Juttele mulle ja auta mua jäsentämään elämääni?

Tässä muutama tieto musta:

- Olen n. 35v nainen. Asun yksin, suurehkossa kaupungissa, kerrostaloasunnossa, rauhallisessa talossa kaupungin laidalla. Asumiskuvioni ovat kuitenkin jo pitkään mietityttäneet minua mm. melko pitkien työmatkojen vuoksi. Osittain olen vähän ehkä ”jämähtänyt” tähän, toisaalta kyllä usein ihan viihdynkin.

- Olen korkeakoulutettu ja oman alan töissä, joissa pääosin viihdyn. Meillä on myös hyvä työporukka, ja minulla on töistä löytynyt jo hyviä kavereita ja jopa ystäviä. Työni on kuitenkin ajoittain raskasta ja menee joskus ns. ihon alle, ja välillä joudun myös tekemään suunnittelu- ja ajatustyötä omasta vapaa-ajastani nipistäen . Välillä tulee siis mietittyä työasioita ihan liikaa myös vapaalla. Tulen kuitenkin palkallani toimeen mukavasti, ja muutenkin kokonaisuus on ehdottomasti plussan puolella. Välillä kuitenkin huomaan kaipaavani aikaa, jolloin olin työssä, joka ”vain tehtiin työpaikalla ja that’s it”. Rahaa ei tullut paljon, mutta työt sai jättää töihin, kun ei niitä olisi vapaa-aikana edes voinut edistää.

- Vapaa-aikana tarvitsen aika paljon omaa aikaa, jolloin haluan ”vain olla”. Toki sitten myös teen juttuja. Nautin monenlaisesta ja usein pienistäkin iloista. Urheilla kyllä pitäisi enemmän. Välillä tulee elettyä vastoin terveyssuosituksia ja sitä, minkä jo tässä iässä tietäisin olevan minulle hyväksi (esim. kunnollinen ruoka, liikunta, ei alkoholia liikaa/liian usein, enemmän ulkoilua, enemmän kirjojen lukemista ym.)

- Olen jo pidempään tapaillut miestä, joka on alusta asti kertonut, ettei halua varsinaista parisuhdetta. Hän ei siis esim. kutsu minua sanalla ”tyttöystävä” tms. Teemme silti aika paljon ”pariskuntamaisia” juttuja; välillä muistutammekin enemmän pariskuntaa, ja sitten välillä lähinnä ystävyksiä, ja tämä menee aalloittain. Aalloittain menevät myös tuntemukseni siitä, haluaisinko enemmän vai riittääkö tämä minulle. Olen todella iloinen miehestä ja kaikesta, mitä olen hänen kanssaan kokenut ja oppinut (niitä asioita on paljon!). Rakastan häntä omalla tavallani todella paljon, ja en ainakaan toistaiseksi vakavissani kaipaa mitään tai ketään muuta.

- Minulla on kavereita ja ystäviä sekä kummilapsia ym. Välillä silti koen lievää erakkomeininkiä, kun niin monella ystävälläni on oma perhe, jonka parissa heidän aikansa tuntuu (ymmärrettävästi!) menevän. Itse en perhe-elämää niin kaipaa - joskus aiemmin kyllä ajattelin tai luulin haluavani sitä, enää en tosiaan oikeastaan edes haluaisi. Omaan lapsuudenperheeseeni minulla on hieman ristiriitaiset välit. Kaikki on periaatteessa ihan suht ok, mutta tiettyjä ongelmakohtia on, ja erityisen läheisissä/lämpimissä väleissä me emme ole, eikä perheeni tiedä päivittäisestä tai edes viikottaisesta elämästäni juurikaan. Myöskään muita läheisiä sukulaisia tms. minulla ei ole. Sikäli olen siis paljolti aika ns. omillani.

- Mielestäni vahvuuksiani ovat mm. avarakatseisuuteni, joustavuuteni ja se, että olen ihmismyönteinen ja lempeä. Ymmärrän mielestäni hyvin erilaisia ihmisiä ja tulen yleensä toimeen monenlaisten tyyppien kanssa. Heikkouksiani taas ovat tietynlainen aikaansaamattomus ja se, etten oikein aina osaa ohjata ja ”käskeä” itseäni. Eräänlainen itsekurin puute siis, ja se aiheuttaa ongelmia useallakin elämän osa-alueella. Jätän helposti asioita roikkumaan, vaikka varsin hyvin tietäisin, että se kostautuu. Lisäksi olen välillä vähän tunteideni vietävissä ja siten varmaan minulla esim. näkyy naamasta, jos on huono päivä. Välillä myös vatvon liikaa asioita, mutta siitä olen yrittänyt opetella pois. Yritän ottaa elämän vastaan kaikkine puolineen ja ymmärtää, että synkemmätkin vivahteet ja hetket kuuluvat elämään.