamulehti). Kotoa on lyhyt yhteys moottoritielle, jota hurauttamalla lähimpään kaupunkiin on 15min. Kunnalla on kulttuurihistoriaa (ei takapajula-junttila ja omaa vanhoja, kauniita rakennuksia)... mitähän vielä?

Tässä ne tärkeimmät. Jos näissä olisi mokattu, en varmaan viihtyisi. (Silti kaikkien niiden oleminen on sattumaa!)

Ai niin, kauppaan pitää kylläkin mennä autolla (se ei haittaa, koska kasseja on kuitenkin monta) mutta se on työmatkani varrella ja 3 km päässä kotoa. Joku 15km kauppaan ois no way.

Omatoiminen, aloitteellinen ja sopeutuvainen luonne auttaa.

Sovit maalle, jos et tarvitse elämääsi viihdykkeitä joita kaupungissa on; elokuvateatterit, ravintolat, ostoskeskukset, tapahtumat, teatterit, konsertit, museot, näyttelyt, ihmiset jne. Jos et kaipaa näitä asioita elämääsi niin sovit maalle. Jos sinua ei haittaa se, että missään ei ole mitään eikä tapahdu mitään..

Vierailija kirjoitti:

Sovit maalle, jos et tarvitse elämääsi viihdykkeitä joita kaupungissa on; elokuvateatterit, ravintolat, ostoskeskukset, tapahtumat, teatterit, konsertit, museot, näyttelyt, ihmiset jne. Jos et kaipaa näitä asioita elämääsi niin sovit maalle. Jos sinua ei haittaa se, että missään ei ole mitään eikä tapahdu mitään..

Periaatteessa näin. Jos pystyt tuijottamaan vuorokauden valkoista seinää eikä mielesi tee tehdä mitään muuta niin maaseutu on sopiva paikka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sovit maalle, jos et tarvitse elämääsi viihdykkeitä joita kaupungissa on; elokuvateatterit, ravintolat, ostoskeskukset, tapahtumat, teatterit, konsertit, museot, näyttelyt, ihmiset jne. Jos et kaipaa näitä asioita elämääsi niin sovit maalle. Jos sinua ei haittaa se, että missään ei ole mitään eikä tapahdu mitään..

Periaatteessa näin. Jos pystyt tuijottamaan vuorokauden valkoista seinää eikä mielesi tee tehdä mitään muuta niin maaseutu on sopiva paikka.

Mä ainakin olin kaupungissa tosi paljon neljän seinän sisällä, ellen ollut menossa töihin, töissä tai tulossa sieltä. Kesällä etsiydyin istuskelemaan ulos jonnekin rauhalliseen paikkaan, jossa ei ollut muita , tai istumaan kahvilaan. Tykkäsin siis neuloa, askarrella, lukea ja kun tietokoneet tuliva olla netissä.

Maalla asuessani olen paljon sisällä ja teen em. asioita, ikkunasta näkyy oma piha ja puutarha ja minun ei tarvitse ravata satoja metrejä ulos istumaan vaan siirryn vain pihalleni. Muista ei ole pelkoa, koska on 0,6ha tontti ja naapureista ei näy meille. Itse keitetyn kahvin juominen omassa puutarhassa vastaa monia kahviloissakin vietettyjä hetkiä ja kun käyn jossain kahdesta lähellä sijaitsevasta kaupungista, menen käymään kahvilassa.

Että en tiedä, miten tässä elämä olisi valkoisen seinän tuijotusta?

Juu, tuota aioin tulla sanomaan, että voi kokeilla ihan siellä kaupungissakin elää vaikkapa muutaman kuukauden, että et käy kahvilassa, baarissa, ravintolassa, konserteissa, elokuvissa, tapahtumissa. Harrasta vain lenkkeilyä tai pyöräilyä. Älä myöskään suunnittele esim pikareissua Tallinnaan tai viikonloppulomaa Euroopassa. Äläkä tilaa ruokaa kotiin tai kulje julkisilla.

Ja sitten pitää tietysti miettiä, millaista työtä on valmis tekemään ja onko valmis tekemään samaa työtä pitkään, koska työn vaihtaminen ei kovin helposti onnistu. Ai niin ja pimeys ja auraamattomat tiet ja pitkät työmatkatkin kannattaa ottaa huomioon. Ja se, että naapureillesi et ole enää tuntematon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sovit maalle, jos et tarvitse elämääsi viihdykkeitä joita kaupungissa on; elokuvateatterit, ravintolat, ostoskeskukset, tapahtumat, teatterit, konsertit, museot, näyttelyt, ihmiset jne. Jos et kaipaa näitä asioita elämääsi niin sovit maalle. Jos sinua ei haittaa se, että missään ei ole mitään eikä tapahdu mitään..

Periaatteessa näin. Jos pystyt tuijottamaan vuorokauden valkoista seinää eikä mielesi tee tehdä mitään muuta niin maaseutu on sopiva paikka.

Mä ainakin olin kaupungissa tosi paljon neljän seinän sisällä, ellen ollut menossa töihin, töissä tai tulossa sieltä. Kesällä etsiydyin istuskelemaan ulos jonnekin rauhalliseen paikkaan, jossa ei ollut muita , tai istumaan kahvilaan. Tykkäsin siis neuloa, askarrella, lukea ja kun tietokoneet tuliva olla netissä.

Maalla asuessani olen paljon sisällä ja teen em. asioita, ikkunasta näkyy oma piha ja puutarha ja minun ei tarvitse ravata satoja metrejä ulos istumaan vaan siirryn vain pihalleni. Muista ei ole pelkoa, koska on 0,6ha tontti ja naapureista ei näy meille. Itse keitetyn kahvin juominen omassa puutarhassa vastaa monia kahviloissakin vietettyjä hetkiä ja kun käyn jossain kahdesta lähellä sijaitsevasta kaupungista, menen käymään kahvilassa.

Että en tiedä, miten tässä elämä olisi valkoisen seinän tuijotusta?

No siten, että et näe ketään ihmisiä ja ihmisvilinää eikä ole muita viihdykkeitä kuin telkkari ja ne kotipihan puut ja pensaat ja ehkä joku lintu. Minä olen koko elämäni asunut maalla ja todellakin kaupungissa kahvilaan lähtiessä koen paljon enemmän ärsykkeitä ja olen enemmän tekemisissä ihmisten kanssa, kuin kotona kahvia juodessa. 

Tykkäätkö mökkeillä? Jos tykkäät niin vukraa mökki kuukaudeksi. Jos vieläkin tykkäät siitä niin todennäköisesti sopisit myös malla asumiseen.

Ja kyllä sieltä maaltakin pääsee niihin elokuviin, kahviloihin yms. Lisäksi maalaiset tulevat paremmin juttuun naapureittensa kanssa, joten juttuseuraa kyllä löytyy. Ihan on oma häpeä jos lukittautuu neljän seinän sisään tai "ei kehtaa" tehdä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sovit maalle, jos et tarvitse elämääsi viihdykkeitä joita kaupungissa on; elokuvateatterit, ravintolat, ostoskeskukset, tapahtumat, teatterit, konsertit, museot, näyttelyt, ihmiset jne. Jos et kaipaa näitä asioita elämääsi niin sovit maalle. Jos sinua ei haittaa se, että missään ei ole mitään eikä tapahdu mitään..

Periaatteessa näin. Jos pystyt tuijottamaan vuorokauden valkoista seinää eikä mielesi tee tehdä mitään muuta niin maaseutu on sopiva paikka.

Mä ainakin olin kaupungissa tosi paljon neljän seinän sisällä, ellen ollut menossa töihin, töissä tai tulossa sieltä. Kesällä etsiydyin istuskelemaan ulos jonnekin rauhalliseen paikkaan, jossa ei ollut muita , tai istumaan kahvilaan. Tykkäsin siis neuloa, askarrella, lukea ja kun tietokoneet tuliva olla netissä.

Maalla asuessani olen paljon sisällä ja teen em. asioita, ikkunasta näkyy oma piha ja puutarha ja minun ei tarvitse ravata satoja metrejä ulos istumaan vaan siirryn vain pihalleni. Muista ei ole pelkoa, koska on 0,6ha tontti ja naapureista ei näy meille. Itse keitetyn kahvin juominen omassa puutarhassa vastaa monia kahviloissakin vietettyjä hetkiä ja kun käyn jossain kahdesta lähellä sijaitsevasta kaupungista, menen käymään kahvilassa.

Että en tiedä, miten tässä elämä olisi valkoisen seinän tuijotusta?

No siten, että et näe ketään ihmisiä ja ihmisvilinää eikä ole muita viihdykkeitä kuin telkkari ja ne kotipihan puut ja pensaat ja ehkä joku lintu. Minä olen koko elämäni asunut maalla ja todellakin kaupungissa kahvilaan lähtiessä koen paljon enemmän ärsykkeitä ja olen enemmän tekemisissä ihmisten kanssa, kuin kotona kahvia juodessa. 

Ovatko nuo sinusta valkoista seinää?

Vanhempani asuvat maalla. Äiti käy pari kertaa viikossa lähikylän ohjatuissa harrastuksissa (joten se siitä "ei ole tekemistä" -argumentista) sekä isä viipottelee vähintään kerran viikossa jonkun kaverinsa kanssa, joskus käy jopa päivittäin naapurissa (joten se siitä "yksinäisyydestä"). Maalla on juuri sellaista millaiseksi sen olonsa siellä tekee. Tietysti jos kaipaa ihmisvilinää niin sinne ei kannata muuttaa, ja omakotitalossa on enemmän huollettavaa kuin kerrostaloasunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sovit maalle, jos et tarvitse elämääsi viihdykkeitä joita kaupungissa on; elokuvateatterit, ravintolat, ostoskeskukset, tapahtumat, teatterit, konsertit, museot, näyttelyt, ihmiset jne. Jos et kaipaa näitä asioita elämääsi niin sovit maalle. Jos sinua ei haittaa se, että missään ei ole mitään eikä tapahdu mitään..

Periaatteessa näin. Jos pystyt tuijottamaan vuorokauden valkoista seinää eikä mielesi tee tehdä mitään muuta niin maaseutu on sopiva paikka.

Mä ainakin olin kaupungissa tosi paljon neljän seinän sisällä, ellen ollut menossa töihin, töissä tai tulossa sieltä. Kesällä etsiydyin istuskelemaan ulos jonnekin rauhalliseen paikkaan, jossa ei ollut muita , tai istumaan kahvilaan. Tykkäsin siis neuloa, askarrella, lukea ja kun tietokoneet tuliva olla netissä.

Maalla asuessani olen paljon sisällä ja teen em. asioita, ikkunasta näkyy oma piha ja puutarha ja minun ei tarvitse ravata satoja metrejä ulos istumaan vaan siirryn vain pihalleni. Muista ei ole pelkoa, koska on 0,6ha tontti ja naapureista ei näy meille. Itse keitetyn kahvin juominen omassa puutarhassa vastaa monia kahviloissakin vietettyjä hetkiä ja kun käyn jossain kahdesta lähellä sijaitsevasta kaupungista, menen käymään kahvilassa.

Että en tiedä, miten tässä elämä olisi valkoisen seinän tuijotusta?

On se, itselläni oli vielä kasvimaat, meri suhteellisen lähellä ja talossa riitti laittamista jos vain viitsi ja tappo tylsää se elämä silti oli. Kun alkoi mennä 3 pulloa skumppaa viikossa ja alkon henkilökunta olla tuttua niin tiesi, että pois on päästävä.

Ympäripyöreä kysymys.

Maaseutu ja maalaisuus ei ole enää mikään yksiselitteinen asia.

Oletko muuttamassa isomman kaupungin kehyskunnan taajaman nukkumalähiöön, ostamassa omakotitaloa haja-asutusalueelta vai ehkä hankkimassa maatilaa?

Sitten on vielä erikseen erityisen sisäänpäinlämpiäviä alueita, kuten Ete-Pohjanmaa.

Maaseutu ei ole enää sitä, mitä se oli esimerkiksi 20v sitten.

Ei ole enää maatalous-rautakauppoja ja huoltoaseman baareja, joissa väki notkuu asioidessaan.

Nettiin on sosiaalisuus mennyt täälläkin.

Naamakirjattomuus on sosiaalinen itsemurha(jonka olen tehnyt).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sovit maalle, jos et tarvitse elämääsi viihdykkeitä joita kaupungissa on; elokuvateatterit, ravintolat, ostoskeskukset, tapahtumat, teatterit, konsertit, museot, näyttelyt, ihmiset jne. Jos et kaipaa näitä asioita elämääsi niin sovit maalle. Jos sinua ei haittaa se, että missään ei ole mitään eikä tapahdu mitään..

Periaatteessa näin. Jos pystyt tuijottamaan vuorokauden valkoista seinää eikä mielesi tee tehdä mitään muuta niin maaseutu on sopiva paikka.

Mä ainakin olin kaupungissa tosi paljon neljän seinän sisällä, ellen ollut menossa töihin, töissä tai tulossa sieltä. Kesällä etsiydyin istuskelemaan ulos jonnekin rauhalliseen paikkaan, jossa ei ollut muita , tai istumaan kahvilaan. Tykkäsin siis neuloa, askarrella, lukea ja kun tietokoneet tuliva olla netissä.

Maalla asuessani olen paljon sisällä ja teen em. asioita, ikkunasta näkyy oma piha ja puutarha ja minun ei tarvitse ravata satoja metrejä ulos istumaan vaan siirryn vain pihalleni. Muista ei ole pelkoa, koska on 0,6ha tontti ja naapureista ei näy meille. Itse keitetyn kahvin juominen omassa puutarhassa vastaa monia kahviloissakin vietettyjä hetkiä ja kun käyn jossain kahdesta lähellä sijaitsevasta kaupungista, menen käymään kahvilassa.

Että en tiedä, miten tässä elämä olisi valkoisen seinän tuijotusta?

No siten, että et näe ketään ihmisiä ja ihmisvilinää eikä ole muita viihdykkeitä kuin telkkari ja ne kotipihan puut ja pensaat ja ehkä joku lintu. Minä olen koko elämäni asunut maalla ja todellakin kaupungissa kahvilaan lähtiessä koen paljon enemmän ärsykkeitä ja olen enemmän tekemisissä ihmisten kanssa, kuin kotona kahvia juodessa. 

Ovatko nuo sinusta valkoista seinää?

Kyllä, kun niitä tarpeeksi kauan katselee. Nimimerkillä 40 vuotta maalla asunut. Ehkä kaupunkilaiselle tuo on elämys, mutta maalla ikänsä asuneelle täysin yhdentekeviä.